uutisista

(täällä on ollut kesäkelit, +20 astetta / vanha Splendid -trikoomekko ja Odd mollyn neulejakku, nilkkurit Laura Bellariva)

 

Kirjoitan nyt aiheesta, josta pitäisi kai kirjoittaa vähän useammin.

Jos uskaltaisi. Tämä on nimittäin aihe, joka helposti tulkitaan tekopyhäksi ja hyvä ihminen -imagon boostiksi.

Mutta tämä on  myös tärkeä aihe, josta joskus on vaan pakko sanoa. Silloin kun uutiset itkettävät eikä kevyistä aiheista tunnu löytyvän mitään sanomista.  

En siis kirjoita naisten itsetunnosta enkä Maisan tissikohusta (joka ei kyllä herättänyt minkäänlaisia tunteitakaan; ei ärtymystä eikä edes tarvetta kirjoittaa eli hypätään suoraan yli.) Enkä edes eduskuntavaalien tuloksesta, vaikka jotain hassua sielläkin taisi tapahtua.

Kirjoitan nyt vaikka kaikista niistä venepakolaisista, jotka rantautuivat Italiaan. Ja niistä, jotka ovat kuolleet merelle. Pienistä lapsista ja niiden urheista vanhemmista, jotka ovat lähteneet sodan pommittamasta Syyriasta. Niistä onnekkaista, jotka nyt halaavat lastaan sisilialaisessa venesatamassa, hymyilevät leveästi kameralle ja nostavat peukkua. Ja jotka norjalaistoimittajalle sanovat jatkavansa matkaansa mahdollisimman kauas, toivottavasti Norjaan (tai Suomeen, veikkaisin). 

Niistä onnellisista, joilla ei ole mitään muuta kuin vaatteet yllään. Ja elämä.

Tiedän että maailma -ja elämä- on epäoikeideunmukaista. Ja epäreilua. Sille ei voi mitään, aina täällä tulee olemaan ihmisiä hyvin erilaisissa tilanteissa. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisimme vain sulkea silmämme ja nauttia omasta hyvinvoivasta ja -toimivasta elämästämme. Ei se tarkoita sitä, että hyvinvointi kuuluu meille enemmin kuin jollekin toiselle. Että me olemme ansainneet paremman elämän tai paremmat lähtökohdat kuin joku toinen. Kukaan ei ansaitse syntyä sodan keskelle eikä kasvattaa lapsiaan siellä. Eikä etenkään olla saamatta apua. Eikä maailma kehity parempaan suuntaan sillä että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Siksi kirjoitan. Haluan kertoa oman esimerkkini. Ihan konkreettisesti; mun tililtäni lähtee joka kuukausi aika suuri summa (mun pussiini nähden) eri puolille maailmaa. Kummilapsille, heidän yhteisöilleen. Summa, jolla saisi katettua monet kulut täällä Norjassakin, ostettua jotain kivaa. Summa, johon mulla pakollisten kulujen ja omien lasten jälkeen on mahdollisuus. Ennen kaikkea se on mun mielestäni velvollisuus, kun itse saa asua hyvässä ja turvallisessa maassa, pöydässä on tarpeeksi ruokaa ja vaatetta yllinkyllin yllä ja vielä voi ostaa jotain kivaa silloin tällöin. Eikö silloin kuulu myös auttaa apua todella tarvitsevia?

Aloitin parilla kympillä (sekin tuntui isolta summalta aluksi, mutta lahjoituksen voi aina lopettaa, jos siihen tuntuu menevän liikaa rahaa) joskus reilu viisi vuotta sitten ja vähitellen summa ja kummilasten määrä on kasvanut. Kymppikin kuukaudessa on ihan mieletön apu - tiedän touhua jo vuosia seuranneena. Ihan ensimmäisestä kummilapsestani jouduin nimittäin viime kesänä luopumaan, sillä heidän kyläänsä oli saatu hyväntekeväisyysvaroilla ja -tuella rakennettua useampi koulu ja terveyskeskus sekä koulutettua henkilökuntaa. Ja niin, sellaisia koteja orvoiksi jääneille lapsille, ettei heidän tarvitse jäädä asumaan yksin ja huolehtimaan pikkusisaruksista. Kaiken kaikkiaan kyläyhteisö toimi niin kivasti, että Plan siirsi voimansa seuraavaan kylään, josta sain uuden kummilapsen tilalle. Voin siis lämpimästi suositella mukaan hyppäämistä; tuloksia ja parannusta on niin liikuttava nähdä!

Ja jos uutiset itkettävät; tiedä, että voit auttaa. Omaa elämäämme meidän on jatkettava ja sotia emme voi lopettaa, mutta niiden uhreja voimme auttaa. Parantaa maailmaa kotoa käsin. Tiedän, ettei hyväntekeväisyys aina sovi elämäntilanteeseen, eikä se määritä ihmisen hyvyyttä tai huonoutta, mutta jos edes joku jolla siihen juuri nyt on resursseja, ottaa taas askeleen kohti vaikkapa kummiutta tai lahjoittaa Syyria -keräykseen, on tämäkin kirjoitus aika arvokas. 

Ja ties vaikka tässä tulisi vielä pientä kevät-/ kesävaatteiden hyväntkeväisyyshuutistakin lähiaikoina... :))

Nähdään! Rauhallista torstai-iltaa itse kuhunkin kotiin.

Kommentit (66)

Vierailija

Itse olen valinnut WWF- ja eläinsuojeluyhdistyskummiuden.

Niin kauan kun syntyvyyttä ei haluta säännöstellä eikä siten saada kuriin, on aika toivotonta yrittää auttaa saatikka pelastaa liikakansoitettujen maiden kansalaisia. Millaiset vanhemmat tekevät loputtomasti lapsia oloihin, joissa edes heille itselleenkään ei ole ruokaa? 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

(hitsi unohdan aina että tää katkaisee viestit jos laitan jotain ihme merkkejä tekstiin...)

Valistus ja koulutus siis, eli tietoisuus esim. lasten hankkimisesta ja naisillekin koulutus ja työtä yhdistettynä parempaan terveydenhoitoon. Ettei lapsia tarvitse tehdä omaksi turvaksi eikä siinä pelossa että niitä kuitenkin kuolee pois - nämä ovat usein kehitysavun kohteita.

Usein lapsia tietysti "vain tulee" (kun ehkäisystä ei tiedetä/ ei ole käytettävissä), joskin kulttuurina on usein laskea lapset rikkaudeksi ja vanhuuden turvaksi. Hyväntekeväisyyjärjestöt tukevat juuri näiden molempien suuntausten paremmaksi muokkaamista. 

Vierailija

Hyvä puheenvuoro, kiitos. Näin FB:ssä jonkun BBC:n uutisen, jossa puhuttiin siitä, miten "siirtolaiset" ja "maahanmuuttajat" "joutuivat veden varaan". Joku oli sitten punaisella tussilla viivannut yli kaikki ne muka neutraalit sanat ja kirjoittanut tilalle "ihmiset" "hukkuivat" jne. Tuntuu absurdilta, että mediat pyrkivät kieltä muokkaamalla neutralisoimaan sen tosiasian, että tänä vuonna Välimereen hukkuu kahden Titanicin verran ihmisiä, joilla jokaisella on nimi, perhe ja kotimaa jossain. Isiä, äitejä ja lapsia. Koulutettuja ja kouluttamattomia.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä... :S Noita uutisia on jotenkin ollutkin niin paljon, että ne on helppo lokeroida vähän niinkuin "tarinoiksi"...  Eivät aina tunnu siltä että ovat tapahtuneet ihan vasta eilen tai viime viikolla, ihan oikeasti, ihan oikeille ihmisille. 

Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

:) Niin, on tosi helppo sanoa, ettei Suomessa asiat ole hyvin ja siksi tästä onkiin vähän pelottava sanoa...; Onhan epäkohtia tietysti paljon, köyhyyttä (Suomen mittapuussa) ja työttömyyttä ja nyt juuri jonkilainen lamakin. Silti aika monella on rahaa ruokaan (ruokaa yleensäkin saatavilla), asuinpaikka ja mahdollisesti kymppi ylilmääräistä/ kk. Aika paljon sellaista ylimääräistä, jota ei tule ajatelleeksi. Jollei vertaa sodan keskeltä pakenevaan.

Tärkeitä asioita miettiä, huomaa usein miettiessään myös niitä oman elämän positiivisia puolia! :)

Vierailija
Vierailija

Millaiset vanhemmat tekevät loputtomasti lapsia oloihin, joissa edes heille itselleenkään ei ole ruokaa? 

Sellaiset joilla ei ole ehkäisymenetelmiä käytettävissä, ei kenties niistä tietoakaan ja naisilla/tytöillä ei ehkä valinnanvaraa; sellaisessa todellisuudessa elävät, jossa lapset ja lapsenlapset ovat ainut tiedossa oleva vanhuudenturva ja suuri lapsikuolleisuus kylmä tosiasia. Sellaiset joille lapset kuitenkin ovat se elämän siunaus ja ilon ja toivon lähde. Vertaa vaikkapa Suomeen 100 vuotta sitten ja aiemmin, lapsiluvut olivat todella suuria ja läheskään kaikki eivät selvinneet aikuisiksi asti. Oli pulaa, tauteja, levottomuuksia ja suoranaista nälkää, mutta perheet lähtivät pienenemään vasta elin- ja koulutustason nousun myötä. Tämä on ihan universaali inhimillinen ilmiö. Kiitos Johanna tärkeästä kirjoituksesta!

Vierailija

itse annan 5 € joka kuukausi Unicefille. en tiedä auttaako se mitään, toivottavasti.

jos haluaa ajatella positiivisesti, niin nälänhätää kärsivien määrä on vähentynyt sadoilla miljoonilla ihmisillä noin kymmenen vuoden aikana. näin olen lukenut. tosin se johtuu orjatyöstä tehtaissa, eli ei niiden ihmisten tilanne siltikään ole hyvä. mutta elättelen toivoa, että joskus kaikilla maapallon ihmisillä olisi säälliset oltavat. olen tehnyt sellaisen valinnan, että käytän kuitenkin mahdollisimman vähän vaatteita, jotka tuotetaan arveluttavissa oloissa (vaikka nämä orjatyötehtaat ehkä pitkällä aikavälillä nostavat elintasoa joissakin maissa. mutta minusta se on epäinhimillinen köyhyydenpoistamiskeino). sen sijaan suosin esim. R-Collectionia ja Nansoa, joilla eettisemmät tuotantolaitokset. ja olen alkanut tehdä joitakin vaatteita itse :)

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Iso peukku!!!

Kaikki auttaa, sori että laitoin kympin tohon "pienimmäksi summaksi" :(

Ajatella jos jokainen antaisi vitosen ja ajattelisi noin pitkälle! 

Niinpä, hyväntekeväisyydellä on saatu jo aikaan paljon sekä juuri asioiden tiedostamisella; että näistä työolosuhteista puhutaan, että kulutajat kysyvät ja vaativat. 

Tosi kiva kommnetti, kiitos tuhannesti, arvostan. :)

Vierailija

Niin samaa mieltä kanssasi. Ajattelen, että kun on vakituinen työpaikka niin aina voi vähän antaa omastaan - ja niin olen tehnyt koko työhistoriani ajan. 

Vierailija

Kiitos sulle, oli painavaa asiaa. Mua ärsytti ihan kamalasti, kun YLEn uutisissa puhuttiin ensin, että tutkimusten mukaan Suomi tarvitsee lähivuosina lisää työvoimaa ulkomailta - ja sitten esitellään sellaisen kyselyn tuloksia, että mistä maasta suomalaiset haluaisivat meille työntekijöitä. Ja vielä kaiken huipuksi, mistä maasta haluaisivat vähiten. Siis ei ole todellista! Tällainen kyselyn tekeminen jo on musta eettisesti täysin väärin. Eiköhän pitäisi miettiä, missä ihmiset tarvitsevat eniten meidän apua ja kuka tarvitsee uuden kotimaan ja työtä, kun pelkää kuolevansa omassa maassaan. Ykköstoivekansalaisuutena suomalaisilla oli muuten saksalaiset... Nyt varmasti kaikki saksalaiset tulevatkin suurin joukoin meille siivoojiksi, kun ovat niin toivottuja... Arabimaiden kansalaiset taas varmasti ymmärtävät pysyä nyt poissa, kun suomalaiset ovat esittäneet, etteivät he ole toivottuja. Tällaisia kyselyjä ei vaan SAA tehdä. Ei ihmisiä voi luokitella noin synnyinmaansa perustella. Ei meillä ole oikeutta pitää toisia parempina ja toisia huonompina.

Sasali

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin no sitä ei voi päättää tietysti mistä niitä ihmisiä muuttaa :D Tai pakolaismäärää voi/pitää rajoittaa, mutta työntekijät tulevat kyllä miten haluavat :)

Vierailija

Kirjoitanpa tahan nyt pienen oman nakemykseni, koska olen asunut jo vuosia Jordaniassa ja yleensa tanne paakaupunkiin tulee ne rikkaat sotaa pakoon ja koyhat jaavat sinne leireille tai kotimaahansa sodan jalkoihin. Ja nyt, kun Syyrian sotaa on kestanyt jo vuosia on jopa niilta pakolaisleireilta ihmisia paassyt kaupunkeihin asumaan. Monella joka on pakolaisleireilta lahtenyt asuu vuokralla ja usein heilla ei ole varaa edes vuokranmaksuun, koska Jordanian ymparilla jatkuvat sodat/levottomuudet ovat nostaneet vuokrahintoja tuntuvasti. Myoskin monet Jordanialaiset valittavat siita, kun monet Syyrialaiset vievat heidan tyopaikkansa, kun maassa on jo muutenkin paljon nuoria tyottomia.

Naisia pienten lapsien kanssa valilla nakee katukuvassa kerjaamassa ja joitakin kertoja olen nahnyt itseansa myyvia Syyrialaistyttoja. Nama tosin hukkuvat nopeasti katukuvasta, koska Jordanian laki ei salli kerjaysta ja ihmisille muistutellaan vahan valia, ettei kerjalaisille saa antaa rahaa, koska se rupeaa pian edistamaan sita, etta heita tulee enemman katukuvaan. Yleensa kun poliisi heidat kiinni saavat, he joutuvat vankilaan ja joutuvat maksamaan ison sakon paastakseen sielta pois.

On ollut myoskin tapauksia, joissa nuoret pojat/miehenalut ovat olleet liikennevaloissa kerjaamassa ja poliisi ottanut heita kiinni. Sitten, kun tapauksia on ruvettu selvittamaan, niin onkin selvinnyt, etta heidan perhe elaakin leveasti Syyriassa(useampi kalliimpi auto jne.)ja joiltakin poliisit ovat loytaneet taskuista tuhansia dinaareita rahaa, mita he ovat kerjanneet ihan muutaman viikon sisalla(1jordanian dinaari on melkein sama kuin 1euro).

Myoskin yksi karmea mita nuoret syyrialaistytot joutuvat kokemaan on pakkonaittaminen jollekin vanhalle miehelle,yleensa Gulf States alueelta. Eraalla miehella on jopa naittamistoimisto taalla Ammanissa ja han tekee isot rahat, eika valita siita mihin oloihin jopa alaikaiset tytot joutuvat, kunhan vain tahkoaa rahaa. Ja monet Syyrialaisperheet todella naittavat jopa alaikaisen tyttarensa, jotta saa rahaa ruokaan. 

Anteeksi nyt pitka tekstini, mutta halusin nyt tuoda joitakin asioita esiin, mita esim.Syyrian sota on saanut aikaan.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kiitti kommentista; näitä paikallisten realistisia kokemuksia on aina tosi mielenkiintoista kuulla uutisten ja muuten vaan median välittämän kuvan rinnalle... Kun ainahan pinnan alla on paljon mistä ei tiedä mitään... Ja mikä saattaa ihan muuttaa käsityksen!

Ja naittamistoimisto..... 

Vierailija

Mutta kun se kehitysavun antaminenkin on välillä niin kaksi piippuinen juttu. Että halutaanko sitä systeemiä oikeasti pyrkiä muuttamaan. Vai ollaanko siihen apuun jo niin totuttu. Mene ja tiedä. Olen samaa mieltä kyllä siitä, että parempi koulutustaso saa maassa kuin maassakin aikaan varmasti muutosta. 

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niin... Oikeastaan luotan aika hyvin kansainvälisiin järjestöihin nyt jo niin paljon positiivisia muutoksia nähneenä. Kaikkea ei varmasti kovin innokkaasti muuteta, mutta moni asia kuitenkin. Ja parempi vähitellen kuin rysäyksellä ja pakolla. :)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei, pahoittelen kommentin poistosta; se johtuu ihan vain (mieheni) vuosituloarvailuista, jotka eivät kuulu asiaan/tänne enkä oikein tiedä miltä vuodelta/ kuinka luotettavista lähteistä tietoa oli hankittu... Vähän epäreilu kommentti, ehkä ymmärrät. :) 

Mutta vastaan kysymyksiin.

-Lahjoittaisin tod.näk. myös yksinhuoltajana. Näillä tuloilla jatkaisin kai tähän samaan malliin, mutta koska asia on lähellä sydäntä, löytäisin varmasti aina pikkasen jos nyt yksinhuoltajuus toisi paljon uusia menoja. :) Teen tällä hetkellä kolmea työtä ja jaan myös menot mieheni kanssa aika tasan. Hyväntekeväisyys menee ihan mun omista menoista, vaikka olen kyllä yrittänyt saada miehen ottamaan myös oman kummilapsensa :P 

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että juuri niiden, joilla on resursseja, pitäisikin lahjoittaa. Oli se sitten miehen tai vaimon pussista. Usein kahden työssäkäyvän taloudessa on paremmin varaa. En väitä olevani parempi ihminen nyt kuin yksinhuoltajana, jolla ei löydy tilaa lahjoitukselle. Väitän vain että tuntisin itseni paljon huonommaksi jollen tekisi näin nyt kun pystyn. Eikä asialla tarvisi "kehuskella"; ei se kuulu muille, mutta blogi on oiva tilaisuus nostaa tällaisia oikeasti tärkeitä asioita esiin.

-Shoppailu ja hemmotteluhoidot eivät ole mun pakollisia menoja. Aika harvoin käyn. Hierontakin olisi kamalan kiva :P Vakavasti; tokihan niihinkin joskus on rahaa, mutta aika harvoin käyn esim. kasvohoidossa. Viime hieronnasta on varmaankin vuosia. Mieluummin laitan itseasiassa kuukausittain rahaa Planille kuin hemmotteluhoitoihin.

Toivottavasti ymmärrät.

Blogin voit tottakai tiputtaa lukulistalta, mutta tervetuloa jos joskus kuitenkin palaat. :) Ja kommentoi toki vielä, mutta ehkä sitten ilman mitään rahasummia, en olisi kommenttia muuten poistanut. :)

Vierailija
Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

 

Mitä tarkoitat, että saatiin apua Ruotsilta? Ei Suomi pöe mun tietääkseni saanut mitään erityistä apua Ruotsilta?  t. sosiaalihistorioitsija

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

 

Mitä tarkoitat, että saatiin apua Ruotsilta? Ei Suomi pöe mun tietääkseni saanut mitään erityistä apua Ruotsilta?  t. sosiaalihistorioitsija

 

Miten olisi ns. sotalapset, joita lähettiin turvaan Suomesta Ruotsiin?

Vierailija

Tämä on tärkeä aihe ja hyvin monitahoinen asia ratkaistavaksi. Mun mielipide, ja varmasti on asiantuntijoita tarkkaan kuultu, että nyt ensi hätään on juuri oikea ratkaisu lisätä rajavalvontaa. Ei sen takia, etteivätkö ihmiset pääsisi pois kurjista oloista, vaan inhimillisten katastrofien välttämiseksi.

Maailmassa on valtavia elintasokuiluja. Yksi on Euroopan ja Afrikan rajalla. Ongelma ei poistu ihmismassojen siirtämisellä. Itse asiassa Eurooppa on ottanut verrattaen paljon maahanmuuttajia ja pakolaisia. Keskimäärin vuosittain tänne tulee 3 pakolaista per 1000 eurooppalaista. Useassa maassa, Espanja, Ranska, Italia, Saksa tilanne on tällä hetkellä se, että yhteiskunnan rakenteet eivät enää ole mahdollisia suuremmalle väkimäärälle, edes inhimillisesti.

Mitä tulee ihmisten tukemisessa omassa maassaan. Kannatan ehdottomasti sitä. On laskettu, että suhteessa käytettyyn euroon, ovat tulokset paikallisesti tuoettuna lähtömaassa paremmat, kuin pakolaispolitiikan kautta. Se, että kuka tukemisen rahoittaa onkin toinen juttu. Oma kirjoituksesi kertoi omasta panoksestasi. Se on hienoa. Mä olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ovat valtioiden välisiä asioita. Ja että nykyinen 0,5-0,6 % kehitysapumäärärahat bkt:sta tulisi nostaa takaisin 0,7% tasoon. Nykyisin Suomi antaa kehitysapuun noin 1 miljardia euroa vuodessa siis. Ja sanottakoon vielä, että alkuviikosta Suomi siirsi lähes 3 miljoonaa euroa hätäapua pohjois-Afrikkaan katastrofin hallitsemiseksi.

Pakolaisista vielä. Ne, jtka lähtevät veneellä ylittämään Atlanttia eivät ole ne kurjimmissa oloissa asuvat. Pakomatka on afrikkalaisittain hyvin kallis, meillä verrattuna oman talon ostamiseen. Joten siksikin paikallinen tuleminen on kaikin puolin inhimillisempää.

Kuukausilahjoituksista. Kukin niitä tehkööt. Hallinnollisesti niistä menee vähän vähemmän kuluihin, kuin kehitysavusta. Ja apu ei ole niin kasvotonta. Hankkeita, joilla on kasvot onääretön määrä. Itse suosisin esim. naisten pankkia. Naisten aseman parantaminen kun on avain parempaan elämänhallintaan ja lapsiluvun pienenemiseen.

Mun pointti oli se, että kenenkään ei kannata tuntea huonommuutta tai syvää ahdistusta kummitytöttömyydestä tai muusta. Tai että rikkaat maat viis veisaa muiden hädästä. Kyllä Eurooppa välittää. Ottamalla eniten pakolaisia väestöönsä nähden ja siirtämällä tuloihinsa nähden eniten apua rahana. Suomen osuus on vuosittain tuo miljardi, joka on kansainvälisestikin paljon. Euroopan maiden osuus koko maailman kehitysavusta on yli 50% yhteensä noin 60 miljardia vuosittain.Suurin osa käytetään sosiaaliseen infrastruktuuriin eli mm. koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Totta, tämä on kaikkineen paljon suurempi aihe kuin mitä yhteen hassuin blogitekstiin kannattaa edes yrittää mahduttaa. Kiva saada asiaan perehtyneeltä fiksua tekstiä! Olisi mielenkiintoista itsekin perehtyä asiaan vielä paremmin... Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe! Olen tottakai ihan samaa mieltä sun tekstin kanssa ja etenkin että tää on pääasiassa valtioiden välinen asia ja siellähän ne suurimmat summat siirtyvätkin. Silti myös järjestöt tekevät vuosittain myös aika paljon ja yksilönä olo voi joskus olla melko avuton telkkarin edessä omalla sohvalla; hyvä muistaa että meillä on keino osallistua sillä pienellä tavalla mitä nyt yksi ihminen tässä valtavassa kokonaisuudessa voi tehdä. Olisi kamala ajatella ettei yksilön lahjoitus mitään auta, kyllä, koska yhdessä pienet yksilöt ovat auttaneet ja auttavat paljon! :) Mun kokemus on myös se, että järjestöjen kautta siirretyt, ehkä pienemmät summat, menevät vielä tarkemmin hyötykäyttöön - eivät pääse häviämään systeemeihin joita ei edes haluta muuttaa. 

Kiitos hyvästä kommentista vielä!

Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

 

Mitä tarkoitat, että saatiin apua Ruotsilta? Ei Suomi pöe mun tietääkseni saanut mitään erityistä apua Ruotsilta?  t. sosiaalihistorioitsija

 

Miten olisi ns. sotalapset, joita lähettiin turvaan Suomesta Ruotsiin?

Sotalasten lähettäminen on Ruotsalaisten rouvasväenyhdistysten neronleimaus. Suomi olisi halunnut auttaa lapsia Suomessa. Näin jälkiviisaana tämä Ruotsin "apu" on pahin lapsiin kohdistunut kaltoinkohtelu ja joukkotragedia Suomessa ikinä.

Vierailija
Vierailija

 Mitä tarkoitat, että saatiin apua Ruotsilta? Ei Suomi pöe mun tietääkseni saanut mitään erityistä apua Ruotsilta?  t. sosiaalihistorioitsija

 

Miten olisi ns. sotalapset, joita lähettiin turvaan Suomesta Ruotsiin?

[/quote]

Sotalasten lähettäminen on Ruotsalaisten rouvasväenyhdistysten neronleimaus. Suomi olisi halunnut auttaa lapsia Suomessa. Näin jälkiviisaana tämä Ruotsin "apu" on pahin lapsiin kohdistunut kaltoinkohtelu ja joukkotragedia Suomessa ikinä.

[/quote]

Siinä varmaan meni moni asia pieleenkin, mutta motiivina oli halu auttaa ja ainakin minun isäni muistelee sotalapsiaikaansa suurella lämmöllä. Eiköhän se sota ja sitä seuraava pula-aika sotatraumatisoituneine isineen aiheuttaneet enemmän kaltoinkohtelua ja tragediaa.

Mitä Ruotsin apuun tulee muuten, niin siellä oli motto "Finlands sak är vår" ja sieltä saatiin runsaasti tavara- ja kalustolahjoituksia sekä ainakin Pohjanmaalle kotiapumiehiä auttamaan tilanpidossa. Suomi sai myös paljon avustuksia muualta Amerikkaa myöten, ihan tavallisilta auttamishaluisilta kansalaisiltakin! Jotenkin kamalaa että ihmiset eivät tiedä näistä, luullaan että ollaan omillamme pärjätty aina ja kaikki hyvinvointi vain omaa ansiota, mutta eihän sen nyt ihan niinkään mene.

Vierailija

Hyvä kirjoitus vierailijalta 18! Hienoa kun lukijoissa on aina niitä, jotka oikeasti ovat asioista perillä.

Vierailija

Juu Suomessa Plan-kummius tai vastaava on ollut muoti-ilmiö viime vuosina, suorastaan trendikkyyden huippu. Sitten kun olen yrittänyt tarkemmin kysellä systeemistä ei lahjoittajalla ole usein hajuakaan, edes kulujen osuudesta :0

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Ai, no hyvä trendi sinänsä.. Itse en ole törmännyt siihen ollenkaan noin paljon, mutta hyvä kuulla tietysti että moni on lähtenyt mukaan. Sehän se on tarkoituskin, että saataisi moni osallistumaan! Kannattaa tietysti tutustua myös yhdistyksen toimintaan. ;)

Vierailija

Keskustelijalle, joka mietti, auttaako hänen lahjoituksensa mitään: kyllä auttaa. Kuukausilahjoittaminen on tehokkain tapa auttaa maailman lapsia täältä Suomesta käsin.

Ruotsi tavallaan auttoi Suomea 1960-luvulla, kun Suomi koki nopean rakennemuutoksen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi. Noin neljännesmiljoona suomalaista valitsi "talouspakolaisen" roolin ja meni laivalla meren yli Ruotsiin. Sopeutuminen uusiin oloihin oli joillekin vaikeaa, ja "en Finne igen" oli tuttu teksti lehtiuutisissa.

Siitäkään ei ole vielä kovin pitkä aika, kun Suomi sai kehitysapua. UNICEF tuki Suomea 15 nykymiljoonan edestä vuosien 1947 ja -51 välillä. Tuolta ajalta jäi perinnöksi mm. yleinen kouluruokailu. Tuen alkaessa 10% suomalaislapsista kärsi aliravitsemuksesta. Lisää aiheesta täällä: https://www.unicef.fi/unicef/historia/

Mitä tulee suuriin lapsimääriin, joku jo totesikin, että syntyvyys ei laske pakottamalla tai ehkäisemällä. Oikeastaan tarvitaan vain kaksi asiaa: lapsikuolleisuus alas ja tyttöjen koulutus kuntoon. Toimi Suomessa, toimii kaikkialla.

Vielä yksi linkki heille, jotka miettivät, onko kehitysavusta hyötyä. Viime vuosikymmeninä kaksi miljardia ihmistä on saatu puhtaan juomaveden ääreen. Se on yksi ihmiskunnan suurimpia ponnistuksia ja voittoja kautta historian. Täällä lisää voittoja: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus-25-vuotta/suurimmat-saavutukset/

Vierailija

Olen samaa mieltä, että auttaa tarvitsee. Itse kolmen lapsen äitinä olen päättänyt kohdistaa avun kotimaahan. Olen tukenut kaikkea lapsiin liittyvää jo kaksikymmentä vuotta. Vaihdan kohdetta syöpälapsista sijoituslapsiin, liikkennevalistukseen, tms. Tällä hetkellä menossa perhehuoltoliiton tuki, joka tukee sijoituskoteja Suomessa. 

Kun vähistään antaa, niin hyvä kohdistaa apu. Kiitos niille muille, jotka auttavat ulkomailla apua tarvitsevia. Yhdessä saamme aikaan hyvää.

t. Auttava äiti

Vierailija

Tärkeä aihe ja hieno kirjoitus Johanna! 

Sosiaalihistorioitsijalle tiedoksi että meillä Turussa on kokonainen pientaloalue joka on rakennettu sodan jälkeen Ruotsista saaduilla lahjoitusvaroilla/tarvikkeilla. Kulkevat nimellä "ruotsalaistalot" edelleen. Että kyllä sitä apua on tännepäinkin saatu.

 

 

Vierailija

Ruotsista tuli myös sotavuosina miehiä auttamaan maataloustöihin (palkatta), kun oma miesväki oli rintamalla. Että apua on saatu, jos se jollekin on välttämätöntä että voisi itse auttaa.

Vierailija
Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

Hyvä että ihmiset auttavat, ja ylipäätään haluavat auttaa kukin juuri sen resurssin mukaan mitä kenelläkin on. Mutta tuohon ylläolevaan kommenttiin on pakko sen verran puuttua ja oikaista, että kyllä täällä Suomessa on oikeasti kodittomia. On oikeasti nälkää näkeviä. Teen itse työtä missä tämän näen, joka ikinen päivä. Mielestäni media voisi myös puhua Suomen kodittomista, ihmisistä "joita ei ole". Apua tarvitaan kaikkialla, sekä omassa maassa että maailmalla. Itse koen että kaikenlainen apu on tärkeää ja tervetullutta! Eikä sitä ole hyvä kilpailla mikä on oikea marssijärjestys ja mikä apu arvokkainta. Kaikki on.

 

-Piia

Vierailija

Kyllä sitä rahaa löytyy siihen, minkä kokee tärkeäksi. Itseltä menee alle 500e/kk opintotuesta joka kk 10e Unicefille :)

-Juuli

Vierailija

"Sotalasten lähettäminen on Ruotsalaisten rouvasväenyhdistysten neronleimaus. Suomi olisi halunnut auttaa lapsia Suomessa. Näin jälkiviisaana tämä Ruotsin "apu" on pahin lapsiin kohdistunut kaltoinkohtelu ja joukkotragedia Suomessa ikinä."

Et ilmeisesti ole haastatellut sitten ihan kaikkia Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia. Nimittäin läheinen työtoverini oli kokenut tämän itse aikanaan. Ja hän oli ruotsin-vuosistaan erittäin kiiitollinen. Aina kertoi vuosistaan hyvinkin positiivisessä hengessä. Senkin, että oppi sinä aikana ruotsin kielen sujuvasti. Ehkä kaikilla sotalapsilla ei aina ollut niin mukavia perheitä, mutta oli kuitenkin turvallisempaa olla Ruotsissa kuin koti-Suomessa, jossa ei paljon muuta ollut kuin puutetta ja kurjuutta.

Johanna, hyvän asian puolesta kirjoitat. Olemme mieheni kanssa auttaneet milloin milläkin tavalla; sukulaisia toisessa maassa, ja Pelastusarmeijan kautta tuntemattomia. Ja tarpeeseen kaikki menevät, sillä tähänkin maahan otetaan vastaan pakolaisia Syyriasta. Hyvä niin. Suon mielihyvin jokaiselle ihmiselle uuden elämänalun, oli hän sitten pakolainen tai muulla tavalla elämän kolhima.

Vierailija
Vierailija

"Sotalasten lähettäminen on Ruotsalaisten rouvasväenyhdistysten neronleimaus. Suomi olisi halunnut auttaa lapsia Suomessa. Näin jälkiviisaana tämä Ruotsin "apu" on pahin lapsiin kohdistunut kaltoinkohtelu ja joukkotragedia Suomessa ikinä."

Et ilmeisesti ole haastatellut sitten ihan kaikkia Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia. Nimittäin läheinen työtoverini oli kokenut tämän itse aikanaan. Ja hän oli ruotsin-vuosistaan erittäin kiiitollinen. Aina kertoi vuosistaan hyvinkin positiivisessä hengessä. Senkin, että oppi sinä aikana ruotsin kielen sujuvasti. Ehkä kaikilla sotalapsilla ei aina ollut niin mukavia perheitä, mutta oli kuitenkin turvallisempaa olla Ruotsissa kuin koti-Suomessa, jossa ei paljon muuta ollut kuin puutetta ja kurjuutta

En ole haastatellut ensimmäistäkään sotalasta. Akateemiset tutkimukset ovat vapaasti luettavissa ja kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Ohessa sinulle keskeisen sotalapsi-tutkijan tutkimusten keskeisin sisältö. Ja nuo avustusten saamisetkaan eivät ole niin yksinkertaisia asioita. Mutta tässä vähän faktaa. Ole hyvä.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1858

Lasten siirtämiset sota-aikana olivat mitä suurin lasten kaltoinkohtelu ja joukkotragedia. Näin on, vaikka sinä olisit omaa näviisasta miel

Vierailija

Kiitosta vaan historianhavinoista, mutta sain kuormallisen sota-ajan tarinoista kuullessani jo isöäidin henkilökohtaisia kokemuksia.. Taas äitini koti jäi Karjalaan. Joku toinenkin taisi kertoa että isänsä muistelee lämmöllä sotalapsiaikaansa Ruotsissa, etten ihan yksin ollut asialla. Joten turha tässä mieltänsä pahoittaa, jos joku nähnyt tai kokenut asioista myös sen paremman puolen.. Sotalapsia on tänäkin päivänä erossa perheistään.. ja kuka tietää minkälaisissa oloissa? Mutta tässä voimme jokainen olla auttamassa, samoin kuten UNICEF auttoi Suomea, josta kommentoija 23 kertoi. Kiitos hänelle!

Vierailija

Jos on tätä bloggaajaa pidempään seurannut, esim. muutaman vuoden, on hänen toiminnastaan, ajattelustaan ja elämänsä kokonaisuudesta ehkä tietynlaisen kokonaisuuden mielessään muodostanut. Ja sitten ei ehkä niin kovasti ärsyyntyisi tai vastaavasti hurmioituisi mistään yksittäisestä kirjoituksesta tai aiheesta....? 

Vierailija

Kaunis kirjoitus tärkeästä asiasta.

Auttaa voi todellakin pienelläkin summalla ja jos ei halua olla Plan toiminnassa niin ainakin Unicef ja SPR ovat tahoja joiden kautta apua saadaan perille. Muistakaamme olla onnellisia omista rakkaistamme, jotka saamme pitää lähellämme.

Kiitos blogistasi, jos joskus en ehdi lukea kaikkea tekstiä niin haluan ainakin katsoa kauniita ja rauhallisia kuviasi.

PS. Olen useasti ihaillut tapaasi yhdistää "vanhoja" ja uusia vaatteita, tuo kokonaisuuksien luomisen taito taitaa minulta puuttua.

-Kikke

 

 

 

 

 

Vierailija

Mä kanssa tuen monin tavoin eläinsuojelutyötä, typeristä typerin ihmislaji sotikoon vaikka tappiin asti.

Vierailija

Kiitos Johanna.

Uutiset tosiaan itkettävät,ja satuttavat niin, että niitä yrittää työntää kauemmas itsestä..Tärkeä aihe,ja hyvä muistutus monelle!

Suuri kiitos ihanasta blogistasi,vuosia seuranneena,liian harvoin kommentoivana..

Aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle!

Anna

Vierailija

Olipa hyvä postaus ja tärkeä aihe. Minun on pitänyt jo pitkään ottaa kummilapsi planin kautta ja tämän luettuani ryhdyinkin samantien pienen nepalilaisen tytön kummiksi. Hyvä siis, että olet rohkea ja kirjoitit aiheesta. Aurinkoista viikonloppua kaikille! 

Vierailija

Itselläni on kummilapsi Thaimaassa Kirkon Ulkomaanavun kautta. 15 e /kk. Suosittelen.

Vierailija

Naisille tietoa ja mahdollisuus ehkäisyyn, naisille koulutus, koulutuksen avulla töitä, töistä omaa rahaa, jota nainen itse saa käyttää eikä ole rahankäytössä miehestään riippuvainen, palkka mahdollistaa naiselle ehkäisyn hankkimisen, jolloin lapsiluku pienenee ja kehitystä voi tapahtua. Kiitos Johannalle hienosta tekstistä, joka antoi ajattelemisen ja toteuttamisen aihetta. Erityiskiitos kattavasta kommentista numero 17. kirjoittajalle!

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Hyvä krjoitus! Minua kiukuttaa kun suurin osa suomalaisista on sitä mieltä että 'ensin oman maan asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muita' (lue PS). Helppo se on täältä huudella kun kaikilla on turvallista ja rauhallista eikä kukaan ole oikeasti koditon tai kuole nälkään. Ei ole pitkä aika siitä kun me tarvitsimme apua Ruotsilta. Pelottaa oikein ihmisten empatian puute. Kuten kommentti yllä olen itse myös suuri eläinten ystävä ja autan parhaani mukaa eläimiä koska niillä on asiat vielä huonommin kuin ihmisillä. Tärkeitä asioita todellakin <3

Hyvä että ihmiset auttavat, ja ylipäätään haluavat auttaa kukin juuri sen resurssin mukaan mitä kenelläkin on. Mutta tuohon ylläolevaan kommenttiin on pakko sen verran puuttua ja oikaista, että kyllä täällä Suomessa on oikeasti kodittomia. On oikeasti nälkää näkeviä. Teen itse työtä missä tämän näen, joka ikinen päivä. Mielestäni media voisi myös puhua Suomen kodittomista, ihmisistä "joita ei ole". Apua tarvitaan kaikkialla, sekä omassa maassa että maailmalla. Itse koen että kaikenlainen apu on tärkeää ja tervetullutta! Eikä sitä ole hyvä kilpailla mikä on oikea marssijärjestys ja mikä apu arvokkainta. Kaikki on.

 

-Piia

 

Mutta näitten ryhmien suurin ongelma on päihteidenkäyttö. He käyttävät kaikki rahat päihteisiin ja silloin ei juurii jää rahaa ruokaan ja asumiseen. Mutta jos puhutaan tavallisesta raittiista ihmisestä/perheestä Suomessa niin ei varmasti kukaan näe nälkää tai joudu yöpymään ulkosalla. Hyvää perusruokaa saa oikeesti edullisesti. Keskittyisin Suomessa siis nimenomaan näihin päihdekäyttäjiin koska se on todella iso, vakava ja yhteiskunnalle kallis ongelma.

Vierailija

Hyvä ja tärkeä kirjoitus, kiitos siitä! Luen blogiasi juuri siksi, että kaiken kevyen, kauniin ja positiivisen keskellä nostat kirjoituksiisi myös ns. tärkeämpiä ja arkisempia aiheita. Ja osaat kirjoittaa niistä vielä hyvin! Pienilläkin asioilla voi vaikuttaa kaikille parempaan huomiseen ja nämä kirjoituksesi ovat myös esimerkki siitä. Olen ollut aiemmin satunnaislahjoittaja, mutta nyt kun pysähdyin ajattelemaan asiaa niin miksi en antaisi minulle "pientä" summaa kuukausittain sitä tarvitsevalle. Kiitos kirjoituksesta ja kivaa viikonloppua :)

Vierailija

kyllä mä sanon, että minulla ei ole varaa laittaa rahaa muualle kuin omaan ruokaan ja asumiseen. jos jotakin ylimääräistä jää, se menee säästöön jos ja kun tarvitsee ostaa jotakin suurempaa kuten uudet kengät tai talvitakki. en voi sietää tuollaista kommentointi kuten "oman maan asiat kuntoon ensin; lue PS). se on helppo huudella, jos ei ole joutunut näkemään suomessa muuta kuin hyvinvointia. kyllä, täällä(kään) kaikilla ei asiat ole hyvin. 

Vierailija

Hei! Suomessa on ihmisiä, jotka ovat kyllä vähäosaisia, eikä aina kyse ole omasta päihteiden käytöstä. Työttömyys ja sairaudet ajavat ihmisiä köyhyyteen. On helppo sanoa, että aina tekevälle  töitä löytyy, jos valmis muuttamaan, mutta ei se niin helppoa ole. Muutto voi tarkoittaa sitä, että ei enää pysty huolehtimaan vaikkapa omista huonokuntoisista vanhemmista tai sairaasta aikuisesta lapsesta. Ihmisten tilanteet on todella komplisoituneita, eikä niihin ole patenttiratkaisua. On siis tärkeää huolehtia myös lähimmäisistä täällä Suomessa. Kuitenkin viimeaikaisissa keskusteluissa on tahallisesti haluttu tehdä vastakkain asettelua auttamisen kanssa täällä Suomessa verrattuna apuun ulkomaille. Eihän sen niin tarvitse olla. Molempia apukeinoja tarvitaan. Apua ulkomaille on kritisoitu siitä, että apu on ollut tehotonta ja toiminut lähinnä auttajamaan etujen pönkittämisenä. Näistä kyseenalaisista avustusjutuista on onneksi ollut julkista keskustelua ja on selkeästi ollut tilanteita, joissa apu on ollut karhun palvelus, mutta jos halutaan niin asioita voitaisiin lähteä kehittämään. Esimerkiksi juuri naisten kouluttaminen ja ehkäisyvalistus olisivat näitä positiivisia keinoja. Turhaa sen sijaan on lähettää 20 traktoria, jos polttoainetta ei ole saatavilla.

 

Muitakin keinoja auttaa on kuin rahan antaminen. Kaikilla ei ole mahdollista antaa rahaa, mutta jotakin muuta voi olla. Jokainen auttaa niin kuin pystyy. Ajan antaminen esimerkiksi toimimalla hyväntekeväisyysjärjestössä on loistava keino.

 

Ja vielä yksi asia. Hierojalla ja kauneushoidoissa käynnit voivat olla ihan hyvä juttu. Joskus tämä palveluntarjoaja saattaa olla pienituloinen ihminen, joka koittaa saada perheelle elantoaan näin. Se, että asiakkaita on voi estää tämän ihmisen ja ǩoko perheen ajautumisen sosiaaliturvan varaan. Palvelut vielä usein ovat sellaisia eettisen kuluttamisen keinoja.

 

Hyvä postaus ja hyviä kommentteja!

Vierailija
Vierailija

Jos sinulla on Johanna mahdollisuus, niin luepa Kodin Kuvalehdessä ollut haastattelu, itse en sitä kuivin silmin pystynyt lukemaan. Kyse siis Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista. Ohessa haastattelusta pätkä, harmi kun ei näy kokonaan:

http://m.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/hyva_mieli/ihmissuhteet/tahan_tulee_juttu_anna_takasesta

 

Mä luin tuon jutun painetusta Kodin Kuvalehdestä hiljan just. Aivan kamala olo tuli. Kun se on kuitenkin niin ainutkertaista se lapsuus niin lapselle kuin äidille. Itkettää taas nuo kohtalot. Kamala aihe, ei ihme, että siitä ja sen traumoista vaiettiin niin pitkään. Voi pieniä lapsiparkoja :( . Omat vanhempani syntyivät sodan ollaa 1939, ja onneksi heitä ei siirretty minnekkään. Pitää olla tästäkin onnellinen, kun nämä kokemukset heijastuvat seuraaviinkin sukupolviin.

Vierailija
Vierailija

Nepalissa tarvitaan nyt kipeästi apua. Autetaan kukin parhaamme mukaan!

Alapeukuttaja, oletko ajantasalla? Vilkaisehan pikkasen uutisia......

Vierailija

Mä jäin laskemaan, että jos todenteolla ihmiset kaikkialla Euroopassa hankkisivat kummilapsia kehitysmaista. Joukkovoimana. Niin silloin sadat tuhannet ja miljoonat lapset saisivat paremman elämän kotimaassaan. Kun apu ei ole niin kasvotonta vaan sillä on tarkka kohde, niin auttaminen olisi kai helpompaa.

Mietin myös, että kun maapallolla on 7 miljardia ihmistä. Heitä noin puolet asuu äärimmäisessä köyhyydessä, niin pakko varmaan uskoa ihmisen olevan itsekäs siten, että ei ihan äkkiä olisi valmis jakamaan puolta omastaan. Vai pystyisittekö? Yhtäkkiä asuntonne jaettaisiin puoliksi toisen perheen kanssa. Toinen auto lähtisi heille. Vaatekaapit menisi puoliksi. Ja jääkaapissa olisi vähemmän tavaraa. Palkka ja tilin saldo puolittuisi. Silti kaikki maksaisi kaupassa yhtä paljon kuin tähän asti.

Pystyisittekö? Mä en ople varma. Tuli niin paha olo omasta itsekkyydestä, että taidan ottaa samantien kummilapsen.

Vierailija
Vierailija

Mä jäin laskemaan, että jos todenteolla ihmiset kaikkialla Euroopassa hankkisivat kummilapsia kehitysmaista. Joukkovoimana. Niin silloin sadat tuhannet ja miljoonat lapset saisivat paremman elämän kotimaassaan. Kun apu ei ole niin kasvotonta vaan sillä on tarkka kohde, niin auttaminen olisi kai helpompaa.

Mietin myös, että kun maapallolla on 7 miljardia ihmistä. Heitä noin puolet asuu äärimmäisessä köyhyydessä, niin pakko varmaan uskoa ihmisen olevan itsekäs siten, että ei ihan äkkiä olisi valmis jakamaan puolta omastaan. Vai pystyisittekö? Yhtäkkiä asuntonne jaettaisiin puoliksi toisen perheen kanssa. Toinen auto lähtisi heille. Vaatekaapit menisi puoliksi. Ja jääkaapissa olisi vähemmän tavaraa. Palkka ja tilin saldo puolittuisi. Silti kaikki maksaisi kaupassa yhtä paljon kuin tähän asti.

Pystyisittekö? Mä en ople varma. Tuli niin paha olo omasta itsekkyydestä, että taidan ottaa samantien kummilapsen.

Pääsisitte synnyttämään vaan joka toisen lapsen sairaalaan. Lapset saisivat puolet rokotteista. Teiltä hoidettaisiin vain joka toinen sairaus. Joka toinen antibioottikuuri jäisi saamatta.  Vain joka toinen kerta ambulanssi tai poliisi tulisi paikalle. Koulua olisi vain joka toinen päivä. Voi apua. Miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen.

Vierailija
Vierailija

kyllä mä sanon, että minulla ei ole varaa laittaa rahaa muualle kuin omaan ruokaan ja asumiseen. jos jotakin ylimääräistä jää, se menee säästöön jos ja kun tarvitsee ostaa jotakin suurempaa kuten uudet kengät tai talvitakki. en voi sietää tuollaista kommentointi kuten "oman maan asiat kuntoon ensin; lue PS). se on helppo huudella, jos ei ole joutunut näkemään suomessa muuta kuin hyvinvointia. kyllä, täällä(kään) kaikilla ei asiat ole hyvin. 

 

En puhunut yksityishenkilön tasolla vaan maan tasolla. Yksityishenkilä ei voi tietenkään pakottaa auttamaan rahallisesti ketään. Mutta olen sitä mieltä että maana Suomen on autettava hädästä kärsiviä. Mutta silloinkin täällä huudellaan että ensin omat asiat kuntoon. Jos ihmiset oikeasti pakenevat henkensä edestä niin me emme voi sanoa että emme voi auttaa, olemme niihin maihin verrattuna kuitenkin todella rikas maa, jolla on mahdollisuus (ja velvollisuus) auttaa. Mun omatunto ei ainakaan antaisi tässä periksi mutta kaikki me ollaan erilaisia.

 

Vierailija

Jokainen tehköön niinkuin omatunto ja lompakko sanoo. Itse lahjoitan kuukausittain WWF:lle, Sey:lle sekä Greenpeacelle. Näillä lahjoituksilla yritän mahdollistaa sitä, että tulevilla sukupolvilla olisi vielä maapallo ja siellä eläimiäkin. Ihminen on kaiken pahan alku ja juuri, joten ensin maapallo ja eläimet ja sitten vasta ihmiset.

 

t.ReetaJohanna

Vierailija

Hyvä kirjoitus ja tärkeä asia, kiitos. Hienoa, että kerrot antavasi rahaa hyväntekeväisyyteen, silläkin uhalla, että joku kokisi sen tekopyhäksi tms. Siinä ei ole mitään tekopyhää, vain lähimmäisenrakkautta ja se on upea juttu. Se, joka ei pysty elämän/rahatilanteensa vuoksi auttamaan, voi ihan rauhassa olla syyllistymättä. Ja jos haluaa auttaa, voi aina antaa aikaansa, esim. mennä muutamaksi tunniksi vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi Unicefin tai muun järjestön keräyskampanjaan, tai ilahduttaa läheisen vanhainkodin asukkaita vierailulla - onhan näitä useita tapoja. En oikeastaan käsitä miten näin hyvästä kirjoituksestasi joku voi mielensä pahoittaa. Ei kannata. Iloa&valoa!  

Vierailija

Ihan hyvä, jos vain uskoisin avun menevän perille! "Avustus"järjestöissä on valitettavasti ihan liikaa ahneita ihmisiä vetämässä välistä  (kannattaa esim.katsoa dokumentti Haitin perille menneistä, tai lähinnä menemättä jääjääneistä, avustuksista!) Isäni työskenteli monta pätkää Afrikassa asuen kylissä ja ruohomajoissa. Punaisen Ristin työntekijöille ei kelvannut kuin hotellit kaupungeissa jne...