jakku Soaked in Luxury / paita Odd Molly / farkut Gina Tricot / kengät Tory Burch / laukku LV Palermo

Hei kiitos ed. postaukseen kommentoinneille -ihana aina saada vastakaikua ja kuulla teidän ajatuksia <3 Jatkan tällä kertaa kommenttiboksin keskustelua täällä postauksen puolella kertoen, että kaikki on hyvin :) Siis että mulla ja meillä on kaikki hyvin, eikä mitään varsinaista syytä ole poikkeavan suureen haikeuteen. Mutta se on kyllä totta, että Suomeen muutto on viime aikoina houkutellut entistä enemmän ja mahdollisuuksia sen ympärillä on pyöritelty. Että ehkä vähän on joskus vetänyt mietteliääksi, mutta enpä voi valittaa missään tapauksessa :) Se on vähän niin, että parisuhde ilman ikävöimistä ja elämä ilman haikeutta menee vähän tylsäksi. Että joskus täytyy haikeilla vähän :) Eikä se mun puolesta haittaa yhtään; saatan tuntea itseni ihan yhtä onnelliseksi pikkusen mietteliäänä ja saada voimaa ja lisäpuhtia haikeudesta. Ei se oo sellanen paha tunne, joka pilaa kaiken muun. Se että sallii itselleen pikkusen haikeutta ja miettimisaikaa, saattaa pelastaa kaiken. Ei aina tarvi mennä yhtä täysillä eteenpäin. Kaikilla meillä on omat murheenkryynimme, ne ei vaan saa kasvaa haikeutta suuremmiksi. Pelkästään muistutella taskun pohjalla kaikista hyvistä asioista ja samalla potkia eteenpäin :)

 

Kommentit (29)

Laila

Hei,

ihanasti olet pukenut ajatukset sanoiksi. Pakko myös kysäistä, kun olen jo monta postausta miettinyt asiaa: Är du gravid ? ;)

Riittag

oon asunut keski-euroopassa jo yli 15 vuotta ja nähnyt monen ihmisen tulemisen ja lähtemisen. Itselläni ei ole näiden vuosien aikana juurikaan ollut koti-ikävää. Liekö syynä se, että lupasin itselleni koti-ikävän yllättäessä aina matkan suomeen. Näin se ei ole tunutunut koskaan mitenkään kaukaiselta. Lapsien tulon myötä ei voi tietenkään olla enää niin spontaani, mutta periaatteessa suon tuon vapauden vieläkin. Vietämme joka toisen kesäloman suomessa, mutta vietämme viikon vuodessa vanhempieni luona. Olen huomannut suomeen muuttaneista(nimenomaan koti-ikävän takia)ihmisistä, että eivät ne alkuhuuman jälkeen sielläkään tyytyväisiä ole olleet. Pitää vaan yrittää nauttia täsätä hetkestä eikä aina haikailla asioita mitä ei voi saada. Asun itse yhdessä maailman vauraimmista maista(kuin myös sinäkin) ja se on myös suuri etu. Kaikki euroalueen kollapsit tuntuu aika kaukaisilta :)

Kaliforniasta moi!

Tuttuja tunteita! Kiva kun kirjoitat näistäkin ajatuksista. Meidän lapset on asuneet poissa Suomesta valtaosan elämästään. Mietin välillän että jos muutetaan Suomeen niin haikailevatko he sitten USAan lapsuuden tuttuihin maisemiin, tuoksuihin ja ääniin. Aina joku haikailee jonnekin... Onneks Norvegialla pääset hoitamaan Suomi-ikävää useamman kerran vuodessa!

http://luxtoy.blogspot.fi/

Sulla on kyllä mielettömän ihana taito pukea ajatukset sanoiksi :)

Ingrid

Do what your heart tells you. Your children are young enough life is too short. You and your family have your health that is the most important thing. Good luck with your decision

maria

Olet ihanan rehellinen <3 ihana suloinen oma itsesi. Jesus loves you!
Juu kyllä me käydään niin monia vaiheita ja tunteitä läpi elämämme aikana. Avoimuus ja rehellisyys niille on tärkeetä.. kohata kaipaus ja haikeus tai suru ja viha, ilo ja odotus. Jumala on luonut meijät niin käsittämättömän ihmeellisesti. Ja ihmeellisiksi. Siinä meijän vajavaisuudessa nähdään Isän täydellisyys. Särkymisessä uuden alku. Pienet(suuret) unelmat, salaiset haaveet kasvakoon ja vahvistukoon. Niin pitkään kuhan ne ei vahingoittamalla vahingoita toista. Ite oon nekin virheet tehny. Liian usein.

kalamuija

Juu tuo haikeus on varmasti aina vahan paalla kun ulkomailla asuu.
Ja se on niin hamaavaa kun Suomessa kay niin sitahan on aina lomalla. Tottakai on kivaa. Mutta arki on samanlaista missa vain:)
Meilla oli nyt kerrankin mahdollisuus olla pitka kesaloma Suomessa. Yli 2kk. Taytyy sanoa, etta saatiin Suomi kiintiø tayteen ja nyt on ihana olla kotona Norjassa. Pitkan kesan ansiosta vihdoin tajusin, etta mun koti on taalla:)

anuk

Kyllä se on jo aiemmin kesällä soinu ratiossa Suomessakii :) Kovin tarttuva rallatus.

Miaminttu

Hihi, pakko tulla kertomaan, että Spotifyni on alkanut soittamaan mainoksena pätkää siitä Flytta på deg -biisistä, jonka täällä joku aika sitten mainitsit/linkitit :D Voiko se biisi oikeasti olla tulossa Suomeen, vai onko Spotify vain ovela ja mainostelee musaa, jota olen joskus etsinyt/kuunnellut? Hauska sattuma kuitenkin :)

http://tuulikaappikaupunki.blo...

Asuin itse myös (ennen lapsia) ulkomailla useaan otteeseen. Aina tulin "kokeilemaan" et josko elämä suomessa alkais maistumaan.. eikä se oikein maistunut. Usean vuoden poissaolon jälkeen yhtäkkiä huomasinkin että ikävöin juttuja, joita en ollut koskaan aiemmin arvostanut. Piti siis mennä kauas että näki lähelle :)

Laura

Siis olet yksinkertaisesti aivan ihana! Niin aito ja herttainen ja fiksu ja sun ajatukset on vaan jotenkin niin elämää lähellä, ettei voi kun tuntea olonsa levolliseksi lukiessa blogiasi. Itse olen 18-vuotias ja voisi luulla, että luen pelkkiä muotiblogeja ja olen kiinnostunut vain nuorten jutuista. Ei sillä, niin olenkin, mutta sun blogiin tulen aina silloin, kun kaipaan toivoa ja uskoa siihen, että elämässä on myös paljon hyvää. Kiteytettynä; olet aivan mahtava persoona ja toivottavasti muistat sen aina! :)

Johanna

Ymmärrän tunteesi. Aina välillä itsekin mietin, että mitä jos Suomeen. Millaista elämä sitten olisi, mitä ei enää tarvitsisi niin murehtia (lasten koulutus ihan ekana). Saisi katsoa suomalaisia ohjelmia, lukea Hesaria, käydä torilla ja mustikassa. Jotenkin kuitenkin aina sitten ymmärrän, että ei olisi ihan realistita. Luulen, että kukaan muu ei perheestä viihtyisi. Mutta kiva on haaveilla varsinkin syysiltoina :)

s

hyvä että kaikki on hyvin :) toivottavasti löydätte keinot, jos suomi-ikävä raastaa kovin. vaikka puolisvuotispätkä, kuten joku mainitsi.

Madicken

Mulla elokuu on haikeuskuu. Takana kesä ja loma kaikki aika ja vapaus. Vaikka kuitenkin syksykin tuo tulleessaan oman ihanuutensa, meillä eskarilainen odottaa jo joulua ;)

Iloisia ja aurinkoisia elokuun päiviä sinulle!

Annika

Hei, tämä on nyt varmaan vähän väärä paikka tälle kysymykselle, mutta en keksi parempaakaan. Sinulla oli sellainen neulotun ponchon ohje yhdessä postauksessa. Jossa poncho tehtiin kahdesta kappaleesta ja sitten ommeltiin kiinni ja tehtiin kaulus. Niin kuinka paljon silmukoita sinulla oli tuossa oman ponchosi kauluksessa? Kun minusta tuntuu, että minulla on aivan liian suuri tuo kaula-aukko ja että kun saan kauluksen tehtyä poncho tipahtaa päältä pois. Tietäisin sitten vähän pitääkö kaventaa noita silmukoita pois. Ja tosi kiva tämä sinun blogisi :)

Lilla

Kiva tosiaan, että kirjoittelet välillä muutakin kuin sitä ikuista "kaikki hyvin jee, mies poissa ja 56 päivää töitä putkeen mut ei haittaa, elämä on ihanaa ja onni on hetkessä" - lorua. Okei, ei se ehkä ole mitään lorua, mut välillä tuntuu et eikö sulla ole muita tunteita kuin että kaikki on aina ihanasti ja hyvin ja onnellisesti ja joka päivä täytyy olla kiitollinen elämän pienistä asioista. Ku ei se vaa aina mee nii:D terveisin yks kyynikko.... Ei vaan totta puhuen, kyllä sitä elämässä saa välillä ollakin ärsyyntynyt ja surullinen ja väsynyt lasten kiukutteluihin. Ja haikea. Aina joskus. Se ei tiiäkkö haittaa yhtään :)

Johanna

Kauniisti kirjoitit. Välillä on haikeutta ja mietteliäisyyttä enemmän. Niin minullakin juuri tällähetkellä on noin. Paljon asioita mietittävänä, mutta elämä on silti elämän makuista ja kivaa.

Pirkko

Haikeus on sekin osa elän kulkua joskus se nousee voimakkaampana joskus painuu taka-alalle sellaista tämä elämän kirjo ja kulku on.
Ajattelet tunteesta ihan järkevästi.
Mistäpä sitä tietää mitä vuodet tuovat tullessaan ja jonain kauniina päivänä huomaattekin asuvanne suomessa :)

niina

Täällä on suuret ratkaisut tehty ja muutettu suomeen, juuri odottelen ekaa muuttokuormaa (lento) saapuvaksi toiselta puolen maapalloa. Iso tulee perästä meritse. 15 vuoden kiertäminen maailmalla on takana. Nyt tuntuu hyvälle, toivottavasti jatkossakin.
Yleensä sitä on ns. onnellisimmillaan lentokoneessa. Suomessa haikailee muualle, muualla suomeen. Isommille lapsille en enää suomen juuria pysty antamaan, pienemmille kyllä. Aika näyttää kumpi on ollut oikea ratkaisu.

Aava

Hei, asiasta kolmanteen :) Odotatko Missonin ja Lindexin yhteistyömallistoa yhtä innokkaasti kuin minä ja moni muu? Netissä näkemieni kuvien perusteella näyttää todella hyvältä ja ennenkaikkea - hinnat ovat erittäin kohtuullisia Missonin vaatteista :)

E

Ihanasti kirjotettu! Ja musta on hyvä, että kerrot myös haikeistakin tunteista, joita kyllä monen elämään mahtuu välillä. (Toivottavasti et pelästynyt monista "mitä sulla oikein on hätänä, avieroko tulossa, nyt oot kyllä ollut monessa postauksessa surullisen näköinen" -kommenteista. Tuollaisia lukiessa moni jättää alavireät tunnelmat kertomatta, ja kirjoittaa ainoastaan kivasta ja mukavasta.)
Koti-ikävä on kyllä vaikea asia. Itselläkin on välillä ikävä kotiseudulle 500 km:n päähän, mutta järjellä ajatellen en haluaisi kuitenkaan muuttaa takaisin. Ei vanha kotikaupunkini kuitenkaan ole enää sellainen kuin oli joskus. Ihan eri kaupunki kuitenkin jo kun aikaa on kulunut 15 vuotta. Vanhempani ja tätini siellä asuvat, ja olisi ihana asua heidän lähellään, mutta mitään muuta sosiaalista elämää ei olisikaan valmiina olemassa. Eikä tietenkään työpaikkoja tms.

Oletko muuten sitä mieltä, että Norjassa yleinen ilmapiiri on ehkäpä parempi, positiivisempi ja rennompi kuin Suomessa? Tästä olen lukenut lehdistä, ja kuullut myös mieheltäni. Mieheni on norjalaisessa firmassa töissä, ja omaa siksi paljon norjalaisia työkavereita ja käy (liian) usein Norjassa työmatkoilla. Luonnonläheisyys Norjassa taitaa olla myös ihan eri tasolla kuin täällä. Just sunkin blogissa kuvattu luonnosta nauttimininen ja retkeily koko perheen kanssa on musta hyviä esimerkkejä siitä. Kuka täällä Suomessa nykyisin telttailee lasten kanssa? En ole suomalaisista blogeista sellaisesta lukenut tai kuullut kenenkään tuttavaperheen niin tehneen. Eikä tietenkään itsekään ole sitä tehty:)
Mukavaa syksyä sulle ja perheellesi!

Minsku

Hupsista, taisin nähdä sut tänään lasten kanssa kaupungilla....Olin niin hämmästynyt etten osannut muuta kuin väistellä pientä miestä joka juoksenteli jaloissani....
Sun blogi on tosi ihana, tykkään seurata mutten ole kommentoinut koskaan. :)

Johanna / La Mimmiita

Se on varmaan niin, että aina haikailee sitä mitä ei ole. Espanjassa vähän aikaa asuneena ikävöin jatkuvasti sinne. Kuitenkin kun olen siellä käymässä, tajuan palattuani Suomeen, että miksi en haluakaan olla siellä. Ehkä... Jos voisi yhdistää ne kummankin hyvät puolet... :) Eniveis, tsemiä kaimalle! ;)

jessika

Tyhmä kysymys, mutta pakko kysyä ootteko ollu/ooteko nyt Kotkassa? :D Mä oon ihan varma että oon nähny teidät monta kertaa täällä !!:D

Sanni

Samojen haikeusaaltojen kanssa kamppaillaan täälläkin! Kyllä se Suomeen paluu mietityttää, viimeisen vuoden sisällä oikeastaan ekaa kertaa ihan tosissaan. Hmmm, suuria juttuja, suuria juttuja. Huh, äkkiä vähän kauneus/muotihömppää väliin, ettei vaan mene liian syvälliseksi! ;D

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram