Rannalta löytyneistä puunpaloista, tikuista, kaisloista ja roskista rakennettu kummitusmerirosvolaiva

Äitin virkkaamat biksut

Simpukoilla lastattu laiva

Ollin mielestä "ei ollenkaan aurinkovoiteen hajuinen" aurinkovoide... kaikkea noi pikkumiehet huomaa :))

Väsynyt mansikansyöjä

Ja sen rimpsu-uikkarit

Edellispäivän lihapullat ja uudet perunat on hyvä pyöräyttää paistinpannulla aamulla ennen rantareissua ja pakata  folioon. Vähän lisää pippuria ja suolaa -sitä auringossa tarvitaan- ja lämmin rantalounas on kasassa...

...eikä haittaa vaikka pyyhkeitä ois liian vähän

Niitä jaetaan.

Mut muuten onnellisuus on joskus vaikeampi juttu.

Se että on tyytyväinen juuri siihen, mitä itsellä nyt on, on epäilemättä avain onneen.

Mut mitä kun ihmisellä on aina haaveita ja tavoitteita. Jos jää hetkeen tyytyen siihen mitä itsellä nyt on, jää elämäkin heposti paikalleen silloinkin ku sen pitäisi muuttua. Onnen ja menestyksen eteen joutuu usein ottamaan aika pelottaviakin askeleita. Jos haluaa muuttaa asioita.

Elämä on omistajansa käsissä ja jonkun mielestä jopa liian arvokas jätettäväksi oman onnensa nojaan ajelehtimaan.

Mut mistä sen sit tietää. Milloin pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, milloin hypätä haaveiden perään.

Ehkä sen vaan tietää. Pitää vaan uskaltaa silloin kun siltä tuntuu. Elämiä on kuitenkin vain tää yksi. Vuodet kuluvat eikä samoja mahdollisuuksia aina tule.

En tiedä tajusitteko tästä mitään...

Mut sanotaan nyt vaikka että mulla on haaveita. Niin ja että mulla on kuitenkin kaikki enemmän kuin hyvin ja onnellisesti. Mutta... olen epäilemättä hyppääjätyyppi, joka uskoo, että elämässä kadutaan useammin tekemättömiä kuin tehtyjä asioita. Ja että onnellista elämää ei olekaan ilman vastoinkäymisiä, haasteita ja alamäkiä.

Niin. Nää on tällasia päässä ajelehtivia ajatuksia... Hmm. Hienoa heinäkuun viimeistä viikonloppua kaikesta pohdinnasta huolimatta. Aivot narikkaan ja rentoutumaan just like we did today! <3

Kommentit (24)

Käpy

Oijoih. Mie olen täällä aivan mielissäni kuukauden tauon jälkeen selaillu näitä sinun postauksia. Että voi ihmiselle tulla hyvä mieli jonkun tuntemattoman tarinoinnista, havainnoista ja elämän pilkahduksista :)

Ihanaa loppukesää sinulle ja perheellesi!

Vilma

Ooh... Tajusin tasmalleen, siis kummallista! Puit juuri sanoiksi ne tunteet, joita olemme mieheni kanssa pohtineet viime aikoina. Tamahan patee elaman moniin osa-a,ueisiin. Mutta juurikin joskus esim on huono tyo ja se masentaa, mutta siina on se tuttu ja turvallinen, niin ei osaa/uskalla lahtea. Ja elamassa yleensakin helposti jamahtaa, vaikka tietyt rutiinit ja kuviot onkin hyvaa pitaa ennallaan, on josks se muutos juuri se mita tarvitaan. Ja totta, eihan unelmat toteudu ihan itsekseen, niiden eteen on tehtava toita! Ja paatoksia, josks pelottavia. Ja niin, sitten se pohdinta, etta kannattaako? Enta jos? Yms. I know exactly what you meant!!!

Susu

Ihan samanlaisia ajatuksia olen pyöritellyt päässäni! Olen ollut heinäkuun lomalla, ja nyt loman loppuessa tuntuu, että pitäisi vain rohkeasti hypätä. Ihminen tekee erehdyksiä ottaessa riskejä, mutta niistä oppii ja kunhan ei ketään loukkaa tai satuta, kaikki on hyvin.

Enemmän sitä tosiaan katuu asioita, joita ei silloin joskus uskaltanut tehdä. Aika armahtaa ne väärät valinnat, jotka ehkä olisi voineet jäädä vain ajatuksiksi. Ja parhaalla onnella riskeistä ja hulluistakin ideoista seuraa jotain tosi hyvää!

Kiitos ihanasta blogista!

M

Samalla tavalla mietin päivittäin. Voin rehellisesti tunnustaa, ett kadun uravalintaani (sairaanhoitajan työtä). Sit kun ei aina jaksa illa "spindeln i nätet" vaikka lähihoitajat/potilaat/omaiset/pomoni sit odottavatkin päivästä toiseen. Olen juossut kuin kanaemo kohta 2 vuotta ja päivääkään en enää jaksaisi. Onneksi nyt on loma. Ja olen ajatellut lukea ihan muulle alalle työni ohessa. Mulla on sentään vähintään 31 v. työelämää jäljellä..................

Heinis

Minkälaisia haaveita sinulla on? Olen muuten miettinyt tuota ihan samaa, että _mistä sen sit tietää_, mikä on heittäytymisen arvoinen haave ja mikä vain vuoden-parin kestävä hetkenhuuma. Mistä sen tietää, mikä haaveista tekee onnellisimmaksi, kun kaikkea ei voi koettaa? Pitääkö vaan odottaa, että olo varmistuu ja toteuttaa se sitten? Ja eikö turvalliseen ja hyvään elämäänkin ole hyvä joskus tyytyä ja toppuutella haastavampia unelmia? Ehkä se (ainakin minulla on), että kun elämä on ollut suhteellisen samanlaista jo hetken -vaikka olisi ollut hyvääkin-, tulee tarve _jollekin uudelle_. Samanlaisia ajatuksia on pyöritelty siis täälläkin.

Sini

Elämä ilman haaveita ja unelmia olisi kuin ei edes eläisi. Joskus unelmat ovat kuin kuuta tavoittelisi taivaalta, vaikeita tavoittaa, mutta suurimman osan voi itse toteuttaa jos vain haluaa. Omat haaveeni puskevat minua läpi elämän huonojen ja hyvien hetkien, luovuttaa ei saa.

Aivan ihana tuo kuva jossa lapsoset kietoutuneet samaan pyyhkeeseen. Ajatus oman perheen perustamisesta vaan kasvaa, vaikkein mies lapsia ainakaan vielä halua. Haaveilu jatkukoon ;)

Nelli

Haaveet vievät elämää eteenpäin. Minun elämä pysähtyisi jos en haaveilisi ja yrittäisi niitä myös toteuttaa...kamala ajatuskin.
Mukavaa heinäkuuta.

Laalia

Juttu onkin siinä, että pitää muistaa elää tässä ja nyt, eikä miettiä et onni tulee sit kun on uus duuni/vene/aviomies/lapsi/mitätahansa. Että tietty pitääkin tavotella uusia juttuja, jo ihan siks että ihminen tarvii vähän haastetta elämään :) ei se tarkoita etteikö nyt olis kaikki hyvin tai ihminen ite onnellinen, se vaan tarkoittaa sitä, että se ihminen kaipaa kokeilla jotain muuta, uutta. Haastaa ittensä. :)

Ihanaa päivän jatkoa sinne :)

Laalia

E-S

Hyviä pohdintoja. Sitä miettii vastaavantapaisia usein itsekin...

Maukkaan näköiset eväät teillö ollut rannalla!

Pirjo

Hei, tajusinhan minä. Samoja asioita joudun pohtimaan juuri nyt. Lähteäkö uusille poluille vai jäädäkö tallaamaan vanhoja tuttuja...

jennifer

Ps. "The more you love your decisions, the less you need others to love them"... tämän jos jonkin olen huomannut pitävän paikkaansa. Ei kannata miettiä liikaa mitä "muut" ajattelee ratkaisuista ja kun on varma ratkaisuistaan, ei tarvitsekaan:)

jennifer

tsemppiä valintojen kanssa, ne ei ole aina helppoja. itse olin vaikeassa valintatilanteessa nelisen vuotta sitten, uskalsin kuin uskalsinkin "repäistä" ja olen ollut tyytyväinen. ei elämä tietenkään ole edelleenkään aina mitään ruusuilla tanssimista, mutta yleisesti olen onnellinen <3 riskin ottaminen kannatti enkä osaa edes ajatella mitä elämä olisi nyt jos olisinkin valinnut toisin. ehkä joku intuitio auttoi valitsemaan "oikein";) samaa toivon sinulle.

Anonyymi

En yleensä kommentoi kenenkään blogeja, mutta nyt on pakko kommentoida, sillä nuo sinun ajatuksesi on niin kivasti kirjoitettu ja ovat vieläpä mieleenkiintoisia ja fiksuja :)

Aava

Hei Johanna :)

Puit niin sanoiksi asian, jota olen mielessäni pyöritellyt. Olen sinua vanhempi, mutta olen muutaman viime vuoden ajan (pitkä aika - eikös) miettinyt mitä oikein haluan isona tehdä.

Kaikki on nyt paremmin kuin hyvin, mutta onko ainoa syy ettei kokeilisi mitään uutta siinä, että "kaikki on nyt hyvin"?

Sellainen kutina, että haluaisi jotain muuta kannattaa ottaa tosissaan :) Toteutetaan unelmat :)

Nipsu

Voi miten suloinen rimpsu-uikkari! :) Totta, että elämässä täytyy olla haaveita, muuten ne eivät voi koskaan toteutuakaan. Muistan itsekin, kun jahkailtiin ulkomailla asumista vs. Suomeen muuttoa ja täällä pohjolassa taas ollaan. Nyt pähkäillään, pitäiskö vielä hetki asustella muualla, ennen kuin esikoinen koulutien aloittaa... :)

Aurinkoista heinäkuun jatkoa! Nyt täälläkin pääsi shortseissa ulos, jee! :)

Anne

Huippupostaus. Itselläni on juuri tuollainen tilanne ollut käsillä jo pidemmän aikaa ja nyt vasta olen alkanut uskaltaa ottaa noita askelia kohti uutta. Kirjoituksesi antaa vieläkin enemmän uskallusta ja uskoa siihen, että juuri näin minun pitääkin tehdä tullakseni entistä onnellisemmaksi. Varsinkin kun välillä meinaa pupu mennä pöksyyn ja usko itseensä loppua, helpompihan olisi vain antaa elämän olla ennallaan ja tyytyä siihen... Kiitos muutenkin ihanasta blogistasi, jatka samaan malliin!! :)

Johanna

Itse olen pohtinut juurikin noin viimeaikoina, joten ymmärsin hyvin, mitä tarkoitat. Vaikka minullakin on elämä mallillaan, haluan enemmän, enkä jäädä paikoilleni. Hienoa, että uskallat sanoa asioista ääneen.
Sitten pitää vielä kysyä, että mistä nuo virkatut bikinit ovat?

Suree

Pitkästä aikaa just sellaista elämänpohdintaa, mitä olen sinun blogissa odotellut. Ne on parhaita. <3

Mimi

Aivan ihanaa pohdintaa ja koskettaa hyvin paljon myös omaa elämääni. Toisen suurista haaveistani olenkin nyt toteuttamassa, hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan aivan toista alaa nyt aikuisena. Kohta on meidän perheessä monta "koululaista". ;)

Eivätkä ne unelmani siihen lopu... :) Toivottavasti toinenkin unelmani vielä jonain päivänä kävisi toteen, ja samaa toivon sinulle!

Mari

Minä uskon, että elämä muuttuu joka tapauksessa. Halusit tai et, koska ei ole elämää ilman muutosta. Juuri siksi elämässä on arvokkaita ne asiat, jotka tukevat, vaikka kaikkialla ympärillä myrskyää. Mutta jos kaikki menee uusiksi ja hyppää tyhjän päälle uuteen niin sekin on elämää.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram