Mulla on itselläni ihan sama näkökulma asiaan, kyseessä on todella oltava elämäntapamuutos, siinä ohessa sitten saattaa kiloja lähteä, mutta laihduttamalla laihduttamaan en koskaan lähtisi. Se on sitten vain kiva ylläri jos jotain lähtee, pääasia on kuitenkin hyvä ja kevyt olo. Tällä hetkellä itselläni on tosi hyvä vaihe päällä ja toivon että se kestäisi, vaikka päällä on paljon kiirettä ennen kuin kuukauden päästä olen valmis opinnoissani. Välillä tulee päiviä jolloin joutuu hakemaan kaupasta kamalan E-sisältöisen kolmioleivän, mutta ei nekään kaikkea kaada.

Vaikka liikun paljon muutenkin ja harrastan erittäin tehokasta, kuluttavaa ja rankkaa lajia (irkkutanssi), tuntuu että vasta nyt, kun olen pari viikkoa käynyt parin tunnin (kävely)lenkeillä, on jotain muutosta tapahtunut. Se vaan tekee niin hyvää! Ja kävin vaa´allakin parin kuukauden tauon jälkeen (normaalisti en käy ollenkaan mutta olen mukana kampanjassa keräämässä pudotetuilla kiloilla varoja Nepalin opettajankoulutukseen :D) ja olihan se yllätyksekseni pari kiloa tippunut. Olen viime aikoina juonut myös todella paljon vettä ja uskon että sekin on vienyt osan nälästä mennessään, useinhan ihmisellä on oikeasti jano kun on nälkäinen olo.

Kolme vuotta sitten Skotlannissa asuessani laihduin itsestään, kun kävelin joka paikkaan ja ehdin muutenkin harrastamaan paljon liikuntaa. Kokkasin aina kotona koska valmiit ruoat siellä yliopistolla oli kamalaa rasvamättöä. Melkein jokaikisen aterian jälkeen söin joko reilunkaupan ihanan suklaakeksin tai soijasuklaavanukkaan. Siis joka päivä jonkun pienen herkun, ja silti vain laihduin! Nyt vasta kun kirjoitit siitä tuohon niin tajuan, että sillä varmasti on ollut merkitystä, ei ole sitten makeanhimossa tullut vedettyä illalla kokonaista karkkipussia tms. Vaikka tietty sen jälkkärin ei aina tarttis olla joku suklaakeksi vaan vaikka hedelmäsalaatti. Parasta karkkia on viinirypäleet :)

Pari kertaa on nyt tullut laihduttua 6-7 kg ja olo on ollut mahtava, mutta leikkauksien yms. takia tullut aina takapakkia :/ Pitää toivoa että tällä kertaa muutos olis oikeasti pysyvä! Sitä vaan voi niin paljon paremmin, kun syö hyvin ja liikkuu ja muutenkin tekee asioita joista nauttii.

Hyvä olo motivoi enemmän kuin mikään muu. On kiva kun saa tuntea että on sittenkin jaksanut. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole oikein aikaa...

Kiva postaus!

On joo, kohtalaisen kivakroppainen täti.

Hyviä vinkkejä, itse tekisin lähes samoin jos laihduttaisin.
Sokeroimattomia täysmehuja en kuitenkaan joisi, enkä missään nimessä suosittele kenellekään niiden runsasta nauttimista. Vaikka mehuihin ei olekaan lisätty sokeria, sisältävät ne runsaasti hedelmäsokeria. Monet laihduttavat naiset juovat täysmehuja janoonsa, jopa yli litran päivässä. Yhdessä desilitrassa on noin 40 kaloria, litrassa 400. Mehuista saa siis huomaamatta yllättävän paljon energiaa, jonka voisi mielummin ottaa ihan oikeasta ruuasta. Eli janojuomaksi vesi tai vaikka kylmä vihreä tee, ja hedelmät hedelminä :)

Hyvin kirjoitit aiheesta :) Oma terveys on paras kannustin. Koitan myös suhtautua ruokaan ja omaan kroppaani kunniottavasti ja terveellä järjellä. Tällä käyttäytymismallilla haluan antaa tyttärilleni mahdollisuuden pitää itsestään mieluummin sellaisina kuin ovat ja tietoisuuden ettei hurja laihuden ihannointi ole välttämättä kovinkaan terveellistä tai tavoiteltavaa :)

Hyvä postaus!

Suosittelen muuten tuota Kiloklubia! Jos vaan malttaa kirjata sinne päivän liikkumiset ja syömiset, saa aika hyvän käsityksen siitä miten elää. Ja sen avulla on helppo korjata liikunta- ja ruokailutottumuksiaan. Olipa sitten tarvetta pudottaa painoa tai ei :)

Ai niin, rasvoja ei kannata laihduttaessakaan välttää. Ne on tosi tärkeitä, kunhan vaan ovat oikeanlaisia rasvoja!

Mä olen laihtunut viime lokakuun lopusta 15 - 20 kg ja oma vinkkini on se, että kannattaa tutustua itseensä ja miettiä, että millainen tie itselle sopii parhaiten.

Jos ruokailutottumuksissa ei ole suurempaa parannettavaa, niin sitten ei kannata puuttua siihen. Mutta jos ylipainoa on, niin sitten jossain vaiheessa on kohdattava se tosiasia, että syö liikaa ja väärällä tavalla. Kun ymmärtää yhtälön, että kaikkea rasvaa ja sokeria ei voi lenkkeilylläkään kuluttaa, niin sitten pitää tarttua ruokavalioon. Itselleni sopi sellainen keskitie, että vähensin alkuun ihan vain joitakin asioita, esim. sokeriset mehut ja muut sokeriset ja suolaiset ruoat (ja välipalat) pois. Niille jäi vielä armollisesti yksi herkuttelupäivä viikossa. Näin sain tuloksia aikaan (vajaat 10 kg) ja se taas motivoi jatkamaan. Koska kyseessä on tosiaankin elämäntapa, niin minusta olisi tuntunut liian rankalta sanoa hyvästit kaikelle kivalle. Myöhemmin sitten viikon herkuttelupäivä muuttui kerran kuukaudessa herkutteluksi (eikä siis tämäkään napa täyteen kaikkea herkkua, vaan esim. yksi suklaapatukka) ja nyt myöhemmin olen voinut ottaa hiukan rennommin koko asian, koska sitä rasvaista sokerista ja suolaista vaan ei tee enää mieli.

Toiselle tietysti sopii paremmin se, että ottaa pois kaiken liian ja ylimääräisen. Tärkeintä minusta on tehdä asia niin kuin se parhaimmalta tuntuu.

Kannatan ehdottomasti hyötyliikuntaa, koska muulle harrastamiselle on tosiaankin helppo keksiä tekosyitä. Itse olen saanut liikuntani siitä, että olen kävellyt päiväkotimatkoista osan. Käydään lasten kanssa kävellen kaupassa (ainakin toiseen suuntaan) - samalla tulee hoidettua myös lasten ulkoilu. Lasten kanssa voi tietysti myös oikeasti leikkiä: juosta kilpaa, heitellä lapsia, mahdollisuudet ovat rajattomat. Ja sittenhän lapset alkavat ajella pyörällä, joten perässä voi vaikka lähteä juoksulenkille ja taas tulee hyöty mukaan: lapsen kanssa ulkoilu. Nämä vinkit siis omasta lähtökohdastani: kahden lapsen äitinä, jonka mies on useimmiten aina töissä. Kannattaa valita sellainen laji, josta pitää. Itse inhoan juoksua, joten en edes ala hankkia viidensiä lenkkareita, koska en tule niitä käyttämään. Kotona voi lihaskuntoharjoitusten lisäksi vaikka tanssia - lastenkin kanssa. Meillä tanssitaan elokuvien musiikkeja - ja siitä tulee kaikille, sekä lapsille että äidille hauska ja reipas olo =D

Koska itselläni tosiaan oli ylipainoakin jonkun verran, niin oli pakko aloittaa siitä ruokavalion muuttamisesta ja vähentää syömisiä.

Tuo iltasyöminen on vähän hassu juttu. Meillä monesti se syöminen on vasta hyvinkin myöhään, joten kuulostaa hurjilta nuo ei mitään iltaseiskan jälkeen. Varsinkin kesällä ja kuumalla tuppaa menemään myöhään ruokailut.

Piti vielä kirjoittaa, että on tärkeää painottaa, että kyse on juuri siitä hyvästä olosta.

Olen lisännyt vihanneksia hurjasti ruokavalioon ja vähentänyt ne sokeriset pois. Olo on muuttunut suorastaan energiseksi. Asioita vain jaksaa tehdä ihan eri tavalla ja jotenkin sellainen elämän arjen ankeus on hävinnyt ja kadonnut pois.

Ruokavalion ja liikkumisen lisäksi mun hyvään olooni on vaikuttanut paljolti myös tuo liikakilojen lähteminen. Koska paisuneena tunsin itseni aina jotenkin vieraaksi. Ja kun kiloja lähti, niin onhan se käveleminen vain ollut niin paljon kevyempää. Mutta tärkeintä ei ole ollut se, että kiloja on vaa'assa vähemmän, vaan kaikkein tärkeintä on ollut se, että on ollut todellakin hyvä olo.

Ihana postaus!Juttu on kirjoitettu tosi kannustavasti ja inspiroivasti. Mulla on toki aika samanlainen näkökulma asiaan, vaikka välillä mulla kyllä tulee kausia, jolloin urheilu menee yli, tai siitä tulee päähänpinttymä. :/ Nautin urheilusta ja liikunnasta, mutta mulla on välillä ongelmia pitää vapaapäiviä, vaikka kroppa ne tarvis.. Tulee tavallaan "huono omatunto" jos en tee mitään.. Onko sulla koskaan ollut samanlaisia ongelmia?

Aurinkoista viikonloppua!

Hyvä postaus! Mutta täysmehut kannattaa jättää pois - noiden edellämainittujen syiden vuoksi sekä siksi, että täysmehujen pitkinpäivää litkiminen pilaa hampaat happamuudellaan...

Hyviä ohjeita, mutta sen sanoisin (kun olen joskus sairauden aikana lihonut paljon), että noilla konsteilla on melko turhauttavaa yrittää päästä laihdutuksen alkuun. Lihava, huonokuntoinen ihminen ei näe vaikutuksia missään ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana ja turhautuu ja sortuu. Noita ohjeita on helppo noudattaa, jos on aina ollut hoikka, mutta itselläni oli tuolloin ylipainoa niin paljon, että polvet eivät kestäneet esim. juoksua, jota olin ennen sairautta harrastanut.

Ja nyt kahta pientä lasta hoitaessani olen kärsinyt niin pitkään uuvuttavasta univelasta, ettei liikkumiseen kerta kaikkiaan ole ollut energiaa. Ei todellakaan ole mikään tekosyy!! Myös pelkkä univelka sinällään lihottaa, ilmeisesti aineenvaihdunnan hidastumisen vuoksi. Ja meidän suvussamme kaikki naiset ovat lihoneet pullukoiksi raskauden aikana/jälkeen eivätkä ole tippaakaan laihtuneet imettämällä. Itse vain lihoin imetyksen aikana, vaikka syön terveellisesti ja kevyesti, vain kasvista ja kalaa. Ja pieniä määriä. Ja kävin pitkillä vaunulenkeillä. Lihominen voi siis johtua myös hormonitoiminnan muutoksesta ja toiset lihovat helpommin, kuten tiedetään.

Itse sain lopulta laihdutettua sairauden jälkeen Herbalifen avulla. Kaikilla se ei kyllä toimi. Sain siitä vitamiinit ja hivenaineet eli lisää elinvoimaa, jotta jaksoin myös aloittaa liikunnan. Mutta pelkkä 1-2 aterian korvaaminen proteiinipirtelöllä hoikensi minua niin paljon parissa viikossa, että olin kuin eri ihminen. Silloin myös mieli virkistyi ja sain uutta pontta laihdutukseen ja liikkumiseen. Pointtini on siis se, että kaikki eivät laihdu riittävän tehokkaasti mainitsemillasi (hyvillä) konsteilla ja silloin pitää päästä alkuun esim. jollain turvallisella laihdutusvalmisteella.

Kiitos ihanista vinkeistä jälleen kerran.
Uuvuttava työviikko takana henkisesti ja nyt ruoho on piiskattu kahvakuulajumpalla, joka on kyllä aivan uskomattoman tehokasta. Jokaikinen lihas on löytynyt kropasta :)
Vinkkiesi kera on ihana aloittaa elämäntapamuutos ja ensi viikko on vielä nimetty tämän mamman omaksi viikoksi-> työpaikan järjestämässä kuntoutuksessa urheiluopistolla ihan koko viikko.
IHANAA! Poislukien suunnaton ikävä pieniä tyttöjäni.

T:Heidi

Tätä lukiessa tulikin mieleen, että voisi tosiaan yrittää jättää ne tekosyyt vähemmälle ja harrastaa oikeasti liikuntaa enemmän:). Täällä Ranskassa on sellaisia "hedelmäsiirappeja" joita löytyy myös sokerittomana, joita voi lisätä antamaan vedelle makua, jos ei tykkää pelkästä vedestä.

Itsellä olisi myös hankalaa laittaa joku aika, jonka jälkeen ei saa syödä, kun työn takia esim. lounas tulee syötyä klo15-16h ja sitten illalla myöhemmin on vielä kuitenkin nälkä niin ettei jaksaisi aamuun asti odottaa.

Tuo iltasyönnin kieltämissääntö on muuten vanhentunut. Ei ole suurtakaan väliä mihin aikaan illasta syöt, vain sillä on väliä mitä olet syönyt koko päivän mittaan, oletko ylittänyt kulutuksesi. Itselläni BMI on 20 ja syön vaikka puoleltaöin jos on nälkä, mutta en koskaan mitään roskaa vaan aina ns. kunnon ruokaa esim. reilun voileivän. Ylipäätään oikealla kunnon ruualla ei voi nähdäkseni lihoa. Elimistö kyllä tietää milloin se on kylläinen ja saanut tarvitsemansa. Eli jos tuntuu että kroppa on sekaisin ja näläntunne vaivaa jatkuvasti tai pian syömisen jälkeen on taas nälkä niin lähtisin hakemaan syytä jatkuvasta hiilarihumalasta tai aliravitsemuksesta.

Hei,
anonyymi kommentoi tuossa ylhäällä klo 19 jälkeistä syömistä.
Totta sinänsä, että kellon ajalla ei ole väliä milloin syö, mutta siinä kohdassa pitäis muistaa, että päivän aikanahan on tietty kokonaiskalorimäärä, jonka voi syödä jos meinaa hoikistua.
Eli summasummarum, pointti taitaa sen iltasyöminkien skippaamisella olla se, että se on "helppo" tapa pitää linjoistaan huolta. Kun aika monella kait se iltanapostelu just on tuonut ja tuo niitä liikakiloja...:)

Terkuin iltanapsija ja hieman pullea sellainen...:)

Itselläni on meneillään sellainen elämäntapamuutos, että yritän jonkin verran vähentää hiilihydraattien määrää ja ennen kaikkea parantaa niiden laatua. Syynä on ennen kaikkea se, että hormonit ovat sekaisin ja kroppani ei toimi niin kuin sen pitäisi, ja olen todennut, että tämä hiilihydraattiasia oikeasti vaikuttaa hormonitoimintaani merkittävästi. Minulla suurin yksittäinen asia on se, että yritän välttää ylenmääräistä mässäilyä. Siinä auttaa, että olen antanut itselleni luvan syödä rajattomasti tummaa suklaata. Se oikeasti auttaa, koska 1) tumma suklaa ei ole kohtuuttoman epäterveellistä, kun vertaa moneen muuhun asiaan, 2) sitä ei voi syödä kohtuuttoman paljoa, 3) jo pala tai kaksi tummaa suklaata vie makeanhimoa tehokkaasti pois ja 4) jo tietoisuus siitä, että kaikki hyvä ei ole kielletty, rajoittaa mässäilyä.
-Venla

Kyllähän mehuja voi tosiaan juoda, kunhan muistaa sen kohtuuden. Kuten niin monessa asiassa. :D

Vielä iltasyömisestä. Oma kokemukseni on että jos minulla on nälkä yhdeksän jälkeen on se lähes poikkeuksetta sen merkki että en ole syönyt päivän mittaan tarpeeksi. Elimistö on nälissään ja pyrkii paikkaamaan vajeen. Vika korjaantuu syömällä jotain kunnollista, ei makeaa.

Iltasyömisestä ;)
Jos on säännöllinen rytmi ja päivittäin aina syö suunnilleen saman verran, tietää, voiko esim kl 19 rajoituksia tehdä. Tottakai erityistapauksissa kun rytmi sekoittuu, on syötävä illalla. Mulle tosin olisi aika tärkeää yrittää ylläpitää hyvn säänöllistä rytmiä. Ja tottakai jos on nälkä, on syötävä jotain kunnollista eikä makeaa. Esim. juhlatkin kuuluu tähän(jopa mahd. epäterveellisine herkkuineen), onhan sitä nyt elettävä laihiksellakin hih :D
Eli kohtuus ja maalaisjärki... :)

Tämä ihan vain lisäyksena omaan tekstiini, kaikki tulleet kommentit ovat olleet tosi asiallisia ja mielenkiintoisia. Jopa mehunjuontia vastaan on hyvin perusteltu; en vaan silti usko lopettavani sitä :D

Täyttä asiaa, kun syö kunnon ateriat niin napsiminen jää pois.
Kun ikää on jo yli 40, niin annoskoot ovat myös tärkeitä.
Liikunta hyvä lisä, tulee myös parempi mieli.

Jotkut sanoo että neljä tuntia ennen nukkumaan menoa ei saisi enää syödä mitään,koska vatsan pitäisi saada myös pitää taukoa joutuessaan jauhaa ja kuluttaa ruokia eteenpäin. Jos taukoa ei ole,maha on jatkuvassa toiminnassa ja monilla senkin takia vatsa-ongelmia...en ole itse keksinyt,vaan kuullut joltain terveys alan ihmiseltä. =D Mutta,tosiaan Johanna,oikein ihana postaus tämäkin,luin sen oikein tarkkaavaisesti ja oppia ottaen!! terkuin =D

Heini (ja muut ihanat odottajat), mun raskauden ajan liikunnasta voi käydä lukemassa täältä: http://johannanuusi.blogspot.com/2009/11/raskaus-ja-treeni.html

Elämäntapamuutos nimenomaan on minunkin mielestä olennaista tässä! :) Jokainen sitten itse hakee sen itselleen sopivimman tyylin, en usko että mitään jokaiselle sopivaa patenttiratkaisua hoikistumiseen on olemassa. Me ihmiset ollaan fyysisestikin erilaisia keskenämme, joten se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Hyviä vinkkejä sulla kaikenkaikkiaan :)

Hienoja ja nimenomaan tervehenkisia vinkkeja ja mielipiteita on jokaisen kommenteissa. Mielenkiintosita myos se, etta nakee kuinka jokainen on yksilo ja mika patee ja toimii yhdella, ei valttamatta toimi toisella, esim. iltasyominen.

Nuorempana, alle kolmikymppisena oli tosi helppoa kompensoida syomisia liikunnalla. Nyt lahempana neljaakymppia saa tehda tosissaan toita etta pysyisi normaalipainon rajoissa ( olen aina ollut lihavuuteen taipuva ) ja mulla on ollut aina painonhallinta jotenkin vinksallaan. Vasta vanhemmalla ialla on tullut itselleen armollisemmaksi ja tahtaa enemman kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eika siihen ian ikuiseen laihduttamiseen. Kiinnostus naihin asioihin on saanut mut opiskelemaan esim. ravitsemustiedetta.

Kerronpa hieman omakohtaisiakin kokemuksia ylipainosta ja kamppailusta sita vastaan.

Monesti lihavuuden taustalla on jonkintyyppinen ahmimishairio. Oma nalan ja-kyllaisyydentuntemus on jotenkin vinksahtanut. Jokaista laihduttamista seuraa vaistamatta repsahdus josta taas alkaa hetkellinen alamaki, kunnes taas otetaan niskasta kiinni ja laihistellaan. Ollaan ihan hirvittavassa oravanpyorassa ja itsetuntemus nolla!

Se on sellainen kujanjuoksu ja helvetti suoraan sanottuna, joka ei lopu ikina ellei ota jossain vaiheessa jarkea kateen ja mieti tosissaan ja rehellisesti etta miksi mina kayttaydyn nain ( jopa itsetuhoisesti ) ja mihin tunteeseen mina tata ruokaa matan. Asioita on mietittava ihan toiselta kantilta kuin laihduttaminen. Itsetunto ja oman itsensa arvostaminen saattaa olla ihan romuna.

Siina vaiheessa ei auta valttamatta normaalit " syo viisi pienta ateriaa paivassa saannot ja herkuttele kohtuudella" mantrat, vaan syomiskayttaytymista on alettava miettimaan ihan lapsuudesta lahtien ja missa vaiheessa on alkanut menna pieleen. Alettava korjaamaan asioita yksi kerrallaan.

Ihmiset jotka ovat luonnostaan hoikkia lapi elaman, osaavat alitajuisesti korjata repsahdukset ja pystyvat nauttimaan terveella tavalla herkuista sen suurempaa numeroa niista tekematta. Positiivinen mieli on tarkein tekija painonhallinan kannalta. Luulen etta sinakin Johanna kuulut tahan ryhmaan :-)

Tosi hyva etta teet postauksia naista aiheista koska asia on tosi "kuuma" meille naisille ja moni tarvii tsemppausta ja niita kohtalotovereiden kokemuksia.

Write more, thats all I have to say. Literally, it seems as though you relied on the video to make your point. You obviously know what youre talking about, why waste your intelligence on just posting videos to your weblog when you could be giving us something enlightening to read?

Hey this is kind of of off topic but I was wanting to know if blogs use WYSIWYG editors or if you have to manually code with HTML. I'm starting a blog soon but have no coding experience so I wanted to get advice from someone with experience. Any help would be enormously appreciated!

I real glad to find this internet web site on bing, just what I was looking for : D likewise saved to bookmarks .

Howdy! This post could not be written any better! Reading this post reminds me of my good old room mate! He always kept talking about this. I will forward this post to him. Fairly certain he will have a good read. Many thanks for sharing!

Hey! Someone in my Myspace group shared this site with us so I came to give it a look. I'm definitely loving the information. I'm book-marking and will be tweeting this to my followers! Terrific blog and outstanding style and design.

Today, while I was at work, my sister stole my apple ipad and tested to see if it can survive a 40 foot drop, just so she can be a youtube sensation. My iPad is now broken and she has 83 views. I know this is entirely off topic but I had to share it with someone!

You've some real insight into the points you write about. Do you nonetheless feel this way?

Attention to detail is perhaps the most important aspect of dealing with priceless items and furniture, and customers simply cannot afford to risk their hard earned belongings with any firm other than Palmetto Specialty Transfer.

nice blog

Absolutely composed content material material , Truly enjoyed examining .

Extremely excellent publish, thanks a great deal for sharing. Do you happen to have an RSS feed I can subscribe to?

Totally pent subject matter, regards for entropy.

I just added this feed to my bookmarks. I've to say, I really enjoy reading your blogs. Thanks!