ja väriterapia jatkuu! :D

Moni teistä varmaan tietää, että mulla on osa-aikainen päivätyö terveydehuoltoalalla, parhaillaan terveydenhoitajana pikkulasten neuvolassa ja jatkossa vähän ala-asteellakin. Olen oikeastaan jo vuosia pyöritellyt näitä juttuja mielessäni, mutten vaan oikein jaksanut kirjoittaa mustaa valkoiselle... Koitetaan nyt :)

Tehän tiedätte että aina kaikissa mittauksissa ja kyselyissä ja tilastoissa esimerkiksi sairaanhoitajan ammatti sijoittuu aika korkealle -arvostetuimmat ammatit. Juupa. Ihmettelen aina yhtä kovasti et mihin se arvostus perustuu, miksi ihmiset vastaavat näissä kyselyissä näin. Se on vähän sellaista arvostusta et luojan kiitos joku tekee tonkin työn. Sillä sitten kun ei vastailla tilastoihin, voidaankin tulla sanomaan että "ai sä oot vain joku hoitsu". Arvatkaa kuinka monta kertaa olen kuullut tota tässä blogiurani aikana? ;) Jollain on ollut tarve dissata ihan vain siksi että työskentelen terveydenhuollossa, aika kurjaa. Eikä kurjaa mulle henkilökohtaisesti vaan harmittaa ihan koko ammattikunnan puolesta, tosi tärkeää ja vaativaa työtä tekevän ammattikunnan puolesta. 

Itse henkilökohtaisesti toivon joskus (nyt moni hoitoallala työskentelevä haluaisi lyödä mailalla päähän ;)) että hoitajatkin olisivat vähän turhamaisempia, panostaisivat enemmän ulkonäköönsä ja omiin tarpeisiinsa. Ihan totta. Tedän, ettei etenkään sairasiin ihmisiin saa parasta kontaktia kulkemalla itse nenä pystyssä ja täydellisessä meikissä, mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin. Ja tiedän, että hoitoalalla on paljon tosi empaattisia, kultaisia ihmisiä, jotka eivät välitä niin paljon omasta navastaan, mutta sellainen tää maailma nykyään vähän on. Muut, arvostetummat alat osaavat vaatia ja saavat helpommin huomiota ja sitä osakseen.

Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?

Te huomaatte että oon oikeasti huolestunut tästä ;) Mun mielestä on vaan uskomatonta, miten vähättelevään sävyyn hoitajista usein puhutaan. Ja yleensä puhujina ovat ihmiset, jotka eivät tiedä työstä juurikaan mitään. Koskaan olletkaan esimerkiksi sairaalaosastolla. Tieisttekö että hoitajan täytyy olla salamannopea niin fyysisesti kuin psyykkisestikin? Sulla on harvoin jäädä aikaa miettimään että mitäs tässä tekisin kun potilas lakkaa hengittämästä. Sulla on hurja paine koko työpäivän ja silti sun täytyy pystyä useaan otteeseen laskemaan ja annostelemaan elintärkeitä (tai hengenvaarallisia) lääkeannoksia. Sun täytyy olla melkoisen skarppi sosiaalisesti, sillä usein niin potilaat kuin omaisetkin saattavat olla melkoisen kärkkäitä. Niin ja virheitä ei oikeastaan voi tehdä. Ei vaan voi.

Niin että päät pystyyn siskot, te teette niin uskomatonta työtä, et moni ei pystyisi! :)

Se täytyy vielä sanoa, että täällä Norjassa harva sairaanhoitaja tekee -tai voisi kuvitella tekevänsä täyttä työviikkoa sairaalassa. Se kertoo kai jotain työn raskaudesta ja on verrattavissa siihen, miten äksyjä ja kiireeseen väsyneitä hoitajat esimerkiksi Suomessa saattavat olla. Suomessahan kaikki tekevät täyttä työviikkoa. Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. Hoitajilla on työssä ihan erilainen rauha ja arvostus -ammatti on ihan oikeasti arvostettu.
Ja terkkari on muuten maisteritason koulutus siinä missä sairaanhoitaja on barchelor.

Niin että... ;) Seuraavan kerran kun tapaat hymyilevän, ystävällisen ja Sinusta hyvää huolta pitävän hoitajan, voit olla varma varma että siinä on pätevämpi tyyppi kuin osaisit arvatakaan. Ja rakkaat kollegat, koittakaa jaksaa hymyillä, rauhoittua, kulkea selkä suorana ja arvostaa itseänne, sillä voitatte niin paljon enemmän takaisin vaikka olisi kuinka kiire! Ja lopuksi päättäjät: lisää aikaa ja palkkaa, ihan oikeasti.

Ja ihan kaikille muillekin; HYVÄÄ VIIKONLOPPUA :)))

Ps. Kuvat on otettu eilen työpäivän jälkeen about klo 18 aikaan. Oli vielä ihan niin valoisaa, että pystyi ihan hyvin kuvailemaan. Viideltä olisi ollut ihan täysi aurinko ja kirkkaus. Fantastista? :)

Ps II. Parasta mitä oon aikoihin tehnyt: väsyneenä työpäivän ja päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja munkkipossu: Kyllä jaksoi touhuta loppuillan eikä edes nukahtanut iltasatua lukiessaan :D Suositellaan :))

Kommentit (137)

Vierailija

Asiaa! Mistä ihmeestä hoitoalan aliarvostus tulee? Naisvaltaisuudesta.... huonosta palkkauksesta? Vastuu ja työn raskaus (fyysinen ja psyykkinen) ovat todella kuormittavia. Onkohan Suomessa hoitajapula selvitettävissä tuomalla ulkomaisia hoitajia alalle, joiden tulisi hallita vaikea kieli ja suomalainen sosiaalinen palveveluverkosto, osatakseen ohjeistaa ihmiset pulmissaan eteenpäin apua saamaan... tai pakkokoulutetaanko vastahakoiset syrjäytyneet työttömät hoitoalalle... apua! Kärjistyneesti sanoin, mutta mtenkähän aijotaan lähitulevaisuudessa ratkaista asiat?

Itsekin hoitoalalla. 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Samaa mieltä. APUA. Työ on niin monimuotoista, että laadukasta palvelua ei tulla saavuttamaa tolla systeemillä mitä just pelkäät (ja moni muukin varmaan pelkää) ja siinähän sitten ihan takuulla laskee alan houkuttelevuus entisestään.... Eikä alalle enää hakeudu ne, joilla on mahdollisuuksia muuhunkin. Ja sit voidaankin pohtia mikä Suomen terveydenhuollon taso on... ei välttämättä enää huippu...

Vierailija

Toimin itsekin terveydenhuoltoalalla terkkarina, ja kirjoituksesi osui ja upposi. Hieno kirjoitus! Miten osasitkaan pukea tämän noin hyvin sanoiksi :) Olen kanssasi ihan täsmälleen samaa mieltä!

Olen seuraillut jo pitkään blogiasi, se on ihana ja tuo piristystä päivään! Jatka samalla mallilla :) Sen olisin vielä kysynyt, että onko kuvat tarkoituksella tehty sellaisiksi, ettei niitä voi viedä pinterestiin, "pinnata"? Yritin tuon ihanan lettikuvan pinnata ja se antoi ruudulle vain koko tuon kuvaketjun, ei pelkkää yhtä kuvaa?

Ihanaa päivää sinulle! 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo, hitsi, laitan postauksiin joskus kuvat yhtenä rimpsuna jotta vältyn lisäämästä niitä yksitellen, silloin niitä ei saa erilleen :( Eli pahoittelen, tästä on mahdotonta saada yhtä kuvaa erilleen!

Vierailija

Oon niiiin samaa mieltä! :) Huippua että jaksoit kirjottaa ajatuksesi sanoiksi, vaikka siitä tulikin noin pitkä (mulla ei varmaan ois pysyny ajatus kasassa koko aikaa :D )!

Ihanaa viikonloppua sinnekin! <3

Vierailija

Asiaa Johanna! Itse en työskentele sos.-ja terveysalalla, mutta jaksan ihmetellä, miksi sen alan ihmiset suostuvat tuohon kaikkeen sillä palkalla/työsuhde-eduilla (Suomessa.) Ei kai uskalleta lakkoilla, koska siitä nousee niin kova mekkala. Entäs sitten. Mekkala nousee joka tapauksessa. Mielestäni nyt olisi syytä Suomessa herätä. Auttaisiko asiaa, jos miehiä palkattaisiin ko. ammattiliittojen johtoon?

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinpä... jotain saamattomuutta tässä on, mistä ei voi yksittäitä sairaanhoitajaa syyttää... Täytyisi olla erilainen systeemi ja oikeasti kovat tyypit liittojen johdossa :/

Vierailija

Yksi blogisi säännöllinen lukija ilmoittautuu taas pitkästä aikaa, kirjoituksesi kolahti, samalla alalla kun työskentelen ja olen NIIN samaa mieltä! Ammatin arvostus on kaukana sen vaativuudesta sekä koulutuksen että jatkuvan itsensä kehittämisen ja kehittymisen tarpeista. Lisäksi vaikka itsellä olisi huono päivä, pitää vain jaksaa hymyillä ja olla empaattinen sekä kuunnella ne potilaiden ja omaisten ahdistukset ja yrittää kannustaa eteenpäin... Raskasta työtä, jota kolmivuoro ei tee ainakaan yhtään kevyemmäksi... Kun vertaa insinöörien (miltei miltä alalta tahansa) lähtöpalkkaa sairaanhoitajien lähtöpalkkaan niin taidetaan jäädä noin 1000€ jälkeen, valitettavasti... Kyllä arvostusta varmasti lisäisi myös kunnon palkkaus, meitä vaan on niin paljon, että summa kasvaa melkoiseksi... Pää pystyyn silti kaikki me hoitajat, ollaan ylpeitä itsestämme ja tekemästämme työstä!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Sepäs, meitä on niin paljon ja rahat kun tulevat yhteisestä kassasta niin palkkaa on tosi vaikea nostaa. Mut ehkä niitä muita etuuksia sitten... vaikkapa vähän ilmavampaa työtahtia, mikä vaatii tietty enemmän henkilökuntaa ja enemmän rahaa jne. Mut kun jotain ois pakko tehdä, jotta uusia opiskelijoita saataisi houkuteltua alalle!

Vierailija

Hei!

Ehdottomasti samaa mieltä, että arvostusta tarvittaisiin lisää :) Olen itse sairaanhoitaja, valmistunut viime jouluna ammattikorkeasta. Ja tuoreessa muistissa on siis, että opiskelu sairaanhoitajaksi ei olekaan ihan pikku juttu, täytyy hallita paljon tärkeitä asioita. Kyseessä kun ei ole enempää eikä vähempää kuin toisten ihmisten henki ;)

Ehdottomasti samaa mieltä myös siitä, että hoitajat voisivat panostaa enemmän omaan ulkonäköönsä ja hyvinvointiinsa muutenkin. Mutta onko se niin, että (ainakin Suomessa) itse työ on niin raskasta, että ei kerta kaikkiaan jaksa paljon muuta.. Itse työskentelen tällä hetkellä sairaalassa osastotyössä kolmea vuoroa, täyttä työviikkoa. Nyt keväällä tosin tarkoitus vaihtaa taas päivätyöhön, juurikin tuon työn raskauden vuoksi. Toivotaan, että tässä(kin) asiassa Suomi osaisi ottaa oppia vaikka Norjasta ja hoitoalalla mahdollistuisivat enemmän erilaiset työmuodot.

Oikein mukavaa kevättä teidän perheellenne ja tsemppiä myös työhösi! :)

terkuin Kati 

http://katinkashome.blogspot.fi/

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Niinhän se usein on, työ on niin psyykkisesti kuin fyysisestikin raskasta, ei siinä paljon muuta jaksa. Mut se on vähän epäreilua, vaikea suhteutttaa muihin aloihin... Pitäisi vähän tasoittaa mun mielestä ;)

Vierailija

Täysin samaa mieltä Johannan kanssa terveydenhoitajien/sairaanhoitajien arvostuksesta. Itse ekonomina arvostan enemmän teidän tekemää työtä kuin omaa toimistotyötäni. Mielestäni teette paljon arvokkaampaa ja tärkeämpää työtä verrattuna tähän "papereiden pyöritykseen".

Norjalaiset ystäväni ovat olleet ihmeissään suomalaisen työmaailman vaativuudesta. Lisäksi sellaisen havainnoin olen tehnyt, että norjalaisilla maisterin papereilla ei esim. Suomessa saa maisteritasoista työtä. Eli kärjistettynä koulutuksen taso ei vastaa suomalaista koulutusta. Norjassa on yksityisiä yliopistoja, joihin pääsee rahalla. Vaikuttaisiko tämä asiaan?

Mieheni työskentelee Norjassa ja on monesti sanonut kuinka paljon "helpommalla" Norjassa pääsee. Hän ei tulisi Suomeen enää töihin millään ilveellä. Tämä ei ole huono asia ollenkaan, mielestäni Suomessakin voitaisiin mennä samaan suuntaan.

 

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo suomalainen koulutus on tunnetusti ihan huipputasoa, ehdottomasti! Korkeampitasoinen kuin täällä... Systeemi on muutenkin monella tapaa erilainen, mutta hyvin nää täälläkin pärjää ;) Ja Suomessa on tosiaan ihan hurja työtahti. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta... en tiedä, jotenkin tuntuu ettei se ihmisten viihtyvyyttä ja yleistä ilmapiiriä ainakaan paranna että kaikki energia menee töihin ja koko ajan on pikkusen stressaantunut olo. Työnteko on tottakai vain positiivista, mutta töitä pitäisi myös jaksaa tehdä ilolla!

Vierailija

"Miksi usein tuntuu, että moni toimistotyö ihan ilman koulutustakin on arvostetumpi vaihtoehto kuin hoitajuus, johon kuitenkin vaaditaan monen vuoden tutkinto plus jatkuvaa kurssitusta ja päivitystä?"

Varmaankin siitä syystä, että koska a) te ette tee rahaa/työskentele rahan parissa, vaan te olette kallista ylläpidettävää jokaiselle yhteikunnalle b) vaikka koulutus vaaditaankin, niin ei kuitenkaan akateemista, eli ette ole tehneet töitä tieteen parissa. Juuri nämä kaksi asiaahan tuntuvat olevan nyky-yhteiskunnalle se  A ja O; raha ja korkea koulutus ja mielelään tohtorin tittelillä (ja tietenki pitää olla kaunis ja urheilullinen ja kaikin puolin menestynyt. Suomessa näin ei taida olla, mutta auta Armias kun kokisitte Keski-Euroopan vaatimukset!) c) sairaanhoitajahan on vähän niin kuin lääkärin "palvelija", eli tekee sen "ei-niin-vaativan-roskatyön" (anteeksi törkeä muotoiluni, kirjoitan näin vain, jotta selviää, mitä ajan takaa), mitä Herra Tohtorin toimenkuvaan ei kuulu. Sairaanhoitaja saatetaan nopeasti mieltää jonkinlaiseksi sihteeriksi.

Väitän, että moni meistä tietää teidän alan tärkeyden ja sen miten raskas ala se on, mutta yllämainitsemista syistä todellinen arvostus puuttuu. On niin paljon ei-akateemisia ammatteja, joita ilman yksikään yhteskunta ei selviäisi ja silti niitä nyt ei vain kauheasti arvosteta. Suomessa, jossa hierarkiaa ei juurikaan ole, on tilanne kestettävissä, mutta esimerkiksi Saksassa, jossa hierarkialla on valtava vaikutus kaikkialla, on ei-akateemikon aivan turha haaveilla ammattinsa suuremmasta kunnioituksesta. Tämä Sun aihehan Johanna on ikivanha. Näin vaan on ollut jo niin kauan. Me ihmisethän tämän (sen) yhteiskunnan muodostamme ja vain meistä se muutos voi lähteä. Hyvä siis, että otat asian puheeksi.

T: Mrs.Brown

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Juu tää on vanha aihe eikä tässä mitään lääkäriarvostusta haeta, mutta se väheksynta ja ali-arvostus verrattuna muihin, jopa matalampiin koulutustasoihin ja ammatteihin vain kärjistyy jatkuvasti. Eikä Suomi tule säilyttämään nykyistä asemaansa terveydenhuollon huippuvaltiona jos suuntaus jatkuu samana, alan houkuttelevuus katoaa nollaan ja pätevät maholliset hoitajat hakeutuvat muille aloille. Eikä hoitajuuden arvostuksella oikeastaan pitäisi hakea mitään muutosta vaan paluuta vanhaan. Hoitajuus on itseasiassa ollut paljon arvostetumpi ammatti ja mun mielestä arvostuksen olisi tässä vuosien mittaan pitänyt päinvastoin nousta; sairaanhoitajat ovat saanet paljon enemmän vastuuta ja vähemmän lääkäritukea työssään.

Sitäpaitsi monia ei-akateemikkoja arvostetaan. Paljon enemmän kuin sairaanhoitajia ;)

Vierailija

Kiitos kirjoituksestasi:) Hassua että toivoit hoitajien olevan turhamaisempia tai kiinnittävän enemmän huomiota ulkonäköönsä sillä mun kokemuksen mukaan hoitajat tykkäävät panostaa ulkonäköönsä. Mulla sattuu olemaan niin että mulla on useampi täti ja he kaikki ovat mua alle 10 vuotta vanhempia joten olen kasvanut enemmänkin kuin pikkusiskona heidän kanssaan. Yksi on sairaanhoitaja, toinen toimistoassistentti ja kolmas ompelija ammatiltaan. Kyllä erikoistunut sairaanhoitaja näistä on mun huomion mukaan kaikkein ihailluin ammatti ja hänen ystäväpiirinsä samasta ammattikunnasta paljon enemmän ulkonäkökeskeisiä kuin esimerkiksi toisen tätini joka on siis toimistoassistentti vaikka kyllä hekin ulkonäöstään huolehtivat..mutta eivät samalla omistautuneisuudella Kaikkein  vähiten jos yhtään arvostusta saa ompelijan kolutuksen käynyt tätini koska "kaikkihan osaavat ommella". Mun suvun piirissä ja lähipiirissä on muutenkin tosi paljon sairaanhoitajia joista yllättaen kaikki ovat naimisissa joko asianajajan tai insinöörin kanssa (heh, tosi mielenkiintoista;) 

Mun vanhemmat sekä isovanhemmat toivoivat aina etten menisi sairaanhoitoalalle tai toimistoalalle koska he eivät arvostaneet näitä aloja palkkauksen tai työkuvan takia, rankkaa hommaa, ei arvostusta, pienet palkat työmäärään suhteutettuna ja toisaalta mun boheemilla besserwisser-asenteella ei noilla aloilla olisi herätelty ihastusta:) Sisustussuunnittelijan ammatti sopii mulle siis ihan hyvin. Työajat ovat luovia ja tietty oman tietämyksen rohkea ulostuonti ja esittely on vaan plussaa koska asiakkaat tyypillisesti haluavat minut paikalle kun itse eivät luota täysin omaan tietämykseensä minun alaani liittyvissä asioissa. Mutta eivät monet arvosta sisutussuunnittelijaakaan koska kaikki naisethan osaavat sisustaa...mun asiakkaat ovatkin isoja yrityksiä joissa on pomoina kiireiset miehet:) Ammatinvalinta ei mun mielestäni saa olla kiinni siitä mitä muut ajattelevat sen arvokkuudesta, Joskus pitää vaan keskittyä omaan napaan ja siihen minkä itse tuntee arvokkaaksi. Mä olen aina ihaillut terveydenhoitajia, varsinkin kouluissa ja raskauteen tai lapsiin liittyvillä osastoilla työskenteleviä.

 

Champagne/abottleofchampagne:)

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Jes, hyvä että näitä hoitajia löytyy!! :D Tottakai hoitajiakin on tosi erilaisia. Meitä on kuitenkin niin paljon, että porukkaan mahtuu vaikka mitä. Ja oli tosi hauska lukea tätä sun näkökulmasta; avasi vähän silmiä, et kyllä moni muukin ammatti saa vähättelyä osakseen. Niin se tietty aina on, ettei kaikki arvosta kaikkia yhtä paljon. Mut ei sisustussuunnittelijaa kuitenkaan koskaan listata arvosteuimmaksi ammatiksi ja sit todellisuudessa pidetä ihan mitättömänä ;) Kiitti hyvästä kommentista!

Vierailija

"...mutta arvostamalla itseään saa sitä alan kipeästi kaipaamaa arvostusta takaisin.."

Ei kai meikkaus, itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen arvostusta alalle tuo? Vai käsitinkö kappaleen aivan väärin? ;)

Arvostus myös lähtee itsestään kuten sanoit, mutta ei ulkoisista seikoista. Olkaa oikeasti ylpeitä työstänne. Miten usein kuulee sairaanhoitajien, lto:n tai lastenhoitajan suusta rutinaa alan vähäisestä arvostuksesta (mikä totta onkin), olosuhteista, pienestä palkasta jne. Kehukaa itseänne! Antakaa muiden kuulla miten hyviä te olette.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Juu tiedän et toi oli kärjistetysti sanottu enkä tietenkään tarkoita et hoitajien pitäisi kulkea nenä pystyssä täydessä meikissä ;) Ihan samalla tavalla ajattelen, että omasta arvostuksesta se kaikki lähtee ja sitä yritän kai usein tällä blogillakin viestiä, sitä omaa hyvää oloa ja tyytyväisyyttä. Mutta ihan totta, hoitajien pitäisi enemmän keskittyä niihin positiivisiin puoliin, hymyillä, olla tyytyväisiä ja kehua ammattiaan -valittamalla kun ei arvostusta saa vaan päinvastoin, se on ihan totta. Hyvin sanottu, hyvä kommentti! :)

Vierailija

Kiitos Johannalle kirjoituksesta, ja ei, en lyö halolla päähän :)

Itse olen, yllätys yllätys, sairaanhoitaja. Työskentelen osastolla jossa työtä tehdään kolmessa vuorossa, tilanteet ovat akuutteja, päivystyksellisiä, ja monesti ennalta-arvaamattomia. Toisaalta samassa paketissa myös pitkäjänteistä kuntoutustyötä jossa jokaisen persoona pääsee myös pidemmällä aikavälillä esiin ja "työhön". Pidän työstäni hyvin paljon, koen olevani työssäni hyvä, ja kehittyneeni työntekijänä niin, että saattaisin ongelmaratkaisunkykyineni olla kovaa valuuttaa missä tahansa. Mutta teenkö työtäni silkasta kutsumuksesta, hyvyydestä ja pyyteettömästi. En.

Minä olen hyvä, teen työni hyvin, ansaitsen siitä rahallista korvausta. En kaipaa ylenpalttista arvostusta, tottakai kiitokset ja muistaminen lämmittää, mutta minun mielihyväni tulee muusta, hyvin tehdystä työstä. 

Joku kysyi miksi sairaanhoitajat eivät lakkoile. Siksi kun siinä vaiheessa säädetään laki joka ei salli edes irtisanoutumista. Ja yleinen mielipide sairaanhoitajien lakkoilua kohtaan oli tuomitseva, syyllistävä, haukkuva. Kyllä minä muistan. "Istuvat vain kahvilla, valittavat, ovat pikkuapulaisille tohtorille (mrs. Brown: niin kauan kuin joku tietämättömyyttään/tyhmyyttään kehtaa edes ajatella noin, ei asia muutu. Sairaan/terveydenhoito on niin paljon muuta kuin lääkärien määräykset.)"

Summasummarum, lähden nyt töihin! Tekemään sitä mitä osaan, moniammatillisessa yhteistyössä, ja ei, en toivo että nähdään :)

Maarit

Vierailija

Täällä yksi, joka on kouluttautumassa toimittajasta fysioterapeutiksi :) Hyvä hoitsut, teitä ja meitä tarvitaan!

Vierailija

Hei! Naulan kantaan!

Mukavaa olisi, jos raskas työ näkyisi joskus myös palkkapäivänä, mutta näin ei ole -eikä kai tule koskaa olemaankaan (ainakaan Suomessa). Hoitoalalla on varmaan aina se ikuinen jäänne "kutsumustyöstä"ja kuvitellaan, että sillon siitä ei tarvitse maksaa (mitään).

Itse olen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa ja  tulen töihin aina meikattuna ja hiukset laitettuna. En meikkaa paljon, mutta en osaisi olla täysin ilman mitään! Siksi, koska me kuljetaan päivästä toiseen valkoisissa lakanoissa ja identiteetti jää pukukaappiin, on mielestäni kivaa "näkyä" edes kaulasta ylöspäin omana itsenään. ( joo myönnetän, on siinä omat plussansakin, että vaatteet on firman puolesta eikä tarvi silitellä kauluspaitoja aamuisin ;) )

Henk.koht voin sanoa meikkaavani ja laittavani hiuksia myös - en vaan itseni, vaan työkavereiden ja potilaiden takia.  Aina on kivempi katsoa ihmistä joka on huoliteltu!

Kiitos kivasta blogista! Ja sinä vasta olet ilo silmälle! :D

Vierailija

No täytyy itse sanoa etten hirveän korkealle katso esim. terveyskeskuksessa työskenteleviä hoitajia tai lääkäreitä. Toiminta on kaikin tavoin hyvin hankalasti johdettua ja epäkäytännöllistä. Hoitajia ja töitä on niin moneen eri lähtöön, että kyllä henk.koht. pitää sanoa etten hirveen rankkana pidä myöskään neuvolassa työskentelyä. Suuresti arvostan taas elinsiirto-osastolla, sisätautiosastolla ja infektio-osastolla työskenteleviä hoitajia. Mielestäni palkkauksen pitäisi mennä työn vaativuuden mukaan. Rauhallinen päivätyö neuvolassa on aika erilaista, kun esim. hoitajana olo infektio-osastolla. Kuten yllä sanottiin niin yleensä työt, jotka ei ole tekemisissä rahan kanssa ei ole niin arvostettuja. Raha on kuitenkin se joka tässä yhteiskunnassa merkitsee eniten. Onhan kuitenkin kaikki työ tarpeellista ja yhteiskunta ei pyörisi ilman näiden vähemmän arvostettujen töiden tekijöitä. Ei se meikki mielestäni tuo arvostusta, vaan kyllä se on se itsevarmuus joka huokuu rautaisesta ammattitaidosta.

Vierailija

Nykyäänhän kaikessa on kysymys "mediaseksikkyydestä", joten ymmärrän Johanna hyvin mitä tarkoitat ulkonäköön panostamisella. Toimistotyö korkkareineen ja tekokynsineen/ pukuinen ja solmioineen vaan tuntuu houkuttelevan nuoria enemmän kuin sairaalatyö. Tosi tärkeä aihe, itsekin näitä juttuja kaveripiirissä usein pohditaan, kun hoitsuja ollaan. Itse kyllä tykkään laittautua ja koen, että potilaillekin on mukavampi kun vastassa on pirtsakan näköinen hoitaja. Koen olevani myös roolimalli työssäni (vaikka jokainen tietysti voi vapaa-ajallaan tehdä mitä haluaa), joten olisi tekopyhää saarnata esim. tupakoinnin lopettamisesta ja terveellisistä elintavoista, jos itse kävisin vähän väliä röökillä ja painaisin 100 kg. 

Mutta ei alistuta, teemme todellakin hienoa työtä ja kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse eli pidetään lippu korkealla ja arvostetaan omaa työtämme!

Ps. Blogisi on suosikkieni joukossa, jatka samaan malliin :)

Vierailija

Itselläni on suuri arvostus kaikkia hoitoalalla olevia kohtaan. Niin päiväkodin "tätejä" kuin synnytyssairaalan kätilöjä kuin kaikkea siitä väliltä. Toisen lapseni synnyttämisen jälkeen sain pahan verenvuodon ja sain uskomatonta hoitoa. Ottaen huomioon, että osastolla on muitakin naisia täystohinassa, apua tuli heti ja se ei loppunut kuin kotiovelle muutaman päivän kuluttua. Suurin osa vielä aivan ihania ihmisiä, ei vain ammattitaitoisia hoitajia. Suuri arvostus terveys ja hoitoalalle & kaikille sillä alalla työskenteleville, tietenkään poissulkematta muita ammattiryhmiä. ;D Hyvä Johanna!

Vierailija

Totta joka sana. Uskon toisaalta, että me hoitajat sen arvostuksen saisimme, jos ylpeänä kertoisimme mitä teemme. Emmekä aina olisi niin kovin pahoillaan kun vuorotyön vuoksi emme pysty osallistumaan johonkin tapahtumaan, jonne päivätyötä tekevillä ei ole ongelmia osallistua lainkaan. Kyllähän sitä aina kuulee miten ihmiset sanovat, että hei eivät pystyisi hoitajan työhön, mutta mitä siihen sitten vastaisi. Enhän mäkään ilman koulutusta pystyisi pystyssä pysyvää taloa suunnittelemaan tai keksimään ja kehittämään uusia tietokoneita. Eli ehkä ongelma onkin se, että hoitoalalla usein työskentelevät ne, jotka ovat empaattisia ja kultaisia ihmisiä, mutta jotka ovat vain liian pehmeitä. Ne kovemmat tapaukset sitten etenevät urallaan hoitoalallakin. 

Ja toisaalta vaikka sitä on ylpeä siitä mitä tekee ja pitääkin siitä mitä tekee, eikä töissä ole ollenkaan kamalaa, niin kyllähän se vetää omankin mielen matalaksi ja alkaa kyseenalaistamaan kaikkea (niin omia taitojaan, itseään kuin koko universumia) kun huomaa, ettei pysty millään keinoin pieneltä lapselta viemään kipuja pois ja seuraavaksi jo saatteleekin häntä viimeiselle matkalleen. 

Mutta kun ei sitä kai kukaan ajattele, että hoitaja voisi ottaa nuo asiat niin raskaasti, koska alallehan on kutsumus jne. Pidetään kuitenkin pää pystyssä ja arvostetaan itseämme sekä niitä meille hoitoa antavia. Ihanaa viikonloppua Johanna!

Vierailija

Hyvä Johanna!!!

 

Olen itse nuori, viime jouluna valmistunut sh/th, töissä äitys- ja lastenneuvolassa. Työ on vaativampaa, kuin mikään, mitä olen aikaisemmin tehnyt. On jatkuva kiire, vaikeita tilaniteita, paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata. Tärkeintä kuitenkin on, että itse arvostan. On tämä hienoa työtä ;).

Vierailija

Tuo henkinen osuus hoitajan työssä on käsittämättömän suuri... Nyt kun olen ollut työelämästä äitiysloman/vanhempainvapaan kautta pidemmän aikaa, olen huomannut miten paljon kevyempi olo on...

* Vanamo*

ps. Ihastuttavaa ja värikästä viikonloppua sinulle :)

Vierailija

Hei Johanna ja terveisiä täältä Valdresista! Hyvä kirjoitus, itsekin olen terveydenhuoltoalan pienipalkkaisia. Tai ainakin ollut, nyt en ole ihan varma :). Lisäksi olen sairaanhoitajan tytär ja sisko.

Sairaanhoitajat ovat päätyneet vähän sellaiseen noidankehään: ammattia ei arvosteta, koska se on niin huonosti palkattua, ja se on niin huonosti palkattua, koska sitä ei arvosteta :). Älytöntä, eikö? Tuo huono palkkaus tulee osittain siitä ikivanhasta "kutsumusammatin" leimasta. Ei siitä ole kovinkaan kauan, kun suurin osa sairaanhoitajista jäi naimattomiksi ja he asuivat sairaalan asuntoloissa "uhraten" koko elämänsä sairaanhoidolle. Florence Nightingalen esimerkki velvoitti. Sairaanhoitajat edustivat ja edustavat edelleen ihmisten mielissä pehmeitä arvoja. Sellainen sisar hento valkoinen taitaa edelleen olla myös monen miehen päiväunien kohde :).

Nykymaailma on vain niin kova paikka, että se mitä nykyään arvostetaan on raha. Ihmisten arvoa mitataan tuloilla, ja koska saiaanhoitajan palkka on mitä on, ei se arvostuskaan ole monen mielessä niin korkealla. Ainakaan ennen kuin joutuu itse sairaalaan hoidettavaksi :).

Mutta luulen, että aika moni sairaanhoitaja on kuitenkin itse ylpeä työstään. Jopa ylpeä siitä, että ei ole antanut rahan ratkaista ammatinvalintaansa. Ja suurin osa tuntemistani sairaanhoitajista myös pitää työstään. Vaikka työtä ei yleisesti arvosteta, jokainen hoitaja saa kuitenkin arvostusta siltä tärkeimmältä, eli suoraan potilaalta. Hyvin tehdystä työstä saa palautteen heti, ja näin ei monessa työssä ole. Se auttaa jaksamaan - ja oma tunne siitä, että tekee tosi tärkeää työtä. Eli päät pystyyn!

Toki sitä toivoisi, että sitä arvostusta tulisi myös yhteiskunnalta. Ainakin niin, että jokaisella suomalaisella sairaanhoitajalla olisi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Palkkaakin tärkeämpänä pitäisin sitä, että on tarpeeksi työntekijöitä, mutta täytyy sillä palkallakin elää. Nämä asiat ovat täällä Norjassa paremmin.

Ja Johanna, jätä ne hoitsu-dissaukset omaan arvoonsa. Aina riittää dissaajia. Ainakin minun silmissäni arvosi kohosi kovasti, kun kuulin mitä työtä teet :).

terveisin Hanne

www.samanotavanalla.blogspot.no 

 

Vierailija

En voi muutakuin kompata tuota mitä kirjoitit, samaa mieltä ollaan! Kolme vuotta sitten kun lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, hain samalla kertaa yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi, pääsin sisään sinnekkin mutta valitsin terveydenhoitoalan. Sain pitkään kuulla monilta tutuilta siitä "miksi valitsin VAIN terkkarin koulutuksen kun olisin päässyt OIKEASTI hyvään ammattiin ja yliopistoon lukemaan".. Tällöin mietin itse ihan samaa kun sinä tässä tekstissä, hei haloo, missä on terveydenhoitoalan työntekijöiden arvostus? Saan tänä keväänä paperit ulos koulusta ja aloitan samalla työssä lastenneuvolassa, olen erittäin tyytyväinen valitsemaani koulutukseen ja pidän työstäni, vaikken opiskelekaan yliopistossa opettajaksi..

Toivon, että Suomessa saadaan tämän alan asiat järjestykseen ja motivoituneita, hyvin palkattuja, työstään nauttivia, kotimaisia, itsestään huolehtivia, sopivan stressittömiä ja ennenkaikkea arvostettuja hoitajia nähdään työkentillä tulevaisuudessa paljon enemmän!

Hyvää viikonloppua ja ihanaa kevättä! :)

Vierailija
Vierailija

No täytyy itse sanoa etten hirveän korkealle katso esim. terveyskeskuksessa työskenteleviä hoitajia tai lääkäreitä. Toiminta on kaikin tavoin hyvin hankalasti johdettua ja epäkäytännöllistä. Hoitajia ja töitä on niin moneen eri lähtöön, että kyllä henk.koht. pitää sanoa etten hirveen rankkana pidä myöskään neuvolassa työskentelyä. Suuresti arvostan taas elinsiirto-osastolla, sisätautiosastolla ja infektio-osastolla työskenteleviä hoitajia. Mielestäni palkkauksen pitäisi mennä työn vaativuuden mukaan. Rauhallinen päivätyö neuvolassa on aika erilaista, kun esim. hoitajana olo infektio-osastolla. Kuten yllä sanottiin niin yleensä työt, jotka ei ole tekemisissä rahan kanssa ei ole niin arvostettuja. Raha on kuitenkin se joka tässä yhteiskunnassa merkitsee eniten. Onhan kuitenkin kaikki työ tarpeellista ja yhteiskunta ei pyörisi ilman näiden vähemmän arvostettujen töiden tekijöitä. Ei se meikki mielestäni tuo arvostusta, vaan kyllä se on se itsevarmuus joka huokuu rautaisesta ammattitaidosta.

 

Montako päivää sä olet työskennellyt neuvolassa?

Kerron sulle, että esim. viime viikkooni mahtui kohtuun kuollut lapsi, keskenmenoja, syöpäsairas kolmevuotias ja avioero miehen pettämisen vuoksi. Helppoa? Joudun usein myös miettimään, koska lähetän äidin eteenpäin, teenkö ls- ilmoitusta vaiko pyöritän käsiäni.

 

Jotkut eivät vain näe metsää puilta. Jos olen onnistunut antamaan kuvan helpohkosta työstä, taidan tehdä työni oiekin ;)

Vierailija

No enemmän teitä arvostetaan kuin meitä perhepäivähoitajia. Multakin kysellään jatkuvasti milloin aion mennä "oikeisiin töihin" :D Mun mielestä jokainen ammatti on yhtä arvokasta, oli sitten osaston ylilääkäri tai siwan kassa. Jokainen ammatti on kuitenkin yhteiskunnalle tärkeä! :) -st.brigitten

Vierailija

Hyvä kirjoitus! Minusta tuntuu ihmeelliseltä, miten joku voi edes ajatella niin, ettei arvosta terkkojen ja sairaanhoitajien työtä?!!??? Minulle se on aina ollut itsestään selvää miten arvokasta ja rankkaa työtä he tekevät. Pienestä pitäen olen toivonut että saisin isona olla terveydenhuoltoalalla ja nyt vihdoin olen päässyt alalle opiskelemaan, vaikkakin sitä "alhaisinta" vähiten arvostettua/palkattua ja Rankkaa alaa-> lähihoitajaksi. On niin törkeää, että ihmiset eivät arvosta alaa, jonka todellisuutta eivät edes tiedä, vaan luulevat tietävänsä... (Sama huono arvostus pätee rakennusalalla, jotka tekevät eritavalla tärkeää ja erittäin rankkaa fyysistä työtä. Siitäkin on läheiselleni sanottu "no, mutta sinä olet vielä nuori, ehdit vaikka mitä vielä", vaikka hän on tykännyt alasta ja päättänyt jäädä omalle alalleen,, Viemäristöt sun muut, itsestäänselvyys?!) Että sellaisia arvostelijoita.... :D

Vierailija

Ihailen jokaista hoitoalalla työskentelevää. Itse olen akateemisella alalla, ja haaveilen jatkuvasti, että voisin vaihtaa alaa, ja tehdä jotain, josta olisi oikeasti konkreettista hyötyä jollekin. Ehkä haaveeni jossain vaiheessa toteutuu.

Tuo tuossa vähän ylempänä oleva vierailijan kommentti sai kyllä sisuskaluni kiehumaan. Vaikka itsellänikään ei ole mitään kokemusta hoitoalalta, en voi käsittää tuommoista kommenttia. Jos itsellä ei ole kokemusta siitä työstä, on aivan turha alkaa arvostelemaan. Ulkopuolelta ei näe aivan kaikkea. Samalla periaatteellahan voisi sanoa, että miksi hitossa jotkut yrityspamput vetävät kymppitonneja liksaa kuussa? Eihän ne tee muuta kuin istuvat puvut päällä kokouksissa?

Enkä myöskään ymmärrä noita "lääkärin pikkuapulais" -kommentteja/ajattelutapaa. Olen itse viime aikoina huomannut, että välillä tuntuu kuin sairaanhoitajat tietäisivät monesta asiasta enemmän kuin lääkärit (lääkäreitä yhtään väheksymättä).

Kiitos tästä postauksesta. Olette oikeasti tärkeitä!

 

 

Vierailija

Tämä teksti on kyllä täysin totta ! Itse työskentelen tällä hetkellä sairaanhoitajana mutta aloitan kahden viikon päästä terveydenhoitajan työt opiskeluterveydenhuollossa. Itse koen että sairaanhoitajaa arvostetaan hieman enemmän kuin terveydenhoitajaa, vaikka terveydenhoitaja on käynyt täysin saman koulutuksen kuin sairaanhoitaja ja tähän puoli vuotta erikoistumista päälle. Nyt kun olen vaihtamassa terveydenhoitajan työtehäviin, olen kuullut useaan kertaan että " kylläpäs sinun kelpaa tehdä töitä, kuin ei tarvitse muuta kuin istua ja kuunnella inhimsten kuulumisia ". Terveydenhoitajan työ on kyllä paljon muutakin ja terveydenhoitajat joutuvat pohtimaan vaikeitakin asioita ja tekemään kiireellisia ja vaikeita ratkaisuja, Sairaanhoitajana toimin vanhustenhuollon puolella, ja tuolloin sain kuulla kommentteja joiden mukaan OIKEAT sairaanhoitajat työskentelevät yliopisto- tai keskussairaaloissa ja loput hukkapalat jotka eivät osaa työtään tekevät vahnushuoltoa tai työskentelevät kaupunginsairaaloissa. Vanhustenhuolto vasta onkin haastavaa kun iäkkäille on kertynyt jos jonkin näköistä sairautta ja dementian vuoksi oireista ja voinnista ei meinaa saada millään selvää ! Itse olen ajottain loukkaantunut saamistani kommenteista. Kiitos kun sain hieman avautua ! :) Mukavaa viikonloppua kaikille

Vierailija

Miten joku voi olla sitä mieltä, että neuvolassa työskentely ei ole rankkaa...Mitataanko rankkuutta pelkästään sillä, kuinka fyysistä työ on?? Itse en ole hoitoalalla töissä, mutta ei ole kyllä koskaan tullut mieleen laittaa hoitajien erilaisia työnkuvia arvojärjestykseen.

Ystäväni työskenteli ennen sairaanhoitajana syöpäosastolla, mutta päätti opiskella terveydenhoitajaksi, koska hän halusi lastenneuvolaan töihin. Tehtyään ensimmäisen harjoittelun neuvolassa, hän sanoi joutuneensa tosissaan kyseenalaistamaan haavettaan, sillä työ oli yllättänyt henkisellä rankkuudella. Juuri lastensuojeluilmoitusten tekeminen ym. vaikeat asiat pyörivät iltaisinkin hänen mielessään.

Hoitajat, teette tärkeää työtä! Minä ainakin arvostan teitä! <3 Hieno kirjoitus, Johanna. :)

-Kaisa

Vierailija

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Tyttäreni ja vävyni ovat molemmat sairaanhoitajia suuressa yliopistollisessa sairaalassa ja heidän kauttaan olen nähnyt, miten vaativaa sairaanhoitajien työ on.ja miten paljon pitää osata ja jatkuvasti lisäkouluttaa itseään. Ja palkkaus on kuitenkin´työn vaativuuteen nähden pieni ja vuorotyö raskasta. .

Vierailija

Täällä ilmottautuu yksi lastentarhanopettaja, niin opettaja, eikä hoitotäti (sitä termiä suurin osa meidän ammattikunnasta näyttää käyttävän), jolla on samanlaiset aatteet omasta ammatistaan.. Ainiin ja ammattitutkintomme suoritamme yliopistossa! Raskasta, aliarvostettua ja alipalkattua.. minkäs teet naisten ala kun on kyseessä! 

Vierailija

Hieno kirjoitus ja jaan ajatuksesi täysin! Itsekin työskentelen hoitoalalla ja jatkuvasti myös pyörittelen näitä samoja asioita mielessäni, sekä myös työkavereiden kanssa. Tuntuu, että hoitoala on jäänyt ihan muiden "jalkoihin" ja huonoa palkkaa + muita perustellaan vaan sillä, että "sehän on kutsumusammatti". On tietysti, mutta eikai se sulje pois sitä, että meitäkin voitaisiin arvostaa ihan yhtälailla kun muitakin ammattikuntia... Usein onneksi nimenomaan ne potilaat on niitä, joiden vuoksi jaksaa hymyillä ja jotka saa hyvälle tuulelle ja heidän kanssaan tuntee sitä arvostusta. Kunpa vaan tosiaan päättäjiltä saisi yhtälaista arvostusta ja tunnustusta siitä, kuinka arvokasta ja vaativaa työmme onkaan.

Mutta tosiaan, kunhan muistetaan itse arvostaa itseämme ja tiedostetaan oma tärkeytemme - me ollaan ihan mahtavia kaikki!

Hyvää viikonloppua Johanna! :)

Vierailija

samaa mieltä tuosta ettei hoitajia arvosteta tarpeeksi, mutta olen kyllä eri mieltä tuosta meikkaamisen tärkeydestä. toki pitää tehdä sellaista mistä itse saa voimaa, mutta kaikilla se ei ole meikkaaminen. ja uskon, että tuolla meikkaamisen tärkeyden korostamisella saavutetaan vain sama maine kuin jollain lentoemännän ammatilla tai kampaajan ammatilla on. huom. maine, en nyt puhu heidän työnkuvastaan.

ja näissä arvostuskysymyksissä on aina vähän kyse siitä, mihin vertaa. en oikein usko tuota, että sairaanhoitajaa arvostettaisiin vähemmän kuin esim. kosmetologia tai kaupan kassaa. mutta varmasti vähemmän kuin esim. hammaslääkäriä, diplomi-insinööriä tai asianajajaa. tai opettajaa. näin se vaan menee, akateemista koulutusta arvostetaan. maailma ei ole tasa-arvoinen paikka. insinööreille maksetaan, koska heidän työnsä tuottaa rahaa -> korkeampi palkka -> korkeampi arvostus. en itse ole hoitoalalla, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman, että sairaanhoitajan töissä on suuria vaativuuseroja. minusta on vähän outoa, että palkkaeroja ei ilmeisesti sairaanhoitajien välillä ole kovinkaan paljon? eiväthän insinööritkään saa samaa palkkaa työtehtävistä riippumatta. saa korjata, jos olen väärässä.

eli lisää arvostusta sairaanhoitajille, mutta ei meikkaamalla :)

Vierailija

Hienosti kirjoitettu. Itse ainakin arvostan sitä enemmän hoitoalan ihmisiä mitä enemmän omassa elämässäni näen heitä. Eli oltuani sairaalassa, sekä nyt lasteni ollessa päiväkodissa olen tajunnut mitä superihmisiä sairaaloissa, terveyskeskuksissa, päiväkodeissa (perhepäivähoitajista puhumattakaan) työskentelee. Ehkä juuri ne jotka eivät arvosta työtänne, eivät ole olleet esim sairaalassa. Tai jos ovat ja silti eivät arvosta, ovat kyllä tosi vinksahtaneita. Mutta sama pätee myös mm. siivoojiin, bussinkuljettajiin, kaupankassoihin ym ala-arvostettuihin palveluammatteihin joita väheksytään. Nuo ammattilaiset kun tekevät ns. näkymätöntä taustatyötä ja joka huomataan vasta kun on jotain valittamista. Ja sitten se kyseiseten ammattilaisten kohtelu vasta törkeäksi meneekin. En esimerkiksi ymmärrä miten joku voi kohdella kassatyöntekijää kuten usein näkee heitä kohdeltavan.

Toisaalta, ainakin minä toimistotyöläisenä, nimenomaan arvostan teitä hoitajia ihan vaan koska itse en kykenisi työhönne. Eli arvostan paljon enemmän kuin vaikka jotain dippainssiä joka jalat pöydällä tekee "ajatustyötä". Koska ainakin täällä Suomessa iso osa hoitajista työskentelee jaksamisen äärirajoilla niin fyysisesti kuin psyykkisesti, paskapalkalla ja ilman kiitosta. Mutta silti se on heille kutsumusammatti.

Vierailija
Vierailija

No täytyy itse sanoa etten hirveän korkealle katso esim. terveyskeskuksessa työskenteleviä hoitajia tai lääkäreitä. Toiminta on kaikin tavoin hyvin hankalasti johdettua ja epäkäytännöllistä. Hoitajia ja töitä on niin moneen eri lähtöön, että kyllä henk.koht. pitää sanoa etten hirveen rankkana pidä myöskään neuvolassa työskentelyä. Suuresti arvostan taas elinsiirto-osastolla, sisätautiosastolla ja infektio-osastolla työskenteleviä hoitajia. Mielestäni palkkauksen pitäisi mennä työn vaativuuden mukaan. Rauhallinen päivätyö neuvolassa on aika erilaista, kun esim. hoitajana olo infektio-osastolla. Kuten yllä sanottiin niin yleensä työt, jotka ei ole tekemisissä rahan kanssa ei ole niin arvostettuja. Raha on kuitenkin se joka tässä yhteiskunnassa merkitsee eniten. Onhan kuitenkin kaikki työ tarpeellista ja yhteiskunta ei pyörisi ilman näiden vähemmän arvostettujen töiden tekijöitä. Ei se meikki mielestäni tuo arvostusta, vaan kyllä se on se itsevarmuus joka huokuu rautaisesta ammattitaidosta.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitenkähän mahdat suhtautua meihin sairaalan ulkopuolella työskenteleviin - siis perus- tai hoitotason ensihoitajiin? Back upina ei ole montaa kollegaa joilta heti kysyä neuvoa (toki niitä sinne paikalle sitten pyytämällä saadaan, riippuen tietysti missä päin maata toimitaan) ja lääkäri on kännykän päässä, ellei ole kiinni tehtävässä. Ympärillä pyörii ehkä sukulaisia, ystäviä ja kylänmiehiä tai sitten joku haulikon kanssa, jolloin odottelemme sinipukuisten ensin rauhoittavan tilanteen. Vastuu painaa, muttei se palkassa näy eikä etenemismahdollisuuksia juuri ole.

Vierailija

Kirjoitus kyllä osusi ja upposi. Työskentelen itse sairaanhoitajan yliopistollisessa keskussairaalassa. Olet täysin oikeassa siinä, että koko ajan täytyy olla skarppina ja virheitä ei saa tehdä. Omaiset ja potilaat ovat erittäin vaativia, oli osasto mikä tahansa.

 

Eilen juuri tein 10 tunnin työpäivän ja täytyy kyllä sanoa, että viimeisinä tunteina ei ollut ihan niin skarppi oli. Potilaat kyllä arvostaa hoitajaa ja hänen ammattitaitoaan, riippuen tietty potilaasta ;) Myös potilaiden silmissä hoitaja on lähes multitalentti ihminen joka pystyy hoitamaan miljoona asiaa samaan aikaan ja siltikin hymyillä iloisesti potilaalle ja heidän omaisilleen, sehän on meidän työtämme. Hoitaja ei saa näyttää omaa pahaa oloaan tai surullisuuttaan potilailleen vaan aina on oltava iloinen. Ehkäpä juuri tämän takia hoitoalalle hakeutuvat tietyntyyppiset ihmiset.

 

kaikesta huolimatta en ikimaailmassa vaihataisi mihinkään omaa ammattiani sairaan- ja terveydenhoitajana, rakastan työtäni! Työkaverit ja potilaat saavat jaksamaan yhä kiireisemmässä sairaalan arjessa.

 

Kiitls ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ja ihanasta blogista!

Vierailija

Musta tuo kuulostaa ihan hullulta, ettei hoitajia arvosteta. No, palkassa se arvostus ei taida juurikaan näkyä, mutta itselle ei ole kyllä tullut pieneen mieleenkään halveksua tai vähätellä hoitoalalla työskenteleviä! Hyvä te! Ja kaikki kaikki muutkin. Jokaista tarvitaan siivoojasta kaupan kassan kautta sairaanhoitajaan.

 

-Tina's-

Vierailija

Kiitos, et usko miten oikeaan aikaan tää teksti tuli. Oon itekin sairaan- ja terveydenhoitaja, ollut nyt vähän aikaa kotona ja työnhaku edes. Täällä hoitotyön arvostus tosiaan alhaalla ja itekin oon katunut ammatinvalintaani ja miettinyt kouluttautuisinko muuhun. Raskas ala tosiaan, naisvaltainen. Mut isoin ongelma kun mielestä on tuo et täällä osa-aika työhön ei oo juuri mahdollisuutta. Tein sitä pari vuotta mut nyt ei tunnu onnistuvan. Tuntuu et työhaastattelukin menee pieleen jos kysyy tuosta mahdollisuudesta. Pitäsköhän lähteä Norjaan jos se on siellä yleistä.. Täällä sama kyl muillakin aloilla, vain ihan vauvojen äideillä osittaista työntekoa kannatetaan. Ja tiedän muitakin jotka on mieluummin kotona koululaistenkin kans ku tekee täyttä työaikaa. Sun teksti antoi kyl tsemppiä, kiitos.

Vierailija

Terveydenhuoltoalan pääsykokeissa jo karsitaan pois liian kriittiset ja "vaativat" ihmiset ja valitaan koulutukseen sellaisia helppoja, ei liian erikoisia, ei liian vahvoja, tasapäisiä ihmisiä. Löytyykö näistä kilteistä tytöistä munaa vaatia itselleen parempia etuja vai tyydytäänkö naismaiseen tapaan narisemaan ja loukkaantuneeseen sävyyn vaatimaan lisää arvostusta?

Vierailija

Samoin itse kohtaan tätä, ettei hoitajaa arvosteta ja melkeinpä päivittäin! Potilas sanoo hammaslääkärille, että teitpä sinä kovan työn. Ja minä siinä vieressä olen hiljaa huhkinut koko ajan ja jatkan puurtamista, kun siivoan jäljet, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan seuraava potilas penkkiin.
Niinä hetkinä täytyy vain tsempata itseään, että olitpa nopea, tarkka ja hyvä hoitsu.
Mutta joskus tekisi mieli aukaista suunsa ja sanoa, että "kyllä, kova työ ME tehtiin" ;)

-Hammashoitaja

Vierailija

Hyvin kirjoitettu. Itse olen siivoojana ja minunkin ammattiani monesti vähätellään. Eihän se aina mitään herkkua ole (kuten luultavasti jokaisesta joskus tuntuu omassa työssään), mutta itse kyllä viihdyn työssäni. Jotenkin vaan tuntuu, että monet säälivät minua ammattini takia. Ehkä se johtuu siitä, että alalla on yleisesti ottaen huonot palkat. Itselläni on kyllä varaa asua omistusasunnossa, minulla on auto..ym, joten eivät kaikki siivoojat elä kituuttaen.

Mielestäni kaikki työt ovat aivan yhtä tärkeitä ja kaikkia pitäisi arvostaa yhtä paljon. Oikeastaanhan juuri ne työt, joita arvostetaan vähiten, itse asiassa pyörittävät tätä maata. Jos ei olisi siivoojia (esim. sairaaloiden leikkaussaleissa), roskakuskeja, putkimiehiä, sairaanhoitajia jne, voi vaan kuvitella millainen kaaos syntyisi jo yhdessä päivässä.

Vierailija

Itse teen työtä toimistossa ja pari ystävääni on lähihoitajia ja tekevät työtä vanhusten parissa. Todella nostan hattua kaikille hoitotyötä tekeville ja vierestä seuranneena voin vain sanoa, että todella rankkaa, vaativaa ja erittäin tärkeää työtä teette kaikki hoitoalalla olevat! Oma työni on toisella tavalla rankkaa ja vaativaa, eikä niitä mielestäni pitäisi edes vertailla tai asettaa "paremmuusjärjestykseen.

On aina ihana nähdä ihminen, joka pitää työstään. Sehän näkyy siinä miten kohtelee muita, työkavereita, potilaita, asiakkaita jne. Ja toisaalta ikävä nähdä niitä tapauksia, kun ihminen ei pidä työstään, oli se sitten hoito- tai toimistotyötä. Ja kyllähän työn arvostus myös lähtee siitä, miten jokainen itse arvostaa omaa työtään. Muta olen joskus miettinyt sitä, että onko hoitoala jotenkin hyvin hierarkinen? Hoiturit vs. Lääkärit tms?
Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että hoitajat ansaitsisivat reippaan palkantarkistuksen. Niin tärkeää työtä he tekevät!

Vierailija

Hyvä ja tärkeä aihe. :)

 

Joku jo kommentoikin, kuinka perhepäivähoitajat ovat siellä arvoasteikon häntäpäässä jo pelkästään eri hoitoalojakin verratessa. Johtunee siitä, että aikojen alussa perhepäivähoitajiksi päätyivät "vain" kotiäidit, jotka koulutettiin hommaan "vain" lyhyellä kurssilla. Itse opiskelin vuoden verran saadakseni perhepäivähoitajan ammattitutkinnon, mutta silti vaikkapa päiväkodin työnhaussa edelleni menisi vanhustyöhön suuntautunut lähihoitaja. Tämä siitä huolimatta, että oma koulutukseni on laaja-alaisempi kuin lähihoitajan perusopintoihin kuuluva varhaiskasvatuksen osuus. Jos sattuisin pääsemään päiväkotiin yhdessä tällaisen (vanhustyön) lähihoitajan kanssa, palkkani olisi joka tapauksessa huonompi kuin hänen. Ristiriitaista, vai kuinka?

Kaiken lisäksi perhepäivähoitajat hyvin usein työskentelevät yksin. Tekevät varhaiskasvatussuunnitelman, viikko- ja päiväkohtaiset aikataulut itse. Juovat kahvit silloin kun ehtivät, jos ehtivät. Ruokatuntia ei ole, jos ei lasketa sitä, että syöt samalla kun hoidat jopa viiden lapsen ruokailun. Toki se ateriakin on kokattu itse, siinä vaipanvaihdon ja muun lastenhoidon ohessa. Palkasta ei tarvinne enempiä edes mainita, sillä se on suorastaan naurettava työn määrään ja vastuuseen nähden. Silti perhepäivähoitajiin usein suhtaudutaan kuin he olisivat kyseisessä työssä vain, koska eivät parempaan pysty älyn tai viitseliäisyyden puutteen johdosta.

Monet tällaiset seikat ovat valitettavasti johtaneet siihen, etten enää vuosiin ole työskennellyt alalla. Silti ammattiani kysyttäessä muistan aina korostaa, että minulla on perhepäivähoitajan _tutkinto_. Toivon, että edes jollekulle kysyjistä se antaisi aihetta muokata käsitystään perhepäivähoidosta ja alan työntekijöistä. Valitettavasti hoitoalalla (millä tahansa osa-alueella) on usein niin, että "kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse"...

Tsemppiä ihan kaikille hoitoalan ammattilaisille! Samoin oikeastaan kenelle tahansa, minkä tahansa alan todelliselle osaajalle; sillä onhan vielä aliarvostetumpiakin töitä olemassa. Jos vaikkapa koko maan siivoojat menisivät yhtäkkiä lakkoon, ei monella työpaikalla kyettäisi vähän ajan kuluttua enää käymään töissä... Ja rehellisesti nyt; kuinka moni on viimeksi kehaissut (tai edes huomioinut) oman työpaikkansa siivoojaa..? :)

 

Terveisin Anna

Vierailija

Hyvä kirjoitus Johanna!

Itse työskentelen synnytyssalissa kätilönä ja vaikka palkka ei olekaan päätähuimaava, rakastan työtäni ja olen ylpeä ammattitaidostani. Työssäni kohtaan naisen ja perheen paljaimmillaan - joskus suuren onnen ja joskus raastavan surun keskellä. Työ vaatii paljon, mutta se on myös kasvattanut minua valtavasti ihmisenä ja pakottanut laittamaan arvojärjestystä kohdilleen. Mikään ei ole niin palkitsevaa, kuin nostaa pieni parkuva vastasyntynyt vanhemmilleen ihasteltavaksi! :)

nimim. työtään rakastava kätilö

 

 

Vierailija

Heipparallaa. Hyvä kirjoitus. Minusta monia muitakin tärkeitä ammatteja kohtaan on liian vähän arvostusta ja hoitajat ovat varmasti yksi niistä ammateista. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt tuota kommenttiasi, että terveydenhoitaja on maisteritason koulutus. Tämähän ei kyllä pidä paikkansa sillä terveydenhoitajaksi kouluttaudutaan ammattikorkeakoulussa, jossa ei kouluteta maistereita. En ymmärrä miksi ammattikorkeakoulun käyneet haluavat niin kovasti kutsua itseään maistereiksi. Eikö oma ammatti ole kenties tarpeeksi hyvä heidän omasta mielestään?

Yhtä kaikki sairaanhoitajan ammatti on tärkeä ja homma on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Arvostan todella.

t. Kalla

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei tää mun on vaan pakko korjata, taisin kirjoittaa pikkusen epäselvästi! Mulla amk:n käyneenä ei oo minkäänlaista tarvetta kutsua itseäni maisteriksi enkä sitä tee -sen verran on vielä jalat maan pinnalla ja järkeä päässä! ;) Puhuin Norjan tilansteesta ja kuvittelin ton jatkavan Norja -osuutta ihan luonnollisesti vertaamalla miten asia täällä Norjassa on. Täällähän koko sairaanhoitajanhoitajan koulutus kaÿdään "universitetissa" ja terkkarin jatko siis Norjassa on maisteri. Vähän niinkuin fysioterapeuttikin on täällä master, Suomessa amk. Juu ei tietenkään amk -tutkintoa voi maisteriksi kutsua, mikäs ihme jäki siinä olisi kun ei se sitä ole ;) Se ei tässä ollut tarkoitus!

Vierailija

Tosi hyvä teksti! Allekirjoitan jokaisen lauseesi myös omalta kohdaltani, vaikka olenkin eri alalla (kirjastossa). Mäkin oon miettinyt, että mikä näissä matalapalkkaisissa naisvaltaisissa aloissa on, kun me ollaan vaan niin kilttejä eikä osata/uskalleta tuoda omaa osaamistamme ja tärkeyttämme esille. Etenkin kun meidänkin alalla useisiin hommiin tarvii korkeakoulututkinnon, myös ihan maisteritasoisen, eli ei kirjastoonkaan ihan kuka tahansa tuolta kadulta voi tulla, ei yksinkertaisesti pärjää. :) Väheksymättä yhtään ketään, joka on ammattilainen omassa työssään. Oikeasti surettaa se, miten vähäpätöisinä näitä ammatteja pidetään, samoin myös esimerkiksi siivoojia yms. Näillä aloilla sen tärkeyden huomaisi vasta sitten, kun kukaan ei enää työskentelisi näissä hommissa. Ja sitten olisikin jo tosi hankalaa.

Mahtavaa että otit tämän tärkeän asian esille, toivottavasti opimme arvostamaan toistemme työtä ja ammattitaitoa! Tosin muiden arvostaminen lähtee kyllä tässä oman työn ja ammattitaidon arvostamisessa. Tehdään ylpeästi omaa, tärkeää työtämme kukin. :)

Vierailija

Nyt täytyi lähteä kommentoimaan, vaikka yleensä olen hiljainen sivusta seuraaja. Olen ihan eri mieltä sairaanhoitajan arvostuksesta. Olen itse 'sisäsiistissä' ja hyvin palkatussa toimistotyössä, tykkään työstäni kovasti, mutta silti usein mietin, että olisi vielä paljon palkitsevampaa tehdä vaikkapa sairaanhoitajantyötä. Vietin joskus aikanaan sairaalassa yli kuukauden ja sain mahdollisuuden seurata hoitsujen työtä läheltä. Lääkäreihin verrattuna hoitsut olivat kartalla ja vaikuttivat tietävän usein enemmän kuin lääkärit. Hoitsut ovat työn sankareita ;) Asun Ruotsissa, mikä taitaa olla jonkinlainen välimalli Suomen ja Ruotsen välillä. Ihmettelen juuri tota Suomen kuviota, että miksi ko. ala on niin surkeesti palkattu. Ruotsissahan puolestaan opettajien arvostus on matalalla...

 

Vierailija
Vierailija
Vierailija

No täytyy itse sanoa etten hirveän korkealle katso esim. terveyskeskuksessa työskenteleviä hoitajia tai lääkäreitä. Toiminta on kaikin tavoin hyvin hankalasti johdettua ja epäkäytännöllistä. Hoitajia ja töitä on niin moneen eri lähtöön, että kyllä henk.koht. pitää sanoa etten hirveen rankkana pidä myöskään neuvolassa työskentelyä. Suuresti arvostan taas elinsiirto-osastolla, sisätautiosastolla ja infektio-osastolla työskenteleviä hoitajia. Mielestäni palkkauksen pitäisi mennä työn vaativuuden mukaan. Rauhallinen päivätyö neuvolassa on aika erilaista, kun esim. hoitajana olo infektio-osastolla. Kuten yllä sanottiin niin yleensä työt, jotka ei ole tekemisissä rahan kanssa ei ole niin arvostettuja. Raha on kuitenkin se joka tässä yhteiskunnassa merkitsee eniten. Onhan kuitenkin kaikki työ tarpeellista ja yhteiskunta ei pyörisi ilman näiden vähemmän arvostettujen töiden tekijöitä. Ei se meikki mielestäni tuo arvostusta, vaan kyllä se on se itsevarmuus joka huokuu rautaisesta ammattitaidosta.

Olisipa mielenkiintoista tietää, mitenkähän mahdat suhtautua meihin sairaalan ulkopuolella työskenteleviin - siis perus- tai hoitotason ensihoitajiin? Back upina ei ole montaa kollegaa joilta heti kysyä neuvoa (toki niitä sinne paikalle sitten pyytämällä saadaan, riippuen tietysti missä päin maata toimitaan) ja lääkäri on kännykän päässä, ellei ole kiinni tehtävässä. Ympärillä pyörii ehkä sukulaisia, ystäviä ja kylänmiehiä tai sitten joku haulikon kanssa, jolloin odottelemme sinipukuisten ensin rauhoittavan tilanteen. Vastuu painaa, muttei se palkassa näy eikä etenemismahdollisuuksia juuri ole.

Täällähän on näköjään muitaki lanssareita :) Kovasti tämä aihe saa omatki tunteet kuumeneen. Paljo ois asiasta ajatuksia, mutta empä jaksa niitä kaikkia tänne kirjotella. Uskomatonta välillä, miten paljo vedotaan hoitajien etiikkaan, esim. joukkoirtisanoutumisissa. Jos ei asia mee muuten perille, niin pakko ottaa järeämmät keinot käyttöön. Oma mielipiteeni on, että naiset ei osaa vaatia parempaa tarpeeksi kovasti. Uskoisin, että jos ala olis miesvaltasempi, palkatki ois paremmat. Toivottavasti kommentti ei provosoi.

Vierailija
Vierailija

Samoin itse kohtaan tätä, ettei hoitajaa arvosteta ja melkeinpä päivittäin! Potilas sanoo hammaslääkärille, että teitpä sinä kovan työn. Ja minä siinä vieressä olen hiljaa huhkinut koko ajan ja jatkan puurtamista, kun siivoan jäljet, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan seuraava potilas penkkiin.
Niinä hetkinä täytyy vain tsempata itseään, että olitpa nopea, tarkka ja hyvä hoitsu.
Mutta joskus tekisi mieli aukaista suunsa ja sanoa, että "kyllä, kova työ ME tehtiin" ;)

-Hammashoitaja

Olen joutunut käymään hammaslääkärissä kymmeniä kertoja (sekä yksityisellä että julkisella puolella) ja hyvin usein hammashoitaja on jotenkin vetäytynyt, eivätkä kaikki edes tervehdi minua. Tuntuu olevan jotenkin tapana, että he ovat "näkymättömiä" hoitohuoneessa. Itse kuitenkin tervehdin sekä lääkäriä että hoitajaa, katson silmiin, kiitän MOLEMPIA työstään. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi hammashoitajien pitää olla hiljaa ja puhua vain lääkärille, jos hänellekään. Outoa, kovin outoa, mutta ehkä se jokin ihme kulttuuri, joka on syntynyt hammashoidon puolelle(?). Lääkäri on muka jumala ja hoitaja muka jokin assari. Ei näin. Muistakaa ihmiset huomioida se hoitajakin, vaikka väkisin ;)

 

Vierailija

Oi, miten ihania kuvia! Tuo odd mollyn neuletakki on niin söpis! :)  Ihanaa, kun täällä savossakin alkaa kevään tuntua olla ilmassa, parina päivänä aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja olo alkaa olla itselläkin virkeämpi. :)

 

Niin asiaa tuo hoitajakeskustelu. Itsekin olen sairaanhoitaja, hoitovapaalla kyllä tällä hetkellä, mutta kolmivuorotyötä tekevänä tiedän miten vaativaa työni on. Työtä on tehtävä 100% ajatuksella, itse työskentelen vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa virheisiin ei todellakaan ole varaa. Haasteellista työstä ja perhe-elämän yhdistämisestä tekee se, että työ on raskasta ja vaativaa vuorotyötä, aikaa ja energiaa pitäisi silti jäädä pienille lapsilleni ja miehelleni sekä sosiaalista elämääkin pitäisi jaksaa/ehtiä harrastaa. :) Niin, elämä on valintoja...mutta hoitola ei saa mielestäni tarvitsemaansa arvostusta! Tsemppiä meille!!

 

-Nipsu-

Vierailija

Voi, tämä oli asiaa. Mulla tulis tähän romaanin pituinen teksti, jos mietteistäni avautuisin. Muistakaa hoitajanaiset tukea kollegoja, yhdessä eteenpäin! Arvostus lähtee meistä itsestä!

t. ex-pph, nykyinen lh ja ehkä vielä joskus tuleva th :)

Vierailija

Voi kiitos tästä! Niin monesti olen tuskaillut sitä kun toiset eivät arvosta ammattiani ja pelkään siksi vieraassa seuraassa sanoa sen ääneen. jos annankin jollekkin heti sen vaikutelman et "ai toi onki vaa hoitsu" (=tavallinen ja epäkiinnostava) Itse arvostan ammattia paljon, ihmettelen suuresti miten joku jaksaa vaikka tehdä sitä koko elämänsä.. itse aion nimittäin kouluttautua uudelle alalle. ja ne jotka tekee sitä suurimman osan elämästään niin hatun nosto! Monesti olen kyllä miettinyt tuotakin että jos itse annan sen kuvan että on huippu juttu kun olen hoitsu, sanoisin sen itsevarmasti ja reippaasti, ylpeänä. Ehkä reaktiokin olisi toinen, toivottavasti!

Vierailija

Hei, olen jo kauan seurannut blogiasi, mutta en ole ikinä aiemmin kommentoinut. Kiitos ihanan pirteästä blogista ja tästä hyvästä postauksesta! On, kun olisit suoraan kirjoittanut ajatukseni paperille. Täysin samaa mieltä olen kanssasi asiasta, myös tuosta kun mainitsit, että hoitajat voisivat hiukan enempi panostaa omaan ulkonäköönsä ja erityisesti tarpeisiinsa. Olen monesti miettinyt, miksi niin moni hoitaja raahautuu töihin harmaana hiirulaisena, tukka roikkuen, saaden itsensä näyttämään entistä väsyneemmältä ja kyllästyneeltä. (Tämä nyt oli kärjistetysti ja hiukan liioitellusti sanottu, mutta varmaan ymmärrät pointin). Huoliteltu ja kohtelias henkilö antaa ainakin itselleni ensivaikutelman luotettavammasta, osaavammasta ja arvostetummasta ihmisestä. (Toki ensivaikutelma voi olla täysin väärä). Ulkomailla vuosia työskennelleenä olen monesti myös ihmetellyt sitä, että siellä hoitajan ammattia arvostetaan paljon enemmän kun suomessa, muutenkin kun palkallisesti. Potilailta ja heidän vanhemmiltaan saa yleensä paljon enemmän kiitosta ja arvostavampaa kohtelua, samoin esimiehiltä ja sairaalan johdolta (jälkimmäiseen en kyllä suomessa ole törmännyt). Olen itse siis sairaanhoitaja. Selkeä ero mielestäni on myös siinä, että me hoitajat täällä suomessa olemme paljon "kiltimpiä". Täällä ei osata vaatia reilua kohtelua. On jotenkin huono asia jos hoitaja esittää tyytymättömyytensä johonkin asiaan tai pitää puolensa. Vallalla on joku ihmellinen ajatusmalli, että hoitajan on hiljaa tyydyttävä kohtaloonsa, hoitajan ei ole sopivaa kyseenalaistaa asioita. Ehkä tämä johtuu yleisestä ajatuksesta, että hoitoala on joku kutsumusammatti. Rakastan työtäni, mutta verenpaineeni nousee korkeuksiin, kun aina kysytään, onko tämä aina ollut kutsumusammattisi? Ei, tällä ei ole mitään tekemistä kutsumuksen kanssa! Jos olisin nunna tai pappi, se ehkä olisi kutsumus, eli elämäntapa, tämä ei. Iloista kevättä kaikille, arvostusta ja parempia palkkoja odotellessa ;) !

Tiitu

 

Vierailija

Olipa ihana kirjoitus ammattimme puolesta. Olen itsekin sairaanhoitaja ja työskentelen psykiatrisella osastolla. On kurjaa kuinka jopa kanssa kollegani somatiikan osastoilla eivät arvosta työtämme ollenkaan vaikka yhtälailla olemme psykiatrian puolella sairaanhoitajia . Työni on hyvin rankkaa ja aivan erilaista mitä valtavaestö luulee. Olen samaa mieltä myös itseen panostamisessa. Monesti kaunis hymy ja iloinen mieli riittää, mutta ei todellakaan ole turhamaista pukeutua nätisti ja meikata itsensä freesin näköiseksi. Itse käytän paljon värikkäitä vaatteita työasuni kanssa ja saankin työpaikka ruokalassa sen vuoksi välillä mielenkiintoisia katseita. En vain ymmärrä miksi sairaanhoitajan pitäisi hävitä pukeutumisellaan siihen valkoiseen sairaalan seinään. Mielestäni yhtä paljon kuin sairaanhoitaja käyttää ammattitaitoaan pt:aan hoitamiseen käyttää hän myös omaa persoonaansa. Potilaskin huomaa ammattiinsa kyllästyneen hoitajan.Yleisesti ammattimme arvostukseen vaikuttaa varmasti myös omat asenteemme työtämme kohtaan.Mielestä moni hoitaja vähättelee omaa työtään tai epäarvostaa toisenlaisella osastolla olevan hoitajan työtä. Se on todella kurjaa. Niin kauan kuin näin on, en usko että palkkamme tai arvostuksemme "todellisuudessa" nousee. Sairaanhoitajan työtä voi tehdä hyvin erilaisissa paikoissa ja kaikki se työ on arvostuksen ansainnut. 

Ja todellakaan en aina jaksa töihin mennessä meikata, mutta kyllä se ilmettä kummasti piristää silloin kun jaksaa:)

Vierailija

En nyt jaksanut tähän aikaan enää alkaa lukea saamiasi kommentteja, mutta luulisin, että suurin syy siihen, miksi jotkut ei arvosta hoitoalalla työskenteleviä on se, että he eivät todellakaan tiedä sitä, kuinka vastuullista esim. sairaanhoitajan työ on. Tuon tosin mainitsit itsekin tekstissäsi. En itse työskentele hoitoalalla, mutta arvostan hoitoalalla työskenteleviä todella korkealle, mutta olen kyllä jonkun verran airaalan arkea nähnytkin ja siitä myös kuullut.

Tosin tuleehan nykyään kaiken maailman tositv- ohjelmia myös terveysalalla työskentelvistä, esim. täällä Suomessa tulee parhaillaan Avalta "Pieniä potilaita", että jos esim. sitä katsoo näkee vähän, kuinka vastuullista työ on. Tai sitten tästakin artikkelista voi aloittaa:http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/kaisan-tyo-saattohoitajana-itsensa-loytamista

Vierailija

Mielenkiintoinen teksti!

Itse arvostan ihan älyttömän paljon hoitajia, lähihoitajia (joka oma äitini on) sekä sairaanhoitajia. Jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten joku jaksaa tehdä tuollaista työtä! Työ on varmasti niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta-minusta ei siihen olisi. Mutta ammatin aliarvostus on minullekin kovin tuttua, valmistun tänä keväänä lastentarhanopettajaksi yliopistosta ja olen tosi ylpeä tulevasta ammatistani ja tiedän tekeväni tärkeää työtä. Siksi kovasti harmittaa kuulla kommentteja tyyliin " ai susta tulee VAIN lastentarhanopettaja" tai "pitääkö lastentarhanopettajaksi muka opiskella yliopistossa!" ja palkkaus on kyllä samaa luokkaa tämän yleisen arvostuksen kanssa.

Kiitos ihanasta blogistasi, ja ole ylpeänä omasta hienosta ammatistasi!

-Essi

Vierailija

Pakko kommentoida tätä keskustelua hoitoalan aliarvostuksesta... Itse työskentelen lastentarhanopettajana (en kerhotätinä, hoitotätinä yms, joita nimityksiä usein käytetään) ja olen ylpeä ammatistani! Parhaan palautteen olen saanut työmme arvokkuudesta eräältä palomieheltä, joka ammatistani kuultuaan totesi, että eikö sinua pelota olla niin arvokkaassa ja vastuullisessa työssä, sillä vanhemmathan antavat sinun hoitoosi arvokkaimman "omaisuutensa". Täytyyykö ajatella niin, että työsi arvon ymmärtää toinen, joka tekee yhtä arvokasta työtä. Mutta millä saisimme tämän oikeasti arvokkaan työn kunnioituksen leviämään niin, että se näkyisi myös meille asti?

-Pia

Vierailija

Hei Johanna ja kiitokset ihanasta blogista!

Itse arvostan hoitajanammattia ihan niin kuin arvostan kaikkea muutakin työtä. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni tämä hoitajien itse nostattama keskustelu arvostuksen puutteesta ei ole omiaan nostamaan alan arvostusta. Jos on itse ylpeä ammatistaan ja tietää arvonsa ei minusta kannata alkaa "pyytämään" arvostusta muilta. Arvostus tulee kyllä työn ja tekemisen kautta, jos on tullakseen. Itselläni on  aikalailla kokemusta sairaalamaailmasta asiakkaana (esim neljä synnytystä, yksi lapsen kuolema, oma pitkäaikaissairaus on vaatinut osastohoitoa...) ja olen törmännyt näissä yhteyksissä aivan mahtaviin hoitajiin, joiden työtä olen toki arvostanut kovasti. Mutta en silti näkemäni perusteella sanoisi että työ on mitenkään erityisen raskasta/vaativa verrattuna esim pankkisektoriin, jossa itse työskentelen asiantuntijana. Toki esim lääkkeiden annostelussa pitää olla todella tarkka, mutta tarkkuuden vaatimus on läsnä monessa työssä eikä se sinällään tee työstä sen vaativampaa. Palkkausta voisi kyllä etenkin Suomessa jonkin verran parantaa, mutta toisaalta hoitajan palkka on lähellä keskipalkkaa, mikä on aika luonnollista, kun on kyse yhdestä suurimmista ammattiryhmistä.

Maria

Vierailija

Hei, naisvaltaise alat  ovat valitettavasti ala-arvostettuja, eikä tämä koske siis ainoastaan palkkaa. Itse olen toimintaterapeutti, ja ammattini on vielä nykyäänkin heikosti tunnettu Suomessa ja tämän vuoksi ei meidän osaamista aina osata hyödyntää. Vaaditaan rohkeutta ja taitoa pukea sanoiksi ja teoiksi pienen ammattiryhmän osaaminen. Tämä vaati myös henkistä kanttia! Todellisuudessa  kaikissa kasvatus-, sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa tarvitaan hyvin laajaa tietotaitoa ja vahvoja sosiaalisiataitoja. Kumpa vain ammattiemme ulkopuolelta tiedostettaisiin mitä kukin ammattilainen tekee ja tätä arvostettaisiin.

Ja mitä tulee ulkonäköön, niin me naiset ollaan helpommin arviovan katseen kohteena. Marjo Kamila on muistaakseni tehnyt väitöskirjan opettajien ulkoasusta: ulkoanäöllä voi tuoda omaa asennetta, arvomaailmaa helposti esille. Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä ja ihanaa kevättä! -Tuovilan Tare

Vierailija

Kiitos Johanna tosi hyvästä kirjoituksesta! 

Olen itse uraani aloitteleva lääkäri, ja olen aina arvostanut hoitajan työtä todella paljon. Oma äitini on sairaanhoitaja, mikä osaltaan inspiroi terveydenhuoltoalalle hakeutumaan ja opiskelujen ohella hoitajan hommia on tullut myös tehtyä.

Nuorelle lääkärille hoitajien ja työyhteisön tuki on ihan korvaamatonta. Mielestäni hierarkisuus terveydenhuollossa on painumassa historiaan, ja itse tykkään siitä, että ollaan hoitajien kanssa ennemmin tiimi, jossa kaikilla on jotain erikoisosaamista, mitä toiset tarvitsevat. Joku jo mainitsikin, että hoitajat tuntuvat tietävän välillä asioista enemmän kuin lääkärit, ja sen allekirjoitan monissa asiossa. Nokka pystyyn vaan ja vaatimaan arvostusta.

Juuri eilen radiossa kuulin, kun lähihoitaja kommentoi omaa työtään, että "olen lähihoitaja, eli pyyhin pyllyjä". Kyllä se työ on aika paljon enemmän kuin sitä. Toivon, että sairaanhoitajat, terkkarit, lähihoitajat ja kaikki antaisivat itselleen ja työlleen suuremman arvon. Niinkuin sinä Johanna tunnut tekekevänkin! :)

Vierailija

Hei,

en lukenut muitten kirjoittamia kommentteja mutta halusin vain sanoa että olen samaa mieltä kanssasi! Ja tuosta ulkonäköasiasta, mielestäni ulkonäöstään huolehtiminen kertoo myös asiakkaiden/potilaiden arvostuksesta. En itse haluaisi että minua hoitaisi esim. sairaalassa epäsiistinnäköinen hoitaja.

Kiitos ihanasta blogista!

Vierailija

Mun arvostus hoitotyötä tekeviä ihmisiä kohtaan on viimeisen vuoden aikana noussut hurjasti - vaikka en kyllä mitenkään vähäarvoisena pitänyt hoitotyötä sitä ennenkään. En vain aikaisemmin kenties tiennyt, mitä kaikkea työ vaatii. Ennen joulua isäni sairastui syöpään ja joutui nopealla aikataululla vaativaan leikkaukseen ja raskaisiin syöpähoitoihin. Samalla olen odottanut ensimmäistä lastani - jännittäen, yhden keskenmenon jälkeen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tavannut säännöllisesti terveydenhoitajaa, kätilöä ja sairaanhoitajia. Se, millaista hoitoa isäni on saanut, miten empaattisia ja lämpimiä ja varmoja sairaanhoitajat ovat olleet, millä rautaisella ammattitaidolla he tekevät työtään ja jaksavat jutella potilaalle ja meille omaisille, osaavat hymyillä ja oikeassa kohdassa nauraakin, on ollut huimaa nähdä. Isääni ei ole vain hoidettu, häntä on kohdattu. Ja samoin minua neuvolassa. Syvä kiitollisuus Suomen terveydenhoitojärjestelmää kohtaan tässä väistämättä nousee; kun tajuaa, miten avuton sitä olisi itse, miten vähän ymmärtää syövästä tai sen hoidosta, miten vähän osaa auttaa itseään tai toista, tulee syvästi riippuvaiseksi toisten ammattitaidosta ja jaksamisesta. 

Karua on se, ettei se välttämättä aukene, ennenkuin joku vaikea elämäntilanne pakottaa näkemään asioita uudesta kulmasta. Äärettömän tyytyväinen veronmaksaja musta on kuitenkin tullut.

Teet siis arvokasta työtä! Ja on arvokasta, että puhut näitä ajatuksiasi ääneen.

Iloa kevääseesi ja valoa tuleviinkin iltoihin!

Kaisa

Vierailija

Kiinnostava kirjotus ja pitkälti olen samaa mieltä! Itse olen kuitenkin viime aikoina pohtinut paljon sitä, että miksi kuitenkin hoitajien palkoista pidetään paljon ääntä aika-ajoin (mikä on hyvä asia), mutta sosiaalialan palkat ovat usein vielä alemmat, eikä niistä kovin kukaan pidä meteliä julkisuudessa. Itselläni on korkeakoututkinto ja teen vaativaa lastensuojelutyötä, palkassa ei oikeasti ole hurraamista. Välillä ärsyttää, että kun julkisuudessa puhutaan sosiaali- ja terveysalojen palkoista niin aina puhe on nimenomaan hoitajissa, vaikka on meitä muitakin alan edustajia. Toisaalta taas hämmentävää on, että en itse ole törmännyt oikeastaan lainkaan "ai sä olet vaan niitä sossulaisia" -asenteeseen, vaan koen saavani arvostusta työssäni vaikka ihan perusduunari olenkin. Jokainen työ on arvokas, eikä hoito- ja sosiaalialan ammatit todellakaan missään nimessä vähemmän kuin mikään muukaan! Go kanssa sisaret ja -veljet, go! ;)

 

t. Maisa

Vierailija

Ihan suomalainenkin sh koulutus on todistuksissa käännetty englanniksi bachelor of healthcare. Bachelor tarkoittaakin kandidaattia, eikä maisteria. Mielestäni sh:n tutkinto on kandin tasoinen tutkinto, koska esim. hoitotieteitä opiskellessa jatketaan suoraan maisteri opintoihin.

 

t. bachelor of healthcare, bachelor of midwifery

Vierailija

Itsellä sairaanhoitajan, terkkarin ja tervydenhuollon lisensiaatin paprut, ja täällä Pohjois-Karjalassa ei työtä ole!

Ja vähemmän koulutetut työnantajat katsovat nenä pitkällä papereita. Kun osaisi pitää oman itsetuntonsa kohdallaan ja jättää nirppanokat rauhaan.....

Mukavaa kevättä sinne Norjaan, itse siellä noin parikymmentä kertaa matkaillut Piija.

Vierailija

Arvostan suuresti kaikkia hoitajia. Itse sairaalassa olessani aloin arvostaa entistä enemmän. Yksi juttu jäi vaivaamaan. Miksi niin hyvin koulutetut sairaanhoitajat joutuvat petailemaan petejä yms. eikös työtä voisi helpottaa, jos palkattaisiin sellaisiin töihin vähemmän koulutettuja henkilöitä ja hoitajat voisivat tehdä sitä ihmisen hoitamista? Tsemppiä ja voimia kaikille hoitajille ja kiitos siitä loistavasta työstä, jota teette!

Vierailija

Heippa! Itse eri alan ihmisiä, että en osaa tuohon mitään sanoa. Mutta sitä vain tulin kertomaan, että olen tosi vaikuttunut, kun olen nyt eilisen ja tämän päivän aikana lukenut edellisvuosiesi lähes kaikki postaukset eli kuronut aikaa kiinni. Olipa ihania, valoisia kuvia, kuin olisi hyvän kirjan lukenut! Suosittelen muillekin! -Markki

Vierailija

Kiitos tästä, samanlaisia ajatuksia on täällä kotikoneellakin istuvalla kirurgisella sairaanhoitajalla. Uskon että suurella osalla ihmisistä ei ole hajuakaan mitä kaikkea sairaanhoitajan (tai th:n tai kätilön) työhön kuuluu ja kuinka vaativaa ja raskasta työtä se oikeasti on fyysisesti ja psyykkisesti, kun sitä virheiden tekemisen mahdollisuutta ei oikeasti kiireenkään keskellä tai kolmannen yövuoronkaan aikana olisi, ja kuitenkin ollaan vaan ihmisiä. Lääkäreillä toki ihan vastaava tilanne, en ollenkaan väheksy sitä, mutta nyt on puhe hoitajista. Monella on esimerkiksi se käsitys, että lääkärit tekevät suurimman osan potilaan hoitoon liittyvistä päätöksistä, vaikka todellisuudessa lääkärit vetävät ne isot linjaukset (mitä lääkkeitä saa antaa, leikataanko vai ei, mitä tutkimuksia tehdään), ja hoitajat tekevät kaiken muun, mikä ei todellakaan ole kovin vähän, eivätkä ne kaikki ole helppoja päätöksiä. Esim leikkausten jälkeen hoitajat suunnittelevat ja päättävät miten ja milloin niitä lääkärin määräämiä kipulääkkeitä annetaan, ja miten muuten kipua voidaan hoitaa ja helpottaa, lääkehoito kun ei ole kaikki kaikessa. Leikkauksenjälkeinen kivunhoito ja sen onnistuminen on erittäin pitkälti kiinni myös hoitajan ammattitaidosta. Hoitajat toimivat myös potilaan edunvalvojina, joskus se tarkoittaa sitäkin, että soittaa sen kolmannen kerran lääkärille saadakseen vihdoin perille että potilasta pitää tulla katsomaan nyt, eikä kahden tunnin päästä tms. Monelle on myös yllätys se, että saattaa hyvinkin olla tilanne, ettei pienemmässä (ei-päivystävässä) sairaalassa ole iltapäivän ja aamukahdeksan välillä paikalla yhtään lääkäriä, vaan hoitaja saa tarvittaessa lääkärin kiinni puhelimitse.

Voisin kirjoittaa tästä loputtomiin, mutta ehkä tästäkin jo ymmärtää mitä asiasta ajattelen :)

Vierailija

Hyvä teksti! Minä olin vuoden terveydenhoitoalan koulussa (ei sh vaan toimintaterapeuttikoulutuksessa) ja tuntui että koulussa ihan liikaa korostettiin "meitä ei sitten arvosteta"-asennetta. Että ehkä ne opettajat voisivat vähän muuttaa opetustaan parempaan ja arvostavampaan suuntaan. Meidän tulevien terapeuttien niskaan kaadettiin myös ihan valtavasti paineita, ja korostettiin sitä  miten me oltaisiin sitten ainoita joita potilaan asiat kiinnostavat ja meidän tehtäviimme kuuluisi ihan kaikki pyllyn pesusta kela-lomakkeiden täyttämiseen asti, ja siinä samassa sitten kuntouttaisimme asiakkaan sekä fyysistä että henkistä puolta ja kuulisimme päivittäin miten vähän meitä arvostetaan. :) Olin koulussa vain vuoden, (vaihdoin sitten juurikin opettajakoulutukseen) joten saattoihan se meininki siitä sitten muuttuakin kun heikkohermoiset oli ensin saatu pullautettua pois koulusta :)

Sekava teksti mutta pointtina oli se, että terveydenhoitoalan opettajilla tosiaankin olisi peiliin katsomista että asenteet parantuisivat! :) 

Vierailija

Hei! Taidan nyt kommentoida blogiisi ensimmäistä kertaa, vaikka olen jo pitkään seurannut kirjoituksiasi. Pakko siis kiittää tästä ihanasta, elämänmakuisesta blogista, joka aina saa hyvälle tuulelle ja ajattelemaan asioita uudelta kantilta! :) Vaikka elämäntilanteeni (olen 24-vuotias opiskelija) on sinuun verrattuna varsin erilainen, nautin blogisi lukemisesta suunnattomasti. :)

Ja nyt itse aiheeseen...

Tämän tekstin luettuani, en voinut kuin hämmästellä, miten hyvin osasit pukea sanoiksi ajatukseni tästä aiheesta! Äitini työskentelee Suomessa sairaanhoitajana, joten olen päässyt seuraamaan alaa hyvin läheltä koko elämäni. Ja voin kertoa, että olen ihan äärettömän surullinen ja harmissani juuri noiden mainitsemiesi asioiden vuoksi. Välillä tekisi mieli ravistella suurta osaa terveydenhoidossa työskenteleviä naisia (kuten äitiäni), jotka tekevät täyttä päivää tätä raskasta työtä (liian pienellä palkalla) sekä asettavat AINA (sekä töissä että vapaa-ajalla) muut oman hyvinvointinsa ja terveytensä edelle. Ymmärrän, että terveydenhuollon parissa työskentelevien henkilöiden täytyy olla empaattisia ja toisten hyvinvoinnista aidosti välittäviä. Mutta silloin, kun toisten hyvinvoinnin eteen työskennellään oman terveyden sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, ollaan menty jo liian pitkälle. Ja vastuu tästä kuuluu työnantajille ihan yhtä paljon kuin työntekijöille itselleen.

Toivon, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset kunnioittaisivat itseään enemmän, pitäisivät parempaa huolta omasta hyvinvoinnistaan ja olisivat rohkeampia vaatimaan parempia työskentelyoloja. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan oman itsensä arvostamisesta. Hyvinvoiva henkilö pystyy paremmin auttamaan myös muita. Jos meno jatkuu samanlaisena kuin nyt, suurin osa terveydenhuollon ammattilaisista ei todellakaan jaksa työskennellä eläkeikään saakka, vaan palavat loppuun ennen aikojaan. 

Siksi toivotankin sydämeni pohjasta kaikille seuraavaa: Arvostetaan ja kunnioitetaan enemmän itseämme ja omaa hyvinvointiamme! <3

Vierailija
Johanna Kalastajan vaimo

Hei tää mun on vaan pakko korjata, taisin kirjoittaa pikkusen epäselvästi! Mulla amk:n käyneenä ei oo minkäänlaista tarvetta kutsua itseäni maisteriksi enkä sitä tee -sen verran on vielä jalat maan pinnalla ja järkeä päässä! ;) Puhuin Norjan tilansteesta ja kuvittelin ton jatkavan Norja -osuutta ihan luonnollisesti vertaamalla miten asia täällä Norjassa on. Täällähän koko sairaanhoitajanhoitajan koulutus kaÿdään "universitetissa" ja terkkarin jatko siis Norjassa on maisteri. Vähän niinkuin fysioterapeuttikin on täällä master, Suomessa amk. Juu ei tietenkään amk -tutkintoa voi maisteriksi kutsua, mikäs ihme jäki siinä olisi kun ei se sitä ole ;) Se ei tässä ollut tarkoitus!

En yleensä kommentoi täällä, mutta nyt meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun tämän lui :) En tiedä, mistä nämä tiedot on peräisin, mutta Norjassa sairaanhoitajilla on ihan normaali AMK (høgskule) tutkinto, joka on 3 vuotta. Poikkeuksena on Tromsø/Stavanger, jossa høgskule ja universitet on yhdistynyt, eli siellä voi periaatteessa kouluttautua sairaanhoitajaksi  tai saada terveydenhoitaja/kätilö -erikoistuminen "yliopistossa".

Terveydenhoitaja ja kätilö ei todellakaan ole master koulutuksia vaan ihan ns. erikoistuminen sairaanhoitajatutkinnon lisäksi. Ja ne on ihan AMK -tasoisia (ellei mene noihin yhdistettyihin kouluihin). Myös fysioterapeutti on yleensä ihan vain bachelor ellei halua hieman lisäkouluttautua esim idrettsfysioterapeut on master.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Joo on täällä etelässäkin Universitet i Agder -joka on mun lähin sh -koulutus et ei Tromsø ja Stavanger mitenkään poikkeuksia ole. Mutta siis Norjassahan on aika vähän noita Høgskuleja, että Suomen amk-tasoista koulutusta tehdään täällä "yliopistossa" aika yleisesti. Terkkarin koulutukseen voin laittaa sulle vaikka tän nopeasti napatun linkin sairaanhoitajan jatkokoulutuksista, jotka siis kaikki ovat master... tässä nyt  ei oo just terkkaria, kun sitä ei täällä meillä oo tarjolla, mutta ihan vastaava kuin muutkin sh -jatkokoulutukset: http://www.uia.no/no/portaler/studietilbud/studier/spesialsykepleie

En tiedä mikä mun tekstissä niin väärin oli että kahvit meinas väärään kurkkuun mennä, mut ihan yritin vaan verrata eroja suomalaisen ja norjalaisen koulutuksen välillä.

Vierailija

Erittäin hyvä kirjoitus!

Minä olen aiemmin työskennellyt kaupallisella alalla ekonomina ja olen omakohtaisesti kokenut monien muiden alojen aliarvostuksen työ- ja opiskeluympäristössäni. Statuksella, rahalla ja monella muulla pinnallisella asialla on niin suuri merkitys esimerkiksi juuri kaupallisella alalla, että helposti sorrutaan vähättelemään aloja, joissa nämä asiat eivät ole keskeisiä.

Itse vaihdoin alaa, terveydenhuoltoalalle. Ja voi sitä silmien avautumisen ja hämmästelyn määrää kun ensimmäisessä kesätyössäni tajusin mitä niin lähi- kuin sairaanhoitajatkin todella päivittäisessä työssään tekevät. Aika nopeasti karisi se omaankin mieleen juurtunut  "hoitsu"-asenne ja tällä hetkellä todella arvostan työtänne! Ja minusta on lisäksi hienoa, että on olemassa ammatteja, joissa aito empatien näyttäminen on suotavaa ja sallittua, toisin kuin kaupallisella alalla. Empatia on lähinnä kirosana ja aitous valitettavan usein kateissa.

Ja todellakin, alan arvostus tulisi lähteä myös työntekijöistä itsestään!

Vierailija

Hyvä kirjoitus, Kiitos siitä! Olen itse erikoissairaanhoitajana Oslossa, ollut yli 10 vuotta ja opiskelen parhaillaan työn ohessa hoitotieteen maisteriksi. On pari "teknistä" yksityiskohtaa johon haluan puuttua:

- perinteinen terveydenhoitajakoulutus ei ole Norjassakaan maisteri. Monet työkavereistani (olen lastenosastolla) ovat erikoistuneet terveydenhoitajiksi mutta kukaan ei ole maisteri, juuri viime yönnä juttelimme jouluna-12 valmistuneen terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajahan on täällä erikoistumiskoulutus (pohjana sairaanhoitaja). Hän suunnittelee maisteriopintoja muutaman vuoden sisällä ja siitä mm. keskustelimme.

Maisterinpapereihin vaaditaan Norjassakin erillinen 60 opintopisteen tutkimustyö (maisterityö/ progradu) hyväksytyn teoriaosuuden jälkeen joista vähintään 30 op. on pakollisia hoitotieteen opintoja joista ei saa vapautusta vaikka olisi mikä erikoistumiskoulutus taustalla. Ilman näitä ei ole maisteri. Norjassa kyllä monet erikoistumisalat ovat muuttuneet/ muuttumassa maisteriopinnoiksi mutta opiskeluaika myös pitenee usein kolmivuotiseksi koska erikoistumisopinnot vaativat paljon harjoittelua.(mutta näissä on siis jo vaatimuksena sh:n tutkinto pohjalla).

- minä saan ihan samat pisteet omasta maisterinkoulutuksestani kuin esim. Åbo Akademin maisterit Suomesta. Meillä on monta professoria jotka ovat väitelleet Suomessa (Erikssonin takia), ja heidän maisterinopintonsa Norjassa on hyväksytty ihan täyspainoisesti Suomessa. Yksi näistä "Turun professoreista"  on maisterityöni ohjaaja ja olemme luonnollisesti paljon keskustelleet myös Suomesta ja Suomen hoitotieteen oppilaitoksesta. Hän käykin aina joskus siellä vierailevana luennoitsijana. Kirjoittanut paljon artikkeleita yhdessä Erikssonin kanssa.

- Aikoinani kävin Suomessa AMK:n ja syventävät opinnot lapsiin (10 op.)Silloin meille kerrottiin ettei tämä ole erikoissairaanhoitajakoulutus. Ja sitä ei todellakaan hyväksytäkään sellaiseksi esim. Norjassa, jossa erikoistuminen kestää 1,5 v= 90 opintopistettä jonka kävin sitten erikseen.

Jonkin aikaa sitten meidän sairaalan intensiiviosaston henkilökunta teki opintomatkan Helsinkiin ja olivat aivan ihmeissään että siellä tulee "erikoissairaanhoitajaksi" noiden syventämisopintojen jälkeen. Väitin vastaan, sanoin että he ovat ymmärtäneet väärin- luulin nimittäin että koulutuksessa vaadittaisiin Suomessakin vieläkin 1-2 vuoden erikoistumisopinnot parin vuoden työkokemuksen jälkeen. Tarkistin asian ja olin kyllä aika yllättynyt että näin ei enää ole.?

Minä olen todella ylpeä sairaanhoitajan ammatistani, teen mielestäni ihan huippuarvokasta työtä. Ja minulle on kunnia-asia tehdä se niin hyvin kuin osaan. Ihmisen, potilaan kohtaaminen kaikilla tasoilla on suuri haaste ja luokittelen itseni "syvälliseksi" ihmiseksi, jolle ihmisen ja ihmisyyden  arvostaminen on se suurin asia.

Laitan kuitenkin itseäni, olen aina ollut huippukiinnostunut vaatteista ja muodista ja niin mielestäni työkaverinikin ovat. Tietenkin on aina olemassa niitä joita se ei niin paljon kiinnosta mutta onko se sitten korreloitavissa sairaanhoitajan ammattiin niin siitä en enää olekaan yhtä varma. Itseisarvo se ei kuitenkaan ole.

Joskushan meitä sairaanhoitajia saattaa jopa harmittaa että on liian vähän juhlia joihin saisi panna ihan kunnon gaalamekon jne, mutta jo kauan sitten meidän klinikkamme on keksinyt ratkaisun siihen: me järjestämme omia gaalajuhlia! Naisilla on pitkät mekot, miehillä mustat puvut,  elävää musiikkia jne. Kaikki tulevat jotka kynnelle kykenevät ja nämä gaalajuhlat luovat ihan fantastista yhteishenkeä. Niitä suunnitellaan ja niistä puhutaan...

Elämäni motto on Waltarin: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. 

 

Kaikkea hyvää kevääseesi!

 

T: työn ohessa opiskeleva

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hmm, miten joka paikassa törmään tohon master -nimitykseen kun näistä opintoasioista luen, voiko tässä olla uusia ja vanhoja käytäntöjä... Ilmeisesti terkkariin on lisätty toi master -oppgave kun sitä masterina koulujen sivuilla mainostetaan? Tottakai koulutuksessa on eroja, mut siis... kyllähän täällä väitetään sairaanhoitajan jatkotutkintojen olevan masterita. Koulutusohjelmissa ja yliopistojen sivuilla.

Vierailija

Moikka! 

Tosi hyvä kirjoitus!

Oon sairaanhoitajaopiskelija Suomesta, ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa; monet on aika väsyneitä työhönsä eikä ehkä pidä huolta itsestään ja ulkonäöstänsä. Että totta se on, arvostusta täytyy osata ansaitakin. Ja välillä sitä näkee kurjaa käytöstä myös hoitoalan ammattilaisen puolelta. :/ Tsemppiä opiskeluun! 

Vierailija

Minä kyllä arvostan hoitajia ja luulen, että yleisesti ottaen heitä arvostetaan todella paljon. Tiedämme heidän tekevän suhteellisen pienellä palkalla naisvaltaisella alalla paljon töitä. Minusta riittää, että hoitaja on siisti, ei siinä tarvitse olla täydessä meikissä. Saako sitä edes olla? En ole itse hoitaja, mutta olen kuullut ettei esim. kynsilakkaa saa olla. 

Kai näissä työmäärissä ja palkoissa on yleisesti ottaen ero välillä Norja-Suomi yleisessä palkkatasossa ja elintasossa.  Norjan bruttokansantuote on huomattavasti korkeampi kuin Suomen, kyse on kuitenkin öljyntuottajavaltiosta. 

 

Vierailija

Hei. Meillä on tylsät pyjaman oloiset työasut. Ja ne vaihdetaan joka vuoroon. Korut voi olla vaatimattomia, jotka eivät tartu. Tekokynnet, kynsilakat ja kellot, sormukset ja rannekorut... kyllä te tiedätte... nehän ovat infektioriski! Työpaikallamme on paljon kauniita hyvinhoidettuja päitä ja käsiä. Työasulle ei paljon voida. Vilutakitkin on aivan karmeita. Kädet on täynnä työtä ja aina on avuntarvitsijoita. Ei tarvitse arvostusta kerjätä.

nimim. ylpeä ammatistaan

Vierailija

Hyvä! Just noin! Mä kanssa aina sanon että peruskoulusta suoraan kopiokoneen luo, ja silti palkka enemmän kuin mulla, terveydenhoitajalla! Ja toi virhe juttu on toinen mitä kanssa sanon, ei tässä työssä voi sanoa että oho, tulikin väärä rokotus, mutta ei se mitään, otetaan uusi, niinkuin kopiokoneen käyttäjä voi sanoa.. T. Terveydenhoitaja neuvolasta

Vierailija
Vierailija

Hyvä kirjoitus, Kiitos siitä! Olen itse erikoissairaanhoitajana Oslossa, ollut yli 10 vuotta ja opiskelen parhaillaan työn ohessa hoitotieteen maisteriksi. On pari "teknistä" yksityiskohtaa johon haluan puuttua:

- perinteinen terveydenhoitajakoulutus ei ole Norjassakaan maisteri. Monet työkavereistani (olen lastenosastolla) ovat erikoistuneet terveydenhoitajiksi mutta kukaan ei ole maisteri, juuri viime yönnä juttelimme jouluna-12 valmistuneen terveydenhoitajan kanssa. Terveydenhoitajahan on täällä erikoistumiskoulutus (pohjana sairaanhoitaja). Hän suunnittelee maisteriopintoja muutaman vuoden sisällä ja siitä mm. keskustelimme.

Maisterinpapereihin vaaditaan Norjassakin erillinen 60 opintopisteen tutkimustyö (maisterityö/ progradu) hyväksytyn teoriaosuuden jälkeen joista vähintään 30 op. on pakollisia hoitotieteen opintoja joista ei saa vapautusta vaikka olisi mikä erikoistumiskoulutus taustalla. Ilman näitä ei ole maisteri. Norjassa kyllä monet erikoistumisalat ovat muuttuneet/ muuttumassa maisteriopinnoiksi mutta opiskeluaika myös pitenee usein kolmivuotiseksi koska erikoistumisopinnot vaativat paljon harjoittelua.(mutta näissä on siis jo vaatimuksena sh:n tutkinto pohjalla).

- minä saan ihan samat pisteet omasta maisterinkoulutuksestani kuin esim. Åbo Akademin maisterit Suomesta. Meillä on monta professoria jotka ovat väitelleet Suomessa (Erikssonin takia), ja heidän maisterinopintonsa Norjassa on hyväksytty ihan täyspainoisesti Suomessa. Yksi näistä "Turun professoreista"  on maisterityöni ohjaaja ja olemme luonnollisesti paljon keskustelleet myös Suomesta ja Suomen hoitotieteen oppilaitoksesta. Hän käykin aina joskus siellä vierailevana luennoitsijana. Kirjoittanut paljon artikkeleita yhdessä Erikssonin kanssa.

- Aikoinani kävin Suomessa AMK:n ja syventävät opinnot lapsiin (10 op.)Silloin meille kerrottiin ettei tämä ole erikoissairaanhoitajakoulutus. Ja sitä ei todellakaan hyväksytäkään sellaiseksi esim. Norjassa, jossa erikoistuminen kestää 1,5 v= 90 opintopistettä jonka kävin sitten erikseen.

Jonkin aikaa sitten meidän sairaalan intensiiviosaston henkilökunta teki opintomatkan Helsinkiin ja olivat aivan ihmeissään että siellä tulee "erikoissairaanhoitajaksi" noiden syventämisopintojen jälkeen. Väitin vastaan, sanoin että he ovat ymmärtäneet väärin- luulin nimittäin että koulutuksessa vaadittaisiin Suomessakin vieläkin 1-2 vuoden erikoistumisopinnot parin vuoden työkokemuksen jälkeen. Tarkistin asian ja olin kyllä aika yllättynyt että näin ei enää ole.?

Minä olen todella ylpeä sairaanhoitajan ammatistani, teen mielestäni ihan huippuarvokasta työtä. Ja minulle on kunnia-asia tehdä se niin hyvin kuin osaan. Ihmisen, potilaan kohtaaminen kaikilla tasoilla on suuri haaste ja luokittelen itseni "syvälliseksi" ihmiseksi, jolle ihmisen ja ihmisyyden  arvostaminen on se suurin asia.

Laitan kuitenkin itseäni, olen aina ollut huippukiinnostunut vaatteista ja muodista ja niin mielestäni työkaverinikin ovat. Tietenkin on aina olemassa niitä joita se ei niin paljon kiinnosta mutta onko se sitten korreloitavissa sairaanhoitajan ammattiin niin siitä en enää olekaan yhtä varma. Itseisarvo se ei kuitenkaan ole.

Joskushan meitä sairaanhoitajia saattaa jopa harmittaa että on liian vähän juhlia joihin saisi panna ihan kunnon gaalamekon jne, mutta jo kauan sitten meidän klinikkamme on keksinyt ratkaisun siihen: me järjestämme omia gaalajuhlia! Naisilla on pitkät mekot, miehillä mustat puvut,  elävää musiikkia jne. Kaikki tulevat jotka kynnelle kykenevät ja nämä gaalajuhlat luovat ihan fantastista yhteishenkeä. Niitä suunnitellaan ja niistä puhutaan...

Elämäni motto on Waltarin: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. 

 

Kaikkea hyvää kevääseesi!

 

T: työn ohessa opiskeleva

 

Aivan, niissä on eroja. Vieläkin on tavallisia erikoistumisopinnont ilman että tulee master:

http://www.hioa.no/Studier/HF/Evu/barnesykepleie

tai helsesøster:

http://www.hioa.no/Studier/HF/Evu/Helsesoster?gclid=COeL6Ifo3rUCFcF6cAodJnoAWw

Täällä voi opiskella terveydenhoitajaksi ja saada "maisterin paperit" jos jatkaa siis del 2:

http://www.hib.no/studier/studie.asp?studieID=HSH

Nyt yövuoroon...

 

 

 

Vierailija

Vielä viimeinen lisäys: mun tietämättömyys asiasta varmaan johtui siitä että Oslossa ei vielä järjestetä noita koulutuksia niin että tuo master sisältyisi siihen...(ainoastaan geriatrinen on tällä hetkellä) joten kaikki mun tutut ja ystävät ovat käyneet nuo "normaalit":). Kohta varmaan muuttuu täälläkin, saa nähdä, todennäkäisesti.

Hyvää viikonlopun loppua:)

 

Vierailija

Tuliko se mun viesti että tietämättömyyteni alueella johtuu ilm. siitä että Oslossa tarjotaan tällä hetkellä vain ger.erikoistumista masterina. Sen vuoksi kaikki ystävät ja tutut ovat käyneet tuon perinteisen. Varmaan muuttuu täälläkin kaikki erikoistumiset pikkuhiljaa mastereiksi, on siitä ollut puhetta. 

Hyvää illanjatkoa sinulle! Jos tämä nyt tuli tuplana ja pystyt poistamaan ylimääräisen saat mielellään tehdä sen. 

Ps. Olen varma että olet ihastuttava terkkari!! Onnekkaat perheet ja lapset kun saavat tulla luoksesi.

Vierailija

Olen viime aikoina kauhistellen kuunnellut akateem.koulutettujen soster-alan työkavereideni melkoisen halventavia kommentteja erilaisista koulutuksista tällä alalla, mm. "on se hirveää, että sosionomit (amk) hoitavat nuoria nuorisopsykiatrian poliklinikalla" (itse mietin, mitä hirveää siinä on, jos tekevät työnsä hyvin - kuka voi määritellä että vain yliopistosta valmistuneet osaavat hoitaa mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria..) sekä "terveydenhuollon maisterithan on kaikki SAIRAANHOITAJIA, se on sairaanhoitajien ammatti" (so what, tarkoittaako se siis sitä, että myös terveydenhuollon maisterin paperit ovat sitä samaa 'vessapaperia' kuin kaikki amk-paperit, vain siksi, että monet sh:t jatkokouluttautuvat näin?) jne. Olen ollut lähinnä järkyttynyt siitä, miten nämä muka-näennäisesti-fiksut ihmiset jakavat ihmisiä kahteen eri luokkaan: akat.koulutettu/ei-akat. koulutettu, vaikka työn vaativuuden taso olisi sama ja henkilöiden suoriutumistaso myöskin siinä sama! Mutta tällaista kun kuulee, ymmärtää helposti sen, miksi arvostus on niin matalaa - nämä ennakkoluulot istuvat näköjään hyvin tiukassa ja monilla tuntuu olevan kova tarve vetää raja-aitaa amk/yliopisto (kuten tässäkin keskustelussa on tullut esille).

Vierailija

Ammatti,koulutus,työ,palkkaus,arvostus! Kohdallasi ei ole ihan samat tuntemukset, noin bloggauksen perusteella. Anna itsellesi arvostus ihan oman persoonan perusteella.Blogin perusteella ei tunnu oikealta,että valitat esim palkan suuruudesta.Se ei ole uskottavaa."Kello näkyy ja tukka on hyvin".Suomessa on vielä huonompi palkkaus ja työ voi olla vaativampaa.On monia aloja, joissa tulosta on tehtävä oikeasti.On oltava hyvin monitaitoinen jne Palkkaus tulee tavoitteisiin pääsyn mukaan.Ystävällisesti Ravtj / ST esimies

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

En oikeastaan valittanut itseni puolesta kuten tossa alkuvaiheilla mainitsinkin; koko ammattikunnan puolesta. Ja etenkin teidän suomalaisten hoitajien puolesta. Ja verrata Norjaan, jossa nää asiat on paljon paremmin. Mulla on itselläni ihan kohtuu palkka, en valita itseni puolesta. Mutta kun mulla on näinkin suosittu blogi ajattelin käyttää sitä tällaisen hyvän ja hyödyllisen asian puolesta; saada hoitajien ääntä kuuluviin. Eli suoraan sanottuna epäreilua tulla sanomaan "kello näkyy ja tukka hyvin" tähän, pitäiskö mun sit vaan olla hiljaa hoitajien oloista kun mulla on tää blogi..?. En tainut yymärtää ;)

Vierailija

"Täällä Norjassa sairaanhoitajakoulutukseen haetaan about yhtä paljon kuin opettajaksi ja pääsyvaatimukset ovat suunnilleen samat. "

Jos halusit verrata sairaanhoitajakoulutusta koulutukseen, jota arvostetaan enemmän vaikka on paperilla yhtä suosittu kun edellä mainittu niin täytyy mainita, että käsityksesi on hyvin suomalainen. Norjassa opettajan koulutus ja opettajan ammatti eivät ole läheskään yhtä arvostettuja kuin Suomessa. Ja mikä hulluinta, Norjassa monet opettajista ovat kouluttautuneet vain amk tasolla mikä usein selittääkin Norjan huonot tulokset eri maiden koulutusjärjestelmiä vertailtaessa.  

 

Vierailija

Jossain kommentissa oli noista erikoisssairaanhoitajista. Ennen AMK aikaa Suomessa luettiin ensin perussairaanhoitajaksi ja sitten erikoistuttiin, kun oli oltu jonkun aikaa työssä. Tais olla se perus tutkinto silloin 3 vuotinen. Nykyään ei varsinaisesti enää valmistu erikoissairaanhoitajia, mutta omilla valinnoillaan voi painottaa jotain tiettyä osa-aluetta. Ja opinnot on sen 3,5 vuotta. Terkoilla 4. Ja me terkathan ollaan terveyden edistämiseen erikoistuneita sairaanhoitajia. (Aika harvoin enää näkee työpaikkailmoituksissa, että haetaan johonkin tiettyyn erikoistunutta sh:ta. ) Työpaikkakohtaisella työhön perehdyttämisellä taataan se, että hoitaja osaa kulloisessakin työpisteessä siellä tarvittavat taidot. 

Tosi on, että arvostus lähtee meistä itsestä. Mutta ikävä kyllä, toisinaan, kun hoitajat yrittää saada äänensä kuuluviin ja haluaa korjata puutteita työpaikoilla esimerkiksi hoitajamäärissä ja sitä kautta hoidon laadussa, käännetään asia niin, että työntekijät ovat heittäytyneet hankaliksi ja valittavat turhasta. 

Yhdessä työpaikassahan tässä viime vuonna oli kuntatason päättäjä palveluntarjoajan johtajan kanssa seuraamassa osan yövuorosta hoitajien työtä palvelutalossa. Aamulla tv-haastattelussa kuntapäättäjä totesi yöhoitajalle, että en mä nähnyt sun juoksevan kertaakaan, enkä olevan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Silloinko on kiire, kun hoitaja juoksee tai jakaantuu kahteen paikkaan yhtä aikaa? Ja todellisuudessa tuona yönä tämä kysyeinen hoitaja oli tavallaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, kun toinen yökkö tarvitsi apua omiensa kanssa ja tämä riensi sinne apuun, joutuen jättämään siksi aikaa omat valvottavat osastonsa hetkeksi ilman hoitajaa. Sitähän ei katsoja tiennyt, jos ei tuntenut talon tapoja sisältä päin. 

Minusta oli aika surullista kuultavaa tässä vuoden vaihteessa julkaistu kysely, joka oli tehty hoitajille. Alle puolet hoitajista haluaisi, että hänen omia vanhempiaan hoidettaisiin omalla työpaikalla, koska he kokevat, ettei hoidon laatu ole riittävä! 

Meille hoitajille täytyisi taata mahdollisuus hoitaa ja tehdä työ kunnolla! Opiskeluaikana työharjoitteluissa näki selvästi sen, että todella monessa työpaikassa ei ole mahdollisuutta tehdä hoitotyötä niin, kuin sitä haluaisi tehdä. Siten, kun on ajatellut hakeutuessaan alelle. 

Sairaalatyössä työ on monesti niin hektistä, ettei mitään kunnon hoitosuhdetta pysty luomaan asiakkaisiin, koska hoitoajat ovat lyhyet ja lyhenevät entisestään. Kotihoidossa tuntee usein jättävänsä asiakkaan heitteille, kun poistuu hänen kotoaan. Toki voin sen hetken minkä kohtaan asiakkaan tehdä työni hyvin ja suurella sydämmellä, mutta jos asiaa alkaa ajattelemaan syvällisesti, ei yöllä tule uni silmään, koska usein tuntuu, että olisi halunnut tehdä enemmän kuin mihin on mahdollisuus. 

 

Vierailija

Kiitos kalastajan vaimo , blogisi on katalysoinut ammattikunnan ja vahan muidenkin asiasta kiinnostuneiden kesken hienon ja informatiivisen keskustelun . Tallainen sosiaalinen media on parhainta naisten lehden sivuilta pikattua. Psykiatriaan erikoistuneena, entisena sairaanhoitajana nyt elakelaisena ,panen korteni kekoon: ammatin arvostuksesta. Mielestani tyon arvostaminen ja tyo tyyytyvaisyys lahtee omasta itsesta,kun tietaa tehneensa tyon hyvin ja joskus viela palkaksi saa potilaan/asiakkaan tai omaisen kiitoksen , on silloin tyopaiva paattynyt onnellisesti.  Positiivisuus kehittaa hyvaa energiaa. ja  hyvan energian voimalla voi antaa kiitoksen myoskin kolleegalle,   jos han on sen mielessasi ansainnut. Muutos alkaa itsesta.  Palkkaluokan nousemiseen tarvitaan ammattiliittoa.

Vierailija

 

Joo, tuohon akateemikko/ei-akateemikkoon on sen takia helppo vetää raja, koska se on "tuttu, vanha ja turvallinen". Minusta olisi todella törkeää ja epäoikeudenmukaista, jos kunnioittaisin esim. juuri sairaanhoitajaa enemän kuin vaikka kassaneitiä, kampajaa, putkimiestä, poliisia jne. Miten ikinä perustelisin toisenlaisen ratkaisun?! Koska te teette "niin todella rankaa työtä"? EI onnistu. Rankaa työtä tekee NIIN moni ei-sairaanhoitajakin. Kunnioitan ja arvostan JOKAISTA laillista, rehellistä työtätekevää ihmistä samalla tavalla. Ilman heitä mikään ei toimisi. Akateemikko saa minulta vielä " erikoislisän" arvostusta. Ei enempää, mutta ei varmasti vähempääkään.

Jos oikein miettii, mistä tuo mahdollinen sairaanhoitajien aliarvostus saataisi johtua, niin mieleeni tulee yksi esimerkki vuosien takaa. Joskus 90-luvulla televisiossa pyöri sarja nimeltä "Ruusun aika". Itse olin pieni tyttö tuolloin ja minusta perheen isä Esko Ruusunen oli upea ihminen; lääkäri, huumorintajuinen ja huolehtiva perheen isä. Eräässä jaksossa, missä mietittin perheen nuorimman mahdollista "psyykkistä sairautta", joka koulussa opettaja/terkkari oli ottanut puheeksi, totesi Esko suurin piirtein näin: "Kyllä kai minä tiedän asiat paremmin, kuin joku saat....an terveydenhoitaja". Justä näin! Tällanen pyöri siis televisiossa, supersuosotussa sarjassa. Niin typerä kuin tuo esimerkkinä onkin, niin aivan varmasti ruohonjuuritasolla on myös tällaisia ongelmia. Tuo sarjahan kuvasi siis niin todellisesti sen ajan perheitä. Noinko monissa perheissä (ilman lääkäri-isääkin) ajateltiin? Jos niin oli, niin toivon todella, että niin ei ole enää.

Jos te sairaanhoitajat haluatte muutosta, niin te tarvitsette ASIA-argumetteja. "Akkojen-kälkätys" ei auta ja tunteet (niin kyneleet kuin nyrkin heiluttamisetkin) voitte jättää myöskin narikkaan. Kun joskus "suuren pöydän" ääressä ratkaust tehdään, niin vain ASIA-argumentit ratkaisevat. Niitä on täällä(kin) aivan liian vähän. Kuunnelkaa mitä toisinajattelijoilla on sanottavaa, kuunelkaa, miksi jotkut ihmiset ajattelevat toisin, mistä se johtuu, mistä se on saanut juurensa. Älkää heti teloittako, vaan kunnelkaa ja sen jälkeen miettikää ASIA-argumentteja, mieluiten sellaisia, jota ei voi vasta-argumetilla kaataa. Yrittäkää VAKUUTTAA vastapuoli.

Yksi ASIA-argumentti oli mielestäni aika hyvä; "mitä, tehdä kun kukaan ei enää honojen olojen/palkkojen takia halua sairaanhoitajaksi?". Se on ongelma. Mutta valitettavasti siihen voi sanoa, että valtioilla on tilastonsa, josta nähdään, miltä hakijalukumäärät näyttävät ja niin kauan kuin tuo luku ei ole huolestuttava, niin asiaan ei tämän tiimoilta ole aihetta puuttua. Vasta-argumettina voisitte esim. sanoa, että kansantaloudellisesti teidän työnne on todella tärkeää, koska suuret ikäryhmtä vahentuvat ja työvoima loppuu. On siis tärkeää, että jokainen "Matti ja Maija" on terve ja työkykyinen. Onko näin, sen tietää vain kansantaloustieteilija. En ole kansantaloustieteilijä, joten en tiedä.

Esimerkiski tällä tavalla te  volisitte yrittää edetä ongelmassanne. Muutoin lienee vaikeaa jolllei mahdotonta.

T: Mrs.Brown

Vierailija

Totta. Tuossa olikin hyvä kommentti,  että ihmiset eivät arvosta asioita joita saavat ilmaiseksi. Jos pitäisi miettiä kaksi kertaa että menenkö terveystarkastukseen tai 8000 euron leikkaukseen, niin arvostettaisiinko sieltä saatua ammattitaitoa ja apua enemmän. Onneksi olen kuullut monen hakeutuvan hoitoalalle, koska työssä täytyy olla tarkoituskin. Hoitajat eivät arvosta riittävästi itseään/omaa ammattiaan, niillä on siellä leikkaussalissa niin helppoa, kun käyvät kaikki samaan aikaan kahvilla. Niillä on vuodeosastolla helpompaa kun pääsevät irti töistä helpommin, täällä tarvitsee osata enemmän niin on hyvä että on pari euroa parempi palkka. Lääkärinvalassa sanotaan että suhtaudun kunnioittavasti kollegoihini, lisättäisiinkö se hoitajien valaan myös.

Vierailija

Ihana lukea tällaista tekstiä ihan törkeen pitkän ja kiireen viikonlopun loppupuolella( toisin yksi yö vuoro vielä tiedossa), ehkä minä tämän voimin jaksan senkin tehdä hymyssä suin! :) terveisiä. akuutti osastolta suomen lapista

Vierailija

Keväiset terkut Tampereelta! 

blogisi on yhtä viihdyttävä kuin hetki ystävän kanssa teekupin äärellä. Kiitos, kun nostit tämänkin aiheen pöydälle. Olen itsekin terkka ja sairaanhoitaja työterveyshuollon puolella ja tämä alamme, 'vain' alkuliite tympii usein. 

Arvostus kasvaa itsearvostuksesta, joten yritetään näyttää esimerkkiä!

 

Auringonsäteitä arkeen;

Johanna

Vierailija

Hei Johanna,

olen hoitajan tytär ja lääkärin vaimo, olen koko elämäni seurannut terveydenhuoltoa sivusta ja nähnyt sen monimuotoisuuden. minun ei ole edes tarvinnut oppia arvostamaan terveydenhuollon ammattilaisia, se on osa minuutta. Hoitajat tekevät valtavan haasteellista työtä ja esim. terveyskeskuksissa saa todella laittaa ammattitaitonsa peliin, jos vain uskaltaa. (Hoitajiakin kun tuntuu olevan moneen junaan, niitä jotka haluavat päästä vähällä ja niitä jotka todella uskovat itseensä, tekevät työnsä itseään kunnioittaen ja innolla osoittaen aitoa kiinnostusta potilasta ja tilannetta kohtaa, eikä vain kommentoiden "ei me nyt lähdetä tuollaisia toimenpiteitä tekemään, kun ei ole pakko". Toisin sanoen hoitajien työ on jatkuvaa aallon harjalla olemista, kouluttautumista ja halua olla todella hyvä.( Ja tähän laajaan kirjoon mahtuu tietenkin kaikenlaisia ihmisiä ja tapoja tehdä työtä.)

Puolisoni sanoo usein, että ilman hyvää hoitajaa työpäivät ovat usein yhtä kaaosta. Älykkäät hoitajat ottavat tilanteen haltuun, toimivat yhteistyössä ja ovat täydellinen oikea käsi esimerkiksi päivystystyössä. Uransa aikana hän on nähnyt kaikenlaisia lääkäreitä ja hoitajia ja siten oppinut todella arvostamaan tasavertaista työyhteisöä, jossa lääkärillä on omat työt, hoitajilla omat ja jossa molemmat työskentelevät yhdessä parhaalla mahdollisella osaamisellaan potilaan parhaaksi. (Työpaikat, jossa hoitajat joutuvat tekemään lääkärin töitä tai lääkärit hoitajien töitä ei ole tasapainossa) 

Karvat nousevat pystyyn tilanteissa, joissa ihmiset haukkuvat, morkkaavat ja ikävästi arvostelevat terveydenhuoltoa ja sen henkilökuntaa, usein täysin syyttä. Ne jotka eivät tiedä hoitokäytännöistä, sairauksista ja niiden hoitamisesta, työn vaativuudesta ja haasteellisuudesta ovat ne jotka kärkkäimmin arvostelevat. Keskustelupalstoilta ja lehdistä/netistä ja naapureilta kuullut diagnoosit vaihtuvat pettymykseen eli toisin sanoen huonoon hoitoon potilaan mielestä. "Menen yksityiselle hoidattamaan itseni kuntoon kun julkisella puolella ei osata"- kommentit tuntuvat olevan kauppojen käytävillä kaikuvia juttuja. Surullista..!

 

Mutta yhtä kaikki, vain jokainen sydämessään tietää oman osaamisensa ja motiivinsa omaan työhönsä. Enkä osaa sanoa tekeekö leikkurissa henkilökunta arvokkaampaa työtä kuin esimerkiksi tk-sairaalassa..? Luulen ettei, (aika harva vaihtaisi paikkaa päittäin ja jos vaihtaisi, osaisi varmasti arvostaa toisen työtä). 

Kiitos hienosta blogista, ja selkäsuorana kohti työn haasteita :) 

 

-hanna

 

Vierailija

Aurinkoiset terveiset Helsingistä ja kiitos ihanista kuvista!

Uskoisin että ne jotka aliarvostavat hoitajia eivät ole koskaan olleet tilanteessa, jossa he itse tai rakas läheinen olisi ollut sairaanhoidon tarpeessa... Mutta kyllä kaikki jotka ovat olleet vakavasti sairaana tai surusta ja huolesta kipeänä siinä vierellä, arvostavat sitä osaavaa, empaattista ja upeaa hoitohenkilökuntaa jotka elävät siinä tilanteessa mukana, ja omalta osaltaan tukevat paranemisprosessia. 

Teette suunnattoman arvokasta työtä sairaanhoitajat, lastenhoitajat, terveydenhoitajat ja kaikki hoitoalan työntekijät. Me asiakkaat olemme kiitollisia siitä että olette alalle kouluttautuneet.

Terkuin,

Tiina

Vierailija

Nyky-yhteiskunnassa arvostetaan enemmän kylmiä arvoja, rahaa ja materiaa, kuin inhimillisyyttä. Raha vaikuttaa paljon myös hoitotyössä, ainakin Suomessa potilaat joutuvat jonottamaan hoitoa ja heitä pompotellaan hoitopaikasta toiseen, joten ymmärrän kyllä, jos tällaisen kohtelun kokeneet eivät hoitotyön tekijöitä niin paljon arvosta, vaikka tilanne ei suoraan hoitajista johtuvaa olisikaan.

Työskentelen itsekin sairaalassa ja tiedän miten tärkeää työtä tehdään, joka ammattiryhmässä, ei vain hoitajat, mutta jatkuvat organisaatiomuutokset ja tehostaminen eivät voi olla näkymättä päivittäisessä työssä. Lähi- ja tuttavapiirissäni on useita tilanteita, joissa hoitoketju ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja potilashan näissä kärsii ja se ei varmasti ole omiaan lisäämään alan arvostusta. Hyvää hoitoa saaneet varmasti arvostavat hoitajiaan.

Televisiosta tuli mielenkiintoinen dokumentti Ruotsista. Siinä kerrotaan mm. kuinka monisairas infarktipotilas ei saa paikkaa sydänosastolla, koska dementian takia hänet luokitellaan ns. vaikeahoitoiseksi ja paikka halutaan varata helppohoitoisemmalle potilaalle. Huolestuttava suuntaus :(

http://areena.yle.fi/tv/1814096

Valitettavasti ohjelma on katsottavissa vain Suomessa.

Vierailija

Iselläni arvostus sairaanhoitajien työtä kohtaan on noussut huimasti sen jälkeen kun sain kroonisen sairauden dioagnoosin ja olen alkanut käynyt säännöllisesti hoidoissa: olen saanut ammattitaitoista hoitoa ja nähnyt, miten henkisesti ja sosiaalisesta vaativaa, fyysisesti raskasta työtä sairaanhoitajat jaksavat tehdä hymy huulilla ja yhteenhiileen puhaltaen! En sano, etten olisi ennen sairaanhoitajien työtä arvostanut, mutta nyt kun on omakohtaisesti päässyt seuraamaan heidän työtään, osaa sitä arvostaa aivan eri tavalla. Itsestäni sairaanhoitajan työhön ei olisi! Sairaanhoitajien huono palkka on todellla iso epäkohta: työn vaativuus ei todellakaan näy palkassa!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Wohou miten hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja! Pistäkää vaan lisääkin tulemaan jollette oo vielä viikonlopun aikana ehtineet tänne blogimaailmaan, ihan innolla luen ja seuraan tätä :) Kiitos ja kumarrus mun puolesta!

Vierailija

Otanpa nyt kantaa tähän jokaisen ammatin arvostamiseen, vaikka varmasti monia kommentillani ärsytänkin. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole ihan oikein verrata sairaanhoitajan työtä vaikkapa kassaneidin tai siivoojan työhön, näissä kun ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai erityisosaamista. Kuka tahansa koululainenkin voi kesätyökseen tehdä esim. siivoojan tai kassaneidin työtä. Toki näitäkin työtä ja niiden tekijöitä tarvitaan, ja näissä töissä on omat hyvät puolensa, esim. ettei ole tarvinnut opiskella ja ettei työt kauheasti vaivaa mieltä enää kotona eikä vastuu muutenkaan hirveästi paina, eli on henkisesti vähän kevyempää työtä. Älkäämme kuitenkaan verratko, että esim. siivoojia ja kassaneitejä pitäisi arvostaa, kuten esim. terveydenhoitajia. Ihan vaikka jo siksi, että kassaneidit ja siivoojat voivat tehdä työssään lukuisia virheitä ja voivat olla ajatuksissaan vaikka kukkaniityillä. Jotenkin kun nykymaailmassa työn tekeminen ei enää ole itsestäänselvyys, niin tuntuu että niitä (harvoja!) jotka ylipäänsä viitsivät työtä tehdä, pitäisi ihan siitä syystä arvostaa... Jokatapauksessa, itse olen insinööri, mutta alleviivan kyllä jokaisen Johannan sanan.

Vierailija

En haluaisi vaikuttaa tiukkapipoiselta, mutta kysyn silti ihan näin sh-kollegana, joka arvostaa työtään ja on sitä mieltä, että jokainen antaa itsestään joko arvostettavan tai ei-arvostettavan kuvan, eikö bloggaaja voisi kirjoittaa hieman parempaa kieltä? Ymmärrän, että tarkoitus on olla rento, mutta kyllähän "rennosta tekstistä" helposti saa myös hieman yksinkertaisen kuvan.

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Hei, voisin tottakai kirjoittaa korrektimpaa kieltä. Olisi myös mahdollista käyttää vain värejä musta, valkoinen ja beige ja olla sivistynyt ja arvokas rouva. Koska blogissa (onnekseni) on kuitenkin mahdollisuus käyttää vapaamuotoista kieltä, pitäydyn tulevaisuudessakin tässä. Ehkä pelko yksinkertaiseksi leimaamisesta ei ole minun kohdallani suurempi kuin halu ja into tehdä rentoa blogia juuri parhaaksi kokemallani tavalla. Toivottavasti minä puolestani en tällä kommentillani vaikuta näsäviisaalta, en vain voinut vastustaa kiusausta ;)

Vierailija

Hyvä kirjoitus ja paljon asiaa myös täällä kommettipalstalla. Itsestäni tuntuu, että lähes koko amk-koulutustaso on nykyisin aliarvostettua, alasta riippumatta. Kyllä Suomessakin vallitsee vahva hierarkia koulutustason mukaan ja yliopistokoulutusta arvostetaan aina enemmän. Vaikka yliopistossa monella humanistisella alalla pääsee kuitenkin suht helposti opinnoissa eteenpäin... Itse olen amk-tason insinööri ja työskentelen suunnittelijana rakennuspuolella. Myös me koemme olevamme aliarvostettuja, varsinkin palkkauksen suhteen ;) Kaikkien ammattikuntien sisällä on näitä samoja ristiriitoja, työn vaativuuden, vastuullisuuden ja siitä saatavan korvauksen suhteen.

Sairaanhoitajien huonosta palkkauksesta Suomessa aina puhutaan, mutta minulla ei kuitenkaan ole mitään käsitystä minkälaista palkkaa he saavat? Voisiko joku alalla oleva valaista asiaa? Itse tosiaan työskentelen insinöörinä yritysmaailmassa ja tällä hetkellä, 6-7 vuoden työkokemuksella palkkani on n. 2800 €/kk. Kovin paljon yli 3000 € en tule koskaan pääsemään.

-Marie

Vierailija

En tiedä Norjan systeemistä, mutta Suomessa maistereita valmistuu yliopistosta. Täällä sairaanhoitaja/terveydenhoitaja on amk koulutus ja yliopistossa voi sitten jatko-opiskella noilla pohjilla hoitotieteiden maisteriksi. Jokatapauksessa hieno ja tärkeä koulutus, oli nimi nyt mikä tahansa!

Vierailija

Word, Johanna! Mä NIIN komppaan sua! :) Mahtavaa ku jaksoit kirjottaa noi ajatukset sanoiksi! Toivo vuoden vanha terkkari ^^

Vierailija
Vierailija

Otanpa nyt kantaa tähän jokaisen ammatin arvostamiseen, vaikka varmasti monia kommentillani ärsytänkin. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole ihan oikein verrata sairaanhoitajan työtä vaikkapa kassaneidin tai siivoojan työhön, näissä kun ei vaadita minkäänlaista koulutusta, kokemusta tai erityisosaamista. Kuka tahansa koululainenkin voi kesätyökseen tehdä esim. siivoojan tai kassaneidin työtä. Toki näitäkin työtä ja niiden tekijöitä tarvitaan, ja näissä töissä on omat hyvät puolensa, esim. ettei ole tarvinnut opiskella ja ettei työt kauheasti vaivaa mieltä enää kotona eikä vastuu muutenkaan hirveästi paina, eli on henkisesti vähän kevyempää työtä. Älkäämme kuitenkaan verratko, että esim. siivoojia ja kassaneitejä pitäisi arvostaa, kuten esim. terveydenhoitajia. Ihan vaikka jo siksi, että kassaneidit ja siivoojat voivat tehdä työssään lukuisia virheitä ja voivat olla ajatuksissaan vaikka kukkaniityillä. Jotenkin kun nykymaailmassa työn tekeminen ei enää ole itsestäänselvyys, niin tuntuu että niitä (harvoja!) jotka ylipäänsä viitsivät työtä tehdä, pitäisi ihan siitä syystä arvostaa... Jokatapauksessa, itse olen insinööri, mutta alleviivan kyllä jokaisen Johannan sanan.

Olikin just niin insinöörin kommentti!

Siivojilla, jos joillakin tarvii henkistä kanttia, koska työ on niin rasittavaa ja haasteetonta, että kokoajan meinaa mielenterveys pettää :D 

t.siivooja

 

Vierailija

Kuten joku muukin on yllä tuumannut, hoitajissa, niinkuin kaikissa muissakin ammattiryhmissä on niitä hyviä ja huonoja ammattilaisia. Itse olen onnekseni saanut pääasiassa hyvää hoitoa hoitajilta ja sen yhden kerran, kun olin sairaalassa muutaman yön hoitajien arvostus nousi arvoon suureen. Minä olin se potilas helpoimmasta päästä, mutta silti he kysyivät vointiani yhtä huolella kuin muiden. Oma hiljaisuus jonkun kertoessa olevansa hoitaja ei johdu siitä "vain" asenteesta vaan enemminkin syvästä kunnioituksesta ja epäuskosta, että joku pystyy Suomessa työskentelemään hoitajana. En itse pystyisi, joten arvostan epäuskoisena. Koen, että yleensä hoidon epäonnistuminen tai hidas sujuminen johtuu systeemin rakenteesta eikä ihmisistä, jotka toimivat siinä.

Vierailija

Luin tekstisi mielenkiinnolla ja ymmärrän näkökantasi hyvin. Mielestäni yksikään ammattikunta ei ole toista ns. ”tärkeämpi”, valitettavasti näin me ihmiset asian näemme, tiedostamatta ja hieman myös tiedostaen. Arvostan hoitotyöntekijöitä suuresti, heidän koulutustasoaan katsomatta. Kaikki me tarvitsemme teitä jossain vaiheessa elämämme polkua. Kuitenkin, kuten Johanna kirjoitti, ei nimi miestä pahenna – vaan mies nimeä. Valitettavan usein kuulen hoitotyötä tekevien valittavan työstään (joko heidän potilaistaan, palkkauksesta, vuorotyöstä, fyysisestä ja henkisestä rasituksesta, jopa työkengistä, yms.). Kertaakaan hoitotyöntekijä ei ole maininnut, miksi nauttii työstään ja miksi on hoitotyön alalla. Itse en ole hoitotyöntekijä, mutta minunkin työni on raskasta. Teen työtä, jossa on jatkuvaa kilpailua alalla, josta täytyy saada rahaa tai alkavat yt-neuvottelut. Kaikissa töissä on varjopuolensa, ei vain hoitotyössä. Yleistäen, hoitotyötä tekevät ehkä vain ns. valittavat eniten työstään. Lisäksi, olen saanut osakseni sen mitä hoitotyötä tekevän ei pitäisi tehdä; eli juoruaminen potilaista ja potilastietojen urkkiminen. Tämän toivoisin loppuvan alalta kokonaan! Pelkästään luottamuksen rikkominen mustamaalaa koko yhteisöä.Toivon, että jaksatte kaikki työssänne ja jaksatte ajatella positiivisesti!

Vierailija

Noh, arvostus johtuu tietysti rahasta. Toimistotyöntekijä voi hyvässä firmassa päästä hyville ansioille ja sitähän ihmiset loppupeleissä, valitettavasti, aina arvostaa, kun joku tienaa hyvin. Meitä naisia kun taas ei automaattisesti arvosteta sukupuolemme perusteella, kuten miehiä, niin siksi sairaanhoitajia dissataan kun ovat ns. väärää sukupuolta. Itse todellakin arvostan sitä työtä, en käsitä miten voisin olla arvostamatta muuta kuin olemalla tyhjäpäinen mies. Mutta se on sanottava, että liian moni sairaanhoitaja on todella huonokäytöksinen, vaikka itse olisi kuinka ystävällinen. Äyskitään, tiuskitaan, ollaan jopa aggressiivisia. Näin Suomessa.

Vierailija

Luulen että ainakin täällä Suomessa sairaanhoitajat ym ovat osaltaan itse syyllisiä matalaan palkkatasoonsa kun ei hyväksytä sitä että palkka perustuisi tuottavuuteen ja tehokkuuteen eikä esim. nimikkeeseen ja työvuosiin. Hoitajiakin on niin moneen junaan (oma kokemukseni on hankittu sekä asiakkaan että ystävänä/tuttavan ominaisuudessa), toiset tekevät monen hengen työt ja käytännössä pyörittävät koko showta, toiset tekevät juuri ja juuri sen mitä on pakko ja varovat tarkkaan likaamasta käsiään. Tunnen hoitajia jotka ovat varmasti älykkäämpiä kuin minä (vaikka korkeakoulututkinnon omaankin), ja sitten joitain vähemmän fiksuja.  

Itse olen miesvaltaisella alalla yksityissektorilla ja tuntuisi todella omituiselta jos tietäisin että kaikille maksetaan suunnilleen sama palkka, riippumatta suorituksista ja siitä mitä saa aikaan. Taitaisi hieman kyllä syödä myös motivaatiota.

Vierailija

Itse en ole alalla - joskin potilaana läheltä seurannut. Lisäksi lähipiirissä on sairaanhoitajia. Varsinkin kuormittavat työajat ja rytminvaihtelut sekä jatkuva kiire tuntuvat olevan todella kuormittavia täällä Suomessa. Eli olisi nyt syytä saada edes tarpeeksi henkilökuntaa ja riittävät lepoajat rytminvaihdoksiin. Ymmärrän, ettei tuollaisten työolojen yhteydessä aina jaksa laittautua, vaikka moni jaksaakin silti hymyillä. Kiitos siitä.

Sen sijaan ammattikunnan ns. "Spokes Personien" eli politiikan kentällä vaikuttavien ja näkyvien tyyppien kannattaisi miettiä myös vaikutelmaa, jonka ulospäin antaa. Siellä jää helposti pukunaisten ja -miesten jalkoihin sanomiensa kanssa, jos tukka repsottaa ja päälle on unohtunut mitä sattuu asua. Valitettavasti viestinnässä myös ulkonäkö viestii ja se on väline, jolla voi lisätä sanoman läpimenoa. Sillä voi saada median huomiota ja äänensä kuuluviin.

Tässä oli lyhyesti minun näkökulmia teemaan. Hyvä kirjoitus Johanna!

Elsis

kellariloukko.com

Vierailija

Itse olen lähihoitaja ja teen tismalleen samoja töitä,kuin sairaanhoitajat osastollamme.Ainoa ero on,ettei ole iv-lupaa.Olen miettinyt lukemista sairaanhoitajaksi,mutta se ei kannata.Palkka niin vähän suurempi ja tosiaan vain sen iv-luvan vuoksi.En ole koskaan kokenut että työtäni aliarvioitaisiin,palkka tosin saisi olla suurempi.Kutsumusammattihan tämä on.Kaikista ei tähän ole,vaikka kuinka yrittäisi.Olen erittäin ylpeä työstäni ja kannan valkoista pukuani rinta rottingilla:)-nanna-

Vierailija

En ole aiemmin blogiasi juuri lukenut, mutta jostain syystä tänne nyt eksyin ja täytyy todeta että olipa hyvä teksti! Työskentelen itse sh:na leikkaussalissa nyt toista vuotta ja pikkuhiljaa alkaa olla perehtyminen, jos nyt ei valmista, mutta hyvällä mallilla ainakin. Luin joskus tympeän kommentin että leikkaussalihan on varsinainen vajaaälyisten työpaikka, sen kun opettelee laskemaan taitokset ja painamaan imunappia. :S Välillä kesken katastrofaalisen leikkauksen tulee mieleen tuo kommentti ja naureskelen että kun selviäisikin pelkällä imunapin painamisella. :D

Koitan pitää myös ulkonäöstäni huolen, vaikka se tuntuu näennäisen turhalta kun talo tarjoaa "kauniit" työvaatteet myssyä myöten ja yleensä ainoa näkyvä osa itsestä on silmät. Miksi laittautua pelkkää bussimatkaa varten? Tukkakin on aina ihan lytyssä työpäivän jälkeen että pipo vaan päähän. Mutta olen huomannut että kyllä siitä saa jotain positiivista fiilistä että rankan työpäivän jälkeen vetää (kotimatkan ajaksi :D) ne kauniit vaatteet päälle ja ihanan käsilaukun olalle roikkumaan. Ja vaikka aamulla herätys on ennen kuutta ja silmät on aivan ristissä, pyrin silti tekemään pikameikin etten näytä ihan haamulta.

Tämä nyt oli tällaista pinnallista pohdintaa, kun yleensä tulee märehdittyä juuri näitä palkka-ym asioita. Joku tuossa kyseli palkkaa, minulla peruspalkka ennen veroja on n.2200€ kuussa. Siihen sitten lisät päälle, mutta niitä tulee tosi vaihdellen. Joskus runsaasti ja joskus ei juuri mitään.

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Samoin itse kohtaan tätä, ettei hoitajaa arvosteta ja melkeinpä päivittäin! Potilas sanoo hammaslääkärille, että teitpä sinä kovan työn. Ja minä siinä vieressä olen hiljaa huhkinut koko ajan ja jatkan puurtamista, kun siivoan jäljet, jotta pysytään aikataulussa ja saadaan seuraava potilas penkkiin.
Niinä hetkinä täytyy vain tsempata itseään, että olitpa nopea, tarkka ja hyvä hoitsu.
Mutta joskus tekisi mieli aukaista suunsa ja sanoa, että "kyllä, kova työ ME tehtiin" ;)

-Hammashoitaja

Olen joutunut käymään hammaslääkärissä kymmeniä kertoja (sekä yksityisellä että julkisella puolella) ja hyvin usein hammashoitaja on jotenkin vetäytynyt, eivätkä kaikki edes tervehdi minua. Tuntuu olevan jotenkin tapana, että he ovat "näkymättömiä" hoitohuoneessa. Itse kuitenkin tervehdin sekä lääkäriä että hoitajaa, katson silmiin, kiitän MOLEMPIA työstään. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi hammashoitajien pitää olla hiljaa ja puhua vain lääkärille, jos hänellekään. Outoa, kovin outoa, mutta ehkä se jokin ihme kulttuuri, joka on syntynyt hammashoidon puolelle(?). Lääkäri on muka jumala ja hoitaja muka jokin assari. Ei näin. Muistakaa ihmiset huomioida se hoitajakin, vaikka väkisin ;)

 

 

Se on juuri näin! Eli jokin kumma vanha tyyli, että hammashoitaja on vain seinäruusu ja koittaa olla näkymätön. Tosin löytyy vanhemmista hammaslääkäreistä edelleen niitä, jotka eivät halua hammashoitajan puhuvan potilaalle, mikä on TODELLA surku. Meidän hoitajien pitäisi tehdä kuitenkin hoitotyötämme.
Yhdessä sitä työtä tehdään ja joskus tuntuu, että itse tekee vielä enemmän.
Toisaalta toimenpiteen aikana ei hml-hh -työpari välttämättä tarvitse sanoja, koska työ on niin tiivistä, että tietää tasan tarkkaan mitä toinen seuraavaksti tekee ja mitä instrumentteja haluaa. Siksi hiljaisuutta voi olla käynnin aikana paljon. Ja jotkut hammaslääkärit ei tykkää puhua muistakaan asioista toimenpiteen aikana, vaan keskittyä tarkkaan työhönsä.
Itse pyrin olemaan näkyvä potilaalle, vaikkei hammaslääkäri tykkäisikään. Mielestäni tehtäväni on kuitenkin hammaslääkärin avustamisen lisäksi olla tukena ja tsempparina potilaalle, ja pitää huolta, että kaikki sujuu mahdollisimman miellyttävästi ja vaivattomasti.
Hienoa, että huomioit ja kiität molempia! :) Näin se pitäisikin olla.

-Hammashoitaja

Vierailija

Hei,

 

Mikä toi sinertävä sipulivartine kukka on? Ihana keväinen piristys, voisi käydä hankkimassa  itsellekkin :)

Vierailija

Hei,

mulla kiinnostaa toi kuvissa näkyvä sinertävä sipulikukka. Mikähän lajike mahtaa olla kyseessä...?

Vierailija

Älkää nyt sairaanhoitajat ja lähihoitajat kivittäkö minua.

Mutta alasta tietämättömänä minusta olisi ihana lukea joskus myös siitä, miten hienoa työnne mielestänne on. Koska monen mielestä se varmasti on myös hienoa. Tuntuu että sosiaali- ja terveysalaa (niinkuin montaa muutakin) vaivaa jonkinmoinen kurjuuden kulttuuri. Se kenellä on kaikista rankinta ja kurjinta, on keskusteluissa suurin sankari ja suurin hyväntekijä. 

Toki itse oman potilaskokemukseni kautta tiedän, että monet alalla olevat rakastavat työtään. Kokevat onnistumisia siitä kun näkevät potilaan voinnin paranevan tai silloin kun saavat vilpittömän kiitoksen tai hymyn päivän päätteeksi. Hirveän harvoin kuitenkaan siitä kuuluu kirjoitettavan missään mediassa.

Uskon meinaan, että työnarvostus lähtee myös nimenomaan siitä miten työstä "sisäisesti" puhutaan. Kerrotaanko työstä pelkästään sitä tarinaa, jossa persoonattomat potilasmassat vellovat paikasta toiseen ja uupunut hoitaja tukka hiestä märkän koittaa voimattomana ehtiä pitää kädestä jokaista potilasta. Jos sairaanhoitajat sanoisivat ääneen pikkuisen useammin, että "toki on rankkoja hetkiä, kiirettä ja stressiä. Mutta pohjimmiltani kuitenkin rakastan tehdä näin arvokasta työtä", en usko että työnarvostus ulkopuolisen silmissä siitä ainakaan kärsisi. Se että kertoo nauttivansa työstään ja kokee onnistumisen hetkiä, ei estä huonojen puolien korjaamista tai hautaa alleen työn isoja ongelmia. Luulen että päin vastoin.

Jatkuva negatiivisiin puoliin huomionsa kiinnittävä keskustelu on toki ymmärrettävää (koska työnne on ihan aikuisten oikeasti usein varmasti todella rankkaa ja raskasta!), mutta samalla tavalla kuin muussakin elämässä, tavoitteisiin katsomisella saattaa joskus päästä pikkuisen pidemmälle. Eli nostamalla katseen sinne, millaista haluaisi työn olevan ja positiivisella tarmolla kehittämällä niitä työn osa-alueita joihin voi vaikuttaa. Kaikkeen (ja varmaankaan moneenkaan) työntekijä itse ei vaan voi vaikuttaa, mutta joihinkin varmasti kyllä. 

Niin tai näin. Minä en ainakaan haluaisi vähätellä yhtään kenenkään työtä. Kamala olisi maailma jos tänne mahtuisi vain yhdenlaiset ammatit tai työntekijät. Sen lisäksi, että me/ne muut oppisivat arvostamaan työtämme, toivottavasti meistä joka ikinen oppii myös arvostamaan sitä ikiomaa ammattia. 

Vierailija

Kaikenlaisen työn tekijöitä tarvitaan, jotta homma toimii. Kovin on hassua vaan se, että "rahan hoitajia" arvostetaan enemmän, kuin näitä ihmisten kanssa työtään tekeviä. Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta suurin vastuu on mielestäni kuitenkin juuri kasvattajilla, opettajilla, hoitajilla.. Kertooko se vain siitä, että ylipäätään meitä ihmisiä arvostetaan melko vähän. Suurempi merkitys on pääomalla. Ikävä kyllä silläkään ei ole merkitystä ilman meitä ihmisiä. Itse arvostan enemmän kaikenlaisia ihmisten hoitajia, kuin talouden kanssa työskenteleviä ja kalleimpina aarteinani pidän omia lapsiani, en omaisuuttani tai tulojani.

Vierailija

Ehkä sitä arvostusta ei usein kerrota, mutta uskon monen arvostavan terveydenhoitoalan työtä. Ainakin ne, jotka joskus ovat palveluita tarvinneet, osaavat arvostaa ja olla kiitollisia, että joku meitä hoitaa. Ja ne, joilla ei ole kokemusta ja jotka eivät arvosta -niistähän ei tarvitse välittää.:) Mutta kyllä, muiden ihmisten, myös kollegoiden, arvostuksen puute työelämässä on selkeästi noussut viime vuosina esille. Johtuneeko kovasta kilpailusta ja vaikeista ajoista. Kiitos ihanasta blogista! Sen lukeminen on ylellinen, hauska tauko pikkulapsiarjen touhuihin.:)

Vierailija

Koulutuksen rakenne Norjassa ja Suomessa on monin tavoin erilainen. Se, että osa sh koulutuksissa Norjassa on siirtynyt yliopistojen alaisuuteen ei tarkoita korkeampaa koulutusta kuin mitä Suomen AMK koulutus on. Suomessa koulutus kestää 3,5 vuotta ja Norjassa se kestää 3 vuotta. Eroa on mm. harjoittelujen pituuksissa, tiettyjen aineiden puuttumisessa norjalaisesta koulutuksesta jne. Terkkarikoulutus Norjassa ei tuo maisterin tutkintoa, fysioterapiasta en tiedä. Maisterit ovat terveystieteitä lukeneita. 

Erikoistumisopinnoista. Suomessakin on kyllä erikoistumisopintoja tarjolla, kestoltaan vaihtelevia. En sitten tiedä mitä nimikkeitä ne niistä antavat, mutta sen jälkeen ovat "erikoissairaanhoitajia". 

t. Hoitajana sekä Suomessa että Norjassa

 

Vierailija

Heipparallaa. Hyvä kirjoitus. Minusta monia muitakin tärkeitä ammatteja kohtaan on liian vähän arvostusta ja hoitajat ovat varmasti yksi niistä ammateista. En kuitenkaan ihan ymmärtänyt tuota kommenttiasi, että terveydenhoitaja on maisteritason koulutus. Tämähän ei kyllä pidä paikkansa sillä terveydenhoitajaksi kouluttaudutaan ammattikorkeakoulussa, jossa ei kouluteta maistereita. En ymmärrä miksi ammattikorkeakoulun käyneet haluavat niin kovasti kutsua itseään maistereiksi. Eikö oma ammatti ole kenties tarpeeksi hyvä heidän omasta mielestään?

Yhtä kaikki sairaanhoitajan ammatti on tärkeä ja homma on raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Arvostan todella.

t. Kalla

Vierailija

Olen itse lähihoitaja. Arvostan omaa ja kaikkien niiden hoitajien työtä, jotka tekevät työtä tosissaan ja oikeasti sydämellään!

Sellaisten hoitajien työtä on vaikea arvostaa, ketkä tekevät työt kiireellä (vaikka ei kiire olisikaan) ja sillä asenteella että kunhan nyt sinnepäin

Monet vanhemmat hoitajat ovat joko Todella kyllästyneitä työhönsä, tai sitten siihen että nuoremmat tulevat heidän silmilleen pomppimaan. Ei kestetä että nuorempi voi tuoda uutta tietoa kentälle.

Palkka on aivan tarpeeksi hyvä. Palkkaa tulee niin, että pärjää ja se riittää. Lisät on plussaa vuorotöissä! :) 

Itse pyrin hoitajana siihen että käytän ajan oikeasti hoitamiseen ja jutteluun (vanhainkodissa) enkä siihen että tupisen nurkalla kuinka huonosti asiat on, ja mitään ei kerkeä tehdä. Omasta asenteesta se on aika paljon kiinni :)

Nyt kyllä poikkesin aiheestakin vähän mutta tämmöinen asia tuli mieleen. 

Ja sitten se, että mitä korkeammasti koulutettu olet, (sh, lääkäri tms,) Niin monet hoitajista katsoo nokanvartta pitkin esimerkiksi meitä lähihoitajia (jotka todellisuudessa eniten tekevätkin hoitotyötä, ja ovat asiakkaan kanssa). Kaikkien pitäisi muistaa kunnioittaa toisia hoitajia, ja kaikkia muita työntekijöitä, koska kaikkia tarvitaan!!!

 

Vierailija

No niin, kaikkia kommennteja en jaksanut lukea. Minulla heräsi ajatuksia. Olen itse myöskin sairaanhoitaja jo kohta 20 vuotta. Olen ihan samaa mieltä ,ettei ammattia oikein arvosteta. Okei sanotaan, että kyllä te teette hienoa työtä jne, mutta ajatuskupla pään päällä kertoo, ettei varmasti itse tekisi tätä työtä. Hyvä niin, ei kaikista todellakaan ole tähän työhön. Arvostuksesta sen verran, että ensinnäkin arvostus ansaitaan ja toiseksi:  pitää osata myös itse arvostaa itseään ja ammattiaan! Minä olen ylpeä ammatistani ja pidän siitä. Huolehdin itsestäni ja ulkonäöstäni! Koska minulla on kolme lasta ja heidän harrastukset ja mies joka tekee pitkää työpäivää, olen lyhentänyt omaa työviikkoani tekemällä osittaista virkavapaata. Eli yksi vapaapäivä viikossa lisää. Ei näy pahasti palkassa, mutta jaksamisena sitäkin enemmän. Ymmärrän kyllä ettei tämä työajan lyhentäminen kaikille käy, mutta jos työ tuntuu raskaalta, pitää aktiivisesti etsiä keinoja sen keventämiseksi. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, nautitaan sitä!!!

Vierailija

edellinen vielä. Puhun nyt kaikista hoitajista lähihoitajista, perushoitajista, sairaanhoitajista jne...

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012