Mulla: mekko ChillNorway Ava Dress / neule Part Two

Nyt on ollut niin hienoja postauksia kylmistä rannoista ja tyylikkäästä teknologiasta että ajattelin kertoa mitä mulle oikeasti kuuluu. Ette saa vieläkään pohdintaa siitä, miten jaksan kaikkea, koska en jaksa :D En suoraan sanottuna jaksa edes keskittyä kirjoittamaan.

Mies on viikon työmatkalla, kuopus yskii yöt ja mulla on x päivän mittainen työputki yhdellä vapaapäivällä. Ja tääkin postaus katosi äsken yhdellä napinpainalluksella johonkin. Jes. Ja sit luin muuten Indiedaysin etusivulta (huippua että sieltä löytyy tällasia mielenkiintoisia juttua, hyvä toimituksen tytöt! :)) koosteen Kannattaako bloggaajaa kadehtia?. NO HEI. Luittehan ton mun edellisen lauseen? ;) Jutussa bloggaajakollegat totesivat myös fiksusti, että ilkeät kommentit pitää osata sivuttaa ja antaa mennä suoraan toisesta korvasta ulos. Mutta ketäpä ei ilkeät kommentit satuttaisi? Kyllä minua ainakin joskus on mietityttänyt. Ei niin, että yhtäkään niistä muistaisin. Sanasta sanaan. Mutta muistan, mitä ne ovat käsitelleet ja että niitä on ollut paljon.

Bloggaaja ei ole mikään superihminen, joka pystyy ohittamaan haukut itsevarmalla hymyllä. En minä ainakaan. Sitä kai vaan halusin sanoa. Ja että kyllä ne minuakin on harmittanut, ihan niinkuin ketä tahansa olisi. Mutta tavallisesti mietin tuhat kertaa enemmän teidän kivoja kommenttejanne, niitä mietin useinkin :) Siksi täällä vielä porskutetaan hymyillen eteenpäin :))

Ja jos jommatkummat ovat vaikuttaneet minuun ihmisenä, niin se on teidän ilo ja positiivisuus.

Ehdottomasti.

Ja sit mulla on noi pikkuset, jotka laittaa elämään sellasen tärkeysjärjestyksen, ettei oikeastaan millään muulla ole väliä. Tietokoneen luukun voi sulkea ja ottaa pikkuset syliin, nuuhkia ja halailla ja hymyillä.

Positiivisten asioiden täytteistä viikonloppua <3 Haleja teillekin :)

Kommentit (86)

kalastajanvaimo

Joo lastenvaateblogeja on varmaan paljonkin, mut voin mieluusti kertoa pian vähän enemmän omasta lastenvaatemaailmastani! :D

Liinalii

Hassua, minulle on taas välittynyt kuvista nimenomaan se ajatus, että Johannan lapsilla on aina tosi kauniit ja "mietityt" vaatteet päällä, mutta käytännöllisesti ja lapsekkaasti. Eli tosi kivasti. Jouduin nuo edelliset kommentit luettuani oikein selaamaan blogia taaksepäin että mitä ihmeen kuvia siellä on ollut.

-S

hei,

joskus luen toisten jättämiä kommentteja blogeihin ja saa ihmetellä miksi ihmisten pitää tulla blogeihin haukkumaan? Etenkin jos toistuu useita kertoja, koskaan ei ole hyvää sanottavaa- miksi silti pitää tulla vierailemaan uudelleen ja uudelleen? Asioista saa olla erimieltä,kuitenkin asiaa voisi miettiä kuinka ilmaisee vai jättäisikö mölyt mahaansa.

JOHANNA, kiitos taas ihanasta postauksesta sinulle.
Positiivisuutesi loistaa! <3

Tiina

Ensiksikin kiitos lämminhenkisestä ja "tavallisen ihmisen" blogistasi!

Joitakin ajatuksia mielessäni heräsi, kun luin sinun tuntevan ajoittain väsymystä kaiken kiireen - niin työn ja perheen kuin blogin pitämisenkin keskellä. Se on täysin ymmärrettävää, mutta jos sallit, niin ehdotan joitakin asioita, joista voi olla apua jaksamisessa.

Olen itse ollut koko ikäni samalla alalla kuin sinäkin, hoitotyössä, jossa tein kolmivuorotyötä muutaman vuosikymmenen. Työvuoroja saattoi olla jopa 8-9 päivää putkeen ja sen jälkeen yksi vapaapäivä, joka meni pelkästään väsymyksestä palautumiseen (eikä se missään tapauksessa riitä).
Tällaista työrytmiä on vaikea käsittää sellaisen ihmisen, joka tekee säännöllistä viisipäiväistä työviikkoa vapaine viikonloppuineen. Vuorotyössä joutuu myös vaihtamaan elämisen rytmiä jatkuvasti, eikä mitään säännöllistä elämää oikeastaan olekaan. Tähän kun lisätään perheen vaatima työ ja aika, muu sosiaalinen elämä jne voi todellakin puhua hyvin hektisestä elämästä, jolloin on mahdollista, että voimat saattavat loppua aivan yllättäen jopa uupumuksen asteelle.

Olet kertonut täällä, että teet ylimääräisiä työvuoroja, kun työnantaja soittaa vapaapäivänäsi ja pyytää tulemaan jonkun sairastuneen kollegan tilalle paikkaamaan hänen työvuoronsa. Olet siihen silloin tällöin suostunutkin.
(Näinhän toimitaan hoitoalalla yleisesti ja se on työnantajalle helpoin ratkaisu, mutta siihen suostumiseen ei kukaan velvoita mitenkään.)

Minä itse opin kantapään kautta kieltäytymään näistä ylimääräisistä työvuoroista, vaikka raha olisikin saattanut aluksi toimia houkuttimena. Opin sen, että oma jaksamiseni on lopulta kaikkien kannalta tärkeintä - eikä vähiten itseni kannalta. Kolmivuorotyö on erittäin raskasta pidemmän päälle ja vapaapäivät tulevat todella tarpeeseen.

Kannattaisiko sinunkin uskaltautua sanomaan ei, kun työnantaja soittaa ja pyytää vapaapäivänäsi töihin? Kukaan meistä ei kuitenkaan ole korvaamaton työelämässä, vaikka esimies mielellään niin antaakin ymmärtää... Enemmän meitä kuitenkin tarvitaan virkeinä kotioloissa perheen parissa ja niissä haasteissa.

Toivon sydämestäni, ettet ymmärrä tätä negatiivisena kommenttina, sillä sellaiseksi en sitä missään tapauksessa tarkoittanut!
Olen itse aikoinaan uuvuttanut itseni totaalisesti juuri sillä, että suostuin tekemään töitä enemmän, kuin normaali lista edellytti, enkä toivoisi samaa kohtaloa/kokemusta muille.

Jokainen toki tuntee omat rajansa parhaiten, mutta itseään kannattaa kuunnella tarkoin ja asettaa asioita tärkeysjärjestykseen: Varata aikaa sille, minkä tuntee tärkeäksi ja virkistäväksi, eikä tehdä mitään pelkästään velvollisuudentunteesta. Meitä suomalaisia kun vaivaa vahva velvollisuudentunne ja tunnollisuus ja siihen loukkuun moni on uupunut.

Ethän pahoittanut mieltäsi tästä kommentista? Jos jotenkin loukkasin, niin pyydän anteeksi...

Aurinkoista kevättä sinne ja jaksamista sinulle Johanna! ?

Taina

Kuten Nanna tuossa yllä jo totesikin, blogiasi on juuri siitä syystä ihana lukea, että se on niin maanläheinen ja sinä lämmin, aito ihminen :) Aina ei tarvitse ja kuulukaan jaksaa kaikkea. Se on hyvä, että uskallat myöntää sen. Tietysti on aina ihmisiä, jotka nokkivat kommenteillaan ja se satuttaa, mutta mietipä sitä asiaa niin, että he eivät välttämättä pysty käsittelemään asioita samalla tavalla kuin sinä. Minusta on oikein piristävää lukea blogistasi esim. uusista vaatteista ja meikeistä, mutta se on täysin ok, että välillä on sullakin vähän huonompi päivä. Se kuuluu elämään ja ilman tällaisia päivä sitä ei enää osaisi arvostaakaan niitä hyviä. Ja ylipäätään arvostaa elämän ihania pieniä asioita, kuten lapsia tai eläimiä :)

Täällä Suomessa on sumuista, harmaata ja sateista. Meinaan tästä lähteä tappelemaan koirani kanssa tuonne sateeseen, kun se ei pidä yhtään uudesta kurapuvustaan ;) Välillä jurppii sekin niin että(!!!), mutta silti se on niin ihana koira, etten ikuna vaihtaisi pois :) Kuten en myöskään pikkuista, lahkeessa roikkuvaa pikkupoikaani :) Molemmat poikani(karvattomampi ja karvaisempi) antavat elämääni sykettä.

Lämmin halaus viikonloppuusi!

Muumi

Hei Johanna, tykkään kovasti blogistasi. Piipahdan täällä aina silloin tällöin, kun arkikiireiden keskellä ehdin. En ole itse lainkaan vaateihminen, mutta kauniita kuviasi ja hyvin kirjoitettuja juttujasi on mukava katsoa ja lukea. Ja lapsesi ovat tosiaan todella suloisia.

Anna

Hei! Mikä noiden sinun Yosi Samran leopardikuvioisten ballerinojen mallin nimi on, sillä en itse löydä kyseisiä kenkiä sivuilta ollenkaan!:( vai onkohan kenties loppunut kokonaan..:)

Elviira

Hassua, itse en ole koskaan kiinnittänyt huomiota "alipuettuihin" lapsiin tässä blogissa :) Ihanaa, että lapsillasi on arkimukavat vaatteet!

Sinullakin on aina arkimukavat vaatteet, mutta vaan paremmalla silmällä valittu, kuin useimmilla perheenäideillä ;)

Ei arkimukava tarkoita verkkareita, arvon kanssaäidit!

Lempi

Kiva blogi sinulla, uusi löytö minulle!

Ilkeistä kommenteista sen verran, että nehän kertoo sen kommentoijan omista sisäisistä ongelmista. Näitä blogeja kun ei kenenkään ole pakko lukea. Jos jonkun blogistin tyyli ärsyttää tai jutut eivät ole itseä kiinnostavia, niin senkus jättää katsomatta. Eli ilkeään kommentointiin ei ole kerrassaan mitään muuta tekosyytä kuin - noh, ilkeys.

Blogiteksteissä käsiteltävistä asioista voi tietysti olla monia eri mielipiteitä, mutta se onkin sitten toinen juttu. Kenenkään persoonaa ei kommenttilootissa tarvitse tölviä.

Harvapa meistä teflonista on, joten ilkeät kommentit aina hetken kirpaisee. Mutta tosiaan, ne kuvastavat sitä kommentoijan sielunmaisemaa, ei muuta.

Tsemppiä sinulle työputkeen!

Pippuri

Johanna, sinua aidompaa ja herttaisempaa bloggaajaa saa kyllä hakea! Olet mahtava roolimalli varmasti lapsillesi, mutta myös meille kaikill lukijoillesi. Olet aito, rehellinen, positiivinen, ihana. Postauksistasi tulee aina hyvälle tuulelle! Kiitos sinulle siitä.

saara

moi.mäkin oisin kiinostunut kuulemaan sun lastenvaatemielipiteitä, vaikkei tää blogi nyt niihin keskitykkään. kun olen monesti miettinyt, että mitä mieltä asiasta olet..kun lapsenne on puettu useimmiten hyvin normaalisti, ja ei niin "harkitusti" jos vertaa sinun pukeutumista. tai en väitä ettet harkitsisi niitä, muttei kuitenkaan näytä siltä. älä ota tätäkään ilkeydellä, sillä lapsiesi vaatteet eivät ole rumia tms. vaan pikemminkin kotoisan näköisiä.eikä lasten onnellisuus ole hienoissa vaatteissa..mutta välillä huomaa et itselläsi on vimpan päälle ja lapsilla ehkä ei.. :) aurinkoista viikonloppua..

Fiona

Minua kyllä vähän kylmäisi, jos lapsiakin alettaisiin pynttäämään blogipostauksiin. Mielestäni Kalastajan vaimon lapset ovat niin suloisia, etten ole edes kiinnittänyt vaatteisiin huomiota, mutta jos ne muiden mielestä ovat "tavallisia" eivätkä ylihienoja, niin pisteet siitä! Juuri sellaisia lasten vaatteiden tuleekin olla!

Mira

Tuosta lasten pukemisesta. Minusta on jotenkin aina huvittavaa, kun lapset on puettu Suomessa niin kuin esim. Ranskassa: siisteihin sisävaatteisiin, merkkituotteisiin, pitsiin ja muihin yksityiskohtiin. Siis kauniisti valokuvaan, mutta hieman, no, huvittavasti Suomen oloihin. Mietin aina, miten purkkiruoka läsähtää pellavakankaalle, pissat tulevat vakosamenttihousuille, räkää pyyhkäistään kauluspaidan hihaan jne. :)

Joten minusta tämän blogin lapset ovat hyvin aitoja, sieviä muksuja. Tuollaisia sukkahousumonstereitaan ne kotona ovat, meillä ainakin.

Usein muuten lapset on "vimpan päälle" äideillä, jotka itse eivät löydä itselleen mitään päälle pantavaa. Ehkä se on tapa kaunistautua: edes sitten lasten kautta?

Tai ehkä minä vaan olen sellainen nainen, joka mieluummin laittaa 30 euroa omaan kauneudenhoitoonsa kuin jonkun 100-senttisen pellavaliiviin :) Blogistista en tiedä, nämä ovat minun ajatuksiani.

Sasha

Heippa! Tykkään sun blogista hirmuisesti ja riennät aina lukemaan uudet postaukset. Saat hyvälle mielelle! Mäkin haluisin tietää sun lastevaatepolitiikasta!:) Sun lapset ovat yleensä puettu mukaviin, rentoihin vaatteisiin. Onko se "huolimattomuus" harkittua, vai sattumaa? Se on kyllä myös söpöä, kun lapset kulkee eriparisukissa.:) Tuntuuko susta turhalta laittaa lasten vaatteisiin liikaa rahaa, kun kuitenkin jäävät pieneksi ja Ollin vaatteet eivät edes periydy Ainolle, niin ei voi hyödyntää pitkää käyttöikää? Mä ainakin juuri siksi suosin kirpputoreja ja edullisia vaatteita lapsilla, kun käyttöikä on lyhyt. Itselle taas voi ostaa hieman arvokkaampiakin, kun käyttöikä on pitkä, kun en enää kasva.:)
Olis mukava kuulla vaikka postauksen muodossa sun lastenvaatepolitiikasta!

Mira

Hei Johanna! Tässä kauppiaan vaimo joka on saanut kaksi lasta täysi-ikäiseksi ja kolmas täyttää maagiset (?) 18 v muutaman viikon päästä. Ikää minulla on siis miltei tuplasti sinuun verrattuna mutta seuraan blogiasi aktiivisesti. Miksi, siksi että arvosi, elämäsi ja olemuksesi muistuttaa itseäni samanikäisenä ja samassa elämäntilanteessa. Näen blogisi "taakse" eli elät lapsiperheen arkea ja siihen kuuluu myös siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, työssäkäyntiä jne. Valokuvissa kotisi on siisti, vaatteenne ovat puhtaita jne eli joku senkin taustatyön tekee eli turha karehtia bloggaajia! ;)

Minulle miltei yhtä tärkeitä kuin kuulumisesi on nuo valokuvasi, jotka ovat väreiltään ja asetteluiltaan silmää hipovan kauniita ja rauhoittavia. Kaikkea hyvää elämääsi, jaksathan jakaa sitä meidän seuraajien kanssa vielä pitkään,

terv Mira

Anu

Fiona, kyllä, lasten vaatteisiin kiinnitetään useissa blogeissa huomiota paljon enemmän kuin aikuisten :)

Soile

Johanna,
Niin, elämä on kuitenkin niin ihanaa, kaikesta arki raskaudesta huolimatta...
Tässä kohtaa tulee mieleen juuri se elämän tärkeä sanonta,, suuret ilot koostuu pienistä asioista. Ja pienet asiat ovat SUURIA, mielenkiintoista ja upeaa.!!
Ja sitten kun lapset kasvaa, tulee paljon muita juttuja joista nauttii todella myös...
ja koska sinä selvästi olet antanut ja annat lapsillesi äärettömän ihanan pohjan elämään, niin tulet aina olemaan iso osa heidän elämäänsä...
teille tulee upeita keskussteluja ja tuon turvallisen pohjan myötä he tulevat aina puhumaan sinulle ja luotto säilyy, ja se on IHANAA teille kaikille...
Nautitaan joka hetkestä vaikka vaikeaa ja raskasta välillä.

P.S. tulen myös aina surulliseksi kun saat tylsiä viestejä.. ajatuksin...

Nanna

Poikkeat kyllä monista muista lukemistani blogeista ihanalla maanläheisellä, "normaalilla" olemuksellasi. Teksteistäsi tulee AINA hyvälle tuulelle! Kiitos siitä ja ihanaa viikonloppua itsellesikin :)

Nina

Tsemppiä ja jaksamista! Aika rientää siivillä pienten lasten kanssa, mutta - hups - nopeammin kuin huomaammekaan, he kasvavat ja itsenäistyvät - ja tulevat hyvinkin o-m-a-t-o-i-m-i-s-i-k-s-i! Silti on hyvä yrittää löytää vaikka vain himpun verran omaa aikaa, (vaikka bloggaillen ;-) Löysin blogisi vasta äskettäin, on mukava lukea kuulumisia, kivoja pukeutumisvinkkejä (olen löytänyt yseita Tanskalaisia kivoja brandejä vaatteista) - ja ihastella valokuvia. Samaistun myös hieman elämäntilanteeseesi, kun asustelen itsekin "ulkosuomalaisena skandinaviassa". Viikonlopputerveisin Nina

Pirjo

Hei, aina löytyy niitä, joiden on kirjoitettava jotain negatiivista nimimerkillä tai nimellään. Olen sitä mieltä että yritä antaa mennä "korvasta sisään ja toisesta ulos". Näin on toki helppo sanoa, mutta minä pidän bogistasi ja iloisesta asenteestasi jokatapauksessa. Sinulla on ihana perhe ja lukuisia ystäviä. Älä välitä niistä ikävistä kirjoitteluista. Jollain on ollut huono päivä =(.
Hyvää viikonloppua ja voimia!

-P-

Nipsu

Blogissasi on kaunis, elämänmakuinen ja rehellinen meininki... Luulen, että ikävät kommentit johtuvat kateudesta.
Ei elämä ole aina ihanaa, täydellistä ja kivaa. Mutta toisaalta, kuka haluaa blogiinsa kirjoitella vain ikävistä ja kurjista asioista..! Ja aina ihmisillä on se vaihtoehto, että saa lukea just niitä blogeja joista tykkää ja jotka eivät ärsytä!
Blogistania on siitä jänn ilmiö, että kokee jotenkin tuntevansa ihmisiä, joiden elämästä lukee blogin kautta. Vaikka oikeesti ei tietenkään tunne ollenkaan... Ja se tässä onkin kivaa! Ilolla luen aina postauksesi, olet yksi mun ihan suosikki! Keep up the good work ;D
Hyvää viikonloppua sinne johonkin :)

Just Me

Olen usein miettinytkin miten sivuutat kaiken negatiivisen??? En itse pidä blogia, mutta olen joutunut negatiivisuuden/kateuden kohteeksi toisista syistä. Välillä sattuu, enemmän kuitenkin kiukuttaa.(loppujen lopuksi haihtuu savuna ilmaan..=) En voi elää epäonnellista elämää, jos koen olevani onnellinen ja onnekas elämästäni. Ja vaikka se päällepäin näyttää hyvinkin helpolta ja tällä hetkellä turvatulta, olen rämpinyt sinne asti ja töitä tehnyt. Ja väsyttää kyllä! Enkä aio muiden takia alkaa olemaan onneton,vain sen takia ettei se onni saisi näkyä.Oppimista on vaatinut antaa mennä ohi korvien vain. Mutta todella, ne muistaa kyllä ne tilanteet. Ei ehkä sanasta sanaan, mutta kuitenkin.
Onneksi on oma perhe, mies ja lapset. Mutta hattua nostan teille blogia pitäjille. Varmasti upeat asunne merkkivaatteineen, kauniit kodit yms. tuovat kateutta ilmoille. Onneksi kuitenkin suurimmalle osalle iloa silmille &rentoutta mielelle ja harmoniaa sielulle! Kiitos!

Iiris

Ihana blogisi. Olen tismalleen samaa mieltä, että koneen voi sulkea ja ottaa pikkuiset syliinsä. Aika usein minulla nykyään kone pysyykin kiinni koska on kaikkea muutakin ihanaa tekemistä. Sinun bloggaamistahtisi on kyllä hurja ja keksit joka päivälle jotain kivaa kerrottavaa, joten olet kyllä aika kestävä:)

Mukavaa kevättä sinne Norjaan:) Me suunnitellaan kesälle Norjan reissua (olen pari kertaa ajanut Norjan läpi ja rakastunut maahan) ja odottelen sitä jo kovin:)

Annu

Todella hyvä postaus, ihan kuin omasta elämästä toisinaan. Myös ihanan sävyisiä, herkkiä kuvia. Lasten myötä saa tosiaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, muistaa mikä on oikeasti tärkeää. Ei niiden tarvitse aina olla omiakaan lapsia. :-)Ja saahan sellaista samanlaista elämäniloa tietysti myös lemmikeistä, luonnosta jne. kuka mistäkin. Sinun tyylisi kirjoittaa on, kuten usein mainittu, maanläheinen ja tutunoloinen, ihan kuin melkein tuntisi sinut... Kannattaa kuitenkin (ainakin yrittää) muistaa, etteivät ne ikävätkään kommentoijat sinua oikeasti tunne ja yrittää jättää ne jutut omaan arvoonsa. Sellaiset kommentit kertovat paljon enemmän kommentoijasta kuin kommenttien kohteesta. Näin olen itsekin ajatellut omassa elämässä ihan ilman blogiakin. Eiköhän me posiitiviset kuitenkin voiteta lopulta mennentullen! Hyvää viikonloppua ja muista yrittää levätä.

Tiina Vuorio

Hei! Blogisi saa aina hyvälle tuulelle ja olet ihana positiivinen ihminen. Haukkumiset tulee yleensä kateellisilta, joilla ei ole omaa elämää. En tiedä auttaako, mutta anna tosiaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jatka vain samaan malliin. Sitä vaan ihmettelen, että jos haukutaan,miksi sitten luetaan blogiasi? Eikös ole kumma juttu???? Ihanaa kevättä koko perheellesi!

Tuomitarha

Nannan ajatuksiin yhtyen.
Pidän sivuistasi. Heti aina kiirehdin lukemaan, jos huomaan sinun päivittäneesi niitä. Tyylisi on niin kaunis!
Kateellisten puheita ilkeät kommentit!!
Ihanaa viikonloppua!

Linda

Minustakin sinun blogisi on niin aito ja positiivinen, etten voi ymmärtää, miksi joku kateellinen tai pahansuopa ihminen koskaan haluaa laittaa tänne mitään negaa. Positiivisuushan tarttuu.

Tämä postaus oli muuten tosi koskettava. Itsellä takana vähän huono päivä ja kurja olo, mutta luettuani tän muistin taas, että turha sitä pikkuasioista on märehtiä. Ihanaa viikonloppua sinulle!

Neroli

Blogiasi on ihanaa lukea! Olet pysynyt saman tyylisenä maanläheisenä ihmisenä kuin muistan sinut lukiosta.

Jaksamista ja koeta sivuuttaa inhat kommentit rukkasella vaikka vaikealta se varmasti tuntuu!

Viikonloppua <3

Jatta

Oon justa samaa mieltä kanssasi tosta toisten negatiivisesta palauteesta ja sen satuttamisesta. Vaikka en itse blogia pidäkään, niin ihan työyhteisössäkin saa joskus haukut ihan siintä syystä, että tällä kyseisellä henkilöllä ei ole kaikki ruuvit kohdallaan tai ne kiristää liikaa. Sillä sehän on niin, että me himpun positiivisemmat/hymyilevämmät vaikka ulkona on harmaata ja sataa ei totisesti kaikille vaan sovi ja sillä sipuli!
Toivoisinkin tai kysyisinkin miksi antaa nega palautetta? Mitä siintä itse antaja saa?

Hyvä palaa aina takaisin antajalleen, joten oikein hyvää viikonloppua teille sinne :)

Laapa

Minä en ainakaan kadehdi <3 Toki menestyksestä tällä saralla saa maksaa myös sitä hintaa.
Olen kyllä silti onnellinen, että jaksat blogata. Olet suosikkejani!

Veera

Mun mielestä on mukava lukea blogiasi juuri siksi, ettet ole mikään "super-ihminen", koska ei me muutkaan olla. :) Mua ärsyttäisi kyllä, jos hehkuttaisit koko ajan, että elämä on niin helppoa, mikään ei koskaan tunnu raskaalta, työ on niin ihanaa, ettei vapaapäiviä tarvitse, lapset ei koskaan koettele kärsivällisyyttä, univelka ei tunnu missään, jne. Parasta blogissasi on, että jaksat arjen keskellä tuoda esiin kauniita asioita ja positiivisuutta siitä huolimatta, ettet jaksa kaikkea. Ja lapset on kyllä ihania elämän tärkeysjärjestyksen ylläpitäjiä. :) Jaksamista arkeen!

A. Sinivaara

Onpa kauniita kuvia! Ryhdyin seurailemaan blogiasi vasta äskettäin ja tykkään tosi paljon!

Olen miettinyt itsekin, että mikä saa ihmiset sanomaan (tai kirjoittamaan) ääneen niitä negatiivisia kommentteja? Jos ei tykkää jostain, niin eikö vähemmällä vaivalla selviäisi, jos vain sivuuttaisi asian kommentoimatta? Eikä tämä ilmiö ole vain blogeissa, saman olen huomannut muuallakin sosiaalisessa mediassa, Facebookissa jopa kaverilistalla olevieni toimesta. On käsittämätöntä kuinka usein positiviinen status-päivitys saa negatiivisen kommentin. Ei tarvitse kuin ihastella päivän kauneutta, niin pian joku kirjoittaa, että kyllä teilläkin kohta sataa vettä, ihan varmasti.

Samalla tavalla, kuten positiiviset kommentit parantavat päivää, ne negatiiviset latistavat - ainakin hetkeksi.

Lotta

Minä luen blogiasi juuri siitä syystä, että se ei herätä minussa minkäänlaista vastarintaa, kränää eikä halua kirjioittaa ilkeitä kommentteja. Uskon että minun kaltaisiani on PAL_JON! <3

Mia

Hyvä, että kykenet luomaan painopisteeksi ne mukavat ja kannustavat kommentit etkä kiinnitä turhan suurta huomiota niihin ei-niin-kivoihin. Nykyään netissä kaikkia on niin helppo kritisoida kasvottomana henkilönä, että tännehän voi laittaa vaikka mitä haukkuja. Inhottavaksi sen voi tehdä myös se ettemme me lukijat oikeasti edes tunne sinua; käsityksemme sinusta pohjautuu täysin täällä julkaistuun materiaaliin, ja silti joku puhuu kuin suurempikin Johanna-asiantuntija :) Ihailtava asenne kyllä ja niin down to earth-blogi, aivan mahtava!

Hauskaa kevättä ja mukavia päiviä
- Mia

Kati

Juupa juu, sillei se vaan on varmaan, että suomalaisten verenperintö on kateus. En kyl ymmärrä miks? Mä ainakin olen iloinen kun jollain menee hyvin tms. Sitä paitsi näistä hyväntuulisista blogeista saa itsekin piristystä ja voimia. Eiköhän suurin osa blogien kirjoittajista ole ihan "taviksia", miksi siis kadehtia? Ei kait valitusvirsiäkään kokoajan jaksaisi lukea, tai mä en ainakaan... Ja toisaalta miksi pitäisi kaikki surut jakaa blogissa? Mua kyllä toisten saamat ikävät kommentit harmittaa ihan yhtä paljon, kuin että ne olisi omassa kommenttilaatikossa.

Toivottavasti yskä laantuu, mies kotiutuu ja saat itsekin vähän hengähtää. Kiva dagens anyway, samoin kuvaotokset;)

Halauksia<3

Kirsi

Hei! Luen blogiasi säännöllisesti. Tämä on minun tapani "ottaa omaa aikaa" lapsiperheen arjesta. Kiitos mukavasta blogista! Täällä on kiva käydä, vaikka en juuri koskaan mitään kommentoi. Täällä silti ollaan :) Rankkaa tämä elämä välillä on ja saa sitä joskus valittaakin, vaikka kaikki muuten hyvin olisikin. Jaksamista!

Tara

Heippa!
Tämä sun blogi on niin ihana, että voit olla tosi ylpeä siitä. Mulle tää on sellainen päivänpiristys ja odotan aina innolla mitä uutta sulla taas on. Niistä ns. ikävistä kommenteista ei kannata välittää, koska maailmaan mahtuu aina niitä, jotka ovat eri mieltä. Sulla on ainakin arvot kohdillaan ja muutenkin olet varmasti mitä ihanin äiti suloisille lapsillesi. Toivottavasti jaksat vielä pitkään tän blogin parissa, sillä luulen, että moni muukin on varmasti samaa mieltä. Oikein mukavaa perjantaita sullekin ja tsemppiä ja haleja sinne Norjaan:-)

Leena

Yleistä pohdintaa blogeista, ei pelkästään tästä blogista... En siis puhu Johanna sinusta, kun sanon joidenkin bloggaajien elävän valheessa!!!

Miksi bloggaajaa kannattaa kadehtia? No siksi, että bloggaaja osaa nostaa omasta arjestaan esiin sellaisia asioita, joista saa iloa ja joka saa elämän tuntumaan luksukselta :) Ja sitähän kadehtija ei osaa omasta elämästään etsiä. Siitä voisi jokainen tehdä vaikka pienen harjoituksen: jos bloggaisin, niin mistä elämäni ihanasta asiasta kertoisin? Mikä on juuri minulle sitä arjen luksusta?

Kaikkien kannattaa muistaa, että blogi ei voi antaa koko kuvaa elämästä. Se on vain pieni ikkuna bloggaajan elämään, paljon saa myös jäädä piiloon - kaikkeahan ei ole pakko kertoa. Jotkut (usein nuoret bloggaajat) tietysti kokeilevat, miten paljon voi venyttää totuutta ja antamaansa kuvaa elämästään.

Jos lukija ei kuitenkaan pidä siitä pienestä ikkunasta, jonka blogi tarjoaa bloggaajan elämään, niin ei varmaan kannata kurkkia. Ja jos tuntuu, että bloggaaja elää valheessa, niin onko se loppujen lopuksi lukijan ratkaistavissa oleva ongelma? Sehän liittyy bloggaajan omaan kasvutarinaan.

Ja eri mieltäkin voi olla monella tavalla: 'sinä olet väärässä!'-asenteella tai sitten hyväksyen sen, että toisella on toisenlainen näkökulma asiaan.

---

Vielä Johanna blogistasi: Jossain postauksessa oli kuva kauniista vitriinistä ja tekstissä luki: bongasitteko pierutyynyn? Voi että mä nauroin sille! :D Juuri tällaista pilkettä silmäkulmassa arvostan kovasti! Jatka samaan malliin!

Erica

Hei Johanna! Haluan kiittää sun ihanasta blogista! Se saa aina hyvälle ja "seesteiselle" mielelle ihanilla kuvilla ja ajatuksilla. Tykkään myös, että näytät pienen palan avoimesti arkeasi, muistutat arjen kivoista asioista ja kerrot fiiliksiäsi. Ihana blogi!

Linda

Voi ihana tämä sinun blogi. Olen tässä muutamia viikkoja sitä seurannut ja käyn sitä vilkuilemassa aina ensimmäisenä kun koneeni avaan. Blogisi on kaunis ja todellinen, oikean perheen ja oikean ihmisen. Pidän tyylistäsi niin pukeutumaisessa kuin sisustamisessa todella paljon. Olet vähän kuin esikuva, haluan itse olla juuri tuollainen äiti ja vaimo sitten 5-10 vuoden päästä! Onnea ja kaikkea hyvää elämääsi ja blogiisi!!

Mm

Jaksamista!
Blogistasi on tullut lyhyessä ajassa mun lemppari, en osaa kunnolla selittää, mutta aina kuvia katsellessani ja tekstiäsi lukiessani mulle välittyy rehellinen, kotoisa ja rento fiilis. Se fiilis on vaan aivan mahtava, joka tästä blogista välittyy ja on piristänyt omia päiviäni monen monta kertaa jo! <3

Katri

Blogisi keskittyy enimmäkseen ihanasti positiivisuuteen. Se tuo hyvää oloa lukijoilleen. Lapsellisella tasolla ja huonosti voiva on ihminen, joka viitsii kadehtia ja arvostella toisen elämää tai ihmistä itseään blogin sisällön perusteella. Ei blogiin tarvitse "oksentaa" kaikkea elämän "kurjuutta", muiden luettavaksi.

Sanna

Näin 2 pienen lapsen opiskelevana äitinä on ihana käydä lukemassa tätä blogia - saa itselle voimaa arkeen elämäniloisista jutuista ja kauniista kuvista. :)

Anu

Heippa Johanna!

Haluaisin kuulla lastenvaatefilosofiastasi. Ymmärrän että blogisi ei ole ns. "lastenvaateblogi", mutta kun lapsiasi blogissa paljon näkyy niin tuleehan myös heidän vaatetustaan katsottua. Tai sen väkisinkin huomaa. Pukeudut itse todella kauniisti minun silmään, rennosti mutta yleensä minun silmään siististi. Lapsiasi yrität ilmeisesti pukea samantyylisesti vai onko näin että et ole oikein kiinnostunut lastenvaatteista? Vai haluatko suosia second handia, itsetehtyä ym.? Onko siinä jotakin ekomeininkiä taustalla? En siis yritä yhtään ilkeillä ja antaa rivien välistä ymmärtää, että lapsesi olisivat mielestäni rumasti puettuja, eivät ole. Mutta eivät mitenkään "puettuja" jos ymmärrät mitä yritän sanoa. En ilkeile vaan olen kiinnostunut siitä kuinka asiasta ajattelet, kuitenki itse selvästi vaatteista ja kauneudesta kiinnostuneena. Itselläkin lapset kulkee kotona rennoissa ja eriparia olevissa vaatteissa, mutta itse taas olet kuvissa aina niin fiini, kotonakin.

Tiedän että lapsesi ovat sinulle kaikki kaikessa ja he ovat hurmaavia, älä ymmärrä tätä väärin.

Vera Vala

Moi Johanna! Olen seurannut blogiasi täältä Italiasta jo useamman vuoden, vaikka oman arjen kiireet eivät viime aikoina olekaan mahdollistaneet kommentointia kovin usein :)

Arvostan blogissasi mutkatonta ja konstailematonta asennetta.

Näytät paloja arjestasi ja usein korostat niitä tavallisen elämän kauneimpia hetkiä. Se on ihanaa, koska muistuttaa lukijoille, ettei onnellisuuteen tarvita aina uutta laukkua tai kenkiä, vaan hyvää mieltä synnyttävät ne isot pienet kohtaamiset lasten, luonnon tai vaikka hyvän ruoan kanssa.

Positiviinen asenne tarttuu ;) Ja kun blogin yleissävy on positiivinen, niin sinne mahtuu kyllä myös väläyksiä siitä arjen rankemmastakin puolesta. Sekin palauttaa lukijoilla mukavasti jalat maanpinnalle.

Mitä tulee negatiivisiin kommentteihin, niin tokihan osin voi taustalla olla ihan normaali kateuskin.

Mutta lisäksi uskon, että kysymys on välillä siitäkin, että kun ihmisestä tulee jollainen tavalla julkinen hahmo, jotkut netinkäyttäjät kuvittelevat hänestä tulleen myös "julkista omaisuutta". Siksi bloggaajillekin lauotaan välillä sellaisia asioita, joita ei sanottaisi tutulle elävässä elämässä, vaikka tätä kuinka kadehdittaisiin.

Julkaisen ensimmäisen kirjani ensi syksynä ja vaikka olen blogannut jo pari vuotta, niin vasta kustannussopimuksen julkistamisen myötä ihmiset ovat alkaneet väliin puhua minusta aivan kuin olisin heille jotain velkaa. Koska kirjailijakin on periaatteessa "julkinen hahmo". Siis joidenkin ihmisten mielessä, ei toki kaikkien.

Eräällä keskustelupalstalla valitettiin jo blogini sisällöstä. Koska siinä on muutakin kuin pelkkää kirjoittamista ja kirjoja. Mikä on ihan hassua, koska blogini ei ole "pelkkä" kirjoittamisblogi, vaan kertoo minun ELMÄSTÄNI. Siispä sinne kuuluu eri elämänalueita, ei pelkkää kirjoittamista. Aikaisemmin tuollaisia valituksia en ollut kuullutkaan, mutta silloin en ollutkaan "julkista omaisuutta" ;) Ja huom! Kirjani julkaistaan virallisesti vasta elokuussa, joten mitäs sitten tapahtuu...? :D

Sinulla on hurjasti lukijoita ja olet jossain määrin tullut jo julkiseksi henkilöksi. Ja joillekin ihmisille se tarkoittaa valitettavasti, että olet menettänyt oikeuden kohteluun yksityisenä persoonana. Jotkut ihmiset eivät enää välttämättä edes ymmärrä kohdella julkisia henkilöitä ihmisinä, joilla on tunteet, jotka loukkaantuvat, tuntevat mielipahaa jne. vaan kuvittelevat julkisuuden luovan jonkinlaisen panssarin, johon voi purkaa sensuroimatta kaiken sen, mikä mieleen juolahtaa.

Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että kun lauomme mielipiteitämme muista ihmisistä, se kertoo lähes aina enemmän meistä itsestämme kuin kuvailun tai lausunno kohteesta. Eli kun näet ilkeän kommentin, kannattaa miettiä, mitä osaa itsestään se kommentoija siihen projisoi pikemminkin kuin kertooko se todella sinusta itsestäsi :)

Isot halit!

kalastajanvaimo

<3 Kiitos tästä. Helpottavaa kuulla viisaita sanoja silloin kun itse on liian väsynyt ajattelemaan... <3

kalastajanvaimo

Vautsi, kiva kommentti! Tääkin oli kiva kuulla. Hauska aina kuulla ihmisistä, jotka ovat rämpineet haluamaansa ja päässet vaikeuksien yli <3

kalastajanvaimo

Totta, iloa voi saada just lemmikeistä ja luonnosta. Ja positiiviset voittaa mennen tullen ja teitä aina hymyillen mietinkin kun astianpesukonetta täyttelen :D tai mitä vaan tylsiä kotihommia... <3

kalastajanvaimo

Joo ja sit olen päätynyt siihen, ettei kovin kriittiset/ haukkuvat kommentit välttämättä ole kenenkään oikeita mielipiteitä, sellasia mielipiteitä, jonka takana oikeasti joku ihminen seisoo. Ne on usein vaan jonkun katkerana kirjoittamia juttuja, joilla ei oo mitään pohjaa jos oikeassa elämässä puhutaan. Harmillista, koska joku voi ihan turhaan pahoittaa mielensä.

kalastajanvaimo

Voi tää oli kiva kuulla! Luulin et olen ollut niin harmaa hiirulainen ettei kenelläkään ole mitään kummaa mielipidettä minusta, mutta ehkä maanläheinen sit! Kiva :)) Hiirulainen - maanläheinen... Hihi, kiitti <3

kalastajanvaimo

:D Joo ei elämää voi alkaa siksi suremaan ettei se oo pelkkää ruusuilla tanssimista ;) Mieluumin nauttii kuin murehtii, oli miten oli.

kalastajanvaimo

Totta, niin ne latistavat. Mut kai me sit ollaan vaan niin erilaisia, ehkä joku saa paremman mielen negailusta? Ehheh. Sit on aina niitä, jotka luulevat olevansa fiksumpia ja älykkäämpiä kun ne on omasta mielestään realisteja = pessimistejä ;)
Kiva kun jätit kommentin!

kalastajanvaimo

Fiksusti ajateltu ja kirjoitettu... Ihan totta. Kai se on vielä vähän hassua ymmärtää olevansa "tunnettu" kun ei tässä kuitenkaan mitään julkkiksia olla... ja sitten kuitenkin monella tapaa aika julkinen ja "yleinen" henkilö... vaikea selittää tai ymmärtää. Mutta sun selitys auttoi kyllä taas askeleen eteenpäin asian käsittelyssä :)

Reanna Raine

Hey , to anyone. I Am coming from Greece plus i create a very new web pages. Please Click my world-wide-web and told me your viewpoint. You May Find many good ideas and information on my job role. This Is for free 100% and not having registrator. Thanks Much To anyone which will go to my very new online business. This Will Assist my job. | επαγγελματίες για το σπίτι |

drzwi wej&#347;ciowe warszawa

Hi! This is kind of off topic but I need some advice from an established blog. Is it tough to set up your own blog? I'm not very techincal but I can figure things out pretty fast. I'm thinking about making my own but I'm not sure where to start. Do you have any points or suggestions? Thank you

sing

on your own identity. Because product offer id is exceedingly very important to the development of

Hai Hori

Heya to every. I Am by Greece plus i have got a interesting world wide web. Go To my world-wide-web and analyze your feeling. You Might Discover a lof of ideas and information for my job. This Is free 100% and without the need of registrator. Thanks A Ton To absolutely everyone which will take a look at my fresh site. This Will Assist my work. | επαγγελματίες ελλάδος |

Rosalind Galardo

Good Day to absolutely everyone. My Organization Is from the Greece and i also feature a brand-new blog. Please See my web business and analyze your thought. Yow Will Discover many creative ideas and knowledge just about my job role. This Is a totally free 100% and without any registrator. Thx To every single who'll take a look at my great web business. It Will Aid my job. | μεταφορές |

FABRICA DE BOLSAS DE PAPEL

Espero que no te enfade mucho, te doy gracias las posibilidades que nos estas dando con estos aportes.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015