vaalean asun väripilkut

 Vaalean asun väripilkut: koru Rose Bud / ballerinat Pertti Palmroth (siskolta saatu) / vyö Amsterdamin pikkuputiikista

***

"Mitä menestyneemmän kuvan haluamme itsestämme antaa, sitä onnettomampia meistä lopulta tulee." 

 

Törmäsin suunnilleen tällaiseen ajatukseen tänään. Erään toimeliaan, mutta juuri aika kovan burnoutin kokeneen nuoren miehen suusta.

Eikä lausahdus tällä kertaa koskenut blogeja tai sosiaalista mediaa, vaan ihan meitä kaikkia. Mistä puhumme, miten olemme. Ennen kaikkea; miten haluamme muiden meidät näkevän.

Menestys. Tja. Se on varmasti tavoitteiden ja haaveiden saavuttamista. Kukaan ei vaan voi olla pelkästään menestynyt. Jollakin saralla saavuttaminen on aina toisaalla menettämistä. Tavoitteiden ja haaveiden saavuttaminen on yleensä kovan työn takana ja mitä kovemmin jotain haluaa, sitä varmemmin joutuu jostain muusta luopumaan. 

Mutta kuinka tärkeää se on? Onko menestyksestä tullut vielä tärkeämpi tavoite kuin onni ja voiko toive menestyksestä olla suurempi kuin aito kiinostus tavoitteen saavuttamista? Entä jos haluaa vain vaikuttaa menestyneeltä? Entä jos ei uskalla olla heikko, tavallinen ja sanoa että ahdistaa? Entä jos ei pysty sanomaan kenellekään että pelottaa? Entä jollei kehtaa myöntää, että tänään olin niin surkea töissä, että voisin saada potkut?

Entä jos kassajonossa puolitutulle juttelisikin ihmismielen kummallisista kiemuroista? Siitä miten uni ei meinanut tulla tai siitä miten pieleen työtehtävä tänään meni? Miten olin ihan pohjalla. Mitä tuttu siihen sanoisi? Kysyisi ehkä että onko sinulla varmasti kaikki okei. Ja voisitte yhdessä nauraa että on on, tällaista tämä nyt vain on. Tai ajatella, jos voisit sanoa että ei ihan; toivuin juuri pahasta väsymyksestä. Ja se kuulostaisi yhtä normaalilta kuin että olipa paha flunssa.

Koska sellaista tämä (elämä) nyt vain on, ettei minkään kuulukaan mennä aina putkeen - vaikka "menestyneistä" ihmisistä joskus sen kuvan saakin. Jokainen meistä on joskus ihan surkea ja olo kuin vessanpytyllä; yleensä menestystä saavuttaneet ovat matkallaan kompastuneet vielä useammin kuin muut.

Se voi kuitenkin tehdä aika hyvää. Ettei yritä vaikuttaa niin kauhean menestyneeltä. Että yrittää vaikuttaa vähän inhimillisemmältä, vähän enemmän ihmiseltä. Vähän normaalimmalta. Ihmiseltä, joka sairastaa joskus flunssan, joskus väsyy, silloin tällöin kompastelee ja jatkaa matkallaan.

Eikä muiden vuoksi, vaan itsemme vuoksi. Yksinkertaisesti oman onnellisuutemme ja mielenkeveytemme vuoksi. 

Kommentit (27)

Vierailija

Hei Johanna!

Puhutteleva teksti. Susta itsestäsi vaan on välittynyt tän blogin kautta juurikin tosi menestyneen ihmisen kuva. Sulla on ihana, ehjä perhe ja upea koti. Olet suht varakas, taiteellisesti lahjakas ja kauniskin vielä. Ympäristösi huokuu harmoniaa. Vaikka joskus kerrotkin Suomi-ikävästäsi, on sulla Norjassakin kuitenkin ystäviä, jotka kutsuvat kylään ja jotka kyläilevät teillä. Suomeenkin pääset kuitenkin monta kertaa vuodessa toisin kuin esim. muilla mantereilla asuvat suomalaiset. En ymmärrä mitä sinun menestyksestäsi vielä puuttuu.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, enkä voikaan valittaa tai edes kirjoittaa kovin paljon omista kokemuksistani; vain ajatuksista joita tuo lausahdus herätti. Tai toki töissä joskus on omat ongelmansa ja joskus tosiaan tuntuu ettei oma työpanos riitä jne. Ja joskus on ihan oikeasti tuntunut siltäkin, että elämä on ihan merkityksetöntä ilman niitä Suomen rakkaimpia lähellä eikä ystävät täällä tai edes mies  riitä korvaamaan perhettä Suomessa. Jne. :)  Pääpointtina kai se, että siitä huolimatta kuinka menestyksellä elämä ulospäin näyttää, riippuu sen kokeminen itsestä. Muiden silimissä onnekas ihminen saattaa olla ihan onneton. Enkä itseasiassa haluaisi yrittää vaikuttaa mitenkään "menestyneeltä", mieluummin tyytyväiseltä. :))

Vierailija

Kiitos Johanna, hyvä vastine! On totta ettei kukaan pysty ulkoapäin päättelemään toisen ihmisen menestystä. Kommenttini koskikin blogista saamaani mielikuvaa, subjektiivinen oletus siis. :)

T. edellinen kommentoija

Vierailija

Juuri niin totta. Ja ulkoisten asioiden pohjalta kanssaihmiset sinut arvottavat, tietämättä mitä vaikeuksi, huolia tai ilonaiheita meistä kukin sisällään kantaa. Se toisten ihmisten arvottaminen ylipäätään on niin turhaa. Olen huomannut, että jos ulkoisesti näyttää hyvinvoivalta, eikä jaksaa valittaa ja murheitaan muiden harteille sysätä, saa valitettavasti kokea helposti väheksyvää arvostelua "helppoahan sinulla on yms".  Tärkeintä kai on kuinka itse elämänsä hyviin ja niihin ei-niin-hyviin asioihin suhtautuu. Kiitollisuus kaikesta hyvästä,  se lisää onnellisuutta - niin omaa kuin läheisten. Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija

Niin totta! Ja yleensä menestyneistä ihmisistä nähdään vain se menestys, ei sitä kovaa työtä, epävarmuutta, ikäviä tunteita ja tuskaa mitä sen eteen on nähty. Harva kun kuitenkaan menestyy vahingossa, kyllä se aina vaatii vähän jotain muutakin... 

Ihana tuo matto! Tosi kiva kuosi :)

 

<3 Hannele

http://www.rakkaudellahannele.fi

Vierailija

Tosi kivan näköisen pihan olet saanut aikaan! Verhot tuo ihanan tunnelman, kesäisen ja kiireettömän...niin herkullisen.  Taitava olet! 

-M

Vierailija

Ihanasti sanottu, osu ja uppos <3 jostain juuri luin ajatuksen joka meni jotenki näin: "Ole ystävällinen jokaista vastaantulevaa kohtaan, sillä et tiedä mitä hän käy läpi tälläkin hetkellä elämässään." Minusta tuoki oli aivan kullanarvoinen elämänohje.

Asumme talossa, jossa asuu paljon vanhuksia ja vajaakuntoisia. Mulle on aina ollut itsestäänselvää huikata moikat naapureihin törmätessäni. Tulee kyllä itellekin hyvä mieli kun tervehtii väsyneenkin (tai jopa tympääntyneen) oloista naapuria ja saa iloisen vastakaiun. Ilme on monella yllättynyt ja se saa minut aina miettimään mm. sitä, onko naapureiden tervehtiminen tosiaan niin harvinaista nykyään...

-Sohvi

Vierailija

Kiitos Johanna tästä kirjoituksesta. Tuli juuri nyt tarpeeseen! Olkaamme ihmisiä toisillemme - ja myös armollisia itsellemme! :)

-Valkoinen tähdikki

Vierailija

Hyvä kirjoitus. Kiitos. Täällä Suomessa juurikin menestys ja raha ovat ne tärkeimmät arvot. istuin iltaa porukassa, jossa seurueessamme oli perusporukan lisäksi yksi ennestään tuntematon pariskunta ja yksi jo tutuksi tullut varakas pariskunta. Koko illan jatkui valtava keskinäinen nokittelu omaisuudella ja menestyksellä. Toisessa päässä pöytää keskusteltiin kenen nuorella on parempi kesätyö- ja koulutuspaikka. Keskustelun taso sai minut kertakaikkiaan voimaan pahoin. Eivät ihmiset todellakaan onnea tavoittele - raha, menestys ja omaisuus ratkaisee, ja kun nämä on saavutettu siitä pitää kertoa häpeilemättä kaikille.

Vierailija

Onpas viihtyisän näköinen terassi! Onko se katettu? noita verhoja jäin miettimään että ovatko sään armoilla?

 

Vierailija

Itse olen pohtinut näitä asioita paljon viime vuosina. Alkupotkun näille ajatuksille sain, kun odotin kuopustani. Raskaus-aikana oli kaikenlaisia epäilyksiä lapsen terveydestä sekä sitten töissä tapahtui yllättäviä muutoksia, kumpikin asia veti mielen matalaksi. Sitten kerran töistä tullessa, tuntematon vastaantulija totesi mulle: " voisi sullakin olla parempi ilme". Häkellyin tilanteesta niin paljon, etten kyennyt sanomaan mitään. Jäin tuon jälkeen pohtimaan, että miltä oma elämä muiden silmissä näyttää ja kuinka paljon toisesta voi tietää ja miksi minun olisi pitänyt näyttää parempi ilme? Kenen vuoksi? Asiat korjaantuivat tuosta tilanteesta, mutta sillä hetkellä en tiennyt mihin suuntaan asiat menisivät ja mieliala parani hiljalleen, kun asiat selvisivät.

Muutenkin tuo kesä sai minut pohtimaan montaa asiaa, terveyttä ja elämää, sitä kuinka paljon asioita on omassa kädessä ja kuinka paljon on sellaista mihin ei itse ei voi vaikuttaa, ainoastaan sen kuinka niihin suhtautuu.

Olen saavuttanut tärkeimmät tähän astiset haaveeni ja se on saanut minut pohtimaan, mitä nyt tavoittelisin ja mikä on oikeasti tavoittelimisen arvoista ja kuinka paljon olen tekemään asioiden eteen töitä. Kaikkea ei voi saada, saadakseen jonkun asian, on toisesta asiasta luovuttava.

Ajatus, jonka löysin toisen blogin kommenteista sopii mielestäni tännekin:

Älä turmele sitä mitä sinulla on,
haluamalla sitä mitä ei ole;
ja muista, että mitä sinulla nyt on,
oli kerran niiden asioiden joukossa,
joista vain uneksit.

-Epikuros

 

-neito-

Vierailija

Voi Johanna, miten hyvin taas kirjoititkaan!

Valitettavan usein ihmisen pitää käydä ensin rankasti polvillaan ennen kuin ymmärtää toimivansa itseään vastaan. Itse kävin myös läpi rankan burnoutin (en niinkään menestymisen vaan kiltteyden vuoksi) ja vei vuosia ennen kuin opin olemaan itselleni armollisempi; vähempikin riittää.

Lämpimät ajatukseni myös sille mainitsemallesi nuorelle miehelle.

-Anu

Vierailija

No mutta Johanna, mikä sinua estää kirjoittamasta postausta joskus sellaisenakin päivänä, kun kaikki ei sujukaan niin mallikkaasti?

Vierailija

Oikeassa olet, Johanna. Kiitos ajatuksia herättävästä blogista. Olen seurannut sun blogia ehkä kolmisen vuotta, ensin silloin tällöin ja viime aikoina melkein päivittäin, ja olen alkanut pitää sua tosi miellyttävänä ihmisenä juuri näiden tällaisten syvämietteisempien postausten perusteella. Sun vaate-, kauneus- ja liikuntajutut jne. on myös miellyttäviä luettavia kauniiden kuvien ansiosta, mutta jotenkin olen vakuuttunut susta erityisesti näiden vakavien juttujen perusteella. Kiitos todella hyvästä blogista, lämpimiä ajatuksia ja kaikkea mahdollista hyvää sun ja sun perheen elämään!

 

Vierailija

Älyttömän hyvä teksti, eipä voi muuta sanoa! Olen seurannut blogiasi monta vuotta, ja aina vain se on lempiblogini. En kommentoi oikeastaan ikinä, mutta nyt täytyy kommentoida kerralla myös ihan menneidenkin vuosien puolesta, että olet todella taitava kirjoittaja, ja ajatuksesi ovat aina niin hyviä ja inspiroivia, että en voi kun ihmetellä, mistä niin hyviä ja raikkaita näkökulmia löydätkin! :) Ja kuvat ovat myös aina niin kauniita! Iso kiitos siis mahtavasta ja elämänmakuisesta blogista, ihanaa alkukesän jatkoa! <3 

Vierailija

Kauniisti sisustettu tuo terassi, matotkin tuovat kesähuonemaista tunnelmaa. Kestävätkö ne sadetta vai pitääkö ne viedä aina sateella sisään?

Vierailija

Kesää odotellessa, terassi odottaa käyttäjiään mutta niin tekee kesäkelitkin.... Kysyn tässä että kestääkö tuo ihana matto ulkoilmaa, siis sellaista jossa ei katos suojaa? Eli onko materiaalli esim muovi? Jos näin on, niin sitten seuraava kysymys kuuluu: mistä olet sen hankkinut?

Vierailija

Ihana kesäkeidas tuli - ja tärkeä muistutus elämästä! Johanna olet elämäsi enkeli! Meille ei ole niiin väliä ollaanko menestyneitä tai ei, vaan juurikin tyytyväisiä eloomme. Ja siihen, että toisen opiskelevan jälkikasvun elämä olisi myös tasapainoista. Kuten nyt näyttäisi olevan. Talossamme asuu myös useita vanhuksia. Viikonloppuna huomasimme yhdelle rouvalle tulleen happiviikset ja kerroimme hänelle, että autamme mielellämme tarvittaessa, vaikka vain kaupassa käynnissä. Tässä on kaksi kauppaa lähellä ja toinen samassa talossakin. Mutta sekin pieni ele sai mielen onnelliseksi, kun voi tarjota toiselle ihmiselle apuaan. Onneksi hän ei ole niin huonossa kunnossa ettei tarvinnut luopua upeasta autostaan. Voisin kuvitella sen olevan kova paikka ettei pääsisi ihmisten ilmoille enää omin avuin. Sekin on pieni ilonaihe että Swiss avasi keskieuroopasta uuden ja edullisen lentoreitin Suomeen... Kovasta kilpailusta huolimatta toivon, että asiakkaita riittää jokaiselle yhtiölle.

Vierailija

Jotain ristiriitaisuutta näissä postauksissa on, jotain surullisuutta taustalla, vaikka päällisin puolin kaikki on monen mielestä upeasti. Kaikkea haluamaansa kun ei välttämättä voi saada. Blogeissa on useinkin se, että toisinaan asioita tehdään senkin vuoksi, että on jotain näytettävää, kuvattavaa, kerrottavaa. Unohtuuko siinä oma elämä? Tämä on ihan tutkittuakin juttua.

Vierailija

Muualla asuvana voisin sanoa että tuo "surullisuus" voi olla sitäkin, että asuu muualla. Kummallista kyllä kotimaataan kaipailee aina silloin tällöin. Tai ainakin enemmän sieltäpäin tullessa. Olen iloinen että se tunne menee nopeasti ohitse, kun laukut saa purettua, ja normielämä taas alkaa. No vasta Suomessa käydessä olin aika yllättynyt kun mieheni tokaisi, että täällä Hgissä voisi olla pieni studiontapainen niin voisimme piipahtaa useammin...? Edellisestä käynnistä oli jo aikaa... Mutta, mutta, miksi kaikesta hakea jotain ristiriitaista. Meillä jokaisella on arkemme josta nautimme omalla tavallamme. Ja se yksityielämä on, oli blogia tai ei. Bloggarit ovat tuntevia ihmisiä hekin, joten suotakoon se heille.

Vierailija

Mitään ei tarvi mistään hakea, saa kai täällä pohdiskella ihan rauhassa. Ei kannata tulkita toisten tekstejä sen enempää. Erilaiset näkemykset ovat rikkaus.

Vierailija

Hieno kirjoitus taasen =) jokaisella on omat murheet ja ilot. Toiset niitä enemmän tuo julki kuin toiset. Annetaan kaikkien kukkien kukkia <3 Tosin välillä turskahtaa yli jos on pitänyt sisällään paljon juttuja...voi kun keskusteltaisiin paljon enemmän ja muistettaisiin myös kuunnella mitä toisella on sydämmellä. Hyvää kesää sinne Johanna!

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram