...og jeg er så glad i deg.

Sinä olet niin kaunis ja minä rakastan sinua niin kovasti.

Og du er så god og jeg er så glad i deg.

Ja sinä olet niin hyvä ja minä rakastan sinua niin kovasti.

 

Ompulla mummun tekemä villahuppari, Ainolla Name It -villapuku ja Ruskovillan silkkimyssy.

Muistan joskus parikymppisenä lukeneeni Elisabeth Rehnin haastattelun. Sellaisen, jossa viiden (vai neljän?) lapsen äiti Rehn sanoi äitiyden olevan ehdottomasti tärkein roolinsa, ehdottomasti suurin elämän etapeista. Ja muistan suunpieleni kääntyneen vinoon hymyyn, että Jeah right. Kaikkea ne hullut äidit keksii sanoa. Etteikö muka Elisabeth Rehnillä suurempia saavutuksia elämässä olisi, hah.

Nykyään en vois olla enempää samaa mieltä.

 

...Aino sylissä, vaippaan ropisee (iso) kakka, täytyy mennä.

Ha en fin onsdag, glad i dere også! -Kivaa keskivikkoa, tärkeitä olette tekin! :)

 

Ps. Ei niin että mulla mitään elisabethrehnmäisiä saavutuksia olisikaan mut kuitekin :P ---piti sanomani kun kakka keskeytti :P

Piti myös sanoa, että meilla on ollut varsinainen leipomotehdas täällä viime päivät. Pullaa, pitsaa, you name it. Mutta kuka siivoaa, kun väsynyt mamma ja kolmivuotias poika leipoo? Vinkki; pappa on työmatkalla. Vastaus: no one. En haluu edes mennä katsoaan, miltä siellä nayttää :'D

Kommentit (98)

Heidi

Muistan ajatelleeni hyvin samalla tavalla ennen :) Hurjempaa matkaa kuin äitiys ei ainakanaan omalle kohdalle sattunut ja lapsilta saama ehdoton rakkaus vasta hurjaa onkin ja aina yhtä yllättävää:)

Mannukka

Niinpä!! Muistan miten serkkuni sai nelikymppisenä ekan lapsen pitkän ura-, matkustelu- ja bailausputken jälkeen ja hän sanoi mulle, että mikset oo ikinä sanonut miten ihanaa tää on. Vastasin, että et ois kuitenkaan uskonut.. Hiljaa hän totesi, en varmaan olisikaan... Niin se vaan on!

Uuden Kuun Emilia

Näin se menee. Ja turha väittää, ettei äitiys muuta tai vaihda arvojärjestystä.
Mullakin himpunverran haasteellisempi päivä menossa (tai oikeastaan jo kolmas tai neljäs, huuhh), mutta pitää tosiaan muistaa olla vain ja ainoastaan kiitollinen. Siivotaan sitten ensiviikolla, jos olis vaikka enemmän aikaa :D

Heli

Olet oikeassa. Ja vaikka välillä on tosi karseeta lasten kanssa taistella (mun siis jo isompia, 9v-15v) niin juuri parhaillaan mietin jälleen kerran ihan sairasloman kera että miten tän elämäni voisin järjestää niin, että voin olla kotona 1) aamulla laittamassa lapset kouluun, 2) päivällä ottamassa heitä kotiin ja 3) illalla laittamassa heitä nukkumaan. Eli mitä työtä voisin tehdä niin etten joutuisi olla poissa kotoa.. Lapset on vain hetken lapsia, kai sitä sit ehtii huiskia poissa kotoa kun ne lapsetkaan ei enää oo kotona..

.erin.

<3

Eipä mulla oikein muuta lisättävää... :)

Kivaa keskiviikkoa teillekin ja voimia taas hetken yksinhuoltajuuteen! <3

white lily

Muistan kun noin viisi vuotta sitten luin eräästä eläkeläisten lehdestä (neuvolassa kai tuli luettua) kuinka eräs entinen kovan luokan naisjohtaja (suomalainen) joka oli jo eläkkeellä harmitteli että kun lapset olivat lapsia niin tuli tehtyä töitä vaan ja jätettyä lapset päiväkotien, koulujen ja kotiapulaisten hoiviin, nyt kun hän on eläkkeellä lapset ovat hänelle tuntemattomia ja tuskin vaivautuvat syntymäpäivänä soittamaan ja onnea toivottamaan..mieskin oli jo aikaa sitten kuollut....hänellä ei ole ketään jonka kanssa jakaa eläkeläispäivät. Työpaikka jolle hän omisti elämänsä ei hänestä enää piittaa, muut samanikäiset viettävät aikaa omien lasten ja lastenlastensa kanssa...niin että sitä saa mitä tilaa...laspet suovat hänelle saman minkä hän soi heille aikanaan...

Tiina

Mä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että mun osalta hienointa maailmassa/saavutus on ja tulee olemaan joku muu asia kuin lapset. Niin se vaan on, että kaikkia ei lasten hankkiminen houkuta. Eikä ole pakko jos ei halua. Kaksi ihanaa kummipoikaani ovat toki mulle tärkeitä. :)

saara

aivan totta joka asia...oon kuullut sanottavan, että monia asioita elämässä saattaa joskus katua ja olisi halunnut tehdä toisin, mutta omien lasten kanssa vietettyä aikaa ei tule koskaan katumaan... itse saan tästä voimaa kotiäitinä olemiseen, ja mietin että jos en olisi lasteni kanssa niin paljon kuin nyt olen, niin saattaisin joskus jopa katua sitä etten olisi ollut tarpeeksi läsnä..kerran ne on vaan pieniä, ja vuodet kuluu, ja sitten ei ole enää pieniä lämpöisiä varpaita saman peiton alla lämmittämässä... =)

kalastajanvaimo

Hihii, se on varmasti ihan totta. Ihana kertomus, voin niin kuvitella sen tunteen.

Kati

Oikein tänne asti hehkuu ton hetkinen olotila...mitä nyt Aino laitto pisteen i:n päälle ;D.
Omiaan rakastaa niin uskomattoman paljon ettei sanat oikiastaan riitä kertomaan. Silti vaikka kuinka meillä ainakin tehdään välillä niin hölömöjä hommia,ettei tiedä miten ois.
Tiina kommentiin ajattelin vain mainita, että on se kyllä paljon helpompaa elämässä, jos lapsia ei halua.
Lapset tuo niin paljon positiivisia asioita, mutta samalla niin paljon huolta ja murhetta. Ennen lapsia ei tienny kuinka helpolla sillon pääsi. Ymmärrän Tiinan valinnan ja kunnioitan sitä, mutta itse en voisi elää ilman omia lapsia. Jos omia ei ois suotu, niin luulen, että oisin hakenut adobtio mahdollisuutta tai sijaisvanhemmuutta. Ja Tiina sähän oot aivan ihanteellinen kummi! Sulla on aikaa huomioida hyvin kummipojat!

kalastajanvaimo

Totta vie, ei lasten kanssa aina helppoa ole, mutta voi se silti kivaa, ainutlaatuista ja ihanaa olla! :D Itse ainakin olen taitava siirtämään kaikkia hommia, jotka tuottavat minkäänlaista rasitetta ;D

kalastajanvaimo

Kuulostaa ihanalta suunnitelmalta, toivotaan että onnistuu <3 Toiset tietty onnistuu yhdistelemään vaikka mitä, minä en ;D

kalastajanvaimo

eläkeläisten lehdesta :D Mmm, kuulostipa tosi surulliselta kohtalolta. Mulla tuskin on pelkoa moisesta uraelämästä hahaa. Hyvä niin ilmeisesti. Tosi ikävää kun nuorena luulee tekevänsa oikein ja sitten vanhempana joutuu katumaan... siis kyllähän monilla ura ja perhe toimii, mutta kys. naisella ei tainnut ollenkaan onnistua ja vanhana katuminen ja harmittelu on varmaan ihan kamalaa. voi voi.

Saija

Tuli tuosta otsikosta mieleen laulu jota laulettiin esikoisen vauvamuskarissa: "du är så fin och jag tycker om dej, ingen är så fin som du i hela världen..." Niin totta, äiteys on suurin saavutukseni <3

kalastajanvaimo

:D Go Tiina!! Ei oo helppoa sulla täällä meidän hullujen äitien keskellä ;))
Ei tietenkään ja nykyään taitaa enemmänkin olla paineet ja ymmätämättömyys lapsettomuuden valinneiden yllä, perhe on "pop" ja lasten "hankkiminen" itsestäänselvää. Että koita kestaä ;) Kummipojat ovat myös ihania <3

kalastajanvaimo

Niin... en kestä ajatella, että noi kasvaa eikä mulla enää kohta oo pikkuisia lapsia :') Kai ne kaikki iät ja ajat on sitten kuitenkin kivoja. Kuten olisi saattanut olla vaikka tuo yllämainittu lapsettomuuskin.
Mutta ei, katumaan en tule yhtään lasten kanssa viettämääni hetkeä!

Kati

Pitää vielä lisätä, että siis ajallisesti huomioida. Onhan varmasti kaikilla nykyään kaikenlaista menoa oli sitten lapsia tai ei, mutta on erilaista nähdä kummilapsia kolmen pienen lapsen kans kuin ilman. Harmittaa omien kummilapsien puolesta, kun ei pysty niin paljon olla heidän kanssa kuin haluais. Mutta yritys on kovaa ;)

kalastajanvaimo

Niin no, ei lapset elämää helpota! ;D Ne tuo vaan niitä tunnekirjoja ja elämyksiä, joita sitten lapsettomat hankkii muualta. Luulisin. Lapsettomuudesta kun en mitään tiedä... Mutta omiani kyllä rakastan juurikin niin paljon, ettei sanat riitä <3

Kati

Vielä piti sanoman,... Mulle on useampaan kertaan hoettu, että lapsista välittää niin pajon, että oikein kipiää ottaa..Se on kyllä niin totta!

kalastajanvaimo

Juu täällä on ilmeisesti sama laulu :) Me lauletaan tota sellasessa seurakunnan Baby sang -jutussa hehee.

kalamuija ja lappilifestyle

Tein tänään Får i Kålia ekaa kertaa:) Kiitti vinkistä. Oli tosi hyvää:) Vähän jo mietin kun sitä keittelin ja tuoksu ei ollut mitenkään hurmaava, että mitäköhän tästä tulee. Mutta niin kuin sanoit. Huippuruokaa ja huomenna toiv. vielä parempaa:) Syksyä sinne etelään:) T. norjan lapin nainen

kaitaliina

Voi että alkoi hymyilyttää tämän postauksen luettuani:) Vaikkei minulla lapsia olekaan, uskoisin jollain tavalla ajattelevani samoin. Oma perhe, kuulu siihen sitten lapsia tai ei, on loppujen lopuksi se, joka merkitsee. Ainakin kohdallani koen, että se on se joka säilyy matkan varrella, vankkana ja turvallisena.
P.s. upeat värit Ompun paidassa!
P.p.s. haluisin niin kovin päästä osingolle sun herkkujen pariin! nimimerkki jumpasta tullut ja ihan kaamea nälkä!;)

eerika

"?og jeg er så glad i deg." tarkoittaako tämä todella: "ja minä rakastan sinua niin kovasti" ? Mä käänsin sen päässäni näin:"ja olen niin iloinen tänään"(=och jag är så glad idag)

Anu

Oi sä saat kaiken kuulostamaan hyvältä ja niin hyvältä!Mulla vähän huono päivä oikeestaan päiviä ja niin tuntuu että on vain hoitamista ja hoitamista.Mutta onhan ne ihania ja mun aikaansaannoksia ja nautin kun huomaan että lapsilla hauskaa ja ne nauraa!Ehkä taas huomaan sen paremmin!

ja kiva kuulla että voisit päästä zumba ohjaajaksi!

alsplö

itsehän en ole vielä äiti (oon 18 vuotias :D) mutta isosiskollani on kaks maailman suloista lasta joita rakastan niin paljon etten mitään muuta tässä maailmassa! ne on ihanimpia uutisia kun kuulee et ne tulee viikonlopuksi meille <3 mutta kuitenkin pointti oli se että mitenköhän höpsähdän sit OMIEN lapsien kanssa... :--D

Ruuturouva

Hei, ihana postaus. Teillä on ollut ihana leivontapäivä, siivotkaa sitten kun jaksatte tai vaikka huomenna!

Minna

Ihania kuvia pienistä! Ja kyllä äitiys on yksi elämän tärkeimpiä asioita. Muut asiat tulee sitten perässä.

Ihana kuulla, että käytät tuota jeg er glad i deg -yhdistelmää, sillä mun miehen mielestä elsker on ällöä. Kiusaankin sitä aina välillä siitä, että on vaan keksinyt jonkun sanonnan omasta päästään, eikä se oikeasti tarkoita mitään rakkausasioita. ;)

Naana

Heti alkuunsa, tällä kommentilla en mitenkään halua pahoittaa Johannan tai kenenkään muun kommentoineen mieltä. Ymmärrän hyvin, että oma onnea ei halua mitenkään peitellä. Itse vastaavassa tilanteessa varmasti kiljuisin sitä pitkin kyliä. Itsellä on vaan nyt niin eri näkökulma tähän asiaan ja ihan keskustelevassa hengessä kirjoitan.

Näin lapsettomuudesta vuosia kärsineen silmin ja kaikki mahdolliset hoidot läpikäyneenä tällaiset postaukset on aina ihan uskomattoman raskaita. Itse sitä yrittää joka päivä perustella itselleen, että hyvä on näinkin ja että osaa varmasti olla onnellinen ilman lapsia. Ja vaikka adoptiota harkitaan, niin ei siihenkään prosessiin ryhtyminen nykyään takaa mitenkään sitä, että lapsen joskus saa. Sitten tulee vastaan näitä "äityiys on parasta mitä on" ja "elämän paras saavutus" -kommentteja. Siinä periaatteessa lytätään koko oma elämä ja sen tarkoitus. Eihän tässä itse ole sitten saanut yhtään mitään aikaan eikä ymmärrä elämästä yhtään mitään. Toisaalta, kuka sitä pystyy vertaamaan toisen onnellisuutta toisen vastaavaan.

Summa summarum, mä olen vain ihan äärettömän kateellinen. :)

kalastajanvaimo

Hahaa se ei todella tuoksu kovin hyvälle :P Vinkkinä vielä; kattilan pohjan voi voidella ihan voilla, niin ei varmasti pala pitkän keittoprosessin aikana!

kalastajanvaimo

Niin :) Perhe nimenomaan; voi sitä rakastaa jotain muutakin kuin omia biologisia lapsiaan; vaikka söpiksiä pikku koiriakin ;)
Hah, jumpan jälkeinen nälkä on parasta, silloinhan sitä vasta kunnolla ruoasta nauttii!

kalastajanvaimo

Juu! :D "Glad i deg" voidaan suomentaa rakastamiseksi, pitämiseksi tai sitten ihan vaan että toinen on tärkeä. Ihan suoran käännös voisi olla "iloinen sinusta", että olen iloinen kun minulla on sinut. Mutta kai sitä eniten käytetään rakastamista korvaavana, "elsker deg":n sijaan.

kalastajanvaimo

:D Hahaa onhan ne ihania ;) Hoitamistahan se on, mutta ajattele kenen hoitamista <3
Juu zumbakurssi on parin viikon paästä ja aika pahasti täytyy mennä pieleen, jollen läpäise! ;)

kalastajanvaimo

Hih me käytetään oikeasti aina "glad i deg":ta, harvoin elskeria. Kyllä se tarkoittaa (hih) ja mun mielestä siinä on enemmänkin merkitystä kuin pelkässa "elskessä" :)

siina*k

Nii-i, itse just tässä elän sitä vaihetta, ettei ole enää vauvoja eikä taaperoita... Vähän on haikea olotila, mutta se on ihanaa, ettei ole enää niitä tiettyjä vauva-ajan ongelmia ja murheita.
Nyt eletään ihanaa pikkulapsi- ja varhaisteiniaikaa ?
Joskus nuorempana olin kans vahvasti sitä mieltä, että en halua lapsia! Mutta niin vaan mieli muuttui matkan varrella. Tosin ystäväni oli aina kuvitellut minut "kauhanvarteen kolme pientä lasta jaloissa pyörimässä" :D Aika hassua, että just niin on käynytkin ;)
Ihania kuvia taas :) ?

kalastajanvaimo

Moi Naana, kiitos kivasti kirjoitetusta kommentista, johon mun on älyttömän vaikea vastata. Haluaisin sanoa, että ymmärrän täysin miksi kirjoitat näin ja mitä tarkoitat. Se kuulostaa kuitenkin tyhmältä, koska en todellakaan tiedä miltä tuntuu kärsiä lapsettomuudesta ja lukea/kuulla toisten lapsiasioista. Sen ymmärrän, että tällaiset kommentit/kirjoitukset satuttavat ja lyttäävät ja vaikka mitä varmasti ihan kunnolla. Mutta viestistäsi olin lukevinani, että myös sinä ymmärrät näihin joskus törmääväsi. Ja tiedät, etteivät muut voi lakata olemasta onnellisia lapsistaan toisten (lapsettomien) vuoksi.
Olen tosi pahoillani, tosi pahoillani aiheuttamastani mielipahasta ja tiedän, että tää on todella kipeä aihe. Ainakin voin toivoa sulle vielä tulevaisuudessa jotain, jota rakastat oikein kovasti. Jollei omia biologisia lapsia, niin vaikkapa perhettä muussa muodossa.
Enkä missään nimessä halua sanoa, etteiko lapsettomat ymmärtäisi elämästä tms.(kovaa kouluahan sinäkin olet käynyt/käyt), lähinnä itsestä nuorempana lapset tuntuivat ihan mitättömältä saavutukselta ;)
Oi voi Naana, toivon teille paljon paljon onnea jatkoon, miten kävikin <3
Saako sanoa, että nauti omasta rauhasta, harrastuksista ja vapaa-ajasta! :)
Kiitos kommentista ja näkökulmasta <3

saara

jotenkin tuntuu hassulta sanoa, että lapset ois jotain elämän saavutuksia yms. koska eihän lasten saamista voi verrata esim. uramenestymiseen tms.. jos lapset ois omia saavutuksia, niin silloinhan kaikilla haluavilla olisi omia lapsia.. itse vaan kun ajattelen, että ne on lahjaksi ja lainaksi meille annettu, kelle on annettu..
voimia kaikille teille, jotka kärsitte niinkin vaikeasta asiasta kun lapsettomuus, toisille se on varmasti todella vaikeaa ja joku voi selvitä vähemmällä.. mutta, kaikesta huolimatta kaikella on tarkoituksensa..niin uskon ainakin minä.

Madicken

Rakkaudentäyteinen postaus <3

Viimeksi tänään kivisen kaupungin katua sateessa tallustellessa, käsi kädessä neljävuotiaani kanssa, tunsin suurta ylpeyttä olla hänen äitinsä. Että miten mun vierellä kasvaa sellainen, josta tulee jollain tavoin minun kaltainen. Sitä rakkautta, ylpeyttä, syyllisyyttä, kipua.

Naanan kirjoitusta kommentoin muutamin sanoin. Me olimme lapsettomuushoitojen loppumetreillä, kun kaiken toivon heittäneinä saimme "yllätys"lapsen. Itse jaksoin siihen asti ajatella, että se elämän tarkoitus olisi sitten kohdallamme jotakin muuta. Helppo tietysti nyt sanoa, kun monen vuoden jälkeen olimme kuitenkin onnekkaita. Kun vain jaksaisi löytää ja nähdä ympärillään sitä hyvää ja kauneutta, aina, iso tsemi sinne!

Onnea ja iloa toivonkin ihan kaikkiin suuntiin!

Erika

Myös mulle äitiys kaikista tärkein juttu. Toiseksi tärkeintä on olla vaimo ja tukea miehen uraa. Omat opiskelut ja ura tulee sitten sielä kolmantena (tai ehkä vielä kauempana?). Olen varmaan kauheen taantumuksellinen jonkun mielestä, mutta nautin äitiydestä paljon ja haluan viettää lapseni (tulevaisuudessa toivottavasti useamman) kanssa mahdollisimman kauan aikaa kotona.

Sitä tulin sulle muuten vinkkaamaan, että loin Upseerin vaimo blogin. Kommentoin blogin perustamisen harkitsemisesta taannoin Susannena, mutta vaihdoin nimen nyt nettimaailmassa Erikaksi:D

Loistava muuten tuo kakkakeskeytys. Lapsen myötä kyseisestä aineesta on tullut niin normaali puheenaihe, että välillä ihan ihmetyttää:D

Tuulia

Ihana postaus!

Muistan itselläni olleen niin samanlaisia ajatuksia ennen Ainon syntymää. Kuitenkin siellä synnärillä, keskellä yötä Ainon syntymän jälkeen tuntui, kuin koko maailma olisi yhtäkkiä muuttunut. Kirjoitinkin blogissani siitä Ainon puolivuotispäivänä, ja nyt tuli taas ne samat fiilikset mieleen. Silloin sitä tunsi joka solullaan, miten minusta oli tullut äiti ihan kertarysäyksellä. Siinä se pieni ruttuinen ja punainen tyyppi tuhisi vieressäni ja muutti maailmaa. Enää ei tulisi mieleenkään nauraa sille, miten omat lapset ovat ihmisille se elämän suurin asia.

Sen jälkeen olen saavuttanut elämässäni isojakin asioita, mutta kyllä Aino on edelleen se isoin juttu, vaikka en sitä ehkä pari vuotta sitten olisikaan uskonut.

Vera A.

Ihana postaus <3 On se vaan kamalaa, kun huomaa muuttuneensa yhdeksi niistä tylsimyksistä, jotka puhuvat vain lapsistaan ja ylistävät joka ainoaa kehitysaskelta, olivatpa ne kuinka hitaita tahansa. ;) Mutta minkäs teet, kun minun lapsenihan on kaikinpuolin täydellinen nero, jopa ne pienet söpöt raivokohtaukset ovat ihan erilaisia ja suorastaan toivottavia temperamentin ilmauksia toisin kuin naapureiden pahatapaisilla kakaroilla :DDD

Välillä tosin havahdun toppuuttelemaan itseäni, koska en haluaisi kuitenkaan rakentaa identiteettiäni "pelkän" äitiyden varaan: on raskas taakka lapselle olla vastuussa äidin onnellisuudesta. Mutta kotiäideillä saattaa olla sellainenkin vaara, kun ei ole kodin ulkopuolista uraa, josta ammentaa sisältöä oman identiteetin kehitykseen. Mutta kypsä ihminen välttää nämäkin karikot, itse vaan olen huomannut, että minulle oli esim. tosi kova paikka lopettaa imetys, kun siitä oli tullut tärkeä osa identiteettiä. Ja haloo, imetin 18 kuukautta, aika moni muu vain ajattelee moisesta, että jo oli aikakin lopettaa, minä taas näen yhä unia, että imetän yhä pikku vauveliani :DDD Italialaisen kulttuurin parhaita puolia onkin lasten omistautuminen mammoilleen, minä ainakin haluan vauvelini asuvan kotona ainakin 50-vuotiaaksi saakka :) Tai ehkä sittenkin annan napanuoran löystyä, jos sen tekee pikku hiljaa, niin ehkä se ei ota niin koville. Ehkä...

Katriina

Täällä myös tinen lukija, joka on viimeiset 6 vuotta käynyt läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat lapsettomuushoidot. Ensin julkisella ja sen jälkeen yksityisellä. Ja täysin uupunut. Ikää on jo 39v, joten adoptio alkaa olla sen vuoksi poissuljettu.

Nämä kommentit satuttavat. Syvältä. Minä saan elämässäni vain second bestiä. Alleviivatkaa vaan se taas. Olen jo niin lyöty, että sama tuo.

Olen katsellut login vaate-, käsityö ja sisustusideoita. Mutta antaa olla.

Onnea teidän parempaan elämään!

Maatu

Huomenta.

Kovin on meillä ollut haasteellista tämä kotielämä viime aikoina, mutta silti en kadu pätkääkään lapsien hankkimista (saamista).. vaikka kyllä välillä tiukkaa tekee uhmaikäisen jääräpään ja yhden muuten vaan tottelemattoman apinan kanssa ;o)

Edellisessä postauksessa oli kauniita maisemia. Ovatko ne teidän kotimaisemia?

UuuLaLaa...

Mun pitänee tulla myös tuulettamaan vanhemmuuden puolesta. Itseasiassa juuri tänä aamuna mietin, että millaista olisi elämä jos ei noita kahta rakastani elämässäni olisi. Olen paraikaa "henkisesti rikki" kun tässä on pienin sairastellut, ja nyt sitten tulivat täit tarhasta meille kylään... Äitiä vähän väsyttää.. ;D Ja aika homma on touhuta yksinhuoltajana. Mutta sitten tunne menee ohi, ja tajuan etten muuta haluaisi. Pidän niin tästä hommasta, palaute on välitön ja huolia olisi kuitenkin vaikka ei lapsia olisikaan. Samoin kuin niitä ilojakin! Se vain on niin, että 12v. pojan kanssa meillä on niin käsittämättömät jutut, että saa nauraa vedet silmissä. Poika kun on niin nopeaälyinen ja tarkkanäköinen, ja siihen kun lisää mahtavan tilannekomiikan tajun ja itseironian kyvyn, niin nauraa saa. Ja välillä se osaa kuitenkin olla niin mottipäinen kaveri.. Ristus! Se on oikea aurinko. :) Ja sitten tämä 2,5v. typykkä. Taisi oikeastaan tullu synnytettyä pyörremyrsky. Sepä se vasta saa aikaiseksi. Samanlainen kuin veljensä, ja myös helkkarin nopea oppimaan asioita. Nauraa räkättää koko ajan, kyselee tai sitten vain ottaa ja pimahtaa kun ei palikat ja nuket tottele käskyjä.. :DDD Ja kun nämä kaksi laitetaan yhteen (ovat kuin paita ja peppu ikäerostaan huolimatta), niin tulos on se, että istutaan sohvalla ja isompi opettaa pienelle kuinka tehdään kainalopieruja, tai päristellään käteen "kurakakka"-pieruja kauheen huudon ja naurun kera. ...Tapahtui eilen.. :) Noista lapsettomuus jutuista, mun hyvin läheinen ystävä kävi 4 vuotisen helveti läpi, ei onnistunut millään, mitään syytä ei löytynyt. Ja sit meni monien vuosien avioliitto meni rikki kun mies vain otti ja lähti. :( Asiaa ei helpottanut lainkaan että samaan aikaan olin itse raskaana, mutta vielä enemmän ystävääni loukkasi se, että hänen muut ystävät joilla oli lapsia, sulkivat heidät elämästään pois. Vain siksi että päättivät pariskunnan puolesta, että he eivät varmaan halua olla yhdenkään lapsen kanssa tekemisissä.. Onneksi meillä kuitenkin tuo puhe luisti, ja sain toiveen ettei niitä lapsia "vietäisi" hänen elämästään vielä silläkin tavoin pois. Ja kun tyttöni syntyi, hän kyllä sai hoitaa ja paapoa, hänestä tuli myös vanhemman lapseni kummi. Ja erostaan selvittyä, rakensi uuden elämän muualla ja voi hyvin. Että niitä tarinoita piisaa. Ja itseasiassa, hän lapsettomana sanoi taas huomanneen minun elämääni katsoessaan, että ei se äitiys ja ero samalla mikään kadehdittava yhdistelmä myöskään ole! Oli tilanne mikä hyvänsä, lapsia tai ei, on yllättävää kuinka vahva ihminen on kun ne suuret vastoinkäymiset tulevat. Ja itse olen vasta aina jälkeenpäin tajunnut mitkä voimavarat ihmisellä on. Ystäväni on hyvin voimakas ja lämmin aikuinen nainen. <3 Voimia vain teille, joilla tämä vanhemmuus ei kohdalle ole "osunut", ei varmasti ole helppoa!! Muuten, mun kielipää on hyvä, käänsin ton ihan ylimmän lauseen näin: Olet niin hyvä, ja olen niin iloinen tänään. Voi moro, mä kuolisin vieraalla maalla nälkään.. ;D

Hippula

Voiei... Kohtahan sitä ei blogisti uskalla kirjoittaa mistään mitään!
Epäoikeudenmukaistahan se lapsettomuus on, mutta mistä tässä maailmassa oikeudenmukaisuutta sitten löytäisikään?
Lapsettomuus on kamalaa, tiedän itse sekundaarisesta sellaisesta kärsineenä. Mutta toisten syyllistäminen tuollaisilla kommenteilla ei ole sekään niin kovin ihanaa.

kalastajanvaimo

No totta, en ehkä itsekäan mainitsisi lapsia saavutuksikseni... hmm, mikäs sit vois olla oikea sana... sitä tulee vaan käytettyä helposti tällaisessa yhteydessä kun vertaa lapsia muihin "saavutuksiin". Ei ehkä tarkoita lapsia niinkään saavutuksina, mutta vertaa niitä kuitenkin muihin elämän tärkeisiin juttuihin... Eihän lapsen tekeminen tietenkään mikään varsinainen saavutus ole ;D

kalastajanvaimo

Oi tulen aina niin onnelliseksi kun kuulen tällaisista yllätyksistä. Että ihmeitä tapahtuu. Voin vaan kuvitella sen tunteen... tai en oikeastaan edes voi :)
Kiitos kauniista toivotuksista :)

kalastajanvaimo

On se hassua. En minäkään ymmärtänyt lasten päälle ennen yhtään ja melkein pelkäsin tällaisia hulluja lapsistaan vouhkaavia äitejä ;D Mietin suunnilleen, et ymmärtääkö ne mistaän muusta mitään kuin lapsistaan ;) HIhhei.

kalastajanvaimo

Hehee Vera A, nimenomaan, välillä naurattaa itseäkin juuri miten tuohon ylle vastasin.... :)
Tietenkin se oman elämän säilyttäminen on tärkeää, mutta just nyt olen säästanyt omat touhut niille ajoille, kun lapset eivät tarvitse minua kotona... Yritän siis odottaa innolla myös sitä aikaa kun pääsen jälleen harrastelemaan ja opiskelemaan ja tekemään toitä ja vaikka mitä... Nyt nautitaan tästä sen aikaa kun voidaan. Vaikka kuulostaa ihanalta toi Italian mallikin, hih <3

kalastajanvaimo

Katriina, olen tosi tosi pahoillani, huomaan tosiaan aiheuttaneeni pahaa mieltä. Itse en missään tapauksessa ajattelisi, että elämä lapsettomana on second bestiä, mutta tottakai ymmärrän että se vajaalta alkaa tuntumaan, jos joku kovasti toivoma osa puuttuu... Mulla ei oo mitää neuvoa, ei mitään kovin fiksua sanottavaa, mutta olen tottakai kovin pahoillani sun ja kaikkien lapsettomuudesta kärsivien puolesta.
Äläkä sano, että meidän, lapsellisten elämä olisi parempaa, ei kai sitä kukaan tarkoita! Toiset arvottaa ihan muita asioita lapsia korkeammalle. Toivon sulle Katriina paljon muita onnellisia asioita elämään <3

Zoa

Minun mielestäni on aivan kohtuutonta kaataa omaa suruaan lapsettomuudesta Johannan päälle. Ei hän vienyt kenenkään lapsettoman lasta, eivät nämä pienet ole keneltäkään pois. Kyllä perheenäidin tai -isän täytyy saada kirjoittaa omasta elämästään ja onnestaan.

Ja jos ruvetaan kurjuudesta kilpailemaan: mikäs minä sitten olen kun olen lapseton JA puolisoton? Ikää melkein 30 eikä kukaan mies ole koskaan rakastanut minua, vaikka olen mielestäni ihan kiva nainen. Fiksu, kypsä, innostunut elämästä, optimisti, kauniskin. Mutta kun ei niin ei - ja uskokaa pois, olen ollut tässä asiassa aktiivinen. Pitäisikö minun loukkaantua kun Johanna on kehdannut kertoa miehestään ja häistäänkin blogissaan, vaikka minua satuttaa se että olen vieläkin yksin?

Kyllä minä iloitsen ihan koko sydämestäni Johannan ja perheensä onnellisuudesta - ei se ole minulta pois. Minulla on mahtava elämä ilman miestä ja lapsiakin. Ja sitä paitsi, todellakin uskon ihmeisiin ;).

nata

Hej, ajattelen myös että ei toisten onni ole minulta mitään pois. Haaveilen itsekkin lapsesta ja perheestä ja olen jo 37 vuotias ;) Totta kai monestikkin kirpaisee mutta ei se estä minua kuitenkaan ihailemasta ja ihmettelemästä toisten lapsia.. Ajattelen myö että kaikkea ei voi koskaan saada tässä elämässä, ei vaikka kuinka haluaisi..Sitten onkin se iso kysymys miten tehdä elämästään mahdollisimman hyvä nillä edellytyksillä mitä on olemassa. Huomaan että vertailu toisiin tekee monesti surulliseksi. Siitä olen harjoittelemassa pois..Muiden puolesta iloitsemisen taitoa suosittelen. Hymy tuo lisää hymyjä tähän maailmaan.
Kaunis on blogisi Johanna!
nata

Niina

Itsekin lapsettomuudesta kärsivänä voin sanoa, että mielestäni on eri asia olla onnellinen äitiydestä, joka on osunut omalle kohdalle kuin koko ajan hehkuttaa äitiyden onnea ja sanoa, että en tiennyt elämästä mitään ennen kuin sain lapsia tai elämäni alkoi vasta, kun sain lapsia. Äitiys on ihana asia eikä sitä tarvitse salata muilta, mutta kohtuus kaikessa. Omasta mielestäni lapset eivät ole saavutus, koska silloin meillä kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet saada lapsia. Ennemminkin koen, että lasten kasvattaminen tasapainoisiksi ihmisiksi on saavutus kuin pelkkä synnyttäminen. On hienoa, että esim. nata pystyy olemaan onnellinen toisten puolesta, koska siihen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Lapsettomuus vain on hyvin monitahoista ja koko elämää ravistelevaa sekä hyvin yksilöllistä. Oma lapsettomuuteni on kestänyt kuusi vuotta ja sen aikana olen käynyt läpi melkoisen tunteiden kirjon. Tällä hetkellä pystyn nauttimaan kummilapsistani, johon en pari vuotta sitten kyennyt. Ollaan kaikki onnellisia siitä mitä meillä on, koska se on ainutlaatuista :)

entinen lapseton

Lapsettomuus on todellakin monitasoinen asia. Sen läpikäyminen on prosessi siinä missä rakkaan läheisen kuolemasta selviäminen tai avioerokin. Kaikki nämä tragediat sisältävät erilaisia vaiheita, eivätkä kaikilla edes päädy tilanteen hyväksymiseen, joka periaatteessa on prosessin päämäärä. Siksi sekä lapsettomuudestaan katkerien että surustaan yli pääseiden ja muiden äitiydestä ja ennen kaikkea lapsista iloitsevien kommentit ovat yhtä luonnollisia. Toinen on vain lapsettomuusprosessissaan eri vaiheessa kuin toinen. Maailma on täynnä lapsia ja lapsistaan onnellisia äitejä, eikä lapseton voi sulkea tätä tosi seikkaa itseltään. Pystyäkseen elämään seesteistä elämää, on hänen hyväksyttävä tosiseikat ja oma lapsettomuutensa. Se ei ole helppoa, mutta siihenkin kykenee. Elämä on ihanaa myös ilman lapsia. Kaikkea ei voi saada, mutta kukaan ei voi kieltää lapsettoman oikeutta surra lapsettomuuttaan ja estää häntä tuntemasta luonnollista kaipuuta.

Mitä tulee äitiyden hehkuttamiseen esim. blogeissa, on sekin tarpeellista. Äidin arki ei ole yhtä juhlaa, vaikka joku lapseton saattaa niin kuvitellakin. Äiditkin tarvitsevat tukea ja muistutusta siitä, että he tekevät arvokasta TYÖTÄ jälkikasvuaan hoitaessaan. Nimenomaan työtä. Äitiys nimittäin on rankkaa ja sitä voi aivan hyvin verrata työhön. Sillä erotuksella, että palkka on emotionaalista tyydytystä, pieniä onnenhetkiä mitä banaaleimmissa tilanteissa ilman ylityökorvauksia. Kiitokset hyvin hoidetusta työstä on äidin usein annettava itse itselleen. Sitä nämä äitiyden hehkuttamiset blogissakin ovat. Ansaittua kiitosta, jota harvoin kuulee muiden suusta.

Entisenä lapsettomana ainoa neuvoni on nauttia lapsettomuudesta. Tehdä kaikkea sitä, mitä ei lasten kanssa pääse niin helposti tekemään. Pitää välillä edes muutamien kuukausien taukoja yrityksestä, antaa sekä aivojen että ruumiin välillä levätä. Lapsi tulee, jos on tullakseen. Niin se vain. Minulle lapsi tuli juuri kun olin heittänyt toivoni. Läheinen ystävätär sai ensimmäisen lapsensa 7 vuoden yrittäminen jälkeen, kun lääkäri ole lukuisten, yksityisesti tehtyjen epäonnistuneiden hedelmöitysyritysten jälkeen julistanut raskaaksi tulon olevan lääketieteellisesti mahdotonta. Mutta ihmeita tapahtuu...
Jaksamista niin kaikille äideille kuin lapsettomillekin, toivottavasti kaikki oppivat nauttimaan elämästään sellaisena kuin se on. Tämä kun on ainoa meille annettu ja se kannattaa käyttää mahdollisimman tarkoin hyväkseen, oli äiti tai sitten ei.

kalastajanvaimo

:D Kuulostaa tutulta :P
Juu ne on ihan tästä kotoa, jokapäiväisiä maisemia ja aina yhtä ilahduttavan raikkaita :)

kalastajanvaimo

Ihania kertomuksia ja persoonia <3 Kiitos kun jaoit.
Joo naä on näitä norjan kielen kummallisuuksia, don't worry -et ollut edes ainoa :))

kalastajanvaimo

Hienoa Zoa! Kiitos todella kivasta ja positiivisesta kommentista. Niin... ja voin kuulkaas luvata, ettei mullakaan aina ihan helppoa ole ;D
Ihanasti osaat Zoe nauttia elämän kivoista jutuista ja sulle tulee se suuri rakkaus varmaan sit oikein kertaheitolla kunnollinen! :))) En nyt osaa sääliä sun kurjuutta laisinkaan, kuulostaa aivan mahtavalta sun elämä ;D

kalastajanvaimo

Hei, kiitos nata.
Luulenpa, että teillä lapsettomilla ja perheettömillä on paljon sellaista, mitä mulla ei taas ole. En tiedä, millainen mun elämä olisi ilman lapsia, mutta luulen, että hyvä siitäkin olisi tullut. Vertailu toisiin tosiaan tekee surulliseksi, koska usein sitä näkee vain ne toisten hyvät jutut (kuten blogin välityksellä... pahoittelen). Kiitos posittivisesta ja kannustavasta kommentista <3

kalastajanvaimo

Niina, mun on pakko sanoa, etten mielestäni "koko aikaa hehkuta" (vaikka joskus kirjoitankin jonkun tunnepitoisemman postauksen lapsijutuista) enkä missään nimessä ole sanonut, etten olisi tiennyt elämästä mitaän ennen lapsia. Tai ettei elämä olisi alkanut ennen lapsia.
Huvitti vain miten oma katsomus on muuttunut noista ajoista kun en todellakaan pitänyt lapsia minään suurena juttuna ja ajattelin, että huijausta koko juttu :)
Saavutus on väärä sana lapsista -kyllä. Se sattui tohon vaan verrattaessa niihin "Oikeisiin saavutuksiin".
Itseasiassa luulen, että mun elämästä olisi tosiaan voinut tulla ihan yhtä kiva ilman lapsia. En tiedä, tietenkään.
Se on varmaa, että olet käynyt läpi jotain, mistä minä en tiedä yhtikäs mitään ja että sulle tällaisen tekstin lukeminen on rankkaa. Olen tosi pahoillani sun puolesta, mutten todellakaan tarkoittanut loukata enkä missään nimessä vihjata, että lapsettomilla olisi huonompi elämä.
Oli todella kiva lukea kommentin loppuosa kummilapsiin liittyen, antoi vähän toivoa nähdä valoisammin... Totiseksihan nämä vetää enkä tunne osaavani sanoa mitään, mutta kiitos kommentista <3

kalastajanvaimo

Kiitos, tässä niitä viisaita sanoja (joita itse en osaa kokemattomana sanoa) tulikin ;) Lapset eivät tosiaan ole mikään elämän ainoa onni ja autuus (joskus hyvin kaukana siitä ;)) joten näin lapselliselle kuulostaa oikein loistavalta omasta rauhasta ja harrastuksista nauttiminen... :)
Ja jälleen aivan ihanaa kuulla yksi "ihme" -tai kaksikin :)

Sanna

Minua ei satuta äitiyden hehkuttaminen; toisten onni ei todellakaan ole minulta pois. Sitä vastoin em. kommentit "Äidin arki ei ole yhtä juhlaa, vaikka joku lapseton saattaa niin kuvitellakin" tai "ihmeitä tapahtuu" -tyyppiset lausahdukset satuttavat syvältä. En tiedä muista, mutta itse pystyn kyllä jopa lapsettomana samaistumaan myös äidin arkeen, enkä todellakaan kuvittele sen olevan yhtä juhlaa!! Haluaisin myös muistuttaa, että ihmeitäkään ei tapahdu ihan meille kaikille. On myös meitä nuoria naisia, joilta kohtu ja/tai munasarjat on poistettu sairauden takia. Ihmettä odotellessa siis ;)

Surullista, että noin hellyyttävästä ja ihanasta tekstistä päädytään näin surullisiin juttuihin. Entisessä työssäni näin paljon kaltoinkohdeltuja ja huostaanotettuja lapsia, joten on kuitenkin todella positiivista lukea miten monelle äitiys ja lapset ovat ainakin tämänhetkisen elämän tärkein asia. Niin sen kuuluu ollakin!

kalamuija ja lappilifestyle

Kiitti vinkistä:) Ei palanut.. mulla oli teflonkattila.
Laitoin sekaan vielä pari laakerinlehteä ja lopuksi pilkoin porkkanat sinne.
Oiken odotan tämän iltaista "toista kattausta"... jos se on vielä parempaa kuin eilen:)
Mies otti sitä töihin evääksi. Säälittää jo valmiiksi sen työkaverit kun se alkaa sitä siellä lämmittämään, hyi;)

kalamuija ja lappilifestyle

No onpas tämä postaus tosiaan saanut ihmiset hereille.. huh!
Alkuperäinen tarkoistus ei varmasti kuitenkaan ollut satuttaa ketään.
Voimia kaikille jotka painitte niinkin vaikean asian kuin lapsettomuuden kanssa!!!
Ja yhtälailla heille jotka panitte tässä samassa sarjassa kuin minä ja Johanna eli työn täyteisessä
lapsiarjessa.
ps. olin illalla lenkillä sellaisen naisen kanssa joka on puolisonsa kanssa yrittänyt lasta 3 vuotta. Ja eilen hän
kertoi, että on raskaana viikolla 10:) Se oli HYVÄ uutinen! Kjemppe fint!!!

Omppu

Oli pakko kommentoida ihanaa postausta :) Muutenkin olen varsin ihastunut tähän blogiisi :P

Itse olen 23 vuotias ja sain juuri kuulla, etten mitä ilmeisemmin koskaan saa lasta.. Aika pysäyttävä uutinen. Onneksi mulla on kokemusta jos jonkinlaisista vääristä diagnooseista ja olen kuullut juttuja kuinka lääkärien tuomioista huolimatta on saanut lapsen/lapsia, niin ei jaksa täysin lannistua. Onneksi lasten hankinta ei edes ole ajankohtaista ihan vielä, vaikka kait se pitäisi alkaa jo pikkuhiljaa yrittämään kun vanhemmiten se mahdollisuus pienenee.

Niiin ja piti sanoa, että ihania neuleita teet :P Tykkään kanssa neuloa, tosin mun neuloksista tulee aina aivan liian suuria tai pieniä :D Muuten on kyllä nättejä .Millonkohan mä oppisin tekemään oikeen kokosia..?:D

Niina

Johanna, en tosiaan tarkoittanut kommentillani, että sinä olisit jotenkin ylistänyt äitiyttä erityisesti. En tainnut tuoda sitä tuossa tekstissäni kovin hyvin ilmi :( Tykkään lukea tekstejäsi ja omasta mielestäni ne ovat hyvin realistisia ja mukavia. Ja mukavaa vaihtelua monien äitiyden hehkutukseen :) Jokaisen elämä on omanlaisensa ja vaikka lapsettomuus on aika ajoin rankkaa, niin tästä ajasta en silti vaihtaisi päivääkään pois. Jatka samaan tyyliin :)

katrina

Kerroin aiemmin lapsettmuudesta täällä. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä täällä on saatu päähän ajatus, että yrittäisin syyllistää blogin kirjoittajaa. Ihmeelliseksi kyllä väännetään asiat.

Ja vielä. Kukaan, joka ei ole kokenut lapsettomuutta, ei voi tietää miltä se tuntuu. Kuinka paljon tuskaa ja surua se tuo. Ja kääntäen, kukaan, kuka ei ole äiti, ei voi tietää miltä se tuntuu, Kuinka suurta iloa omat lapset voi tuottaa. Vertailun vuoksi suru ja ilo rinnastettuna.

Että miettikääs sitä, ennenkuin kommentoitte.

Zoa

"Nämä kommentit satuttavat. Syvältä. Minä saan elämässäni vain second bestiä. Alleviivatkaa vaan se taas. Olen jo niin lyöty, että sama tuo. Olen katsellut login vaate-, käsityö ja sisustusideoita. Mutta antaa olla. Onnea teidän parempaan elämään!"

Tätä kommentia itse kommentoin - mielestäni tällaiset sanat aiheuttavat vuorostaan blogin kirjoittajalle (sekä mahdollisesti myös äitiyden onnesta kirjoittaneille) täysin turhaa mielipahaa jota hän ei ole millään tavalla ansainnut. Tämä on alusta asti ollut perhekeskeinen blogi, tyylin ja muun lisäksi.

Minäkin voisin pahoittaa mieleni lapsettomuushoidoista kertovien kommenttien vuoksi - ettäs kehtaatte surra kun teillä sentään on puoliso tai joku tai muuten sellainen elämäntilanne että voitte hoidoissa käydä! Mutta ei tällaisesta reaktiosta olisi mitään hyötyä. Jokaisen elämäntilanne on eri, jokaisen suru ja onni ovat erilaisia, eikä tosiaan voi tietää miltä mikäkin tuntuu. En siis ymmärrä miksi Johanna kirjoituksista pitäisi loukkaantua.

Zoa

Hihii, joo en mä itsekään sääli itseäni, joten ei muidenkaan tarvi! Mä oon tehnyt nuoreen ikääni verrattuna todella paljon kaikkea mahtavaa, olen toteuttanut unelmiani kuin viimeistä päivää. Kyllä mä jonkun haluaisin vierelleni, mutta en ainakaan istu kotona nyyhkien odottamassa sitä päivää. Carpe diemiä hoetaan joskus kyllästymiseen asti, mutta totta se on! Mun elämä on tässä ja nyt, ilman miestä, ilman lapsia. Joskus ehkä heidän kanssaan - mutta se on sitten jo eri tarina :).

Naana

Nopeasti lounaalta vastailen. Kiitos Johanna kauniista sanoista. Missään tapauksessa en näe asiaa niin, että olisit aiheuttanut mielipahaa minulle. Itse vaan katsoo asiaa niin eri näkökulmasta ja kerrankin rohkaistuin tuomaan sitä puolta esiin. Omassa päässäni olen tämän asian kanssa päässyt viiden vuoden jälkeen jo siihen kohtaan, että en missään tapauksessa oleta, että kukaan haluaisi peitellä onneaan lapsistaan (tai ylipäätään mihinkään perheeseen liittyvästä). Ikävä totuus on, että kaikkeen tottuu, turtuu, eikä ihan pienet hetkauta.

Toivoisin kuitenkin kovasti ymmärrystä niille lapsettomille, joille asia on edelleen ja tulee olemaan äärettömän kova paikka. Tietty tahdikkuus on aina paikallaan, mutta ei monikaan (mukaanlukien minä itse) kaipaa sääliä. Ja tämä ei missään tapauksessa nyt kohdistu tähän blogiin, vaan elämään yleensä. Jos blogissa pitäisi murehti, mitä koko lukijakunta tästä ja tästä ajattelee, niin eihän täällä voisi kirjoittaa mitään. Kohta kuuluisi tilitystä sellaisilta, joilla ei puikot pysy käsissä. Tai kala-allergikoilta. :D

Niin ja siitä onnellisuudesta. Kyllä minä ainakin koen olevani onnellinen. On ihan jees olla se miehen ykkönen ja oma prinsessa. Kivaa tehdä töiden jälkeen ihan mitä huvittaa. Nukkua lauantaina juuri niin pitkään kuin huvittaa. Harrastaa juuri niin paljon kuin sielu sietää. Matkustella. Tuhlata palkka ihan omaan itseen. (Kuulostaa kyllä itsekkäämmältä kuin mitä tarkoitin.) Ja tarpeen tullen helliä sitten muita lapsia. Hyvä on siis näinkin, vaikka kyllä edelleen haaveilen ihan muusta.

Mutta kiitos siis Johanna kommentistasi ja kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi. <3 Innokkaana jatkan edelleen blogin lukua ja toivottavasti pian tulee paaaaljon remonttikuvia.

katrina

No huh! Tottakai se nyt jumalauta satuttaa, jos täällä väitetään mun saavan vain second bestiä! Iloitakko siitä pitäisi? Ja kommentit aiheuttaa MYÖS mulle täysin turhaa mielipahaa. Vai onko jollain ryhmällä/perhetilanteella joku etuoikeus olla kokematta mielipahaa? Sitä en tiennytkään!

Tiina

Katrina, kukaan ei varmasti halua sinua loukata, Johanna varsinkaan, vaikeassa elamantilanteessasi. Koska Kalastajan vaimo-blogin henki on kuitenkin kertoa yhden aidin ja perheen elamasta ja lapsista jotka kuuluvat taman perheen arkeen voi olla etta itsellasi olisi helpompaa jos jattaisit taman blogin lukemisen hetkeksi taka-alalle ja koittaisit loytaa blogin joka ehka tukisi sinua paremmin elamantilanteessasi. Toivon sinulle onnea.

CHIC

Jokaisella on omat ilot ja surut elämässään, niin se vain on. Kommentoin nyt ekaa kertaa, vaikka olenki jo varmaan vuoden verran blogiasi lukenut. On ihanaa lukea sellaisen ihmisen tekstejä, joka on löytänyt paikkansa elämässään. Parasta blogissasi ovat kauniit, arjesta otetut kuvat :) Jatka samaa rataa.

Zoa

Juu, onhan sinulla oikeus loukkaantua, jos kerta koet nämä kommentit sinua vastaan tarkoitetuiksi. Minä vain en ymmärrä miksi - tai miksi se pitää kaataa täysin syyttä vieraan ihmisen niskaan. Antaisin mitä tahansa tästä second bestistä, koska se tarkoittaisi sitä että minulla olisi puoliso jonka kanssa olla lapseton! Jos lapsettomuus on second bestiä, niin lapsettomuus ja puolisottomuus (siis niin että kukaan ei ole koskaan halunnut sinua edes yhdeksi päiväksi) on sitten varmaan jotain sikojen ruoan tähteitä... Paitsi että kieltäydyn ajattelemasta niin, koska se satuttaisi vain minua itseäni, ja siksi hymyilen vain muiden hehkuttaessa parisuhde- ja lapsionneaan. Olenhan minäkin onnellinen.

hunter socks

This post gave us a significant Brainstorm session of all the possibilities we could utilize on our blog.

Lisabeth Heern

I cling on to listening to the news bulletin lecture about receiving boundless online grant applications so I have been looking around for the finest site to get one. Could you advise me please, where could i find some?

Flowers Delivery

You should consider starting an subscribers list. It would take your site to its potential.

purificadoras de agua

Finding this site made all the work I did to find it look like nothing. The reason being that this is such an informative post. I wanted to thank you for this special read of the subject. I definitely savored every little bit of it and I submitted your site to some of the biggest social networks so others can find your blog.