Tiesittekö, että osassa Saksan peruskouluja aiotaan opetussuunnitelmaan sisällyttää "Sosiaaliset mediat" omana aineenaan jo kouluvuonna 2012? Facebookit, chatit ja blogit ovat ilmeisesti jo sen verran suuri osa tulevaisuutta, että niiden oikeaoppista käyttöä aletaan pitämään välttämättömänä osana yleissivistystä -ihan peruskouluiästä alkaen.


 

Noh, se nyt on jossain päin Saksaa se, mutta bloggaamisen osalta sosiaalisten medioiden käyttöä olen toki paljon itsekin pohtinut, enkä pelkästään omien ajatusten ja kokemusteni pohjalta vaan myös teiltä saamani palautteen kautta, muiden blogeja ja mediaa seuraten. Mullekin on muunmuassa (uskomattoman monta kertaa) tullut viestejä siitä, miten kannattaisi lopettaa bloggaaminen. Koska asianomainen tietää, että tulen katumaan. Kaikkea hyvää tarkoittaen tietenkin(?) -ja usein alan asantuntijana joko itse bloganneena tai psykologiaa lukeneena. Ja miten tyhmää -siis suoraansanottuna aivotonta tällainen bloggaaminen on. Esimerkkejä olisi paljon -jos vain muistaisin ne ;) Viestien tarkka sisältö ei kuitenkaan ole lainkaan keskeinen seikka, vaan se, miten paljon hämmennystä suositun blogin kirjoittaminen on tuntunut herättäneen esimerkiksi mun ikäluokassa -saati sitten vanhemmissa ikäluokissa. Onhan tää ihan ennenkuulumatonta ja reagoiminen silmiä pyörittelemällä ja bloggaajaa paheksumalla on monelle pelkästään luonnollista ennen uuden ilmiön sisäistämistä.


Joskus on toden totta tuntunut aikamoiselta vastavirtaan kahlaamiselta; vastaan odotuksia, vastaan vallitsevia normeja. Vastaan sitä mitä mun pitäisi tehdä. Mutta varmin keino katua jotain tässä elämässä on elää muiden odotusten mukaan, kuunnella muita ja luopua omista haaveistaan ja näkemyksistään. Hoippua omalta polulta muiden huutelemiin suuntiin. Vain huomatakseen jonkun vuoden kuluttua, että nyt se juttu olisikin ollut ihan ok. Mulle on ihan hurjasti antanut myötätuulta paitsi blogista iloa saaneet muut ihmiset, myös ajatus siitä, että rohkaisen monia muita vaikkapa bloggamaan; go for it! :) -sekä ajatus siitä, että psytyn vaikuttamaan uuteen ilmiöön liittyviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin positiivisesti.


Mulle bloggaaminen on vähän samalla tavalla julkinen harrastus kuin jumpan ohjaaminen -eikä sielläkään kukaan huutele, että mitäs siellä itseäsi esittelet kaiken kansan edessä ;) Samalla tavalla jumppatunnille saa tulla jos asia kiinostaa ja hipsutella vähin äänin ulos tunnilta huomatessaan eksyneensä aivan väärään paikkaan. Enkä kuulkaas tule koskaan katumaan niin jumpan ohjaamista kuin bloggaamistakaan -niin kauan kun joku muukin saa niistä iloa! :D


Ymmärrän myös, että bloggaaja saattaa tuntua epätodelliselta ja siksikin helpolta kohteelta arvostella. Vaikuttaa maanläheiseltä ja mukavalta ja silti touhuta tällaista itsekeskeistä ja pinnallista huuhaata. -Mikä on totuus? Eihän tää voi pitää paikkaansa ;) Hämmentyneelle lukijalle tuo ihan varmasti suurta hetkellistä helpotusta lokeroida bloggaaja pinnalliseksi ja hölmöksi, mutta tiedättekö mitä? Ainakin kaikki mun tapaamani bloggaajat ovat tosi tosi mukavia! :) Ja mitä minuun tulee, noh, blogista on ehkä jollain tapaa tullut suosittu, mutta täällä minä edelleen kirjoittelen tylsän tavallisen elämäni keskeltä samoja juttuja. Pääasia että saan jotain yhteyttä sinne Suomeen :P

Mut hei, tähän loppuun ei voi mikään biisi sopia paremmin kuin Basement Jaxxin DO YOUR THING ja paras video, joka Youtubesta kys. kappaleeseen löytyi, hahaa...

[youtube]http://youtu.be/RCMQ4Qcmcx8[/youtube]

Mulla olisi muuten vielä yksi kysymys: huomaatteko omissa asenteissanne muutosta blogeja (tai muita sosiaalisia medioita) kohtaan? Posiitiiviseen tai negativiseen suuntaan? Vai oletteko suhtautuneet ilmiöihin suunnilleen samalla tavalla alusta alkaen?

Kommentit (106)

Petra

Kysymykseesi- tykkään blogeista valtavasti ja oma suosikki-blogilistani on kasvanut yli äyräiden, sen hallinta on lähes oma taiteenlajinsa. ;-) Omaa blogia olen harkinnut ja pyöritellyt mielessäni mutten ole tullut vielä aloittaneeksi kuitenkaan. Sen sijaan en ole facebookissa, harkinnut toki sitäkin, kun kaverit ovat sinne pyytäneet tms. Viimeisin facebook-uutinen taas sai miettimään tuota mainospuolta ym.- facebook ainakin toimii aika vapaasti käyttäjiensä tiedoilla miten parhaaksi näkevät. Jos olisi facebook-tyyppinen sosiaalinen media ilman tätä mainos ym. painolastia, ehkä voisin sellaista harkita. En tiedä.

Outi-Maria

Hei taas!
Tartuinpa nyt tuohon sinun käsittelemään aiheeseen ihan omien jatko-opiskelujenkin kannalta. Mistä lähteestä olet tuon tiedon Saksan koulujen opetussuunnitelman muutoksesta saanut? Ei, ei sinun tarvitse laittaa blogiisi lähdeviitteitä, ei ;) Vaan itseäni ajatellen, se olisi hauska lukea ja lainata opintoihin.

mussu

Kirjoitit taas täysin asiaa! Luen blogeja jonkun verran, ja vain kivat jäävät "suosikkeihin". Miksi turhaan lukea sellaisia, joista tarvitsee vetää hernettä nenään :))

Katariina

Juuripa tämä sinun blogisi sai minut kiinnostumaan blogeista ja bloggauksesta, kiitos sinun lisäksesi ystävälleni joka tästä vinkkasi :) Olen myös rummuttanut viidakkorumpua omille ystävilleni, koska, kuten moni muukin on sanonut, täällä on hyvä olla. Ajatuksiasi on helppo seurata, niissä on tolkkua. Kuvat on ihania. Asuista saan ideoita, ja HEUREKA, ikinä en oo hoksinu että sen niskan alimmaisen rullan vois rullata ylöspäin 8)

kalastajanvaimo

Kyllähän tottakai tällaiseen asiaan olisi kiva olla lähteitäkin! Luin jutun ihan vaan iltapäivälehdestä (nimeltään VG) eilen enkä nyt löydä ikävä kyllä VGtä tarkistaakseni löytyykö sieltä tarkempia lähteitä :(

Tiina

Laitanpa vielä uudestaan, kun ei vissiin onnistunut tämä kommentointi:

Pitää kysyä ihan aiheen ohitse, että onko teillä Lukko-tapettia useammassa eri sävyssä. Olohuoneen sohvaseinällä on ilmeisesti tämä sävy: http://tapettitalo.fi/mallit/68350.html
Linnut ja kukkaset -postauksessa tapetti näyttää keltaisemmalta, onko se kenties tämä: http://tapettitalo.fi/mallit/69749.html vai valehteleeko kuva?

Kysyn siksi, koska olen kovin ihastunut tuohon Lukkoon ja harkitsen sitä olohuoneeseen. Kiitos jo etukäteen :)

AK

Raivostuttava ihmistyyppi on tuo, joka "tietää aina paremmin". Kyllä aikuinen ihminen osaa päätöksensä tehdä itsekin.

Mielenkiintoinen uutinen tuo somen tuonti kouluun.

Itse opettajana olen töissä koulussa, jossa kaikilla oppilailla on oma blogi jota aktiivisesti käyttävät, joten Suomessakin joissain kouluissa on jo hyödynnetty tätä.

Sinulla on kauniita kuvia ja inspiroiva tyyli, sisustukseen olen saanut valtavasti vinkkejä ja myös uskon, että jotain positiivisuudestasi on tarttunut minuun. Kiitos siitä!

Voi kun "tekisit" vielä yhden lapsen, olisi kiva seurata samoihin aikoihin pikkuvauva-arkeakin ja raskausjuttuja ennen sitä! :)

Kaikkea hyvää!

kalastajanvaimo

Moi Tiina :)
Meillä on lukko tosiaan tuossa "keltaisimassa" sävyssä, joka ei kyllä luonnossa ole kellertevä lainkaan; sellanen lämmin nude beesi, todella miellyttävä ja kaiken kanssa yhteensopiva väri! Lukkoa meillä on myös vaalean sinisenä -makuuhuoneessa!

garner

Hyviä pointteja tullut tässä keskustelussa. Joskin ihmetyttää joidenkin valinta ei facebookia, mutta silti julkinen blogi - ?? Facebookissa saa kuitenkin rajattua jokaisen lauseen lukijakunnan, julkisessa blogissa ei mitään..
Lasten näkökulma - oikeus yksityiseen, netti on tosiaan "ikuinen" - oli erityisen hyvä ja siinä pohdittavaa monelle, myös Johannalle;)
Yhtenä lisäpointtina totean blogin kautta JULKISEEN ELÄMÄÄN: mitä sitten, jos elämässä tapahtuu joku todellinen tragedia? Ei sellasta toki kannata (muutenkaan) kauheasti miettiä, mutta kun elämä on julkista blogissa, loppuuko bloggaaminen jos joku perheestä sairastuu vakavasti, blogissa hehkutetussa raskaudessa tuleekin keskenmeno tai "täydellisessä avioliitossa" avioero, työttömyys ja tulojen romahdus, kaunis esitelty asunto joutuu myyntiin..? jne. Elämässä voi sattua lukuisia tragedioita (ja suurimmalle osalle jotain sattuukin) ja pienempikin kuin em. mainittu asia olisi SÄRÖ tämäntyylisissä blogeissa. Olisiko bloggaajalla halukkuutta jakaa epäonnistumiset & vastoinkäymiset lukijoiden kanssa (vaikka luvassa tuskin olisi ihailua vaan ennemmin sääliä..) vai katoaisiko blogi vain pikkuhiljaa.. Siinäpä lisää pohdittavaa.

Anna

Minusta on tullut kriittisempi blogien suhteen ja mös oman blogin päivityksen suhteen verrattuna siihen mitä ajattelin aiheesta vuosia sitten kun bloggaamiseen lukijana ja kirjoittajana tutustuin. Seuraan käsityö- ja sisustusaiheisia blogeja pääasiassa. Viime aikoina on ikävästi alkanut tuntumaan siltä että blogimaailmakin muistuttaa pitkälti irl-maailmaa muutamine johtotähtineen ja sitten on lauma joka seuraa perässä ja kilvan toisiaan ihastelee. Toki joukkoon mahtuu niitä vastavirtaan kulkijoitakin joita ei juuri sitten huomioida vaikka ehkä aihetta olisikin.

Anna

Yksi näkökulma sosiaaliseen mediaan on Elias Aboujaouden kirjassa Virtually You. The Dangerous Powers of E-Personality. Elias on maineikkaan Stanfordin lääketieteellisen tohtorismies eli näyttöäkin jopa hänen väitteilleen virtuaaliminuuden vaaroista löytyy jopa ihan neurologisen kuvantamisen muodossa, toki hän osaa hyvin kärjistyksen. Hänen mukaansa sosiaalinen media korostaa kolmea asiaa meissä: mahtailua, narsismia ja lapsen kehityksen tasolle alentuvaa käyttäytymistä (herjaaminen, kiusaaminen jne).

Itseäni mietityttää etenkin se, että luomme (ainakin osittain) itsestämme objektin, eräänlaisen tuotteen, jota sosiaalisessa mediassa kaupataan. Ehkä Johannan ikäinen,kypsä nainen tajuaa, ettei hänen arvonsa ole kiinni sivun kävijämääristä tai sen tuottamista mainostuloista, mutta miten nuoremmat ihmiset? Vaikka Johanna usein vaatimatisoi (;) siis puhuu hyvin vaatimattomasti itsestään ja elämästään), näemme lukijoina kuitenkin hänestä vain sen hyvän puolen. Itse huomasin ainakin, että kun löysin tämän blogin, ihastuksissani idealisoin johannan joksikin yli-ihmiseksi, jonka elämä olisi jotain taivaallisen ihanaa ja autuasta, kunnes tajusin sen, että ihan yhtä humaani hän on kuin me muutkin.
Uskon oikeasti, että ne herjaajat yms ovat kateellisia Johannalle. Tiedän, että tämä kateus-kortti on jo aika kulunut, mutta käytän sen kuitenkin :). Mutta itse kukin voi miettiä mistä sekin tunne kumpuaa ja voisiko sen jalostaa johonkin muuhun toimintaan kuin blogia pitävän ihmisen kiusaamiseen.

yaded

Asiaa. Valittettavan usein alkaa täällä ruudun toisellapuolella ärsyttämään kun on löytänyt kivan blogin ja klikkauksien kautta "joutuu" keskustelupalstoille täyden sodan keskelle, tai alkaa lukea kommenttibokseja joissa kyseistä bloggaajaa arvostellaan kovin sanakääntein. Melkeen menee maku koko blogien lukuun. Onneksi kuitenkin ei, ja olenkin ottanut tavaksi välttää näitä keskustelupalstoja sekä kommebttibokseja lueskelen vain harvoin. Yleensä vain kun on itse kommentoitavaa.

Harmi kun kaikki ei ymmärrä, että yksi asia ei meitä määritä.

Ps. Opiskelen amk:ssa parhaillaan ja meillä on kurssi jossa opiskellaan erikulttuurien välistä kommunikaatiota ja sosiaaalisia medioita, harmi ettei ole vielä suomessakaan enemmän opetusta

Niinu

Aikalialla samaa mieltä tekstisi kanssa.
Bloggaaminen on nykyaikaa, ja kuten joku kirjoitti, verrattavissa ehkä lehtien kolumneihin. Välillä tulee mieleen, että ihmisiä ärsyttää se, että jotkut jaksavat vielä kaiken muun ohella blogata, ja saavat siitä näkyvyyttä/lahjoja/kutsuja itselleen, ja sitä julkisuutta. Niin, sekös sitten ärsyttää jos itse makaa sohvalla surffaten, lukien muiden blogeja, ajatuksella " kyllä mäkin noin oisin osannu kirjoittaa, mitä ihmeellistä tuossa ja tuossa nyt on jne jne". Silloin helpointa on pyytää toisia lopettamaan, ettei itse enää tuntisi kateuden tuntemista ;)

Jatka sinä vaan, oot oikeaal tiellä :)))

Ja hei, kerro tosta ekasta kuvasta. Mä haluan tuollaisen pöllön. Haluan, tahdon! Mistä mä saisin sellaisen?

P.F.

Blogi lienee sen verran julkinen media että tulee aina herättämään suuria tunteita. Suuntaan ja toiseen. Mutta totta, aina ei jaksaisi kuunnella kaikkea kritiikkiä mikä niskaan sataa...

Nonna

Moi! Oli ihan pakko kommentoida tähän postaamaasi tekstiin takaisin, joten tässä tulee :)

Ensimmäinen ajatus, joka juolahti mieleeni tämän kirjoituksesi jälkeen oli, että eikö monia blogeja voisi verrata nykyajan lehtikolumneihin? Eikö niissäkin monesti kerrota omasta elämästä ja omista kokemuksista? Toki blogeja on hyvin erityyppisiä, eikä tätä vertausta mitenkään voi kaikkiin blogityyppeihin yleistää, mutta tällainen fiilis mulla tuli ainakin heti lukemani jälkeen mieleeni.
Miten puhtaasti muotiin keskittyvä blogi eroaa muotilehteen kirjoitetusta artikkelista? Olenpa kerran nähnyt lehdessä jutun perheestä, jossa perheen vaimo kirjoitti perheen elämästä ulkoimailta, jonne olivat miehen työn ulkomaankomennuksen perässä lähteneet. Niin ja sanottakoon vielä, että tämä kyseinen vaimo kirjoitti ihan säännöllisesti siihen lehteen pidemmän aikaa.

Sosiaalinen media on nykypäivänä niin oleellinen osa arkea, että on oikeastaan mielestäni hyvä, että sitä aletaan opettaa kouluissakin. Etenkään lapset eivät välttämättä aina oikein ymmärrä, mitä oikeasti ei saa ja kannata netin ihmeellisessä maailmassa ääneen sanoa, vaikka kuinka tekisi mieli. Sama juttu on oikeastaan valokuvien kanssa - eihän ne valokuvat lapsistakaan varmasit suuremmalle osalle porukasta mikään huono juttu ole, mutta valitettavasti on myös niitä ryhmiä, jotka etsivät lapsista kuvia mitä ällöttävimpiin tarkoituksiin. Sen tähden siis ihan hyvä, että kuvien suhteen on valikoiva.

Itse olen kuitenkin hyvin iloinen tästä sun blogista ja toivon, että jatkat samaan malliin!

Vi hörs! :)

garner

hyvä että olet asiaa pohtinut, vaikka se raskas aihe onkin pohtia:( onhan se kuitenkin suurimman osan ihmisten kohdalla totta, että suuret surut haluaa jakaa vain ihan lähimpien kanssa. monet julkkikset suorastaan säälittää välillä kun joutuvat vastoinkäymisiensä lisäksi kokemaan vielä "julkisuuden kirot" päälle; inhottavat kirjoittelut eroista, median spekuloinnit sairastumisista, välillä irvailutkin toisten tragedian kustannuksella. eipä käy kateeksi :/

kalastajanvaimo

Mmm, olen tosiaan joskus samaa miettinyt ja ainakin toistaiseksi päätynyt siihen, että jos jotain todella suurta tapahtuisi tulisin varmasti kirjoittamaan että nyt on elämässä muita asioita eikä bloggaamiseen riitä aika ja energia. Tosin joku voi saada paljonkin tukea bloggaamisesta; täällä oli todella suosittu erään nuoren syöpäsairaan tytön blogi (ihan perinteisessä mediassa asti) kunnes tyttö kuoli.

Muutoin mun mielestä blogissa ei ihan kaikkea kannata esitellä; vastoinkäymisiä ja sairauksia esimerkiksi. Ne ovat usein tosi henk.kohtaisia eikä tuo oikeastaan iloa kenellekään... Ei niin ettei mitään "säröä" saisi elämässä olla, mutta... No, nää on sellasia asioita, jotka kukin päättää oman valitsemana bloggauslinjan perusteella! :)

kalastajanvaimo

Hyvä pointti Riikka! Täällä oli tehty tutkimus myös siitä, kuinka moni on tullut kiusatuksi sosiaalisten medioiden välityksellä -luku oli tosi suuri ja vielä suurempi kännykän tekstareiden välityksellä.... Tässä on todella iso haaste.

kalastajanvaimo

<3
Hauska kuulla toi teidän koulun blogijuttu.
Ja voikun tuliskin vielä yksi vauva. Sit joskus ;)

Tiina

Ok, kiitoksia :) Juu, sinisen Lukon olenkin bongannut makkarikuvistasi. Kivaa loppuviikkoa! :)

Riikka

Ei varmasti hullumpi idea opettaa lapsia sosiaalisen median käytössä, tosin sitä opetusta taitaisivat tarvita ensin opettajatkin. Olen kuullut että ainakin täällä Suomessa Facebook, chatit ym (netti ja uusi puhelinkäyttäytyminen tekstareineen) ovat muodostaneet uudenlaisen koulukiusaamismuodon, nettikiusaamisen, jota esiintyy tosella paljon ja siihen ei ole yhtä hyviä keinoja puuttua kuin ns. tavalliseen koulukiusaamiseen. Aikuiset ja opettajat eivät vaan käsitä enää mitä kaikkea lapset netissä touhuavat.

samis

Eipä ole ollut ongelmia blogien tai bloggaajien kanssa. Mä nimittäin luen ainoastaan sellaisia blogeja, joista tykkään. Miksi turhaan kohottaisin verenpainettani sellaisten bloggaajien ajatusten äärellä, joiden ajatusmaailma on valovuosien päässä omastani. Mulla kun ei myöskään ole mitään tarvetta syytää mauttomuuksia tai törkyä kenenkään kommenttiboksiin.

Ihmiset ovat erilaisia (hyvä niin!) ja jokaiselle halukkaalle varmasti löytyy blogimaailmasta sellainen "omannäköisensä" blogi luettavaksi - tai vaikka täysin erinäköinenkin, jos uudet näkökulmat tai omasta elämästä poikkevavat elämisen muodot kiinnostavat. Pointti kuitenkin on se, että jokainen voi valita mitä lukee. Omaa energiaansa ei kannata tuhlata sellaiseen, että käy lukemassa ärsytyskynnyksen samantien ylittäviä blogeja, minkä jälkeen kihisee kiukusta ja jakelee negatiivista mielialaansa blogin kommenttiboksissa. Positiivista mieltä on paljon mukavampi kuljettaa mukanaan!

Pirkko Kuittinen

Luen mielelläni erilaisia blogeja ja minusta on vain mielenkiintoista seurata niitä.Kirjoittajien kehitystä mihin suuntaan he "kehittyvät" blogeissaan. Ei niin,että olisi vaatimuksia,vaan lähinnä se heidän kehityksensäja ehkä persoonankin muutos ajn myötä. Niinkuin yleensä kaverit ja kanssa ihmiset muuttuu.Aina on valinnan varaa,ketä seuraa.Ainakin itse valikoin,jos tuntuu siltä ettei enää kiinnosta,jatkuvia toistoja:päivän asuja,matkoja,meikkejä,juhlia yms.

Daisy

Asiaa kirjoitat!

Itse aloin kiinnostua muiden blogeista kunnolla, kun aloin kirjoittaa omaani. Ihan selkeästi tämä on ihan omanlaisensa itseilmaisun muoto. Itse tykkään sellaisista blogeista, joissa on positiivinen asenne, kauniita kuvia ja sopivasti tekstiä. Tärkeää on myös, että kirjoittaja tuntuu antavan oikeasti vähän jotain omasta persoonastaan. Siksi tykkään tosi paljon sunkin blogistas.

Mulle on ainakin tultu ihmettelemään, kun oon kirjoittanut vauvastani ja laittanut kuviakin. Kai ihmiset pelkää, että kuvia jotenkin käytettäisiin väärin. Ja sekin arveluttaa ihmisiä, kun vauva ei pääse itse päättämään, julkaistaanko hänestä kuvia vai ei. Uskon kuitenkin, etten vahingoita vauvaani blogillani.

Perustelen blogin pitämistä sillä, että
1. Siitä jää ihanat muistot talteen niin itselleni kuin lapsellenikin.
2. Pystyn jakamaan kokemuksiani mm niiden tuttavien kanssa, jotka asuvat kauempana. Olen kuullut, että moni (tosi paljon harvempi kyllä kuin sun blogistas!!!) saa iloa blogistani.
3. En kirjoita ja laita mitään sellaista blogiin, jolla kuvittelen voivani koskaan pahoittaa tyttäreni mieltä.

En ole laittanut blogiani salasanan taakse, koska en koe sen sisältävän mitään arkaluontoista. Ja minusta olisi kuin olisikin kiva, että ihan tuntemattomatkin kiinnostuisivat blogistani.

Uskoisin, että henkilökohtaisuus vs julkisuus on se, mikä ihmisiä bloggauksessa arveluttaa.

Hassulta tuntuu verrata taiteeseen, mutta vertaan kuitenkin.. Monet tekevät mm runoja, videoita, musiikkia ja valokuvia, jotka ovat todella henkiökohtaisia. Monet käyttävät lapsia malleinaan. Kuitenkin bloggaus muistuttaa muodoltaan enemmän vaikkapa aikakauslehtijulkisuutta, mutta kirjoittaja kirjoittaakin omasta elämästään. Jotkut haluavat kertoa esim perhe-elämästään, toiset eivät. Tosi-TV:hen ei varmaan haluta, kun siinä ei voi säädellä, mitä muut saavat tietää, mitä eivät. Bloggaajalla harkinta kuitenkin on omissa käsissä. Näppäimissä.

Nana

Kirjoitat hyvin, osaat kuvata, pukeutua ja olla muuten vaan fiksu. Täällä on hyvä tunnelma. Olipa aihe mikä tahansa. Täällä viihtyy tietäen,että osaat vetää rajan oman arjen ja sen tietyn yksityisyyden välille. Minusta blogisi on hieno esimerkki bloggaamisesta, jota voi tehdä antaen, rajoittaen, mutta ennenkaikkea hyvällä fiiliksellä ja tyylillä. Oma elämäni on ollut kaksi vuotta kaaosta, täällä on ollut hyvä käydä.

Mimmi

Olen samaa mieltä, että lukiessani "mainos-blogeja" tulee jotenkin epämiellyttävä olo:(
Tavallaan olet "myynyt" itsesi suurelle yleisölle.Puhun siis yleisellä taholla, viittaan edelliseen lauseeseen.
Omassa blogissani kyllä kerron ostaneeni sitä sun tätä, juurikin omilla rahoillani. Onhan sekin tavallaan piilomainontaa:)Kuten moni muukin "mainostaessaan " merkkilaukkua tms. Ja kohta monella onkin sama kassi heilumassa kyynärvarressa.
Näin se vain menee:)
Hyöty valuukin jonkun muun pussiin.
Pitäis laittaa blogiini maininnan; "sisältää tuotesijoittelua"

Dahlia

On sanottava, että olen aivan samaa mieltä tekstin kanssa. Samalla on todettava, että blogisi on yksi ensimmäisiä joita koskaan aloin lukemaan ja luen edelleen. Myös yksi niistä, jotka antoivat sysäyksen oman blogin kirjoittamiselle. Lukijan olet saanut myös äidistäni joka käsityöihmisenä innostui palmikkoneuleista (joita oletan saavani kohta jossain muodossa kun kyseltiin jo värejäkin) :)

Tiina

Pitää kysyä ihan aiheen ohitse, että onko teillä Lukko-tapettia useammassa eri sävyssä. Olohuoneen sohvaseinällä on ilmeisesti tämä sävy: http://tapettitalo.fi/mallit/68350.html
Linnut ja kukkaset -postauksessa tapetti näyttää keltaisemmalta, onko se kenties tämä: http://tapettitalo.fi/mallit/69749.html vai valehteleeko kuva?

Kysyn siksi, koska olen kovin ihastunut tuohon Lukkoon ja harkitsen sitä olohuoneeseen. Kiitos jo etukäteen :)

PP

Rehellisesti sanottuna. Minusta on ehkä aijan saatossa tullut suvaitsevampi erillaisia blogaajia kohtaan. Ei sillä, että olisin koskaan ollut kovin kärkäs arvostelemaan muita, mutta mitä enemmän blogeja ja blogauksia lukee, sitä tietoisemmaksi siitä tulee siitä, että kirjoittaja on aina joku ihminen, joku elävä olento. Ja vaikka tyyli tai aiheet eivät kiinnostaisikaan tai vaikka mielipiteet olisivat täysin vastakkaiset, niin en enää yhtä hätiköidysti tuomitse kirjoittajaa, jokaisellahan meillä on erillaiset lähtökohdat mitä mielipiteemme ja kiinnostuksemme kumpuavat.

Aino

Pakko minunkin kommentoida, kun postaus herätti miettimään omaa suhtautumista. Seuraan vakituisesti tätä blogia ja satunnaisesti erityisesti muutamaa kaunista sisustusblogia ja täytyy sanoa, että olen todella iloinen, että olen löytänyt tieni näiden blogien ääreen! Kuten monet ovat yllä hienosti kuvanneetkin, saa hyvästä blogista piristystä ja inspiraatiota, sekä syvempääkin sisältöä elämään ja omaan arkeen. Olen itseasiassa ollut yllättynytkin siitä, miten tärkeä ja mieluisa harrastus näistä blogien seuraamisesta on tullut.

Olen monesti miettinyt, miksi nautin näiden lemppariblogieni lukemisesta niin paljon (siis sen lisäksi, että ne on vaan tosi kivoja=). Minua on aina kiinnostanut tavallisten ihmisten tavallinen arki ja olen aina ahminut esim. elämäkertoja. Liekö kyse pahanlaatuisesta tirkistelynhalusta, mutta ainakin itse haluan uskoa, että kyse on jostain syvemmästäkin ;) Koen että blogit vastaavat tähän "elämäkertojen kaipuuseen" reaaliaikaisesti ja pienissä palasissa, juuri sopivasti omassa arjessa nautittavaksi.

Facebookissa en ole, mutta en sitä mitenkään vastusta. Suhtautumiseni blogeihin on ollut aina uteliaan positiivinen, mutta ehkä sen verran on muuttunut, että nyt kun olen löytänyt nämä omat suosikkini, niin suhtaudun ehkä hieman kriittisemmin muihin blogeihin, rima kun on asettunut aika korkealle =) Monet ovat tuoneet esille kaupallisuuden ja Indiedaysin ja täytyy omalta kohdaltanikin sanoa, että jos blogi on lähinnä tuotelahjojen testausta ja "blogitapaamisissa" juoksemista, niin sitten se on minulle jo liian kaukana omasta arjestani, eikä se niin kiinnosta. Mutta tällainen lämminhenkinen, realistinen, mutta silti kaunis elämänmakuinen blogi on juuri sitä, mihin blogimaailmassa alunperin ihastuin. Tulipas pitkä pohdinta, välillä näinkin, kivaa viikonjatkoa!

silja

Lukijana blogit on mulle ajanvietettä ja lifestyle yms. blogit viihdettä, asiablogit sitten asiablogeja. Molempia tarvitaan ja lifestyle- blogeista saa joskus kivoja ideoita esim. pukeutumiseen, sisustukseen, käsitöihin.

Itse pidän harrasteblogia, mutta en missään nimessä julkaisisi itsestäni saati perheestäni kuvia! Minun rajani menee siinä ja siksi joskus ihmettelen miten jotkut kertovat melkein kaiken elämästään. Tuntuu, että tiedän monien bloggajien elämästä enemmän ja henkilökohtaisempia asioita kuin vaikkapa työkavereistani tai muista tuttavista!
Mediakasvatuksessa pitäisi kuitenkin takoa lasten päähän, että miettikää mitä julkaisette netissä! Esim. Feissarimokissa on välillä aika pahoja juttuja, myös aikuisilta.

Nykyään tuntuu monille olevan hirveän tärkeää dokumentoida koko ajan elämäänsä, ottaa kuvia ja julkaista niitä joko blogissa tai sitten FB:ssa ja välillä tulee mieleen osaako kaikki enää elää ilman, että siitä pitää koko ajan raportoida muille. Ja pitääkö joka paikassa ensimmäisenä ottaa kuvia, eikö ikinä ole aikaa tai uskallusta vain olla ja elää - ilman kameraa... Tuntuuko, että viikon loma jossakin menee hukkaan, kun ei voi tehdä postausta siitä missä oli.

Malla

Itse olen aika myöhäisherännäinen näiden blogien kanssa. Vasta noin vuosi sitten tajusin, mitä kaikkia aarteita täältä voi löytää. Seuraan vain muutamaa blogia ja tuntuu kuin moikkaisi ystäväänsä kun näitä lukee. Sun blogisi on yksi parhaimmista ja ainoa mikä harmittaa, on se, että en ole "jakanut arkea" kanssasi jo aiemmin. Saan inspiraatiopuuskia lähes jokaisesta päivityksestäsi. Nautin juuri tällaisista elämänläheisistä ja sitten välillä pientä luksusta sisältävistä teksteistä, oivalluksista ja ideoista. Mielipiteeni blogeista on aina ollut myönteinen, koska tosiaankin saan valita mitä seuraan. Itse olen saajapuolella täällä ja kiitän kaikkia sinunlaisiasi, jotka jaksavat kirjoitella kaikkea tällaista.

Tiia*

Ihan mahtava video ja kirjoitus, Johanna :-) Tulin niin hyvälle tuulelle tuosta videosta, että kaikki tämän hetken murheet unohtuivat. Minusta se on vähän niin, että se ken toista "dissaa" tai lannistaa, ei itse uskalla tehdä mitään oman mukavuusalueensa ulkopuolelta eli go for it - do your thing! Eläköön erilaisuus <3

Hindelhoo

Eihän bloggaus nyt ihan oikeasti kovin fiksua touhua ole. Ei aikuisen äidin puuhaa. Mutta ei me ihmisinä mitään täydellisiä olla, kaikissa meissä elää pieni tirkistelijä ja pieni ihailua kaipaava ihminen. Sen sijaan, että keskittyisi todistelemaan kuinka blogin pitäminen (ja bloggaajat) on oikeasti ihan fiksua ja normaalia, voisi vain naurahtaen sanoa, että olen tällanen höpsö ja nautin tästä.

Elämä ei ole aina niin vakavaa. Ehdottaisin, että tässäkin blogissa jätettäisiin bloggauksen järkevyyden pohtiminen vähemmälle. Muissa lukemissani blogeissa ei asiaa pohdita näin paljon.

lilly

Juu, toivottavasti Suomessa myös ymmärretään ottaa tuollainen aihe koulujuttuihin mukaan sillä tietyissä määrin netti sosiaalisine medioineen aiheuttaa hankaluuksia. Varsinkin kun olen asiaa seurannut kahden teini-ikäisen selän takaa niin mietityttää kyllä.

Itse en enää kovin perhekeskeistä blogia aio pitää mutta mun mielestä sun kohdalla tilanne on hieman erillainen sillä sun blogi on ollut suosittu jo useita vuosia ja juttua löytyy myös lehdistä ja muualta niin kyse on jo jostakin muustakin kuin pelkästä blogista. Ja tienaatkin siitä vielä jotakin, senkin pointin ymmärrän erittäin hyvin. Mukavaa syksyä!

Taru

Naulan kantaan, Johanna!! <3 Superhyvä aihe ja vielä niin osuvasti ilmaistu. Kirjoitit niin hienosti, että en malttanut olla naputtelematta omia samansuuntaisia ajatuksiani tästä selvästi mielipiteitä jakavasta aiheesta omassa pikkublogissani :) Käyhän kurkkaamassa, jos vaan ehdit :)

Helmi

Seuraan aika säännöllisesti blogeja ja huomaan, että esim. aikakauslehtien selailu on jäänyt tästä syystä kokonaan pois:) Tykkään harrastaa blogien seuraamista. Ruotsissa ollaan tässäkin asiassa hirmuisesti edellä. Ihailen Blondinbellaa, joka on tehnyt tästä ammatin itselleen. Jotenkin motivoi itseänikin tekemään juuri sitä omaa juttuani ja tavoittelemaan kohti taivasta unelmissani:) Itse en bloggaa. Välillä tulee paha mieli kun lukee ilkeitä tai arvostelevia kommentteja, yleensä en kommentteja tästä syystä luekaan! Kolikon toinen puoli on sitten nuo bloggaajat, jotka ottavat tököttiä naamaan, tisseihin, peppuun ja revittelee koko elämäänsä internetissä sekä haalivat materiaa ympärilleen onnellisuuden toivossa, se on aika pelottavaa ja huolestuttavaa. Silloin sitä miettii, että voikun tuotakin tyttöä joku halaisi oikein kunnolla.

mia

No nimenomaan niin... Ihana postaus!

Onhan näitä "mikä ihme luulet olevasi kun bloggaat ja oikeastiko luulet että ketään kiinnostais"-ihmisiä :D

mimi

Tykkään lukea blogeja, etenkin sinun! Itse en pystyisi jakamaan omaa elämään, tai edes palasta siitä suurelle yleisölle. Pelkäisin just pahanpuhujia tai jotain hulluja jotka alkaisi vainota. Blogien suosio kasvaa kokoajan, uskon että suosio jatkuu muutaman vuoden. Sitten tulee jotain muuta tilalle.

AnniinaB

Voi Johanna, i h a n a kirjoitus!<3
Niin allekirjoitan mitä kirjoitit.

Minä suhtauduin epäluuloisesti ja kielteisesti sosiaalisiin medioihin niin kauan kun en osallistunut niihin.

Toisten/asioiden arvioiminen ja arvosteleminen on aika helppoa. Ja sitä tekee huomaamattaan. Luullen kaiken aikaa itseään suvaitsevaksi ihmiseksi.

Mukavia syyspäiviä! :)

Sara

Hyvä kirjoitus :)
Ja en ainakaan itse ole huomannut mitään HIRVEÄÄ eroa. Blogin onkin jo 5v.! Alussa en uskaltanut kertoa kenellekkään blogistani, mutta nyt en enää "häpeä" sitä ;)

Bella

..varmaan ihan hyvä ettet muista niitä kaikkia esimerkkejä. Säilytät omat yöunesikin vielä! ;)
Asiallinen kirjoitus :)

Mariko

Hei,
minusta sinun blogiasi on kiva lukea. Ja kaikki valokuvat ovat niin kauniita. Eli piristät aina päivääni, kun käyn lukaisemassa blogisi.

Eihän näitä blogeja ole pakko niiden ihmisten lukea, jotka niistä eivät välitä, toisten on vaan pakko aina valittaa jostain.

Eli älä välitä arvostelojoista vaan jatka bloggamista itsesi ja meidän iloksi, jotka sitä tykkäävät lukea :)

Noora

Hei!

Oikein hyvä postaus, pakko kommentoida. Blogeja ja bloggaajia on erilaisia, toiset vähemmän henkilökohtaisia kuin toiset, mutta mielestäni se linja, mikä itsestä tuntuu hyvältä, on juuri oikea! Kukaan muu ei voi toisen puolesta arvioida, paljonko omasta elämästään sopii paljastaa. Mielestäni ainoa ohje bloggaamisessa - kuin monessa muussakin asiassa - on se, ettei kirjoita tai kuvaa mitään, mitä ei olisi valmis näyttämään kenelle tahansa ja johon ei voisi ylpeydellä palata vuosikymmenien päästä. Silloin ei ole mitään syytä katua myöhemmin sanomisiaan ja tekemisiään!

Ainakin itselleni blogin kirjoittaminen on aivan korvaamaton henkireikä - tapa ilmaista itseäni, tallettaa muistoja ja luoda jotain kaunista. Bloggaus on mielestäni uusi taiteen laji! Mutta kuten aina taiteilijoiden kohdalla, ei suosiota ilman kritiikkiä. Negatiivisia kommentteja on käsitelty tässä blogissa kuitenkin erinomaisella tavalla, kuten tämäkin postaus osoittaa. :)

Ihana Johanna ja ihana Kalastajan vaimo, jatkakaa samaan malliin päivieni piristykseksi ja inspiraatioksi!

kirsikka

Jos bloggaamisella saavutetaan jotain hyvää (herätellään ja puhutellaan lukijaa) ja/tai saavutetaan lepo hetkeksi arjen rasituksista uusilla ideoilla ja ajatuksilla, niin se on mielestäni saavuttanut tarkoituksensa.

Kiitos blogistasi!

Just Me

Niin..... kyllähän tämä elämä on täynnä pitäisi-juttuja.... olen kuitenkin tätä mieltä:
Jos etsii epäpuhtauksia vain toisen elämästä,
on vaikea puhdistaa omaa elämäänsä.
Jos kiinnostuu asioista toisen mukaan,
piirtää enemmänkin hänen elämää kuin omaansa.
Jos kulkee polkuja mitä joku toinen kulkee tai on kulkenut,
ei löydä koskaan perille..

Tärkeintähän on itse voida hyvin, perhe voi hyvin ja vaikka kuinka välillä tuntuu haasteelliselta uida vastavirtaan(joidenkin asioiden suhteen) ja helpompaa olisi hypätä omalta polulta pois ja jatkaa muiden polkujen seuraamista, ei se toisi ainakaan minulle onnea enkä voisi hyvin.
Erittäin hyvä postaus, kiitos!

Kirpsakkaa syksyn jatkoa!

Aino F.

Pidän blogeja tosi tärkeinä, mielestäni ne ovat tärkeämpiä kuin vaikkapa aikakauslehdet. Blogeissa on usein tuorein tieto asioista ja ilmiöistä ja blogit pystyvät reagoimaan ajassa tapahtuviin muutoksiin nopeammin. Jos vertaa vaikka aikakauslehtiin, siinä vaiheessa kun lehti on mennyt painoon, tieto on jo vanhentunut. Jos tahdon tietää mitä tapahtuu vaikkapa muodin tai käsitöiden saralla tai mikä on nyt ns. "in", niin menen lukemaan ekaksi blogeja. Blogit ovat myös mielestäni keskimäärin itsenäisempiä ja siitä hyviä, että ne antavat kenelle tahansa äänen, joka voi kantaa koko netin yli. Blogit ovat siinä mielessä tosi demokraattisia ja luomassa keskustelevampaa yhteiskuntaa. Olen kuitenkin huomannut, että ihan kaikissa kansan kerroksissa blogit eivät ole lyöneet läpi ja ihmiset eivät aina ihan täysin ymmärrä koko konseptia... mutta ehkä sitten aikanaan!

Elina

Seuraan blogeja joista pidän. Ei siis mitään ongelmia blogien kanssa. Kiitos mukavasta blogistasi.

Nora

Hyvä kysymys. Blogimaailma herättää monenlaisia tunteita - itse luen valikoiden ja vain niitä blogeja, jotka tavalla tai toisella inspiroivat. Yleensä haen blogimaailmasta hyvää mieltä, piristystä arkeen sekä uusia ideoita. Miellän sen niin, että mitä henkilökohtaisempi blogi ja mitä enemmän blogisti uskaltautuu raottamaan omaa elämäänsä, sen kiinnostavampi sitä on lukea - plus tietysti esteettiseen puoleen panostaminen on itselleni tärkeää (kauniit kuvat, runsaasti kuvia, niiden asettelu, jne.).

Sitten se toinen puoli - itse en koskaan, ikipäivänä, pitäisi julkista päiväkirjaa. En missään nimessä julkaisisi internetissä tunnistettavia kuvia itsestäni saati lapsistani. Olen hyvin yksityinen ihminen ja "once it's on the internet it's there forever" on vähän liiankin hyvin iskostunut omaan mieleen. En haluaisi, että lapseni tulee 15 vuoden kuluttua kysymään, että miksi sinä olet julkaissut perhe-elämäämme ja minun kuviani netissä. Haluan, että lapsellani on mahdollisuus valita itse.

Mutta kuten sanottu, jokainen tekee omat valintansa ja ihmiset arvostavat hyvin erilaisia asioita - se mikä toiselle on liian yksityistä on toiselle sitä arkipäivää jonka mieluusti jakaa blogissaan. Blogin pitäminen on harrastus muiden joukossa ja jos siitä saa iloa itselleen, niin pelkästään jo sen pitäisi riittää syyksi jatkaa - saati että sadat (?) muutkin ihmiset saavat siitä iloa ja inspiraatiota elämäänsä :)

*Katja*

Hih! Meinasin just kirjottaa että olen seurannut blogiasi pitkään mutta että olen laiska kommentoimaan. Koska toi yllä oleva karkasi käsistä eli ehkä hyvä niin ,-D.
Olen suhtautunut blogeihin positiivisesti alusta lähtien (korkeasta iästäni huolimatta!)mutta olen kyllä törmännyt kummallisiin mielipiteisiin tyyliin mitä noi nuoret likat muka osaa! Kiitos kivasta blogistasi! Ihanista kuvista ja inspiraatiosta arkeen! Mukavaa syksyn jatkoa!

Minna Mercke Schmidt

Ja pöh sanon vaan kaikenmaailman vikisijöille! Itse olen blogannut vuodesta 2006 ja vaikka se ei aina ole pelkästään antanut, se on ainakin opettanut. Tuntemaan itseäni, puolineni kaikkineni. Olen saanut myös uuden ammatin ja kasapäin uusia ystäviä ja kokemusta suuntaan jos toiseen. Kritisoijat ovat usein turvanarkkareita, joita kaikki uusi pelottaa. Me emme kuulu heihin, eller hur :)
Kram, Minna :)

Sanna

Hienoa kirjoitusta! Minun suhtautuminen blogeihin on kyllä muuttunut. Niin kauan kun en niistä sen enempää tiennyt, ajattelin että mitä lie hömpötystä. Sitten eksyin muutamille kiinnostaville blogeille ja siinä se oli! Käsitykseni muuttui täysin kun tajusin mistä on kyse. Omista suosikeistani saan mielettömästi insipiraatiota, kiitos siitä kaikille teille bloggaajille :)

Maryana

Sinäkin Johanna olet jo useamman vuoden blogannut, joten olisit varmasti jo huomannut, jos juttu ei sovikaan sulle tai jos kadut esim. kaksi vuotta sitten tekemiäsi postauksia. Niin että sikäli omituista kommentoida, että "saatat joskus katua bloggaamistasi".
Ja entä jos kadutkin joskus? Jos niin sattuisi käymään, niin saatpa elämältä senkin oppitunnin :).

Itsekään en varsaisesti pidä kaupallisuuden (Indiedays) vetämistä blogeihin, mutta ymmärrän 100% blogistin tahdon kehittää omaa bloggaamistaan. Niinpä en jaksa paheksua tai jättää blogeja lukematta mainosten takia.

Kiitos blogista ja ihanaa syksyä!

eveliina

Itseäni harmittaa lähinnä se, että koko blogimaailma on nykyään niin mainosten kourissa. Alussa oli ihanaa kun bloggaajat kertoivat OMILLA RAHOILLA ostamistaan tuotteista REHELLISIÄ mielipiteitä, ja tekivät sivuistaan omannäköisiään...Tälläkin hetkellä sinun ja charin blogin taustana on CK:n törkeä Shock-hajuvesimainos, joka juurikin näihin blogeihin ei mielestäni sovi pätkääkään :(
Ennen bloggaajiin oli helpompi samaistua, kun eivät saaneet tavaraa ilmaiseksi eivätkä hypänneet showroomeilla jne. Tätä kun eivät monet "taviksetkaan" harrasta.

Oma asenteeni esim. kun Indiedays lanseerattiin, oli hyvinkin negatiivinen, eikä se siitä itseasiassa miksikään ole muuttunut edelleenkään. En silti jätä lukematta "mainosblogeja", mutta huomaan lukevani niiiiiiiin paljon mielummin tavallisia blogeja jotka eivät ole mainostukseen vielä mukaan lähteneet.

Monesti bloggaajat puolustelevat yhteistyötänsä sillä, että myös lukijat hyötyvät niistä. Arvonnoissa esim. bloggaaja saa usein ilmaistuotteen ja saa jakaa saman YHDELLE lukijalleen, kun kilpailuun tulee parhaimmillaan tuhansia kommentteja!!! Mielestäni tuo on hieman vääritynyttä...

Lisäksi monet vain toteavat että bear with it, tähän on tultu ja blogit nyt vaan ovat in. Harmillista :(

isabella

Aiemmin minulla ei ollut aikaa seurailla blogeja eikä ollut mitään mielipidettä niistä.
Jäin lomille töistä ja etsiskelin netistä joitakin blogeja, mutta mikään ei oikein "natsannut", ei ollut yhteisiä intohimoja kirjoittajien kanssa.
Serkkuni vihjaisi tästä blogista, joka on mielestäni iloa tuottava ja kuitenkin kovin monipuolinen, joten mielelläni olen jäänyt tätä seuraamaan.
Saa nähdä, miten käy blogin seuraamisen suhteen, kun työ & hektinen arki taas koittavat.

Mirjami

Puhut kyllä asiaa, Johanna! Ja ehkäpä sosiaalisen median vanhempi kasti on vailla JUURI NOITA taitoja, joita ei ole koulussa opetettu. Nykyään Suomen opetussuunnitelmassa on mainittu mediakasvatus, mutta ei vielä kylläkään omana aineenaan.

Tiina

Tää oli hyvä kirjoitus. Enpä ollutkaan vielä kuullut tuota Saksa -uutista ennen tätä.

Omasta suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan... Aluksi olin jyrkästi vastaan Facebookia, sitten kun eräs ystäväni kirjautui sinne päätin itsekin kokeilla. Viime aikoina on useaan kertaan tuntunut siltä, että haluan sieltä pois ja koko naamakirja ärsyttää ja kyllästyttää. Viime viikolla sitten poistin profiilini. Eihän se kokonaan sieltä häviä, mutta en vaan kirjaudu sinne enää sisään. Blogijuttuihin suhtautuminen taasen on muuttunut avoimempaan suuntaan. Aloitin blogin pitämisen 2007 se ensimmäinen blogi oli päiväkirjatyyppinen. Pidin visusti huolen, ette paljasta itsestäni liian henkilökohtaisia asioita, kuten asuinpaikkaa tai nimeä enkä julkaissut kuvia itsestäni - en tosin julkaissut silloin vielä kuvia mistään muustakaan. Nyttemmin, kun olen useamman vuoden pitänyt "julkisempaa" blogia käsitellen puutarha- ja sisustusjuttuja, olen tullut avoimemmaksi. Rivien välistä on luettavissa missä päin Suomea asun, esiinnyn itse toisinaan kuvissa jne jne...

Kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisia ilmiöitä nämä sosiaalisen median eri muodot. Mielenkiinnolla seuraan varsinkin juuri bloggaamisesta käytäviä keskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ja reaktioita blogimaailmassa.

New England Rose

Hmm, saksalaiset ovat fiksuja ja ilmeisen edellä aikaansa. Tosi hyvä ajatus tuo sosiaalisen median oikeanalaiseen käyttöön kasvattaminen jo lapsesta alkaen.

Välillä kyllä tekee ihan pahaa kun jotkut kirjoittavat mitä sattuu ja lataavat kuviaan minne sattuu. Eikä tietojen suojausta tietenkään ole otettu millään tavalla huomioon vaan kaikki pläjäytetään sen kummemmin ajattelematta koko maailman silmien eteen.

Ei kyllä tekisi pahaa tuo koulutus myöskään keski-ikäisille suomalaisille Facebookin käyttäjille :)

Nina

Ensiksi kiitos tästä hyvän mielen blogista. Luen usein mitä olet lisäillyt, enkä kommenttilaatikkoon kurkistele. Nyt sinulla oli kuitenkin aihe johon halusin jotain "vastata".
Elämä on lyhyt eikä sitä kannata haaskata olemalla sellainen kun muut odottavat, tai tekemällä kuten muut haluavat. "Neuvonantajien" taustalla ovat usein kateus, kauna ja katkeruus.
Toivotan kaikkea hyvää. Toivottavasti saan jatkossakin lukea sopivan "hömppää" ;) blogia, eli päivän asua, sisustusta, ruokaohjetta silloin tällöin, kädentaitoja ja pikku nassukoita!

Marita

Haluan laittaa oman pienen kommenttini. Aralla mielellä aloitin bloggaamisen ja vieläkin välillä kipuilen, mutta huomaan, että koska se tuo iloa itselleni ja muille, niin haluan jatkaa. Kaikkea voi käyttää hyvään tai pahaan, otetaan blogeista se hyvä irti!

Sepä se : Do your thing!

Anrinko

Hyvä kirjoitus, kiitos!!
Tätä on pohdittu aika monessa blogissa nyt.
Bloggaaminen on niin nykypäivää, ei siinä ole mitään kummallista.
Minusta blogeja kohtaan on samantapaista suhtautumista kuin n. 10v sitten Huuto. netissä myyjiä kohtaan. Näin itse koen. Se oli silloin uutta ja myyjiä haukuttiin ym, jos myi enemmän ja jotain erilaista, kuten ulkomailta ostettua.
Sama juttu nyt bloggaamisessa.
Kunnes ihmiset tottuu blogimaailmaan.
Mä itse kirjoitan blogia, missä käsittelen myös vaikeampia asioita. Harkitsin tarkkaan ennen kuin päätöksen tein, enkä ole katunut. Toki paskaa tulee niskaan, mutta sen tiesinkin.
Tärkeintä on olla oma itsensä ja tehdä kuten parhaaksi näkee. Silloin ei tarvitse katua.
Muita parjaajia turha on kuunnella.
Jatka ihanaa blogiasi juuri tälläisenä. =)

Virpi

Hei Johanna!

Kiitos jälleen kerran piristävästä kirjoituksestasi. Teksti ja video muistuttivat taas ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti!

Olen juuri ulkomailla itsekin, ja välillä on koti-ikävä. Sun blogin lukeminen auttaa ikävään oloon välittömästi, vaikka olet itsekin Norjassa! Esim. tänään kokeilin sun taannoisen lihakeitto-ohjeen innoittamana pistää vähän uusia aineksia jauhelihakeittoon ja ai että tuli hyvää.

Kiitos sinulle, toivottavasti bloggaat vielä pitkään! =)

Heinis

Miulle Facebook on suhteellisen vieras asia, koska believe me or not, en ole siellä :D Tuntuu ajoittain jopa eristäytyneeltä (;D) joissain asioissa, kun ei ole kirjautuneena sinne... Blogit on miusta tosi jees :) Mahtavaa, että on ilmainen keino ilmaista itseään tälläkin tavalla! Totta kai jossain vaiheessa, kun blogit alkoivat yleistyä, tuli mukanansa ärsyttäviä lieveilmiöitäkin. Onneksi sinä olet noin vahva ihminen ja pystyt tekemään omaa juttuasi muista huolimatta :)! Minua inhottaa, kun saatan pohtia toisten arvostelua turhankin paljon, enkä pysty siksikään ehkä koskaan pitämään blogia? Mahtavaa syystiistaita <3

Mona

Ihana kirjoitus Johanna <3 Olet kyllä niin sympaattinen ja toivottavasti jatkat myös blogin kirjoitusta vielä pitkään:)

Helena

Jatkona edeliseen.. ajatelkaa nettitreffipalveluja. Itse kokeilin niitä viisi-kuusi vuotta sitten ja silloin ne oli vielä tosi noloja suurimman osan mielestä. Epätoivoisille luusereille tarkoitettuja ja mitä ne on nyt? Ihan normaali tapa tavata fiksuja uusia ihmisiä ilman baarissa roikkumista.

Helena

Kyllä se on sellainen homma, että jos meidän ikäluokkamme (olen saman ikäinen kuin sinä) ei seuraa aikaansa ja siihen liittyviä ilmiöitä muuten kuin vastustamalla niitä niin millaisessa liemessä ne tyypit on kolmenkymmenen vuoden päästä? Kehitys kehittyy, ihmisten tavat kommunikoida muuttuvat nopealla syklillä, jos kolmekymppiset on nyt jo blogi/facebook jne. vastaisia niin onnea vaan tulevaan. Kyllä ne on jotkut muut kuin bloggarit joita nolottaa jälkeenpäin.

Tiina

Aloitin blogin pitämisen ekan kerran vuonna 05 kun asuin Kuusamossa ja halusin välittää kuulumisiani Etelä-Suomeen ystävilleni.
Se lopahti kun muutin takaisin kotiseudulle, mutta nyt aloitin vuoden alussa uudestaan.
Blogeja olen aina "ymmärtänyt" mutta edelleenkään en kaipaa FB:a, twitteriä tmv elämääni. Blogeissa pidän niiden visuaalisuudesta, kerronnasta, syvällisemmästä "hömpästä" kuin siitä, mitä pikaviestimet sisältävät.
Työssäni opettajanakin oon käyttänyt blogeja, tehtiin sellaiseen äidinkielen projekteja, ja toimi aivan loistavasti.

Karoliina

Tuo on janna juttu, etta niin herkasti ollaan arvostelemassa muiden tekemisia jos hiemankin poikkeavat normijutuista - toimistohommista ja sen sellaisista. Itse olen huomannut ison eron ihmisten suhtautumisessa bloggailuuni taalla Suomessa siihen mita se on Turkissa. Siella ollaan kiinnostuneita, ja jollain tapaa ihaillaankin: heti kysytaan voisinko mahdollisesti kirjoitaa tuosta ja tuostakin asiasta, ja jotkut jopa ihmettelivat kun en blogin osoitetta maininnut CV:ssa tai kayntikortissa :D
Suomessa suhtautuminen on vahan sellaista "noh, siinahan touhuilet noita teinityttöjen leikkeja, ei siina ole mitaan vakavasti otettavaa kuitenkaan" :)

happy

Blogien lukeminen on vähentynyt omalta osaltani aika paljon, oikeastaan luen enää vain muutamaa suosikkiani (sinun on yksi niistä :) ) Ehkä joku kyllästymispiste on saavutettu... Blogit ovat mielestäni nykyään aika arkipäiväinen asia.

rouva F

Onko mielipiteeni blogeista muuttunut ajan myota? eipa oikeastaan. Ennen kuin luin mitaan blogeja olin vahan pihalla ideasta, mista ihmiset kirjoittavat "joka paiva", etc. Sinun blogisi oli ensimmainen jota aloin ystavani ehdoituksesta seuraamaan (ystava tietaa tyylini ;-) Jossain vaiheessa seurasin useampaakin blogia lahes paivittain mutta sinun blogisi on ainoa mika on jaanyt nettilukemisen vakilistalle. En luo paljonkaan juorulehtia, saan parempia ja minulle sopivampia ideoita hyvista,"tavallisten ihmisten" blogeista! kiitos siita sinulle!

terhi

Kiitos että jaksat kirjoittaa tätä piristävää blogiasi negatiivisesta palautteesta huolimatta. Sinusta välittyy positiivinen (ja samalla realistinen) elämänasenne, joka saa ainakin tämän lukijan hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen :)

Luulenpa, että kaikki lukijat eivät sisäistä ajatusta blogin rajauksellisuudesta. Onhan meillä kaikilla taipumus kaunistella ja valikoida piirteitä joita tuomme esille itsestämme tai elämästämme. Ei kukaan voi olettaa blogitekstien muodostavan kokonaiskuvaa kirjoittajan persoonasta, tai hänen elämänsä kaikista osa-alueista. On myös aika epäreilua arvostella, tai spekuloida sitä tuntematonta.

Katsoin muuten joskus lähettämäsi videon ja aprikoin mielessäni, että olemme habitukseltamme niin erilaisia, ettemme live-elämässä koskaan tutustuisi. Silti minusta on erittäin mukava lukea tekstejäsi, ja löydän monia yhteisiä mielipiteitä, arvoja ja ajatuksia. Bloggaamisessa ei tarvitse välittää siitä epäreilusta ensivaikutelmasta!

E-S

Mä olen kanssa pähkäillyt jonkin verran bloggailuani päätymättä kuitenkaan selkeään lopputulokseen mikä on bloginpitämisen varsinainen päämäärä vai onko sellaista. Kaduttaako myöhemmin vain ja jääkö kaikki ikuisesti nettiin ja mitä haittaa siitäkään loppujen lopuksi on...

Sun blogia on siitä erittäin kiva seurata että tyylisi on kepeä, juttusi ja asenteesi ovat enimmäkseen positiivisia ja sen takia blogi piristää. Uutisetkaan kun eivät tarjoile kuin rikosta, katastrofeja ja toisintoja tv:ssä tapahtuneista asioista. Blogissa viehättä sen tarjoilema realismi tekijän eli kokijan silmin. Ja kuten mainitsitkin, niin ketä ei ole kiinnostunut ei ole pakoetettu. Niin blogin pitäminen kuin sellaisten lukeminenkin on täysin omaehtoista.

Että ei muuta kuin kiitos jutuistasi! :)

Ellis

Hyvä kirjoitus!
Suhtatumiseni bloggaamiseen on pysynyt suht samana koko sen pienen ajan, mitä olen blogimaailmassa viihtynyt. Olen alusta asti hakenut hyvää mieltä ja kivoja asioita täältä ja niitä myös huisin paljon löytänytkin - kuten sinun ihanan blogisi ja monta muuta :))
Kaupan päälle olen saanut ihania blogiystäviä ja aivan mahtavan tavan rentoutua myös itse blogia kirjoittamalla. Omaan blogiin ei kovin isoa kynnystä ollut, kun ajattelin kirjoittavani lähinnä itselleni muistiin oman elämän seikkailuja ja taltioivani käsitöitä. Mutta olihan se jännää saada mukaan myös lukijoita :)
Juuri sinun kaltaisesi positiiviset ja toisia rohkaisevat bloggaajat saivat minutkin uskomaan itseeni täällä - kiitos siitä!
Positiivinen ja aidosti kiinnostunut asenne välittyy ruudun molemmin puolin, sen aistii kyllä niin blogin kuin kommentinkin kirjoittajasta.
Täällä blogimaailmassa onneksi pätee aivan sama valinnan vapaus kuin muissakin vastaavissa asioissa. Jokainen voi ainakin suurinpiirtein valita, minkälaisesta kaupasta ostaa vaatteensa, mitä kirjoja tai lehtiä lukee ja mitä kanavaa katsoo tv:stä, samoin kuin mitä blogia lukee.
Eläköön se valinnan vapaus!
Ihanaa lokakuuta :)

kalastajanvaimo

Moi ja kiitos Elisa! Hitsi mun ei ollut tarkoitus marmattaa omista negakommenteistani -etenkään nyt kun niitä ei ole! :D Yleisesti vaan puhua kun nyt mediassa täällä oli ja jostain muualtakin taisin tän kaltaisia tunnelmia poimia tuntosarviini..
Mut näinhän se on, ihan voisi molemmat mielipiteet olla mun suusta..

Elisa

Tiedän sen ihmistyypin, joka vastustaa jokaista uutta asiaa hyökkäämällä vastaan ja arvostelemalla. Lähipiiristäni löytyy eräs esimerkki, joka motkottaa kaikesta uudesta, mutta ajan myötä tekee itse samoja juttuja. Oli sitten kyseessä joku ilmiö tai muoti tms...

Tuo on niin kummallista, että jotkut luulevat blogistin esittelevän blogissa KOKO elämänsä ja pitävät blogissa esitettyä elämää KOKO elämänä. Totuushan on kuitenkin se, että blogissa näkyy pikkupikku prosentti blogistin elämästä.

Sun blogi on yksi arkeni valopilkku, kiitos siitä!

Top Car Auctions

At this time it looks like Expression Engine is the top blogging platform out there right now. (from what I've read) Is that what you are using on your blog?

Jae Curtice

Hey! Quick question that's totally off topic. Do you know how to make your site mobile friendly? My web site looks weird when viewing from my apple iphone. I'm trying to find a theme or plugin that might be able to resolve this problem. If you have any suggestions, please share. Thank you!

Mercy Stargel

Completely agree! I have only recently started utilizing things like Newsletters and to some extent social media and it's shown very positive results overall. Good article.

Levi Heine

Our Federal Govt. is operating so far outside of its design parameters that this type of discussion becomes futile. IMO the place to start is reducing income tax which would force massive reductions in power and programs, bringing the govt. more in line with the founders structure. Only then can a discussion vis-a-vis federal and state govts. become worthwhile.

best over the range microwave ...

Hola! I've been following your blog for a long time now and finally got the courage to go ahead and give you a shout out from Humble Texas! Just wanted to say keep up the excellent job!

Yoshiko Corlett

I have not checked in here for some time since I thought it was getting boring, but the last few posts are good quality so I guess I¡¦ll add you back to my everyday bloglist. You deserve it my friend :)

Tynisha Vierling

My husband and i have been very excited that Michael could deal with his survey from the ideas he made when using the web site. It is now and again perplexing just to find yourself making a gift of points which many others may have been making money from. Therefore we fully understand we now have you to appreciate for this. Those illustrations you have made, the simple web site navigation, the friendships your site help create - it's got mostly incredible, and it's letting our son and our family believe that the subject matter is satisfying, which is extraordinarily serious. Thank you for the whole lot!

New Ipad 3

Hi! I just wanted to ask if you ever have any problems with hackers? My last blog (wordpress) was hacked and I ended up losing months of hard work due to no backup. Do you have any solutions to protect against hackers?

unitech

Many thanks for making the effort to discuss this, I feel strongly about this and like studying a great deal more on this topic. If possible, as you gain knowledge, would you mind updating your webpage with a great deal more information? It's very helpful for me.

Links Page

Today, while I was at work, my cousin stole my apple ipad and tested to see if it can survive a thirty foot drop, just so she can be a youtube sensation. My apple ipad is now broken and she has 83 views. I know this is entirely off topic but I had to share it with someone!

Read More

I'm really enjoying the design and layout of your site. It's a very easy on the eyes which makes it much more pleasant for me to come here and visit more often. Did you hire out a developer to create your theme? Superb work!

Tristan Stableford

It is indeed my belief that mesothelioma is definitely the most dangerous cancer. It has unusual qualities. The more I look at it the harder I am sure it does not respond like a true solid cells cancer. In the event that mesothelioma is often a rogue viral infection, so there is the possibility of developing a vaccine plus offering vaccination to asbestos subjected people who are really at high risk involving developing future asbestos associated malignancies. Thanks for discussing your ideas about this important ailment.

Saxophone lessons los angeles

It is perfect time to make some plans for the future and it's time to be happy. I've read this submit and if I may just I wish to suggest you some interesting things or tips. Perhaps you can write next articles referring to this article. I desire to learn more issues about it!

Pierre Cobia

Hey, you have a nice site but sometimes I encounter a problem whereby the left nav toolbar can't be seen. It is mainly on the main page Cheers

Medical Assistant Resume Examples

Please let me know if you're looking for a writer for your blog. You have some really good posts and I believe I would be a good asset. If you ever want to take some of the load off, I'd absolutely love to write some content for your blog in exchange for a link back to mine. Please send me an e-mail if interested. Thanks!

Jeff Garcia

Hey I know this is off topic but I was wondering if you knew of any widgets I could add to my blog that automatically tweet my newest twitter updates. I've been looking for a plug-in like this for quite some time and was hoping maybe you would have some experience with something like this. Please let me know if you run into anything. I truly enjoy reading your blog and I look forward to your new updates.

The Third Man

Please let me know if you're looking for a author for your blog. You have some really good posts and I feel I would be a good asset. If you ever want to take some of the load off, I'd love to write some articles for your blog in exchange for a link back to mine. Please blast me an email if interested. Kudos!

Penguins

Hi, i read your blog occasionally and i own a similar one and i was just wondering if you get a lot of spam comments? If so how do you protect against it, any plugin or anything you can advise? I get so much lately it's driving me mad so any support is very much appreciated.

bosch stand mixer reviews

Howdy, i read your blog from time to time and i own a similar one and i was just wondering if you get a lot of spam responses? If so how do you protect against it, any plugin or anything you can recommend? I get so much lately it's driving me crazy so any help is very much appreciated.

Baby Gifts

Thanks very much, I appreciate you making this article available, the rest of the site is also well done. Have a great day

slow cooker chicken soup recipe

Iím not that much of a online reader to be honest but your blogs really nice, keep it up! I'll go ahead and bookmark your site to come back down the road. Many thanks

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.