bootsit Laura Bellariva (secondhand) / huivi Etsy (secondhand) / farkut Lee / takki Sand (vaaaanha) / clutch Marimekko

Sorry, en ole ehtinyt taas ollenkaan vastailemaan kommentteihin (kaikki lukenut!) kun viime päivät -ja nyt tässä tapauksessa etenkin illat on mennyt ihan kirja nenässä. Tollanen joku terkkarin käsikirja på norsk. Ja tuhat erilaista brosyyriä. Ja paperinippua.

Huomaan, että kommenttibokseissa on monta kysymystäkin ja yritän lupaan vastailla niihin huomenna! Mutta haluatteko sitä ennen auttaa -jaksatteko kommentoida vielä? :) Kertokaa mitä te ootte kysyneet vauvan/ leikki-ikäisen terkkarilta. Minkälaisia tilanteita teille on tullut vastaan terkkarissa, hyviä ja huonoja? Tuleeko mitään mieleen? :) Miten ootte saaneet apua ja minkälaisiin kysymyksiin? Tai mikä arveluttaa just nyt! Kaikki jutut kelpaa, ahmitaan täällä suurella innolla. Siis mitä teillä on tullut mieleen kysyä terkkarilta. En lupaa vastauksia mut voin yrittää sitäkin, mulla on tossa pino noita kirjoja ;D Lähtökohtaisesti toivon näitä kommentteja ihan vain omaksi työkalukseni ja avukseni ja olen tosi happy jos joku viitsii vaivautua, mut yritän siis tottakai myös löytää vastauksen jokaiseen juttuun.

Ok, kivaa loppuviikkoa <3 Palaillaan huomenna :)

Kommentit (50)

VilliLilli

Itse olen kysynyt neuvoa esim. lapsen korvakierteeseen ja allergiaan. Ystävä on saanut helpottavia neuvoja lapsen yökasteluun. Varmaanhan nuo kysymykset painottuvat mieltä painaviin asioihin tai ongelmiin, joita lapsen kanssa arjessa on.

Ansku

Hei Johanna! Onnea uudesta työstä :) Tuli mieleen, että olen aika usein terkkarilta ktsellyt pikkulapsen erinäisistä näppylöistä/ihottumista ja rokoista. Niinkuin yllä kommentoitukin, imettäessä ja varsinkin sen loppuessa tuli aika monta kysymystä(miten KÂYTANNOSSA lopetan imettämisen,vinkkejä lapsen pulloruokinnan totutteluun) myös, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla. "Muutosvaiheissa"; kiinteiden aloitus,imetyksen lopetus,pottaharjoittelu, nukkumisjärjestelymuutoket(hahah...mikä sana?!), on herännyt eniten kysymyksia terkkarille.
Tsemppiä uusiin haasteisiin ja kaunista syksyä!
Otsatukka on ihana:)

Fii

Moikka, vastailenpa nyt 1-vuotiaan lapsen kanssa esiin tulleesta ongelmasta..
Kiinteiden aloituksesta kyselin ja olin hätääntynyt, kun perinteisten neuvojen toteuttaminen ei nirsolle lapselle onnistunut. (Lopulta kelpasi ruuan makuinen ruoka, eikä mitkään perussössöt :))

Sari

Imetys on ollut esikoisen kohdalla kysymyksissä aina ja nukkuminen on ollut myös meillä hot topic. Oma terkkarimme on ollut ihana, koska jos hän ei ole osannut vastata niin hän on ottanut selvää ja palannut asiaan. Koskaan mikään ei ole jäänyt "tyhjän päälle".

Sanna

Itse koen että Suomessa terkkarit eivät mihinkään terveyskysymyksiin ota juurikaan kantaa, eli ihan perusasioita voi kysellä, muuten kehoittavat vain menemään lääkärin puheille. Ja nyt kun on kolme lasta jo niin ei hirveästi uusia pulmia ole vastaan enää tullut. Itsellä nuorin poika nyt 2kk ja kysymykset ovat lähinnä liittyneet pojan vapisteluun joka nyt onneksi jo jäänyt pois ja omiin rintatulehduksiin joka kolmen lapsen äidillekin oli ihan uusi vaiva. Perjantaina suunnataan neuvolaan koko köörin kanssa ja vauvan kohdalla ei kysyttävää oikeastaan ole kun on kaikki hyvin. Mutta keskimmäisen pojan atooppinen iho tuntuu talven tulon myötä lehahtaneen uusiin ulottuvuuksiin joten varmaan rasvausvinkkejä kyselen hälle.

Ansku

Mulla on 1v ja 3v pojat ja neuvolasta olisin eniten toivonut sitä, että olisin saanut kannustusta ja kehuja lapsistani. Ensimmäinen terveydenhoitaja aina jaksoi sanoa, kuinka ihana ja iloinen poika minulla on! Se tuntui väsyneenä tosi hyvältä. Uusi terveydenhoitaja ei sano mitään positiivista eikä negatiivistakaan lapsistani. Kysymysiä ei ole juurikaan terveydenhoitajalle ollut, mutta äidin kannustamista ja positiivista palautetta mieluusti kuuntelisin.

Anne

Heti ensimmäiseksi mieleen tuli toisen lapsemme kohdalla ollut maitoallergia ja siihen liittyvät refluksioireet. Noin kahdenviikon iästä lähtien tyttömme itki kipuitkua ilta kahdeksasta pahimmillaan aamukuuten. Kanniskelin neitiä illat itkien ja en voinut isänkään lohduttaa lasta, kun en pystynyt kuuntelemaan itkua. Pyysin miestä soittamaan neuvolaan jos saisi apua, sillä tiesin että itse alkaisin parkua puhelimessa, kun teki niin pahaa ajatella toisen kipua. Noh, en tiedä johtuiko siitä että mieheni soitti vai mistä, mutta neuvolantädin kommentti oli vaan, että sellaisia ne vauvat on, ne itkee aina silloin tällöin. Toisen lapsen äitinä voin sanoa, että itku oli aivan eri sfääreistä kuin normaali ilmavaivat tai muut itkut. Toivoisin siis kaikilta neuvolantädeiltä luottamusta äidin sanomaan. No meillä kuukauden itkujen jälkeen mentiin yksityiselle ja todettiin maitoallergia ja siihen liittyvä silent refluksi. Äidin dieetit helpottivat tilannetta heti. Lisäksi toivoisin että myös isien puhelut otettaisiin vakavasti. Kyllä hekin osaavat lastaan tulkita, mikä on ns. normaalia ja mikä ei. Onneksi jatkossa meillä on ollut todella mukava neuvolan terkka ja on ymmärtänyt kertomani. Lisäksi toivoisin maalaisjärkeä. Ei sitä tarvitse joka asiassa mielestäni lääkärille mennä ja neuvolasta voitaisiin antaa hyviä vinkkejä normi apteekkituotteiden käyttöön.

Vielä mieleeni tulee D-vitamiinien annostelu ohjeet. Maitoallergiselle vauvalleni eivät normi D-vitamiinit sopineet ollenkaan. Itse sitten netistä sain kaivettua parhaan merkin, joka useimmille allergisille lapsille oli sopinut eikä juuri mahavaivoja ilmennyt. En sitten tiedä millä perusteella juuri tiettyä D-vitamiinituottetta neuvolasta suositellaan.

Tässä nyt ehkä ensimmäiseksi mieleen tulevia :)
Onnea uudelle työuralle!

tuuliaa

Aiemmin kirjoittaneet tekstit ovat kuin omasta näppäimistöstäni!

Olisin todella toivonut, että neuvolan terveydenhoitaja olisi uskonut, että vauvamme itkun määrä ja laatu ei ole enää normaalia. Itku ylitti kaikki koliikitkin. Saimme esikoisen vanhempina kuulla vain, että kaikki vauvat itkevät ja meidän tulisi osata ottaa itse vain rennommin. Loukkaavia ja lohduttomia sanoja, kun meillä oli hätä ja totaaliväsymys vauvan kanssa, kun lapsi itki järkyttäviä määriä. En muista vauvaiästä muuta kuin itkun. Myös omani.

Syyksi selvisi laajat ja vaikeat ruoka-aineallergiat. Oireet tulivat jo pelkästä rintamaidosta. Elämä muuttui, kun saatiin ruoka-asiat kuntoon (vasta kaikkein allergisimmille sopiva Neocate sopi).

Eli mitään varsinaista kysyttävää minulla ei ole, vaan toive, että vanhempien vakuuttelut otetaan todesta.

kalamuija

Siis tarkoitatko helsesosterilta eli Suomessa neuvolasta? Mina mietin taalla juuri imettamisen lopettamista. Vauva on melkein 11kk. Vauva on sellainen vinkuja mun seurassa ja selvasti vinkuu tissia...olin juuri tanaan eraan aidin kanssa ulkona ja han kertoi, etta oli lopettanut pari viikkoa sitten (hanella 1v vauva) ja vauva on nyt ihan eri tytto. Paremmalla tuulella eika vingu kokoajan jotain. Itse ajattelin imettaa siihen asti etta vauva on 1v jotta voin alkaa antamaan lehmanmaitoa. Mutta olen nyt n. viikon verran lisanyt lehmanmaitoa puuroon ja vahan horpyttanyt mukista eika mitaan vatsaoireita ole tullut. Eli mietin, etta voisiko jo nyt korvata tissimaidon lehman maidolla vai pitaako ostaa NAN:a kuukauden verran? Ja miten tuo imettaminen olisi jarkevinta lopettaa. Olen lahdossa viikonlopuksi Tromssaan eli siina olisi luonnollinen aloitus lopetukselle.. ooh, en tieda mita teen. Mutta siis tallaista taalla mietin.

Maria

Hei ja onnea uudesta mielenkiintoisesta työstä! Sehän taisi olla niin, että työskentelet maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa? Kulttuurien kirjoa luvassa, tsemppiä! Synnärillä olin samassa huoneessa maahanmuuttajaäidin kanssa ja hänellä oli selvästi kielen kanssa vielä ongelmia. Ei ymmärtänyt kaikkia sanallisia ohjeita mitä hänelle annettiin, mutta ymmärsi kyllä huomattavasti paremmin esimerkin avulla ja näyttämällä. Kuvalliset ohjelappuset on varmaan parempia kuin pelkkä kirjoitus. Tilanne on heillä aika erilainen kuin pohjoismaalaisilla naisilla, jos ympärillä on paljon sukulaisia. Neuvoja tulee monesta suunnasta ja nuori äiti voi olla ihan päästä pyörällä. Itse taas koin, että olisi voinut enemmänkin olla neuvoja ja vaihtoehtoja miten toimia ja niistä sitten kokeilla, mikä omalla vauvalla toimii.
Muistan kysyneeni pienellä vauvalla "vaahtokakasta" ja ilmavaivoista, johon oma terkkari ei osannut sanoa oikein mitään. Käski kokeilla niitä "ilmavaivatippoja", joiden nimeä en nyt muista. Vanhempi tuttavani, joka on jo terkkarina ehtinyt nähdä yhtä ja toista osasi sitten kertoa, että syynä saattaa olla se, että imetyksen alussa rinnoista suihkuaa maitoa ja vauva joutuu hotkimaan. Samalla masuun pääsee roimasti ilmaa. Sain ohjeeksi imettää vain yhdestä rinnasta kerrallaan, jolloin maidontuotanto on maltillisempaa kun imetysväli yhden rinnan kohdalla on pidempi. Auttoi.
Yleensä ottaen terkkarit, joita oon lapseni kanssa kohdannut ovat kaikki olleet mukavia ja tsemppavia, uskon, että sinäkin olet varmasti sellainen!
Ihana muuten tuo ulkoilulookisi ja tykkään myös hiuksista!

Katsu

En tiedä, meneeko ihan off topic, mutta mua ärsyttää neuvoloinen huono ja puutteellinen imetystuki! Poikkeuksia varmasti on, mutta kaikki tapaamani neuvolan terkkarit (niitä on monia, sillä esikoisen vauva-aikana se terkkari lähes joka kerta!) tyrkyttävät äideille pienenkin ongelman edessä korvikeen antamista imetystuen sijasta. Jos ei itse osaa auttaa, voisivat edes ohjata hakemaan imetystukea muualta, esim. imetystukihenkilöltä. Ei mulla muuta! :)

Hanna

Olin raskauden jälkeen huolissani kertyneistä kiloista ja mua ärsytti, kun neuvolatäti hoki kerta toisensa jälkeen, että kyllä imettäminen sitten laihduttaa. Kaikille muillekin kuulemma tehonnut. Tiesin sydämessäni, ettei niin tule minun kohdallani tapahtumaan ja olin oikeassa. Lihoin ensimmäisenä vauvavuotena vielä 10 kg raskauden aikana kertyneiden 14 kg:n lisäksi ja kyllä itsetunto oli maassa. Ja kyllä ärsytti, kun skeptisyydestäni huolimatta neuvolatäti "lupasi", että olen tuossa tuokiossa taas normaalipainoinen imetyksen ansiosta ja tavallaan aloin uskoa ja odottaakin sitä... (call me stupid)
Mutta nyt poika on reilu 2,5-vuotias ja olen saanut pudotettua ne 10 kg pois, mutta vielä olisi jäljellä se vähintään 14 kg, joka ei tunnu lähtevän sitten millään..! :/

Artzu

Minusta oli tosi outoa, kun lapsi syntyi, niin siihen loppui neuvolassa äidin voinnin kyselyt!? Minulla on ollut monta keskenmenoa, joten minusta on todella pidetty neuvolassa raskaudenaikana HUOLTA!! Joskus mielestäni vähän liikaakin :)(soiteltiin peräänkin) mutta siihen ihanuuteen tottu.

Kaimasi

Nyt juuri kiinnostaisi kuinka lapsen saisi nukkumaan omaan sänkyyn. 5-vuotiaamme haluaa nukkua vieressä koska häntä pelottaa. On yritetty kertoa ettei haamuja ole olemassakaan jne. Ettei ole mitään pelättävää.
Tiedän kyllä, että lapsilla on erilaisia kausia, mutta tätä on jatkunut jo aika pitkään. Alkaa omat unet kärsiä tilanahtaudesta.

Camilla

Meillä on ongelmia kolmevuotiaan huonon ruokahalun kanssa ja siitä olisi tarkoitus keskustella terkkarin kanssa ensi käynnin yhteydessä. Voihan olla, että poika kasvaa silti hyvin - pitää katsoa missä menee käyrillä - mutta itse olen huolissani kun hän on niin laiha :)

Elli

Minulla on 2,5 poika joka ei meinaa millään ilveellä nukahtaa illalla. Nukutukseen menee tunteja illalla. Olen kuullut muutamien muidenkin huokailevan samaa. Päiväunia vähennetty, iltarutiinit kunnossa, iltasadut, laulut, rauhoittamisyritykset. Vinkkejä tälläisiin tilanteisiin?

Sonja

Hei,
Toi on niin tuttu ongelma ollut meillä.
Kokeileppa vaikka palkitsemista siitä, että käy nukkumaan omaan sänkyyn ja yövalo vois olla myös hyvä ellei jo ole. Viikonloppuisin voisi sitten tulla äidin ja isän viereen.

T:Sonja

KatjaR

Näin neljän lapsen äitinä voisin luetella kysymyksiä mitä on tullut terkkarilta kyseltyä, mutta äärimmäisen tärkeitä ovat ne kysymykset, joita sinä esität äidille hänen ja perheen jaksamisesta. Nimimerkillä synnytyksen jälkeisen masennuksen ja myöhemmin totaalisen loppuunpalamisen kokenut.

2 taaperon äiti

Terkkari, joka pystyisi antamaan pienten lasten vanhemmille unikouluun ja nukkumiseen liittyviä ohjeita, olisi painonsa arvoinen kultaa. Parhaat ohjeet olen saanut muilta äideiltä, mutta voi sitä epätoivoa, kun lapset heräilivät 8 kertaa yössä vauvoina!

Anna-Maija

Tätä ei tietenkään voi yleistää, että joka paikassa olisi samanlaista, mutta olen kuullut monelta samaa. Mulla on joskus neuvolasta lähtiessä sellainen fiilis, että olen huono äiti, en osaa tehdä asioita oikein, koska lapseni ei kehity taulukon mukaan. Esimerkiksi esikoisellani (2,5 vuotta) on puheenkehitys vähän jäljessä (ei mielestäni huolestuttavasti, koska sanoja tulee, muttei lauseita juurikaan), josta neuvolantäti syyllistää mua, tai näin asian ainakin koen. Ikinä en ole kuullut neuvolantädin sanovan, että kehitys olisi yksilöllistä, vaan aina kehityksen pitäisi olla sitä ja tätä. Joskus siis voisi unohtaa sen taulukon, jos lapsi kuitenkin on terve!

Toinen asia, mitä meidän neuvolantäti ei tunnu ymmärtävän, on ujous. Esikoiseni ei ainakaan ole oma itsensä neuvolassa ja heti pitäisi vastailla kysymyksiin ja rakennella/leikkiä tuntemattoman tädin kanssa.

Katja

Allergiat on asioita joista kysellään vaikka mitä, etenkin jos lapsella on vatsavaivoja, vihreää kakkaa tai iho-oireita.

Nukkumisesta ja etenkin nukkumattomuudesta kysellään paljon. Miten lapsen saisi nukkumaan läpi yön? Samoin siitä minkä verran korviketta lapselle annetaan missäkin iässä.

Nykyään monet on aika avuttomia perus soseidenkin valmistuksessa. Miten ja millä niitä voi tehdä. Mitä teen väärin, kun perunasose on liisteriä? Ja siivilän läpi perunan muusaamisesta saa kertoa juurin edellisen kysymyksen takia. Tosin tiedä sitten miten suosittu peruna on sielläpäin käytettynä ravintona pienille?

Jos oikein ymmärsin, niin oot menossa maahanmuuttajien terkaksi. Sulle tulee eteen aivan valtavasti perustelua miksi jokin asia kannattaa tehdä "meidän" tavalla eikä heidän tavallaan. Kulttuurierot kasvatuksessa on varmasti usein podinnan alla, mikä kenenkin mielestä on kasvatusta mikä taas väkivaltaa jne. Ja otan jo valmiiksi osaa siihen turhautumiseen, mitä tulet kokemaan, kun et pysty vaikuttamaan mielestäsi tarpeeksi asioihin, koska vaimot pelkäävät miehiään, lapset vanhempiaan jne.

Valmistuin itse terkaksi kesällä ja omat kokemukseni maahanmuuttajista olen saanut työharjoittelujen kautta. Siinä ehdin jo todeta, että ei meikeläisen luonteella pystyisi siihen päätyönä. Oman työn tulosten siirtyminen käytäntöön on liian hidasta ja aina täytyy miettiä, mikä tuli ymmärretyksi ja minkä osan mahdollinen tulkki jätti kertomatta, mikäli sellainen saadaan paikalle.

Voimia ja tsemppiä työhösi! Toivottavasti se on sun juttus, että jaksat sitä tehdä ja saat paljon onnistumisen iloa!

Emilia

Samaa kommentoisin minäkin..
Vauvamme oli todella itkuinen ja neuvolan täti hoki aina vain samaa
'it's normal, all babies cry very much..' Mukamasta kaikki oli normaalia. 2kk iässä tuli verta vaippaan pissan mukana ja 'it's normal'.. Olin vaipua epätoivoon, koska olisin halunnut vastauksia MIKSI se on normaalia..
Siihen helsesøster ei koskaan vastannut mitään :/
Kysyin kalanmaksaöljystä, josko siitä tulee mahavaivoja..mutta edelleen hän kommentoi: 'it's normal'..
Mitä vitsiä oikeasti! Äsh.
Tämä siis Norjassa.

Myöskin äidin jaksamiseen PITÄÄ panostaa. Jos äiti ei voi hyvin, niin ei myös vauvakaan..

The Mama

Neuvolan pitäis musta ottaa todesta mitä äiti sanoo. Jotain sellaista oli meilläkin, että kerroin epäileväni, että vauvallani on pissitulehdus ja sain kasan mitä ihmeellisempiä vastauksia miksi niin ei ole. No, niin kuitenkin oli ja sit oltiinkin jo sairaalassa, kun niin pienestä oli kysymys. Ärsytti, ettei minun havaintojani otettu todesta. Ymmärrän, että äiti voi väsyneenä epäillä asioita syyttäkin, mut en oikein usko että kukaan siellä keksii jotain ongelmia. Niitä voi olla oikeasti. Tuli vaan inhottava olo, kun kukaan ei ottanut todesta ennen kun asia oli "todistettu". Yritän siis sanoa, että äitiä (tai isää) pitää kuunnella!

Maira

Siis ihan aiheesta karaten, oot ihan älyttömän ihana ja kaunis, ehdottomasti mun tyyli-ikoni :) ihana vaate maku ja kampaajana kehun hiuksiasikin :) tosi ihana tyyppi!

Johanna

Jos tulevaa työtäsi maahanmuuttajalapsien kanssa ajatelee niin laita taka-alalle teidän ja meidän suositukset, ainakin aluksi. Olet muistaakseni joskus maininnut että koet terkkarin työssä hankalana juurikin neuvojen "tuputtamisen". Tulevassa työssäsi voit, uskoakseni, sen unohtaakin. Minun neuvoni maahanmuuttajien kanssa työtä tehneenä on että tutustu kulttuuriin josta asiakkaasi tulevat, kysele heiltä miten heidän kulttuurissaan tehdään. Kysymykset ja huolenaiheet ovat ihan muuta toista pari vuotta pakolaisleirissä, esimerkiksi perheenyhdistämispäätöstä odottavalla sota-alueelta tulevalla äidillä kuin suomalaisella tai norjalaisella keskituloisella äidillä. Riippuu toki paljon mistä maasta ja millaisista olosuhteista asiakkaasi tulevat ja miten pitkään vanhemmat (tai äiti) on Norjassa ollut mutta ainakin alkuvaiheessa kysymyksiä tullee iho-oireista, ilmaston muutos vaikutaa ihon kuivumiseen ym. Vatsavaivoja maahanmuuttajilla on suhteessa valtaväestöön enemmän, osa näistä on tutkimustenkin mukaan psykosomaattista oireilua, mutta hankalahan sitä on erottaa koska erilaisia suolistoloisia huonoista hygieenisista olosuhteista tulevilla on (ne ovatkin sitten mielenkiintoisia). Usein hampaat ovat huonossa kunnossa jo melko nuorillakin. Tummaihoisten D-vitamiinisuositukset kannattaa tarkistaa ja perustella heille miksi D-vitamiinilisä on tarpeen (Suomessa ainakin suositus ympärivuotisesta käytöstä). Ja rokotukset... Paras aloittaa rokotusohjelmat alusta jos ei ole mustaa valkoisella annetuista rokotteista. Tässä hieman viiden vuoden aikana kertynyttä kokemusta pääasiassa afrikasta (suurimmaksi osaksi somaliasta)tulleiden maahnamuutajien (lasten ja aikuisten) kanssa tehdystä työstä. Niin ja sitten ne ikiikivanhat traditiot, joilla ei muuten ole mitään tekemistä uskonnon kanssa... Ääneen ei kannata tuomita, jotta saa luotua luottamuksellisen suhteen sitten aikanaan kun suhde on luotu ja kunnossa voi arkaluontoisetkin asiat ottaa puheeksi. Voi... näitä juttuja olisi vaikka kuinka paljon. Nyt pitää kuitenkin lähteä nukkumaan, jotta huomenna vielä jaksaa töissä. Öitä!

Laura

Tuohon Johannan kommenttiin (21.05) haluaisin lisätä myös allergiat, joihin maahanmuuttajavanhempien Pohjoismaissa syntyneet lapset sairastuvat herkästi. Nämä saattavat aiheuttaa vanhempia huolestuttavia oireita, kun itse vanhemmat ovat olleet koko elämänsä terveitä kuin pukit.

Hantta

Meillä täällä Pälkäneellä on varmaan maailman ihanimmat neuvolatädit, niin äitiysneuvolassa kuin pikkulastenkin puolella!Kun neuvolaan menee, terkka ottaa meidät vastaan niin kuin me oltaisiin sen päivän ainoat asiakkaat ja meidän lapsi maailman ihanin lapsi! Se tuntuu tosi hyvältä, etenkin silloin kun itse on väsynyt tai tuntuu ettei mikään suju... ensimmäinen kysymys on "mitäs teille kuuluu" ja sitten käydään läpi koko perheen kuulumiset. Puhutaan muustakin kuin imetyksen sujumisista tai vatsavaivoista. Sitten vasta keskitytään lapseen ja otetaan mittoja ym. Terkka kyselee paljon ja osaa esittää nasevia lisäkysymyksiä, varmistaa että kaikki on hyvin. Äidilläkin. Ja isällä. Se tuntuu mukavalta että huolehditaan! :) Neuvot ja suhtautuminen asioihin ovat mielestäni hyvin avarakatseisia eikä kaikkia yritetä ahtaa samaan muottiin. Apua saa vaikka ei pyytäisikään.
Terveydenhoitajan tärkein työväline on mielestäni hänen oma persoonansa. Se, että on aidosti,avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti kiinnostunut asiakkaistaan. Ja että tekee työtään lämmöllä. Se madaltaa vanhempien kynnystä kysyä ja olla avoimia. Sinulle varmasti ihan huippuhomma! Onnea uudelle urallesi!!!!! :)

Romania

Asuimme nelja vuotta Romaniassa ja autoimme siella Romanian Romaani perheita(erittainkoyhia) ja orpokotien lapsia. Kuten juuri Johanna aijemmin laittoi, tarkeinta on tutustua heidan kulttuureihinsa- tapoihinsa ja uskomuksiinsa ( Romanialaiset esim: tyontavat vatsavaivaisen vauvan pyllyyn Kuume Mittarin saadakseen ilman ulos, antavat Sitruunamehua kielen paalle Tai hammaskipuihin sivelevat ikeneihin alkoholia, mita turhaan antaa muita maitoja- jos oma maito Loppuun niin sitten lehmanmaitoa suoraan...)näin he tekevat yha ja ajatuksissa oli etta;
heidankin ollessa vauvoja heillekkin tehtiin näin, he ovat yha Hengissa joten he tekevat Samoin omille lapsilleen..esim:tapaani antaa omien lastemme " rauhassa kehittya lattialla" ( ei vaan sohvalla selalleen makoilua ja siita suoraan kasista auttaen kavelemaan)oli aivan Kamala Heidan mielestaan !!!!
Just nuo sota Alueilla odottamaan joutuneet, koyhyydessa elaneet, siviilisaation "ulkopuolelle tulevat" tarvitsevat ihan erillaisia tukea kuin me " Perus aidit" Eika tuputtava kaannytys tuo " toivottua tulosta". Pikku Hiljaa luottamuksen kasvaessa ja Heidan tottuessaan myös Norjaan pystyt kertomaan ja ohjaamaan heille paremmin skandinaavista perushoitoa. Tyoskentelin aikoinaan myös kansainvalisessa paikkarissa ja olin paivittain tekemisissa 15 eri kansallisuuden kanssa.. Meillä oli vauvat 4kk- 3 vuotiaat hoidossa. Kylla oli tasapainoilu oikeiden hoito tapojen loytamiseen. Jo ruokalistan tekeminen oli taidetta. Jos aamupalalle laittoi tomaattia ja kurkkua niin esim:eras Jenkki isa sanoi heti: MIKSI te syotte aamupalalla ruokaa?? Kurkku ja tomaatti aamupalalla on sama kuin lounasta soisi.. Tai etta italialaiset halusi aloittaa vauvan kiinteiden totuttamisen laittamalla "vauvakekseja" maitopulloon...ranskalais lapsille piti olla alkupaloista-jalkiruokaan kaikki lounaalla.. Aivan ihanaa kuitenkin oli! Ihana tyo sinulla :) tekisin myös mielellani. Onnea uutena tyohon.

JL

Hei!
Olen 18-vuotias, 3kk ikäisen tytön äiti ja meillä sujuu muuten ihan älyttömän hyvin, mutta yks juttu vaivaa! Nimittäin tytön kaula oireilee aina silloin tällöin. Siitä tulee todella punainen ja kosketusherkkä, sekä selvästi kipeä. Ollaan hoidettu sitä talkilla. Haluaisin tietää mistä se johtuu? Käydään kylvyssä säännöllisesti, enkä enää imetä joten huomaan jos suun pielestä "karkaa" maitoa, jollon pystyn pyyhkimään sen nopeasti pois. Mikä voi ärsyttää sitä kaulan ihoa niin paljon?

http://blingofmylife.blogspot.fi/

Ninnu

Itse olen vielä monen vuoden jälkeen pettynyt erääseen terveydenhoitajaan neuvolassa. Oli kesä ja oma th oli lomalla, joten kävimme 6kk neuvolatarkastuksessa toisella th:lla. Olin väsynyt, lapset olivat silloin 6kk ja 1,5v., olin väsynyt ja alakuloinen, öisin en saanut enää nukuttua, vaikka lapset nukkuivat... Kerrankin uskalsin sanoa, että nyt ei kaikki ole ok, en voi hyvin. Ja tämä th siihen: sellaista se on, kun tekee lapset noi pienellä ikäerolla... Niinpä, oma vika, joten äläpä viitsi valittaa. Eipä siinä ollut sitten muita vaihtoehtoja kuin pärjätä. Selvisinkin, onneksi on tukiverkko lähellä ja ihana mies. Mutta mitäs, jos jollakin toisella asia ei olisi näin? Joten oikeasti äidin ja koko perheen hyvinvointiin pitää kiinnittää huomiota. Vaikka äiti sanoo, että voi okei, voi ihan hyvin esittää jatkokysymyksiä, nukkuuko yhtään yms. Se oma th olisi kyllä nähnyt jo naamasta, ettei kaikki ole ok, mutta sellaista se on, kun ihmiset vaihtuu. :(

Ja yksi vinkki, jonka oma th silloin antoi. Kun oli jotain ongelmia jo isomman lapsen kanssa, n. 5v., joka näki painajaisia joka yö, eikä uskaltanut sen vuoksi alkaa edes nukkumaan. Neuvolapsykologi! Oikeasti, miten pienillä vinkeillä elämä helpottui. Ei olisi itsellä tullut mieleenkään, mutta olen soittanut muutaman kerran, kun en ole millään keksinyt miten enää toimia lapsen kanssa, joka pelkää esim. ilmapalloja kuollakseen. :D

Onnea uuteen työhön! Ja ihana blogi. :)

Jenny

Meillä neuvolakäynnit alkoi Suomessa perinteisellä kaavalla. Ennen huoneeseen pääsyä piti täyttää muutama lomake missä kysyttiin paljonko juo, polttaa, käyttää huumeita jne. Tästä jäi vähän paha maku suuhun. Voisi vaikka aloittaa onnittelemalla. Suuri osa ajasta meni muutenkin syyllistämiseen. Mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisella kerralla kokemus olikin parempi ja asiallisempi.

Neuvolasta ollaan saatu vastauksia kysymyksiin kiinteiden aloittamisesta, painoon liittyvissä asioissa ja maitotuotteisiin tutustuttamisesta. Nyt pohdituttaa onko oikeasti niin vakavaa, ettei pojalla sorminäppäryys ole ihan niin hyvä vaikka onkin vuoden ikäinen. Olen yrittänyt kysyä vakavemmistakin asioista, mutta vastaus ei valitettavati ole auttanut. Nykyisin kysyn kaiken suoraan Pikkujätistä, eli lääkäriltä. Kyse on ollut vesityrästä, pahasta ummetuksesta joka johtui maidon sopimattomuudesta ja kuumekrampeista. Näihin sain lääkärin ohjeisiin verrattuna täysin poikkeavaa ohjeistusta.

S

Ymmärrän että terveydenhoitajan työkenttään kuuluvat ensisijaisesti "tavalliset" lapset, mutta olisin itse toivonut edes jonkinasteista tietämystä / tietämyksen yritystä pikkukeskosen kehityksestä, ravitsemuksesta yms. Ei sillä että lääkärin rooliin olisi tarvinnut solahtaa, mutta jottei jokaista käyntiä olisi tarvinut aloittaa sillä, että on se kyllä pieni ikäisekseen ja olla huolissaan käyristä, jotka tulkitsee syntymäajan lasketuksi ajaksi ja on ihmettelee kun 3-4kk ikäinen painaa vain 3kg... ja että ootteko jo aloitelleet kiinteitä, kun vauva on joutunut paljon muita varhemmin, jo monia kuukausia syömään kaikki kasvikset ja lihat proteiinintarpeeseen, ja tiedot kuitenkin edelliseltä käynniltä on kirjattuina. On vähän sellainen olo että ketäs varten täällä nyt sitten edes ollaan. Ja jos jokin tavallinen asia kuten nukkuminen puhututtaa, niin todetaan vaan että pikkulapset valvottaa, pärjäättekö? no meillä valvotti juu, yli 2v 3-7 kertaa yössä, ja mitäs muuta sitä voi kuin pärjätä. Nyt on juuri alkanut yöt sujua paremmin, onneksi!

Hanna

Mulle annettiin jotain lääkkeitä, joiden piti vilkastuttaa maidontuotantoa ja kun siltikään imetys ei oikein onnistunut, mua kannustettiin lopettamaan 2,5 kk jälkeen. On se harmittanut..

Nipsu

Meillä on esikoispoika kohta 4v ja on todella huono syömään, ollut jo ainakin vuoden. Kasvaa käyrillä reippaasti miinuksella, neuvolasta en ole kokenut saavani apua, sanotaan vain, että kyllä lapsi syö kun on nälkä! Kai sillä joskus on nälkä, kasvaa kuitenkin, koska nyt on jäänyt pitkästä aikaa vaatteita pieneksi ja painokin noussut kilon vuodessa (painaa nyt 14kg). Toinen mikä minua vaivaa on tuon ikäisten ummetus. Meidän poikaa on käytetty säännöllisesti lasten erikoislääkärillä ja lääkitys ollut jo reilun vuoden vaivaan, joka ei tunnu helpottavan. :( Lääkäri toteaa vaivan olevan todellä yleinen hänen ikäisillään lapsillä. Toinen lapsemme on 9k ja molemmilla on atooppinen iho, joka tuntuu lehahtaneen taas kylmentyneen ilman myötä (kerrostaloissa keskuslämmitys taas päällä).

Terkkarin olisi tärkeää muistaa kysyä perheen vointia! Itse koen, että se kysytään tietokoneen ruutua tuijottaen, ohimennen johon toivotaan vastausta, että ei tässä mitään...mutta pitäisi kuunnella ja keskittyä siihen oikeasti. Moni pienten lasten vanhempi on oikeasti väsynyt ja kaipaa tukea eikä sitä itse kehtaa välttämättä tuoda esille, ellei joku kysy. Tällaisia tuli minulle mieleen, työniloa sinulle! :)

Neea

Onnea uuteen työhön, kuulostaa kyllä jännältä :) Laitanpa omia kokemuksiani, kun vielä ovat muistissa.
Alkuvaiheessa mietitytti eniten vauvan vatsavaivat, jotka ilmenivät iltahuuteluna. Niihin kaikki vinkit,kuten jalkojen "pumppaus", olivat kovin tervetulleita. Vauvan ulosteiden koostumus oli myös huolenaiheena. Arvostin myös sellaista vinkkiä, että "vauvalla on oltava myös omaa aikaa, antakaa hänen olla paljon lattialla". Myöhemmin sitten pidin tärkeänä kaikenlaisia lappusia ja taulukoita kiinteisiin siirtymisestä.
Kuten joku tuossa jo sanoikin, niin äidin (ja isän) rohkaisu ja positiivisten asioiden sanominen vauvasta tuntuivat hyvältä.

Marie

Hei ja onnea uudesta työstä!

Meillä on n. 1,5 v. poika ja neuvolantäti on ollut sama ihan raskauden loppuvaiheista lähtien. Tosi ihana ja kannustava, nuorehko äiti itsekin. Neuvolakäynneillä aina jaksaa kirjoittaa pojan neuvolavihkoon positiivisesti lapsesta, mikä tietysti lämmittää äidin sydäntä ja laittaa aina lapsen iloksi pienen värikkään tarran vihkoon :) Pieni asia, mutta kiva silti. Muutaman kerran olen kysellyt esim. lapsen sairastuessa puhelimitse ihan käytännön neuvoja särkylääkkeiden antamisesta sekä affekti-kohtauksista, joita pojalla on ollut muutama.

Elma

Heippa!

Mua kiinnostais tietää vähän norjan kielestä :) Kuinka nopeasti opit kielen niin että pärjäsit sillä työelämässä? Itse olen opiskellut ruotsia yliopistossa ja samalla norjan perusteet on käyty muutaman kurssin verran. Kirjoitettunahan kieli on ihan ookoo, mutta kuinka sitä ymmärtää puhuttuna? Ja kuinka nopeasti kieleen pääsee sisälle?

Puhutko nykyisin itse jo ihan sujuvaa norjaa? Huomaako muut, että et ole syntyjäsi norjalainen?

Kiitti jos viittit vastailla :) Suunnitellaan tässä perheen kanssa vähän tulevaa... :)

Hanna-Leena

Musta on ihan h-i-r-v-e-e-t-ä miten ainakin täällä meidän neuvolassa jankataan sitä, että "6kk ikäinen vauva ei tarvitse enää yöllä maitoa, jos kaikki ateriat on jo kiinteässä muodossa päivisin". Ihan järkyttävää bull shittiä! Enkä edes ole mikään henkeen ja vereen imetyksen puolestapuhuja. Hirveesti tuijotellaan kirjojen teksteihin ja unohdetaan terve maalaisjärki ja äidin oma kokemus/tuntemus omasta vauvasta. Ja kaikki helpottaa aikanaan, välillä täytyy tehdä kompromisseja suositusten ja käytännön välillä, jotta perhe saa levätä/nukkua.

En tiedä onko meille sattunut vain vähän tiukka neuvolatäti, mutta nykyäänkään en hänelle viitsi kaikkea edes kertoa (kuten sitä, että 3-vuotiaamme nukkuu vanhempien sängyssä), koska niin hanakasti esittelee aina niitä oppikirjaohjeita.

Siis edellisten asioiden pointtina ehkä se, että jos perheessä kaikki tuntuu olevan hyvin ja toimivan (perhe on tyytyväinen) niin onko silloin pakko yrittää muokata tilanteita niiden oppikirjoten kehoituksien mukaisiksi?

Hienoa on ollut neuvolantädin taito antaa vauvalle rokotukset silmänräpäyksessä. Siitä kiitosta!

Jatta

Piipahdin vain kommentoimaan, että ihana asu on päälläsi!! Tykkään kovin ja siintä syystä kysynkin, että mistä olet noin kivan huivin löytänytkään?

Aurinkoista syyspäivää sinne teille :)

laurar

Toinenkin kollega täällä moi.
Runsaan viisivuotisen urani (ennen omia äitiyslomia ja hoitovapaita) aikana yleisimpiä kysymyksiä tuntuivat olevan kaikki nukahtamis- ja syömisprobleemiin liittyvät jutut. Vauvaikäisten vanhemmilla on toki kysymyksiä ihan kaikesta mahdollisesta ulkoilusta kylvettämiseen ja ihottumista ummetukseen. Hienotunteinen saa olla, että kuinka napakasti sitten neuvoo, lämpimästi suosittelee vai kertooko vain vaihtoehtoja mitä vois kokeilla.

Ihan aito välittäminen, kuulumisten ja koko perheen jaksamisen kysyminen on terkan työssä musta kaikkein tärkeintä. "Temput" (kasvunseurannan, rokotukset ym. "pakolliset") voi tehdä sitten nopeammin, jos perheellä on muita huolenaiheita.

Emilia V

Kysyin terveydenhoitojalta lapseni ollessa noin puolivuotias, että onko olemassa jokin suositus, jonka mukaan proteiinia pitäisi antaa sen ikäiselle lapselle (miten monta kertaa viikossa). Terveydenhoitaja ei tiennyt, mitä on proteiini, vaan alkoi tarinoida jotain siitä, että useita ruokia voi maistaa, jos ei tule allergisia oireita. Että ihan oman järjen ja päättelyn perusteella sitten lisättiin eläinproteiinin määrää ruoassa. Ja terveydenhoitajalta ei ole sen jälkeen kysytty enää mitään.

Satu

Onnea hurjasti uudesta työstä! Mielestäni juuri kuten Hanna-Leena kirjoitti, että erilaiset ratkaisut toimivat eri perheissä ja jopa saman perheen lapset saattavat olla niin erilaisia, että vaikka edellisen kohdalla on löytänyt ns. toimivan sabluunan, niin jälkimmäiseen samat keinot eivät tepsi lainkaan. Kannustavat sanat, erilaisten vaihtoehtojen esiintuominen...
Kertoisin jo ennen synnytystä, että että imetys ei välttämättä suju heti tuosta vaan, vaan aikaa saattaa hurahtaa jopa kuukausi tai kaksi, mutta jos jaksaa "rennolla asenteella" jatkaa ja luottaa että maitoa tulee, niin imetys on tosi palkitsevaa. Ja että äidit pitävät itsestään huolta ja syövät, jotta maitoa heruu! Ja jos ei halua imettää tai imetys ei onnistu, ei sekään mikään maailmanloppu ole.
Itse koin hyvänä esikoisen kanssa selkeät unikouluohjeet, koska hulluna ravasin tunnin välein kuuteen kuukauteen asti hakemassa ja viemässä vauvaa omaan sänkyyn, imettämässä ja vaippoja vaihtamassa, mutta kolmannen kohdalla "viisastuin" ja otin vauvan viereen nukkumaan. Se onkin ollut helpoin vauva-aika!
Kahden ensimmäisen kanssa kävin ahkerasti puistoissa ja muskareissa ja ties missä, mikä onkin fiksua, jotta tutustuu muihin äiteihin,ja ehkä isiinkin jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja saa välillä puhista väsmystään ja "agressioitaan" jollekin aikuiselle. Toisaalta kolmannen kohdalla on jo vakiintunut ystäväpiiri, enkä ole kokenut säännöllistä ulkoilua niin oleelliseksi.
Eri asiat sopivat eri elämäntilanteisiin ja ei ole mielestäni oikeaa tai väärää, no paitsi ruumiillinen kuritus. Jos oikein ottaa päästä, voi aina repiä vaikka sanomalehdet silpuksi, kokeiltu on! Ja sen jälkeen sitten jo nauratti, kun piti se koko keko ruveta siivoamaan!

Mimmi

Hei. Olen kuuden lapsen äiti. Olen saanut pääsääntöisesti aivan ihanaa tukea neuvoloista. Terkkari tekee työtään omalla persoonallaan, kuten me kaikki:) Oma elämänkokemus auttaa, koska sinä olet pienten lasten äiti osaat vallan mainiosti samaistua lapsiperheiden asioihin. Nyt nuorimmaiseni 0n 5 v. Minusta on tullut laiska neuvolassa käyttäjä, koska muutettuani uudelle paikkakunnalle, tuntuu että lapseni terkkari katsoo vain ne ohjeistukseen määrätyt asiat. Sitten kun on ongelmia, ei osaa ottaa kantaa, kuten esim. vasen jalka on lyhyempi ja lapsi katsoo kieroon. Itse pitää olla aktiivinen ja vaatia jatkohoitoja. Itse työskentelen päivystyksessä ja tuoreet vanhemmat tuovat herkästi lastaan sinne, koska eivät ymmärrä että lasten "kuuluukin" sairastaa tavallisia infektioita, jotta vastustuskyky kasvaa. Eli vanhemmat tarvitsevat tietoa lapsuusajan sairauksista ja kuinka silloin toimia.

L

Meille on osunut ihana terkkari, joka osasi tukea pulloruokinnassa tässä imetystä pakonomaisesti ihannoivassa maassa. Kun imetys ei luonnistunut millään, niin hän käski suoraan lopettaa yrittämisen, koska stressasin niin hirvittävästi, että se vaikutti jo kaikkeen. Käski toivottaa muut ihmiset kuuseen ja löydä lapselle pullon suuhun. Ihan mahtava tyyppi, jolle maailma ei ole mustavalkoinen vaan kaikkea muuta :)

Katriina

Esikoiseni syntyi n kuukausi sitten ja sain siskoltani ruostinkielisen neuvolakirjan, joka käsittelee niitä yleisimpiä kysymyksiä mitä ko neuvolatädit ovat kohdanneet. Ko on auttanut minua vauvan hoidon ensi askelissa, ja tietty roolisi tukee myös vanhempia lapsia, jota kirja ei välttämättä käsittele. Mutta onpahan alku mistä aloittaa ;-)!

Kirjan nimi on Bebsihandboken ja on tilattavissa Adlibriksen sivuilta. Suosittelen kaikille uusille (ja miksei myös kokeneille) vanhemmille!
http://www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9151849976

Sissi

Imetyksestä ja kiinteiden aloittamisesta olen kysellyt, kun eri maissa on aika erilaisia suosituksia. Samoin ihan kakkajuttuja, kun kiinteät nyt vähän vaikuttaa siihenkin, mitä sinne vaippaan tulee. ;)

Tiina

Olen monen äidin kuullut harmittelevan sitä, että jos isäkin on mukana neuvolassa, niin neuvolan täti "ohittaa" herkästi isän ja kyselee/juttelee vain äidille. Näin ei onneksi ollut meillä. Onnea uudesta työpaikasta!

HappyEnd

Onnea uuteen työhön! Itsellä ei mieleen tule mitään tiettyä kysymystä mutta sellaisen ohjeen voisin antaa että kuuntele vanhempia ja ota todesta nekin huolet, jotka äkkiseltään tuntuvat tuulesta temmatulta. Suomessa ainakin joka ikinen opasvihkonen joka neuvolastakin annetaan korostaa että kyllä äiti tietää ja tuntee lapsensa. Samaan aikaan ainakin minut ja minun huoleni lapsestani ohitettiin täysin. Vasta kun puolisoni soitti neuvolaan ja kertoi huolistamme, hoitaja kuunteli ja kysyi oliko puolisokin samaa mieltä. Kun hän sanoi olevansa alkoi apua järjestyä. Ja vaistoni olivat siis oikeassa ja lapseni lääkityksen tarpeessa.

Eea

Tää kysymyspalsta tulikin hyvään saumaan :)

Sain eilen ensimmäistä kertaa melkein 3 vuotiaan pojun nukahtamaan omaan sänkyyn, joka siirrettiin vähän kauemmaksi meidän sängystä. Aiemmin ollaan nukutettu poika viereen ja meidän sängyt siis ollut ihan kiinni toisissaan. Pojan on sitten öisin ollut helppo kellahtaa samalle tyynylle, kun tulee äitiä ikävä. Tosin sillä kustannuksella, että meillä vanhemmilla on kestosilmäpussit. Viimeyönä poika sitten pisti pystyyn kunnon kohtauksen. Läheisyyden/tai tottumuksena hän heräsi ja pisti pystyyn kunnon itkun eikä se puolen tunnin silittelyjen jälkeenkään laantunut. Otin lopulta pojan viereen ja hän nukkuikin siinä taas tyytyväisenä. Ja kysymys siis kuuluu: Miten ihmeessä saan pojan nukkumaan yöt katkoitta ja siellä oman sängyn puolella? Meillä vielä lisäksi 2 lasta ja tämmösia onkelmia ei ollut. Kiitos jos ehdit vastata :)

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram