Tänään oli jumpat peruttu ja sali suljettu muistokulkueen vuoksi. Päivän lehdessä kehotettiin kaupunkilaisia osallistumaan kukkamarssiin enkä itseasiassa tiedä olenko nähnyt koskaan niin paljon väkeä keskustassa. Tai no kansallispäivänä ehkä. Ja niin taisi eilinen Oslon kulkuekin olla niin täynnä ihmisiä, ettei kulkue lopultansa meinanut mahtua kulkemaan ollenkaan.

Ihmiset ovat uskomattoman taitavia pitämään toisistaan huolta. Kaikkialla on tehty selväksi, että suru on kaikkien yhteinen suru ja että tästä voi vain vahvistua. Valtakunnan suurimmat tv-kanavat ovat olleet suljettuna muulta ohjelmalta viimeiset vuorokaudet ja niin kuninkaalliset kuin muut valtionmiehetkin pääministeri etunenässään ovat osallistuneet. Itkeneet julkisesti tv:ssä, vierailleet sairaalassa, uhrien ja omaisten luona. Erityisesti pääministeri Jens Stoltenberg on ollut ainutlaatuisen empaattinen, varmasti ikimuistoisen läheinen.

Tunteille on annettu tilaa ja aikaa, puhuttu uhreista. Laulettu. Itse murhamies on saanut yllättävän (ja mahtavan) vähän tilaa mediassa. Radiosta kuulin sivukorvalla keskustelun, jossa pohdittiin ja spekuloitiin tulevan tuomion kestolla ja sopivuudella. Suoraan sanottuna mun mielestä riittävää tuomiota ja rangaistusta ei tällaisessa tapauksessa voi edes saavuttaa (pohjoismaissa). Kaveri on elossa, tulee asumaan, syömään ja harrastamaan -ja ehkä jopa kouluttautumaan ilmaiseksi ja todennäköisesti vielä kuvittelemaan olevansa jotain erikoista. Vankilassa ehkä, mutta kuitenkin. "Silmä silmästä" ois mun mielestä ainoa oikea rangaistus -eikä sitäkään koskaan voi saavuttaa verrattuna tuhoon ja menetykseen, joka on jo tapahtunut. Tai itseasiassa mikä minä olen mitään sanomaan. Eloonjääneet ja ei-eloonjääneiden omaiset saisivat mun mun mielestä kaikkein oikeudenmukaisimmillaan päättää sopivan rangaistuksen (mutta toivon, että he päätyisivät kivitykseen).   

Sori mun oli vaan pakko sanoa. Odotin koko ajan että se radio-ohjelman konservatiivinen ja varovainen ekspertti ois sanonut jotain kunnollista. Eikä vaan arvuutellut kuinka monta vuotta tästä rapsahtaa.

Mutta ei täällä puhuta siitä. Ei kostosta eikä katkeruudesta eikä "silmä silmästä". Täällä puhutaan siitä, mikä on hyvää.

(Ps. Ja silti olen ihan pohjimmiltani tyytyväinen tähän meidän oikeusjärjestelmään. Vaikeita juttuja.)


Kevyempiin aiheisiin eli päivän asuun^ ;) Melkein lupaan, että aihe on täällä muutenkin loppuunkäsitelty. Huh. Olen tässä viime päivien menoa tarkaillessani ollut (muidenkin kohdalla) jälleen huomaavinani, että avautuminen auttaa! Kyllä.

Palaillaan seuraavaksi kivemmissa merkeissä <3

Kommentit (108)

Blomman

Luen blogiasi päivittäin, mutta vasta nyt päätin kommentoida. Ihailen sitä herkkyyttä, ja rehellisyyttä jolla kirjoitat.
Menetin itse sisareni Suomessa näissä viime vuosien vastaavissa tapahtumissa (en viitsi yksilöidä, mutta jokainen tietää Suomessa viimeisen muutaman vuoden aikana tapahtuneet vastaavat, tosin paljon pienemmän mittakaavan tragediat).

Viime viikon tapahtumat ovat luonnollisesti nostaneet yhä päivittäisen oman surutyöni pinnalle, ja siksi myös Sinun tekstit ovat koskettaneet.

En varmasti voi puhua, kun yhden henkirikoksen uhrin omaisena, mutta kerron näkemykseni silti. Näiden tekojen (Norja, Kauhajoki, Helsingin Metrosurma, Tuusula, Espoon Sello, Myyrmanni) tekijä on kaikissa tapauksissa ollut mielisairas, ja häiriintynyt ihminen. Minulta on kysytty useita kertoja, mitä tunteita minulla on tekijää kohtaan omassa tapauksessani. Ja vastaus on, että ei juuri mitään. Kun ihminen on sairas, hän on sairas. Hän ei ajattele, kuten me. Suurimmat tunteet koskevatkin ehkä niitä viranomaisia , jotka eivät pystyneet epäilyistään huolimatta tekijää estämään. Mutta hekin tekivät sen, minkä siinä tilanteessa näkivät parhaaksi.

Tämä ei silti tarkoita sitä, että kannattaisin lepsuja rangaistuksia, ja olen samaa mieltä siitä, että Pohjoismaissa on liian lievä kohtelu (esim. raiskaukset, murhat). Onhan Suomessakin tapauksia, joissa vapaaksi päässeet "elinkautis"vangit ovat murhanneet uudelleen. Mutta tästäkään huolimatta, en usko silmä silmästä periaatteeseen. Vaikka saisin minläkaisen pesäpallomailan ja mahdollisuuden kohdata sisareni tappajan, en usko että sitä nostaisin. Hänelläkin on perhe, ja hän on joskus ehkä ollut terve.Enkä halua, että kukaan kokee enää sitä tuskaa, mitä perheeni koki.

Norjan tilanteen erilaiseksi tekee sen, että tekijä ei riistänyt itseltään henkeä saatika osoita edes katumuksen merkkejä. Se nostaa vihaa. Mutta häntä ei voi verrata normaaleihin ihmisiin, psykopaatti ei tunne. Psykopaatti ei tuntisi katumusta silloinkaan, jos löisin häntä pesäpallomailalla tai jos hänet tapettaisiin. Mutta kyllä omat tuntoni ovat olleet se, että pääasia, etten enää ikinä tekijää näe. En löysästä lainsäädännöstä huolimatta usko, että Breivikiä tullaan ikinä ihmisten ilmoille päästämään. Syyntakeettomana hänet voidaan laittaa lukkojen taa lopuksi elämää. Näin myös Suomessa tehtiin esimerkiksi metrosurmaajan kohdalla.

Ehkä viisaimmat sanat oli erään oslolaisen tytön sanat haastattelussa, jossa häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän on breivikistä oli "Hän ei ansaitse ajatuksiani". Norjan tapauksessa hienoa on ollut se, miten huomio on kohdistunut "jälleenrakennukseen", ei yhden hullun, psykopaatin ja pahan ihmisen rankaisemiseen. Se on tässä toissijaista, paha on jo tapahtunut.

Teko tulee ehdottomasti tuomita kaikin mahdollisin tavoin, hän ei ansaitse ajatuksiamme. Sairaudet ja mielenhäiriöt saavat ihmiset tekemään järkyttäviä, karmaisevia ja anteeksiantamattomia tekoja. Mutta väkivalta väkivallasta pahimman jälkeen ei vaan yksinkertaisesti tuo niitä nuoria, kauniita, sydämellisiä ihmisiä takaisin. Se ei estä tulevia tekoja. Ainoa keino on järjestää näille ihmisille hoitoa ajoissa (tässä tapauksessa äärimmäisen vaikeaa, myönnän)

En tarkoita sitä, että tulee antaa anteeksi, enkä sitä, että mikään rangaistus olisi riittävä.
Ainoa keino selvitä läheisen terroriteossa menettämisestä on ollut minulla positiivisiin asioihin keskittyminen. Tekijän kuvan katsoin iltapäivälehdestä vasta yli vuoden oman tragediani jälkeen. Se kuka teki pahan, ei ole merkitsevää, vaan se että paha tulee maailmasta poistaa.
Mutta en usko, että monikaan uhrin omainen uskoo "silmä silmästä"-sanontaan.
Yksikin silmä on liikaa.

"Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä."

Ymmärrän kuitenkin kaiken vihan, enkä missään nimessä kritisoi tekstiäsi - tämä tapahtuma koskettaa ja syvältä.Mutta silti, halunsin tuodan yhden omaisen mielipiteen: Han fortjener ikke våre tanker.

JMP

Olen ihaillut täältä koto-Suomesta Norjan tapaa suhtautua tähän asiaan. Siis sitä, että ihmiset ovat kaikki yhdessä, kaikki ne ruusukulkueet, kädestäpitämiset yms yms. Todella hienon näköistä, kuin jostain koskettavasta elokuvasta. En oikein ole osannut kuvitella, että tuollainen ihanan koskettava, lämmin, koko kansakunnan kattava ele voisi oikeasti onnistua... On ollut hienoa, että Norjan mediassa on keskitytty positiivisiin asioihin, eikä ole annettu vihalle ja toisten syyttelylle (Breivik, poliisien hitaus, muu jossittelu) valtaa, toisin kuin esim. meillä Suomessa. Minusta on aivan valtavan upea se tapa, jolla Norjan kansa on asian hoitanut. He ovat sanoneet, että tämä vahvistaa heitä, eivätkä anna pelolle valtaa, aikovat olla jatkossakin mahdollisimman avoimia ja suvaitsevaisia eri uskontoja ja maahanmuuttajia kohtaan (vastoin Breivikin aatteita), jatkavat kauhujen saaralla vierailua, eivät anna Breivikin tekojen viedä heidän mielenrauhaa, muuttuvat vahvemmiksi, keskittyvät vielä enemmän rakastamaan läheisiään, jne jne. Suomessa tällainen kollektiivinen kansansuru on käsittänyt yleensä vain muistojumalanpalveluksia, kynttilän tuontia, vihaa, pelkoa, surua, kyyneliä, maailman pahuuden voivottelua, muiden syyttelyä ja koston ajatuksia. Tottakai nämäkin tunteet ovat täysin ymmärrettäviä ja oikeutettuja. Jokainen kuitenkin suree omalla tavallaan. Nostan kuitenkin hattua Norjan positiiviselle ja rohkealle asenteelle. Tämä tapaus varmasti yhdistää teitä kaikkia ja yhdessä selviätte tästä entistä vahvempina! :)

Ja mitä tulee näihin Pohjoismaiden tuomioihin, ne ovat todellakin aivan liian lepsuja minunkin mielestäni. Mm. murhat, tapot, raiskaukset ja kaikki kamalat ja raa'at eläinsuojelurikokset ovat nykytuomioidensa puolesta ihan naurettavan laimeita. Toisaalta olen myös kuolemantuomiota vastaan ja olen ihan ylpeäkin siitä, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa myös vangeilla on hyvä ihmisoikeustilanne, verrattuna vaikka joihinkin lähi-Idän, Aasian tai Afrikan maihin missä vankeja kidutetaan ja surmataan (vaikka rike olisi vain jokin pieni varkaus tai jokin keksitty rike, jonka keinoin "väärinajattelija" olisi saatu kiinni). Mutta kuitenkin elinkautiset saisivat Pohjoismaissa olla mielestäni oikeasti elinkautisia ja vankiloista pitäisi ottaa pois kaikki luksus. Vangit voisivat tehdä ilmaiseksi työtä vankilan yhteyteen rakennetussa tehtaassa/maatilalla/muussa paikassa, jonka tuotteet myytäisiin ja näillä tuloilla vangit rahoittasivat kulunsa (ruoka, yms). Toisaalta ymmärrän hyvin myös sen, että sitä helposti haluaa ja toivoo (minäkin usein) samanlaista raakaa kuolemaa jonkun ihmisen (etenkin lapsen) tai eläimenkin raa'asti tappaneelle "ihmisen irvikuvalle". Kaksipiippuisia, vaikeita asioita..

Hanna

Siis se 21 vuotta, mistä mediassa on käsittääkseni se nimellinen pisin aika, joka voidaan antaa tuomioksi. Sitten sitä voidaan jatkaa aina 5 vuodella uudestaan ja uudestaan, mikä luultavasti tulee tapahtumaan tässä tapauksessa. Ja tuo mielenterveys liittyy siihen seikkaan, voidaanko syytettyä sulkea täysin eristyksiin, sillä mielenterveysogelma-tapauksissa joudutaan antamaan pakkohoitoa. Siksi toivonkin että syytetty todetaan mieleltään "terveeksi". (Tervehän hän ei missään tapauksessa ole).
Oma mielipiteeni on että loppuelämäksi johonkin eristysselliin, mahdollisimman vähän mitään ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja tai virikkeitä. Kuolemantuomio olisi liian armelias.. Mutta eipäs semmoisia onneksi täällä päin jaellakaan

Murmeli

Pakko vielä lisätä, jos joku nyt saa sen kuvan, että olen tämän tyypin puolella, niin huhhuh, en todellakaan. Asioilla vaan on se toinenkin puoli. Ja toisaalta haluan myös uskoa siihen, että ainakin joistakin pahiksista tulee myös hyviksiä. Ihmiset saattavat joskus tarvita apuakin.

Murmeli

Vankiloissa pitäminen ei ole ilmaista, vaan tulee kalliiksi ja kenellepä muulle kuin meille veronmaksajille. Samaa mieltä silti, että useimmat tuomiot Suomessa ovat aivan liian lyhyitä. Mutta vaikka siellä vankilassa olisikin se telkkari, aiemmin mainittu esimerkki 13 vuotta siellä olemista on silti pitkä aika, ei se ole mitään HELPPOA.

meppe

mun mielestä kivitys olis liian mukava vastine julmalle teolle. kuten sanottiin, mikäs olisi kiduttavampaa kuin olla eristyksistä muista ihmisistä ja maailmasta, pelkästään yksin omien sairaiden ajatusten kanssa? eli koko loppuelämäksi teljettynä vankilaan... harmi kun en ole se päättäjä joka päättää näistä asioista :(

Emilii

No näinkin, mutta tarkoitin myös alkutilannetta. Jokainen valitkoon uskontonsa, poliittisen suuntautumisensa jne, mutta eläkäämme sovussa ja suvaitsevaisesti. Maailma olisi parempi paikka, jos me uskoisimme enemmän itseemme ja toisiimme. :)
Vankila on kai ihan sopiva paikka, elinikäisesti, ilman lomia. Siellä elämä ilman tv:tä ja muita moderneja hyödykkeitä olisi kai kidutusta?

amma

Ymmärrän hyvin tunteesi. Normaalisti olen tosi maltillinen näissä asioissa, mutta tämän teon pahuus on niin omaa luokkaansa, että toinen toistaan barbaarisemmat rangaistukset tulevat mieleen. Melkein toivoisin, että pelastuneet ja delvinneet pääsisivät asialle pesismailojen kanssa. Mutta vakavasti puhuen, mielestäni Norjassa on otettu hyvä linja siinä, että tämä Brejvik ei pääse patsastelemaan julkisuuden valokeilassa tai seuraamaan aiheuttamaansa härdelliä millään tavalla - siksi kai hän jätti itsensä henkiin, että halusi "osallistua" tapahtumiin. Nämä on niin vaikeita juttuja...

Niinu

Minun mielestäni on käsittämätöntä että elinkautinen tarkoittaa Suomessakin keskimäärin 13 vuotta vankilassa! Eihän se ole aika eikä mikään, naurettavaa kutsua edes elinkautiseksi. Mutta me elämmekin valtiossa jossa joka toinen kiinnijäänyt raiskaaja selviää ehdollisella tuomiolla. Toivottavasti Norjan ampuja todetaan mielisairaaksi, jotta saadaan pidettyä telkien takana pidempään! Oslon tapahtumat herätti varmasti monet meidät täällä Suomessa, emme olekaan niin kaukana kaikesta pahasta, turvassa täällä Pohjolassa...Tosin ne synnytti taas myös aivan tyhjää puhetta aselaista ja vie huomion siitä oikeasta akuutista ongelmasta eli mielisairauksista, niiden hoidosta(vai sanotaanko hoitamattomuudesta!?)ja avuntarvitsevista ihmisistä. Enemmän varoja, energiaa ja tahtoa siihen suuntaan!

Tiia

Hyvä kirjoitus!
Aivan liian helpolla pääsee suurin osa rikollisista, nimenomaan täällä Pohjolassa.
Eniten vaikkapa Suomessa ihmetyttää nimikkeet "tappo" ja murha". Haloo, ihmisen hengen on silti vienyt joku.
Amerikassa on tietyllä tapaa oikea meno, eräs mies sai 81 vuotta aseellisen ryöstön avustamisesta, huh!
Tuossa on tietysti se vika, että veronmaksajien rahoilla elävät siellä vankilassa koko elämän. Näin ollen, silmä silmästä on kannatettavin vaihtoehto. Ei ehkä aiheuta kärsimystä tappajille, mutta mitäpä heidän tunteistaan välittämään; kunhan ovat poissa keskuudestamme. Kylmä totuus... Nähtiin se jo viime vuonna täällä Suomessa, Porvoon surmissa. Elinkautistuomion saanut oli vähän aikaa vapaudessa ja heti kolme kuollutta. Tsemppiä sinne Norjaan!!

Sini

Vaarallisilla vesillä liikutaan, jos lähdetään penäämään silmää silmästä... Mikään rangaistus ei kuitenkaan voi hyvittää omaisten menetystä tai helpottaa heidän kärsimystään. Ne nuoret, jotka ovat nyt poissa ovat poissa, niin paljon vihaa ja katkeruutta kuin se omaisissa ja meissä muissa synnyttää (ja niin sen kuuluukin synnyttää). Viha on vaikea tunne; toisaalta se antaa voimaa silloin kun suru on liian lamauttava, toisaalta siitä on päästettävä lopulta irti, jotta pääsee eteenpäin eikä tuhlaa sitä ainutlaatuista elämää, joka meille on annettu. Hiljaiseksi pistää perjantaisen kaltainen silmitön väkivalta. Lähetän sinne Norjaan halauksia ja rukouksia. <3

kalastajanvaimo

Joo kuolemantuomio nyt ei sinänsä ois hyvä, koska siinä ei tää rikollinen kyllä joutuisi kärsimään yhtään kuten kaikki kymmenet ja sadat eloonjääneet omaisineen.... :/ Peräänkuulutan siis rikollisen kärsimystä ehhehhe ;) Pahoittelen raa'at kommenttini, väärä aika ilmeisesti puhua aiheesta ;) Mutta totta puhut.

Katti

Väkivalta synnyttää aina väkivaltaa, ikävä kyllä. Jos äijä tuomittaisiin kuolemantuomioon tai kivitettäisiin, hänestä tulisi nopeasti marttyyri muille hulluille. Paras rangaistus olisi, jos tulisi joskus järkiinsä ja ymmärtäisi tekonsa kamaluuden. Joutuisi kohtaamaan omaisia ja ymmärtämään tekonsa seuraukset. Mutta kuolemantuomio ei oikeasti johtaisi mihinkään hyvään.

kalastajanvaimo

Joo vähän tätä ajattelin. Ei oo reilua, että tyypille hyysätään "hyvää tulevaisuutta" ja hyviä olosuhteita. Miksi, oi miksi....

kalastajanvaimo

Ihanan rauhallisesti totesit, ettei ketään saa satuttaa ;)) Vrt. mun kivitys -jutut ;D
Niinhän se loppujen lopuksi on ja hyvä kai niin, että meillä on pohjoismaissa tällaset "sivistyneet" keinot...
Kiitos :)

Emilii

Todella vaikeita juttuja.
Monilla tuntuu olevan paljon sanottavaa. Mediasta on saanut viime päivinä lukea vähän kaikenlaista, sekä toimittajien että poliitikoiden kynästä. Uskokoon jokainen mihin haluaa, mutta ketään ei saa satuttaa.

Kiitos blogistasi, täältä saa aina hyvän mielen.
Yritän samaa omassa blogissani. :)

Bella

Minä en ainakaan ole tyytyväinen suomen oikeusjärjestelmään... Aivan liian lepsut tuomiot ja olot vangittuna!

Myös järkyttynyt

Riikka, en ole eri mieltä kanssasi, sananvapaus on toki ja tärkeä onkin, ja nytkin sai aikaan varsin hyvää keskustelua!
Tarkoitin kommentillani lähinnä sitä, että julkisesti kirjoittavan täytyy myös vastata sanoistaan. Toki saa kirjoittaa mitä ajattelee, jos myös ottaa palautteen vastaan asiallisesti ja pahoittelee jälkeenpäin, JOS katsoo ilmaisseensa asiat ehkä liian jyrkästi. Näinhän kalastajanvaimo teki.
Minusta on myös rohkeaa kirjoittaa tällainen provosoiva kirjoitus - toimii harkittunakin, vaikka tässä tapauksessa taisi olla melko harkitsematon avautuminen.

Anni

Veit Mia sanat suustani!
Norjalaisten vihaa vastaan rakkaudella -kansanliikkeestä annetaan hieno kuva ja se todentotta kuulostaa urhealta, rohkealta, kauniilta. Mutta olisi tekopyhää väittää, että kaikki nyt vain surevat ja rakastavat. Kukaan ei tuntisi vihaa sitä hullua kohtaan joka tämän kaiken aiheutti? Niin vissiin. Se vihan tunteminenkin vain kuuluu tähän kaikkeen tunnemylläkkään! Herranen aika, teoista ei ole vielä viikkoakaan. Ajan myötä se vihan tunnekin hellittää, itse kullakin. Älkää nyt hyvät ihmiset olko tekään ensimmäisenä tuomitsemassa muita, ja hyväksykää myös vahvemmat tavat reagoida asiaan. Vaikea kuvitella, että blogin kirjoittaja todella väijyisi oikeustalon pihalla kassillinen kiviä mukanaan...

Älä Johanna välitä. Aina löytyy näitä parempia. Parempia surijoitakin näemmä, ja ainakin parempia ihmisiä... Hohhoijaa sanon minä.

Tiina

Samaa mieltä! Ei hän ansaitsisi elää, mutta jos siten joutuisi edes jollain lailla kärsimään teoistaan.

Ihmetyttää todella nämä tekopyhät "järkyttyneet"!

Juulinen

Parempi saada asiat ulos, mielellään ilman sitä ainaista jeesustelua.. hyvin kirjoitit takuulla monen ihmisen mielipiteen ja siitä kiitos. Joskus ihmiset voisivat oikeasti astua niitten uhrien kenkiin ja miettiä hetken, miltä tuntuisi menettää läheinen, tai olla itse katsomassa aseen piippua vain hetkeä ennen kuolemaansa. Ja silti kukaan meistä ei pysty kokemaan sitä kauhua, pelkoa, surua, vihaa mitä ne uhrit tai heidän omaisensa sillä hetkellä ovat kokeneet. Kuinka moni sieltä saareltakin elää lopun elämänsä peläten, kuinka moni sairastuu sen takia, eikä välttämättä tee esim. töitä koskaan, perusta perhettä vain yhden ihmisen tyhmyyden takia.. Sairaus on sairaus kyllä, mutta silti en näe mitään syytä ymmärtää tuon miehen tekoa, enkä usko että terveen, järjissään olevan ihmisen koskaan tarvitsisikaan. Toinen samanlainen voisi jopa ymmärtääkin..

AK

Hei, tämä on Johannan blogi ja jos mielipiteet ovat PÖYRISTYTTÄVIÄ, lukeaa jotain muuta blogia.

Täysin luonnollinen, jopa raamatullinen, on silmä silmästä -asenne AJATUKSINA. Johanna selvästi sanoi, että tämä on tilanteen purkua, ja niiden negatiivisten ja "ei-sallittujen" ajatusten puhuminen on juuri osa parenmista. Niin kauan, kun "ei tunne terroristia kohti mitään vihaa" tms, ei ole koko asiaa käsitellyt.

Tää on tosi traumaattinen tapahtuma joka koskettaa hirvittävän suurta osaa ihmisiä. Negatiivisten ajatusten ja tunteiden poissulkeminen vaan hidastuttaa ja jopa pysäyttää surutyön etenimisen.

S

Nyt on kyllä pakko kommentoida tähän, koska sanoit että tässä tapauksessa oli kyse sairaudesta ja sen aiheuttamasta pahuudesta ja sen pohjalta arvostelit Johannaa hoitajana. Nimenomaisestihan ollaan todettu, että tässä taustalla ei ole minkään asteista sairautta. Psykopaatti hän saattaa olla, mutta se ei ole sairaus, se on luonnehäiriö. "Asiantuntijat arvioivat, että vaikka Behring Breivik olisi psykopaatti, hän ei välttämättä ole mielisairas. Psykopatia luokitellaan luonnehäiriöksi, mutta se ei ole virallisessa tautiluokituksessa.

Ylilääkäri Hannu Lauerma ei usko, että iskut tunnustanut Anders Behring Breivik on mielisairas, sillä hänellä on poliisin antamat aseenkantoluvat, hän on suorittanut asevelvollisuutensa ja hän on ilmeisesti menestynyt hyvin työssään yrittäjänä." "- Ei voida katsoa, että ne, jotka suunnittelevat ja julkaisevat manifesteja, olisivat täysin mielisairaita. - Muutenhan meillä olisi liikaa mielisairaita."
Joten näin ollen kyse on vain tämän ihmisen uskomuksista ja ajatuksista, hän haluaa muuttaa maailmaa sairaalla tavalla jota me muut emme ymmärrä, mutta sairas hän ei ole. Hän ansaitsee kovimmat rangaistukset mitä on mahdollista antaa, ja hänen tulisi viettää koko loppuelämänsä eristyksissä, sillä hän on sanonut aikovansa tappaa uudelleen päästessään pois. Ja koska hän ei ole sairas ei voida myöhemmin todeta varmasti hänen "parantuneen" vaikka hän yrittäisi sanoa muuttuneensa, nämä ihmiset osaavat huijata. Joten tässä tilanteessa ei tulisi taputella ketään päähän tai sinun tulla arvostelemaan tänne Johannaa. Rakentava kritiikki on aina paikallaan ja olisit voinut vain todeta olevasi erimieltä, mutta tuollainen tyrmääminen ja toisen arvosteleminen ihmisenä on jo liian pitkälle menevää touhua. Jos ei ole fiksua sanottavaa kannattaa olla vain hiljaa, eikö? Sinun mielestäsi tappajat vapaaksi vaan, kyllä se jumala sitten rankaisee häntä myöhemmin? uskotaan muutaman vuoden jälkeen hänen sanojaan, jos Breivik sanoo olevansa muuttunut?

Janna

Tappaja on manifestissaan suunnitellut jo lisäiskuja ja laatinut listan tappouhan alla olevista henkilöistä. Aikoo yrittää pakoa vankilasta ja toteuttaa lisää iskuja. Onko totta, että kenelläkään meistä tavallisista tallaajista on pokkaa jeesustella tämän asian kanssa? Tällaista henkilöä pitäisi mielestänne hoivata ja paapoa siinä luksushotellissa parikymmentä vuotta ja päästää sitten vapaalle? Henkilö voi kylmästi viedä 80 ihmisen hengen joutumatta siitä todelliseen vastuuseen? Arvostelette bloggaajaa siitä, että hän vielä jopa erittäin asiallisesti tuo ilmi oman mielipiteensä ja tunteensa? Haloo, kyllä täytyy ihmetellä näitä jeesustelijoita, niinkuin ihmettelen murhaajaakin. Kuolemanrangaistus on ainoa vaihtoehto, pitkän kidutuksen ja kärsimyksen jälkeen.

NiinaK

Juu ei minustakaan oman vihansa ääneen sanomisessa ole mitään pahaa tällaisten tapahtumien jälkeen. Parempi käyttää ääntään sanallisesti tai suullisesti kuin antaa vihalle teoissaan valta. Mulla olis niin omakohtainen kokemus sieltä pahan asian täysin toiselta laidalta, että on parempi jättää kertomatta. Sen voin sanoa, että kuului tahtomattaan kummalle puolelle asiaa tahansa (tekijän/uhrin) niin kumpikaan osa ei ole helppo! Leima todellakin on ikuinen tahtoi sitä tai ei.

Ja kyllä, minäkin olisin siis voinut olla se ensimmäinen joka seisoo se pieni kivi kourassaan. Ei tälläisten tekojen tekijöille löydy riittävän voimallista rangaistusta. Ei vaikka asiaa kuinka kääntäisi ja vääntäisi. Tappo on aina tappo. :(

pla pla

Kyllä minunkin "tekisi mieleni kivittää" kyseinen imbesilli. Enkä ymmärrä miksei vastaavaa ajatusta saisi täällä bloggaaja kirjoittaa. Tekopyhää sanon minä. Menkää itseenne.

Maija

Johanna puki sanoiksi minun ajatukseni. Yleensä en kannata kuolemanrangaistusta, mutta viime päivinä olen miettinyt olisiko se oikeutettua tässä tapauksessa. Ihmishenki on pyhä ja sitä rataa, mutta niin oli niiden saarelle kuolleiden nuortenkin. Teko on kokonaisuudessaan niin julma ja törkeä ettei sitä voi ymmärtää. Luin tänään Iltalehden sivuilta 5-vuotiaasta pojasta jonka isän Breivik ampui tämän silmien edessä, ja kyllä minä tunnen vihaa. Tyyppi on psykopaatti eli hänellä on persoonallisuushäiriö, joten "kuntoutuminen" ei ole todennäköistä. Tottakai meillä kaikilla on nyt tunteet pinnassa, joten Johannan teksti on mielestäni aivan oikeutettu. Voimia sinne.

Felicity

Mielestäni jokainen saa ajatustasolla kivittää hirttää potkia tai tehdä ihan mitä lystää. Jos se auttaa käsittelemään vihaa siitä vaan. Patoutuneella ja käsittelemättömällä vihalla voi ääritapauksessa olla hirveitä seurauksia, kuten tässä tapauksessa. Se, että Johanna sanoi ajatuksensa (eli käsitteli tunteitansa) julkisesti kysyy mielestäni rohkeutta ja selkärankaa. Hienoa!

Riikka

"Muista, että blogisi on edelleen julkinen!" Mitä ihmettä tuo kommentti tarkoittaa?? En käsitä. Kyllä, tämä on julkinen blogi, mutta sitä pitää yksityishenkilö, jolla on täysi oikeus mielipiteisiinsä ihan jo sananvapaudenkin kautta. Pitäisikö Johannan todellakin kirjoittaa tänne vain sellaisista asioista, joista kukaan ei varmasti ole eri mieltä ja pahoita sen takia mieltään? Eikö sitä voisi jo kutsua sensuuriksi?

En näe Johannan tekstissä mitään ongelmaa, vain ihmisen, joka ajattelee asioista eri tavalla kuin minä. Ja hänellä on siihen täysi oikeus. Itse en kannata kuolemantuomiota, koska sen salliminen ei mielestäni kuulu sivistysvaltioon. Sen sijaan sananvapaus siihen kuuluu, lähtemättömästi.

Laura

Erään tuttavani sanoin: "Haluaisin muistuttaa ihmisiä siitä, että psykopatologia ("luonnevikaisuus") on syytä pitää täysin erillään mielenterveysongelmista! Psykopatia lienee aika lähellä pahuutta, todelliset mielenterveysongelmat ovat haurautta ja avun tarvetta."

kalastajanvaimo

Ihan samaa mieltä, tosi hyvä kommentti.
Itseasiassa tosi vähän olen itsekään miettinyt koko murhaajaa/ lukenut juttuja hänestä tms. joten oli ikävää, että asia sai yhtäkkiä näin suuret mittasuhteet täällä. Paras olisi ollut jättää mainitsematta kokonaan.

Reeta Karoliina

Oma pointtini oli juuri siinä, että norjalaiset täällä Oslossa (jossa siis itsekin asun) ovat reagoineet ihan erilailla kuin Johanna tässä kirjoituksessa. He ajattelevat, ettei viha saa synnyttää lisää vihaa, sillä vasta silloin terroristi oikeasti onnistuu tavoitteissaan.

Marjo

Hyvä, että sanoit! Itse en kokenut tekstiä mitenkään kamalaksi tai ajattelemattomaksi. Ja mitä merkitystä sillä on, että blogi on julkinen? Et kuitenkaan ruvennut tekemään tarkkaa suunnitelmaa siitä, miten aiot tämän kivityksen toteuttaa ;) Anteeksi, olen ehkä paha ihminen, mutta mielestäni ihmiset ottavat nyt tämän ehkä hieman liian kirjaimellisesti. Eiköhän jokainen järkevä ihminen ymmärrä, ettet oikeasti pystyisi ketään kivittämään. Ja mielestäni, niin kuin joku jo sanoikin, sinun vertaaminen Breivikiin on todellakin julmaa.

Mainittakoon vielä (kun joku kuitenkin näin luulee), että itsekään en kannata kuolemantuomiota, kivitystä tms. Mutta ei tämä NÄIN kauhea teksti ollut! :D Ihmismieli on kummallinen.

Jaksamista teille sinne Norjaan! :)

mirka

Blomman, (kiitos sanoistasi) ei hoito tehoa tähän Norjan tapaukseen siitä olen varma, eristys hamaan loppuun saakka ainoa keino! Tärkeää ettei pääsee "innoittamaan" muita jotka helposti ikävä kyllä hetkelliseksi "inspiroituvat" aina tällaisista tekijöistä!

Marjo

"Nämä silmä silmästä-ja kivityskommentit osoittavat vain sen, kuinka moni meistäkin olisi valmis laskeutumaan Breivikin kaltaisen, sairaan ihmisen tasolle."

Mietipä tätä hieman uudellen... kannattaakohan kaikkea ottaa aivan näin kirjaimellisesti?

auli

tarkoitin tuolla kommentillani lähinnä näitä postauksen paljon aikaisempia kommentteja, joissa vedetään heti tämä "mitä iso kirja sanoo" -kortti esille, ja joissa pöyristeltiin Johannan suhtautumista asiaan. Blomman osasit tuoda ajatuksesi järkevästi esille.

Blomman

Auli, ainakin itse tarkoitin nykyisiä nuoria ja edellisiä koulusurmaajia ehkä enemmän, en tätä psykopaattia. En usko, että mirkakaan tarkoitti hoitoa enää tälle. Kaikille lienee selvää, että myös psykopaatilla ja mielisairaalla/masentuneella on eronsa. Todennäköisesti mikään muu kuin poliisitoimi ei olisi tätä pystynyt estämään.
Sisareni surmaajan tapauksessa esim ko. henkilö oli viimeksi edellisenä päivänä käynyt pyytämässä hoitoon pääsyä. Nuori kuoli. Eikä asiaa olisi muuttanut tekijän tappaminen jälkikäteen.

En siis usko, että esimerkiksi satuttamalla fyysisesti tai tappamalla tekijän, uhrin omainen kokee oikeutusta tai helpotusta. Tästä on ollut paljon puhetta muidenkanssa oman tapaukseni sururyhmässä. Vera A.n mainitsema eristys lienee tehokkain. Vaikka toki mielessään manaa kaikki vastavaat tekijät alimpaan hel***** ja kärsimykseen.

Oman kokemukseni mukaan henkirikoksien surutyössä ensimmäisenä on viha, seuraavana katkeruus ja ehkä joskus vuosien kuluttua rakkaus ja kaipaus uhria ja menetettyä kohtaan. Vaikka ei se viha tunteena valitettavasti kokonaan katoa, ei koskaan.

anuk

Hyvä kirjoitus oli, Johanna! Olen myös sitä mieltä, että negatiivisia tunteita on joskus kaikilla ja kun ne jotenkin käsittelee, niin sitten niistä voi alkaa laskea irti. Parempi ne on tuoda julki näin sanoin kuin koittaa painaa niitä pois ja eräänä kauniina päivänä sitten täräyttää ne teoiksi. En mitenkään voi uskoa, että lapsensa tällä tavoin menettänyt tuntisi ainakaan alkuun tappajaa kohtaan mitään muuta kuin suunnatonta vihaa ja katkeruutta.

auli

voi hyvänen aika minkälaisia viherpiipero ajatuksia täältä välillä lukee. Ei tuommoista miestä ikinä pysty "kuntouttamaan", äijähän on psykopaatti. Ja istuukin lopun ikänsä vankilassa. Ja vankilan tarkoitus on pitää tappaja eristyksessä yhteiskunnasta, koska hän ei sopeudu tänne. Tuskin hän itse pitää sitä minään rangaistuksena. Ja mitä tulee näihin hihhuleihin täällä, niin kyllä, pidän omaa elämääni arvokkaampana kuin tuollaisen massamurhaajan! en todellakaan aseta tuollaista henkilöä samalle viivalle itseni kanssa. sanokoon se iso kirja mitä tahansa.

mirka

Tuo Blomman teksti oli niin hyvä. Me terveet ihmiset emme kykene ymmärtämään mitä sairaus tekee ihmiselle, miksi sairas on niin sairas että tekee tuollaisen teon. Me emme ole olleet niin sairaita ja siksi meidän on vaikea ymmärtää sitä. Esim. alkoholisti tai mikä tahansa addikti tietää mitä sairaus teki hänelle ja millaista se oli kun oli sen sairauden keskellä mikäli hän pääsee joskus sairaudestaan eroon. vain parantumalla voi tarkastella taaksepäin kuinka kamalaa aikaa se on ollut. Psykopaatin kohdalla tilanne ei korjaannu, hän ei tunne eikä tule tuntemaan niin se vain on. Me emme voi edes kuvitella kuinka syvällä nämä ihmiset ovat. Fb.ssä oli kommentti että ketä kiinnostaa Amy Winehousen kuolema versus Norjan tapahtumiin, minun oli vain pakko kommentoida että se että Amy itse aiheutti päihteillä kuolemansa tai kuolla toisen käden/ teon kautta ei oikeuta meitä sanomaan ketä kiinnostaa, jokainen kuolema on turha kuolema jos se ei tapahdu luonnostaan! kaikki ovat jonkun lapsia ja näiden uhrien ja varsinkin tekijöiden vanhempien tulee selvitä elämästä ja ihmisten syytöksistä. sama pätee ihan koulukiusaamiseen, moni foorumeissa jaksaa väittää että ovat kateellisia ja kiusaavat sen takia muita ja ovat luonnostaan pahoja. Muutama on osannut katsoa vakkaa toiseltakin puolelta eli: kiusaaja on monesti itse kiusattu, paha olo on hätähuuto (joka ikävä kyllä purkautuu monesti kiusaamalla toisia), omat vanhemmat ja kasvatus ja se että kuunnellaanko lasta, puhutaanko hänelle, ollaanko kiinnostuneita hänen tekemisistään vaikuttaa siihen paljon miten hän reagoi kavereiden kanssa ja muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan että puhutaan kateellisten panettelusta ja sairaudesta näitä nuoria tulisi kuunnella ja heidän tulisi saada puhua mutta esim. suomen lainsäädäntö on sellainen että ennekuin nuori pääsee psykoloogille juttelemaan niin tulee hänen kokeilla vähintään 2 eri mieliala lääkitystä ja jos ne ei auta niin sitten pääsee juttusille. Eräs suomen johtavin psykologi/traumaterapeutti sanoi minulle että paras apu on se että nuoret saisivat jutella jonkkun aikuisen kanssa joka kuuntelee heitä ja mitään lääkkeitä ei tarvittaisi mutta koska suurin osa puhuu sairaudesta ja haukkuu heitä kateellisiksi ja sairaiksi ja että heillä on kaikki niin pielessä niin tilanne on se mikä se on...tässäkin sama sääntö että samalla mitalla antaminen, aina uudelleen asian esille ottaminen kielteisessä muodossa ei tee hyvää pidemmällä aikajanalla. Sen sijaan että ajattelet pahaa, ajattele kuinka sinä voit auttaa tällaista henkilöä, näitä apua tarvitsevia on ainakin suomi pullollaan kukaan vain ei rohkene sanoa sellaisen tavattuaan että hei, sinä olet myös tärkeä ! Heillä on niin suuri vaje rakkaudessa ja että joku kuuntelisi heitä että me "etuoikeutetut " emme edes tajua sitä että kaikille se ei ole itsestään selvyys. Hyvällä hyvää saavutetaan, pienin askelin mutta eteenpäin silti:) Kaikkea hyvää teille kaikille ja muistakaa että puhuminen auttaa aina kun asiat ovat liian suuria käsittää...

Elle

Musta on vaan hyvä, että joku oikeesti sanoo niistä voimakkaista negatiivisistakin tunteista. Vaikka kuinka on aina vastustanut kuolemantuomiota, niin silti tällaisten surullisten ja järkyttävien tekojen jälkeen tuntuu, että murhaajaa hyysätään valtion toimesta, eikä ole sellaista tuomiota, joka riittäisi yhtään mihinkään.

Uskon silti, että tämä oikeusjärjestelmä on pohjimmiltaan oikea tie. Ei ole poikkeuksia, ja vaikka se tuntuu epäoikeudenmukaiselta nyt, se on se järkkymätön kehys, joka tekee pohjoismaista omalta osaltaan näinkin turvallisia ja tasa-arvoisia maita.

Muttaniin, aiheutti se kuinka paljon vastalauseita tahansa, musta on vaan ja ainoastaan hirmu kunnioitettavaa se, miten oot käsitellyt kipeää aihetta näin aidosti blogissasi.

Vera A.

Itse en kyllä järkyttynyt kirjoituksestasi, vaan pidin sitä hyvin luonnollisena purkauksena ihmiselle, jonka asuinmaassa on juuri tapahtunut jotain noin kauheaa.

Olen samaa mieltä siitä, että yleensä ottaen arvostan pohjoismaista oikeusjärjestelmää, vaikka kaipaisinkin paljon järeämpiä keinoja mm. raiskaajien ja pedofiilien rangaistuksiin, mielestäni viime päivinä esiin noussut ajatus kastraatiosta kuulostaa järkevältä.

Samalla toivon, että Jumala/kohtalo/kuka meitä ohjaakaan osoittaa oikeustajua ja antaa Norjan hirviölle tämän ansaitseman rangaistuksen, vaikka sitten oikeusjärjestelmän ulkopuolelta esi. vankitovereiden puolelta. Tämä ajatus lohduttaa kieltämättä, kun ajattelen lasten raiskaajia ja muuta pohjasakkaa, jotka joutuvat hierarkian alimmaisiksi myös vankilassa ja saavat todellakin kokea silmiä silmästä -rangaistuksen. Usempaan otteeseen. Koko lyhyen vankilareissun ajan.

Norjan hirviön tapauksessa tosin täydellinen eristäminen muista ihmisistä, puhe- ja katsekontaktien kieltäminen (mielellään hän ei saisi enää nähdä lainkaan toista ihmisolentoa tai edes itseään) ja muut tiettyjen valtioiden harjoittamat epäinhimillisyydessään yllättävän tehokkaat kidutusmuodot kyllä saattaisivat toimia paremmin. Norjan hirviö kielsi ihmisyytensä käytöksellään, häntä siis tulisi kohdella sen mukaisesti. Kuolemantuomio olisi aivan liian helppo ratkaisu, täydellinen eristäminen ja unohtaminen ihmiskunnan puolelta saattaisi toimia Norjan hirviön kaltaisen huomiontavoittelijan tapauksessa paljon paremmin.

Tarja

Ymmärrän täysin Johannan pointin tässä asiassa! Jos joku raukkamainen hullu poliisiksi pukeutuneena houkuttelisi lapseni esiin turvastaan ja ampuisi hänet siihen paikkaan tai jos sama hullu heittelisi kivillä lastani hänen paettuaan järveen testatakseen onko hän elossa ja lapseni liikahtaessa ampuisi hänet, en minäkään hymisisi kristillisiä ajatuksia siinä vaiheessa! Enkä usko, että lapsensa/omaisensa menettäneet norjalaisetkaan ruusujen voimin jaksavat eteenpäin. Eiköhän siellä pidä toisistaan kiinni kansalaiset, jotka haluavat osoittaa tukensa uhrien omaisille ja saarelta hengissä selvinneille. En usko, että siellä kaikki omaiset ovat rauhassa tälläkään hetkellä. Kahjon vangitsemisoikeudenkäynnin aikanahan kansalaiset tulivat raivoamaan ja huutamaan oikeustalon eteen, Norjassa. Varmasti jokaisella, joka hetkeksikään pystyy asettumaan kärsivien asemaan tulee ainakin hetkellisesti vihainen olo tapahtuneesta viattomien puolesta, joiden hengen joku on nauraen riistänyt! En usko, että Johanna on tarkoittanut blogissaan kantavansa vihaa lopun elämäänsä eli elämään vihassa tai, että hän oikeasti lähtisi ketään kivittämään. Mutta ajatuksensa saa purkaa ilmoille, jolloin olo varmasti helpottuu ja viha laantuu. Älä ota Johanna itseesi näiden muutaman kristityn hyminöitä posken kääntämisestä, ne jotka eivät ymmärtäneet pointtiasi olkoot ymmärtämättä. Eiköhän jokainen inhimillinen ihminen sen ymmärtänyt! :) Olet hyvä bloggaaja, jaat kanssamme ajatuksiasi monipuolisesti, kiitos siitä!

Paula

Täälläkin on monta päivää mennyt surun ja epäuskoisuuden tuntuisissa merkeissä. Voimia sinne kaikille norjalaisille ja kaikille meillekin, joidenka tuntemukset on surun ja vihankin värittämiä.? En kuitenkaan usko tuohon "silmä silmästä" periaatteeseen. Minusta tässä tapauksessa tekijä pääsisi liian vähällä, jos hänet teloitettaisiin. Minusta hänen pitää elää ja vastata teoistaan. Mielellään oikeuslaitoksen maksimi rangaistuksella vankeutta tai vaihtoehtoisesti, jos mielisairaudesta kyse mielisairaalassa lopun ikänsä viettäen. Mahdollisimman pitkäkestoinen vankeusrangaistus on silläkin kaikista parhaiten miellettävissä, että tässä tapauksessa pitää mielestäni näyttää esimerkkiä mitä tällaisesta tekijälleen seuraa. Kivityksen miellän niin vahvasti naisten kivitykseen, että pidän sitä halpamaisena tekona. Enkä millään muotoa halua kyseisen "rangaistuksen" muodon käyttämistä edesauttaa. En tunne norjalaisia saati suomalaisia vankeinlaitoksia, mutta tahdon uskoa, että ne eivät ole ns. lepokoteja. Suomen lehdistö on keskittynyt valitettavan paljon itse tekijään. On myös käynyt ilmi, että hän uskoo norjalaisen vankilan kiduttavan vankejaan. Joka tapauksessa hänestä tulee mielikuva, että elää jotain toista todellisuutta, kuin mitä elämä itsessään oikeasti on.

"Tunteille on annettu tilaa ja aikaa, puhuttu uhreista. Laulettu." Kuulostaa hyvältä. ? Voimia ja halaus ? !

Päivi

Itse olin tuon tapahtuman aikaan Kåfjordissa, Pohjois-Norjassa, festareilla. Sieltä pieneltä alueelta oli kai nelisenkymmentä nuorta lähtenyt tuonne leirille, ja kamalan moni sai huonoja uutisia... oli omia lapsia, naapureita, sukulaisia, tuttuja...
Ihmiset oli järkyttyneitä, itkivät, festarien pääkonsertit typistettiin parin tunnin muistokonserttiin.
Mutta tuo mitä sanoit tuli hyvin sielläkin esille: juontajat sanoivat että me emme anna pahan voittaa, me ollaan yhdessä, seisotaan toistemme tukena, pidetään toisistamme huolta. Se vahva yhteenkuuluvuus ja toisista huolenpitäminen korostui kaikessa, ja tavallaan sen kaiken keskellä tuli tuvallinen olo.
Suomessa valitettavasti ei näin ollut niiden koulusurmien aikaan, jotain opittavaa meillä olisi norjalaisista.
Tuohon mielipuoleen murhaajaan en edes ota kantaa, koska epäilen että sellaista tekstiä ei monikaan haluaisi lukea.

Myös järkyttynyt

Tämä mies antoi teon tekiessään vihalleen vallan: tappoi ihmisiä vihan vuoksi. On onni, että eurooppalaiset pohjoisjärjestelmät eivät salli yhtä järjetöntä rangaistusmuotoa - kivittämistä vihan vuoksi.

Toinen norjalainen tuttavani ilmaisi asian paljon fiksummin kuin sinä antaessasi sinänsä oikeutetuille tunteille vallan. Hän nimittäin totesi, että vaikka kaikista vaikeinta on yrittää ymmärtää käsittämätöntä, ei pidä ajatella "silmä silmästä", vaan uskoa edelleen norjalaiseen demokratiaan ja olla vaipumatta yhtä alas kuin mielettömän veriteon tehnyt ihminen.

Purkaudu, purkaudu toki, mutta muista, että blogisi on edellen julkinen!

Vårt Norge! Vaikka kritisoin sitä, että annoit tunteille järjen sijaan vallan tekstissäsi, oli kiva lukea siitä niitä juttuja, joita norjalaiset ovat todella hoitaneet hyvin kaiken tapahtuneen jälkeen. :)

Eepu

Kiitos rohkeudestasi Johanna. Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän alan uskoa siihen, että todellinen rakkaus ja hyvyys on mahdollista vain kohtaamalla ja hyväksymällä niiden kääntöpuoli, viha ja pahuus omassa itsessämme.

Kirjoittamalla avoimesti negatiivisista tunteistasi ja ajatuksistasi näyttäydyt minulle entistäkin enemmän hyvänä ihmisenä, kokonaisena. Samalla tarjosit meille blogiasi seuraaville kanssaihmisille mahdollisuuden katsoa omaan sisimpäämme ja käydä vuoropuhelua tästä vaikeasta asiasta.

Sanoilla ja käsitteillä luomme todellisuutta. Meistä jokainen!

Osanottoni kaikille tämän kauhistuttavan tragedian uhreille.

Mia

Hieman epäilen, ettei lapsensa/ läheisensä menettäneillä norjalaisilla(kaan) ole tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä rakkaus ja se, kuinka Norjasta rakennetaan parempi paikka... Varmasti kansaa järkyttää tämänkaltaiset suuret murhenäytelmät, ja ehkä vielä enemmän niitä, joita asia ei koske aivan henkilökohtaisesti. Kuitenkin ne vanhemmat joiden lapsi on nyt lopullisesti poissa, olisivat varmasti yhtä järkyttyneitä, surullisia, vihaisia ja tuntisivat samoja tunteita, vaikka heidän lapsensa olisi ainut kuollut, jonkun satunnaisen tappajan uhriksi joutunut.

Tunteet ovat jokaisen ihmisen omia. Sama asia voi herättää ihmisissä monenkaltaisia tunteita, ei kai tunteiden perusteella voi ketään tuomita? Pidän itseäni aidosti empaattisena ja hyväsydämisenä ihmisenä, mutta voin vakuuttaa, että mikäli joku ihminen maailmassa aiheuttaisi perheelleni vastaavaa pahaa niin aivan varmasti toivoisin, että ko. ihminen joutuisi elämässään kokemaan vastaavaa kärsimystä jota hänen tekonsa on aiheuttanut.

Ja sinulle Johanna täytyy sanoa, että olet ihailtavan rohkea kun uskallat kertoa elämästäsi ja mielipiteistäsi omalla naamallasi. Kommentoijien on paljon helpompi täältä puskista huudella ja tuomita toisten ajatukset ja mielipiteet!

Sannuska

Grace: Hyviä pointteja sinulla.

Minusta silmä silmästä -ajattelu on luonnollista ihmiselle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteen niin salliessa ihminen olisi itse valmis hirmutekoihin. Mutta silloin kun on vihainen, surullinen, peloissaan, hämmentynyt ja järkyttynyt, ajatus, huom. ajatus kostosta on minusta aika luonnollinen.

Bloggaajilla on vastuunsa, mutta myös sanan- ja ilmaisunvapaus.

Hanna

Aivan varmasti kaikki tuntevat vihaa tekijää kohtaan, myös norjalaiset vaikka täällä jotkut antavat ymmärtää, että se kuuluisi vain suomalaiseen luonteeseen. Tuohan on ihan sama kuin arvostelisi toisen tapaa surra, ei siinä ole oikeaa tai väärää tapaa.

Reetta

Mun mielestäni ihmistä kohtaan, joka toimii noin saa tuntea vihaa ja sulla on täysi oikeus omaan mielipiteeseen asiasta. Oli hienoa, että kerroit omista ajatuksistasi rehellisesti. :)

kalastajanvaimo

Kauhean moni oli järkyttynyt taas mun kamaluudesta täällä ;) Sori mun oli vaan pakko sanoa. En ole täynnä hyviä ajatuksia näiden tekojen jälkeen eikä varmaan ole kukaan muukaan, vaikka asiaan on aivan ihanasti täällä Norjassa suhtauduttu ja viha jätetty taka-alalle. Myös meidän kotona. Luulen, etta ihan jokaiselle tekee hyvää sanoa myös ne pahat ajatukset, ainakin yhden kerran.
Ps. OIkeasti olen oikein tyytyväinen tähän meidän oikeusjärjestelmään enkä heittäisi yhtakään kiveä. Mutta herranen aika kai sitä tyyppia kohtaan saa vihaa tuntea....

lintuska

Olihan tuo kivitys kommentti aika raju (vaikka ei julkaisun pääpointti mielestäni), mutta täältä Suomesta on vaikeampi sanoa miltä tuntuu kun se tapahtuu kotimaassa. Näin suurta tragediaa kun emme täällä ole joutuneet kokemaan. Voin kuitenkin vain kuvitella miltä se tuntuu siellä. Ehkä tämän kirjoituksen voi osittain laittaa juurikin sen surun, järkytyksen ja vihan piikkiin, jota on mielestäni ihan oikein tuntea niin kylmää ihmistä kohtaan.

Ja se, että täällä jotkut vertaavat Johannaa Breivikiin on julmaa!

kalastajanvaimo

Totta, oikein hyvä kommentti. Nää oli vihaisia sanoja ja ajatuksia. En halunut vain tyytyä sanomaan, että olen tyytyväinen meidän oikeusjärjestelmään, koska muitakin ajatuksia on.

kalastajanvaimo

Enpä en... siksi oli pakko lisäta että ihan oikeasti ja pohjimmiltani olen kuitenkin tyytyväinen tähän meidän oikeusjärjestelmään, vaikka kuinka vihaa tuntisinkin.

Iida

Nämä ovat arkoja aiheita, hyvä että avasit kuitenkin keskustelun. Kaikilla tuntuu olevan asiasta oma mielipiteensä. Varmasti jokainen toivoisi, että tämä massamurhaaja saisi itsekin kokea samaa kauhua ja kipua mitä hänen ampumansa tai haavoittamansa ihmiset, ei ole mielestäni mitään pahaa ajatella niin. Uskon, että se on käynyt useankin ihmisen mielessä, niin sinun kuin minunkin. Eri asia on sitten tämä rangaistus. Onneksemme meille on luotu oikeusjärjestelmä, joka ratkaisee sen asian niinkuin on parhaaksi nähty (EN ole aina samaa mieltä rangaistuksista, mutta minkäpä minä asialle voin). Itse aina ajattelen, että ihmisen pitäisi kärsiä rangaistus teoistaan. En ole siis teloituksen puolella. Minusta paras rangaistus olisi jenkkien tyyliin 1000 vuotta ehdotonta. Siellä olisi ja vanhenisi. Ei pääsisi koskaan pois. Kenenkään ei enää tarvitsisi kohdata häntä. Mutta tämäkin on vain minun mielipiteeni. Ei oikea eikä väärä. Ei ketään saisi tuomita oman mielipiteen ilmaisemisesta.

Neela

Arvostan todella paljon sitä, että toit tämän mielipiteen esiin. Olet rohkea nainen ja tällaisessa tilanteessa kaikkiin tunteisiin on oikeus. Tunne on itsellekin tuttu: kun viha on kovimmillaan, haluaisi tehdä tekijälle jotain fyysistä pahaa, vaikkei sellaiseen varmasti ikinä konkreettisesti pystyisikään. Jos hän olisi tässä edessäni, tiedän, ettei voisi käydä käsiksi. En koskaan halua oikeasti satuttaa fyysisesti toista ihmistä. Mutta vihassa, ajatuksissa kyllä. Omasta mielestäni paras ja pahin rangaistus hänelle on pitkä elämä, jonka aikana hän tiedostaa mitä teki ja miltä se muiden mielestä tuntuu. Mikäli hän jossain vaiheessa kokee edes pienen empaattisen herätyksen, hän ei varmaankaan voi enää elää itsensä kanssa. Mutta nyt, kun hän esiintyy kylmänä ja tekoihinsa tyytyväisenä, hän ei vielä ansaitse kuoleman rauhaa.

Marjaana

Minutkin kommenttisi yllätti. Pidän silmä silmästä -tyyppistä ajattelua sydämen sivistymättömyytenä.

kalamuija ja lappilifestyle

Oho onpas täällä taas rankkaa tekstiä. Mutta niinhän se on, että noin kauheelle teolle ei taida olla edes oikeanlaista rangaistusta.
Hyvä minunkin mielestä on se, ettei tekijä ole saanut paljon julkisuutta täällä Norjassa. Ja toinen kysymys on, että miten tosiaan saataisiin tuollaiset sairaat ihmiset kiinni ennne kuin mitään kauheeta pääsee tapahtumaan!!!

riikka

Olen kauhistunut kirjoituksestasi. Mikä muka tekisi kivitys- tai minkä tahansa silmä silmästä -tuomion toivojasta, määrääjästä tai toteuttajasta yhtään sen paremman kuin tämän hirvittävän joukkomurhan tekijä?

Sinulla on paljon lukijoita ja ihailijoita ja siksi myös paljon vastuuta siitä, mitä kirjoitat. Olen hirvittävän pettynyt.

May

Nämä silmä silmästä-ja kivityskommentit osoittavat vain sen, kuinka moni meistäkin olisi valmis laskeutumaan Breivikin kaltaisen, sairaan ihmisen tasolle. Tekemään yhtä hirveitä tekoja, kuin mihin hän on juuri syyllistynyt. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta riistää toisen henkeä. Sitä paitsi, toisiko Breivikin raaka kiduttaminen nämä kuolleet nuoret takaisin? Helpottaisiko se heidän omaistensa surua? Tapahtuisiko oikeus silloin?

Tottakai Breivik tulee tuomita "parhaalla" mahdollisella tavalla, eikä 10 vuotta luksusvankilassa ole todellakaan sellainen vaihtoehto, mutta itse en ainakaan olisi valmis heittämään ensimmäistä kiveä hänen päälleen.. Mies on sairas, eikä hänen paikkansa ole yhteiskunnan keskuudessa.

Kaarina

Joo, mäkin olen järkyttynyt, sinunkaltaisten kristittyjen arvomaailmasta. Teidän sokea humanismi on todella kuisallista. Käännetän vain toinen poski. Voi miten ihanaa ja inhimillistä!

Grace

Sannuska: minäkin uskon, että esim. Japanin ja Singaporen matalat rikostilastot perustuvat pitkälti aasialaiseen kulttuuriin. Esim. uskontoon kuuluu hierarkia ja auktoriteettien totteleminen eri tavalla kuin meillä. Osansa on varmasti myös sillä, että molemmat ovat varsin vauraita ja hyvinvoivia, pienten tuloerojen yhteiskuntia, jollaisissa rikollisuutta on vähemmän kuin suurten tuloerojen yhteiskunnissa.

Norjan tapahtumat ovat herättäneet paljon vihaa ja jopa kostonhalua, ja ymmärrän tämän kyllä, niin totaalisista teoista on kysymys. Viha on varmasti myös luonnollinen reaktio ensi järkytyksen mentyä ohi. Toivon kuitenkin, että kun aikaa kuluu, viha muuttuu toisenlaisiksi tunteiksi ja haluksi viedä yhteiskuntaa toisella tavoin eteenpäin. Arvostan silti sitä, että Johanna ilmaisi nuo kielteiset tunteet suoraan silläkin uhalla, että se herättäisi moitteita lukijoissa.

Ajatus

Breivik pitää itseään kristittynä, ei Jumalana mutta ilmeisesti Jumalan asialla olevana. Jumala kuitenkin kieltää lähimmäisten tappamisen, joten Breivik joutunee sitten aikanaan Helvettiin muiden massamurhaajien kanssa. Näin siis kristinuskon oppien mukaan. Olisiko tämä sitten se riittävä rangaistus?

Kaisa

Erityisesti toivon, että jokainen vanhempi osaisi opettaa lapsilleen, miten tällaisiin tilanteisiin tulisi reagoida. Yhteiskunta ei saisi rakentua vihalle tai kostonhalulle.
Mukavaa loppukessä kaikille.

kristiina

Hei Johanna
Minäkin järkytyin kivitys- ja silmäsilmästä kommentista. Juuri ideahan ja tahto siellä Norjassa on yhtenäisyys ja keskinäinen välittäminen ja lähimmäisyys, tämä ruusumarsseilla osoitettuna. Ei siis haluttu lähteä vihaan mukaan tai kostoon, johon sinä lähdit kijoituksellasi tässä blogissa. Jos tämä viha olisi ollut päällimmäisenä, niin marsseille oltaisiin lähdetty kirvein ja seipäin.

Oli ikävää todeta edellämainittu. Toivottavasti sisäisit norjalaisen aatteen siellä. Viha on tuskallisempi tunne.

Surullisia ja lamauttavia uutisia kaikenkaikkiaan.

PS. Kiitos arvonnan korulahjasta. Se oli aivan upea!

Kaisa

Vaikea kuvitella, millaisia tunteita uhrien läheiset ja omaiset kantavat sisällään, kun tapaus on näin "ulkopuolisenkin" silmissä mitä kammottavin. Tällaisten tapahtumien jälkeen ihmisessä herää primitiivinen halu kostaa ja antaa samalla mitalla takaisin, mikä on täysin luonnollista, voisi jopa sanoa, että täysin hyväksyttävääkin. Sen seurauksena pohjoismaalaista oikeusjärjestelmää aletaan helposti pitää liian lepsuna. Ihmisten tulisi kuitenkin muistaa, että kuolemantuomiolla alentuisimme Breivikin tasolle, mikä olisi ainakin omasta mielestäni kovin surullista. Minulla kun ainakin on kova halu uskoa ihmisiin ja ihmisen sisällä kytevään hyväntahtoisuuteen. Kuolemantuomio on kammottava ja epäinhimillinen teko siinä missä murha tai tappo, sillä kukaan ei ole oikeutettu päättämään toisen ihmisen elämästä tai sen päättymisestä. Jos Breivik tällaisen tuomion saisi, häntä alettaisiin äärioikeistolaisten joukossa pitää marttyyrina, sankarina, joka kuoli omien aatteidensa takia. Hänen suosionsa vain kasvaisi tuossa piirissä. Surevat omaiset taas eivät osaisi kohdistaa syytöksiään tiettyyn kohteeseen, vaan vihan kohteeksi joutuisi loppuen lopuksi (tässä tapauksessa sosiaalidemokraattinen) yhteiskunta, jota vastaan Breivikkin "taisteli".

Ann

Oon myös aika yllättynyt kivitys-kommenteista. Väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla, toisiko se oikeasti hyvää oloa jos Breivik teloitettaisiin. En usko.

Reeta Karoliina

Äh, asiaa mietittyäni tuli niin paha mieli, että taidan pitää pienen tauon tämän blogin seuraamisessa. Juuri nyt en kaipaa lisää vihaa tähän elämääni. Onneksi norjalaiset itse ovat osanneet suhtautua tähän tragediaan sopivalla kunnioituksella ilman vihanlietsontaa.

Reeta Karoliina

Täällä Oslossa asuvana olen ollut erittäin onnellinen siitä, kuinka norjalaiset ovat tähän hirvittävään tragediaan suhtautuneet. Kukaan ei puhu kostosta tai vihasta, vaan kaikki painottavat sitä, että tämä vihan purkaus ei saa synnyttää lisää vihaa, vaan päinvastoin juuri nyt meidän kaikkien tulee puolustaa rakkautta, solidaarisuutta, avointa yhteiskuntaa ja demokratiaa. Vasta sitten, jos lähdemme vihan tielle saavuttaa terroristi tavoitteensa.

Oli tosi surullista lukea näitä kivitys-kommenttejasi :'-( Tuli heti mieleen, että tätäkö se suomalaisuus on? Norjalaiset täällä osaavat vastata vihaan yhä suuremmalla rakkaudella ja muista huolehtimisella, suomalaiselle tulee mieleen pelkkä kidutus. (Mielestäni juuri nyt ei edes ole oleellsta mitä terroristille tapahtuu. Oleellisinta on keskittyä uhreihin ja heidän läheisiinsä.)

Olin tuossa Oslon ruusukulkueessa maanantaina 200 000 muun ihmisen kanssa. Siellä puhuttiin vain rakkaudesta ja solidaarisuudesta. Siitä, ettei yksi hirviö saa muuttaa norjalaista yhteiskuntaa huonompaan (=vihamielisempään) suuntaan. Tunsin suurta ylpeyttä oslolaisuudestani <3

Ja loppuun vielä se monesti lainattu verilöylystä selviytyneen nuoren naisen kommentti:
"Jos yksi ihminen voi osoittaa näin suurta vihaa, nin ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme osoittaa yhdessä."

Minny

"Olen järkyttynyt. Asenteistasi ja arvoistasi ihmisenä ja sairaanhoitajana. Et ilmeisesti ole kristitty."

tähän kommenttiin -voitko sinä, anonyymi, määritellä, miten "oikea" kristitty ajattelee?? Meitä on moneen lähtöön: itse olen aina uskonut, ettei kristitty tuomitse toista, hänen ajatuksiaan tai pidä itseään ylempänä. Tai varsinkaan suoraviivaista toisen yhtä sanontaa hänen koko ajatusmaailmaansa vastaavaksi. Siellä "isossa kirjassa" kummasti myös asetetaan ihmisiä eriarvoiseen järjestykseen ja tehdään tekoja, jotka nykyään olisivat ehdottomasti paheksuttavia -ja toisinpäin. Eikö oikea kristitty kuuntele ennemmin sydäntään kuin kirjaa, joka on muotoutunut vuosisatojen, jopa tuhansien ajan eri redaktorien käsissä. Olen järkyttynyt sinun tuomitsevasta kommentistasi.

Johanna, olen kanssasi siitä samoilla linjoilla, että nykyaikainen vankilajärjestelmä on lepsun tuntuinen. Moni järkyttäviä rikoksia tehnyt pääsee ulos sen parinkymmenen vuoden päästä -kouluttauduttuaan ilmaisissa elinolosuhteissa vaikka lakimieheksi. Kuolemantuomiota en kannata, mutta tarvitseeko Breivik taulutelevisiota ja kiipeilyharrastusta? Mielestäni ei. Pahin rangaistus olisi joutua olemaan yksin omien ajatustensa kanssa, ilman "luksusvirikkeitä". Volter Kilven "Alastalon salissa" voisin antaa hänelle ainoaksi lukemisekseen -siinä olisi tarpeeksi virikettä hänen loppuelämälleen.

Sannuska

Oikeassa olet Yhdysvaltojen suhteen. On kuitenkin muitakin maita, joissa kuolemanrangaistus on käytössä ja joissa rikostilastot ovat huomattavasti alhaisempia. Esimerkkinä Japani ja Singapore. En kyllä tiedä, korreloivatko nämä kaksi asiaa keskenään, siis kuolemanrangaisuksen uhka ja vähäinen rikollisuus, vai onko kyse jostain muusta, kuten sosiaalisesta paineesta ja kasvojen menettämisen pelosta. Itse taivun jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan.

Reader

Totta. Kriminologisten tutkimusten pohjaltahan kuolemantuomio ei ole oikeasti mitenkään toimiva. Se on kallis ja aikaavievä prosessi sekin, ei juurikaan toimi pelotteena niiden rikosten suhteen joihin kuolemaantuomitut ovat syyllistyneet, puhumattakaan muista ongelmista kuten niiden jakamisesta ihan muiden kuin oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaan. Tuo kommenttisi mediaan kriittisesti suhtautumisen tärkeydestä oli myös hyvä. Tällaisten tapahtumien yhteydessä nousee liian usein pintaan yksinkertaistava populismi, jossa perätään kovempia rangaistuksia ja vangeille huonompia oloja pelkän kostonhalun pohjalta, näkemättä oikeusjärjestelmän perimmäistä tehtävää ja rikollisuutta monelta kannalta, myös sen kannalta millaista tulevaisuuden yhteiskuntaa ollaan luomassa ja millaista oikeus- ja ihmisoikeuskäsitystä halutaan vaalia.

nyt anonyymi

Olen järkyttynyt. Asenteistasi ja arvoistasi ihmisenä ja sairaanhoitajana. Et ilmeisesti ole kristitty.

Lääketieteessä -ja hoitotieteessä- kaikki elämä on yhtä tärkeää. Jokainen saa saman hoidon ja jokainen elämä yritetään pelastaa oli ihminen kuinka paha tahansa. Ja tässä oli kyse sairaudesta ja sen aiheuttamasta pahuudesta. Mutta jokainen elämä on yhtä arvokas lääke -ja hoitotieteen etiikassa.

Ja mitä tulee elämän arvokkuuteen Jumalan edessä. Jumalan edessä meidän jokaisen elämä on yhtä arvokas. Kukaan ei ole vähempiarvoinen. Ihminen ei voi ottaa Jumalan roolia. Oli toinen kuinka paha tahansa. Se on siellä isossa kirjassa.

Olen järkyttynyt.

Sannuska

Kiitos kirjoituksestasi, Johanna. Paljon olen blogiasi lukenut, mutta nyt vasta muistaakseni ensi kertaa kommentoin.

En kannata kuolemantuomiota, tosin mielipiteeni saattaisi hyvinkin muuttua, jos itse joutuisin kokemaan jotakin yhtä järkyttävää kuin monet siellä Norjassa viime viikolla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rangaistukset ovat myös selvä viesti yhteiskunnalta ihmisille siitä, mikä on tuomittavaa ja mikä on ihmishengen ja koskemattomuuden arvo. Jos tuomio tuntuu kohtuuttoman lepsulta, se myös hidastaa uhrien ja heidän omaistensa toipumista.

En kyllä tosin usko, että minkäänlaisen rangaistuksen uhka olisi estänyt Norjan iskujen tekijää laatimasta suunnitelmaansa. En myöskään usko, että hän on mielisairas, vaan mielenvikainen, empatiaan täydellisesti kyvytön psykopaatti, jollaista on lähestulkoon mahdotonta "parantaa". Hän on luultavasti kasvanut täysin vinoon ja sen jälkeen radikalisoitunut. Mitä sellaiselle ihmiselle pitäisi tai voisi tehdä? Vaihtoehdot ovat aika vähissä.

Kyllä se tuntuu hirvittävän epäreilulta, että iskujen tekijä pääsee luultavasti "hyysättäväksi luksusvankilaan". Olkoonkin, että luultavasti tulee pysymään siellä loppuikänsä.

On kuitenkin ollut uskomattoman hienoa nähdä täältä Suomestakin käsin, kuinka norjalaiset ovat yhdessä kansakuntana surreet sekä lohduttaneet ja tukeneet toisiaan.

Grace

Kuolemantuomio ei ole sitä käyttävissä maissa vaikuttanut rikollisuuteen mitenkään alentavasti - mietitään vaikkapa Yhdysvaltoja. Ja tässä tapauksessa moni sekopää saisi Breivikistä marttyyrin ja esikuvan itselleen, mikä voisi asettaa yhteiskunnan uusien riskien eteen. Jos ei kykene normaaleihin inhimillisiin tunteisiin, kuoleman "uhka" ei mietitytä yhtään. Kannattaa myös suhtautua hieman kriittisesti iltapäivälehtien lööppeihin ja juttuihin yleensäkin - provosoivalla tyylillä halutaan myydä ja nostetaan siksi esille asioita juuri siitä näkökulmasta kuin tätä tarkoitusta varten hyvänä pidetään. Peräänkuuluttaisin tässä sitä median vastuuta. Lisäksi Breivikin teko on niin järkyttävä, ettei sitä pysty sovittamaan millään, ja tämä asettaa Norjan oikeusjärjestelmän ennen näkemättömien suurien haasteiden eteen.

Noora

Mielestäni paras rangaistus kyseiselle miehelle on, että hän jäi eloon ja tulee toivonmukaan elämään ja ymmärtämään tekonsa. Vaikka silmä silmästä kuulostaisikin oikeudenmukaiselta, niin minä en ainakaan itse olisi valmis siihen kiveen tarttumaan ja kivittämään kyseistä henkilöä. Olisitko sinä?

Kiva kuulla joka tapauksessa, että Norjassa tuetaan toisiaan ja mies ei saa haluamaansa huomiota :)

Heinis

Pakko tästä on vähän avautua, tee niin, kun siltä tuntuu. Olisipa outoa, jos sivuuttaisit koko aiheen puhumalla vaan hempeitä :)) Vaikkei niissäkään tod. mitään vikaa ole!
Minä keskitynkin vaan näihin epäolennaisuuksiin (pikkusen tuo koko kohu alkaa jo uuvuttaa/en ole niin enää jaksanut sitä puida), että mistä tuo ihana jakku + housut ovat :)? Laitettiin poikaystävän kanssa juuri vkonloppuna H&M:n syyskuvastosta tilaus menemään ja tilattiin kummatkin siniset bleiserit :D <3 Tuo näyttää nimittäin aikas paljon siltä.
Ihanaa keskiviikkoa, kaikesta huolimatta! *hal*

Melody

Olen samaa mieltä siitä mitä kirjoitit. Riittävää rangaistusta ei täällä saa. Tuollainen teko on niin alhainen ja anteeksiantamaton, ettei minusta se oikeuta enää elämään. (Toisaalta tuntuu, että JOS hänellä on edes jotain omantunnon rippeitä, olisi oikein jos hän joutuisi elämään asian kanssa yksin elämänsä loppuun saakka pohtien tekoaan. Vaikea asia.)

Sitten iloisempaa asiaa. Olen seurannut blogiasi muutaman kuukauden ja ajattelin vain ilahduttaa Sinua ja kertoa että tämä on ihastuttava blogi ja sinä olet hurmaava persoona!
Kunpa maailmassa olisi enemmän kaltaisiasi ihmisiä, hyviä ja auttavaisia..
Voimia Teille kaikille!

Tiina

Loistavaa keskustelua täällä!
Mä olen kyllä kuolemantuomion kannattaja.
Suomessa on aivan järkyttävän lepsut rangaistukset ja liian moni murhaaja tappaa lisää päästyään vapaalle.
Se tarkoittaa sitä että rangaistus on täysin epäonnistunut ja taas on menetetty ihmishenkiä aivan turhaan.

-housemother

Hei,

arvostan suuresti, että avauduit! "Silmä silmästä"- näin sen pitäisi olla. Tuolla aiemmin jo mainittiin tästä vankilasta mihin surmaaja joutuu tai voisiko sanoa, että pääsee. Iltalehden sivuilla oikein lukeekin "luksusvankila odottaa..." Mitä? Tällaiset surmaajat saavat hyvää palvelua... Miksi ei panostettaisi mielummin vanhuksiin, taattaisi heille hyvät viimeiset vuodet kaikkine hyvine palveluineen.

Tällaisilla ajatuksilla täällä. Mukavaa viikon jatkoa, jään odottelemeen uusia kirjoituksia! :)

Reader

Kyseessähän on kuitenkin vapausrangaistus, eikä tarkoituksena suinkaan ole aiheuttaa vangille mahdollisimman suurta kärsimystä. MInusta se olisi oikeasti aika kamala ajatus oikeusjärjestelmän toiminnalle, vaikka uhrien ja heidän omaistensa tuskan ja vihan ja kostonhalun ymmärrän hyvin. Oikeuslaitos ei kuitenkaan voi toimia kostonhalun välineenä, vaan kyllä sen on ajateltava asioita neutraalimmalta kannalta, myös vangin ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja mahdollisen yhteiskuntaan sopeuttamisen näkökulmasta.

Reetta

Blogiasi jo pitkään lukeneena haluan vain todeta, että olet aivan uskomaton nainen! Teksteistäsi oikein loistaa aitous ja välittäminen ja se, että ne on kirjoitettu ajatuksella. Kiitos siitä, että jaat osan ajatuksistasi ja tuntemuksistasi meidän lukijoiden kanssa. Ihanaa kesän jatkoa sinulle! <3

Heli

Breivikiä ei onneksi ole päästetty sanomaan itse mitään julkisesti ja hänen asianajajansakin kertoma miehen tämänhetkisistä ajatuksista vain vahvistaa kuvaa tunteettomasta ja kylmästä ihmisestä, joka kuvittelee olevansa sankari. Mielestäni loppuelämän kestävä vankeus (norjalainen 21 vuoden maksimituomio ja sen jälkeiset vankeuden pidennykset viisi vuotta kerrallaan) ja eristys muusta maailmasta on sopiva rangaistus itsensä messiaaksi julistaneelle, koska silloin häneltä kielletään se, mikä hänelle itselleen nyt olisi tärkeintä eli julistaa ajatuksiaan ja hankkia kannattajia. Kuolemantuomio ainoastaan tekisi hänestä marttyyrin samalla tavalla ajatteleville, joita heitäkin valitettavasti on.

Uskon Norjan oikeusjärjestelmään - mitään muuta mahdollisuutta ei ole - mutta samalla pelkään, että terroristi kaikesta huolimatta saa seuraajia ja jäljittelijöitä.

Maanantaina Oslon keskustaan oli kokoontunut 150 000 ihmistä ja suunniteltu ruusukulkue jouduttiin lopulta perumaan, koska tämän ihmismassan liikkuminen ei olisi ollut mahdollista. Ylös kohotetut ruusut ihmisten käsissä näyttivät valtavalta ruusutarhalta ja ihmisiä kehotettiin levittämään ruusuja joka puolelle kaupunkia.

Petra

Miksi ihmeessä kaikenmailman pommi-iskujen tekijät ja murhaajat laitetaan tollaseen luksusvankilaan?
Eihän ne edes kärsi siellä mistään.

Uhrien omaiset ovat tuhansina palasina jo valmiiksi, ja vielä kun Breivik menee luksusvankilaan, ja saattaa joskus vapautua ja tehdä uuden iskun. Ja muut joutuisivat taas kärsimään.

ps, kirjoitus oli oikein hyvä!

Grace

Luin jotain Breivikin perheestä. Isä kuulemma jätti perheen pojan ollessa vuoden ikäinen, asuu nykyään Ranskassa eikä ole tavannut poikaansa vuoden 1995 jälkeen. Äiti kuulemma sairaanhoitaja ja kasvattanut poikansa yh:na. Kyllähän kaikella tuollaisella aina äidin raskaudenaikaisista tunnoista alkaen on merkitystä sille, millaiseksi lapsi kehittyy, mutta mikään tuskin antaa yksiselitteistä vastausta. Itsekin äitinä en voi olla miettimättä, miltä äidistä tuntuu nyt. Päivän Hesarin mukaan kukaan omaisista ei ole esittänyt edes pyyntöä tavata Breivikiä, enkä ihmettele. Miten ihmisen voi kohdata tuollaisen teon jälkeen, en tiedä, vaikka hän miten olisi oma lapsi, ja miten erottaa ihminen tämän teoista, kun on käynyt ilmi, ettei tällä ole ihmisen tunteita?

Uhreista ja heidän omaisistaan tuntuu tällä hetkellä varmasti niin pahalta, ettei sitä pysty kuvaamaan sanoin. Toivon sydämestäni, että henkiin jääneet ja menetyksen kokeneet saavat voimia jatkaa eteenpäin ajan kanssa, sillä se, että elämä jatkuu, tajuamme sen arvon emmekä alistu tuollaisille teoille, on oikeastaan ainoa voitto, minkä tällaisessa tilanteessa voi saavuttaa. Niin minä ajattelen.

Elina

Kiitos tästä avautumisesta ja juuri se tekee blogistasi mielenkiintoisen lukea, kun olet niin avoimesti täällä oma itsesi ja sanot mitä ajattelet. Ja hyvä että käsittelet täällä blogissasi myös tätä hirvittävää ja vaikeaa asiaa, sillä Norjassa uutisointi, ihmisten suhtautuminen ja myötäeläminen on varmasti aivan eri tasolla kun täällä Suomessa. Olemme vielä aivan liian lähellä tapahtunutta voidaksemme oikeasti miettiä mikä olisi sopiva rangaistus tuollaiselle hirmuteon tehneelle murhaajalle ja siksi monista meistä purkautuu vain vihantunteita ja vihaisia sanoja. Minusta on hyvä, että jaoit tunteesi, ja sanoit ääneen miten vihainen olet murhaajalle. Uskon kuitenkin, että vaikka me puhuisimme kivittämisestä, niin harva meistä pystyisi alentumaan murhaajan tasolle ja olla yksi niistä, joka häntä ihan oikeasti kivittäisi.

Joku aiemmissa kommenteissa mainitsi siitä, että paras rangaistus olisi että hän jonain päivänä tajuaisi tekonsa kamaluuden ja tapaisi saarelta pelastuneita uhreja ja henkensä menettäneiden uhrien läheisiä. Minusta siinä olisi paras rangaistus, paitsi tietenkin, jos hän on sairas psykopaatti, eikä koskaan pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Mielessäni on ollut (kahden pienen lapsen äitinä) myös murhaajan äidin tunnot ja se miten pienestä hassuttelevasta pojasta voi kasvaa noin julma murhaaja. Onko Johanna Norjan mediassa puhuttu hänen äidistään tai onko äiti antanut mitään kommenttia aiheesta?

Kaisa

"An eye for an eye, makes the whole world blind."

Entäpä jos kyseessä olisi oma isäsi, veljesi, poikasi, joka syystä tai toisesta olisi tappanut suunnattoman määrän ihmisiä? Haluaisitko, että hänet hirtetään, kivitetään tai tapetaan sähköllä. Mielestäni on hyvä, että asumme Pohjoismaissa, joissa uskotaan kuntouttamiseen, emmekän asu USA:ssa tai jossain muussa "sivistysvaltiossa", jossa valtiolla on lain perusteella oikeus murhata ihmisiä.

En puolustele tekijää, mutta uskon oikeuslaitokseen. Meidän tärkein tehtävämme on varmistaa, ettei tällaista enää tapahtuisi toiste. Pidetään siis huolta toisistamme, erityisesti lapsista.

flic

Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet sen suhteen miten mielestäni murhamies olisi tuomittava. Itse olen samankaltaisen tilanteen kokenut jokelassa opiskellessani ikävien tapahtumien aikaan. Silloinhan Auvinen surmasi itsensä ja kieltämättä toivon ettei olisi onnistunut siinä. Olisi mieluummin jäänyt vaikka henkiin mutta loukkaantunut vakavasti loppuiäkseen, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Nyt hän mielestäni pääsi liian helpolla. Tämä norjan psykopaatti taas, en tiedä toivoisinko hänelle kuolemantuomiota jos se mahdollista olisi, jotenkin tuntuu että sekin olisi liian helppoa. Kuten myös se luksusvankila, millä perusteella tuollainen ihminen on sellaisen ansainnut, olkoon kuinka inhimillistävä ja ihmisoikeudet huomioon ottava. Siinä murhaajassa ei ole mitään inhimillistä, sietäisi joutuvan eristysselliin loppuiäkseen.
En vertaa kokeemaani Norjan tapahtumiin sillä ovathan ne eri suuruusluokkaa, mutta uskon silti melko hyvin tietäväni miltä monista ihmisistä, omaisista ja uhreista nyt tuntuu.
Jaksamisia sinne teille kaikille, ajan myötä helpottaa vaikka se aikaa viekin!

lumppumaakari

Käy asia läpi niin kauan kuin se siltä tuntuu. Anna tunteiden tulla, oli ne nyt tällä hetkellä sitten viha ja kostoa. Kun tunteet on puitu niin voi aloittaa parantumisen ja silloin viha ja kosto muuttuu muunlaiseksi tunteeksi jos siihen vain antaa mahdollisuuden.
Tuntea vihaa ja elää vihassa on eri asia.

lumppumaakari

Mun on vielä laitettava, että tästä tapauksesta tulee mieleen miehen vallan himo. Keksitään kaikkea mahdollisia syitä, naisten vika tai mamujen vika. Mutta silti tulee elävästi mieleen Amon Goet hänestä mieleen, mies joka kuvitteli, että hänellä on valta mennä ja ampua päivittäin ihmisiä parvekkeelta. Tämän norjalaisen pojan ilme oli aivan sama kuin Amonin, ylimielinen ja tunteeton.
Meidän pitää osata antaa anteeksi oli se miten raskasta tahansa. Tuollaiset ihmiset eivät ole vihamme arvoisia, mutta pitääkö meidän ymmärtää ja unohtaa uhrit? Siihen tämä on mennyt. Ymmärretään tuollaisia ja keksitään syitä tapahtuneeseen ja syytetään kaikkia muita kuin sitä mikä on syy, uhreista viis.
Anteeksi :( Mulla on liian hyvin muistissa viime viikkoinen matka....suljen suuni nyt.

Grace

Nämä ovat todella vaikeita ja monisyisiä kysymyksiä. Itse vain uskon, että joku Breivikin tapainen ihminen, joka kykenee tuollaiseen tekoon, ei kykene kärsimään, vaikka häntä rangaistaisiin miten. Hänhän elää omassa kuplassaan eikä omaa normaalia tunne-elämää, omatuntoa jne. En ole kuolemantuomion kannattaja, ja Breivikin tapauksessahan se merkitsisi toisaalta tosin toisaalta "riskihenkilön" eliminaatiota, toisaalta sitä, että hän saavuttaisi sen marttyyriyden ja sankaruuden samalla tavoin ajattelevien keskuudessa, jota tavoitteli. Ei olisi hyvä sekään. Itse alalla työskentelevänä en todellakaan kadehdi Breivikin puolustusasianajajaa, jolla on edessään melkeinpä epäinhimillinen tehtävä.

Mitä tulee vankeustuomioihin ja oloihin vankilassa, monisyisten kysymysten ääressä ollaan jälleen. Ihannetapauksessahan vankilan pitäisi pystyä valmistamaan yksilö palaamaan yhteiskuntaan, ei eristämään siitä, mutta yhteiskuntaan palaaminen tuskin on Breivikin tapauksessa koskaan mahdollista. Jos taas vankiloihin tulisi vangeilla teetettävää "pakkotyötä", emme ehkä olisi kovinkaan kaukana kauhistelemistamme aasialaisista tai venäläisistä vankiloista. Kannatan itse tuomioiden koventamista monistakin rikoksista, mutta koventamisen pitäisi tapahtua niin, ettei tekijä jää entistä syvemmälle yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan hänen pitäisi tehdä jotakin elämänsä eteen ja tekonsa sovittamiseksi, sikäli kuin se on mahdollista.

En ole rikollisten ymmärtäjä enkä päälaelle taputtelija, mutta olen työn ja valitettavasti myös muutaman sukulaisen kautta joutunut pohtimaan näitä asioita varsin monelta kannalta. Ehkä tärkein kysymys on, että miten näistä tyypeistä saadaan ajoissa kiinni, etteivät he koskaan ajautuisi tuollaisiin tekoihin. Tutkimusten mukaanhan ns. syrjäytymisriskissä olevat näkyvät enimmäkseen jo neuvoloissa. Varhaisvaiheen seurantaa tarvittaisiin paljon enemmän, ja pitäisi pohtia tehokkaita keinoja siihen.Isojen kysymysten ääressä ollaan, eikä niitä kukaan pysty yksin ratkaisemaan. Siihen tarvitaan koko yhteiskunnan panosta, ja mielestäni se yhteisöllisyys, minkä Breivikin teko herätti, on iso askel oikeaan suuntaan. Meidän täytyy yhdessä pitää huolta, ettei se kuole pois, kun muisto haalistuu.

S

Silti toivoisin ettet puhuisi kivittämisestä. Se ei ole demokratian eikä ihmisarvon mukaista ja ennenkaikkea saatetaan käsittää niin väärällä tavalla näinä aikoina jolloin joukko ihmisiä uskoo että erilaisuuden vihaaminen on heidän ihmisoikeutensa. Meillä kaikilla on velvollisuus tulevaisuudessa laimentaa tätä vihamielisyyttä ja se tapahtuu minusta maltillisten kommenttien ja suhtautumistavan avulla.

Minna

Tuska ja suru ei helpota, vaikka tämä sairas tyyppi saisi kuolemantuomion. Olen muutenkin sitä vastaan, minusta se ei ratkaise ongelmia millään tavalla.

Mutta mukavampia päiviä ja ajatuksia sinne Norjaan! Tämä suru ja kaaos ei varmasti helpota pitkään aikaan, jos koskaan, mutta elämä jatkuu kaikesta kamalasta huolimatta.

Roosa

Minä olen myös pohtinut kovasti norjalaisen avomieheni kanssa mikä olisi se riittävä rangaistus tälle tyypille ja olen kyllä sitä mieltä, että Norja voisi lahjoittaa tämän tyypin USA:lle ja laitta Quantanamon leirille kaikkien muiden terroristien seuraan. Siellä saisi olla ja kärsiä lopun elämäänsä. En ole mikään USA-fani, mutta kyllä jotenkin tuntuu, että siellä vankien rangaistukset ovat tarpeeksi pitkiä ja "oikeudenmukaisempia" kuin Pohjoismaissa.

Pistää kyllä niin vihaks ja veret kiehumaan tälläinen tyyppi rauhallisimmaltakin tytöllä...

Janika

Hei Reeta Karoliina, etkö juuri tuossa ylempänä ilmoittanut pitäväsi taukoa tämän blogin lukemisesta? Mene jo :D:D:D:D::DD

M

Eiköhän pohjoismaisten vankiloiden oloja voitaisi aika laajasti "heikentää" ilman että loukattaisiin ihmisoikeuksia? Asia on todella vaika ja monimutkainen, kuten kaikkien meidän kommenteistakin näkyy. Breivik on median mukaan olettanut ( ja jopa toivonut?) henkensä lähtevän niin kiinniottotilanteessa kuin oikeustalollakin. Omasta mielestäni kuullostaa siis siltä, että odotti kuolevansa iskujensa yhteydessä, jolloin ei joutuisi vastaamaan teoistaan. Suurin rangaistus olisikin siis se että miehelle valkenisi tekonsa seuraukset, ja joutuisi elämään asian kanssa lopun ikäänsä... joskin täytyy myöntää että oman oikeustajuni mukaan tuo loppuelämä tulisi viettää telkien takana ja nykyistä ankeammissa oloissa.

Kunnioitan kovasti norjalaisten hienoa suhtautumista asiaan! Vihan ilmapiiriin leviäminen olisi vain yksi sulka Breivikin hattuun. Ihmiset ovat kuitenkin vain ihmisiä ja odotus siitä että tälläisen teon jälkeen pitäisi tuntea vain lähimmäisenrakkautta ja sympatiaa itse iskujen tekijää kohtaan tuntuu pikkuisen tekopyhältä.

Ajatuksia herättävä postaus ja ennen kaikkea kommenttiboksi :)

Eve

Mun nähdäkseni hän ei pidä itseään kristittynä. Näin hän ainakin "kirjassaan" totesi, josta joitain pätkiä luin yhtä artikkelia lukiessani.

Venla

Näin alkuun tahdon sanoa sen verran, että olen itse nuori tyttö ja seuraillut blogiasi nyt vähän aikaa. Tätä ei voi lukea jos itsellään on huono päivä - fiiliksestä tulee vieläkin huonompi, kun vahingossakin tulee verrattua elämäänsä sinun elämääsi. Tämänhetkinen elämäntilanteesi vaikuttaa sellaiselta, mitä itse tavoittelen ja pidän korkeassa arvossa. Kadehdittavaa, mutta ihanaa!
Mahtavaa, että kirjoitit oikeasti sen, mitä mieltä olet, ajattelematta "mitäköhän lukijat nyt ajattelevat" tai "menetänköhän lukijoita tämän seurauksena" = aivan sama! Monet ovat olleet erittäin närkästyneitä suorapuheisuudestasi ja silmä silmästä -puheistasi. Unohda heidät, ja jatka samaan malliin, kaikkia ei voi yksinkertaisesti miellyttää ja jos jotakuta ei kiinnosta, hänen on ehkä turha blogisi lukemista jatkaa.
Itse olen sitä mieltä, että jos kyseinen tappajamies nyt päästettäisiin hengestään, hän pääsisi liian helpolla. Hänen ei tarvitsisi kärsiä tekojensa seurauksia kuin se pieni hetki. Pahin mahdollinen rangaistus minusta olisi se, että hän joutuisi elämään tilassa, jossa kukaan ei kykenisi vahingoittamaan häntä, ei edes hän itse. Suljetussa sellissä ilman mitään virikkeitä oleminen olisi sisäisesti tappavampaa kuin kivittäminen tai ammutuksi tuleminen.

Ja niin sinä vain lopetit postauksesi noihin mielettömän ihaniin päivän asu -kuviin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onneksi minulla on tänään ollut hyvä päivä, muuten vaipuisin nyt jonkinlaiseen maaniseen kateuden tilaan! Arvostan niin paljon ihmisiä, joilla on rohkeutta ja jaksamista pitää blogia, taitoa pitää se mielenkiintoisena - ja lisänä vielä sisäistä (ja sinun tapauksessa roppakaupalla ulkoistakin) kauneutta, jollaista itse vain toivoo omistavansa. (:

Kris

"Kuolemanrangaistus on ainoa vaihtoehto, pitkän kidutuksen ja kärsimyksen jälkeen".

Inhimillisiä ajatuksia ja tunteitahan nuo ovat ja itsekin toivon tekijälle poikkeuksellisen kurjaa loppuelämää, mutta jos joku TOSISSAAN olisi valmis moisen rangaistuksen Pohjoismaissa sallimaan niin tekee mieli kehottaa muuttamaan Somaliaan tai muuhun yhtä alkeelliseen ja sairaaseen yhteiskuntaan ja miettimään asioita uusiksi. Onko murhaaja todella yhteiskunnalle niin tärkeä ja arvokas että sen pitäisi luopua kaikesta sivistyksestä, Ihmisoikeuksista, kansainvälisistä velvoitteista ym. vain pystyäkseen kostaa? Sehän olisi alentumista tekijän tasolle ja askel kohti tämän ajatus- ja arvomaailmaa.

katr

Minä ainakin sanoin ääneen, että ladon taa vaan ja kuula kalloon. Kyllä, kamalalla tavalla sanottu, enkä ikinä siis IKINÄ toivo sitä kenellekään joka ei ihan totta sitä jo ansaitse.

Mitä virkaa tuollaisella järkyttävällä murhamiehellä on? Miksi hän voi tehdä tuollaisen teon ja silti hänen elämäänsä ylläpidetään, siihen menee rahaa, aikaa ja resursseja. Ei vaan tunnu kohtuulliselta. Ei tuollaista ihmistä vaan tarvita täällä. Minusta siinä kohtaa jos riistää toiselta hengen menee oma oikeus omaan henkeen ja elämään.

Mutta olen minäkin ihan tyytyväinen silti oikeusjärjestelmään. Antaahan se kaikille samat oikeudet, on tasa-arvoinen ja estää viattomia kärsimästä liian kovia tuomioita.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram