Älä ole hapan, jos naapurilla on  kiiltävä uusi audi ja sulla -89 fiat. Mieti, että sun auto on paljon kivemman värinen ja persoonallinen, se on sun. Siinä on sentään sitä jotain!

Vaikka sun kaverilla ois korkeat ikkunat, vanha huvila ja vimpon päälle täydellinen sisustus, ei se oo maailman ainoa kaunis koti. Sulla on sun oma rakas koti ja sun omat rakkaat jutut siellä ja siitä saa vähintään yhtä ihanan pienellä siivouksella. Sitä paitsi koskaan et tiedä mitä niiden seinien sisällä tapahtuu iltaisin. Olet todennäköisesti itse paljon onnellisempi omassa kodissasi. Jos vain haluat.

Älä suotta kadehdi uraputkessa kiitävää ystävätärtä, vaikka sillä oiskin aina hieno jakkupuku ja sun työ olis samassa talossa siivoojana. Se on sen valinta, se on tehnyt ihan kamalasti hommia. Mieti vaikka, että sun ei tarvi koskaan istua toimistolla iltamyöhään eikä stressata samalla tavalla. Sulla on kiva leppoisa työ, jossa voit viihtyä ja sulla on ehkä enemmän vapaa-aikaa, johon voit panostaa.

Jos löydät netistä blogin, joka saa ärsyyntymään, tuntemaan myötähäpeää tai kateutta, vältä palaamista. Et nimittäin tarvitse elämääsi mitään ylimääräistä negatiivisia tunteita aiheuttavaa. Et todellakaan tarvitse yhtä ihmistä ja sen yhtä pikkuruista blogia.

Tarvitset asioita, joista sulle tulee hyvä olo.

Luulen, että kiitolliset ihmiset ovat niitä onnellisimpia. Ne, jotka osaavat olla kiitollisia ja onnellisia pienimmistäkin jutuista. Ne saavat varmaan elämästä eniten irti. Ne, jotka osaavat nauttia siitä mitä niillä on, eikä kadehtia muiden juttuja. Keskittää energiansa asioihin, joista saa lisää positiivista energiaa. Ja ennenkaikkea ne, joilla on kyky nähdä se oma fiat naapurin audia coolimpana ;)



 

 Kiitos IHANASTA ystävänpäiväpaketista, just näitä mam... aino toivoikin! ;)

Saa lisätä omia pikku ajatuksia aiheesta :)

Kivaa tiistai-iltaa!

Kommentit (198)

Noora

Mulle tuli hirmuisen hyvä mieli tästä postauksesta, mutta nää kommentit on iha järkkyä luettavaa. Kateus on vaan naisten perussairaus ja mua niin säälittää. Joillain vaan on pakkomielle nillittää ihan kaikesta, mikä on mun mielestä surullista koska en usko sellasten ihmisten olevan oikeesti tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä. Mun mielestä on ihanaa nähdä, kuinka onnelliselta sä näytät ja kuulostat näiden postausten perusteella.

Mä en ehkä ihan kuulu tän blogin keskivertolukijoihin noin iän ja elämäntilanteen kannalta. Olen tosi nuori vielä ja mä olen niin päättänyt, ettei minusta tule tuollaista pikkusieluista aikuista, joka ei pysty olemaan onnellinen muiden puolesta. Mua oikeestaan alkoi ahdistaa ihan hulluna nää kommentit, tosin ole eka kerta täällä sun blogissa. Mä en vaan ymmärrä! Jotkut haukkuu sua narsistiksi, kun esittelet elämääsi täällä blogissa. Silti nää samaty valittajat hengailee täällä lukemassa sun postauksia päivät pitkät ja takertuu pikkuasioihin jatkuvasti. How sad is that.

Kaikkea hyvää sulle Johanna ja pidä lippu korkeella. Tämäkin kommentti varmaan jonkun mielestä on pelkkää perseennuolemista, mutta ei mulla ole tarvetta sellaiselle. Sun blogista vaan huokuu sellanen rauha ja onni tänne mulle asti. Sun elämä on hirveen kaukana mun omasta ja vaikka rakastankin omaa elämääni just tällaisena, ihailen sun tapaa elää ja olla.

Maj

Kiva postaus, mutta mä kuolen, mä vaan kuolen näihin sun kommenteihin :O Laitan äkkiä silmät vaan kiinni ja unohdan kaiken lukemani!

NYC Fashonista

Kateudesta viela etta eiko se ole myos tietylla tavalla voimavara? Ponnistella eteenpain ja saavuttaa asioita (kylla minakin kun kerran tuokin). Kunhan ei vaan anna sen liikaa syoda sisinta jolloin se ei enaa ole voimavara vaan voimanvieja... Itse ainakin koitan valjastaa kateuden pistokset motivaation lahteeksi.

Perla

Reader: Kirjoitin MONESTA ja annoin yhden esimerkin. Tiedän kyllä, että Johannan blogi on suosittu. Miksi ei olisi??!

Minna

"netistä löytyy jokaisen norjalaisen tulotiedot, joten käykääpä kurkkaamassa."

Siis anteeksi mitä? Eiköhän tää ala mennä taas jo hiukan asiattoman kommentoinnin puolelle? Miksi ihmeessä sun piti tällainen kommentti tänne lisätä? Taidetaan mennä hiukan jopa sairaan stalkkauksen puolelle, jos tosiaan pitää täysin tuntemattoman henkilön tulotietoja käydä tirkistelemässä.

Noname

Kyllä kai blogia voi pitää muunkin syyn takia kuin vain saadakseen ihailua ja hyväksyntää. Ja vaikka se olisikin jonkun bloggarin syy, niin mitäpä siitä, koska kyllä kai ihmiset keskimäärin haluavat tulla hyväksytyksi, kuulua joukkoon. Ihan täällä tavallisessa, blogien ulkopuolisessa elämässäkin. Kyllä itse voisin alkaa pitää blogia vain siksi, että voisin keskustella itseäni kiinnostavista aiheista muiden samanhenkisten kanssa, saada jopa uusia tuttavuuksia sitä kautta. Mutta olen siihen liian laiska, siksi tyydyn vain lukemaan. Narsismi on liian kielteisesti leimautunut ilmaisu, vaikka sitäkin on monen asteista ja on toisaalta myös hyvin positiivinen asia.

Kriittinen ja/tai rakentava palaute ei tosiaan ole aina pelkästään kateutta, mutta kyllähän jotakin palautteen esittäjistä kertoo jo se, miten ne palautteet muotoillaan. Jos on tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin, niin silloin kannattaa jo mennä itseensä. Ja kaikkia ei kerta kaikkiaan voi miellyttää, vaikka kirjoittaisi mistä aiheesta ja millä tavalla tahansa, se pitäisi myös ärsyyntyjien muistaa. Vai miten ratkaistaan ristiriita siitä, että ne tavallisen elämän kommelluksien tai varjopuolien kuvauksetkin nähdään vain yrityksenä tasapainottaa (muka) pääsääntöisesti kylmää materiaa. Tekipä blogin kirjoittaja sitten niin tai näin, niin jostakin joku keksii kuitenkin jotakin kritisoitavaa: joko elämä on liian siloiteltua tai liian karua. Tai liian tavallista.

Reader

No blogiahan voi toki pitaa vain ystaville ja sukulaisille jos haluaa. Jos blogi on "Suomen suosituimmassa tyyli- ja muotiportaalissa" niin silloin varmaan haetaan suurempaa ja erilaista ja eri lahtokohdista blogia lukevaa lukijakuntaa. Ihan vain huomautuksena.

Perla

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Joihinkin kommentteihin ainakin tämä pätee. Blogia voi pitää monesta syystä: esimerkiksi siksi, että sukulaiset ja ystävät voivat seurata Suomesta kuulumisia. Toisaalta myös blogia voi lukea monesta syystä. Mielestäni sellaiset on mukavia, joissa on positiivinen asenne ja kauniita kuvia. Kuten tässä.

Sarastusta

Wau, mitkä sukkikset Ainolla on. Ihanat! mistä niitä saa (siis saakohan Suomesta) ?? Ja nuo villapökät, ihanat nekin :) Mukavaa loppuviikkoa ja aurinkoista kevään odotusta :)

Katrina

Mua ei kiinnosta hevonkukkua kenenkään adit tai fiiatit, mutta toi sun mies oih... Täytyykö lähteä Norjaan, et tommosen saa? ;)

maja

Maja kirjoitti:
4.1.2011 16.45
Niin, miksi sitä niin voisikaan kutsua, kun kuvaa itseään, ostoksiaan ja elämän kaikkea kauneutta mitä blogeissa yleensäkään halutaan esitellä ? varmaankin narsismiksi. Haetaan hyväksyntää ja ihailua. Ja ihailua voi saada, kun itsellä on jotain tavoittelemisen arvoista mitä muilla ei ole. Sitä mitä rahalla saa, ja kuitenkin, sitä mitä ei aina rahalla saa. Julkinen päiväkirja on ennemminkin julkinen kuvakirja; tällaisen kuvan haluan itsestäni ja elämästäni lukijoille antaa. Voisinhan itsekin silittää pienen sisälläni elävän narsistin päätä ja alkaa pitää blogia ja esitellä siellä itseäni ja elämääni kuvina. Aina kun olen kauniina Gantin neuleessani ja Audilla ajellessani töihin, merkkilaukku pelkääjän paikalla kököttäen ? tässä menen töihin, tämä on elämääni. Ja tietenkin jättää kuvan ottamatta silloin kun olen raivokohtauksen vallassa kotona, hiukset hapsuina omissa verkkareissani. Kertoisin tavallisesta elämästäni, jossa on sitä luksusta mitä kauneudeksi blogeissa kutsutaan. Välillä toki heittäytyisin hassuksi ja ottaisin vähän enemmän rempallaan olevia kuvia ? koska kylmän materialistisen elämäni vastapainoksi olisi hyvä esitellä välillä myös sitä aitoa, lämmintä ja tavallista ihmistä. Sillä enhän minä egobuustatakseni blogia pitäisi, vaan esitelläkseni vain elämäni sisältöä, kauneutta ja aitoutta. Oho, näinkö tuossa lauseiden välissä on-yhtä-kuin -merkin? Oikeasti; kauniiden ja kivojen juttujen jakamista vai jalustalle nostamista?
Olen tätä miettinytkin. Miksi minä kirjoittaisin blogia? Pönkittäisin egoani, itsetuntoani ja statustani kerätessäni sanatonta ja sanallista ihailua. Ja ai sitä ei-ihailuakin? Mitä, minäkö, miten muka? Senpä takia en itse olekaan kirjoittamassa blogia. Jos lähtökohtanani olisi esitellä kauniita asioita ja saada niistä vain kaunista palautetta, yhtälöhän on jo täällä nähdyn perusteella ihan mahdoton. Kyse onkin siitä, kestäisinkö myös kritiikin. Mielestäni kritisointi kun ei ole aina kateutta eikä suora ja kriittinen kommentointi käyttäytymishäiriön oire. Pitää kuitenkin kokoajan muistaa missä kanavassa viestitään. Naiivius on tässä yhteydessä narsismin oiva kaveri.
Olisi löydettävä tasapaino, ettei hyppisi liian lujaa tavallisten tallaajien varpaille joilta ihailua sataa, mutta samalla pitää ihailun lippua korkealla. Sitä tasapainoa en taida alkaa edes etsiä, enkä siitä mitään tiedä niin kauan kun en bloggaja ole. ;)

Liisa

Kiitos kivoista ajatuksista!
Luin näitä kommentteja ja ajatuksia läpi ja ajattelin, että olipas paljon kivoja juttuja.
Miksi aina sanotaan, että me suomalaiset ollaan kateellisia ja ujoja tms? Jos näitä kommentteja lukee niin kyllä mun mielestä ainakin suurin osa naisista on positiiviisia ja reiluja ja osaavat antaa hyvääkin palautetta niin muille kuin itselleenkin. Aina joukkoon mahtuu eriäviä mielipiteitäkin, mut mulle se on ainakin ihan yks ja sama :) Hyvä me! Alkuperäisen kirjoituksen lisäksi siis tuli hyvä mieli myös monien muiden hyvistä sanoista, kiitos!

ellu

Mietin jo edellisen postauksen kommentteja vilkuillessani, että jotkut ihmiset sitten löytävät joka asiasta jotain negatiivista huomautettavaa, ja ja miten esimerkiksi blogin kirjoittajaan luodaan vaatimuksia siitä, mitä hän saa julkaista ja mitä ei. Esim. minua huvitti se, että joku loukkaantui siitä, että postauksessa esiteltiin kalastusta. En keksi montaakaan eettisempää tapaa hankkia ravintoa, mutta sieltäkin se epäkorrektius oli joidenkin ongittava (heh, ongittava)... Ja nämä ilkeät kommentoijat eivät lopeta, eivät sitten millään. Tämä on kuitenkin vain blogi, ei uutiset, ei poliittinen julkaisu, miksi blogin pitäjästä yritetään väkisin kaivaa esiin syvä pahuus? :) Yksi "väärä" sanavalinta ja ristiinnaulitseminen on valmis. Jos kyseessä ei tällaisia kommentteja kirjoittavilla ole kateus (jopa sellaiseen, mitä esimerkiksi blogin pitäjällä ei välttämättä edes ole :)), niin mikä näitä ihmisiä vaivaa? Tarve olla ilkeä, tehdä itsensä jotenkin paremmaksi ihmiseksi sillä, että saa lietsottua riitaa, asiasta kuin asiasta... Mielestäni olet ihan tavallinen, tuntuu hullulta, että joku kuvittelee sinun pitävän itseäsi jotenkin muiden yläpuolella olevana.

Essu

Hassua, miten jotkut kokee, että kun Johanna kirjoittaa omia ajatuksiaan, niin se on ylhäältä alaspäin neuvomista. Ei kai kukaan voi neuvoa toisia olemaan onnellinen? Sehän on absurdi ajatus. Minusta Johannasta välittyy kuva pyyteettömästä ja aidosta ihmisestä, jonka ajatuksista kukaties moni saa ajattelimisen aihetta. Merkityksellistä hänen tekstinsä ainakin tuntuu olevan, kun se herättää näin paljon kommentointia ja tunteitakin. Myös minussa.

kalastajanvaimo

Huuuh täällä on aivan ihania kommentteja, paljon fiksumpia kuin mun höpinäni ;D Hyvä niin, niitähän juuri toivoin, omien pikku ajatuksieni lisäksi teidän omia ajatuksia. Eikä näiden hei oo tarkoitus kenellekään mitään "opettaa", älkää nyt hyvänen aika sillä lailla lukeko jos yhden kerran kirjoittelen omia ajatuksiani ja asenteitani...
Elovena ja Sanna tossa yllä jätti just hyvät kommentit ja Nelliina tietty kanssa iki-ihanan; siitä lähdetään!! ;D
Te ootte ihan parhaita!!!! :D

Essi

Mä oon onnellinen siitä, ettei tää postaus aiheuttanut minussa mitään katkeruuden tunnetta tai muuta negatiivista. :) Kun kommentteja lukee, niin se on näköjään aika saavutus!

Tosi asiassa, en ymmärrä miten näin yksinkertaisen postauksen saa väännettyä siten, että tässä nyt ollaan lukijaa aliarvoimassa tai neuvomassa. Sen tiedän, ettei kaikki ole kateellisia, mutta miksi sitten tulla tänne kerta toisensa jälkeen provosoitumaan? Itkeä voi ihan kotonakin. Vaikka olisi ruma talokin.

nelliina

No lähdetään siitä, että vaha Fiiu ON coolimpi kuin joku tylsä Audi :D

Mutta noin muuten ihmiset kuluttaa kauhiasti energiaa ihan turhaan kadehtimiseen ja muiden elämien vertailun itseensä. Jokaisella on ne omat taakat kannettavana, vaikutti elämä ulospäin miten täydelliseltä tahansa. Ja ylipäänsä jos sen kaiken kateuteen ja pahansuopuuten käyttämänsä energian käyttäisi OMAAN onnellisuuteensa, niin kuinkahan onnellista kansaa suomalaiset mahtaisivat oikein olla ;)

Eija

Hei Johanna, en aio edes lukea edeltäviä kommentteja, kun voin (valitettavasti) kuvitella mitä sieltä seasta löytyy; totean vain että olen ihan samaa mieltä kanssasi, etenkin kuvia edeltävä viimeinen kappale on niin totta :) Itse yritän elää niin, etten tuijota sitä, mitä muilla on enemmän kuin minulla, vaan keskityn niihin asioihin, jotka tekevät omasta elämästäni rikkaan, kuten onnellinen avioliitto, poikani ja ystävät. Rahaa on riittävästi, jotta ruoka riittää ja katto pysyy pään päällä, työ on enimmäkseen mielenkiintoista, ja olemme kaikki terveitä. Kaikki päivät eivät ole ihania ja täynnä onnen tunteita, muttei niin voi, eikä pidä ollakaan. En voi käsittää, miten jonkun muun haukkuminen voi tuoda jotain "iloa" joillekin ihmisille, ja usein mietin että sanoisivatko ilkeiden kommenttien kirjoittajat samat asiat "päin naamaa", epäilenpä etteivät, tai ainakaan suurin osa ei sanoisi. Toki joukossa on fiksustikin kirjoitettuja "sora-ääni-kommentteja", ja ne varmasti joukkoon mahtuvatkin, mutta loppujen motiiveja voi vain ihmetellä.

Kiitos siis tästä kirjoituksesta :)

T. Eija

PS. Niin kauniita kuvia tässä postauksessa!

Sanna

Luulen, että onnellisimpia ovat he, joiden ei tarvitse vakuutella itselleen oman onnen riittävyyttä naapurin onneen verrattuna. Ja ehkä myös he, joilla ei ole sitä fiatiakaan ja jotka ovat autuaan tietämättömiä naapurin autonmerkistä ;)

Mari

Sulla on näköjään ihan yleisesti tapana ymmärtää kaikki kirjoitettu väärin.
Kommentoin tässä tietenkin sun tapaa kommentoida toisen blogia. En tulisi sun blogiin haukkumaan sun tyyliä kirjoittaa. Jos en pidä siitä, lähden pois.
Mutta ehkä sä saat hyvän mielen tästä.

Tuuli

ja lähtökohtaisesti vaatii aika epäsivistyneen asenteen, jotta tulee edes mieleen antaa toiselle tällaisia kommentteja. Mene muihin blogeihin, kuka sinua käskee täällä norkoomaan? Missä sitä paitsi Johanna yrittää valistaa yhtään ketään - kerro, koska minä en ymmärrä.

NYC Fashionista

Lisaan viela sen verran, etta en lukenut kaikkia muita kommentteja, en itse asiassa yhtakaan ennen omaa kommenttiani, enka lukenut ketjua lapi vielakaan, joten mun kommentti kateuden voimavarasta on taysin irrallinen. Noin yleisesti kannatan positiivisuutta, ja kiitollista elamaa, oman elaman rakastamista, siita nauttimista ja taidan itsekin olla aika yltiopositiivinen valilla, suorastaan itseani aivopeseva hetkittain...

viidenaiti

Blogisi on energisoivin blogi ikinä!!! Ihana positiivinen postaus.

Joku viisas on joskus sanonut: "Kateus on sielun home".

Elovena

Hyvä kirjoitus!
Itse en kadehdi ketään. Aina jollain on huonommin asiat kuin sinulla/minulla. Aina jollain on paremmin asiat kuin sinulla/minulla.

On hienot talot, autot, ammatit, muttei välttämättä rakkautta eikä onnellista elämää!

On vuokra-asunto, ei autoa, pienipalkkainen työ, mutta rakkautta ja onnellinen elämä!

Itse kuulun jälkimmäiseen "ryhmään", onneksi.

Uskokaa nyt jo; pinta on pintaa. Emme loppujen lopuksi tiedä kenenkään elämästä yhtään mitään!

Reader

Luulen etta kyseessa on myos taman blogin sisallon ja kommentoinnin epasuhta, joka saattaa monia lukijoita arsyttaa, niinkuin minuakin kieltamatta. Tassakaan kirjoituksessa ei ollut mitaan uutta taivaan alla - samaa positiivisuus/oma asenne/jokainen on oman onnensa seppa/materia merkkina menestyksesta -hopinaa jota kaikki mediat ovat pullollaan, mutta kommenttien perusteella tuntuu etta tamahan on ihan oikeasti juuri kirjoittajan loytama avain onneen. Tykkaan kamalasti tasta blogista, mutta ehka tallaiset vahan naivistiset ja asioita yksinkertaistavat elamanfilosofia-bloggaukset eivat ole taman blogin vahvuuksia. Tai sitten kannattaa ainakin varautua siihen, etta kritiikkia ja vastakkaisia mielipiteita saa myos.

Hayfever

Olen monta kertaa miettinyt mikä näissä blogeissa ihmisiä häiritsee, ärsyttää ja vihastuttaa. Sitten tajusin. Iän ikuisen vanha asia, joka on kylässä kuin kylässä tiedetty, asia jonka kirjailija Sandemosekin on sanoiksi pukenut Jantelovenin muodossa. Blogit, niinkuin moni muukin asia nyky-yhteiskunnassa, on niin Janten lain vastainen.

Että ihminen on niin tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa, että asettaa ne esille koko kansan eteen. Että ilman muodollisia pätevyyksiä ottaa aseman, josta neuvoo muita, kaiken järjen mukaan tasa-arvoisia ihmisiä. Äärimmäisen kiinnostava aihe, tästä voisi helposti pitää luennon.

Kuulostan itsekin tätä blogia kritivoivalta, mutta blogeja on niin monen monta erilaista, eikä tämä kyseinen sorru niihin kaikkein helpoimpiin mokiin.

ritu

mistä tiiät ettei niillä lapsilla ole muka mummoa ja vaaria lähellä? onhan se mies kuitenki norjalainen.--

ansku

ps. Lähtökohtaisesti vaatii kauniisti sanottuna isohkon egon olettaa tavoittaneensa universumista jotain niin olennaista että sitä voi ja kannattaa postaus toisensa jälkeen ylenkatseellisesti alas poloisille opastaa..

ansku

Mistä syystä Johanna luulet että sinulla on onnellisuuden ja positiivisuuden opin avaimet hallussasi ja siksi voit valistaa meitä tietämättömiä?

sAnnA

Ihana blogi sulla! Kirjoitus oli mitä mainioin, ja antoi todella ajattelemisen aihetta tässä kulutuskeskeisen kilpailuyhteiskunnan juoksupyörässä ravaamiseen. Olen jo pitkään tätä blogiasi lueskellut, vaikka en ole kommentteja aiemmin jättänytkään. Nyt oli jo sentään pakko, tämä sun kirjoitus kun on saanut "kriitikot" liikkeelle. Kriitikko tosin yleensä arvostelee itse hengentuotosta eikä mene henkilökohtaisuuksiin, kuten täällä ovat negatiivista palautetta antaneet toimineet! HUOM! Negailijat: Mielestäni on turha puhua mistään kritiikistä ja sen vastaanottamisen jalosta taidosta, jos palaute on henkilökohtaisuuksiin menevää. Asiat asioina, jutut juttuina ja henkilöt henkilöinä.

Ja mitä tulee blogien tarkoitukseen: Eivätkö ne lähtökohtaisesti ole vähän kuin päiväkirjoja?? Miksei silloin saisi kirjoittaa juuri niitä juttuja, joita itse ajattelee ja joista on sanottavaa? Aurinkoista kevättä kaikille ja parempaa fiilistä!

PS. En kyllä pahalla tahdollakaan saa tuohon sun päivän postaukseen minkäänlaista liian suureen egoon viittaavaa vivahdetta.

mari

Pakko kommentoida vielä toiseen kertaan (nyt kun en oo niin aurinkopäissään ku eilen), että tänään luin näitä muitakin kommentteja läpi ja meinasin pudota tuolilta.. Ihan oikeasti tänne sekaan mahtuu niitä kateellisia nillittäjiä, jotka ei tajunnu koko postausta ja luulevat, että tänään onnellinen ihminen ei voisi huomenna olla jotain aivan muuta tai että tänään onnellinen ihminen ei ymmärrä miltä surullisista tai ongelmia omaavista ihmisistä tuntuu.

On eri asia, jos omassa elämässä ei juuri tällä hetkellä ole kaikki hyvin (ihmissuhteet, raha, päihteet, työ.. mikä vaan) ja se, jos muuten vaan on niin saatanan negatiivinen valittajavässykkä, joka ei nää aurinkoa vaikka se paistais suoraa silmiin. Niin joo, sillonkin se paistaa niin tosi ärsyttävästi ja valittajavässykkä toivoo, että olis taas talvi.

Mä en vaan ymmärrä miten joku jaksaa käyttää energiaansa ensinnäkin negatiivisuuteen ja toisekseen kadehtimiseen. Voisko tehä ite niille asioille jotain, joista on kateellinen muille? Ei menis sitä energiaa kaikkeen joutavaan ja kohdistais sen sinne mihin se oikeasti kuuluu.

Mut siis ei se mua haittaa mihin kukin energiansa lykkää, kunhan vaan ei pilaa toisten elämää sillä. Saan silti olla ymmärtämättä..

Ja kyllähän tää elämä on paljon mukavempi elää tälleen optimistina aurinkohumalassa, vaikka tänään nyt näyttäskin olevan vähän pilvinen keli mut onneks on jo aika lämmintä (-16) verrattuna eiliseen ja parin tunnin päästä pääsöö ratsastamaan tunniks ilman satulaa. Jei!

Elina

Kiitos näistä ajatuksista. Olen itsekin miettinyt samankaltaisia lähiaikoina, verrannut itseäni serkkuuni "jolla menee paremmin", ja sitten tajunnut, että tyhmäähän niin on tehdä. Joskus on vaan niin vaikeaa tajuta, että oma onni löytyy sydämestä eikä naapurin aidan takaa.

Lilou

Mua huvittaa - naiset on näköjään yhtä vittumaisia kehdosta hautaan :) Tää on hyvää viihdettä: sanoipa Johanna juu tai jaa niin aina joku saa siitä tiristettyä jotain negatiivista.

Oma Fammuni asuu ns. palvelutalossa, jossa hänellä on oma pieni asunto. Hän on jo korkeassa iässä, yli 8-kymppinen, mutta hyvässä ja virkeässä kunnossa. Jotkut muista asukeista (joista suurin osa naisia) kadehtivat häntä tämän asian takia jatkuvasti. Viimeinen hupaisa tapaus: fammu istui kahvilla kun kaksi mammaa oli kangertaneet itsensä samaan pöytään ja kysyneet: "oletko sinä rikas vai?" (fammu on kyllä varakas vanha rouva) Kysymykseen hän oli vastannut: "kyllä, olen rikas, KOSKA minulla on kolme lasta ja viisi lastenlasta". Tähän toinen mamma oli kiihtyneenä tokaissut, että NOH pidätkös sinä sitten minua köyhänä kun minulla ei ole YHTÄÄN LASTA?! :o)

Eli: niin tai näin, teet kateellisten mielestä väärin.

Johanna: klassisesti - älä välitä.

Eeva

Tää Kalastajan vaimo blogi on oikeasti ihan parasta koko blogimaailmassa.
Elämässähän on monia vaiheita,kohtaloitakin ja merkityksellisiä asioita ja mielipiteitä,kiva kun otat rohkeasti niitä esille ja saat
todellista keskustelua aikaan. Ilkeilijät jääköön omaan koloonsa potemaan
omia traumojaan.
Eeva Pohjanmaalta

Chal

Mimosa, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Jokaisen joka arvostelee kannattaa ensi vaikka vuoden ajan kokeilla ulkomailla asumista (enkä nyt siis tiedä mitä hallom kirjoitti, koska kommentti on poistettu).
Minulla ei ole lapsia, mutta jopa minulla, aikuisella ihmisellä, on välillä suunnaton Suomi-ikävä. Kaikkia rakkaita ihmisiä, vanhempia, siskoa ja siskon lapsia. Ja nyt joku sanoo, että onko sinne ulkomaille pakko muuttaa. No, joskus elämässä pitää tehdä kompromisseja (minä tein, koska avomieheni sai työtarjouksen). Jos joskus muutan takaisin Suomeen, osaan arvostaa kaikkea sitä, mitä minulla siellä on PALJON enemmän. Lomat ei korvaa Suomessa asumista, vaikka ei asuta kuin muutaman tunnin lentomatkan päässä Suomesta. Yritän kuitenkin - Johannan tavoin - suhtautua tähän kaikkeen positiivisesti ja toivon, että vielä joskus minäkin saan halata rakkaitani silloin ja niin usein kuin itse haluan enkä vain muutaman kerran vuodessa. Johanna, koita kestää! ;)

Mari

No on se hyvä, että sentään tiedostat asian dekade! ;)

Ei tokikaan tarvitse olla samaa mieltä, siinä tapauksessa fiksu jättäisi kommentoimatta tai jos ei mitenkään siihen kykene, kommentoi edes ystävällissävytteisesti. Ei tämä ole mikään yleinen keskustelupalsta, jonne tullaan vänkäämään asioista ja haukkumaan bloggaajaa. Mene vaikka sivulle suomi24, sieltä löydät kaltaistasi seuraa.

Ei siinä pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista, mitä joku toinen (jota emme edes tunne) kirjoittaa blogissaan. Ihmettelen suuresti miksi palaat tänne vapaaehtoisesti.
Jos käytöstavat on tuota luokkaa, niin sinuna häipyisin vähin äänin muualle.

minttu

ERITTÄIN HIENO KIRJOITUS NUORELTA ÄIDILTÄ!!! KIITOS KUN JAAT PIENIÄ JA TÄRKEITÄ AJATUKSIASI MEILLE MUILLE. OSAAT VARMASTI JÄTTÄÄ IKÄVÄT KIRJOITUKSET OMAAN ARVOONSA. ELÄMÄ ON LAHJA JA LIIAN LYHYT HUKATTAVAKSI. KAIKKEA HYVÄÄ ELÄMÄÄSI TOIVOO PALJON KOKENUT 6 X ÄITI :)))

Niina

HYVÄLLÄ TUULELLA

Sanon joka aamu itselleni: "Sinulla on tänään kaksi vaihtoehtoa: voit olla joko hyvällä tai pahalla tuulella. "Päätän olla hyvällä tuulella

Aina kun tapahtuu jotain pahaa, voin itse valita, olenko uhri vai otanko opikseni. Päätän ottaa opikseni.

Aina kin joku ruikuttaa minulle kurjuuttaan, voin valita, yhdynkö ruikutukseen vai osoitanko, että elämässä on myönteinenkin puoli. Päätän osoittaa elämän myönteisen puolen.

Elämä on jatkuvaa valitsemista. Päätän itse, miten reagoin tilanteisiin. Päätän itse, millä tavalla ihmiset vaikuttavat minun mielialaani.

Päätä sinäkin tänään olla hyvällä tuulella ja sitten taas huomenna. Siitähän voi tulla tapa!

Katja

Miten hieno kirjoitus. Noin itsekin yritän opetella ajattelemaan, arjessa meinaa välillä vaan unohtua, että mistä se onni tuleekaan... Eihän onni ja onnellisuus ole kuin itsestä ja omasta asenteesta kiinni! Siitä pitää vaan välillä muistuttaa itseään :-)

Käyn päivittäin kurkkimassa blogiasi, josko siellä olisi jotain uutta, mutta kommentoitua tulee todella harvoin. Saan blogistasi voimaa ja paljon kauniita ajatuksia!

Aurinkoisia päiviä sinulle Johanna!

Zude

Voi kuolema miten junttia porukkaa... Kyllä kaikkien suomalaisten kannattaisi vain istua kotona (jota ei ole sisustettu) rumissa vaatteissa (halvalla ostettu) odottamassa, että jotain kamalaa tapahtuu. Ei kannata edes kammata hiuksia, joku voi pitää hienostelijana.

Toinen, mitä aika monien tämän blogin lukijoiden kannattaisi tehdä, on varata aika luetunymmärtämiskurssille ja treenata hieman sitä puolta elämässä.

Käyn fiilistelemässä täältä aina Norjan tuulia. Siellä itsekin pari vuotta asuin ja tykkäsin. Perjantaina taas kutsuu Oslo viikonloppuvierailulle.

Sinulla on aurinkoinen blogi ja hieno asenne elämään. Pidä toi :)

Nna

juuri tämänhenkisten postausten vuoksi luen sun blogia! "älä koskaan kadehdi Johannan asennetta, koska...... ööö voit itse pyrkiä samaan" :)

Helmi

Voi että noi Ainon lehmäpökät on söpöt! Voih, lapset ovat suloisia, oikea elämänsuola :)

j

Tämä samainen kommentti sanasta sanaan on luettu joskus aiemminkin....heheheeeeee.

Musta tämä oli hyvä postaus,ajattelen samoin. Mulla on hyvä elämä; hieno mies, hieno lapsi, hieno koulutus jonka eteen olen tehnyt ja teen paljon töitä, mukava koti ja ihana perhe ja mahtavat ystävät. Mulla on kaikki hyvin. Olen myös saanut osakseni silloin tällöin negatiivisia asenteita, koska ilmaisen tyytyväisyyteni omaan elämääni avoimesti. Toki tilanne olisi erilanen, jos jotakin kamalaa tapahtuisi. Mutta nyt meillä ja minulla on hyvä ja se saa näkyäkin!

Kettu

Mä en ymmärrä tätä negatiivisuuden ilmapiiriä! Mitä te aikuiset naiset ajattelette, kun jätätte noin ala-arvoisia kommentteja? Mihin pyritte tällä törkeällä roskalla, jota tänne jätätte? Rakentava palaute on asia erikseen.

Ja jos todella niin paljon ärsyttää, että raivo on purettava toista alentavina kommentteina, niin MIKSI LUETTE?

Elämässä kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka tuo positiivista energiaa ja selvästikään näille "nillittäjille" tämä blogi ei sitä tuo, niin kannattaisiko heidän sitten siirtyä sinne, mistä sitä positiivista energiaa irtoisi? Jotta voisivat itsekin sitä säteillä eteenpäin ja jättää vaikka kivaa palautetta (tai vaan olla jättämättä sitä negatiivista roskaa)!

Kiitos taas Johanna, blogistasi saa aina positiivista energiaa, mutta valitettavasti kommentti-osiosta saa vain negatiivista, joten yleensä en edes lue kommentteja. En halua rikkoa sitä positiivisuuden ilmapiiriä.

jade

Kateus naisten perussairaus? En voi tajuta tuota miten monet naiset ovat niin kärkkäitä haukkumaan muita naisia! Joku haukkuu Johannan postausta syystä tai toisesta (oli se minunkin mielestä vähän naiivi, mutta toisaalta totta ja jokainen ihminen jossain vaiheessa hoksaa noita samoja juttuja, jos hoksaa. Itse paasasin noista joskus parikymppisenä ärsyttävyyteen asti..!). Ja sitten toinen haukkuu tätä Johannan haukkujaa ja piiri pieni pyörii?

Jokainen lukee näitä tekstejä omalla tavallaan ja jos on eri mieltä, voi sen sanoa, mutta useimmilla karkaa siinä vaiheessa vähän näppis käsistä. Kateudesta se ei suinkaan aina johdu, vaikka joskus tietenkin siitäkin. Monet lukevat näitä negatiivisempia kommenttejakin aivan yhtä tiukalla silmällä kuin negatiivisten kommenttien kirjoittajat Johannan postausta, oletteko ikinä huomanneet? ;)

Ja ei me naiset olla sen kateellisempia kuin miehet. Jotkut ihmiset enemmän ja jotkut ei ollenkaan. Sama pätee suomalaisiin. Miksi esim. suomalainen nainen haukkuu niin innokkaasti toista suomalaista naista?

Sanoisin vielä, että syy Johannan blogin suosioon on varmaankin juuri se, että niin monet ihmiset elää aivan samanlaista perustyytyväistä ja hyvää elämää; käy töissä, hoitaa miehensä kanssa lapsia ja kotia, harrastaa, ostaa vaatteita, meikkaa, sisustaa jne. Ei se sen kummempaa ole ja väitän, että valtaosa voisi omasta elämästään kirjoittaa aivan samanlaisia juttuja ja ottaa samanlaisia kuvia ja samalla luoda vahingossa illuusiota, että se oma olisikin niin täydellistä!
Itsekin teen juuri etänä töitä, aurinko paistaa, kauniissa kupissa kahvia, päällä nätti villapaita, lapsi mummolassa hoidossa, miehen kanssa illalla tiedossa kiva ilta, joten olen oikein hyvällä tuulella. Tästä hetkestä saisi oikein kauniin tuokiokuvan ja kivan postauksen. :) Ja juuri nämä arkiset hetket ja kauniit väläykset päivästä on tämän Johannan blogin suola!

Jonna

Ja lisää roskaa! Siis nämä jotka eivät millään voi hyväksyä sitä että kun huutokuorona on 150 'jeesjeesjeesjees'-naista että joukossa olisi edes yhden yhtä 'maybe, then again' - saati 'NO' -mielipidettä!!

ROSKAA on nimenomaan ja yksistään se ettei voi hyväksyä niiden lukijoiden mielipidettä jotka ovat aivan hyväkäytöksisesti koettaneet saada ääntään kuuluville ettei Johannan ehkä kannattaisi suhtautua aivan näin alentavasti lukijoihinsa joiden määrästä hän myös itse asiassa saa palkaa joten tämä blogi ei todellakaan ole sama asia kuin kenen tahansa päiväkirja.

Kummaa diktatuurin yritystä, MISSÄ on kielletty niitä lukijoita kommentoimasta jotka eivät jaa joka hetki samoja ajatuksia kirjoittajan kanssa? Tämä kirjoituksen loppukaneettina ON:

Saa lisätä omia pikku ajatuksia aiheesta

Miksi täällä niin moni vierailija kuvittelee omaavansa vallan toisen ihmisen blogissa tulla kertomaan miten joku ei saa olla eri mieltä kuin blogisti?

kalastajanvaimo

Jonna tätä en tajua vieläkään... "ei kannattaisi suhtautua näin alentavasti lukijoihinsa"...? Miten, millä perusteella suhtaudun lukijoihin alentavasti? Kuka sen määrittää? Sinäkö? Jos mun omasta mielestäni en missään nimesä suhtaudu lukijoihin alentavasti... onko sillä väliä? Miksi juuri tämä teksti sai minut suhtautumaan lukijoihin alentavasti?

Sanna

Mun mielestä tämä on ihan paras blogi mitä olen lukenut ja juuri siksi, että se on aito ja raapaisee pintaa syvemmälle, kuin esim. muotiblogit. Luulen, että Johanna tällä postauksella halusi tuoda hyvää mieltä tänne blogiin. Surullista miten ihmiset tahallaan tulkitsee toisen kirjoitukset väärin. Johanna, tämä on ihanan inspiroiva blogi ja toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittamista!

anuk

Minä tykkäsin myös kirjoituksesta ja olen samaa mieltä Johannan kanssa. Tähän asiaan on toinenkin näkökulma. Minulla on esim. pari tuttavaa, jotka rivien välistä ja joskus ihan suoraankin päin naamaa naureskelevat niille ystävilleen, joilla ei ole sitä hyväpalkkaista työtä, hienoa autoa ja omistusasuntoa toisin kuin heillä. Että voi sitä omaa huonoa oloa koittaa parantaa näköjään näinkin. Tai ehkä nämä ihmiset ovat sitten onnellisia materiasta, ei kai siinäkään mitään pahaa ole, kunhan ei oleta muiden tulevan onnelliseksi samoista asioista kuin itse.

Esimerkkinä kerron, kun erosin äskettäin ja muutin omakotitalosta vuokra-asuntoon. Nämä em. tuttavat kävivät kylässä ääneen arvostelemassa, mitä kaikkea vikaa asunnossa on mm. ulko-ovi aukeaa väärinpäin, lattia on rumaa muovimattoa, keittiön katto on maalattu erivärisellä valkoisella kuin olohuoneen, parvekkeelta näkyy suoraan kadulle "on varmaan tosi kiva laskee tossa autoja kesällä, heh heh" puhumattakaan koko sijannista yleensä. Pisteenä iin päälle koittivat, miten kovasti kaapin ovet kolisevat, kun ne räväyttää kiinni :-)) Katsokaas kun laadukkaat kaapin ovet eivät kolise, vaan menevät vaimeasti ja pehmeästi kiiinni. Kaupungin vuokra-asunnoissahan on aina tällaiset vimpan päälle ;-) Se vierailu oli kyllä ihan piilokamerakamaa. No, eniten heitä tuntuu harmittavan, kun minua ei ne kaapin ovet tai vuokra-asuminen harmita, vaan köllöttelen siellä oikein tyytyväisenä :)

Meillä suomalaisilla on myös paha tapa olla kehumatta toisiamme. Tätä olen itse koittanut opetella, että jos ajattelen, että onpas nätti paita tai mukava tilava sauna tai se hieno auto, niin kerron sen ääneen omistajalle. Tulee hyvä mieli, kun kehuu ja saa kehuja. Ihanaa viikkoa kaikille ihanille ihmisille! Oho, menipä makeaksi... :P pakenen takavasemmalle...

Pilvi

Niin, ja piti vielä lisäämäni, että pidän blogistasi hyvin paljon! Jatka samaan tyyliin :)

jade

Kun kirjoittaa julkisia tekstejä niin on selvää, että jokainen lukija tulkitsee niitä omista lähtökohdistaan ja jokaisella on siihen oikeus. Jos jonkun mielestä tämä postaus oli alentuvasti kirjoitettu, on se aivan yhtä relevantti tulkinta kuin se mitä kirjoittaja ajatteli tekstiä kirjoittaessaan. Sinun ei kuitenkaan tarvitse välittää siitä vaan se nyt vain on sitä jokapäiväistä ihmisten välistä viestintää, jossa sanoma ei mene perille ja vika on silloin sanojassa tai kuulijassa tai molemmissa. Ei se ole sen kummempaa.

Katsopa huvikseen vaikkapa Hesarin kolumnistien tekstejä ja niiden keskusteluja. Etenkin sarkasmi menee monilta lukijoilta ohi ja varmasti monet vastaavasti lukevat tällaisia tekstejä, joissa kirjoitellaan yleispäteviä elämänviisauksia, joinakin ohjeina. Ja jos lukevat tekstisi siitä näkökulmasta, että ajattelevat sinun ohjeistavan lukijoita "miten elää yhtä onnellisesti kuin minä", toki se vaikuttaa vähän alentavalta.

Sama juttu se on kaikilla, jotka kirjoittavat tai tekevät jotakin julkista (kirjoja, musiikkia, elokuvia) - aina on vaara, että joku tulkitsee ne täysin päinvastaisesti kuin tekijä tarkoittaa eikä sille mahda mitään eikä siitä kannata tehdä liian suurta ongelmaa itselleen! :)

Sinun blogisi on kuitenkin Suomen suositumpia blogeja ainakin blogilistalla, joten on selvä, että tällä "julkisuudella" on myös kääntöpuolensa, vaikket olekaan mikään julkkis.

Mari

Minä en saa tuollaista alentavaa mielikuvaa irti tuosta tekstistä, en sitten millään. Myönnä jo, että olet ymmärtänyt lukemasi väärin.
Jos mua ei joku blogi miellytä, unohdan sen kertaheitolla. Ei kaikkia vaan voi miellyttää, vaikka mitä kirjottaisi. Tuossakaan Johannan kirjoituksessa ei ollut mitään mistä vetää herneet nenään, mutta teit sen kuitenkin.

Mä en henk.koht. saa siitä kertakaikkiaan mitään irti, että lähden arvostelemaan toisen tyyliä kirjoittaa. Tätä blogia tullaan lukemaan Johannan kirjoitusten takia, ei sinun. Siksi täällä on näitä jeesjeesjees-naisia, koska tänne yleensä kommentoi ne, jotka pitävät Johannan tyylistä. Ne jotka eivät pidä, eivät ole täällä.

UuuLaLaa...

Etkös juuri nyt itse vain opeta?? Ymmärrän toki tekstisi tarkoituksen, mutta kun ihminen on onnellinen, se ei automaattisesti tarkoita että kyseinen ylentää itsensä asemaan jossa voi muita neuvoa. Toisaalta, jos ihminen tarvitsee koulutuksia saadakseen pätevän aseman, eikö elämä ole juuri sitä? Koulua. Viisaus/asema syntyy harvoin yksinomaan koulun penkillä, se tulee elämänkoulusta. Ja jos ihminen voi/saa valittaa, näyttää pahan olon, kertoa että kaikki ei ole hyvin, miksi ihmeessä toinen täysin luonteva tunne: ilo, onnellisuus pitää peittää jotta kateellisten silmiin ei satu? Sitä ei pidä peittää, vaan elää ja nauttia siitä, ja jakaa se. Koska jonain päivänä tilanne on kuitenkin toinen. Ei turhaan sanota, että onnea ja surua annetaan elämässä tasaveroisesti. Mutta jos ihminen elää aina negatiivisen ja katkeran elämän muodossa, ei sellainen edes ymmärrä kun onnea saa. Sellainen ei sitä huomaa. Ja katkeroituu lisää. Mutta ihminen joka potkitaan monta kertaa katuun, ja joka sieltä kuitenkin aina nousee, oppii nöyrtymään ja nauttimaan aidosti ja olemaan kiitollinen elämästä. Eriasia ovat sitten he, joilla ei enää välttämättä voimia nousuun riitä. Sitäkö te todella esim. Johannalle haluatte? Todella?! Ja koska kerran olen opastava ja ylennän nyt itsenikin muiden yläpuolelle, niin heitänpä vielä yhden opettavaisen provon: sääli on sairasta, kateus pitää ansaita. Joten Johanna, kulje lippu salossa omaa tietäsi, ja tiedä että vahvojen ihmisten purtta kateelliset aina keikuttavat, mutta se ei niin pienestä kaadu. Siihen tarvitaan todellinen tragedia. Ja toivottavasti siltä vältytään ja aurinko paistaa perheellesi pitkään, yöllä kuu ja tähdet valaiskoon tietänne XO XO <3

Pilvi

Eka kertaa äänessä...Eli: minä kadehdin monia ihmisiä, ystäviäni tai ventovieraita. Jopa tätä Johannaakin välillä. Mutta haluaisin tästä kateudesta eroon! Se syö ihmistä! Kuitenkin minulla on asiat ihan hyvin, ehkä joku kadehtii minuakin. (Audista puheenollen: meillä on uudehko ja tuunattu Audi, mutta se se vasta murheenkryyni onkin! Kamalat kuukausierät velan lyhennyksissä ja aina uusia vikoja toisensa perään :( Mutta kun sellainen piti saada, että voi vähän "näyttää kavereille". )

Norkku

Tämä olikin kiva kirjoitus, vaikka niinhän sulla usein onkin. :)

Olen itse miettinyt saman suuntaisia juttuja läheisen menetyksen jälkeen. Jotenkin siinä konkretisoitui se, että terveys ja ne rakkaat ihmiset ovat se tärkein juttu, ei ne Audit tai omakotitalot. Ja elämää on kaikille luvassa vain se rajallinen aika, joten se kannattaa viettää sitä omaa onnea etsien, ei naapurin saavutuksia kadehtien.

Kiitos blogista!

dekade

Kyllä. Asia on juuri näin ja ainoastaan näin. Kyllä. Olen kade. Kade kade kade kade kade kade kade kade kade. Mitään muuta selitystä ei ole sille etten ole yksisilmäisesti jokaisesta asiasta samaa mieltä kuin tämän blogin kirjoittaja. Jopa ajattelen siten että hän ehkä voisi kääntää opastusnappulaansa tällä haavaa pienemmälle tai jopa kokonaan sulkea viisastelukanavansa. Uskoa siihen ettei hän sitten ehkä kuitenkaan ihanuudestaan huolimatta ole Skandinavian ainut onnellinen viehättävä nainen. Mutta se ei varmaankaan ole totta. Muut naiset eivät voi olla sekä tyytyväisiä että kauniita kuin blogisti koska olen kade. Kade. Kateellinen.

kaaka

Ja oikeasti, näähän ei ole edes erityisen kouluttautuneita. En ymmärrä, että miten joku voi olla kateellinen hoitajalle ja jollekkin myyjälle!

Elisa

Kannatti taas avata kone ja tulla lukemaan! :) Aivan kuten ulkona paistava aurinko ja upeasti tuikkiva lumihanki sai sinun tekstisikin hymyn huulille. :) Ja näinhän se on. Onni tulee pienistä asioista, eikä kaikille samoista asioista. Ystäväni tulee onnelliseksi kun saa käpertyä peittoihin näillä mukavilla -30asteen pakkasilla, minä tulen onnelliseksi kun saan mennä ulos liikkumaan aurinkoon. Blogisi on ihana, piristää joka kerta kun käyn lukemassa! <3

Mimosa

Et ole selvästikään koskaan asunut ulkomailla.. Ei ole sama asia asua sisaren kanssa naapurikaupungeissa kuin lähteä lomalla käymään Suomessa.

Pointtini oli kuitenkin se, että halusin osoittaa näille kadehtijoille, ettei kannata kovin nopeasti vetää johtopätöstä: sinulla on kaikki hyvin, kun hieman mietiskelemällä näkee miten asia oikeasti on.

Ei elämän synkkyyksiä tarvitsekaan miettiä, mutta realiteetit ovat realiteetteja. Kyllä isovanhempien suhde lastenlapsiin kehittyy aivan eri sfääreihin kun asutaan naapureissa kuin jos asutaan eri maissa. Ikävä kyllä näin se vain menee.

hallom

johannahan pääsee lentäen suomeen, ei hän missään alaskassa asu, monella on myös kuollut isovanhemmat, jos oikein aletaan elämän synkkyyksiä miettimään

Mimosa

Kovin kapeakatseista kadehtia tai muuten vain provosoitua jonkun elämästä tai siitä, minkälaisen kuvan tuosta elämästä blogikirjoitusten välityksellä saa. Esimerkki: itse ulkosuomalaisena, expatina voin vakuuttaa teille kadehtijoille, että elämä ei todellakaan ole sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista ja onnellista auvoa kun asuu kaukana kotoaan, kaukana perheestään, kaukana sukulaisista ja turvaverkostoista.

Kadehtijat: oletteko kertaakaan pysähtyneet miettimään, että näillä Johannan lapsilla ei esim. ole mummoja tai vaareja elämässään? Näettekö Johannan postauksissa kuvia läheisistä ja olemassa olevista isovanhemmista, tädeistä tai sedistä tai luetteko tarinoita heistä? Ette, koska sellainen luksus puuttuu meiltä kotimaasta pois muuttaneilta. Ikävä kyllä. Lievittääkö tämä yhtään kateudentunnetta?

Ei tarvitse kaivaa kovin syvälle nähdäkseen mikä on tämän ihmisen, tämän blogin pitäjän tragedia kuten meidän kaikkien ulkosuomalaisten: viiltävä koti-ikävä, sähköposti/netti suhteet niihin ihmisiin joiden oikeasti kuuluisi olla LÄHELLÄ ja olemassa itselle ja omille lapsille. Se ettei omat lapset koe isovanhempiaan läheisiksi.. Varmasti Johannakin taistelee mm. tämän murheen kanssa joka päivä, mutta valitsee positiivisen asenteen ja päättää elää sen johtamana.

Ellis

Ihana toi sun positiivinen asenne Johanna! Ja kiva blogi myös! Ihmetyttää monen kanssasiskon tavoin, että miksi joidenkin pitää lukea tätä blogia kun kerran syystä tai toisesta se ärsyttää. Ja vieläpä tulla kirjottelemaan arvostelevia kommentteja. Ei kaikkia ajatuksiaan tarvitse ääneen sanoa tai julki kirjoittaa. En mäkään ole samaa mieltä kaikista asioista mitä seuraamistani blogeista luen, mutta en silti mene mitään avautumaan tai valittamaan näiden bloggaajien sivuille. Saa kai jokainen OMAAN blogiinsa kirjoittaa mitä haluaa, jos ei nyt mihinkään kunnianloukkauksiin tai rasismiin syyllisty tms. Ja ei kai kukaan voi väittää esim. Johannan moisiin syyllistyvän? Kannattaa siis tosiaan jokaisen vain etsiä sellaisia asioita (ja blogeja!) joista saa iloa elämään, eikä ärsytyksen aiheita.
Mukavaa kevättä Johannalle sinne Norjaan!

Johanna

Hello, nopeasti täytyy heittää omaa kommenttia väliin tähän kiivaaseen mielipiteiden vaihtoon ;) Tuli mieleen, että hassua miten usea koki mun kuvittelevan lukijoiden olevan mulle kateellisia ja "opettavan" tällä tekstillä onnellisuuteen.... tai jotain sellasta ;) Kun mun pointti oli vähän niinkuin kertoa omista ajatuksista ja siitä, millaisissa tilanteissa sitä itse olen meinannut turhautua, mutta pääsyt hyvin eteenpäin olemalla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, you know... En missään nimessä ajatellut kenenkään olevan mulle mistään kateellinen (päinvastoin), eikä kateus edes ollut pointti tässä kirjoituksessa vaan se, miten pienestäkin voi olla onnellinen. Eihän mulla oo mitään audia eikä hienoa työpaikkaa tms! Mulla on se fiat -eikä sitäkään ;D
-Johanna

Minttu

Ymmärrän Johannan kirjoituksen pointin, ymmärrän senkin miksi jotkut provosoituvat.

Ihmisen, jonka elämässä kaikki on hyvin, on aika vaikea kirjoittaa tällaisesta aiheesta niin ettei siitä joku vetäisi hernettä nenään. Saattaa tulla tunne "helppohan sun on puhua kun et tiedä todellisista ongelmista mitään."

Ainoa, mitä voi muuttaa, on oma itse. Siksi hyödyllisempää kuin vertailla itseään muihin on miettiä, että mitä voisi itsessään muuttaa onnellisuutensa edistämiseksi.

Eikä onni tule Audista. (Tai siitä ruppanammastakaan autosta.)

Tutkimusten mukaan onnellisimpia ihmisiä ovat ne, jotka elävät sisäisten arvojensa mukaan, haastavat mukavuusalueensa rajoja ja toimivat yhteiseksi hyväksi. (Pyyteettömästi, toivomatta positiivista palautetta.)

Rahan merkitys on luultua paljon vähäisempi. Sellainen varallisuus, mikä menee yli perustarpeiden (katto pään päällä ja ruokaa) ei lisää onnellisuutta. Itse asiassa se saattaa jopa viedä oravanpyörään, jossa haluaa aina vaan lisää ja mikään ei oikein tunnu miltään...

Kate

Yhdestä asiasta olen kateellinen. Kadehdin naisia, joilla on paljon lapsia. Lapset ovat kuitenkin ihanin asia maailmassa.

En usko, että ihmiset kadehtivat nöyriä ihmisiä vaikka olisivat kuinka menestyneitä ja rikkaita.
Monet ylimieliset ja leuhkat ihmiset luulevat että heitä kadehditaan, jos ihmiset suhtautuvat heihin
vihamielisesti. Ehkä heidän olisi hyvä katsoa peiliin

Jonna

"Mä en henk.koht. saa siitä kertakaikkiaan mitään irti, että lähden arvostelemaan toisen tyyliä kirjoittaa".

No nyt pyrskähti kahvit näppikselle!! :-D Mitä muuta nämä sun kirjoitukset koko ajan on kuin muiden kirjoitusten arvostelua. You're priceless!!!!! :-D

Katriina

Muutama lause tekstistä ja sen tulkinnasta - yleisellä tasolla (vaikka Jade tuossa yllä kiteytti minunkin ajatuksiani):

Teksti ei koskaan välity lukijalle "sellaisenaan". Tekstin vastaanotto on aina sen tulkintaa. Teksti paljastaa kirjoittajasta sellaisia asenteita ja arvoja, joita tämä ei itse kuvittele paljastavansa - tai ei ehkä tiedä olevan olemassakaan. Myös tekstin tulkintatapa paljastaa tulkitsijasta asioita.

Ne, jotka esimerkiksi kirjoittavat blogeissa paljonkin elämästään, varmasti joutuvat helposti aina joskus tulilinjalle. Mitä tietoisempi on, sen paremmin pystyy rajaamaan ja ylipäätään kirjoittamaan tekstinsä sellaisiksi, että kommenteissa ei ala roiskua.

Sikäli sanoisin, että näissä kommenteissa ilmennyt tapa leimata vähän eri mieltä olevat kateellisiksi, on melko yksioikoinen tapa "analysoida" toisenlaisia mielipiteitä, mutta kieltämättä helppo ja yleinen. MInusta kommenteissa on lopultakin aika vähän "soraääniä" myönteisten äänien seassa.

Valoisaa kevättä!

Alli S.

Hyvä kirjoitus! Ja olen täysin samaa mieltä kiitollisuuden ja onnellisuuden yhteydestä! Toivottavasti jatkat näiden mielipiteidesi kirjoittamista, vaikka tuntuukin, että joidenkin kohdalla se on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Kyllä kielteiset lasit päässä voi lukea rivien välistä vaikka mitä ja mustankin valkoisena. En ymmärrä, että miten jotkut viitsivät tuhlata niin paljon aikaa ja energiaa negatiivisuuteen saati siihen, että kokevat asiakseen "kouluttaa" blogien kirjoittajia siitä, mitä ja millä tavalla pitäisi elämästään kirjoittaa. Se jos mikä, on minun silmissäni aika räikeää toisen yläpuolelle asettumista ja alentuvaa käytöstä. Onhan se jo sataan kertaan todettu, että jos ärsyttää, niin voi lakata lukemasta. Mutta koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Aurinkoista kevään odotusta teille!

Ja aivan ihanat nuo Ainon sukkikset, haluun kans omalle tytölleni! Mistä noita saa :-D

Johanna

Ihan sattumalta bongasin tämän blogin...ja aivan pakko...ihan pakko. Asia jäi niin vaivaamaan että avasin koneen uudelleen.
Minä en ole kateellinen, minulla on asiat hyvin...on koti, kaunis koti, on mies joka tuo ruuan pöytään ei hakkaa eikä juo. Suhteellisen terveet lapset, ja rahaa sopivasti, käyn välillä jopa ulkomailla ja minulla on varaa tarjota lapsilleni "kalliita" harrastuksia. En pröystäile, mutta minulla on mahdollisuus olla kotona hoitamassa lapsiani....olen onnellinen...koska minun on helppo olla. Minun ei tarvitse olla kateellinen koska minulla on mahdollisuus hankkia kaikkea sitä mitä muillakin on...vaikka sen Audin. Mutta en pidä sitä kovinkaan järkevänä...voisin kyllä ajaa sillä Fiatillakin.
Miksi ihmiset suuttuvat ja loukkaantuvat tällaisestä, tai toisaalta ymmärrän...Ei oo helppoo olla onnellinen.
Kiitos kauniista kirjoituksestasi, varmaan palaan lukemaan juttujasi toistekkin...niinhän se on että toinen sulkee oven ja toinen avaa.

Crissy

Ensinnäkin, tosi hyvin kirjoitettu Johanna. Piristi mun keskiviikko aamua kummasti.

Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka on kateellisia toisilleen työstä, talosta, autosta jne.. Jokaisella kuitenkin on mahdollisuus kouluttautua niihin parempiinkin ammatteihin, joista saa enemmän palkkaa, mutta myös vastuuta tulee sen mukana. Se on ihan omasta tahdosta ja halusta kiinni mitä elämällään tekee ja mitä siltä haluaa :)
Mä oon tyytyväinen omaan elämääni, mulla on mies jota mä rakastan ja joka rakastaa mua, ihana vuokrakaksio, tärkeitä ystäviä, vapaa-aikaa, työ josta pidän.. En jaksais edes tuhlata aikaani siihen, että oon kateellinen jollekin :)

Eija

Negatiisisuus vetää puoleensa lisää negatiisia asioita. ja päin vastoin positiivisuus hyviä asioita. Tietäähän tuo jokainen.Kiitos ihanasta blogista ja minä ainakin saan positiivista energiaa toisten iloisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta! Hymyä ja auringonpaistetta teille!!<3

Ansku

Voi kamala mitä juttuja.. miten joitaki voi nuuuuin palijon ärsyttää jos joku kirjottaa omista ajatuksistaan :D ... Hellyyttävä kuva tuo lehmäsukkahousutyttö ja villahousupoika vierekkäin <3
Minä lueskelen blogeja..enimmäkseen sisustusaiheisia ihan laidasta laitaan.. selaan kai 70 joka päivä ..jos on päivityksiä. Imen kaikkea kivaa niistä omaan elämääni ja mieleeni. Miksipä vaivautua olemaan kateellinen kaikesta muille. Mulla on FIAT... oma VANHA talo..itkusia lapsia ja rahavaikeuksia. Elän normiarkea ihan tyytyväisenä. Ei oo varaa matkustella ja työttömänä hoidan lapsosia kotona. Meillä on sotkusta enkä kulje muotivaatteissa.
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, kenelläkään! :)

Koitahan jättää omaan arvoonsa kateelliset kanat jotka täällä kotkottavat, mitäpä niistä! Se minkä ei anna satuttaa, ei voi satuttaa. Tiesit varmaan kirjoittaessasi että juttu herättää keskustelua ;)

Hyvää kevään odotusta sinne kauniisiin maisemiin!

Johanna

On se kyllä jännää... Voi kun ois aikaa ja joku pätevä syy niin olis mielenkiintoista tehdä tutkimus tämän blogin lukijoista, heidän suhtautumisestaan kirjoituksiisi ja siitä miksi ne herättävät toisinaan niin paljon tunteita. En siis osais varmaankaan noita asioita itse tutkia mutta jos jollain puuttuu vaikka opinnäytetyön tai gradun aihe, joltain käyttäytymistieteen tai median alalta niin ruvetkaas kuulkaa tutkimaan. Sen tutkimuksen haluaisin lukea ;)

Mia

Tämän blogin suosio vain kasvaa ja kasvaa, samalla tuoden mukanaan uusia lukijoita. On ikävää huomata että joitain harmittaa niin kovasti sinun saamasi huomio että heidän on ihan pakko yrittää vaikuttaa asiaan jotenkin. Huonon itsetunnon omaava kasvattaa egoaan haukkumalla muita.

Tsemppiä, voimia, sekä aurinkoista kevättä koko perheelle!

Anne

Muistakaa että sillä ei ole merkitystä onko mies varakas, minkä merkkiset kengät laitat jalkaa tai miten lapsesi peset. Vain sillä on merkitystä että sinulla on mies jota rakastaa, jalat johon laittaa kengät ja lapsi jota pestä. Piste. Kiukuttaa ihan mielettömästi noi kateelliset kommentit. Voimia Johanna ja kiitos ihanasta kirjoituksestasi.

Jaana

Ei kaikki ole kateellisia, ei todellakaan. Suuri osa ihimisistä on kuitenkin tyytyväisiä omaan elämäänsä:) Johanna on ehkä hieman naiivi, ja huomaamattaan kirjoittelee jotenkin ihmisiä provosoivasti. Noloa, kieltämättä. Muutaman kerran ollut sellainen myötähäpeä, että hohhoijaa. Niin kuin esim se oma videon pätkä;))

heidi

Ihastuttaa ja vihastuttaa!!!
Ihastuttaa sun asenne, tää postaus. Tykkään tyylistäsi kirjoittaa!
Vihastuttaa kateelliset ihmiset. Ilkeät ihmiset. En jaksa sitten millään tajuta mitä järkeä on käyttää aika lukemalla blogia (kuitenkin ihan vapaaehtoisesti) joka saa aikaan tuollaista katkeruutta ja kateutta, ja selvästi lukija tästä ärsyyntyy!! Blogimaailmassa valikoimaa kun todellakin on!!
Elämä kun on valintoja! Meillä kaikilla....Se että pukeutuu nättiin vaatteeseen, joka maksaa hieman enemmän kuin joku toinen vaate, ei tarkoita että mässäillään rahalla! Voi ostaa kestäviä, laadukkaita vaatteita hieman harvemmin kun joku meistä taas shoppaa harvase päivä! Eikä kaikkea tarvi ostaa uutena...

Huh, meitä on joka junaan.

Mari

Sori vaan, mutta mä en keksi muuta syytä kuin kateus, jos pitää alkaa tuntematonta ihmistä haukkua hänen omassa blogissaan.
Sä oot varmaan Kirsi-Iines niin fiksu, että sulla on joku toinen pätevä syy.

Mulle ei tulisi kyllä mieleenkään arvostella toisen kirjoitusta tuohon tyyliin. Että niin yksinkertainen minä olen.

Jos ei ymmärrä lukemaansa, niin voi syyttää ihan itseään.

Anne

ps. ja nuo puput on aivan ihania! Lapsillani oli aikoinaan noita samoja...hiiriperhe, pupuperhe ja joku vielä....tallessa ovat jossakin..

Anne

Pitkästä aikaa kommentoin. Juuri samoin ajattelen että jokaisella oma tyyli ja omat asiat jotka tekee onnelliseksi ja jos kateus kolkuttaa niin se viisas sanonta meni jotenkin näin "älä kadehdi niiden iloja joiden suruja et tunne".
Ihanaa viikon jatkoa lähettää Anne

Ninnu

Ihanat sukkikset, ajatelkaas jos noita sais aikuisten kokoa....siinä vois jumppasalilla muut olla kateellisia..

Maria

Kiitos tosi piristävästä ja positiivisesta postauksesta! :) Tämän takia palaan blogiisi aina uudelleen ja uudelleen. Naiset (erityisesti suomalaiset) ovat tunnettuja kateudestaan, mutta tuollainen asennehan meillä pitäisi kaikilla olla. Aurinkoista kevättä Norjaan! :)

Kirsi-Iines

Mikä ihme siinä on että täällä kirjoittelee sen verran yksinkertaista naisväkeä etteivät keksi mitään muuta selitystä kritiikille kuin kateellisuuden?? :-) Se on suorastaan mielettömän hupaisaa! Samalla logiikalla kriitikot ylipäänsä ovat aika heikoilla näiden myötäsukailijoiden kanssa. <3

Toivon totisesti että nyt Johanna menet ihan oikeasti peilin eteen (siis henkisesti, vietät varmaan AIVAN tarpeeksi aikaa sekä kameran että peilin edessä nytkin! ;-) ) ja luet uudelleen ja vaikka vielä uudelleen tuon hurskastelupostauksesi joka ei valitettavasti ole ainoa vaan ne alkavat joka kerta olemaan tätä samaa ylemmyydentunnetta ja näköjään vilpitöntä uskoa siihen että olet tajunnut jotain Taivaallista ja Olennaista tästä elämästä joka sinun pitää nyt ripotella meidän alempien olentojen tietoisuuteen. Ei hyvä. Alat olemaan jo enemmän kuin nolo tai naurettava ja siitä kiva blogisi ei suinkaan lähtenyt liikkeelle.

Len

Mielestäni negatiivisetkin kommentit ovat ok jos ne ovat asiallisia, mutta säälin nannaa ja kumppaneita joiden kommenteista paistaa silkka kateus ja tyytymättömyys omaan elämäänsä. On helppo purkaa pahaa oloaan vieraaseen ihmiseen jolla tuntuu menevän hyvin. Elämä ei varmaan ole helppoa jos asenne on noin pessimistinen.

Mari

Taitaa olla käynyt niin, että lukijat on ymmärtänyt tämän kirjoituksen "vähän" väärin.
Mä ymmärrän tän kyllä niin, että "Johannalla on fiat" ;)

Sofié

Voi miten kiva kirjoitus!

Olen huomannut viimeisten vuosien aikana miten joidenkin ihmisten on vain tosi vaikea olla toisten puolesta onnellinen. Tämänkaltainen käyttäytyminen saa minut aina jotenkin tosi kiukkuisesksi. Tai varsinkin kun se oma menestyminen ja omat jutut on kumminkin omia juttuja, eikä keltään toiselta poissuljettuja. Omista valinnoista kaikki on kumminkin loppujen lopuksi kiinni. Ja niinkuin sanoit, yleensä niiden eteen paiskitaan ihan hurjasti töitä, myös stressataan ja itketään. Jokainen on kumminkin oman onnensa seppä, ja sitä onneaan on hyvä muokata sellaiseksi, että olisi tyytyväinen elämänsä :)

nanna

pitäisikö johannan muuttaa blogi nimi: kaunis pieni elämäni - olen kaunis - ja hei fanisivut. myyt paitoja jossa poseeraat

Els

Ihana 'back to basic's' :) postaus! :) Näitä lisää !
Ja niimpä! Usein parhaat asiat vain kävelee kauniina päivänä vastaan, ja asiat joita yrittää suunnitella ja laskelmoida menee yleensä enemmän tai vähemmän pieleen ...tai eivät ole sen arvoisia ...

Äitinikin tapaa sanoa juuri noin, 'kun ovet laitetaan kiinni, ei voi aina tietää, mitä niiden sisällä tapahtuu'...hänkin työskentelee perus terveydenhuollon parissa. Ja vanha peruspohjalainen mummoni toteaa enää vain, että jokaisessa talossa synnytään ja kuollaan :)...

n y n n e

Juurikin näin on, Kris! Olen lueskellut aika paljon blogeja, ja täytyy sanoa, että täällä Johannan blogissa on kommenteissa eniten paskaa kuin missään muualla. Mitä kivempi ja positiivisempi, sitä enemmän saat siitä kuulla. Että näin meillä Suomessa...

Mimmukin vois mennä ja etsiä se valivali-blogin jostain ja lueskella sitä, kun ei tunnu tuo positiivinen ajattelu oikein iskevän.

Mari

Oot ihana tyyppi!
Turha välittää noista kateellisten akkojen kommenteista. Ymmärrän ettei kaikkia voi miellyttää millään, mutta sitä en ymmärrä että pitää alkaa päätään aukomaan toisen blogissa. Jos ei miellytä niin ruksi löytyy oikeasta ylänurkasta.

n y n n e

Pitäiskö sitä sitä sitten jotenkin piilotella ja hävetä, jos menee kivasti? Hä? Varmaan löytyy jostain sellainenkin blogi, jossa vaan surkutellaan ja valitetaan. Sitä sitten vaan lukemaan, jos positiivinen ajattelu ei nappaa!

Sariina

Kukaan meistä ei voi valita sitä, mitä elämä kohdalle heittää, mutta jokainen meistä voi valita kuinka niihin asioihin suhtautuu. Voi keskittyä säälimään itseään ja kadehtimaan toisia -tai yrittää nähdä asioissa positiiviset puolet. Sillä positiivisella asenteella elämä vaan on paljon helpompaa. Nimenomaan tätä posotiivista asennetta arvostan Johannassa ja juuri se saa minut lukemaan tämän blogin aina uudelleen ja uudelleen.

Elämä opettaa, ihan jokaista meistä. On itsestä kiinni kuinka sen opin ottaa vastaan.

Kris

Miten ihmeessä positiiviseen ajatteluun ja oman elämän arvostamiseen kehottaminen on egoilua? Oletko tosissasi?

Aivan uskomattomia kommentteja täällä taas - ilmeisesti kuitenkin ihan täyspäisiltä aikuisilta ihmisiltä - siitä, miten jatkuvasti pitäisi pitää se mielessä, että KENELLE TAHANSA VOI KUITENKIN SATTUA JOTAIN.

Entäs sitten. Pitäisikö sitä osata murehtia ihan joka hetki? Pitääkö kaikki asiat jatkuvasti arvottaa jotenkin toisiinsa nähden? Että ei kannata turhaan iloita pienistä asioista, kun minä hetkenä hyvänsä voi läheinen sairastua, niih, mites sitten suu pannaan.

Tämä suomalaisten krooninen taipumus äärettömän negatiiviseen, sisäänpäinkääntyneeseen ja latistavaan ajatteluun on aivan taatusti jotain ainutlaatuista. Olen jo monta vuotta toivonut, että jostain kansainvälisesti noteeratusta yliopistosta tms. tultaisiin tutkimaan sitä, kuinka monellakin mittapuulla mitattuna maailman onnekkaimmassa maassa voidaan olla niin älyttömän onnettomia ja toivottomia.

Mimmu

Nyt oikeesti Johanna hei?!?!?!? Sun blogi ON ihana mut tuu nyt alas sieltä korkeelta hevoselta niin sanotusti!!! Jopa mun, fanin, mielestä sun jeesustelu alkaa saada semmoiset mittasuhteet ettet kohta mahdu egoinesi enää edes Norjaan! :(

millimolli

Tää oli ihana! Juuri tässä tuskailin kuinka paljon on tekemistä ja kuinka ei millään kerkeä tehdä kaikkea ja kuinka tuntuu että väsymys painaa hirveästi eikä oikein jaksais tehdä muuta kuin nukkua ja sitten luin tämän! Vaikka aina on valittamista eikä elämä ole täydellistä, ei sen pidäkään olla! Voin olla iloinen että mulla on mun unelmien opiskelupaikka, kiva asunto, ihanan haastavia tehtäviä ja aurinkokin paistaa! Aina on helppo ajatella että muilla on asiat paremmin mutta kun kuulee esim naapureiden kovinkin väkivaltaisilta kuulostavia riitoja tajuaa että itsellä on asiat kuitenkin tosi hyvin(ja kyllä, olen laittanut lappua kerrostalomme ilmoitustaululle ko. riitelijöistä, ilmaissut huoleni sillä mitään on vaikea tehdä kun ei ole varma ketkä ovat kyseessä). Onni on niin suhteellista aina!

Retu

Todellakin! Kaikki ei ole itsestä kiinni. Kelle vaan voi yhtäkkiä sattua mitä tahansa. Sullekkin!

Maija

Kommentistasi Linnulle voi päätellä, että sait kommentin "helppoahan sun on puhua..."

Minulla on hyvä ystävä. Hän asuu pienellä paikkakunnalla. Talossa jossa vain vessaan ja saunaan tulee vesi. Puolet talosta (vanha osa) lämpiää ainoastaan kamiinoiden avulla. Keittiöönkin siis vesi kannetaan.
Hän on nykyisin yksinhuoltaja. Vihdoin sai heitettyä miehensä ulos, joka jatkuvasti joi ja pahoinpiteli. Mies ei koskaan tehnyt kotona hommia, vaan vaimo joutui tekemään kaikki raskaat maatilan työt puiden kaatamisesta lähtien.
Tämä ystäväni on aivan upea ihminen. Hän on se joka huolehtii kylällä vanhuksista, joka antaa vähästään. Ja itse elää ja pärjää todella vähällä. Töitä tehdään välillä kellon ympäri, rahat revitään mm. kesällä marjametsästä.
Ystäväni on henkilö, joka ei valita, eikä arvostele. Hän näkee asioissa positiivista ja hyväksyy elämänsä. En ole ikinä hänen kuullut olevan jostain kateellinen tai haluavan jotain. Hän on uskomaton nainen tämän päivän Suomessa. Ja tämä on totta.

Meillä jokaisella olisi paljon opittavaa tästä naisesta. Etenkin heillä, jotka jatkuvasti purkavat kateellisuuttaan asiattomana kritiikkinä "hyvähän sinun on puhua, kun sinulla on..." Uskallan väitää, että jokaisella joka täällä marisee, asiat ovat paremmin kuin tällä ystävälläni. Katsokaa välillä peiliin ja miettikää missä on syy omaan huonoon oloonne. Kukaan ulkopuolinen ei teidän elämäänne pysty muuttamaan.

Minä en yksinkertaisesti pysty käsittämään, mikä Johannan elämässä on sellaista, että siitä pitää olla kateellinen. Mutta ehkäpä se onkin se, että blogista välittyy se, kuinka tasapainossa hän on itsensä kanssa.

Nuppu

Kiitos tästä postauksesta :)

Ei se haittaa vaikka mun mahaan sattuu, mua oksettaa jos en syö säännöllisesti, räjähtelen ihan ihme asioista ja kaikki lempiruuat ällöttää. Ompa maailman rakkain pieni sylissä sitten kun tämä joskus loppuu.<3

viivu

sanoo Jossu, jolla kaikki tosi hienosti?! niin voi hieman tuulettaakin. Entä jos kaikki ei olekaan niin fiinisti, että lapset on saatu peräjälkeen, mies tienaa ja voi shoppailla odd mollyja päivät pääskytysten ja käydä välillä jumpassa ja laittaa itseruskettavaa ja taas poseerata. Ei kaikki ihan ole omista valinnoista kiinni ja positiivisesta mielialasta, vaikka se paljon vaikuttaakin.

Kaimanen

Forza Johanna! Olet niin ytimessä. Ketä ärsyttää, voi vaihtaa kanavaa. Niin voi tehdä telkkaria katsellessa ja autossa radiollekin. Mukavaa päivää sulle ja pienille!

Ella

Kiva postaus, sinunlaisesi postaus. Olen totta puhuen kaivannut näitä sun pohdintoja, joita joskus kirjoittelit useamminkin. Ajattelin hieman surullisena, että ehket enää näiden negatiivisten kommentoijien vuoksi halua kertoa omia mietteitäsi sen enempää - onneksi ei ollut näin :) Musta sulla on hyvä asenne, TERVE asenne ja on kiva lukea sun mietteitä ylipäätään elämästä. Joten toivottavasti kirjoittelet näitä pohdintoja jatkossakin - välittämättä noista muutamista sarkastisista ja elämäänsä kyllästyneistä kommentoijista.

Hyvää viikon jatkoa!

kalastajanvaimo

Kiitosta kivoista kommenteista kaikille :)
Lintu, mun oli pakko poistaa sun kommentti, pahoittelen, mutta vastaan sulle pikasesti... tiedän että mulla on kaikki hyvin ja siksi juuri mun onkin helppo kirjoittaa tällaisia juttuja. En ihan varmasti kirjoittaisi, jos vaikka juuri menettäisin lapseni tai muuta yhtä perustavanlaatuista. En silti voi elää ja kirjoittaa ajatellen niin -eikä kukaan muukaan täällä kommentoineista, me kirjoitellaan nykyisen tilanteemme mukaan ja puitteissa. Ja silti mekin ollaan juuri samaa mieltä sun kanssa että terveys ja läheiset ihmiset ovat tärkeintä. Hyvää jatkoa Lintu <3

lintu

niin tällätään vaan itse meikkiä naamaan ja pestään lapset omalla jo käytetyllä pesuvedellä, eiks je!! tehkää te mielistelijät kaikki samoin HIHHHHHH

Sussu

No, ehkä just sua tarkoitettiin, kun pyydettiin olemaan palaamatta uudelleen. Ikävää tollanen kommentointi,
toivottavasti toi oli sun eka ja vika.

Kati

Kävi kyllä samoin kuin muillekin...Just tuota kaipasinkin. Oon päässy tekemään juuri sitä, mistä oon aina haaveillu. Mutta esillä olo ei aina oo niin kivaa ja positiivista. Siis en nyt tarkota, että mulle oltais kateellisia..vaan pikemminkin huomaan että ite oon jossain määrin toisille ja jatkuvasti vertaan ihtiäni sekä omia saavutuksiani toisiin. Kaikkeen ei kerkiä ja jos kerkiää, ei ehi nauttia. Nykyään on vallalla asiassa kuin asiassa kauhia kilpailuhenkisyys ja ite en oo sellanen yhtään. Se ottaa koville, että vaikka yrittää tehdä parhaansa ja olla oma ihtensä, niin se ei aina riita. Vertailu on kovaa ja kivuliasta. Mutta jos vähitellen tän uuden jutun myötä, oppisin tosiaan arvostamaan omia saavutuksiani ja ihteäni, enkä pyytelis olemassa oloani anteeksi. Kaikella on tarkotuksensa.
Täytyy vielä kerran sanoa, että sun tuo tekstis osu ja uppos! JA autto!
Ainolla on kyllä kerrassaan mainiot sukkikset! Jotenkin harmi, kun lapset ei osaa vielä oikein ilmaista, mitä ne haluaa..täytyy kai niitä hiukan avittaa, mitä äi...ne oikein todellisuudessa tarvitsee ja toivoo. Sekin aika menee aika ylläen ohi.

Susanna

Kiitos! Ihana piristys vielä ennen nukkumaan menoa! Tänään on ollut mulla jotenkin ihan kaaos-päivä, ja tä postaus nyt kyllä ihan viime minuuteilla pelasti mun päivän! Nyt meen kyllä hymy huulilla nukkumaan!:)

Ann

Kiitos tästä postauksesta! Olen katsellut blogiasi pitkän aikaa toisella silmällä ja nyt alan vihdoin ymmärtää. Kuvittelin, että elät täydellisestä elämää just siellä missä haluatkin olla ja olin hieman kateellinen vaikeuksieni keskellä, mutta tämä postaus antoi taas ymmärtää, että kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Tärkeintä on olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on, eikä kadehtia muita. Itse olen kokenut niin kovia aikoja, ettei pienet jutut kuten "naapurin hieno auto tai työpaikka" tunnu missään. Olen iloinen siitä, että selvisin hengissä vaikeusta sairaudestani ja, että minulla on hieno tukiverkko ympärilläni ja pieni perhe, josta olen hyvin onnellinen. Kiitos Kalastajanvaimo, että jaksoit ja uskalsit jakaa kanssamme ajatuksiasi :)

Uuden Kuun Emilia

Aamen! Ihana kirjoitus!
Pakotan itseni välillä menemään itseeni, silloin, kun haluaa jotain mitä elämä ei annakaan. Muistutan, että sain jo paljon, olisin voinut jäädä täysin vaille. Ei elämää kannata haaskata haaveille. Niille on aina sijaa, mutta todellisuudessa on elettävä. Se todellisuus on usein paljon kauniimpi, kuin ulkokultaus antaa ymmärtää.

Ihania kuvia, edellisissäkin.

Mukavaa iltaa!

ik

Olen vasta 16-vuotias, ja tykkään sun ihanan aidosta blogista ja siitä, että olet ihan tavallinen ihminen, eikä blogistasi ole noussut kusi hattuun! Muut seuraamani blogit on muotiblogeja, koska seuraan muotia ja tykkään vaatteista ja muusta ulkonäköön liittyvästä. Koska olen näin nuori, niin kaikki postaukset ja jutut mitä blogissas on ei välttämättä kiinnosta mua, mutta saa mut usein hyvälle tuulelle ja miettimään joitain asioita :-) Ja tää juttu oli tosi hyvä!! Nimittäin oon huomannut viime aikoina kadehtivani joitakin ihmisiä, jopa kavereitani, joilla on hienot autot, paljon vaatteita ja hienot talot sekä aina rahaa. Itse en osaa säästää..heh, ja meidän perheellä ei ole (enää) hienoa autoa tai kämppää. Okei, ei meidän kämpässä mitään vikaa ole ja se on lähellä keskustaa yms, mutta ennen meillä oli asiat toisin. Nykyään raha-asioita mietitään tarkemmin, eikä varaa ole läheskään kaikkeen..Meillä panostetaan harrastuksiin, ja siihen, että lapset saa tarvittavan ja vähän lisää :-) Eli ei meillä asiat huonosti ole! Mutta se on totta, että asioita alkaa arvostamaan vasta sitten kun niitä menettää. Ja joskus kavereiden oudot katseet tai sanat johonkin asiaan liittyen, mikä meillä ei niin hienoa ole, saa mut vähän ärtymään ja surulliseks. Mutta pienistä asioista pitää nauttia ja siitä että on, mitä on ja se riittää!

*itKuPiLLi*

Ihana postaus, kiitollinen mieli löytää elämästä parhaat asiat, tyytymättömyydellä löydää kurjuutta. :)

Maatu

Aihe osui ja upposi.

Juuri viime viikolla melkein itkua tuhrasin, kun mammalomalta töihin palannut kaverini kurvaili jumppasalin pihasta upouudella Audillaan vasta valmistunutta omakotitaloaan kohti. Ei kiesus, miten paljon minua silloin harmitti oma elämäni.

Mutta tosiasiat on tosiasioita. Ei ne parane kadehtimalla tai murehtimalla omaa tilannetta. Kahden tuhannen euron tulot ei muutu kadehtimalla viiden tuhannen euron tuloiksi, vaan muutoksen eteen pitää tehdä töitä jos muutosta niin kovasti kaipaa.

Kun sen vaan aina muistaisi, eikä turhaan kadehtisi lähimmäisen onnea. Kyllä joskus vielä minullakin - lausahdus on varmaan tuttu monelle muullekin kuin minulle.. mutta mitäs jos vuoden päästä en haluakaan samaa kuin juuri nyt? Kaikki ajallaan.

Olen pohjimmiltani aika negatiivinen ihminen ja siihen aion panostaa jatkossa ettei näin olisi. Kun itse hymyilee niin elämäkin hymyilee..

Ja nyt minä hymyilen Ainon lehmäsukkahousuille. Voi pientä.

kata

Kirjoititko tämän postauksen ihan vaan, että ajattelet meidän lukijoiden olevan sulle kateellinen?

Olet ilmeisesti täällä ilmenevästä ihanaaaaihguihanaa-pavonnasta saanut päähäsi olevasi Jumalasta seuraava. Tuuppa alas sieltä äkkiä;)

ade

Olet niin oikeassa :). Ei ole mitään väliä, onko sinulla kadun uusin auto tai ehditkö ostaa ne trendikengät ennen kuin ne myydään loppuun. Jos sinulla on joku, jota rakastaa ja joka rakastaa sinua takaisin, niin sinulla on jo kaikki. Itse tajusin sen liian myöhään </3. Kannattaa olla onnellinen pienistä arjen iloista ja keskittää energiansa hyviin juttuihin ja lopettaa valittaminen turhasta. Kun menetät jotain suurta ja maailman tärkeintä, ymmärrät, että niillä arjen pikku vastoinkäymisillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Onnelliset, olkaa onnellisia siitä, että teillä on joku. älkääkä yhtenäkään päivänä unohtako sitä.

Tiia

Kiitos sanoistasi ja ajatuksistasi <3
Juuri niitä tarvitsin tänään - olisi niin tärkeää antaa itselleen hyvää ja positiivista palautetta sen sijaan, että aina vertailee itseään muihin! Jokainen on hyvä jossakin ja se, että tekee parhaansa, riittää! Negatiivisuudesta ei voi koskaan syntyä positiivisuutta - pienikin ilohippu voi sen sijaan pelastaa koko päivän :-)

Mama loves heels

Ihana postaus ja mahtavat sukkikset! Heh! :D Sulla on kyllä maailman paras blogi, sitä lukiessa tulee aina kovin hyvälle tuulelle!

Marjutti

Tuo sukkahousukuva on kyllä ihan huippu. Olet kyllä kekseliäs !!!!!! Rajaatko muuten kuvat jo aina ottohetkellä vai vastajälkeenpäin koneella ?
Ja jos en aiemmin ole maininnut, olet kyllä taitava piirtäjä. Eli taiteellisuus näkyy sinusta joka solulla. Onneksi "meillä" on sut !

juska

Mitämitämitä nuo ihanat pupuset ovat, ovatko ne sellaisia "mokka"pintaisia? Mulla on lapsuudesta tallessa vastaavia hiiriä, äiti- ja isähiiri, ja ne on ehkä maailman suloisimpia <3 mistä noita saa?

anne

Ihanasti kirjoitit, elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa :)

Kun pyrkii tekemään hyvää toisille, saa hyvää. Kateus ja katkeruus kavaltaa niitä jotka näissä tunteissa elävät. Oma onni ei toisista ihmisistä kiinni, onni on löydettävä itse, kukaan ei sitä anna. On löydettävä arjen pienet ilot, elää hetki kerrallaan omaa elämää, eikä haaveilla ja katkeroitua toisten elämästä.

Paulo Coelhon (Maktub)sanoja lainatakseni:
Tulevaisuus kolkuttaa oveemme, ja kaikilla uusilla ajatuksilla -paitisi niillä jotka ovat ennakkoluuloisia- on tilaisuus tulla esiin ja saada ihmisten hyväksyntä. Kaikki turhainpäiväinen katoaa. Me emme ole tuomareita emmekä voi sen vuoksi arvostella lähimmäistemme unelmia. Uskoaksemme omaan tiehemme meidän ei tarvitse todistaa, että toisten tie on väärä. Se joka toimii niin ei luota omiin askeliinsa.

johanna

Kaunis ja fiksu kirjoitus. Itselleni tosin myös tuli heti mieleen, kuten "piaf" tuossa kommentoi vertaamisesta; että miksi me vertaamme esim. autojamme tms. toisien omaan. Jos jollain on audi, se on ihan varmasti hänelle iso juttu ja haluaa panostaa (vaikka sitten velkarahoin) siihen, ei se ole keneltäkään toiselta pois. Ei sitä omaa fiiua siihen kannata verrata; kukin taaplaa tyylillään, se fiiu kuski varmaan panostaa itselle tärkeisiin juttuihin. Pääasia, että meillä kaikilla olisi kuitenkin arvot kohdallaan.

Maria

Kiitos ihanasta, piristävästä ja motivaatiota nostavasta postauksesta! Ihan huippu, ja sai kurjan ja väsyneen päivänkin tuntumaan paremmalta. Mieli tuli virkeimmäksi ja suorastaan onnellisemmaksi!

Edith

Kirjoituksesi oli piste i:n päälle. Se sopii niin hyvin omaan elämäntilanteeseeni ja pelasti päiväni:) Pitää olla kiitollinen juuri tästä hetkestä ja elämänvaiheesta, vaikka tekisikin suuria päätöksiä ehkä toisten mielestä väärään suuntaan... Blogisi on kaikinpuolin ihana!

Piaf

Tottapa totta. Tuohon lisäisin, että astetta parempi olisi jos ei edes vertailisi omia asioita toisten tilanteisiin ollenkaan, sillä yhdellä on yhtä, toisella toista. Että ei tarvitsisi miettiä onko autoni sittenkin parempi kuin tuo naapurin, vaan tuntea puhdasta iloa oman elämän jutuista ihan sellaisenaan, ja vaikkapa iloita että kaverillakin on kivasti.

Mutta sitä varmaan ajoitkin loppujen lopuksi takaa :) Kateus syö voimavaroja, se on varmaa.

Tikkaritikkari

Kiitos tästä, ihana postaus!
Ja kyllä, oma tyytyväisyys, kiitollisuus, oma tie ja oma onni. Ne ei ole muilta pois, mutta eipä ole muidenkaan onni itseltä pois. Päin vastoin, miksei niistä voisi ammentaa lisää onnea?
Ja persoonallisuus, se kunniaan - miksi kaikilla pitäisi olla kaikki niinkuin muilla :)
Minäkin mielelläni ottaisin yhden bloggarin ulkonäön, toisen kropan, kolmannelta energisyyden jne. Mutta kun niitä ei saa, mutta heidän ja teidän blogeistanne saa niin paljon hyvää mieltä ja niin paljon inspiraatiota että sekin nostattaa mieltä, siis kiitos :)

Sanna

Just näin Johanna. Precis ja Amen!

Mulle tulee sun blogista aina tosi hyvä mieli ja sulle tulee tän tekemisestä tosi hyvä mieli. Sun elämä on ihanaa, mutta yhtä ihanaa se elämä on vaikka asuukin suomalaisessa pikkulähiössä, ilman merta ja piparkakkutaloja ympärillä. Jos sen oikein oivaltaa. ?

Älä Johanna koskaan, ikinä muutu.

Onneli

Aivan ihanat ammupöksyt Ainolla!

Ja ihania pikkaraisia. Mulla on lapsuudesta paljon, esim. kirppareilta hankittuja mutta just joulun jälkeen ostin kaupasta ihan uusia, mainiot siilit ja mangustiperheen :D

ninnukka

Ihanat pökät lapsosilla :D
Ja niin totta mitä sanoit. Se kait vaan on niin, että on inhimillistä ajatella, että muilla on asiat paremmin kuin itsellä. Silloin ne omat puutteet vaan kasvaa kirpuista norsuiksi... eikä enää näe elämää sen norsun takana. Ja sen norsun takana on piilossa kaikki ne arjen pienet iloiset ja onnelliset hetket. Useimmilla meistä ne hetket ja asiat ovat olemassa, loppujen lopuksi on itsestä kiinni ympäröikö meidät norsulauma vai ei...

Kiitos kauniista ja voimia antavasta blogistasi <3
(kovasti muuten olen yrittänyt etsiä toistakin blogia jota seurata, mutta ei vaan mikään imaise mukaansa... johtuneenko siitä, että sinun blogin lukemisen jälkeen rima on niin korkealla :D )

Jenni

Hei vaan! Olipa hyvä kirjoitus! Ihanaa kevättä ja kiitos minunkin puolestani söpöliinien kuvista.

Essu

Viisaasti ja osuvasti kirjoitettu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Vähän off topic, mutta luin joskus blogistasi ajatuksen "Se joka haluaa keksii keinot, se joka ei halua keksii selitykset". Ja hitsi kun se on ihan ärsyttävyyteenkin saakka niin totta! :) Mukavaa tiistai-iltaa!

sini

Kiitos! ;) Viimeinkin voin lakata olemasta se ilkeä ja ällöttävä ihminen joka mollaa ärsyttäviä blogeja.

Olen oikeasti positiivinen ihminen mutta kateus tekee minusta hirviön, jota en kehtaa edes itse katsoa silmästä silmään. Olen pari viime päivää oikein miettinyt miksi olen kateellinen, mitä kadehdin, miksi en pääse yli asiasta vaan palaan kerta toisensa jälkeen "ilkeilemään"

Kehtaankohan edes anteeksi pyytää niiltä joita loukkasin? Jotenkin tuntuu että vielä ei ole oikea aika, ehkä päivän tai parin kuluttua... sitten kun olen oikeasti ymmärtänyt miten tyhmä olen ollut. Nyt olen vain punainen, häpeissäni ja sydämeni hakkaa. En koskaan haukkunut sinua Johanna, mutta muutamaa muuta kyllä ;(

Heinis

Niinpä - ja vielä: mikäli kadehdit jotain, mitä toisella on, oiiiiikein kovasti - sinulla hyvinkin todennäköisesti voi olla mahdolisuus tavoitella itse tuota samaa! Esim. jos kadehtii ystävän jakkupukua, voi itse harkita saman alan opiskelua tms. ja pyrkiä samaan :)) Mikäli ei ole ns. enää mahdollista, löytää varmasti omasta elämästään ne ihanat asiat ja ne, joita haluaa vielä tavoitella <3 Ihania, onnellisia päiviä teille kaikille! Ja todellakin - awwwwwwww, mitkä sukkikset ^^..

jopu

tosi hyvin kirjotettu! en oo aiemmin kommentoinu mitään mutta oon lukenu jo kauan aikaa sun blogia ja sun ansioista oon ylipäätään innostunu lukemaan nyt muitakin blogeja! sulla on hyvä energia ja oot aito. kiitos kirjoituksista :)

Ja luoja miten söötiltä näyttää Ainon pikku kädet pitelemässä pakettia...

K

Ahh, ihanasti oot kirjottanut :) Tuo on aivan totta ja se on muutenkin niin paljon omasta asenteesta kiinni että mistä asioista nauttii ja että kadehtiiko muiden elämää vai ei... Ku sen itekkin aina muistas ;)

Kauniita kuvia, teillä on niin ihanan näkönen koti.. Värit sopii niin älyttömän hyvin yhteen kaikki!

walkoinen puuvaja

Nasevasti kirjoitettu. Kumpa kaikki ajattelisivat samoin. Kiitos hyväntuulisesta blogistasi =)

Pookineito

Veit sanat suustani. Juuri noinhan asia on. Jos joku ihminen on esim. hyvässä asemassa, niin se on todennäköisesti kovan työn tulosta. Ja harva kuitenkaan kadehtii sitä työmäärää, mutta tämä usein unohdetaan.

Toisaalta, voihan sitä myös hankkia samat asiat itselleen - jos haluaa. Elämä on kuitenkin pitkälti kiinni omista valinnoista. Tietenkin on myös asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta suurimpaan osaan voi. En itse tällä hetkellä koe olevani parhaassa mahdollisessa tilanteessa, mutta uskon haaveiden toteutuvan. Etenkin, kun olen valmis tekemään niiden eteen kovasti töitä. Eikä minua millään tavalla häiritse, jos jollain menee paremmin. Sehän päinvastoin antaa inspiraatiota minullekin:)

Ja ihania kuvia taas kerran.

TiaNina

Ja tasan tarkkaan kaikkien elämissä on sekä hyviä että huonoja asioita, iloja, suruja, menetyksiä, saavutuksia, ne vaan tulee vähän eri tahtiin meille kaikille. Erilaisissa elämäntilanteissa kun ollaan, mutta elämänkaariin ja vuosiin mahtuu niin monenlaisia asioita. Jokaisen koti on sotkuinen ajoittain, kaikilla on pyykkiä, kiukkuisia ja iloisia ja ihania lapsia, murkkuja murheineen, kadonneita sukkia ja rikkinäisiä villasukkia, skumppaa mansikoilla, vesisadetta ja aurinkoa... Ei toista kannata tai tarvitse kadehtia ; iloja jakamalla ne kaksinkertaistuu, surut jakamalla ne usein puolittuu.Turhaa energian tuhlausta loukata ja kadehtia. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" tai "Kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivot itseäsi kohdeltava", tekstit, joita käytän myös tauluissani, ja niin pätevät vuosisadoista toisiin :)

annikki

minä tein semmoisen uuden vuoden lupauksen että kaikista,kurjista asioista pitää yrittää nähdä myös jokin positiivinen asia. olen sen myös tehnyt ja yritän jakaa muillekin ihmisille samaa ajatusta. positiivisella asenteella on paljon helpompi ja kaikille mukavampi tapa tallustaa tämä lyhyt ihmiselo tällä telluksella. ja nuuskamuikkusen sanoin "ihminen ei voi koskaan olla täysin vapaa jos ihailee liikaa toista ihmistä" sama varmaan pätee myös siihen että jos karehtii toista. hyvä kirjoitus sulta. ja nuo sukkahousut....mäki haluun!! ;D

Elkku

Juuri näin :) Ei pitäisi yleistää, mutta kyllä valitettavan usein suomalaiset ovat erittäin kateellista kansaa (itsekin siis olen suomalainen). Mersua ei saa olla; "kyllähän sen ymmärtää että isällä on mersu, mutta että pojallakin on mersu!". Kaunis, itsestään huolehtiva ja huoliteltu ei saa olla - "se ei ajattele muuta kuin itseään, sen lapsetkin on varmaan tosi laiminlyötyjä". Vaatii paljon että täällä uskaltaa menestyä, olla onnellinen JA näyttää se! Pidä lippu korkealla, pienisieluisia riittää aina, ja mielestäni heidän mölinänsä kertoo enemmän heidän omasta pahasta olostaan tai elämänsä kurjuudesta kuin mistään muusta! Olen jonkin aikaa seurannut blogiasi ja minut se ainakin saa aina vaan hyvälle mielelle kauniine kuvineen :)

Selma

No juurikin niin! Mut oli kuule tänäkin aamuna aika vaikeaa ajatella noin positiivisesti, kun se mun vanha pikkuauto ei käynnistynyt laisinkaan (jo toinen aamu putkeen) ja lasten kanssa mietimme, että millä hiivatilla päästään lähtemään. Pakkasta oli 29 astetta. No, sitten saatiin ystävällinen kyyti isolla bemarin maasturilla, jossa oli sellainen lämmitys, jonka oli saanut kaukosäätimellä sisältä päälle. en kyllä yleensä kadehdi ja olen tyytyväinen omaan elämääni, mutta kyllä joskus luxus olisi poikaa:) Ja siivoojankin haluaisin:) Blogit voivat kyllä aiheuttaa joskus sellaista hyvälaatuista kateutta ihmisen taitavuudesta, jaksamisesta, ulkonäöstä, kodista tms. mutta minulla se ilmenee enemmänkin ihailuna eikä ilkeytenä.
Mutta siis oikeesti ihania ajatuksia!
ps. katsottiin miehen kanssa miehesi kalastusvideo ja sillä oli "huono" vaikutus. Nyt se mies rupesi unelmoimaan kesän kalastusreissusta Norjan Neideniin. Damn:)

Elisabeth

Kateus vie kalatkin vedestä, vai miten se menikään. Kateus ja katkeruus on asioita, joille ei saisi antaa liikaa valtaa ajatuksista, ne todellakin voivat myrkyttää mielen, mutta kuten joku totesi, positiivinen kateus voi pistää yrittämään vähän enemmän :)

Nuo sukkikset on aivan ihanat! :D

Jossu

hei! aivan ihania kuvia sinulla blogissasi!
on varmaan ennekin kysytty, mutta millainen kamera sinulla on ja
kuvaatko itse suurimman osan kuvista vai? :)

vintti

Ja toisaalta, terve kateellisuus saa ihmisen yrittämään ja tsemppaamaan. Kannustaa.
Jos naapuri pystyy, itsekin pystyy.
Oikein toimiessaan se on oiva kannustin.
Reilua kateutta?

Ja taas toisaalta se myrkyttäää mielen, sammuttaa ilon ja väsyttää ihmisen katkeruudellaan.

Pääasia, että tietää- mitkä asiat tekevät onnelliseksi, ja pyrkii niitäylläpitämään elämässään.

Ja kääk- mitkä sukkikset! <3
Ihastuttavat!
Pidän tavastasi kuvata, se ei ole yksiselitteinen,ja katsoja joutuu tekemään töitä ja käyttäämään mielikuvitustaan kuvitellessaan,mitä ja miten kuva jatkuu, mitä on juuri rajauksen ulkopuolella.
Kiva, tuore tapa!

Sara

Tosi hyvin kirjoitettu! :) Teksi pisti mun oikeen miettimään että en todellakaan tarvitse olla kenellekkään kateellinen :)

Mannukka

Luin tänään tällaisen;

Älä koskaan odota toisen ihmisen tekevän
itseäsi onnelliseksi - onnellisuus on sisäinen,
henkilökohtainen asenne ja vastuu.

Juuri näin!

Mari-Ann

Aluksi mulla piti kommentoida ihanaa tekstiäsi, sitten katsoin kuvia ja päätin, että paljon kivempi olisi kommentoida Ainon kivoja lehmäsukkahousuja. I-H-A-N-I-A

M

Olipa hyvin kirjoitettu teksti :) Muiden kadehtiminen on lähes aina turhaa, ja kadehtimiseen menevän energian voisi käyttää vaikka oman elämänsä parantamiseen. Muutenkin kannattaa muistaa, että lähes aina menestys on vaatinut myös paljon työtä ja uhrauksia. Esimerkiksi sillä naapurilla voi olla älyttömästi velkaa Audista ;)

Tarja S

En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta olen keksinyt (mielestäni) hyvän keinon hiukan ottaa aikaa itselleen. Joskus kannattaa tehdä asioita vaikeamman kautta. Esim; sytytä kynttilät tulitikulla, älä sytkällä. Nauti teestä, ei pussiteestä vaan hauduta oikein hyvää teetä, äläkä keitä teevettä vedenkeittimellä vaan hellalla kattilalla, ehdit rauhoittua ennen ihanaa teehetkeä.

Aina kannattaa nauttia pienistä iloista ja onnen siruista, niistä se paras elämä ja arki koostuu <3

Anne

Juuri näin! Kateus ja katkeruus on nykyään todella yleistä. Unohdetaan kaikki ihana mitä itsellä on, ja keskitytään siihen mitä ei ole! Hyvänä muisti sääntönä olen pitänyt että kohtele muita niin kun haluat toisten kohtelevan sinua, olenkin huomannut saavani paljon ystäviä ympärilleni tämän tehtyäni!

Minna

Hei! Nyt oli pakko kommentoida, kun oli niin osuva kirjoitus. Tuon kun muistaisi itsekin pitää mielessä niinä huonompinakin päivinä:) Olen seurannut blogiasi vaikka kuinka kauan, mutten ole varmaan koskaan kommentoinut. Blogisi saa tän kotiäidin niin hyvällä tuulelle ja zumba on täälläkin uusi suosikkilaji:) Sit on vielä pakko kysyä mistä moisia sukkiksia ja lasten housujas saa? Ihastuin!

champagne

Toisaalta pitäähän jonkun kadehtia että maailma pysyy tasapainossa! Sitä tosin olen pitkään miettinyt että miksi se pitää julkituoda täällä blogien kommenttibokseissa? Yritetäänkö sillä niinkuin herätellä muita ihmisiä huomaamaan jotakin mitä muiden ei uskota huomaavan vai mitä sillä yritetään saada aikaan?

Heidi

Hyvin kirjoitettu, jokainen sana pistää miettimään. Niin helposti ajautuu kadehtimaan toisten menestystä, kotia, materiaa. Mutta niin kyllä mä ainakin olen tyytyväinen kaikkeen siihen mitä mulla on ja nautin siitä kaikin siemauksin. Toki haaveilla saa, mutta ei pitäisi havitella aina sitä mitä muilla on :) Mitään muuta en tarvitse kuin lämpöisen kodin ja sohvan, jossa lökötellä poikani ja mieheni kanssa.

On muuten aivan järjettömän suloiset sukkikset Ainolla! Ja kiiiiiiiiiiiiitos ihanasta blogista <3

Johanna

Näin on! Haaveilla saa ja blogeista saa uusia ideoita mistä haaveilla, mutta jos ärsyttää niin voi sitten sanoa että kiitos ja hei! Täällä ei mulle oo tullu kertaakaan sellaista "kiitos hei fiilistä" vaan päin vastoin inspiraatioita ja energiaa, kiitos siitä! Ja noi Ainon sukkikset... IIIIIHANAT! Yleensä en tällaiseen ylistykseen ryhdy missään blogissa mut nyt oli pakko! IHAN HUIPUT! No ok... oon vähän kateellinen... teillä on kevät jo NIIN pitkällä ja täällä nää pakkaset... (heippa, lähden lisäämään takkaan puita ;)

Tyttö kotkasta

juuri näin =) tekstisi tosi osuva, kaikki kun muistaisivat elää juuri noin "oman onnensa seppinä" kaikilla olisi mukavanpaa ja kivempi elämä =) Ihmiset antavat liikaa valtaa kateudelle, mikä on tosi harmillista !

meikä

en voi uskoa tätä kommenttien tulvaa! Itse nuoreen ikääni nähden paljon elämässä kärsineenä en loukkaantunut millään lailla postauksesta. Olen sairastanut vakavan masennuksen, tehnyt melkein itsemurhan, minulla on vakavia sairauksia, ihmissuhteet ovat menneet kaikki pieleen ja työ- ja raha-asiat ovat pielessä. mutta silti olen ihan tyytyväinen elämääni, sillä uskon että asiat voivat muuttua jonain päivänä. ja jos eivät muutu, niin sitten pitää vain oppia elämään ongelmien kanssa. tämä postaus piristi mieltäni kummasti:)

leenukka

Huhuh....miks edes miettiä tuota negatiivista kommentteja,että joku edes vaivautuu!!kuinka voi ajatella mitään noin nurinkurista,sulla on aina aivan ihastuttavan positiivinen tunnelma postauksissa,siks olen ihan TÄH????haloo!!!mä ainakin,olin ihastunut tuohon elämänviisauteen,olet jo oivaltanut elämässä sen tärkeyden,mitä ei rahalla saa!!tulen aina hyvälle mielelle kun käyn blogissasi ja se kai on tarkoitus?Jonnalle sellaiset terkut,kyllä sinullekin varmasti löytyy blogi joka toimii sinulle....ajattelet selvästi asioista eritavalla kuin me 150 jeesjees-naista??Johannalle suurkiitos,olet huipputyyppi,ole kiltti ja jatka samaan malliin!!!

Jamelia

Niiin osuva ja uppova teksti
ja kolahti.
Tässä hiukan kärjistetysti esim.

Ei musta tartte olla kateellinen jos jollakin on hienompi auto
ehkä siihen on paljon velkaa ja muuta kivaa ei ole...

Tai jos jollakin on huikaiseva ura
mutta sitten ei ole aikaa esim. muulle. elämälle..

Jos lapset ei ole puettu merkkivaatteisiin
ne vaatteet jää pieniksi pian ja maksoivat maltaita...

Joku on niin kaunis ja kaikki täydellistä
jossakin voi silti mättää
emmehän tiedä kuin kauniin ulkokuoren...

On rahaa
mutta terveyttä ei saa silti ostettua...

Mä en jaksa kadehtia siltikään muita.
Mulle tärkeintä on se että itsellä
on katto pään päällä
terveyttä lähimmäisillä
rahaa ruokaan
ja onnellinen olo>3

Jamssi

EmmaA

Tosi hyvä kirjoitus kateudesta! Itse olen pohtinut samoja kysymyksiä viime aikoina. Kateus on suomalaisilla kummallinen peruspiirre. Itse olen asunut 7 vuotta poissa Suomesta ja ulkomailta käsin, etäisyyttä Suomeen ottamalla olen huomannut miten kummallista kateutta Suomessa esiintyy. Yksinkertaisesti ei voida olla iloisia toisten menestyksestä tai onnesta. Siihenhän viittaavat jo perisuomalaiset sanonnatkin "Kell onni on, se onnen kätkeköön" jne. Mistähän kummasta tämä suomalainen kateus juontaa juurensa? Tämän postauksen vastaukset olisivat hyvää materiaalia esim. sosiologille, joka tutkisi suomalaista kateus-kulttuuria.

Reader

Mua nyt kylla ihmetyttaa mista tama ajatus kateudesta jonain suomalaisena kansallispiirteena kumpuaa. Olen itse asunut poissa Suomesta kymmenisen vuotta, kahdessa hyvin erilaisessa maassa, ja meininki on kaikkien ihmisten peruspaheiden ja -hyveiden suhteen mielestani ollut kaikkialla ihan samanlaista. Ilmenemismuodot saattavat hieman vaihdella eri kulttuurien valilla, mutta oma kokemukseni on etta kateuden maara, ihan kuin kaikkien muidenkin perustunteiden, on kaikkialla aika vakio. Ei missaan muualla ole mitaan onnen maata, jossa kaikki aina haluavat toisilleen vain hyvaa ja iloitsevat toisten menestyksesta. Ja taman blogin keskusteluosiossa kylla sita positiivista palautetta annetaan suhteessa negatiiviseen TODELLA paljon enemman, ja taallakin on mielestani ihan asialliseti yritetty valottaa miten se saattaa johtua muustakin kuin kateudesta. Kaikkia ei vaan aina voi miellyttaa, eika se kai ole tarkoituskaan. Siina mielessa en pitaisi tata mitenkaan erityisen hyvana tutkimusmateriaalina suomalaisen kateuden osalta.

35-and-fabulous

Juu, annetaan kaikkien kukkien kukkia! Mutta itse haluaisin kuitenkin nähdä lähinnä niitä aurinkoisia ja iloisia kukkia :)

Uskoisinpa, että kateellisuus on lähinnä naisille lajityypillinen ominaisuus eli kyseessä on ns. "kateellinen akka" -syndrooma, jolloin omaa alemmuuden tunnetta ja epävarmuutta kompensoidaan tällä ns. "kriittisellä argumentaatiolla". Käsittääkseni tämän blogin (niin kuin kait kaikkien muidenkin?) tarkoitus on pahan mielen karkoitus ja jos blogi toimii toiseen suuntaan eli herättää lähinnä agressiivisia ja negatiivisia tunteita, niin ehkä on syytä suunnata se huomio jonnekin muualle - kohteisiin, joista saa mielihyvää ja iloa.

Minusta on ainakin huomattavasti mukavampaa antaa positiivista palautetta ja eriävä mielipidekin on lupa ilmaista, mutta voihan sitä kukin itse tykönänsä miettiä, miten sen pukee sanoiksi. Eikös? Voi vaikka yrittää niinkin vaikeaa tehtävää, kuin toisen asemaan asettumista. Tämä empatiakin tuntuu tänä päivänä olevan katoava luonnonvara. Kunhan vaan tuijotellaan omaan napaan, muista viis. Tai siltä ainakin tuntuu.

Eli en tosiaan ole sitä mieltä, että pitäisi aina vain kehua, mutta en kyllä tiedä mitä haittaa siitä on kenellekään ikinä ollut, että on saanut kehuja tai positiivista palautetta. Itse saan siitä sekä antajana, että saajana hyvää mieltä, toisin kuin negatiivisesta palautteesta, joka vielä esitetään tökerösti tai suorastaan loukkaavasti...

Hilu

Kommentoidaan nyt vielä joukon jatkoksi. Mielestäni sulla on käsissäsi avaimet onneen, jollaiseen ei muunkaltaisella elämänkatsomuksella ole mitään mahdollisuuksia päästä. Olen itse keskustellut näistä asioista paljon ystäväpiirissä, ja hämmästyttävällä tavalla ne, jotka tämän kirjoituksen viestiä eivät ole sisäistäneet, tuppaavat olemaan niitä samoja tyyppejä joilla on aina asiat huonosti ja koko ulosanti on käytännössä valitusta... Itse olen onnellinen, että olen ymmärtänyt nämä asiat jo vuosia sitten, ja osannut priorisoida asioita elämässä niin, että saan päivittäin kokea onnen tunteita :)

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

sing

oi, ajattelin, että jo 192 ennen minua ovat huokaisseet, että onpa ihana,
mutta että no kyllä minäkin vielä kirjoitan "ihana", kun tää teksti tuntui vaan niin ihanalta ja oivaltavalta. pieneltä ja niin isolta yhtä aikaa.
en osannut ajatellakaan, että kommenttilootassa on tällainen myrsky.
en hurahda siihen ja sen käsittämättömyyteen enempää,
sanon vain sen, mitä tulinkin sanomaan:
ihana.

päivi

hhmm oon nyt lueskellu tähän asti sun blokia takaperin heheh ja tähän jää koukkuun :) kauniita maisemia, olen jostain syystä aina halunnut käydä norjassa. ensiksi tanskassa koska sielä on legoland (vievät voiton!) mutta meinasin samointein kuolla kateudesta kardemumman kylästä !!!! ehdoton suosikki oli pentuna kolmen rosvon tarinat =) en ymmärrä miten ihmiset jaksaa päivästä toiseen tulla vinkumaan tänne, itse mietin koko lueskelu ajan samoja sanoja mitä itse kirjottelit. sulla on kivoja vaatteita, nätti nassu ja sievä koti mut pysyn lestissäni; asustelen suomen kamaralla vantaalla kerrostalon alimmassa kerroksessa. hyvää loppu kesää, pian pääsetkin ansaitulle kesälomalle 8)

terveisin uusin lukijasi !