Sain tovi sitten (Good Morning monday! -postaukseeni) kivan kommentin ulkosuomalaisen perhe-elämästä ja siitä, miten ulkopuolisen mielestä saattaa vaikuttaa kauhean hienolta "lennellä lasten kanssa kotimaasta uuteen kotiin kahden maan välillä". Tai kai yleensäkin asua ulkomailla. Ja miten se ei oo. Se on ihan pehvasta. Melkein kaikkea yritän ja pystyn ajattelemaan positiivisesti, mutta tän ulkomailla asumisen kanssa oon joskus todella tiukoilla. Voisin luopua oikeesti melkein mistä vaan Suomen muuttoa vastaan. Mulla ei tarvis olla hienoa taloa eikä hienoja vaatteita. Mut meidän takan ehkä vaatisin saada mukaan;)

Ja tykkään kyllä tosta Köpenhaminan Kastrupista (kuvat). Siellä on maailman parhaat putiikit. Että ehkä joskus tulisi ikävä lentoja sen kautta. Ehkä. Mut ei ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Eihän sieltä edes ehdi tai raaski ostaa mitään.

Ja tiedän, että aina, jopa ihanassa Suomessa asuessa, saattaisi joku asia olla valittamisen arvoinen ;)

Että ehkä sit kuitenkin on paras yrittää olla tyytyväinen. Kun kaikki on hyvin.

Niin ja täällä oli sitäpaitsi +14 ja tosi kevät. Piha krookuksia täynnä. Ja arvatkaa kuinka monta sammakkoa me nähtiin illan kauppamatkalla? Kahdeksan. Kahdeksan isoa ruskeaa sammakkoa.

(Niistäkin voisin kyllä luopua, no problem.)

Niin mitä yritin tällä sanoa? No sitä et äiti ja isi ja sisko ja kaikki muutkin rakkaat ovat parempia kuin hienot vaatteet tai Kastrup tai sammakot. Ja että olkaa te Suomessa asuvat onnellisia vaikka edes siitä että asutte Suomessa <3

Kommentit (100)

Sanna

Olipa koskettava postaus! Ihana blogi sulla! Mitä kuvankäsittelyohjelmaa olet muuten käyttänyt näissä kuvissa? Ihania.

Heinis

Mie kyllä ymmärrän Johannan ajatuksia Suomea kohtaan erinomaisen hyvin <3 Ja totta kai ne aina korostuvat tuolloin, kun juuri on palannut takaisin Norjaan. Toivottavasti mielesi on jo reipas ja nautit niistä ihanista krookuksista <3 Jotenkin herkkä tuo viimeinen kuva :)) Tykkäävätkö Olli ja Aino poseerata :)? IHANAA loppuviikkoa, AH, kun huomenna on perjantai!

Greu

Asun itse Suomessa, mutta mieheni (ja ehkä minäkin vähän) haluaisi muuttaa, ainakin joksikin aikaa, Amerikkaan tekemään töitä. Ajatus siitä sekä kutkuttaa että kauhistuttaa. Ollaan tosi läheisiä mun perheen kanssa ja nähdään jatkuvasti. Osa perheestä asuu kuitenkin muualla. Siskon perhe (itse asiassa sama Linda joka aiemmin kommentoi:), asuu Skotlannissa ja veljen perhe Amerikassa, ja ikävä on tosi kova! Ja nyt kun on oma lapsi niin olisihan se kiva kun hänkin voisi nähdä serkkuja useammin. Mutta elättelen toiveita, että asuttaisiin vielä joskus kaikki jossain yhdessä, mitä luultavimmin Suomessa, ja omat ja sisarusten lapset olis parhaita kavereita aina:D Kai sitä saa toivoa..

Jaksamista arkeen! Onneksi Norja on aika lähellä:)

SuviMaria

Mun tekstikorut löytyy tosiaan osoitteesta lumoan.fi =)

Ihana postaus, aika haikealta tuntuu Johanna sun puolesta.. Tsemppiä sinne, nautiskelkaa keväästä ja toisistanne <3 Niin ja voihan aina aloittaa seuraavan reissun suunnittelun!

Heli

Ei se ulkomailla asuminen tosiaan mitään ihmeellistä ja ihanaa ole varsinkaan, kun ei ole muuttanut sen kohdemaan itsensä takia vaan ulkomaalaisen puolison ja käytännön seikkojen vuoksi. Jomman kumman piti muuttaa, ja miehen elämäntilanteeseen maanvaihto ei sopinut.

Norjassa asun minäkin ja arki on pääasiassa aika samanlaista kuin Suomessa. Erinäiset pikkuasiat ärsyttävät, kun Suomessa on niiden osalta tottunut parempaan. Eikä me edes matkustella katselemassa Norjaa kovin usein, vaikka moni tuntuu kuvittelevan, että niin täällä pitäisi tehdä. Me emme ole turisteja vaan asumme täällä.

Lapsettomana en haaveile esim. suomalaisesta koulusta. Sen sijaan arkeen vaikuttaa "kunnollisen" työn löytämisen vaikeus. Minulla on koulutus ja monta vuotta työkokemusta, mutta ne ovat väärästä maasta, joten niiden arvo työnhaussa on mitätön. Muuttaisin Suomeen heti, jos se olisi mieheni puolesta mahdollista.

Outi

Velkommen tilbake :)

Täällä myöskin outolintu. 19 vuotta ulkosuomalaisena (Norjassa). Avoimin mielin tänne muutin ja tänne jäin :)

Mkf

...sori, napyttelen puhelimella ja viesti lahti ennen aikojaan...
Siis naen rikkautena etta lapsi saa kokea kahta kulttuuria ja luulen etta naen perhetta, sukua ja ystavia intensiivisemmin Suomi-vierailuillani kuin jos asuisin Suomessa. Toki aikaero ottaa paahan kun ei voi aina soittaa kun haluaisi ja olisi helpompaa jos matkaan menisi vahemman aika, mutta kaikkea ei voi saada.
Loppuun voisi kai tiivistaa etta olen ylpea suomalaisuudestani mutta viihdyn paremmin ulkomailla.

Ihanaa kevatta Norjaan ja toivotavasti voit jo suunnitella seuraavaa matkaa Suomeen jos se vaikka piristaisi!

Mkf

Mina yhdyn Elizabethin sanoihin. Olen asunut ulkomailla useampaan otteeseen, opiskellen ja myohemmin toita tehden. Nykyaan naimisissa ja mies on ulkomaalainen ja lapsi siis puoliksi suomalainen.
Tilannettani helpottaa varmasti se etta olen asunut valilla Suomessa. Kahdella ensimmaisella kerralla kaipasin jopa rantasadeilmoja, ihan kaikkea, kunnes palasin Suomeen ja totuus olikin toinen kun "uutuuden hohto" kaikkosi. Myoskaan perhetta ja ystavia, joita kaipasin ja jotka kaipasivat minua, ei loppujen lopuksi tullut nahtya niin usein kuin kaivatessani luulin. Elama Suomessa menee eteen pain kun omassa mielessa se pysyy sellaisena kuin se lahtiessa oli.
Me myos kaymma Suomessa kaksi kertaa vuodessa, vahintaan pari viikkoa kerralla. Vanhempani kayvat luonamme myos kaksi kertaa vuodessa meilla kylassa, pari viikkoa kerrallaan. Eli lapsemme nakee heita n. 2kk vuodessa. Skypen avulla myoskaan pieni lapsi ei paase heita unohtamaan eika ole koskaan isovanhempiaan vierastanut.
Minun tilannettani helpottaa varmasti myos tietoisuus siita etta Suomeen muutto on mahdollista jos Sita haluan. En olisi voinut menna naimisiin mieheni kanssa jos han olisi sanonut ettei koskaan muuta Suomeen. Talla hetkella en sita halua mutta kuka tietaa mita tilevaisuudessa haluan. Mutta se tietoisuus tekee asiasta miellyttavan ja tiedostan etta olen taalla omasta tahdostani.

Suomi on hieno maa ja olen ylpea Suomalaisuudestani ja minulle on tarkeaa etta lapseni osaa puhua suomea ja tuntee Suomen. Mutta naen sen rikkautena etta han saa kokea

Elisabeth

Sinulla oli upea pieni loma Suomessa!

Mä olen varmaan outolintu, mutta en kaipaa Suomea silleen. Olen asunut kahdessa eri maassa perheeni kanssa yhteensä 8 vuotta ja siinä välissä Suomessa ja 9 kuukauden Suomessa olon jälkeen olin kypsä muuttamaan takaisin ulkomaille ;)

Vanhempia, sisaruksia, rakkaita sukulaisia ja kavereita on ikävä, mutta toisaalta näen heitä todella intensiivisesti silloin, kun käyn Suomessa 2-8 viikon vierailuilla yhteensä vuoden mittaan. Lisäksi meillä ramppaa sukulaisia ja kavereita jatkuvalla syötöllä ison osan vuodesta. Viime vuonna taisi olla kerran kuukaudessa viikon pätkä puolen vuoden aikana, jolloin meillä ei ollut vieraita :) Muuten oli tupa täynnä koko ajan.

Olen aina arvostanut Suomea ja arvostan sitä edelleen, mutta musta on ollut ihanaa kantapään kautta oppia miten asiat toimivat muissa maissa. Olen myös todella onnellinen siitä, että meidän lapset ovat saaneet näin mahtavan mahdollisuuden asua eri maissa ja opiskella eri maiden kouluissa ja todellakin avartaa sitä maailmaansa. Lapset viettävät Suomessa joka vuosi 1-3 kuukautta, sanoisinko että saavat parhaat palat päältä :)

Itselläni on todellakin hinku nähdä maailmaa ja kun olen saanut nähdä sitä perheeni ja rakkaitteni kanssa (mm. siskoni asui USA:ssa meidän kanssa melkein vuoden) tekee se minut todella onnelliseksi. Suunnittelen jo mihin seuraavaksi näiden Espanjan vuosien jälkeen :)

Sori että tuli tälläinen pitkä teksti, mutta halusin tuoda tälläisenkin näkökulman esille, jossa en pidä ulkomailla asumista mitenkään huonona tai haikeana asiana. Olen niin onnellinen tästä kokemuksesta ja janoan lisää :)

M

Kesällä omen asunut 15 vuotta Ruotsissa (oon 34 v.), mul on ruotsalainen mies ja kaks lasta. Mikään ei saisi mua takaisin Suomeen !!!!!!!!!! Mies ei puhu suomea eikä lapset myöskään.

kalamuija

Samaa mieltæ:) Itse asun nyt toista kertaa Norjassa. Ekalla kerralla oli kiire takaisin Suomeen. Kun sai omaa perhetta. Kuvitteli, etta kun suku ja ystavat ovat lahella niin arki olisi helpompaa. Mutta kaipuu johonkin tuli taas.. kun kerran lahtee niin sitten ei ole enaa hyva missaan:)
Kylla aina Suomenlomien jalkeen on tietysti ikava Suomeen... mutta se siella olo on lomaa. Ei se arki missaan ole sen kummempaa.
Toki ikava on laheisia jne. mutta onneksi yhteydenpito on tanapaivana helppoa ja halpaa.
Tsemppia meille kaikille jotka kaipaamme Suomeen. Itsellani ehka se hyva homma, etta tiedan etta paasen sinne viela joskus. Sulla Johanna ehka pelko, etta et ikina enaa asu siella/ lapsesi eivat koskaan asu siella.
ps. ja toi Køpiksen kentan kommentointi on niin totta. Ihania kauppoja, mutta harvoin sielta mitaan raskii ostaa:)
<3

sanni

Vieno toive: joskus aikoinaan järjestit kilpailun, jossa arvoit jonkun suomalaisen koruntekijän tekemiä kauniita hopeakoruja, joissa oli hopealaattoja joihin sai kirjoitusta oman valinnan mukaan. Silloin ei tullut tallennettua koruntekijän sivuja suosikkeihin ja nyt en löydä sitä mistään. Voitko kertoa tuon koruntekijän kotisivujen osoitteen. Suuri kiitos! Aurinkoista kevättä!!

MCC

Kiitos tästä koskettavasta postauksesta! Siskoni asuu ulkomailla ja kaipaan häntä valtavasti. Lohduttavaa, että täältä löytyi kohtalotovereita. Pidetään lippua silti korkealla ja nautitaan kaikesta siitä ajasta, mitä voimme siskojemme kanssa viettää. Kaunista kevättä, Johanna, ja tsemmpiä; päivä päivältä olo paranee!

Täällä toinen..

..joka jo neljä vuotta asunnut Englannissa ja aika ajoin on suru paidassa kun mietin Suomea. Jännästi sitä kyllä asian kanssa tulee toimeen, etenkin kun yritän olla tekemättä siitä sen isompaa asiaa, vaan antanut luvan tunteille tulla esille. Tiedostan, että nyt on koti-ikävä ja että nyt tuntuu vaikealta. Ja se on ok. Sekin helpottaa että on 'lupa' olla koti-ikävä eikä pakene tai tukahduta tunnetta.

Minulle koti-ikävä yleensä merkitsee perhe, ystävät, luonto mutta myös se helppous mikä Suomessa ollessa tulee esiin. Tiedän miten hommaat toimii ja jos en, tiedän jonkun joka tietää. Tukiverkosto on huomattavan isompi ja 'painavampi' kuin ulkomailla.

Toivon joku päivä pystyväni muuttamaan takaisin, siihen asti pitää tuuoda Suomi tänne!

Kati/Hus nummer nio

Toinen ulkosuomalainen yhtyy ajatuksiisi! Monesti mietin, että koti ja sydän on kahdessa maassa, Suomessa ja Ruotsissa...

kalastajanvaimo

<3 Kiitos KAIKILLE <3
Paremmilla mielin jo :)
Ollin ja Ainon mielestä on kauhean hauska asettua poseeraamaan ja sitten rynnätä pois just kun meinaan ottaa kuvan.... :D Mutta käsistä ne tykkää pitää kiinni :)
KIITOS KOMMENTEISTA ja ihanaa loppuviikkoa kaikille!!

Ainou

Tiedän tuon kotimaan kaipuun, kun olen itse asunut vuosia ulkomailla, sen tunteen voi kuvitella vain sellainen, joka sen itse on kokenut.
Nyt kun sitten asun taas toistaiseksi Suomessa, veri vetää ulkomaille, kun en ole enää samanlainen kun ennen, eikä sitä Suomea tavallaan enää ole, mistä maailmalle ensikerran lähdin. Sitä on muukalainen omassa maassaan. Kummallista.

Elämisen ilo

Tunnistan itseni tosi hyvin tuosta sun tekstistä. Olen itse asunut väliaikaisesti Italiassa sekä Iso-Britanniassa ja kummankin kerran jälkeen entistä enemmän kaivannut Suomea ja sitä mitä meillä täällä on. Jokaisen pitäisi joskus mennä ns.merta edemmäksi kalaan, muuttaa hetkeksi ulkomaille jotta oppisimme jokainen arvostamaan toimivia palveluita, luontoa, lyhyitä välimatkoja ja esimerkiksi niinkin yksinkertaista asiaa kuin juomakelpoista vettä. Kummassakin maassa asuessani, niin Italiassa kuin Briteissäkin, vedet kannettiin kaupasta. Niistä maksettiin eikä pulloista saanut panttia niinkuin meillä täällä. Lontoossa opiskellessani jouduin oman yliopistoni opiskelijoille kertomaan opettajamme pyynnöstä siitä, kuinka meillä pullot viedään kauppaan ja siitä saa vielä rahaakin :)Opettajamme mielestä tämä oli aivan mielettömän hieno keksintö joten miksi sitä ei hyödynnetä niissä maissa joissa pulloissa kannetaan vedet kotiin ja jätettä tulee paljon enemmän. Lyhyesti siis haluan sanoa että ei tästä Suomenmaasta rakkaine ihmisineen luopuisi kovinkaan helpolla, harmi vain että kaikki eivät ymmärrä sitä kuinka hyvin meillä täällä asiat ovat.

-H-

Kesätyttö

just eilen katoin netistä uusimman kadonneen jäljillä-ohjelman ja itkin koko ajan. kahen maan välillä asuminen on yhtä tuskaa: kummassakin maassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta aina kaipaa sinne missä ei just sillon oo...hassua tää elämä:)

Jeba

Jos kaipaa viisaita sanoja tai kivoja ajatuksia - kannattaa tulla tänne! :)

Itse olen kamppaillut monen eri asian kanssa tänään ja miettinyt miksi kaikki täytyy tehdä niin vaikeaksi ja miksi niin monesta asiasta ihminen löytää huonoja puolia. Huoh. :/

Kiitos taas kivasta postauksesta, tuli pieni hymy suupieliin. :)

Ninni

"Tämän vien minä mukanani.
Minne kuljenkin,
se kulkekoon kanssani,
kesäyön hiljainen hämärä,
järven yllä viipyvä utu,
veteen piirtyvä taivas,
havupuiden sivelemä silhuetti.
Sieluni maisemaksi
siirtyköön se
ja mukanani kulkekoon,
kotikumpuni, juureni.
Aina."

Jostain lehdestä mukaani tarttunut :)

pia

Olen asunut ulkomailla jo aika monta vuotta perheineni,suomessa on ihan kiva käydä parin vuoden välein,mutta ei se mikään onnela ole!Mukavaa suvun ja ystävien lisäksi siellä on vapaus liikkua,suhteellinen puhtaus joka paikassa sekä kaiken saatavuus.Mutta muuallekin kotiutuu!Ulkomailla oppii arvostamaan mm.suomen kirjastopalveluja,ilmaisia kouluja ja kouluruokaa...

Taina

Kiitos ihananista ajatuksistasi! Sitä on itse kunkin aina hyvä pysähtyä välillä ja miettiä, miten hyvin kaikki on. Aina löytyy jotain, mistä ei ole niin onnellinen. Esimerkiksi omalla kohdallani rintamamiestalomme kellarikerroksesta löytyvät, isot, mustat hämähäkit :(, mutta niidenkin kanssa voi ajan myötä ystävystyä. Tai ainakin yrittää jotain sinne päin. Niille voi alkaa jutella niin ei pelota ehkä enää yhtä paljon ;) Meidän pyykkituvassa asustaa tällä hetkellä Heimo-hämähäkki ;D Juttelemme sille yhdessä poikani 1-v kanssa, vaikka välillä pelottaakin aika paljon. Siltin rakastan meidän omaa ihanaa kotia oikein paljon ja sitä, mitä elämässämme juuri nyt on. Kiitos kevään ja koloistaan ryömivien hämähäkkien :)

Marjo

Itse asun Suomessa, mutta siskon perheeni asuu Californiassa. Näemme AIVAN liian harvoin (pitkän välimatkan ja kalliiden lentojen takia) ja ikävä on välillä sanoinkuvaamaton. Siskoni sai toisen lapsen helmikuun alussa ja suren kaikkia menetettyjä hetkiä, joita ei aivan pienenpienen olennon kanssa pääse viettämään. Onneksi kuukauden päästä on vihdoinkin tiedossa pidempi reissu Amerikkaan ja he tulevat onneksi kesällä pidemmäksi aikaa Suomeen. Silti välillä raastaa todella syvältä, ettemme voi viettää enemmän aikaa yhdessä, siskoni on minulle niiiiiin tärkeä ja rakas ja yhteisen historiamme vuoksi ymmärrämme toisiamme vain niin kuin siskot voivat ymmärtää :')

Mrs Munster

Melkein 10 vuotta Englannin ja Suomen valilla matkustelleena tiedan, milta kotimaan jattaminen aina tuntuu. Alkuvuosina oli Englannissa aina kamala ikava Suomeen. Nyt Suomen ikava on aika lailla helpottanut (vaikka tietenki rakkaitaan kaipaa aina). Suomen lomilta lahteminen on vain aina vaikeaa. Positiivinen mieli taytyy mitaan, elamasta ei tule muuten mitaan.

Else

Lohdutuksesi(?) voin sanoa, ettei se Suomessa asuminen välttämättä riitä siihen, että näkisi vanhempiaan tai sisaruksiaan usein. Suomi on pitkä maa, ja siksi välimatkaa läheisiin voi kertyä (ihan liikaa) vaikka kaikki Suomessa asuisivatkin. Mä näen vanhempiani ja siskoani etäisyyden takia liian harvoin, emmekä jaa arkeamme muuta kuin puhelimen välityksellä. Emme myöskään voi saada lastenhoitoapua tms. Harmittaa kyllä, mutta ei tälle mitään voi. Lähimmät sukulaiseni eivät tule tänne pk-seudulle muuttamaan, emmekä me taas kotiseudulleni. Että näillä mennään mitä on!

Ihana kevät siellä Norjassa! Ja ihanaiset lapsukaiset tietysti!

Kati

Ei se reissaaminen mitään luksusta ole! Ainakaan mun mielestä. Nyt kun menen pikalomalle yksin ts. kaverin kanssa niin on ihan kivaa. Mutta edellisessä työpaikassani reissasin aika paljon. "Asuin" Kastrupin kentällä (olkoonkin, että se ON kiva joo ja KALLIS) joka viikko yksi-kaksi päivää ja saman verran Göteborgin kentällä. Kyllä sitä vähän ihmetteli kun jotkut kadehti, että "ihanaa kun sä pääset matkustelemaan..." HAH! No valitus sikseen;)

Toivottavasti talo lämpeni ja mies kotiutui;)
Ihanaa loppuviikkoa! Mulla blogissa kynsiseikkailuja köpiksen matkan kunniaksi...

Raita

Sitten on meitäkin, joilla on kotomaassa kyllä ystäviä mutta joilla ei ole sitä isoa, meluisaa ja ihanaa perhettä ollenkaan, sitä, jonka luo palata kuin kotiin. Sen olemassaoloa piti nuorempana itsestään selvänä; eiväthän vanhemmat nyt noin vain voi kuolla, eivätkä sisaruksetkaan, nuorena. Sitten niin vaan käy, ja pärjättävä on. Arjen tukiverkosto on miehen perhe kotona Englannissa ja kun käydään Suomessa, asustellaan mökillä, kavereilla tai... hotellissa. Ihanaa silti, kun muistot ja lapsuudenmaisemat ovat täällä. Onhan tää lasten toinen kotimaa, joka tapauksessa.

Ihanaa kevättä Johannalle ja muille lukijoille! Ja sori jos olin ankea!

Laylah

Ymmarran hyvin noita tuntemuksia..
Itse kaipaan suomeen eniten kesalla..Joitain asioita suomesta erityisesti kaipaan kuten sita etta kaikki TOIMII ja on ammattitaitoisia ihmisia tekemassa hommia..Ei tarvitse stressata joka pienesta asiasta etta onnistuuko ilman etta itse joudut valvomaan koko homman..

Nelja vuotta Saudeissa asuneena voin sanoa etta sulla on loppujen lopuks aika samanlaista siella Norjassa kuin Suomessa :) Ainakin on lansimaa!

Joinain paivina taalla tuntuu etten kesta enaa paivaakaan, mutta sitten on niita hyvia paivia kun tama arabimaa tuntuu jo ihan kodilta..

Vasta ulkomaille muuttaessa sita tajuaa miten hyvin asiat on suomessa!
Suomalaiset valittaa IHAN LIIKAA!!!

Miettikaa jos teidat postilahetykset esim tuhottais ja lahjat avattaisiin, postimies sois puolet suklaalevysta ja laittas jamat takas pakettiin!
Tallain meilla Saudeissa..

Kirjoitin just joistain jutuista jotka taalla arsyttaa: http://blueabaya.blogspot.com/2012/03/stuff-that-annoys-me.html

Joten olkaa kiitollisia etta teilla on puhdasta ilmaa mita hengittaa ja etta voitte kavella tai ajaa kauppaan ostamaan maitoa!

Omena

Mun täytyy kyllä sanoa et 2-kodin saanti muualta Euroopasta oli iso helpotus ja elämänlaatu parani roimasti.
Jatkuva kaukokaipuu ja toisen kulttuurin kokemisen halu eivät tosin vähentyneet vaan lisääntyneet, kun ei muutettu eikä menty töiden perässä tai kun perheolosuhteet vaatineet muutosta eikä liehen perässä lähtö, vaan ihan minä itse. hankin toisen kodin kun pelkästään Suomessa nököttäminen tuntui vastenmieliseltä.
Meillä ei tosin ole lapsia ja lemmikeillekin löytyy suht helpolla hoitopaikat reissujen ajaksi joten en voi kyllä valittaa silläkään saralla mahdollisuudesta elää välillä myös välimeren ihanilla turkooseilla rannoilla.. Maailmankuva avartuu ja mielen täyttää valo ja meren avaruus sekä onnellisuus silloin kun Suomessa on pimeää ja sataa räntää vaskasuorassa eikä aurinko ole ilmoittautunut kolmeen viikkoon. Vaikka ei niin usein pääsisikään 2- kotiin sen muisto kestää kuukausia Etelä-Suomen lumipyryssäkin.

Olemme tietysti onnekkaita kun oma työni joustaa. Asuminen olisikin sitten eri asia. Se on kyllä haaveena tulevaisuudessa, varsinkin jos perhe kasvaa. Ei tuo kavereiden kurahousuruljanssi nimittäin kiinnosta sitten pätkääkään...Hyvää kevättä kaikille! :)

Laapa

Ihana kirjoitus. Pohdin näitä juttuja blogissani just yks päivä. Vielä ainakin haaveilen ulkomailla asumisesta - ainakin jonkin aikaa. Mut haluisin, että omat tulevat (i hope) lapset sais juurtua johonkin.
Toisaalta, tunnen paljon kahden kulttuurin kasvatteja ja yleensä he ovat tosi tyytyväisiä 'perintöönsä'.

Minä

Minä asun Suomessa n. 500kilometrin päästä kotikaupungistani. Reilut 3 vuotta olen täällä asunut ja pari ekaa vuotta meni siinä uuden hohteessa, "täähän on hyvä paikka" , "tääkin asia on täällä paremmin" , "paljon mukavampia tyyppejä täällä" ... Mutta sittenkin, tän viimisen vuoden ajan oon huomannu välillä ikävöiväni takas kotiseudulle, välillä ikävä on oikein raastavaa. Ja se on kumma kun se koti on koti, niin vaikka oon edelleenkin Suomessa nii joskus kotia ikävöidessä huomaan ajattelevani että "kunhan pääsen sinne Suomeen niin.." Ja sitten huomaan että mähän oon Suomessa. Vuosi tai kaks mun on pakko täällä vielä asua, mutta sitten muutan lähelle kotia. Ihan varmasti! (vaikka en kiellä sitäkään etteikö täällä vieraassa kaupungissakin joskus ihan kivaa ois.ü )

Katri

Muutin rakkauden perässä Itä-Suomeen. Välimatkaa kotikaupunkiini oli vain 500km, mutta matkustaminen kallista ja hidasta. (Meno-paluu 144? ja yhdensuuntainen matka 7-9 tuntia). Puhun edelleen vahingossa muuttaneeni takaisin Suomeen. Ihanat keväiset kuvat!

Tania

Juuri näin - haikeudesta huolimatta olet onnellinen: tiedät, kuka olet, ja mikä on tärkeää.

Ihania, aurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi.
Tania

champagne

Mun kohdalla! "home is where your heart is". Ja se on nyt täällä. Asuin yli 30v Suomessa eikä ikävää sinne ehdi olla, elämä on aivan liian kiireistä sellaisten miettimiseen mutta ymmärrän jos jollekin sinne ikävä tulee, sinäkin olet ollut aika nuori sieltä muuttaessasi pois. Mies asui yli 10 vuotta Suomessa ja sinä aikana hän näki miten käy kun ulkomaalainen Suomesta muuttaa takaisin kotimahan tai muuhun maahan. Eipä niitä tyyppejä enää Suomessa muuton jälkeen näkynyt, jotkut olivat asuneet siellä parisenkymmentä vuotta, hankkineet tyttöystävän tai jopa vaimon ja lapset mutta kaikki jäi...se tuntuu vähän kamalalta ajatukselta, että voi asua toisessa maassa niinkin kauan, rakentaa elämää ja sitten muuttaa takaisin omaan maahan kaipaamatta mitään entistä. mutta niin käy usein, siitä ei vain missään puhuta.

Rakastuminen toisen maan kansalaiseen ei oo aina niin helppo homma pitkällä tähtäimellä...

Sissi

Mä en asu kuin kolmen tunnin päästä perheestäni ja vieläpä täällä Suomessa, mutta ikävä on kova. Näin se vaan menee. Silti onnellinen siitä mitä minulla täällä on. Vaikka kyllä joskus vois muuttaa...

Siiri

Ihanasti kirjoitettu. Minulla tuli kyyneleet silmiin kun luin kirjoitustasi.Nosti ikävän tunteita pinnalle.

Stine

<3 , niin tuttua niin tuttua. Asuin Bostonissa neljä vuotta ja kaipasin Helsinkiin joka päivä. Tsemppiä ja kauniita ajatuksia sulle Johanna!

Sanni

Niin tuttuja mietteitä sinun tekstissäsi. Muiden mielestä ulkomailla asuminen ja lentely Suomen ja toisen maan välillä mahtavaa. Mut itse kaipaan jopa sitä loskakeliä, pakkasia, räntäsadetta. Ihan mitä vaan mikä muistuttaa minua rakkaasta kotimaastani.Tänä kesänä Suomen vierailu vielä jää väliin ja sehän kaihertaa mieltä kovasti. Noh vielä 1,5 vuotta edessä, sitten muutto takaisin Suomeen jossa aion pysyä :)

Madicken

Kauniita kuvia ja haikeita ajatuksia.

Ikävä on joskus pakahduttava, vaikkei välimatkakaan olisi niin suuri.

Kevätaurinko hellii Suomen pääkaupunkia tänään, istun työpöydän ääressä ja nautin. Siksipä eksyin tänne sun kuviesi äärelle :)

Iloista eloa sinne!

Minna

Kahden maan suhteet on niin hankalia juuri tuon takia. Aina jompi kumpi joutuu kärsimään, ellei nyt satu olemaan omasta maastaan ja perheestään välittämätöntä tyyppiä. Minulla on koko ajan huono omatunto sen vuoksi, ettei miehen ihanat vanhemmat pysty viettämään samalla lailla aikaa lastenlastensa kanssa kuin oma perheeni. Skype on silti ihan loistojuttu, sen ansiosta kumpikaan lapsista ei esimerkiksi vierasta "abujaan" lainkaan.

Ihanaa kevättä, eka viikko paluun jälkeen on hankalin, sitten taas helpottaa, kun arki vie mukanaan. Osittain ikävän suuruus johtui ainakin minulla siitä, että lomalla tuli oltua niin tiiviisti yhdessä ja tehtyä vain kivoja juttuja, että paluu tuntui mustaakin mustemmalta. Vaikka Espanjassa asumisessakin oli hyvät puolensa.

Heli

Voi näin se kaikki on suhteellista sillä itse haaveilen tällä hetkellä kovasti löytäväni ihanan miehen jostain näistä ihanista Pohjoismaista ja pääseväni asumaan ulkomaille :)
Mutta kyllä sitä varmasti ennen pitkää alkaisi koti-Suomeen kaivata, koska täällä on kuitenkin lapsuudenperhe ja ystäviä ja kaikki niin tuttua ja turvallista.

Pirjo Alila

Ikävä taitaa olla molemminpuolista, isovanhempien sydän varmaan myös itki teidän lähdettyä kotiin. Ensin jippii, kun tulee hiljaista ja heti perään ikävä. Näin aikanin meillä. Tytöt muuttaneet Ruotsiin ja siellä pysyvät.Lastenlapsiin ihanat suhteet ja nyt ei enää riitä skype tai puhelin ja käynnit silloin tällöin. Ollaan pikkuhiljaa rakennettu sinnepäin myös omaa elämää ja kuukauden päästä muutto lähelle heitä kaikkia. Tuntuu ihanalta ja vähän haikealta.
Onneksi mulla hyvä ammatti(sairaanhoitaja) joten työnteon jatkaminen uudessa kotimaassa on järjestynyt hyvin.
Tarkoitus ei ole puuttua liikaa lasten perheiden elämään, vaan olla lähellä ja käytettävissä jos tarvitaan.
Näin siis jatketaan, muutavan vuoden päästä arvioidaan tilanne uudestaan.

Ja sitten tänne Kotkaan. Kylläpä saat tämän kaupungin parhaat puolet hyvin kuvattua, vaan älä huoli, siinä ne sitten olikin , on tämä sellainen pikku tuppukylä, ja täällä käyminen on mukavaa, mutta pidemmän päälle tuntuu kyllä ahdistavalta.
Nauti pitkälle edenneestä keväästä ja elämästäsi siellä. Ainahan asioita voi muuttaa jos ihan oikeesti haluaa, vaan onko niin, että on kiva pitää haavekuvia yllä.
Hyvää jatkoa ja kiitos blogista, sitä on mukava seurata näin mumminkin näkökulmasta.

Sara K

Niin tutulta kuulostaa tuo ikävä, kaihoisuus, jota tuntee, kun Suomesta kotiin lähtee. Itselläni on kaikki hyvin, kun olen kotona (ulkomailla). Ajattelen usein, etten haluakaan Suomeen palata asumaan, nautin kuitenkin lomistani siellä. Mutta auta armias, kun kesä tulee ja olen saanut viettää pari kuukautta lasten kanssa siellä sukulaisia ja ystäviä nähden, itken verta pois lähtiessä. Niin mahdottoman hyvältä se aika aina tuntuu. Kaikki rakkaat lähellä. Tukiverkosto parhaimmillaan. Mutta, kuten kirjoititkin haetaan niitä positiivisia puolia sitten vaikka tästä aikaisemmasta keväästä :-)

Eve

Tsemppiä sinne!!!

Haikea teksti, tuli ihan surullinen olo puolestasi. Olet niin ihana bloggaaja ja vaikka muut putoaa (mun omilta lukulistoilta) niin sun blogias on aina kiva tulla lukemaan.

Jaksamisia sinne, kyllä se siitä , pikkuhiljaa taas varmasti helpottaa, edes vähän. :)

Ja miksei sitä voisi joskus muuttaa takaisin Suomeenkin, dont worry be happy:)

Nyt kouluun, tulee ihan kiire vaiks piti tulla vaan lukaseen nopee:))

Laura E.

Tiedän täysin mistä puhut. Asuimme perheen kanssa pari vuotta aivan toisella puolen maapalloa. Ja ikävä oli välillä tosi kova. Ja syyllisyys siitä, että pienet lapset olivat kaukana isovanhemmistaan, jotka olisivat niiiin haluneet olla enemmän arjessamme mukana. Nähdä lasten kasvavan ja kokea kaikki ne pienet ihanat jutua, joita ajan viettäminen lasten kanssa tuo.
Eli vaikka asuimme ns. "unelmapaikassa" (Los Angelesissa), ja kaikki sujui ihan ok & sopeuduimme.. niin nyt taas Suomessa asuminen on ollut aivan mahtavaa. Loskassa rattaiden työntäminenkin ja tavaroiden pakkaaminen itse kauppahihnan päässä :)

Mirjami

Joo, samaisia ajatuksia myös täällä. Asun Australiassa ja kotona tulee käytyä liian harvoin. Lennot ovat tosi arvokkaita, joten kerran vuodessa on ihan maksimi mitä kotona voi käydä.

Kaipaan niin sitä tuttuutta ja että on historia niin monen ihmisen kanssa, perhe, kaverit, naapurit, vanhat opiskelukaverit, työkaverit yms.

Mielikuvitusmatkat kotiin ei maksa mitään, joten niitä tulee harrastettua usein. Mietin, että mihin menisin, mitä söisin ja keiden ihmisten kanssa haluaisin viettää aikaa...

Aurinkoista kevättä sinne Norjaan!

Noora

Tiedän myös niin hyvin tuon tunteen.

Asuimme perheeni kanssa Norjassa muutaman vuoden. Suomalainen mieheni olisi voinut jäädä sinne asumaan, mutta itse tunsin toisin.

Eniten olin suruissani siitä, että lapseni näkivät isovanhempiaan niin harvoin. Vaikka matkustimme ahkerasti Suomeen ja isovanhemmat Norjaan, halusin lasten elävän myös arkea isovanhempien kanssa.

Muutto takaisin Suomeen oli elämäni paras päätös. Tämä on vaan maailman paras maa. Oli ihana viedä lapset päiväkotiin, jossa sai aamupalan, lounaan ja välipalan. Ja myöhemmin koulu, jossa tarjotaan lapsille ruoka. Ainakin silloin 90-luvun lopussa Oslossa piti päiväkotiin ja kouluun ottaa omat eväät. En tiedä tämän hetkistä tilannetta.

Kokemus ulkomailla asumisesta oli mukava. Sen kuitenkin opin, että en tule ikinä houkuttelemaan ketään muuttamaan ulkomaille. En ainakaan omia lapsiani.

Anteeksi Johanna. Tarkoitukseni ei ole tuottaa sinulle lisää tuskaa. Viestisi vain toi niin elävästi mieleen omia tuntemuksiani silloin joskus. Tsemppiä!

vaalean vihreaa

Asun perheeni kanssa Suomessa ja suurin osa sukulaisistani myös. Äitini asuu ulkomailla suurimman osan vuodesta ja siis virallisesti. Kyllä uskon ikävän ja tiedän, että kahden paikan välillä luoviminen ei ole helppoa. Tsempit koti-ikävän kanssa!

Kata/Sunells

Kastrup on kiva kenttä, usein lennän sitä kautta Etelä-Ruotsiin. Ajatuksesi ovat niin tuttuja, asuin reilut 10 v Tukholmassa ja muutimme sitten perheeni kanssa Suomeen(ruotsalainen mies) ja olemme olleet täällä nyt jo 7 vuotta, mihin se aika menee?? Mutta nyt tulee aina välillä ikävä takaisin suurkaupunkiin ja ehkä joskus, kun lapset ovat isompia ja omat vanhempani eivät enää tarvitse apuani...sydän sekä identiteetti on aina kahdessa maassa ja lapsilla tietty myös.

sandella

Mä olen miettinyt tosi paljon, että pystyisinkö mä olemaan erossa muusta perheestä ja että onko se oikeasti sen arvosta? Toki ulkomailla varmasti oppii ja näkee kaikenlaista, mutta olenko valmis viemään lapseltani esim. isovenhemmat käytännössä kokonaan.. No onneksi nykyään on olemassa sentään skypet sunmuut ;)
Tätä varmasti kannattaa miettiä tarkkaan ennen ku tekee päätöksiä..

Ihanan käväistä teillä jo, toi on ainakin selvä plussapuoli! :)

Wilhelmiina

Kauniita asioita Johanna kirjoitit. En olekaan ajatellut asiaa noin ja kyllä se varmasti niin on että kotimaataan kaipaa , aina...
Minä olen joskus haaveillut muuttavani pois Suomesta, mutta onhan se niin että täällä on ihana asua, vain talvat ovat kylmiä joskus liiankin kylmiä. Silloin aina kaipaa lämpöiseen.
Voimia teille ja kiva kun kirjoitit tästä aiheesta, se varmasti on monen ihmisen mietteissä asua ulkomailla ja niin ettei se aina ole ihan ruusuilla tanssimista. Kiitos ajatuksista :)

Nanna

Mä niiiiin jaan ton tunteen ulkomailla asumisesta. Nuorena, ilman lapsia, siinä oli vielä jotain hohtoa, mutta lapsen kanssa siitä katosi kaikki hohto. Mummit, vaarit, kummit, kaverit - kaikki ne olivat tuhansien kilometrien päässä. Vaikka paikan päällä oli tosi ihania kavereita, mies ja lapsi, niin silti sitä oli aika ajoin tosi yksinäinen.

Mä en juurikaan kaivannut Suomesta mitään ruokaa, leipää tai salmiakkia. Kaipasin ihan vaan niitä ihmisiä ja "omaa kotia", vaikka neljässä vuodessa sitä ehti varsin pysyväisen kodin perustamaan.

Ja mitä tulee matkustamisen suhteen, niin Suomeen muuton jälkeen tungin matkalaukut viimeiseen koloseen, koska en halunnut kaivaa niitä pitkään aikaan esiin. Just niin kivaa se matkustaminen maasta toiseen oli ja lähdöt Suomesta oli aina tosi ankeita. Vasta pari vuotta paluumuuton jälkeen olin valmis matkustamaan.

Mutta tiedän, että kun siihen arkeen pääsee taas reissun jälkeen kiinni, niin asian kanssa pystyy elämään, onneksi : ) Koita kestää, viikon päästä on jo helpompaa, kuten tiedät!

Marika

Usein kuulee kritiikkiä siitä, miten kiillotettua kuvaa blogissa elämästä annetaan. Mun mielestä se on kuitenkin ihan luonnollista, että haluaakin keskittyä niihin elämän positiivisimpiin puoliin. Välillä joku asia tosiaan on pehvasta, muttan minä ainakaan halua jäädä siihen tunteeseen piehtaroimaan niin pitkäksi aikaa, että kirjoittaisin siitä postauksen jolloin se fiilis jäisi vielä päällekin. Mielummin yritän löytää asiasta jotain positiivista, ihan omankin mieleni vuoksi.

Itse en ole asunut ulkomailla, mutta kauempana isosta suvustani kuitenkin. Ja lomilla huomaa aina sen, millaisia odotuksia sukulaiset lataavat odotettuihin vieraisiin. Pitää sukkuloida sinne ja tuonne, ehtiä tehdä kaikkien kanssa kaikkia ja lopulta loma väsyttää niin, että odottaa vain arkeen palaamista.
Eräs sukulaisperheemme asuu ulkomailla, enkä usko, että heillä on yhtään sen helpompaa. Mä olen yrittänyt olla niin, että kun he ovat meillä kylässä, saavat lomailla mahdollisimman tehokkaasti ilman mitään paineita. Mutta vaikka meillä saa nukkua puoleen päivään ja istua valmiiseen pöytään, en silti ole mitenkään kateellinen siitä, mitä vauvan, nyt taapeon kanssa lentely näyttää vaativan.

Sini

Sama juttu täälläkin, arvostan ihan erilailla nyt Suomea kun 3v asunut Ranskassa. Kaipaan todella paljon perhettäni, luontoa, erilaisia tuotteita ja varsinkin saunaa! Siltikään en ole varma haluaisinko muuttaa takaisin :)

Karoliina

Me muutimme Suomeen syksylla, asuttuamme 7 vuotta ulkomailla. Ja voin kertoa, etta kaipuu sinne toiseen kotiin on kova, Suomea en silloin muualla asuessani ikavöinyt lainkaan. Mutta lapsen koulutuksen takia tanne muutimme, ja olen tehnyt itsellen pyhan lupauksen, etta hanen takiaan minakin taalla sinnittelen ne muutamat vuodet mita hanella koulua viela jaljella.

Nauti lomistasi Suomessa, tekin asutte niin ihanan lahella etta pistaytyminen taalla onnistuu kohtuullisen helposti :)

merenranta

Aivan ihana keväinen tämä viimeinen kuva, meillekkin lupa krookuksista ja tulevasta keväästä. Joka on meillä vielä nurkan takana, tämän viikon sääennustetta katsoen. Ihana lukea ja katsoa kauniita sielukkaita kuviasi Johanna! <3

Emppu

Löysin tämän runon joskus kuukausi sitten ja kirjoitin ylös, vaikkei omaan tilanteeseen sovikaan. Tänään tai eilen päivällä luin sen taas ja mietin sinua, mutta ajattelin, että "ei se Johanna taida näin ajatella yhtään." Mutta koska nyt ehkä sittenkin hieman ajattelet, niin ole hyvä:

"Et voi ymmärtää miksi itken.
Kaipaan kotiin, kaipaan tuttua pihaa,
tuttuja kiviä, peltoja, metsän puita, polkuja.
Elämä myös repii irti."

Tekijää en ikävä kyllä tiedä. Kirjoitin tämän ylös, kun asun itse väliaikaisesti ulkomailla ja tämä on ihanaa (oikeen sellainen kuherruskuukausi, -kuukaudet menossa.) Mutta samalla mietin, että miten onnekas olenkaan, jossei se elämänmies tulekaan (kaikesta vitsailusta huolimatta) vastaan täällä, että saan palata Suomeen ja mennä sinne oman metsän omille poluille tallailemaan.

Huh, pientä yöllistä tunteilua havaittavissa. :)

Linda

Voi mä niin tiedän miltä susta tuntuu! Itse ulkomailla asuvana (tällä hetkellä Skotlannissa) sydäntä usein, liian usein raastaa etäisyys rakkaimpiin. Vaikka mies ja lapset ovat tietenkin täällä missä minäkin, kaipaan niin kamalasti vanhempiani ja siskojani sekä ystäviäni. Minäkin luopuisin lähes kaikesta ja olisin valmis yksinkertaiseen elämään jos vain voisimme muuttaa Suomeen.

Olen myös samaa mieltä siitä, että lentely kotimaasta toiseen on todellakin pehvasta. Innosta hihkun kun mennään Suomen suuntaan, mutta itkua aina pidättelen matkalla ulkomaan kotiin päin, joskus paremmalla menestyksellä, joskus huonommalla. Tiedän, että monet ystäväni ajattelevat, että olisipa hauskaa asua ulkomailla vähän aikaa. Ja itsekin varmaan ajattelisin samoin jos asuisimme Suomessa. Mutta näiden lähes seitsemän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen kaikista maailman paikoista mieluiten asuisin Suomessa.

Kotiinpaluu Suomesta on mulle aina vähän rankkaa muutaman päivän ajan ennen kuin arjen rutiinit ottavat vallan. Ehkä sama juttu sulla. Tsemppiä! Kohta siihen kotona oloon taas tottuu ja kaikki on hyvin. <3

reetta

niin totta! valilla ikava Suomeen on ihan mieleton, varsinkin lomien jalkeen viikko menee itkua tuhertaen. Kovasti suunnitellaan muuttoa edes Eurooppaan (ja lahemmas) nyt siis pitaisi muistaa nauttia jokaisesta hetkesta taalla koska ikavahan tanne taas tulee :) Aurinkoa sinne!

Bella

Se on ihme miten ulkomailla asuessa yhtäkkiä alkaa arvostamaan kotimaataan ihan mielettömästi ja kaipaa takaisin enemmän ja enemmän joka päivä. Itse opiskelin kolmisen vuotta Amerikassa ja huomasin ettei mikään pidemässä mittakaavassa voita Suomea sen kaikkine ihanuuksineen ja kurjuuksineen. Toivottavasti pääsisitte tänne jossain vaiheessa kuitenkin muuttamaan, koska on se vaan niin, että kun on oma perhe ja vanhat ystävät lähellä, niin kaikki on vähän paremmin:) Ihanaa ja aurinkoista viikkoa teille! Kram

Jenni

Iiiihana viimeinen kuva. :´) Ja hyviä ajatuksia taas... Mulla oli jo vaikeuksia asua opiskellessa eri kaupungissa kuin rakkaimmat, mutta nyt onneksi saan olla lähempänä. Kyllä se on kaikkein tärkeintä.
Mutta teitä on onneksi ihana perhe siellä. Aurinkoista kevään jatkoa ja kiitos mahtavasta blogistasi. :)

Kata

Mä asun tosi kaukana koti-Suomesta (Belizessä, Väli-Amerikassa) ja joskus tulee kamala koti-ikävä. Lähtö Suomesta on aina yhtä kamalaa, olen ainakin viikon verran vähän alamaissa ja itkuherkkä. Mutta rakastan myös tämänhetkistä kotimaatani kaikella sydämelläni, mikä tekee paluusta omalta osaltaan helpompaa.

On itse asiassa jotenkin tavallaan helpottavaa ajatella, että sieltä Norjastakin kaipaillaan Suomeen! Että vaikka olisinkin siis vähän lähempänä kotia, olisin kuitenkin koti-ikäväetäisyyden päässä ellen olisi ihan Suomessa. Joskus nimittäin tuntuu, että olemme täällä niin kamalan kaukana, että ikävä välimatkan myötä jotenkin moninkertaistuu.

Tsemppia kalastajanvaimolle myös edustusrouvalta (edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com)! Hyvä, että sun tunnelmat oli ehtineet jo lähteä nousuun. Onneksi kevät tekee todella tuloaan sinne. Auringon paistaessa kaikki tuntuu aina paremmalta :)

Leopoldo Eckis

My brother recommended I might like this web site. He was once entirely right. This put up actually made my day. You can not imagine simply how a lot time I had spent for this info! Thanks!

metal fabrication bellingham wa

We're a group of volunteers and starting a new scheme in our community. Your site provided us with valuable info to work on. You have done an impressive job and our whole community will be thankful to you.

thailand Transen

Chaga mushroom dinner may have been taught a great deal of globally by means of Euro contributor Alexandr Solzhenitsyn michaelâ??s narrative â??Cancer Wardâ?? exactly where the large person could alleviated linked with types of cancer among support from this specific coffee. Chaga Mushroom

holy cow

Pretty section of content. I just stumbled upon your site and in accession capital to say that I get actually loved account your weblog posts. Anyway I will be subscribing to your feeds and even I achievement you get right of entry to constantly rapidly.

Anti Aging Serums

That is the appropriate blog for anyone who desires to search out out about this topic. You understand a lot its virtually onerous to argue with you (not that I actually would need?HaHa). You definitely put a brand new spin on a subject thats been written about for years. Nice stuff, simply nice!

team building activities

Thanks, I've recently been hunting for info about this subject for ages and yours is the best I've found so far.

lowest insurance rate quotes

Hey! Someone in my Myspace group shared this site
with us so I came to check it out. I'm definitely enjoying the information. I'm bookmarking and will be tweeting this to my followers! Excellent blog and outstanding design.

bupropion

very good written article. it will be supportive to anybody who employess it, including me. keep up the good work - looking forward to more posts.

puls stacja

I have seen that car insurance corporations know the autos which are liable to accidents along with other risks. Additionally they know what types of cars are given to higher risk along with the higher risk they have the higher the particular premium amount. Understanding the uncomplicated basics connected with car insurance just might help you choose the right type of insurance policy which will take care of the needs you have in case you get involved in any accident. Thank you for sharing the particular ideas on your own blog.

baju batik

I know this if off topic but I'm looking into starting my own blog and was wondering what all is needed to get set up? I'm assuming having a blog like yours would cost a pretty penny? I'm not very web smart so I'm not 100% sure. Any tips or advice would be greatly appreciated. Appreciate it

kitchenaid parts

Hi just thought i would tell you something.. This is twice now i've landed on your blog in the last 3 days hunting for completely unrelated things. Spooky or what?

Qardoo please

The the next occasion I just read a weblog, Hopefully that this doesnt disappoint me up to this. I'm talking about, It was my method to read, but I actually thought youd have something interesting to express. All I hear can be numerous whining about something that you could fix ought to you werent too busy searching for attention.

Blog mode

Only wanna remark that this is extremely useful, Acknowledges for taking your day to write this. ?We can?t all be heroes so somebody has to pose on the shackle moreover explosion as they go by.? by Will Rogers.

RS Schmitt Money

*When I originally commented I clicked the -Notify me when new comments are added- checkbox and now each time a comment is added I get four emails with the same comment. Is there any way it is possible to remove me from that service? Thanks!

mover sc

We sought to provide relocation, delivery and storage services of unrivalled quality to individuals, organizations, and businesses. Our quality of service is a daily- renewed endeavor that each transfer associate believes in and executes each and every day.

Arnold California Real Estate

Astonishing ... simply astonishing. Way to give us all something that we might not have ever known about. At least I just discovered something new. You are so awesome!

click here

What i do not understood is actually how you are not actually much more well-liked than you may be right now. You're so intelligent. You realize thus considerably relating to this subject, made me personally consider it from a lot of varied angles. Its like men and women aren't fascinated unless it is one thing to do with Lady gaga! Your own stuffs great. Always maintain it up!

magic submitter

I thought it was going to be some boring old publish, but it truly compensated for my time. I will publish a link to this page on my weblog. I am confident my visitors will discover that quite beneficial

exercises

Write far more, thats all I've to say. Literally, it seems as though you relied on the video to make your point. You undoubtedly know what youre talking about, why throw away your intelligence on just posting videos to your site when you can be giving us something enlightening to read?

recover files mac

I like the valuable info you provide in your articles. I?l bookmark your blog and check again here frequently. I am quite sure I?l learn lots of new stuff right here! Good luck for the next!

Eze Group

A subject close to my heart many thanks, i have been thinking about about this subject for some time.

Malorie Vial

I'm completely cheerful to uncover this great site. I'd like to say thanks a lot for this excellent read. If you possible could add Stumbleupon button to your web page, it just might help you to reach a lot more people on the net. Kind regards

fax server

Undeniably believe that which you said. Your favorite justification seemed to be on the internet the easiest thing to be aware of. I say to you, I certainly get annoyed whilst people consider worries that they plainly donâ??t know about. You managed to hit the nail upon the top and also defined out the whole thing without having side effect , individuals can take a signal. Will likely be back to get much more. Thanks

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013