Vähän aikaa sitten kommenteissa kysyttiin mun liikuntataustan alkumetreistä; että oonko aina ollut liikunnallinen. Vastaus: Joo ja Ei. Esimerkiksi ala-asteella tykkäsin kovasti liikkua, harrastin balettia ja voimistelua, mutta hävisin ihan kaikki luistelu, -hiihto- ja juoksukisat. Tai sanotaan ennenkaikkea luistelukisat. Ei, kyllä me sanotaan kaikki. Mulla ei oo kai minkäänlaista kilpailuvaistoa. Luovutan heti jos edes tiedän että mulla on kilpailija. En oikein tajua miksi mun pitäisi voittaa. Eikä häviäminen oikeastaan koskaan ole haitanut minua mitenkään.

Mutta joo, olen aina tykännyt liikunnasta ja etsinyt itselleni sopivimmat lajit tavalla tai toisella. Sellaiset joissa ei tarvitse kilpailla ;) Kokeillut ja hylännyt. Joskus lukiossa aloitin tuntien ohjaamisen ja vähitellen vähän vakavammin kurssittautuen. Jumppaohjaaminen ja tuntien suunnittelu on kai jotenkin mulle tosi sopiva juttu, sellanen tapa liikkua, joka tuo sitä liikunnan iloa. Niin itselle kuin muillekin. Ja eniten nautin ehdottomasti kaikista tanssillisista jutuista, zumbasta on tullut mulle ihan superrakas harrastus. Sellanen nautittavavan hauska liikuntamuoto, jota teen kai ihan huomaamatta kotonakin lähes päivittäin vaikka vain yhden kappaleen verran. Ollikin on pari kertaa jossain kaupassa vetänyt hihasta et "mamma, zumba-musiikkia" kun radiossa soi joku Taca Taca :)

Olen myös huomanut sen, ettei ulkonäkö vaikuta juuri mitenkään mun liikkumiseeni. Esimerkiksi pieni painonnousu ei tuo minkäänlaista treenimotivaatiota enkä koskaan lomailun ja ekstralöhöilyn jälkeen koe tarvetta treeniin. En oikeastaan koe liikuntaa laihdutusmuotona vaikka se sitäkin tietysti voisi olla. Kroppa saa näyttää miltä näyttää niin kauan kuin se toimii. Olen kai liian mukavuudenhaluinen; liikunta on mulle vain yksi mukavuus ja nautintomuoto ;) Niin ja hei, painoja en kyllä varmaan koskaan opi nostelemaan, vaikka se varmaan ihan hyvää just tolle ulkonäölle tekisikin... En todellakaan nauti kaikesta liikunnasta.

Mut siis koskaan ei ole liian myöhäistä... Kukaan tuskin piti minua mitenkään liikunnallisena peruskoulussa, olin sellanen piirtelijä että valtaosa olisi varmasti veikannut mulle ihan toisella tavalla luovaa puuhaa tulevaisuudessa. Kukaan ei olisi uskonut, että aikuisena tulen rakastamaan hikoilua ja juoksemista ;)

Alla on yksi mun tän hetken zumbabiisi- suosikkeja Mi Alma Se Muere... Tosi hauska. Ja Capezon laadukkaat tanssitreenivaatteet on tarjonnut Tanssitarvikeliike Footlight* -niillä on loistovalikoima etenkin noita dansneakereita. Tykkään myös kaikkein eniten just tollasista löysistä hiphop-housuista; näissäkin on kapea napakka, pikkasen korkea vyötärö -kaikki liikkeet on ihanan vapaa tehdä ja näyttää hyviltä! Tyykkään :)

Ok, Mi Alma se Muere tässä ja pirteää keskiviikkoa!!

Kommentit (16)

Footlight

Hei,

Tuo Capezion lenkkarimalli joka löytyy kuvista on normaalilestinen mutta sopii myös leveämpäänkin jalkaan koska materiaali on niin kevyttä. Jos taas etsit mallia kapeaan jalkaan katsopa kuva mallista Web (DS19). Tanssilenkkarien koot menevät hyvin normaalikengän kokojen mukaan.

Terveisin
Enni
Tanssitarvikeliike Footlight

Jansku

Arvaa mitä, olis tosi kiva jos tekisit oman Zumba-videon ja jakaisit sen täällä blogissa :) Tai jos se tuntuu liian henk.kohtaiselle, niin entä jos jaat jonkun lempikoreografian netistä?

Itse innostuin Zumbasta toka kerran kokeiltuani ja sehän on aivan ihana liikuntamuoto! Youtubesta sitten olen tuntien välillä koreografioita katsastellut.

Zumbaaah! :)

Nene

Heippa! Halusin vaan tulla sanomaan, että on sulla vaan niin kiva blogi ja tyyli niin kirjottaa kuin ihan ulkonäöllisestikin! Ja hirveen nopsaa sun lapsoset kasvaa. :)

Ois tosi kiva nähdä joskus sun zumbaa videollakin! Ja yleisesti videopostauksia ois kiva nähä sillei säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Ne tuo niin kivasti aina sua vähän lähemmäs, joskus on niin vaikee ajatella että bloggarit on "oikeita" ihmisiä ollenkaan.

Kiitos vielä blogista ja tsemppiä zumbaan ja ihan vaan arkeen! :)

Nene

Terhi

Tuo Zumba kappale on niiiin hyvä :) Yksi suosikeistani, tulee hyvälle mielelle ja hymy tulee huulille kun tanssii tuon tahtiin.

Kaisa

Kiva "koonti"+ajatuksia liikunnasta :) Niin totta, että lapsuuden himosporttaaja ei ole välttämättä aikuisiän aktiiviliikkuja saati sohvapentu tulevaisuuden nojatuoliperuna...joskin lasten totuttaminen liikkuvaan elämäntapaan kannattanee kuitenkin :)

sissi van v.

Tosi kivasti kirjoitettu urheilusta:)

Mä olen ollut aina urheilullinen ja harrastanut mutta inhonnut kilpailemista just siksi että siinähän voi hävitä:D Ja minähän inhoan häviämistä...Niinpä mä joko vedin jutut veren maku suussa tai sitten en tehnyt mitään vaan pinnasin kokonaan eli joko tai.

Pelkäsin että mun lapset perivat tämän luonteenpiirteen mutta tähän mennessä näyttää siltä että osaavat ottaa urheilun paljon lunkimmin kuin minä:D

anuk

Ihan sama juttu tuli mulle mieleen. Meilläpäin liikuntanumeron sai sen perusteella, miten pärjäsi kisoissa. Jos yleensä voitti, sai kympin, toiseksi yleensä tullut sai ysin ja kolmanneksi tullut kasin. Muille kai jaeltiin numeroita vähän fiilispohjalta. Mutta siis kiitettävää ei voinut saada, ellei pärjännyt kisoissa tai ollut superlahjakas lajissa kuin lajissa. Toivottavasti nykyisin tai muualla on toisin ja lapsia ensisijaisesti innostetaan liikkumaan. Minun mielestä liikunnasta (ja taide-aineista) ei edes pitäisi antaa numeroa, ainakaan ala-koulussa.

Kata

Sepä se, pitää löytää oma laji, jotta liikunnasta nauttii! Varmasti on niitäkin, jotka nauttii kaikesta, mutta suurin osa ehkä ei... :) Mietin just viimeks salilla painoja nostaessa, että olisinpa zumba-tunnilla. Siellä on vaan iloisempi meno kuin yksin painojen kanssa, vaikka on sekin välillä kivaa.
p.s. Ihana kampaus taas kerran!

Mari M.

Hei :)

Halusin vaan sanoa että kiitos blogistasi ja siitä, että tulen yleensä hyvälle mielelle kun tätä luen. Tänään erityisesti kolahti, kun en koskaan ole oikein tajunnu kilpailun ja urheilun yhdistämistä (siis tajuan että jotkut haluavat kilpailla kaikessa, mutta että miski esim. koulussa ne yhdistetään niin vahvasti..).

Mukavia syyspäiviä sinulle :)

kalamuija

Onko noi kapea- vai leveälestiset kengät? Ottaisitko koon mitä normaalisti käytät?

Love

Umm, onko sillä väliä onko se vanha vai ei, jos biisi on hyvä niin sitähän voi kuunnella VUOSIA!!!!

*sigh*

Essi

Eikös tää zumba-biisi ole kuitenki melkoisen vanha? Ite ainaki olen tämän tahtiin tanssinu viime vuoden loppulla.

Tuula

Moi,

Tässä tyttären kanssa ollaan etsitty hyviä Zumba -kenkiä, niin mitä esim. suosittelet mainitsemastasi mallistosta?

sanna

Onko noilla zumbakenkillä jotenkin helpompi/tehokkaampi liikkua? Ite oon vetänyt ihan tavallisilla jumppakengillä, mut huomannu että tosi monella on tollaset. Meijän zumbaohjaaja on vähän apaattinen, ei puhu tunnin aikana juuri mitään. Liikkeet tietty selittää ja musiikkikin on aika mitáänsanomatonta. Mutta kun asuu pienellä paikkaknnalla niin ei vaihtoehtoja ole, jos ylipäätään haluaa zumbassa käydä ei ol ole muita ohjaajia tarjolla. Tänä syksynä oon myös innostunut kahvakuulasta, supertehokasta ja tekee hyvää hartiajumeille.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram