& monta kysymystä ;)

Mietin silloin tällöin luksuksen määritelmää. Elintason tärkeyttä.

Sitä miten menestystä ja vaurautta arvostetaan. 

Ja joskus mulla on ihan kauhea luksusähky. 

Mitenköhän tämän selittäisin?

Aloitetaan vaikka siitä, että olen joskus saanut kuulla "kotikutoisesta" tyylistäni. Varmaankin siitä, etten ole tyypilliseen blogi- ja yleensäkin median tapaan viimeisen päälle huoliteltu juuri koskaan. Ihmiset olettavat näkevänsä kuvissa sitä mitä mediassa nyt yleensäkin näytetään ja tavoitteena tuntuu olevan menestyneen, taloudellisesti hyvinvoivan henkilön malli. Se, että olet varakas -tai ainakin varakkaan näköinen- on kaiken A&O. 

Ja mulle se aiheuttaa joskus  pientä (tai ihan kauheaa) ähkyä. 

Mun mielestä ei vaan ole mitenkään tavoiteltavaa olla varakkaan näköinen -päin vastoin. (Siististi ja kauniisti pukeutuminen on eri asia; se on kai yhteinen halu kaikille menneille vuosisadoille - ja kaikille kulttuureille varakkuustasosta huolimatta. Enkä tarkoitakaan oikeastaan ollenkaan pukeutumista, vaan koko elämäntyyliä.). Tämä on kai vähän sama kynnyskysymys kuin kehitysmaisten tyttöjen koulutus. Tiedättehän; korkeakouluihin asti pääsevät tytöt valitsevat (tai painostetaan valitsemaan) kehitysmaissa lähes poikkeuksetta teknisiä, matemaattisia; mahdollisimman miesvaltaisia aloja -kun taas meillä tasa-arvo on jo niin itsestäänselvyys, että tytöt (ja pojat!) ovat vapaampia valitsemaan mitä tahansa; niitä aloja, joita he oikeasti haluavat. 

Mietinkin joskus, että koska kaikki kiiltävä ja kimaltava ja vimpon päälle sileä kokevat inflaation ja kaikille iskee luksusähky. Koska vaatimattomuudesta ja jopa "vähävaraisuudesta" tulee trendikkäämpää? Koska ylitämme sen rajan? Olisiko se mahdollista? Todennäköisesti ei, sillä maailma tai edes mikään yksittäinen valtio tuskin koskaan tulee olemaan niin hyvinvoiva ja rikas, että ihmiset haluaisivat olla vähävaraisempia. Se ei kai ole luonnollista.

Mutta voisiko korkea status olla yhä enemmän juuri varakkuudesta luopumista; tai ainakin siitä turhimmasta ylimääräisesta? 

Mikä meidät oikeastaan saa haluamaan koko ajan lisää? Eikö muka olisi paljon hyväksyttävämpää elää kohtuullisen vaatimattomasti tulotasosta huolimatta; ilman sitä valtavaa taloa ja uusia autoja? Ilman yltäkylläistä maapallon varojen tuhlaamista -jokainen valveutunut ihminenhän haluaa elää ekologisesti. Niin, noh, jokainenhan saa käyttää itse ansaitsemansa rahat miten haluaa, tottakai. Mutta voisiko näkyvästä varakkuudesta tulla ihailun sijasta väheksyttävä piirre? Siis ihan oikeasti, ei vain kateuden kautta. Voisiko siitä tulla vähemmän tavoiteltavaa?

Voisiko jonkin asian puute olla tyydyttävä tunne? Voiko siitä tuntea tyytyväisyyttä, ettei omista jotain, ettei omista kaikkea turhaa tässä maailmassa? Mun mielestä voi, ehdottomasti. Mutta olenko valtosaa vai vähemmistöä? 

Eikö vaatimattomasti eläminen olekin hyväksi ympäristölle? Eikö fiksu ihminen ajattelekin oman ympyränsä ulkopuolelle?  Eikö vaatimattomasti eläminen, turhasta luopuminen tuo ihmistä lähemmäksi omia ajatuksiaan? Lähemmäksi elämää. Onnellisemmaksi, riman matalemmaksi. Eikö se tuo mahdollisuuden unelmoida ja toivoa enemmän? Stressata ja murehtia kaiken saavutetun ylläpidosta vähemmän.

Mietin vaan. Koska en tiedä. Enkä aina halua tietääkään. ;)

Jeps, ensi kerralla kevyempää asiaa taas ;). Kivaa perjantaita! 

(Entä oletteko tutustuneet Anais Niniin? Kuubalaisten vanhempien ranskalaissyntyinen kirjailijatar, joka on menehtynyt jo vuosikymmeniä sitten. Ihania pieniä novelleja, naisellisia kertomuksia. Olen täällä ennenkin jotain Anais Ninin sanomisia lainanut; loistava, intohimoinen asenne elämään!)

Kommentit (104)

Vierailija

Hyvä kirjallisuusvinkki.

Olen äidinkielenopettaja. Ja minusta hienoa, että annat ajattelemisen aihetta.

 

Vierailija

olen lukenut jostain, että esim. joidenkin vanhojen aatelissukujen keskuudessa kaikista hienointa on kulkea isoisoisän vanhassa takissa, ei suinkaan uudessa ja kalliissa. varmasti sen takia, että silloin kun kaikkea voi ostaa, muilla asioilla, kuten suvun historialla, alkaa olla merkitystä.

tavallisten ihmisten kohdalla taitaa olla ajankohtaisempaa, että huonolaatuista krääsää on liikaa. ja huonolaatuisia vaatteita eritoten. luulen kyllä, että tässä tapahtuu jonkunlainen muutos seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. hankalaa on, että sitä ähkyä on monessa tapauksessa mahdollista tuntea vasta, kun rahaa on riittävästi.

luulen muuten että olen inspiroinut monen aloittamaan käsityöt (itsekin kutonut the kaulurin). kiitos siitä! jännä, että tarvittiin blogi, ennen kuin itse löysin puikot uudestaan =)

 

 

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hyvä kuulla, että joku uskoo muutokseen! Niin minäkin kyllä, optimistinen täytyy olla. 

Ja hienoa että olen inspiroinut neulomiseen! :) Sekin on vähän sitä.... että kaupassa tulee ähky kun valinnanvaraa on niin paljon, mutta neulomalla saa hiiiitaaasti valmistumaan jotain omaa :P 

Tosin nautintohan neulominenkin on vasta silloin kun se on _valinta_, silloin on tarpeeksi varallisuutta valita haluaako ostaa vai neuloa itse... :/ Luulen.

Vierailija

Monista blogeista on tullut viimeisen päälle stailattuja.ja minua ,tavallista 40 plus äiti-ihmistä,ne eivät oikein puhuttele.tykkään ns. Tavisblogeista,joissa vaatteet ja tyyli ovat rahankukkaron ja kekseliäisyyden rajoissa. Luetkin nykyään vain niitä vähän rennommalla otteella ja tavsijutuilla säväytettyjä blogeja.

ja kiitän sinua Johanna,että jaksat jatkaa omalla linjalllasi ja kirjoittaa meille omalla lentävällä tyylillä. En jaksa useinkaan kommentoida mitään,sillä 3 kouluikäistä lasta ja sairaanhoitajan vuorotyö imee mehut,mutta tämäkin blogi tarjoaa minulle sitä arjen luksusta,siis kiitos ja hali.

-kirsi-

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

<3

Tsemppiä Kirsi. Kolme lasta ja sairaanhoitajan vuorotyö saa todellakin kaikki empatiat täältä... Niin antoisaa kuin työ onkin, saattaa se ihan oikeasti olla yksi kuormittavimmista hommista nyt... Niin paljon keventäisi taakkaa, jos sairaanhoitajan työ edes saisi ansaitsemansa arvostuksen... :/ 

Mutta nautitaan niistä arjen luksuksista mitä meillä on; ne on yleensä niitä parhaita! ;)

Vierailija

Ajattelen juuri noin ja olen koko ajan pyrkinyt jo useamman ajan vuoden tyytymään vähempään, pienentämään kaikkea. Tuntuu hyvälle ja kuulema näyttääkin :-) Siirryin pienempäön taloon, autoon , työmatkapyörälyyn, lyhyempään työaikaan, laadukkaampiin vaatteisiin (mutta ostan harvemmin!!), pukeudun silti nätisti. Ja aidosta ruoasta en tingi! Perheelle aikaa enemmän. Samoin itselle ja harrastuksille.   Less is more! Mukavaa viikonloppua ♡

 

 

n

Vierailija

Iso peukku! Harvoin jaksan lukea kirjoitukset loppuun, katson vain kauniit kuvat mutta tämän luin kahteen kertaan. Fiksuja ajatuksia ja hyvää pohdintaa.

Vierailija

Kyllähän sulla Johanna on luksusta:) En tunne kauhean hyvin vaatemerkkejä, mutta oon ymmärtänyt että aika paljon sun vaatteista on jotain tosi kalliita merkkivaatteita. Sisustuksestakaan en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Downshiftaaminen on sen sijaan ollut muotia jo hyvinvoivilla ja varakkaammilla pitkään. Ensin hankitaan se ura (itsekin olen miesvaltaisella alalla ja jos en olisi jäänyt hoitamaan lapsia niin varmaan olisinkin jo varakkaampi) ja sitten kun siihen kyllästytään niin keksitään jotain ihan muuta- ruvetaan kukkakauppiaaksi ja vaihdetaan päälle joku isoisän vanha vaate. Valitettava totuus on vaan se, että siihen ei ole varaa kuin pienellä osalla väestöä. Niillä joilla on jo kaikkea ja valinnanvaraa.

Samaan aikaan suomessa on ihan älytön työttömyys, lapsiperheistä osa elää ihan nälkärajalla, pukee lapsensa kirppis/lahjavaatteisiin pakosta ja lapset saa päivän ainoan ravitsevan aterian tyyliin koulusta (eikä kuvitellakaan jostain "aidosta ruoasta"). Musta se on todella, todella ristiriitaista. Vaikka itse tietyllä tavalla pidän laadusta, niin mun on vaikea kuvitella että törsäisin rahaa semmoisiin asioihin mistä joku toinen ei edes osaa unelmoida. Ja silti teen sitä välillä.

Mä olen tehnyt valintani "köyhäillä" ihan itse. Laitoin lapset jo vuosia sitten uran edelle ja olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa jo todella, todella kauan. Mulla jää aikaa lapsille ja itsellekin. Ehkä opiskella, ehkä neuloa tai tehdä mitä sitten haluankin. Aika paljon ihan olla lasten kanssa. Ja mitä kauemmin tämmöistä työviikkoa tekee, sitä vaikeampaa on edes kuvitella enää palaavansa takaisin täysipainoisesti hektiseen ja vaativaan työelämään. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, oikeasti. Mä ainakin haluan elää sen niin, että vanhana iso-iso-mummuna olen tyytyväinen tekemiini valintoihin.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No niinhän mulla onkin! Mulla on paljon muutakin luksusta kuin merkkivaatteita; hyvintoimiva koti pesukoneineen, uusi auto jne jne. Nää on sellaisia juttuja, jotka saavat minut turtemaan itseni "rikkaaksi rouvaksi", enkä pidä siitä olosta lainkaan... :/ Mikä johtaakin helposti luksusähkyyn.

Merkkivaatteet on mun mielestä kaikinpuolin ok (mun mielipide ;)).  Ostan niitä aika paljon käytettynä ja oikeastaan aika harvoin sekä myös käytän todennäköisesti kymmeniä vuosia. Mulla on LV käsilaukku ihan arjessa; sain sen 30-v lahjaksi enkä sen jälkeen ole ostanut yhtäkään laukkua (ts. kolmeen vuoteen). Eli siis merkkivaatteet saattavat jopa edesauttaa kulutuksen vähentymistä. Mikä on tietysti, siltikin ristiriidassa siihen, että monilla tosiaan ei ole varaa edes miettiä että ostaisko H

Vierailija

Koskaan ei ole niin helppoa ryhtyä eettiseksi ja tiedostavaksi maailmanparantajaksi, kuin silloin kun vatsa on täysi ja ympärillä on pysyvät seinät. (ja mainostajien lahjoittamat ilmaiset tavarat...)

Melkoista kaksinaismoralismia, mutta siihen meillä kaikilla on oikeus. Olen itsekin pohtinut että onnellisimmillani olin silloin kun en omistanut mitään. Koin olevani vapaa kun asuin vuokra-asunnossa, kun autoni oli vanha ja ruttunen ja ainoa tavoite oli pitää jääkaapissa sen verran ruokaa ettei nälkä liian usein vaivaa. Silloin olin vapaa, nyt olen seinien vanki ja pankin renki.

Jossain vaiheessa jäin sisustuslehtien ja blogien koukkuun, puhalsin sen pelin poikki huomattuani miten taitavasti meidät aivopestään haluamaan yhä enemmän krääsää nurkkiimme. En halua elää elämää jossa kulisseista ja kattauksesta tulee tärkeämpää kuin sisällöstä. Koskee niin henkistä kuin fyysistä osaa elämässä. Ja myös sitä ruokalautasta. Maku ratkaisee, ei kattauksen kristallien uusin malli.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin, ihan totta ehkä tuo ensimmäinen kappaleesi, otan sen suosiolla vastaan. :) Paljon helpompi on tehdä valintoja silloin kun siihen on mahdollisuus. Kuitenkin moni, jolla on paljon tavaraa (-ei ehkä ilmaista, mutta jos on paljon rahaa, ei tavarakaan maksa paljon. ;) ) ei tunnu välittävän tästä. Munkin mielestä luksusta on pelkästään jo se, että on seinat ympärillä ja vatsa täynnä. Saati turvallinen, tasa-arvoinen maa asua. Siksi joskus mietin että tarviiko niin kauheasti enää muuta. Hyvähän tämä on yrittaä pitää mielessä ja joskus jopa kirjoittaa ihan aäneen -etenkin täällä blogimaailmassa.

Vierailija

Luin jonkin aikaa sitten kirjan englantilaisten luokkaeroista. Siinä tuli aika hyvin esille sellainen näkökulma, että mitä alempi luokka sitä enemmän panostetaan noihin ulkoisiin merkkeihin, mätsäävyyteen, jne. Oikeasti varakas yläluokka taas uskaltaa elää juuri niin boheemisti kuin haluaa ja esim. sisustuksessa yhdistelee mitä tahansa ja pukeutumisessa pitää naurettavana koreilua ja saattaa muutenkin laskea penninsä tarkalleen, koska varsinaisessa tuhlailussa ei ole mitään ihailtavaa. Oli siinä kirjassa muutakin syvempääkin sisältöä kulttuurista jne, mutta jäin miettimään sitä, miten paljon ulkoiset tekijät oikeasti kuvastavatkaan sisäistä epävarmuutta ja pelkoa siitä, ettei olisi hyväksytty, jos tekisi tyylillään, jne. En usko, että olet yksin tuon ähkyn kanssa, luulen, että aika moni on jo huomannut, ettei pelkkä kuluttaminen tuo onnea, vaan se on riippuvainen ihan muista asioista. Tosin siinä kyllä ajattelen, että senkin pohtiminen ja odotusten madaltaminen on helpompaa, jos köyhyys/puute ei paina ollenkaan... Siis vapaaehtoinen "köyhäily" on aika eri asia kuin oikea köyhyys. Ehkä koko ajatuksen luksus onkin siinä, että meillä on kaikkea, jotta voimme "valita köyhäillä," koska siihen ei ole pakkoa.  

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Mielenkiintoinen kommentti ja ihan totta! Niin totta, että köyhäily on sata kertaa kivempaa ja helpompaa silloin kun se on valinta. Köyhäily valintana saattaisi kuitenkin helpottaa A) kanssaihmisiä; niitä oikeasti köyhiä B) maapalloa. On helppo sanoa ettei raha tuo onnea silloin kun sitä (rahaa) on jo riittävästi. Mietinkin, että eivätkö varakkaimmat länsimaiset vähitellen ala tulla ton kynnyksen yli ja ja oikeasti valita köyhäilyn, kun se raha tosiaan ei tuo onnea... ;) Että voisiko se tapahtua ihan suuressa mittakaavassa, ei vain harvojen kohdalla.

Vierailija
Vierailija

Luin jonkin aikaa sitten kirjan englantilaisten luokkaeroista. Siinä tuli aika hyvin esille sellainen näkökulma, että mitä alempi luokka sitä enemmän panostetaan noihin ulkoisiin merkkeihin, mätsäävyyteen, jne. Oikeasti varakas yläluokka taas uskaltaa elää juuri niin boheemisti kuin haluaa ja esim. sisustuksessa yhdistelee mitä tahansa ja pukeutumisessa pitää naurettavana koreilua ja saattaa muutenkin laskea penninsä tarkalleen, koska varsinaisessa tuhlailussa ei ole mitään ihailtavaa. Oli siinä kirjassa muutakin syvempääkin sisältöä kulttuurista jne, mutta jäin miettimään sitä, miten paljon ulkoiset tekijät oikeasti kuvastavatkaan sisäistä epävarmuutta ja pelkoa siitä, ettei olisi hyväksytty, jos tekisi tyylillään, jne. En usko, että olet yksin tuon ähkyn kanssa, luulen, että aika moni on jo huomannut, ettei pelkkä kuluttaminen tuo onnea, vaan se on riippuvainen ihan muista asioista. Tosin siinä kyllä ajattelen, että senkin pohtiminen ja odotusten madaltaminen on helpompaa, jos köyhyys/puute ei paina ollenkaan... Siis vapaaehtoinen "köyhäily" on aika eri asia kuin oikea köyhyys. Ehkä koko ajatuksen luksus onkin siinä, että meillä on kaikkea, jotta voimme "valita köyhäillä," koska siihen ei ole pakkoa.  

 

Olisin kiinnostunut kuulemaan mikä kirja oli, että voisin sen itsekin lukea :)

Vierailija

Uskon, että hitunen perustarpeiden täyttymisen päälle riittää. Uskon vilpittömästi siihen, että mitä vähemmän omistaa sitä onnellisempi ja huolettomampi on (en tarkoita puutetta, vaan kohtuutta. Vähän, laadukkaita, toisiinsa sopivia vaatteita, koruja,tavaroita, koristeita ja huonekaluja. Paljon niistä pienyrittäjien tuotteita. Luksuksena laadukasta ruokaa, välillä aterioita ravintoloissa ja herkkuja kahviloissa, matkustelua...läheisyyttä ja ystäviä. Siinä omat onneni avaimet. Mottoni on minulla on jo tarpeeksi kaikkea. Silti sorrun välillä osteluun. Mielestäni, et ole lainkaan kotikutoinen :) osaat nauttia arjenluksuksesta. Teen myös töitä vain sen verran kuin on pakko.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Samoin, uskon siihen ihan myös ihan vilpittömästi. Ja niin, sortuminen on inhimillistä... ;) Eiköhän me kaikki joskus sorruta; se nyt on ihmisille ihan luontaista. Ja itsensä "pynttääminen"; kuka milläkin tavalla. Sitä on aina tehty, ihmiset ovat kuitenkin jonkin verran esteettisiä olentoja kaikki. Mutta juuri toi... kuulosti muuten ihan unelmamaailmalta... ;) Just toi hitunen perustarpeiden päälle.

Vierailija

Muuten hyvä kirjoitus, mutta tämä särähtää todella pahasti minun korvaani:

"Tämä on kai vähän sama juttu kuin kehitysmaisten tyttöjen koulutus. Tiedättehän; korkeakouluihin asti pääsevät tytöt valitsevat kehitysmaissa lähes poikkeuksetta teknisiä, matemaattisia; mahdollisimman miesvaltaisia aloja -kun taas meillä tasa-arvo on jo niin itsestäänselvyys, että tytöt valitsevat yhä enemmän perinteisiä naisten aloja; niitä, joita he oikeasti haluavat. "

Oletko todella sitä mieltä että tytöt luontaisesti haluavat perinteisiä, huonosti palkattuja naisten töitä? Luulen, että olet väärässä, tytöt valitsevat meillä tavallisesti naisten aloja esimerkin ja tapojen voimasta, ei siksi, että kaikkia tyttöjä ne alat kiinnostaisivat. On vain helppo tehdä päätöksiä, jotka ympäristö hyväksyy eikä tarvitse kyseenalaistaa itseään halutessaan jotakin muuta.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

No ei, sorry, en todellakaan luule että tyttöjä kiinostaisi vain hoiva-ala tai kasvatus :P 

Tarkoitin, että länsimaisilla tytöillä on vapaus valita se mikä heitä oikeasti kiinostaa; oli se sitten tekniikkaa, kasvatusta tai vaikka biologiaa. 

Tätä on siis ihan tutkittu; en muista minkä maan tytöt erityisesti päätyivät teknisille aloille (olisiko se ollut Intia vai joku Afrikan maa), mutta sen verran huomattava osa (ehkä jopa kaikki) valitsi tekniikan, että asiaa tutkittiin maailmanlaajuisesti.

Sorry, olin vähän epätarkka ilmaisussani! 

Vierailija

Hei Johanna

Kiitos kivasta blogista :) Itse olen valitettavan laiska kommentoimaan kenenkään kirjoituksia, mutta tällä kertaa ajattelin jättää pari riviä minäkin. Jo edelliseen keskustelua herättäneeseen postaukseen lasten ulkovaatteista olisi kyllä ollut sanottavaa. Tuntuu että tekee niin tai näin niin se ei kaikille sovi. Onneksi osaat olla ottamatta liikaa itseesi. Minusta on mahtavaa miten paljon jaksat käyttää aikaa ja energiaa tämän blogin kanssa, tiedä ettei tälläinen ihan itsestään synny. Toki kun pidempään tekee niin varmaan helpommin mutta silti.

Sinulla on aina hyviä pohdintoja asioista ja elämästä, monet vain saattavat sivuuttaa ne kauniiden kuvien vuoksi. Tämäkin aihe on hyvä ja tulee varmasti keräämään monenlaisia kommentteja. Olen itsekin miettinyt tätä tavarapaljoutta ja kuluttamista yleensä. Sanotaan ettei yhteiskunta pyöri jos emme kuluta. Mutta siinäkinhän on vaihtoehtoja, voi esimerkiksi käyttää lähialueiden ja käsityöläisten palveluita jolloin raha menee tukemaan pieniä yrittäjiä. Monesti käsityöt mielletään kalliiksi mutta eikö se juuri ole luksusta kun voi ostaa yksilöllisesti käsintehdyn tuotteen?

Nyt taisi itselläni karata ajatus tästä mutta pääpointti oli kiittää sinua ajatauksia herättävistä kirjoituksista (kuten lasten kasvatuksesta aika vasta) ja kauniista kuvista. Jatka positiivista asennetta ja mukavaa joulun odottelua :)

terveisin Sari

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo Sari, nimenomaan... Jollekin vastasinkin jo aiemmin neulomisesta, että sekin on nautinto vasta kun sen voi _valita_... siis valita haluaako neuloa vai ostaa kaupan valmiin neuleen. Ja nykyäänhän neulominen ei ole mikään halvin vaihtoehto... Siitäkin on tavallaan tullut "luksusta" kun villapaidan saa kaupasta ostettuna halvemmalla. Nurinkurista mun mielestä. Mutta panostan silti meluummin vaikkapa juuri käsityöhön ja uskon, että vähennän kulutusta ja ympäristön kuormitusta valitsemmalla itsetehdyn tuotteen!

Vierailija

Avasit keskustelua mielenkiintoisesta aiheesta ja vielä ostosjuhlan alla. Meillä kaikilla on tarpeita ja sitten vielä luodaan tarpeita, jotta tarvittaisiin lisää materiaa. Minusta monet blogit luovat lu ksusähkyä, antamalla sen kuvan, että et ole tyylikäs/ huoliteltu, jos sinulla ei ole olkapäällä mulberryn, LV:n tai jnkn muun merkin laukkua. Tottakai myönnän, että merkkituotteet ovat joskus parempia, mutta jos mietti ja katsoo missä ne tehdään, ovatko ne lopulta parempia kuin henkkamaukka yms muut halpistuotteet?  Näin blogien lukijana minusta olisi kiva, jos joskus bloggarit pitäisivät en mainosta viikon! Silloin ei kerrottaisi miltä merkiltä mikäkin vaate on tai mistä se on ilmaiseksi saatu. Sen viikon aikana " lahjoittajat/mainostajat" voisivat laittaa rahat johonkin bloggarin kanssa yhteisesti sovittuun kohteeseen. Luksus ja tavara on kivaa, kohtuudella nautittuna!

t.pirka

 

Vierailija

Totta on tuokin, mitä osa kommentoineista on sanonut, että ne voivat vähentää kulutusta, työntekoa, miettiä eettisiä valintoja jne. kenellä on varaa ja varallisuutta. Moni kun elää kuitenkin köyhyydessä, eikä voi valita.

Mutta ihan samoja mietteitä on minulla ollut, Johanna. En ole koskaan ollut mitenkään varakas, mutta elämän ja tulotason vakauduttua on tullut haluttua ja haalittuakin paljon kaikkea. Nyt on tullut ähky, mitta on täysi tätä kerskakuluttamisen ja merkkitavaroiden yhteiskuntaa ja blogimaailmaa. Olen karsinut paljon turhaa tavaraa, vaatetta ja menoa elämästäni. Nykyään en voi sietää näkyviä merkkejä, siis että esim. käsilaukku suorastaan huutaa että hei, olen kallis merkkilaukku! Arvostan edelleen laadukkaita vaatteita, laukkuja jne. Mutta merkki ei todellakaan takaa laatua, ja nahkalaukku voi todellakin olla kaunis, laadukas ja kestävä ilman kirkuvaa merkkiäkin. Ostan mielummin yhden kunnollisen, laadukkaan ja valitettavasti usein samalla kalliimman vaatteen, kenkäparin tai laukun, kuin viisi halvempaa ja usein laadultaan paljon huonompaa ja valmistustavaltaan epäeettistä. Minulla on mahdollisuus valita, miksi en tekisi näin? Sitä paitsi ei se tarvitse isoja tuloja, vaan oman kulutuskäyttäymisen miettimistä. Ostaa aiempaa harvemmin, mutta laatua. Harkitsee tarkoin, mitä oikeasti tarvitsee ja lopettaa heräteostelun.

Mitä asumiseen tulee, omakotitalossa asuminen tuntuu tosiaan olevan se oletus. Mutta onko todella kaikkien asuttava isossa talossa? On luonnollista, että perheen kasvaessa tarvitaan enemmän tilaa. Mutta mihin sitä tilaa tarvitaan? Muutetaanko isompaan taloon, jotta saadaan enemmän tilaa säilyttää enemmän tavaroita, joita ei oikeastaan tarvitse, kun tarkemmin miettii?

Minusta tuntuu, että monilla alkaa olla tämänsuuntaisia ajatuksia. Olen jutellut näistä asioista paljon ystävien kanssa viime aikoina.

T

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hyvä kommentti. Kykyään vaaditaankin aika paljon juuri tuota kulutuksen miettimista ja suunnittelua; mitä on järkevää ostaa, miten rahat kannattaa sijoittaa, milloin ostaa mitäkin jne. Kaikki maksaa - aika paljonkin- lastenhoitomaksuista autovakuutuksiin. Ja suurempia taloja "tarvitaan" kun tavaraa on yhä enemmän. ;) Nou nou... Kiitos hyvästä kommentista.

Vierailija

Eikös tavallisuus ole jo trendi? Blogit vaan laahaa vielä vähän perässä. ;)

 

Tavis

Vierailija

Hei Johanna,

Olet lähes ainoa, jonka blogia haluan seurata ja olen saanut sinulta monta ihanaa vinkkiä - kiitos niistä! Sinulla on silmää kauneudelle ja kirjoitat mukavasti. Valokuvat ja pukeutumistyylisi innostavat :o)

Saako kysyä, mistä löytyisi samantyyppinen puolipyötä, mikä näissä kuvissa? Samantyyppistä haeskelen.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei, pöytä on saatu perintönä, joten osaa kyllä auttaa... :( Huomaan, että täällä on joskus samantyyppisä kalusteita myynnissä palstoilla, joten koita hakea vaikka "kustavilaisia huonekaluja" jostain huutonetistä tms. :)

Vierailija

Vähemmän on enemmän, kyllä! Ihmisten kulutuskäyttäytyminen on mielestäni mennyt ihan väärään suuntaan ja siihen pitäisi saada muutos. Jokaisen pitäisi miettiä omaa kulutustaan, koska kaikkea ei tarvitse omistaa. Itse olen havahtunut siihen, miten kaapit pursuavat kaikkea turhaa, mitä en enää käytä. Mitä enemmän saan kaappeja tyhjäksi, sitä parempi olo itselleni tulee! Eikä tarkoitukseni siis ole ostaa sinne uutta täytettä, vaan jättää vain ne oikeasti tarpeelliset asiat sinne ja ostaa vain harkiten. Omat kriteerini esimerkiksi hyvästä vaatteesta on muuttunut, enkä edes usein löydä materiaaleiltaan sellaista vaatetta, mikä läpäisee seulani. Villavaatteita/asusteita en enää mieleisiä usein löydä, joten olen opetellut neulomaan uudestaan ja kuinka ihanaa ja palkitsevaa se on! Kunpa päivässä olisikin muutama tunti ylimääräistä ihan neulomista varten.

 

Tällainen muutos kulutuskäyttäytymisessä ei edellytä hyvää tulotasoa, vaan tietoisia valintoja. Tarkan markan ihminen miettii kaksi ellei kolmekin kertaa, tarvitsenko tätä todella?

 

Anna

Vierailija
Vierailija

Muuten hyvä kirjoitus, mutta tämä särähtää todella pahasti minun korvaani:

"Tämä on kai vähän sama juttu kuin kehitysmaisten tyttöjen koulutus. Tiedättehän; korkeakouluihin asti pääsevät tytöt valitsevat kehitysmaissa lähes poikkeuksetta teknisiä, matemaattisia; mahdollisimman miesvaltaisia aloja -kun taas meillä tasa-arvo on jo niin itsestäänselvyys, että tytöt valitsevat yhä enemmän perinteisiä naisten aloja; niitä, joita he oikeasti haluavat. "

Oletko todella sitä mieltä että tytöt luontaisesti haluavat perinteisiä, huonosti palkattuja naisten töitä? Luulen, että olet väärässä, tytöt valitsevat meillä tavallisesti naisten aloja esimerkin ja tapojen voimasta, ei siksi, että kaikkia tyttöjä ne alat kiinnostaisivat. On vain helppo tehdä päätöksiä, jotka ympäristö hyväksyy eikä tarvitse kyseenalaistaa itseään halutessaan jotakin muuta.

 

Hmm.. itse olen kyllä eri mieltä. En usko että esim Suomessa kukaan tyttö jättää esim pitkää matematiikkaa valitsematta vaan sen takia ettei se jotenkin tytölle sovi. Itse olen matemaattisesti suuntautunut nainen ja työskentelen rahoitusalalla analyytikkona. Minulla on myös korkea hoivavietti ja harkitsen alanvaihtoa hoitoalalle. Itse olen pikemminkin kokenut niin painetta valita hyväpalkkainen työ ja ura, koska lahjakkuutta siihen suuntaan on ollut. 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

En missään nimessä tarkoittanutkaan sitä, pahoittelen :) Siis tottkai moni tyttö pitää enemmän matikasta ja tekniikasta ja ne jotka siitä pitävät, valitsevat sen. Mutta tarkoitin, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on helpompi valita myös se hoiva-ala jos sen oikeasti haluaa. Ei ole pakko muuttua mieheksi pärjätäkseen; sen kynnyksen yli on jo menty. :)

Vierailija

Uskon että tämä pohdinta kosketaa enemmän ns "uutta rahaa" eli sellaisia jotka ovat omalla työllään ansainneet rahansa. Olen huomannut että tuntemani varakkaista suvuista tulevat perheet elävät hyvinkin vaatimattomasti. Ei ole oikeasti mitään väliä keikkuuko olalla merkkilaukku vai ei tai onko lapsilla vimpan päälle vaatteet. Itsekin mieluummin sijoitan rahaa osakkeisiin tai annan hyväntekeväisyyteen, kun tuhlailen johonkin tietyn merkkisiin vaatteisiin tms. Ajan Peugeotilla, vaikka voisin ostaa käteisellä uuden Audin.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, samoja huomioita tehnyt -ja kuten toi englantilaisiin yhteiskuntaluokkiin viittaava kommenttikin osoitti, ovat rikkaimmat usein vaatimattomamman näköisiä ja vähävaraisemmat yrittävät pukeutua varakkaan näköisiksi. Siksikin pohdin, että eikö siitä vaatimattomuudesta voisi tulla trendikkäämpää...? Hmm...

Vierailija

Mikä kenellekkin on luksusta. Minulle luksusta on se kun aurinko paistaa lapset juoksee kesälaitumella, minä otan fillarin ja lähden Vantaanjokea pitkin ajelemaan. Vesi, luonto ja polkupyörä. En tarvitse muuta. Ja talvella taas (kamala talvi) kiedon itse tehdyn neuleen ympärilleni, laitan itse tehdyt villasukat jalkaan ja sukellan sohvan nurkkaan glögimuki kädessä ja pakenen kiirettä ympärilläni. Ne pienet hetket on minun luksus.

-Nelli-

http://villananna.blogspot.fi/

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Nimenomaan. :) Luksuksen määritelmä on varmaan jokaisella vähän oma. Mullekin se on juuri tuollaista, pakahduttavan hyvää oloa, jota yleensä saa eniten niistä ilmaisista asioista. <3

Vierailija

"Luulen, että olet väärässä, tytöt valitsevat meillä tavallisesti naisten aloja esimerkin ja tapojen voimasta, ei siksi, että kaikkia tyttöjä ne alat kiinnostaisivat. On vain helppo tehdä päätöksiä, jotka ympäristö hyväksyy eikä tarvitse kyseenalaistaa itseään halutessaan jotakin muuta."

No tuossa tapauksessa tekee kyllä itselleen kunnon karhunpalveluksen lopun iäksi eikä ole tyytyväinen itseensä eikä elämäänsä.. Jokaisen tulisi kuunnella lähinnä omaa sydäntään valitessaan suunnan koulutukseen ja ammattiin, ja jättää ne vanhempien ja ympäristön toiveet vähemmälle huomiolle.. Iso palkka ei ainoastaan motivoi vaan kyllä sitä työtänsä pitää myös tehdä intohimolla ja rakastaa. Jollei, niin kannattaa vaihtaa toiseen ammattiin. -

Olemme naureskelleet miehen työkuvioille; joskus hän on se joka saa pienempää palkkaa kuin ruotsalainen kolleega, toisinaan se on ranskalainen esimiehensä, joka itkee taas pienempää palkkaansa. Mutta osaa olla kiitollinen siitä, että mieheni saa hänet nauramaan stressin painaessa päälle. Mies on coolina tekee työnsä hyvin, niin ympäristötekijät eivät jää kiusaksi.. Silti kaikillla on hyvät välit toistensa kanssa ja huumoria piisaa.. Luulemma ettei tällainen yhtälö onnistuisi koskaan Suomessa. Ei sitten ikinä.

Vierailija

Kyllä ainakin Helsingissä on havaittavissa vaatimattomuus/ekologisuus trendinä. Luksusta voi olla vaikka isovanhemilta peritty lamppu tai esim tillilihan tekeminen vanhan reseptin mukaan. Hesarissa oli jokin aika juttukin tästä. ps. blogisi on ihana, olen seurannut sitä vuosia.. Muistan esim Ainon odotuksen, itse odotin vauvaa ihan samaan aikaan. Esikoisemmekin ovat samanikäiset. Niin isoja jo ja onneksi kuitenkin vielä aika pieniä :)

Vierailija

Mitä taas tuohon luksusähkyyn tulee, olen kyllä samoilla linjoilla.. Ja täytyy sanoa että kotia onkin tyhjennetty tavarasta. Meille kertynyt senkin takia että muuttoja maasta ja asunnosta toiseen. Nyt enemmän maan sisällä, mutta itse haluaisin jo pienempään asuntoon kuin mieheni. Toisaalta siitäkin tulee hyvä mieli että kunnossa olevat tavarat voi viedä  hyväntekeväisyyteen, ja ne jatkavat elämäänsä jonkun toisen kotona. Minulle nuo  sisustuslehtien lukeminen on tehnyt toisenlaisen, hyvänmielen vastarinnan, eikä se ole lisännyt ostamista ollenkaan. Ja merkkivaatteitakin ostan yleensä alennusrekistä. Aina löytyy yksittäiskappaleita esim. farkut alle parinkympin. Nyt nekin on niin pidetty puhki ettei ovesta kehtaa mennä muuualle kuin kellarissa käymään. ;) Mies roudaa myös edullisia vaatteita  USA:n työreissuiltaan, ja siellä kyllä riittää alennusmyyntiä keväästä syksyyn saakka. Oikea tavarahel... kyllästymiseen asti..

Taas teille ihanille kutojille annan hauskan vinkin: Ylimääräiset langantähteet voi kutoa vaikka kasvavan puunvarren ympärille ja oksiston suojaksi. Täällä Sveitsissä on joku tuon idean keksinyt ja se todellakin piristää ympäristöä.. ja tänä aamuna oksiin oli ilmestynyt myös kudottuja yksivärisiä ja erikokoisia palloja. Ne näyttävt todella kauniilta kun luonto on tällä erää niin väritön.. Lähellä on myös vanhustentalo ja idea saatta olla sieltä kotoisin, mutta hauska se on jokatapauksessa.. :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

-tiau

Vierailija

Ei sais varmaan taas kommentoida, mutta nyt oli niin asiavirhe tuossa koulutussuuntautuneisuudessa. Nimenomaan pitkän ajan kuluessa miesvaltaisille aloille on tullut yhä enemmän naisia opiskelemaan, ja samoin naisvaltaiset alat ovat kasvattaneet opiskelijamääriä miesten osuuden suhteen. Esim. Tehyssä - joku tässä sivuaa aihetta- on miesjäsenten osuus kasvanut tasaisesti joka vuosi. Lähihoitajaksi on valmistunut viime tutkimuksen mukaan tuplamäärä miehiä verratuna määrään 2 vuotta sitten.

Koska olen itse tutkinut aihetta, sanottakoon vielä, että toki alat ovat yhä erityneet, mutta erot ovat olleet jatkuvasti lieventymässä. Ehkä enemmän naisten kiirimisestä miesvaltaisille aloille ja enemmissä määrin, mitä taas miehet naisvaltaisille aloille. Tästä syystä miesten määrä on vähentynyt miesvaltaisilla aloilla, muttei samassa määrin kasvanut naisvaltaisilal aloilla. Tästä syystä naisten osuus kaikista opiskelijoista on kasvanut suhteessa miehiin. Miehet eivät ole löytäneet yhtä lailla vaihtoehtoja kuin naiset. Tätä on selitetty miesten heikommin jäsentyneenä hakeutumisorientaationa. Eli parempien vaihtoehtojen puutteena.

Oli pakko oikasta tekstiäsi, kun oli iomaan silmään niin paha asiavirhe.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei, saa tottakai kommentoida! :)

Olenkin jo parille tossa ylempänä korjanut epäselvää ilmaisuani -kiitos näin kattavasta kommentista! Täytyy varmaan korjata tekstiäkin hieman. 

Tasa-arvo on varmasti edesauttanut miesten löytämistä perinteisille naisten aloille ja toisinpäin. Tottahan Suomessakin (tai länsimaissa) naisten osuus ennen miesvaltaisilla aloilla on kasvanut -juuri siksi että tasa-arvo on tuonut mahdollisuuden siihen. 

En tarkoittanut tasa-arvon vieneen naisia takaisin "naisten hommiin" vaan juuri antaneet mahdollisuuden valita sen mikä on lähinnä omia kiinostuksen kohteita!  Ja tottahan naiset voivat olla kiinostuneita tekniikasta ihan siinä missä miehetkin! :D

Korjaan osion tohon tekstiin jotta vältymme väärinkäsityksiltä jatkossa. :)

Vierailija

hm..ymmärrän toki pointtisi, mutta tässä kohtaa sanat ja teot ovat melkoisessa ristiriidassa. Olet itse blogissasi mainostaja jonka tarkoitus on nimenomaan lisätä näiden "luxus" merkkien kulutusta..

eihän sinun toki niitä pakko ole vastaanottaa jos ähky iskee, toki voit mainostaa muutakin kun luxusta, mutta sitä se blogissasi taitaa suuremmaksi osaksi olla.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Heip :) Vastaanotankin tosi vähän tavaraa siitä määrästä mitä voisin, varmasti joskus enemmän kuin välttämätöntä olisi, mutta kuitenkin harkiten. Mun ähky tulee todennäköisesti muista asioista kuin blogin kautta saaduista tuotteista. Jo Norjassa asuminen saattaa joskus aiheuttaa "ähkyä"; täällä kun suunnilleen kaikilla on varaa jonkinlaiseen luksuselämään.

Niin ja,  mikä nyt on luksusta kenellekin... :) Ihan varmasti mun blogissa on paljon luksusta; arjen ilmaisia iloja ja kauniita asioita... Ne ovat paljon parempia ja tärkeämpiä tekijöitä kun luksusmerkit (joita muuten aika harvoin esittelen tai edes omistan -riippuen toki mikä on luksusmerkkiä ;)).

Vierailija

Tämä on mielestäni hyvinvointia ja Maslowin tarvehierarkiaa, sen voi nähdä positiivisena: olen saavuttanut tarpeitten vaatiman tason, jolloin voin miettiä hengellisempiä ja vähemmän materiaalisia arvoja. Jos ei tule ähkytunnetta, niin ostaminen ja kuluttaminen vaan jatkuu. Se, joka tarpoo ja kitkuttaa pienellä palkalla, ei pääsee nauttimaan tällaisesta oivalluksesta, sillä alemman tason tarpeet eivät ole täyttyneet. Mitä useammalle tällainen ähky tulee, niin ehkä yhteiskunta pääsee paremmalle tasolle, ja voidaan ratkaista köyhien maiden ongelmat?

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kuulostaa hyvältä kehitykseltä... Kunhan varakkaiden ja hyvinvoivien ei tarvitse mennä kauhean pitkälle hyvinvoinnistaan ennen kuun tällaiset oivallukset tulevat... :P Mutta hyvää pohdintaa, noinhan se on.

Vierailija
Vierailija

Ei sais varmaan taas kommentoida, mutta nyt oli niin asiavirhe tuossa koulutussuuntautuneisuudessa. Nimenomaan pitkän ajan kuluessa miesvaltaisille aloille on tullut yhä enemmän naisia opiskelemaan, ja samoin naisvaltaiset alat ovat kasvattaneet opiskelijamääriä miesten osuuden suhteen. Esim. Tehyssä - joku tässä sivuaa aihetta- on miesjäsenten osuus kasvanut tasaisesti joka vuosi. Lähihoitajaksi on valmistunut viime tutkimuksen mukaan tuplamäärä miehiä verratuna määrään 2 vuotta sitten.

Koska olen itse tutkinut aihetta, sanottakoon vielä, että toki alat ovat yhä erityneet, mutta erot ovat olleet jatkuvasti lieventymässä. Ehkä enemmän naisten kiirimisestä miesvaltaisille aloille ja enemmissä määrin, mitä taas miehet naisvaltaisille aloille. Tästä syystä miesten määrä on vähentynyt miesvaltaisilla aloilla, muttei samassa määrin kasvanut naisvaltaisilal aloilla. Tästä syystä naisten osuus kaikista opiskelijoista on kasvanut suhteessa miehiin. Miehet eivät ole löytäneet yhtä lailla vaihtoehtoja kuin naiset. Tätä on selitetty miesten heikommin jäsentyneenä hakeutumisorientaationa. Eli parempien vaihtoehtojen puutteena.

Oli pakko oikasta tekstiäsi, kun oli iomaan silmään niin paha asiavirhe.

No nyt näyttää paremmalta. Vaikk kyllä vielä mietityttää, että ei kai tuo naisten hakeutuminen perinteisille miesvaltaisille aloille kehitysmaissa tarkoita tasa-arvon nousun pohjalta ilmentymää kehitystä. Se on jotain muuta. Mutta en nyt jaksa tästä sen enempää...

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ei varmasti ole epäilystäkään kumpi meistä tietää enemmän aiheesta, en yritä kinastella ;) mutta olen silti edelleen varma lukemastani; että toi ei ole mikään mun omakeksimä juttu... Voikun mulla olisi jossain toi lähde tallessa, mutta kun ei oo aavistustakaan.  En nyt tietysti takuuvarmasti mene väittämään oliki kyse tasa-arvosta vai yleisistä ihanteista, mikä ajoi tytöt opiskelemaan niitä eniten miesvaltaisia aloja...

Vierailija

"Tuli mieleen että millaistakohan olisi asua USA:ssa -ja millaisissa mittakaavoissa kuluttaminen siellä oikeasti on... En tiedä."

Mä tiedän jotain, kun elämänvaelluksemme alkoi Teksasiin muutolla. Paikalliset kantoivat hyväntekeväisyyteen kassikaupalla tavaraa, kun siitä sai verovähennykseen kuitin. Meille se merkistsi juuri päinvastaista, eikä otettu sitä vastaan. Isot moolit on aina ihmisiä pullollaan, mutta on se palvelukin ihan eri tasoista mitä täällä Euroopassa. Myyjistä tulee helpolla kavereita tai ainakin hyviä tuttuja, joita moikkaillaan myös kaupan ulkopuolella.

3 vuotta hurahti aika sujuvasti ja joskus on paluutakin ajateltu.. Silloin iskee kuume, jos joku ystävän lapsista muuttanut New Yorkiin töihin. :)

Voin lämpimästi suositella maassa asumista, ensalkuun työluvan kolmea vuotta. Tietysti vuodesta 2000, on hinnat nousseet ainakin ruoan osalta. Mutta vaatteiden alennusmyynnit kyllä jatkuvat vuodesta toiseen. Eikä siihen mutosta näy tuevan.

-tiau

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Mielenkiintoista..  Siellä on kanssa niin paljon ihmisiä että löytyy kaikkia ääripäitä... Vaikeampi määrittää mitään yleistä käyttäytymistä... Mut ois ihan mielenkiintoista kokea!

Vierailija

Moi!

Tiedän, että mulla olis paljon parannettavaa kierrätyksessä ja muussa ekologisuudessa. Se mikä on kuitenkin mielenkiintoista on se, että en "pysty" enää ostamaan uusia vaatteita ja tavaroita (siis sukkia ja muita tietenkin, mutta muuten). Aluksi ostin vaatteeni kirpparilta siksi, koska sieltä löytyi helpommin persoonallisempia, paljon edullisempia ja sopivampiakin vaatteita. Nykyään ostan vaatteeni ja mahdollisuuksien mukaan muutkin välttämättömyydet (ja välillä jotain sinänsä turhaakin tietenkin) kirpputoreilta, koska en halua olla lisäämässä omilla tavoillani maapallon loputonta tavaramäärää. Tähän loputtomaan tavaramäärään heräsin vasta ihan muutama vuosi sitten. Minua ahdistaa siis nykyään ostaa jotain täysin uutta.

Toinen juttu on raha. En arvosta rahaa ja sen enemmän tai vähemmän pakonomaiseen hankkimiseen liittyvää elämäntyyliä. Tokihan jokaisen täytyy maksaa ruoka ja asuminen, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Työn kautta itsensä ja muiden arvottaminen on mielestäni hullua. Jokainen on arvokas riippumatta mistään ulkoisesta seikasta.

Mutta siis tosi kiva postaus! :) Ihanaa viikonloppua!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jokaisella on varmaan se oma juttunsa mihin rahaa ei vaan raaski tuhlata; monilla se on varmasti vaatteet... Toiset laittavat kaiken rahansa matkusteluun, toinen "tuhlaa" hyvään ruokaan tai ravintolapalveluihin... Eli ei se aina se tavaramäärä... :)

Samaa mieltä työn kautta arvottamisesta, pitäisi katsoa vahän pidemmälle... :)

Vierailija
Vierailija

hm..ymmärrän toki pointtisi, mutta tässä kohtaa sanat ja teot ovat melkoisessa ristiriidassa. Olet itse blogissasi mainostaja jonka tarkoitus on nimenomaan lisätä näiden "luxus" merkkien kulutusta..

eihän sinun toki niitä pakko ole vastaanottaa jos ähky iskee, toki voit mainostaa muutakin kun luxusta, mutta sitä se blogissasi taitaa suuremmaksi osaksi olla.

 

Olen niin samaa mieltä. Kaiken mainostamissapiskan jälkeen varsin tarkoitushakuista ja noloa :(

Vierailija

Tässäpä minun tarinani. Työskentelen keittiöllä ja siivoan .Kuukausi palkka alle 2000e josta vuokraan menee 800e. Laskujen jälkeen ei paljon jää. Mutta olen onnellinen minulla on ihana mies ja jo aikuinen lapsi joka pärjää omillaan . En haaveile autoista taloista tai tavarasta. Minulle onnellisuus on tärkeää ja se että omat rakkaat voivat ympärillä hyvin. Joskus vähän on paljon.

t.metsurin vaimo

Vierailija
Vierailija

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 02:23"]

hm..ymmärrän toki pointtisi, mutta tässä kohtaa sanat ja teot ovat melkoisessa ristiriidassa. Olet itse blogissasi mainostaja jonka tarkoitus on nimenomaan lisätä näiden "luxus" merkkien kulutusta..

eihän sinun toki niitä pakko ole vastaanottaa jos ähky iskee, toki voit mainostaa muutakin kun luxusta, mutta sitä se blogissasi taitaa suuremmaksi osaksi olla.

 

Olen niin samaa mieltä. Kaiken mainostamissapiskan jälkeen varsin tarkoitushakuista ja noloa :(

Ei millään pahalla, mutta minusta on nolompaa lukea tämänsävyisiä kommentteja. Onko itsensä rakastaminen jäänyt jostain syystä unholaan?

Vierailija

Käsitän täysin, mitä tarkoitat ja ähky nimenomaan voi tulla siksi, että saat ja mainostat täällä materiaa, koska sitä sinulta halutaan. Toisin kuin edelliset kommentoijat, pidän itse äärettömän rehellisenä sitä, että tällaisen blogin pitäjänä uskallat sanoa tuon kaiken ääneen. Noiden ajatusten julkilausuminenhan ei tuo sinulle etua. Arvostan rehellisyyttäsi ja tunnen usein samoin. Viihdyn pelkistetyssä, mutta vasta haalittuani vuosien saatossa liikaa tavaraa. Ähky siis täälläkin.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Luulen, ettei tässä ähkyssä edes ole blogi syynä; kuten olen lukenut, vaivaa samat ajatukset monia muitakin... Enkä itseasiassa mainosta koska minulta sitä halutaan, mutta mainostan silloin kun haluan kehua jotakin hyvää tuotetta. ;)

Vierailija

Onhan tämä kirjoituksena tietysti hieman ristiriitainen, varsinkin kun aika suuressa osassa postauksia on kuitenkin mainoslinkkejä ja muutenkin vaatteet ja asusteet ja niiden ostotiedot ovat niin suuressa roolissa. Jos materia- ja luksusähky vaivaa, niin ongelmaanhan on kamalan helppo vastaus: kuluttamisen ja siihen kehottamisen välttäminen. Blogiinhan saisi myös hieman erilaista sisältöä ja haastetta kun siirtyisi sanoista tekoihin! Onhan näitä ostolakkoja ja kuuden vaatteen haasteita esimerkiksi toteutettu joissain blogeissa, ja minusta ne ovat aina olleet kiintoisia projekteja, hyvässä ja pahassa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kuten mainitsin, blogi ei välttämättä ole ollenkaan syynä ähkyyn. Ähkyhän tuntuu vaivaavan ihan blogittomakin ihmisiä... Eikä vaatteiden osto ole  mun kohdallani ollenkaan ähkyintä, vaan _kaiken_  muun ylipursuava tarjota; ruokaa on niin että pois heitetään jne. Mulla ei ollenkaan aina ole täällä uusinta trendivaatetta eikä kuluttaminen ja hurja ostelu ole lainkaan mun ongelmani. Olen aika säästeliäs hankintojeni kanssa, väittäisin. Eli ostolakko ois helppo juttu, samoin kuuden vaatteen haaste, ei vaan oikein ole ollut mun juttu toteuttaa Kiintoisia projekteja tosin :)

Vierailija

Itse en omista ainoatakaan merkkivaatetta ja autonkin hankimme sillä periaatteella, että se kuluttaa mahdollisimman vähän ja säilyttää arvonsa mahdolllisimman hyvin. Minua ahdistaa shoppailu ja tavarahysteria. Hei, se on vain roinaa. Kun käy kirpputoreilla, tajuaa sen, miten mitätön on tavaran arvo. Kun olet ostanut tuotteen, oli se minkä hintainen hyvänsä, sillä ei kohta ole enää mitään arvoa. Kirpparilla joku siitä saattaa pulittaa euron tai kaksi. Mitä järkeä on tuhlata toisen ja kolmannenkin sukupolven puolesta tulevaisuuteen. Tärkeä postaus, suosittelen kyllä teitä bloggaajia, joilla on paljon lukijoita, vaikuttamaan tähän kulutuskulttuuriin ja sanoutumaan irti jatkuvan ostamisen pakkomielteestä. Mielestäni sinunkin blogissa on toisinaan vähän sellaista henry lloyd-meininkiä, mistä en pidä. Tietysti, jos kalliin vaatteen ostaa, se kestää. Onhan siinä pointtinsa. Kiitos ajatuksista ja jatka valistamista! Aina joku ihminen herää ymmärtämään.

Vierailija

Ajattelin ehkä laajemmin niin, että luulen että blogit ja mainitsemasi muukin media ovat monien ihmisten materia- ja luksusähkyn takana - ja sinun blogisi tietysti mukana tässä lifestyle-blogiskenessä. Voi olla joko osa ongelmaa tai osa ratkaisua, ja tietysti rajata omaa elämäänsä niin että keskittyy muuhun kuin siihen materiaan ja pintaan. Luulen kyllä myös että olemme kaikki aika lailla sokeutuneet sille minkä verran rahaa ja resursseja kulutamme kaikkeen tarpeettomaan. Jos listaisimme tavaroita (vaatteet, sisustustarvikkeet jne) joita olemme hankkineet (ehkä bloggaajien tapauksessa myös saaneet) esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana niin arvelisin että tulos olisi monille yllätys, eikä välttämättä mairitteleva sellainen. Kaikella kunnioituksella, olen myös ollut huomaavinani tyyli - ls-blogeissa sellaisen ilmiön, että vieraannutaan aika tavalla siitä, mitä normaali, keskiverto kuluttaminen suomalaisissa perheissä on. Sellaiset määrät vaatetta mitä niissä kulkee vaatekaappiin ja sieltä blogikirppiksille on kyllä monesti häkellyttää katsottavaa....

 

Vierailija

Onhan tämä kirjoituksena tietysti hieman ristiriitainen, varsinkin kun aika suuressa osassa postauksia on kuitenkin mainoslinkkejä ja muutenkin vaatteet ja asusteet ja niiden ostotiedot ovat niin suuressa roolissa. Jos materia- ja luksusähky vaivaa, niin ongelmaanhan on kamalan helppo vastaus: kuluttamisen ja siihen kehottamisen välttäminen. Blogiinhan saisi myös hieman erilaista sisältöä ja haastetta kun siirtyisi sanoista tekoihin! Onhan näitä ostolakkoja ja kuuden vaatteen haasteita esimerkiksi toteutettu joissain blogeissa, ja minusta ne ovat aina olleet kiintoisia projekteja, hyvässä ja pahassa.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, tavaraa kertyy enemmän kuin uskoisimme. Sitten vielä sellainen huomio, etten oikeasti elä "suomalaisissa perheissä" eikä mulla ole oikeastaan kauheasti realistista kosketuspintaa suomalaisen perheen arkeen. Voi olla että norjalaisten kulutus on paljon ähkympää kuin suomalaisten. Voisin siis melkeinpäin väittää mun ähkyn johtuvan ennemmin Norjasta ja ympäristöstä kuin omasta blogistani... 

Vierailija

Tykkäsin kirjoituksestasi ja olen aika lailla samaa mieltä. Kyllä se vaatimattomuuskin vielä muotiin tulee, uskokaa pois.

Vierailija

Hyvä kirjoitus Johanna, jälleen kerran! Ja hyviä kommenttejakin...on totta, että on helpommin sijaa huomioida epäkohtia kun on "maha pullollaan" tai olla suvaitsevainen, kun on itse turvassa! Tuon olen pitkällä uralla kampaajanakin (arjen psykologi) ihmisten puheissa huomannut. Meillä pohjoismaissa on ihmisillä vakavaraisuutta, mutta silti voidaan henkisesti pahoin melkeinpä yhtälailla pienituloisten kuin varakkaampien joukossa. Raha tai tavarat eivät onnellisuutta tuo, materiasta saatu ilo on niin lyhytaikainen...
Ihminen tarvitsee perushyödykkeitä, vaatteita, ruokaa, kodin, huonekalut jne.
Kuluttaminen on tärkeää, sitä ei voi kiistää sillä se tuottaa meille työtä! Kyse on välttämättömästä "ravintoketjusta". Suomessa on kyllä hienosti herätty vastuulliseen kuluttamiseen, jopa paremmin kuin muissa pohjoismaissa. Johtuen ehkä meidän pitkään jatkuneesta heikosta taloustilanteesta? Toisaalta suomalaiset ovat mielestäni aika pröystäilemättömiä, täällä ei kauhean hyvällä katsota minkäänlaista "keulimista" ja vaatimattomuus on hyve. Vauraammassa Norjassa tuo ero varmasti näkyykin arjessa niinkuin kirjoitit. Mutta kyllä Johanna tuo sun luonnonläheinen arjen tyylikkyys on se mistä me pidämme ja jokainen voi helposti samaistua siihen! Jatka samaan malliin...halit!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, kuluttamasta kukaan ei voi lakata -eikä se edes olisi mitenkään hyväksi toimivalle yhteiskunnalle. Mutta tosiaan... Täällä Norjassa varakkuus aiheuttaa aika herkästi ähkyä. :S 

Hyvä kommentti! 

Vierailija

Voi että arvostan sinua! Osaat niin hyvin tuoda julki tärkeitä asioita. Ihanaa kun sinulla on jalat maassa. Olen lukenut blogiasi luultavasti melko alusta asti ja kommentoin tosi harvoin vaikka aina nyökyttelen itsekseni niin hyville jutuillesi. lämmin kiitos Johanna sinulle. Ajatuksin Anne

Vierailija

Mietin usein samaa. Että koska tulee raja vastaan ja lähdetään toiseen suuntaan. Markkinat ovat tunkeutuneet jokaiselle elämän osa-alueelle. Jopa taiteeseen liitetään markkinapuhetta: kuinka taiteen harrastaminen saa ihmisen luovuuden valloilleen, kuinka hänen työhyvinvointinsa kohenee siinä samalla ja hänestä tulee yritykselle tuottavampi. Rahan valtaa tuputetaan joka tuutista ja kuten tiedämme, medialla on valta vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja muokata mielipiteitä haluttuun suuntaan. Opiskelen yliopistossa sivuaineena johtamista ja organisointia. Kävin muutama viikko sitten liiketoimintaetiikan kurssin. Opettaja esitteli mielestäni pelottavan skenaarion siitä, kuinka talous halutaan liittää kaikkiin elämän alueisiin. Että tulevaisuudessa ihmiset ovatkin organisaatiokansalaisia ja perinteinen valtiovalta saa väistyä. Suurilla ylikansallisilla yrityksillä on jo nyt paljon valtaa, enemmän kuin uskommekaan, ja ne käyttävät sitä omien intressiensä ajamiseen politiikassa esimerkiksi lobbaamalla. Vaalirahasotkuthan ovat elävä esimerkki meillä Suomessa siitä, kuinka talous pyrkii jo nyt vahvasti dominoimaan politiikkaa.

Hienoa huomata, että on vielä sinun kaltaisia ihmisiä, joita nämä asiat askarruttavat! :) Ja fakta on, että ihmisessä viehättää hänen aitoutensa, ei kiiltävä ulkokuori, joka usein pettää. Ehkä kotikutoisella on jotain tekemistä aiotuden kanssa?! :) Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

On tosiaan aika pelottavaa ajatella miten raha ja markkinatalous hiipii vähän kaiken taakse... Niinkuin piilomainonta... ;) Kun tämä nykypäivän normaali, melkoisen läpinäkyvä markkinointi ei enää riitä ja halutaan uusia, tehokkaampia keinoja. Phuuh, paras olla ajattelematta liikaa :S

Vierailija

Kukin ostelee tyylillään, kirpparilta tai putiikeista, koitetaan ymmärtää toisiamme.. ketjuliikkeet on itseäni alkanu ahdistaa ja varsinkin vaatteita tulee ostettua entistä harvemmin. Kun ostan, niin laadukkuus ja kestävyys painavat nykyistä enemmän. Niitä saa kirppareilta ja putiikeista. Joulun aikaa juhlitaan vähän etukäteen perheeni kanssa vkon matkalla Keski-Euroopassa. Koetaan vähän luksusta ja annetaan toisillemme aikaa. Materiaa sopivassa suhteessa lahjojen suhteen. Lapsethan rakastavat pakettien aukostamista..leluja sieltä ei aina tartte löytyä. Karkkipussit pakettiin! Näin meillä.. -L

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jeps, kuluttamistahan me emme voi lopettaa, halusimme tai emme. ;) Mutta hyvä joskus miettiä mikä itselle on riittäväa ja voisko jopa vähempi olla... Joo paketissa tärkeintä ei vältämättä ole sisältö vaan antamisen ja saamisen ilo! :D

Vierailija

Tää on tosi kiinnostava aihe ja keskustelu!

Mä ostan melkein kaikki vaatteeni käytettyinä, ja panostan laatuun, varsinkin kun vaatteet on aikaisemmin kautta linjan ollu parempilaatuisia. Heh, entisaikaan nukenvaatteetkin oli varmaan paljon huolellisemmin tehtyjä kuin mitä monet vaatteet nykyään on!

Ulospäin siis ehkä näyttää siltä, että meikä vaan ostelee jotain design-vaatteita, vaikka totuus on se, että oon ostanu ne käytettyinä ja ostan niitä vain hyvin harkitusti. Pitkää talvitakkiani olen käyttänyt jo 20 vuotta - ja joka talvi minulta kysytään, mistä olen "uuden" takkini ostanut!

Vaatteita ja muuta tavaraa on maailmassa jo enemmän kuin tarpeeksi, kannattaa siis miettiä tosi tarkkaan, pitääkö joku juttu tosiaan saada uutena.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jep, mulle kanssa käytettynä ostaminen -ja toisaalta myös eteenpäin myyminen- on ihan parasta. Tuntuu aina että tekee jonkun löydön. Sitä tunnetta harvoin tulee ketjuliikkeissä vaikka tuote olisi kuinka edullinen.

Vierailija

Asun Berliinissä ja täällä mielestäni on Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna hyvin vähän ihmisiä, jotka näyttää omaisuuttaan. Hyvinkin tienaavien keskuudessa vilisee yllätävän vähän luksusmerkkejä, ja vaikka jotain kalliimpaa olisinkin ostettu, niin ei ehkä juuri sitä mallia missä lukee näkyvästi tuotteen merkki. Jos menisin töihin Vuittonin laukun kanssa, niin työkaverit varmaan ajattelisivat, että mun prioriteetit ei oikein ole kohdillaan, kun sillä rahallahan pääsisi jo pienelle lomalle. 

Olen kyllä aivan samaa mieltä, ja kummasti minulla ei ole enää "tarvetta" ostaa merkkivaateita muusta syystä kun hyvästä laadusta (joka ei tosin valitettavasti tule kaikkien merkkituotteiden kanssa). Yritän enemmänkin löytää tuotteita, joissa hinta ja laatu on kohdillaan, ja käsintehtyjä asusteita etsy.comista tai dawanda.destä (suosittelen!).

On aika mukavaa, kun kaikki kanssaihmiset ei ole merkkien perään, ja joiden keskuudessa ei ole kateutta siitä, että mihin muilla on varaa. Kateuksen takiahan monella tulee tarve tehdä muita kateelliseksi ja tätä suomalaisen melko kuuluisaa piirrettä ei täällä onneksi tule paljoa esille. Tämä on vallan vapauttavaa ja voi keskittyä siihen, mitä itsellään on, eikä siihen mitä ei ole. 

Ihanaa joulun odotusta!

Vierailija

Toivottavasti et loukkaannu, jos sanon etten varsinaisesti yhdistä blogiasi ja puutetta. Pienituloisesta perheestä tulevana voin sanoa, että jotenkin poikkeuksetta nämä minimalismia ja tavarottamuutta ihannoivia kommentteja tulee tahoilta, joilla sitä materiaalista hyvää on yllin kyllin ja siihen on sitten ehkä jopa kyllästytty.Havaittavissa on ehkä jopa sellaista köyhyyden glorifioimista: ehkä sitten ollaan onnellisempia köyhinä vaikka kaikkea ei ole (tämä näkökulma usein oikeuttaa sen, ettei köyhyydelle imiönä tarvitse tehdä mitään, koska kyllähän ne köyhät ovat omalla tavallaan onnellisempia kuin rikkaat).

Itse en usko, että puute voi olla tyydyttävä tunne, koska siihen sisältyy aina tieto siitä, mitä ei ole. Näin sitä aktiivisesti on tietoinen jostain mitä itsellä ei ole ja jonka haluaisi. Tyytyväisyys tulee siitä, ettei jatkuvasti vertaa itseään muihin, ja että elämän perustarpeet ja vähän päälle on tyydytetty. Vähävaraisempi voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä, kunhan kaikki voimat eivät mene perustoimeentulosta huolehtimiseen ja on varaa myös harrastaa jotain ja pystyy halutessaan elättämään lapsensa ja hankkimaan vaikka kotieläimen.

Jos taas viittasit merkkiluksukseen, niin luulen että sille on aina olemassa markkinat, koska tietty ihmistyyppi haluaa näyttää että on varaa ostaa merkkitavaraa tai sitten vain mennään lauman mukana ja ostetaan merkkejä, koska niitä näkee katukuvassa ja mainoksissa.

Siististi ja kauniisti pukeutuminen muuten vaatii myös rahallista panostusta varsinkin, jos haluaa ostaa jotain muuta kuin hikipajoissa tuotettua tavaraa. Laatu maksaa. Ehkä tämä olikin pointtisi, että ostettaisiin laatua merkin sijaan? Itse ostan vaatteita vain, jos ne on todella paljon alennettuja. Inhoan logoja (kukapa nyt haluaisi olla kävelevä mainostaulu), mutta joskus niitä on vain pakko sietää vaikkapa urheiluvaatteessa, jonka saa parempaan hintaan verrattuna logottomaan vaihtoehtoon, johon ei ole varaa. Tämä onkin se ristiriita: haluaisin ostaa eettisempiä vaatteita, mutta minulla ei ole niihin varaa. Logotuotteita en himoitse, mutta haaveilen silti näteistä korkkareista, vaikka ne nyt eivät ole millään mittarilla tarpeellinen hankinta.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei hei, en toki loukkaannu :) En kai koskaan ole itsekään siihen suuntaan viitanut että puutteessa eläisin. Kiitollinen ja tyytyväinen kaikesta mitä on enkä juuri mitään enempää tarvisikaan, päinvastoin... 

En oikeastaan tarkoittanut luksusähkyllä niinkään pukeutumista enkä merkkejä, vaan koko elämäntyyliä länsimaissa; ja etenkin hyvätuloisten elämäntyyliä. Ja supermarkettien valikoimia; kaiken ylipursuavaa tarjontaa. Köyhiähän länsimaissakin on enkä todellakaan väitä, että kaikki voisivat vähentää kulutustaan.... 

Kengistä ja vaatteisa haaveilua -ja niiden ostamista tuskin tulen lopettamaan ja tosiaan ostan mieluummin laatua kuin merkkiä -ja kaikkein mieluiten käytettynä.

Hyvä kommentti, ihan samoilla linjoilla. :) Toi puute-juttu on kyllä jännä... riippuu vähän mistä puutteesta on kyse... jos kyseessä on joku ylellisyysasia, niin ehkä sen puutteesta voisi osata olla tyytyväinen; siis ajatella, että "no ei sitä pakko ole olla, hyvin tullaan toimeen ilmankin". Ja nimenomaan se, ettei vertaa itseään muihin on avain onneen aika monessakin suhteessa. Minäkin olen varmasti tyytyväinen ihan toisenlaisiin juttuihin kuin naapuri! :)

 

Vierailija
Vierailija

Uskon että tämä pohdinta kosketaa enemmän ns "uutta rahaa" eli sellaisia jotka ovat omalla työllään ansainneet rahansa. Olen huomannut että tuntemani varakkaista suvuista tulevat perheet elävät hyvinkin vaatimattomasti. Ei ole oikeasti mitään väliä keikkuuko olalla merkkilaukku vai ei tai onko lapsilla vimpan päälle vaatteet. Itsekin mieluummin sijoitan rahaa osakkeisiin tai annan hyväntekeväisyyteen, kun tuhlailen johonkin tietyn merkkisiin vaatteisiin tms. Ajan Peugeotilla, vaikka voisin ostaa käteisellä uuden Audin.

Eli onko se ongelma nyt kuitenkin se, että vähemmän varakkaat ihmiset haluavat näyttää varakkailta ja tätä täytyy nyt sitten taivastella paremman väen keskuudessa :P?

Vierailija

Näitä ei kannata eikä tarvitse edes lähteä perustelemaan...Pitää vaan oman linjansa, se on tyyliä ja vahvuutta. Itse olen lakannut lukemasta mitään sisustuslehtiä joku vuosi sitten. Kaikkialla samankaltaista tyyliä, skandinaavista, useimmiten mustavalkoista, minimalismia samoin klassikoin (muutoin kyllä pidän minimalismista). Kaikki sisustuksen kotiharrastelijat tuntuvat olevan yhtä omaperäisiä; jokaisella sama lamppu niin sivupöydällä kuin katossa. Suorastaan sana sisustaminen on kokenut totaalisen inflaation. Miksi "sisustaisin". Minulla on oma tyylini ja käytännöllisyys, valitsen kotiini asioita jotka miellyttävät kokonaisuudessaan (käyttö, tarve, ulkomuoto, materiaali, valmistumaa, firma jne). Ei siihen sen kummemmin vinkkejä tarvitse muilta kysyä, lehtien sivuuilta ainakaan. Sama on vaatetuksenkin suhteen.

Vierailija

Tää on siis ihan normielämää mitä hyvinvointivaltioissa eletään. Mitä sitä anteeksi pyytelemään. Me ollaan satuttu syntymään tai muuttamaan tänne, miksi siitä pitäisi pyydellä anteeksi... en ymmärrä.... Se ostetaan mitä halutaan / tarvitaan, hinnalla tai toisella. Toiset kierrättää ja toiset ei. Ei kierrätettävää tule jos ei joku sitä ensin osta. Että relatka babet, elämää tää vaan on ja ihan turhaa kenenkään ottaa pattia otsaan toisen elämisen tavoista. Luksusähkyä tai ei tämä Suomessakin elämä. Mitäs me sille voidaan kun tänne kerta ollaan synnytty. Herätkää :) Maailmassa on tuhat ja yksi asiaa josta kantaa huolta ja murhetta, ei sitä kannata tehdä enää täällä elämisestä!

Vierailija

Siis niin tottahan se on, mitä ed.vierailija kirjoitat! Norja ja Sveitsi ovat tunnetusti maita joissa asuvat onnellisemmat ihmiset. Ja toki siihen sisältyy kaikkea muutakin, kuin vain se pelkkä luksusähky. Ja ainakin omalta osaltani tunnen että myös rennompaa elämistä kuin koti-Suomessa. Voi ajaa Bemarilla tai Porschella, eikä kukaan nirpistä nenäänsä... naapuria moikatessa autotallissa tulevat vain onnittelemaan sporttisen auton valinnasta. Nykyisen lähi-naapurimme yksi vanhempi leidi on aika hellusen näköinen, kun hän lähtee ajamaan uudenkarhealla valkoisella Mersullaan. Ja miksei voisi nauttia hyvästä autosta kun siihen on kerran varaa, ja elämänsä näin rakentanut.. Suomessa tuo vaatimattomuus meneekin joskus vähän yli, jopa omienkin sukulaisten kesken. Pihistetään ja pihistetään, eikä nautita oman työnsä hedelmistä. Mieluummin jaetaan nekin hyvinmenestyneille lapsilleen pitkin maailmaa. Tätä puolta en kyllä tuossa vaatimattomuudessa ymmärrä ollenkaan. No kukin tavallaan tietysti. -Oli aikas mukavaa seurata ihmisten pukeutumista Gregory Portterin konsertin jäkeen kun odottelin päällystakkiani.. pukeutuminen jotakuinkin kirjavaa.. ja merkkejäkin vilisteli joukossa. Eikä sekään nayttänyt häiritsevän, vaikka joku oli konserttifiiliksissä farkuissa ja t-paidassa..

Jep, ei sitä kierrätettävääkään tule ellei joku osta, ja maksa tuotteista myös sitä niiinpaljon puhuttua veroakin.

Vierailija

Luksusmerkit on tehty samoissa hikipajoissa, kuin halvemmat merkit, niissä ei ole mitään eettistä. Kirjavinkeiksi haluan antaa Tyylikkään köyhäilyn taito ( en muista kirjailijan nimeä) ja Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä. Näillä voi aloittaa, jos oikeasti on kiinnostunut vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta. Blogit mielestäni ajavat ihmisiä tyytymättömyyteen ja kuluttamiseen. Olisi hienoa nähdä, että joku bloggari tekisi joskus oikeasti jotain, eikä vai neuvoisi ylhäältä päin. Meidän perhe asuu 70 neliöisessä hirsimökissä. Lämmitämme puulla ja peseydymme ulkosaunassa. Viljellään jä keräillään ruokamme ( toki myös ostetaan). Minulla on 2 paksumpaa paitaa ja kahdet housut sekä yksi talvitakki ja yhdet talvikengät. Näillä ei paljon päivän asukokonaisuuksia kuvailtaisi.. ehkäpä sinäkin keksit blogiisi jotain parempaa sisältöä, kuin ne. Sinulla on lukijakuntaa ja näin ollen mahdollisuus vaikuttaa.

Vierailija
Vierailija

Luksusmerkit on tehty samoissa hikipajoissa, kuin halvemmat merkit, niissä ei ole mitään eettistä. Kirjavinkeiksi haluan antaa Tyylikkään köyhäilyn taito ( en muista kirjailijan nimeä) ja Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä. Näillä voi aloittaa, jos oikeasti on kiinnostunut vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta. Blogit mielestäni ajavat ihmisiä tyytymättömyyteen ja kuluttamiseen. Olisi hienoa nähdä, että joku bloggari tekisi joskus oikeasti jotain, eikä vai neuvoisi ylhäältä päin. Meidän perhe asuu 70 neliöisessä hirsimökissä. Lämmitämme puulla ja peseydymme ulkosaunassa. Viljellään jä keräillään ruokamme ( toki myös ostetaan). Minulla on 2 paksumpaa paitaa ja kahdet housut sekä yksi talvitakki ja yhdet talvikengät. Näillä ei paljon päivän asukokonaisuuksia kuvailtaisi.. ehkäpä sinäkin keksit blogiisi jotain parempaa sisältöä, kuin ne. Sinulla on lukijakuntaa ja näin ollen mahdollisuus vaikuttaa.

Eikös ainakin Mulberry valmisteta kokonaan Englannissa? Riippuu toki merkistä, missä olosuhteissa ja maassa tuotteet valmistetaan. Monet luksusmerkit toki tehdään hikipajoissa eli siinä olet oikeassa. Kaikkia luksukseksi määriteltyä ei kuitenkaan valmisteta hikipajoissa, joita toki löytyy Kiinaa lähempää ihan Euroopasta, esim. Italiasta. Luksus voi siis olla myös eettisesti tuotettua. Nyt kyllä nostan hattua, että olet perheesi kanssa kiinnittänyt arjessa huomiota kulutusvalinnoilla. Mielenkiinnosta kysyn kuitenkin, että lennättekö paljon ulkomaille. Omassa tuttavapiirissä on paljonkin kulutusvalintojaan tiedostavia ihmisiä, joilla on sokeana pisteenä tuo lentäminen kuluttamismuotona. Lentämisen kun jättää pois niin alkaa olla aika pitkällä oikealla tiellä kulutuksensa suitsimisessa.

Olen huomannut ostokäyttäytymisessäni neuvostoliittolaista hamstraamista eli ostan aleista varastoon sen varalle, jos tulevaisuudessa ei olekaan varaa ostaa uusia kenkiä tai talvitakkia juuri kuin vanha menee rikki. Olen osittain samaa mieltä siitä, että blogit lisäävät kulutusta ja tyytymättömyyttä, vaikka kuinka olisi tietoinen siitä että ne sisältävät mainontaa. 90-luvulla kun katseli lehtiä, niin merkkikamaa oli niissä korkeintaan julkkiksilla ja lehti oli helppo sulkea ja ajatella, että vain kuninkaallisilla ja näyttelijöillä oli sellaisia tavaroita. Nyt tavallisilla ihmisillä keikkuu Vuittonit olalla blogeilla ja kaduilla ja merkit ovat vallanneet pinta-alaa ihmisten pukeutumisessa. Kun tavalliset ihmiset juoksevat merkkien perässä, niin siihen tottuu ja alkaa miettiä että pitäisikö itsekin. Toisaalta Suomessa on aika syvällä kulttuurissa käytännöllisyys ja vaatimattomuus. Näistä vaatimuksistahan pohjoismainen minimalismikin on lähtöisin, joten täällä on vallalla selkeän linjakkaat vaatteet. Parit vaatteet ja housut eivät kuitenkaan ole tätä päivää, koska ainakin itse stressaisin siitä milloin ne hajoavat (itse käytän vaatteita aina hajoamiseen asti ja varakappale kyllä lohduttaa).

 

Vierailija

Mielestäni se on ihan itsestä kiinni lisääkö blogien lukeminen ostamista. Minulle ei ole noussut tuollaista tarvetta, ja en harrasta lentämistäkään paljon koska asun ulkomailla. Ei vaan tee mieli lähteä. Mies kun lentää minunkin puolestani pitkiä työmatkoja rapakon taakse.. Yksi asia josta on pidetty jo monta vuotta kiinni; jos ei ole vuoteen jotain vaatetta käyttänyt, se joutaa kaapista tai kellarista kiertoon. Näin ei tule säilöttyä liikaa tavara kotona. Ja kotikin hengitää hyvin ja energiat pääsevät kiertämään.. Kesällä ihastelin ystäväni harrastusta. Ostivat keväällä keskisuomesta kahdellakymmenelläviidellatuhannella talon, ja eivät varmasti edes tienneet, että saavat sen pihapiiristä kaiken syötävän.. Ja sitä on kuulemma ollut todella paljon. Joka pensasmustikat löytyivät pihapiirin vierestä.. Mutta toinen heistä käy töissä ja asuu Helsingin ympäristössä.. niin on sinne raskasta ajaa aina viikonlopuksi. Hyvän valinnan tekivät kuitenkin kun talossakaan ei ollut paljon korjailtavaa.. Sattuu niitä onnenpotkujakin vielä elämässä.

Vierailija

"Asun Berliinissä ja täällä mielestäni on Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna hyvin vähän ihmisiä, jotka näyttää omaisuuttaan. Hyvinkin tienaavien keskuudessa vilisee yllätävän vähän luksusmerkkejä, ja vaikka jotain kalliimpaa olisinkin ostettu, niin ei ehkä juuri sitä mallia missä lukee näkyvästi tuotteen merkki."

Düsseldorfissa, Hampurissa ja vähän Münchenissäkin asuneena, miellän asian vähän toisella tapaa. Saksan länsipuolen kaupungeissa elämä on mennyt vähän aina paremmin kuin itapuolella. Yhdistymisen jälkeen länsipuolen asukkaat ovat tunteneet sen myös konkreettisesti "omissa nahoissaan" maksamalla pakollista solidarisuusveroa monta vuotta, ja onkohan vieläkään loppunut? Mekin omalta osaltamme. Ja kaiketi Berliinin suosioon asuinpaikkana on edullisuus, ja sopivasti vaatimattomien suomalaisten mieleinen. -Eräs suomalainen galleristi kuitenkin totesi, että toppuuttelee jo muuttorumbaa. "Berliini on aikuisten huvipuisto mutta vauhdin huumassa moni palaa myös loppun. Elämä on edullista, töitä vähän ja palkat pienet!" - Düsselldorfissa taas uusrikkaat venäläiset jyräävät.. todella röyhkeätä menoa ja merkit kyllä näytetään. Eikä sen vähempää Euroopan pankkikeskuskaupingissa Frankfirtissa.. Silti ei Saksa mikään "paska maa" ole, vaikka Seppo Räty aikoinaan näin kommentoi. Joka puolella omat tapansa ja ihmiset erilaisia saksalaisia murteineen.. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka palaisimme sinne joskus vielä takaisin. =)

Vierailija

Osin ohi aiheen mutta mielenkiinnosta kysyn. Minkä verran blogissasi näkyvästä tavarasta/vaatteista on omiasi ja minkä verran lainassa/blogin kautta saatuja? En tarkoita kommentillani mitään ilkeää, haluaisin nimittäin ymmärtää asian paremmin :) Monet nimittäin kommentoivat aikaisemmin tavaramäärää ja "luksusmerkkejä" ehkä unohtaenkin, että kaikki eivät suinkaan ole blogin pitäjän omia tavaroita.

Pidän blogistasi mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka olenkin ns. hyvätuloinen, minulla on huomattavasti vähemmän vaatteita ja tavaroita. En tosin ole mikään keräilijäluonnekaan :D Olen siis välillä miettinyt, että ostatko vain paljon tavaroita ja vaatteita (eikä tämä ole moralisoiva kommentti) vai onko kyse enemmänkin blogista ja tavaroiden näkvyydestä?

Joka tapauksessa rentouttavaa joulun odotusta!

Vierailija

Lukekaa kaikki Anais Ninin "Little Birds",  unohtakaa hetkeksi maailma ja heittäytykää erotiikan vietäväksi. Loistavia, ehkä joillekin jopa liian rohkeita novelleja, mutta aivan huippua. Niitä lukiessa luksus sun muut jouluruokaähkyt unohtuu ja mieleen tulee jotain ihan muuta... Puolisolle joululahjaksi ei materiaa, vaan vipinää peiton tai vaikkapa kuusen alle (kun lapset menneet nukkumaan).

Valoa elämäänne.

Vierailija

muutosta on jo havaittavissa! itsessäni todella suuri, ja sitä kautta myös läheisissä.... (Jes!!!) 

mutta mitä sitten käy, jos tarpeeksi moni luopuu 'luksuksesta'? minne ne tavarat/roinat menevät? mulle kävisi myös paremmin kuin hyvin, että muovipussien teko lakkautettaisiin, kaikkialta maailmasta (hawai'i kielsi jo)! entäpä epäekologiset vaateketjut? kiina-roina? lasten turhat muovilelut? jne jne jne

mutta miten saataisiin kaikki nämä tuotteet kierrätettyä? onko se enää edes mahdollista? jospa lakkautettaisiin myös luksus vaateteolisuus ja varat sijoitettaisiin maapallolle, puhtaudelle, luonnonvarojen tukemiselle, tuleville sukupolville! ah, mikä visio. utopiaa, toivottavasti ei ihan kokonaan! 

siinäpä tulevaisuuden aloja ja firmoja mietintään..... 

 

- r.

Vierailija

Aika mielenkiintoinen postaus, kun täällä blogissa bloggari kaiken aikaa esittelee uutuuksia ja kaikkea materiaa. Siitähän voi luopua ja lopettaa sellainen, jos ahdistaa. Itse me kaikki voimme valita, millaista elämää elämme ja miten arvomme näkyvät elämässämme. Että oliko vain puheet parasta. Sekin mielenkiintoista, että blogissa on välillä jokin hiukkasen syvällisempi pointti krääsän keskellä. Pääsääntöisesti pinnallista, ja jossain välissä hieman jotain ajatustakin. Näistä saa ajattelemisen aihetta, mikä motivoi ketäkin.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016