Tänään on ollut niin lämmintä, että me ollaan syöty välipalat ulkona. Lounaat ja päiväkahvit.

+18 astetta. Varjossa.

Eka päivä ilman sukkia. Tanskalaisen Tina Wodstrupin velourplaysuitissa :) Kun nyt kotipäivä oli eikä mihinkään kummoiseen ollut tarkoitus lähteä.

Sit piti kuitenkin lähteä metsään etsimään risuja. Nukuttamaan Ainoa vaunuihin. Hiekkaisilla poluilla, metsän huminassa.

Meillä on ihan kotiovelta ihana pikku puisto, jota on justiinsa harvennettu pikkupuista, joten koivun- ja pajunoksia lojui kuin tarjottimella polkujen varsilla. Kerääminen kävi nopsaan.

Puistossa on ihanat puhtaat vedet ja uimarannat, grillit ja syömäpaikat, paljon metsää.

Ja kivat näkymät.

No niin, sit me laitettiin risut maljakkoon niinkuin pääsiäisenä kuuluu. Virpomista täällä ei muuten harrastetakaan.

Muutama tulppaani päivän kimpusta ja munia roikkumaan.

Tuli tässä muuten mieleen yksi suuri syy bloggaamiseen tällaisellaan kuin nyt nykyään teen. Se on lapsiperhearki.

Olen itse ollut niin yllättynyt siitä, miten hyvää elämä on lasten kanssa, että ajattelin kai jossain vaiheessa ihan ottaa missioksi todistaa miten elämä voi olla ihanaa perheellisenäkin. Tiedän, monilla on positiivinen kuva lapsista jo ilmankin, mutta sit on meitä, joiden silmissä elämänlaatu heikkenee huomattavasti "sit joskus jos lapsia tulee". Joo niin ja sit on kaikenlaisia brittiläisiä tutkimuksia, jotka todistaa elämänlaadun heikkeneminsen lapsen saannin jälkeen. Hmm :/

Veikkaan että mun  kohderyhmä on aika väärä, sillä te vaikutatte kyllä jo valmiiksi kovin lapsirakkailta ja perhekeskeisiltä :D mutta olen silti ihan iloinen, jos jonkun ajatuksia äitiyttä ja lastensaantia kohtaan olen saanut pehmennettyä.

Eli siis jos joskus vaikuttaa siltä, että pidän meidän elämää jotenkin parempana kuin muiden ja hehkutan meidän ainutlaatuista perhettä -herranen aika, siitä ei ole kyse. Olen vain itsekin _todella_ yllättynyt ja ihmeissäni joka päivä siitä, miten kivaa elämä voi olla. Ja vieläpä juuri niiden tekijöiden ansiosta, joiden piti vain stressata ja viedä kaikki vapaus! ;D

Eihän teillä, kenelläkään muulla ole tällaisia kauheita ennakko-odotuksia? Eihän, ainakaan enää ;)

Ja sit se ois vaan aurinkoista palmusunnuntaita, lumien sulamisia Suomeenkin ja iloisia virpomisia! :))

Kommentit (72)

-anne-

Tervehys pohojois-pohojanmaalta!
Täällä yks sun vakituisista lukijoistasi. Joka ei yleensä viitsi kommentoija. Oon sen asian suhteen ällöttävän laiska :)

Seuraan blogeja laidasta laitaan. Mä en ees osaa niitä "kategorioida" (olipa kumma sana...) koska miellän kaikki lempiblogini elämänmakuisiksi. Sun blogisi on lämmin ja elämää täynnä! En ole varmaan sitä tyypillisintä lukijakuntaa blogissa koska olen 43vee lapseton nainen (mutta mustilla pilvilläkin on ne kultareunuksensa ja minun on sama rakas puoliso jo 17 vuoden ajalta <3 )
Mää oon joskus miettinyt, että kuinkahan laajoja skaaloja muilla ihmisillä onkaan seuraamissaan blogeissa?
Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

weirdrockstar

Oma elämä muutti totaalisesti suuntaa lapsen saavuttua. Olen myös elänyt parasta aikaa koko elämäni aikana.
Lapsuus on niin ehdotonta ja ainutkertaista. Joka päivä teen tietoisia valintoja, en mieti kasvattavani lasta vaan sitä millainen aikuinen hänestä tulee. Tänä päivänä poikani sanoi " sä olet oikea mestariäiti ". Myönnän että nieleskelin muutamankin kerran.

Tässäkin blogissa tämä " lapsiperhearki " on parasta. Vaikka moni varmasti seuraa kaiken muunkin takia tätä. Tämä vain subjektiivinen ajatukseni.

Pookineito

No mä tunnustan, että olen niitä ihmisiä jotka pelkää elämän "loppumista" lasten myötä. Siksi tällaiset postaukset on tietenkin erittäin tervetulleita:) Tykkään nähdä maailmaa ja vaihtaa maisemaa silloin kun huvittaa. Tietenkään en tiedä, onko aina näin, mutta nyt tämä sopii minulle. Sinun elämä vaikuttaa kyllä erittäin kauniilta ja seesteiseltä:) Tärkeintä on kai nauttia jokaisesta elämänvaiheesta sellaisena kuin se on:)

lintu

kyllähän paljon myös riippuu taloudelliesta tilanteesta ja oikeesti minkälaisia ne lapset on. Jos olet herännyt 4 vuottan n. 5-15 kertaa yössä, istunut sairaalavuoteella syöpäsairaan lapsen kanssa, niin ei se elämä ole niin ruusuista kuin sen olisi toivonut, että istutaan muiden mammojen kanssa fiinisti kahvilla. Okei myönnän, että olen aika-ajoin katkera ja syystä miksi elämä toisia kohtelee silkkihanskoilla (en tarkoittanut Sinua) ja toisia rangaistaan pidemmän mukaan. Kyllä ne elämän realiteetit on ihan jossain kun velourpuvuissa kun tärkeysarvot menee kertalaakilla ihan muihin svääreihin.

Kiva blogi sinulla ja kaikkea hyvää (pliis älkää käsittäkö tätä provosoivana viestinä) vaan ihan ajattelunaiheena ihan jokaisen, että nauttikaa elämästä jos teillä on kaikki hyvin. Turhat marinat ja valitukset pois, jos ns. pikkujutut ei mene aina niinkuin pitäisi

t. Lintu, yhden enkelivauvan ja toisen sairaan lapsen äiti

sini

Onni on oma piha, luonto ja perhe :) Täälläkin hyvin lämmintä, nyt vaan käy kateeksi nuo teidän ihanat puistot ja pihat, me asutaan keskellä kaupunkia joten luontoa ei ole riittävästi ainakaan suomalaiseen makuun. Itsestäni on kiva lukea teidän perheen arkea, katsella kauniita kuvia Norjasta sekä asuistasi, mielestäni on paljon mielenkiintoisempaa lukea päivittäisistä asioista kuin pelkästään vaatteista :) Ihanaa kevättä!

SM

Ajattelin vähän samaa asiaa mitä ylläoleva Lintu mainitsikin - enkä todellakaan pahalla, mutta kuitenkin. Nimittäin onhan se ihan totta että sinua on siunattu kauniilla ja onnellisella perheellä, ja varmasti olet tehnyt paljon työtäkin hyvinvointinne eteen. Ihanaa että teillä on niin kaunis arki :)

Mutta valitettavasti kaikilla asiat eivät ole niin hyvin. Mutta jokaisella on toivottavasti jotakin - edes jotakin hyvin pientä - ihanaa johon tarttua ja josta olla niin kovin onnellinen. Vaikka sairaudet varjostavat elämää, aina joskus varmasti pilkahtelee aurinko. Mutta onhan se kaukana siitä, että saisi laittaa omaa kotia ja leipoa ja temmeltää ihanien lasten kanssa päivittäin.

Aurinkoista kevättä ihan jokaikisille! Täytyyhän myös ajatella niin, että on onni olla olemassa, sitäkään ei ole kaikille suotu. :)

SM

Eikös olis vaan helpompi vaihtaa blogia jos ei jutut maistu? Meitä kun on täällä aika moni sitä mieltä, että tämä jos mikä ei ole sellainen blogi jossa vain itseään nostetaan jalustalle palvomista varten. Ihanaa aitoa pohdintaahan Johanna tuossa ylempänä esitti, ja kertoi omia oivalluksiaan elämästä.

Niina

Ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja perheellisiä kohtaan, paitsi että seura taitaa tehdä kaltaisekseen. Tollaisia yhden sanan lauseita kun on kovin nihkeää lukea, mikäli ei ole tottunut vastaavaan lapselliseen kommunikointiin.

Muuten kiva blogi ja omia valintoja on turhaa puolustella kenellekään. Siitä jää vaan sellainen fiilis, että sulla olisi heikko itsetunto tai pitäisit omia ratkaisuja alempiarvoisina. :)

kalastajanvaimo

No niin, tätä vähän tarkoitinkin, usein puhe on niin negatiivista että itsekin ihan kauhulla odotin :D

kalastajanvaimo

:D Hauska kommentti ja HYVÄ! Sulla ei sit ainakaan oo pahoja ennakko-odotuksia kuten mulla... Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :)

kalastajanvaimo

Tottakai jaksat ja pystyt ;) Kummasti asiat vaan aina jollain tavalla onnistuu. Paljon onnea ja hyväa vointia rakausaikaan <3

kalastajanvaimo

:D
Sitä ei vaan osaa yhtään ennalta kuvitella... et miten elämä muuttuu. Ja minäkin olen sitä mieltä että parempaan suuntaan :)

Ninni

Ihanaa palmusunnuntaita<3

Oli ihana postaus Johanna=) Olen kanssasi niin samaa mieltä, että kyllä arki lasten kanssa on ihanaaaa<3 Tänään meillä kaksi pienintä lasta lähti virpomaan ja voi miten iloisia virpojia tuli pääsiäismunien ja muiden ihanien patukoiden kanssa kotiin=)

Ajattelen, että arki lasten kanssa on ihanaa ja elämä onnellista, vaikka joskus kotihommat ym tympii, niin perusajatus on kuitenkin ilo ja riemu!

Meillä on iso perhe ja ollaan reissattu ulkomailla, Egyptin pyramidit ja vaikka mitä paikkoja kierrelty koko perheen voimin enkä antaisi niitä kokemuksia pois. Olemme mieheni kanssa matkustaneet vain muutamia kertoja kahdestaan, pääasiassa olemme tehneet kaikki rantalomat ja laskettelulomat koko perheellä=)

Iloisia ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, nautitaan meille annetuista pienistä ja vähän isommista elämän ihmeistä<3

Lapsi, elämän suurin ihme<3

kalastajanvaimo

Kiva kuulla Anne. En sitten millään tavalla väitä, että "kunnon elämä" vaatisi lapsia, vaan että lastenkin kanssa on aika kivaa ;D
Kiitos kivasta kommentista, hauska aina kuulla minkälasta porukkaa siellä on :)

kalastajanvaimo

Just tota tarkoitan, että "elämän parasta aikaa" voi olla koko ajan, myös lasten kanssa, sit siihen vaan sopeutuu eri tavalla. Myös ihanasti sanottu toi miten kasvatat aikuiseksi, niinhän se on... Taitaa olla aika ihana poikakin kun tollasta sanoo <3

Anttis

Minusta on ihana lukea lapsiperheen arjestanne. On mukava ettei joka tuutista tule sitä samaa mantraa siitä miten rankkaa lapsen kanssa on. Itse jaksan vakaasti uskoa, että elämä lapsen kanssa on sitä parasta aikaa elämässä. Toivottavasti sillä meillä se arki alkaa jo ehkä muutaman viikon päästä. Nytkin palmusunnuntaina mietin miten paljon enemmän tälläiset päivät saavat sisältöä juuri lasten kanssa.

kalastajanvaimo

Niin totta :)
Aina, joko ilman tai lasten kanssa voi olla hyvä olla.
Mun oli nyt vaan pakko myöntää, etten varsinaisesti haaveillut lapsista esim. sun ikäisenä ja kuitenkin tulin aika nuorena äidiksi. Kannustuksena muille, joita lapsiperhearki ennalta vain kauhistuttaa :D

Verona

Minä olen kyllä ajatellut koko ajan, että lapsiperheen elämä on mukavaa :) Tai no, ainakin koko aikuisiän kun on kasvanut ulos ylenmääräisestä biletyksestä ja vapaudenkaipuusta. Lapsiperheen elämää odotellessa!

Kiitos kivasta blogista :)

kalastajanvaimo

Totta :) Se juuri olisikin parasta, että aina voisi olla tyytyväinen. Aina kannattaa yrittää nähda asioissa pahaat puolet ja sopeutua... Kuulostaa hyvälle sun(kin) elämänmeno :)) En missään nimessa halua väittää, että lapsia pitäisi saada tai että se tekisi elämästä oikeampaa... mutta kivaa voi olla sekin ;))

kalastajanvaimo

Hyvä kuulla sini, että on kiva lukea muustakin kuin vaatteista, niin munkin mielestä :)) Mutta silti aina ujutan niitä tänne väleihin :P

kalastajanvaimo

Tottakai lintu, olen tosi pahoillani että sulla on ollut noin paljon huonoa onnea :'(
Kuten sanoit, mulla on asiat hyvin, me ollaan terveitä ja sitä suuremmasta syystä yritän olla tyytyväinen ja kiitollinen. Kai teitä ärsyttäisi (enmmän) jos vaan valittaisin kaikista pikkuaisoista tai suuremmistakin, mitkä ei oo hyvin...? Minua ainakin ärsyttäisi -ja joskus ärsyttää ihmiset, joilla on kaikki hyvin ja siksi jaksavat valittaa jatkuvasti pikkujutuista.
Hyvää jatkoa lintu ja haleja <3

kalastajanvaimo

Ihan totta.. yritän olla kiitollinen ja tyytyväinen ja itseasiassa voihan meidänkin elämä kaääntyä päällensä koska tahansa. Mitään ei pitäisi ottaa itsestäänselvänä..
Tästä aiheesta on taidettu ennenkin puhua täällä; että en voi lakata laittamasta kotia ja leipomasta vain siksi että jollakulla muulla ei siihen riitä energiaa :) Ehkä jopa saan vähan siirrettyä sitä energiaa! :))
Kiva kommentti, hyvä ajatella näitäkin puolia välillä :)

kalastajanvaimo

Poistin valitettavasti kommentin, johon vastasit SM, täällä alkoi nyt kevätsiivous ja kommenttiboksin siistinäpito eheh :P

kalastajanvaimo

Moikka Niina, pahoittelen nihkeää tekstiä ;D
En oikeastaan kuvitellut puolustelevani omia valintojani, tarviiko ja voiko lastensaantia oikein mitenkään puolustella..?
Mutta ihan totta, lastensaaminen ei ollut kovin ylhäällä mun suunnitelmissa nuorena naisena ja se mun tässä olikin tarkoitus myöntää, kannustaa muita että kivempaa tää voi olla kuin uskoisikaan :))

kalastajanvaimo

Oh, lapset on niin kiva ottaa mukaan kaikkialle. Ja voi että nekin tulee sitä arvostamaan. Jatka samaan malliin :D

kalastajanvaimo

Juuri tota tarkoitin... että lapsiperheitä karsastavat tarvitsevat vähän muutakin matraa kuin ton tavallisen "rankkaa, sotkuista, väsyttävää"... ;)
Sulla on ilmeisesti LA lähellä? Oi ihanaa, paljon voimia loppurutistukseen <3

kalastajanvaimo

Kiitos Verona, tykkää niiin teistä, jotka asian oivaltaa jo aiemmin ;) Tai siis, lapsirakkaista ihmisistä saa aina niin lämpimän kuvan etenkin lapsettomista lapsirakkaista.. :)
Kiitos kivasta kommentista :))

-anne-

Tervehys taas !
En ajatellutkaan, että olisit väittänyt "kunnon elämän" vaativan lapsia :) jokaisellahan meillä on omanlaiset elämämme suruineen ja iloineen. Meijän suru on ollut tämä lapsettomuus mutten sitä jaksa koko aikaa surra vaan pitää löytää niitä ilojakin. Olin vain niin hämmästynyt kun tajusin, että nykyään luen nautinnolla lapsiperheen arjesta kun vuosia sitten en olisi siihen pystynyt!
Aurinkoa elämään :)

tsipe

Itse olen vielä nuori (17-vuotias) eikä omien lapsien saaminen todellakaan ole ajankohtaista, mutta itse olen varttunut kahdeksanlapsisessa perheessa. Ja olen kiitollinen äidille joka jaksaa silti olla sitä mieltä että yksikään ei ole liikaa!:) Itse olen toiseksi nuorin, kohta lennän pesästä. Jäljelle jää enää pikkusisko (13v.). Ja äiti, joka on "lopettanut elämisen" ( ;) ) jo 19-vuotiaana, ja on siis elänyt yli 30 vuotta ns. "sidottua elämää", murehtii sitä kuinka hänellä ei sitten enää ole lapsia talossa. Tuntuu uskomattomalta miten paljon rakkautta voi meille lapsille riittää, kun jaksaa hoitaa kahdeksaa lasta eikä edes haluaisi heidän lähtevän kotoa.
Ja sitten tuntuu hassulta kun joillakin ihmisillä on yksi tai kaksi lasta joiden kotoa lähtemistä he suorastaan odottavat, että pääsevät taas viettämään "omaa elämää." Mutta kukin tyylillään :) Enkä tarkoittanut sinua! Mutta kunhan kertoilin. Että kyllä varmaan jokainen niitä omia lapsiaan jaksaa hoitaa ja nauttia arjesta :)

Ninni

Heips tsipe!

Oli ihana lukea sinun kommenttisi<3 Itse ison perheen äitinä ja ensimmäinen lentänyt pesästä, nuorena ensimmäisen lapsen saanut ja äiti olen ollut jo yli kaksikymmentä vuotta?! Uskomattoman pitkä aika ja silti edelleen niin onnellinen ja lapsistaan ylpeä äiti<3

Kiva että olet saanut kokea hienon ja onnellisen, rakastetun lapsuuden=)

Aurinkoista kevättä sinulle ja upealle äidillesi<3

Eeva

Hei!

En voi väittää ettäkö en joskus siihen arjen pyörittämiseen turtuis, pieniä lapsia kun on aina jotain pitää kantaa ja pukea jne. Mutta mitä elämäni olisi sitten ilman heitä? Kiitollinen olen että sain, vielä vähän vanhemmalla iällä (nuorimmaisen kolmesta synnytin 38 vuotiaana). Olen nauttinut täysin siemauksin näistä 7 vuodesta, ja juu kyllä meillä huudetaan joskus kovinkin lujaa, ja onneksi taas halataan. Ei minukaan mielestä lasten kanssa rankkaa ole, sehän on elämäniloa parhaimmillaan!

Tutuissa on myös henkilöitä jotka eivät halua omia lapsia, ja en ole heidän elämänvalintaansa mitenkään puuttunut. Mikä minä olen sanomaan miten pitää elää? Ja sitten toisaalta on ihan meissä aikuisissa ihan pöllöjä tyyppejä joiden ei olisi koskaankaan pitänyt vanhemmiksi ryhtyä, jonkinnäköistä keskenkasvuisuutta havaittavissa: http://www.iltalehti.fi/perhe/2011041613559496_pr.shtml

Minusta nuo haalarit, jotka tuntuvat olevan nyt in, aika "miten sanon tämän niin että niiden käyttäjät ette suuttuisi" mutta siis jotenkin hassun näköisiä. Mutta kyllä tuokin asu sinulle Johanna ihan hyvin sopii, loppuen lopuksi näyttävät mukavantuntuisilta pitää.

Aurinkoa, nyt sitä on täälläkin.

Eeva, (Ainon(kin) äiti Treelta)

Johanna

Ihanan elämänmyönteisen postauksen olit tehny :) Kiva, että kaikki ei aina vaan varottele siitä, että oma elämä päättyy, kun saa lapsia. Olen itse nuori vaimo, eikä meillä ole vielä lapsia. Ihmisten varoittelut saa vain pelkäämään enemmän sitä lasten saamista :/ Haluaisin kuullakin enemmän siitä, kuinka kivaa lapsiperheen arki voi olla :) Ja voihan niiden lastenkin kanssa matkustaa ja elää ihan huippua elämää? Ainakin uskon niin. Asia ei vielä ole kovin ajankohtainen, kun elämässämme on tapahtumassa paljon muitakin isoja asioita, mutta sitten, kun se on, haluaisin odottaa sitä uutta vaihetta elämässä iloisin mielin, enkä kauhuissani.

Sinulla on ihana blogi :) Mukavaa kevättä :)

kalastajanvaimo

No näin on Eeva ihan totta joka sana. Elämäniloahan se juuri on! Täytyy vähän sattua ja tapahtuakin, tunteita laidasta laitaan, tehdä vihreitä ja miettiä taas vähän jne jne. Ei se ole rankkaa, se on vain elämää :D
Hihi haaleareistakin voin sanoa että totta joka sana, eihän tällasia haalareita nyt oo aikuisten ihmisten päälle tarkoitettu, mutta voi vitsi jostain syystä tykkään kovasti näistä :) Kai se on se mukavuus sit :P
Aurinkoa :))

kalastajanvaimo

Ihana juttu :) Hauskaa kuulla noin isoista perheistä, onhan se ihanaa kun on noin paljon sisaruksiakin!
Jokainen tosiaan tyylillään, mutta minuakin kauhistuttaa ajatus lasten muutosta... onneksi mun kohdalla siihen on vielä tovi! ;D
Ja ihanaa kuulla tsipe, miten arvostat äitiäsi. On varmasti kasvattanut hyvin teidät <3

kalastajanvaimo

Moi, se on sellanen ohjelma joka sun pitää ladata ensin omalle koneelle. PhotoScape nimeltään :)

kalastajanvaimo

Onkohan jossain vaiheessa ollut valloillaan käsitys ja kuva ihanasta lapsiarjesta kun sitä on niin ruvettu varoittelemaan? ;D Joskus 50-luvulla kun vaimot oli kotona ja lapset rusetit tukassa kohteliaina ovella vastassa töistä palaavaa isiä ;)
Viime vuosikymmenet onkin sit pidetty huolta ettei kukaan luule lapsia helpoiksi hih.
Lasten kanssa moni juttu on tosi mielekästä, tulee tehtyä juttuja, jotta lapset saisi kokemuksia.
Kiitos ja kivaa kevättä myös!

L

Äääää, Johanna, taas sä piristit mun päivän! Arvaa vaan kuka alkaa samantien siivoamaan ja hakemaan pajunoksia maljakkoon? :>

Tälläiset kehut täältä ruudun takaa saat 17v tytöltä, joka eksyy kerta toisensa jälkeen sun blogiin. :) Tänään tajusin, että syy, miksi aina palaan on se, että sulla on vaan niin hemmetin upea blogi! :> Otat ihan hirmu-upeita kuvia ja sun kirjoitustyyli on niin mukaansatempaiseva, että! :) Tää blogi on todellakin mulle se akkujen lataamis -paikka, jossa saa hetkeksi unohtaa oman elämän kiireet ja lukea vaan mitä Johannalle ja pikku Ompulle ja Ainolle kuuluu. =) Kiitos upeasta blogista! ?

Johanna

Pitkästä aikaa luen blogiasi. Se on aina ihanan valoisa. Minusta on tosi kiva, että hehkutat perhe-elämää. Jotenkin tuntui joskus nuorempana, kun omat lapset olivat pienempiä, että kehuminen ei ole sallittua. Kaikki sinänsä muuten hyvät kirjatkin kertoivat synnytysmasennuksesta, parisuhdeongelmista, uranaisten ontumisista tms. Se on masentavaa.
Esikoiseni täytti tänään 13 vuotta ja edelleen voin hehkuttaa perhe-elämän puolesta minäkin!

Miten Zumbatunnit ovat vetäneet siellä Norjassa, kun kevät näyttää olevan jo pitkällä? Mietin tätä käydessäni omalla tunnilla viikonloppuna, että sentään jaksoi toistakymmentä hilautua tunnille, vaikka oli kevään lämpimin päivä.

Mukavaa pääsiäisen aikaa :)

kalastajanvaimo

Moi Johanna, no tänään oli jo aika vähän porukkaa zumbassa (tai siis joo toistakymmentä), ilma täälläkin oli upea ja norjalaisilla tää pääsiäisviikko on monilla lomaa ja reissailua :)
Juu ja toi ilmiöhän on jossain vaiheessa huomattu täällä blogissakin: kehuminen ei ole sallittua ;) Siis ihan yksinkertaisesti sen, että elämä on kivaa!
Kivaa pääsiäistä juu :)

kalastajanvaimo

Mmm. Kiitos tosi kivasta kommentista, joka toi taas yhden uuden näkökulman asiaan... Mutta never say never, me ihmiset pärjätään kummallisissa tilanteissa! ;)
Niin ja on mullakin aina välillä toi olo, et miten muut jaksaa ja osaa ;D

kalastajanvaimo

Kiva kun kävit sara, muistan kyllä sun kommentteja :) Aina fiksuja juttuja :) Kiva kun käyt lukemassa vaikket kommentoimaan ehtiskään <3

Rii

Hei,

lueskelen melko usein blogiasi, mutta harvoin pääsen kommentoimaan asti:) Nyt oli pakko kommentoida! Kirjoitit niin kivasti tuosta, miten lapsiperheenä olo on mukavaa. Itse olen 23-vuotias, joten asiat eivät ole ihan ajankohtaisia vielä. Mutta ainakin minulle tuli tästä tällainen sanoma mieleen, että pitää nauttia aina siitä hetkestä, missä elää. Tietysti itsekin ajattelen perhekeskeisenä ihmisenä, että odottaa sitä arkea sitten kun joskus on lapsia. Mutta yhtälailla pitää nauttia tästä hetkestä, ja ajasta kun saa vielä olla nuori... Ihmiset haaveilee aina siitä mitä ei ole, ja pelkää sitä mikä on uutta. Pitäisi vaan antaa mennä virran mukana ja fiiliksen kanssa ja päätyy tuohon hetkeen, kun nauraa maha kippurassa naperoille:) Ylipäätänsä arki, millä kokoonpanolla ja missä iässä tahansa, pitää tehdä itselleen mieleiseksi ja kivaksi, että saa nauraa joka päivä vedet silmissä ja olla tyytyväinen :)

Libris

Kahden lapsen äitinä voin sanoa, että meidän arkeemme on mahtunut niin iloa kuin suruakin. Ihan pikkulapsiaikaan olisin varmaan lukenut Johannan blogia aivan haavi auki (heh, sopiikin hyvin Kalastajan vaimon blogin lukemisilmeeksi). Meidän elämämme oli siihen aikaan jpkaisesta päivästä hengissä ja järjissään selviämistä.

Nyttemmin, kun lapset ovat kasvaneet, olemme mieheni kanssa taas ALKANEET ELÄÄ, meillä on omia menoja ja aikuistenkin juttuja - yhtään väheksymättä lastemme yhä tarvitsemaa huomiota ja hoivaa. Mutta huomaan, että saan voimaa niistä rankoista asioista selviytymiseen, kun otan välillä rennommin ja asennoidun asioihin vähemmän ryppyotsaisesti. Höpsöttelen vaateostosteni kanssa, meikkaan ja kokeilen erilaisia "lookeja" ja nauraa käkätän hyvän ystäväni kanssa.

Samalla tavoin saan voimaa Johannan blogin lukemisesta. Johanna napsii arjestaan kivoja pikku juttuja, joihin on itse tyytyväinen. Eikös terveen itsetunnon ja elämässä henkisesti tasapainoisena selviytymisen yhtenä ehtona ole, että jokaisessa päivässä olisi edes yksi asia, johon on tyytyväinen : )

kalastajanvaimo

Juu anne oli vaan pakko sanoa :D Sun kommentit onkin ollut ihanan positiivisia.. Täälläkin on nimittäin ollut joskus puhetta lapsettomuudesta kärsivistä ja siitä, miten heidän on joskus ollut vähän kurjaa lukea tätä blogia... Siksikin ihana kuulla juurikin tuo sun hämmästyksesi aihe :)) Mahtavaa.
Elämässä tosiaan on monia monia ilon aiheita. Kuten vaikka pitkäaikainen puoliso ;)
Aurinkoa :)

kalastajanvaimo

Kiitti kivasta kommentista... Luulen, että noita "haavi auki lukijoita" on muitakin hehe ;) Meitä on vaan erilaisia ihmisiä... Mutta sun tavoin luulen, että pieni höpsöttely auttaa kovasti aina :D Tekee juttuja niin omaan tahtiin kuin pystyy ja muistaa itsensäkin ihan arjessa :)
Hyvä toi sun viimeinen lause, en ollut kuulutkaan ennen!

ninnukka

Olen kanssasi samoja ikiä ja kuulen todella usein juuri tuosta, että lasten tulon jälkeen elämä on yhtä taistelua ja päivästä toiseen selviytymistä. Ympärille on myös sattunut useampi esimerkki samaisesta aiheesta.
Itse tuskin koskaan olen hankkimassa lapsia... pidän kyllä lapsista, niin kauan kun sen huutavan lapsen voi tyrkätä takaisin äidille :D
Oma elämä on jo yksin päivästä toiseen selviytymistä ja pohdintoja siitä onko elämä elämisen arvoista... en ikinä pystyisi huolehtimaan lisäksi vielä toisesta ihmisestä. Opettamaan, neuvomaan, rakastamaan, lohduttamaan, kannustamaan, huolehtimaan ja kaikki tämä 24h/vrk... en kertakaikkiaan osaisi. Enkä jaksaisi.
En voi kuin hämmästellä muitten, niinkuin sinun, taitoa pärjätä elämässä. Työssä, kotona... miten te sen teette?

Kiva kuitenkin kuulla toisenkinlainen mielipide, että elämästä lasten kanssa voi nauttia :) Totta varmaan se, että lapsiperheen elämästä syntyvä vaikutelma riippuu paljon omasta asenteesta.

Saan blogistasi paljon, päivän parhaita hetkiä on istua sohvalle läppärin kanssa sitä lukemaan <3
Kiitos :)

Eeva

Moi,
halusin vain sanoa, että tässä on nyt 3 päivänikäinen nyytti kainalossa, ja mun elämä ei vielä ole koskaan ollut niin ihanaa kuin nyt! Ja kai se on vähän omasta asenteesta ja elämän arvoista kiinni, että onko lapsellinen elämä hyvää vai huonoa. Jos haluu bailata, niin ei kai perhe-elämä niin herkkua olekaan!

-Sara-

Käyn täällä lukemassa useinkin, mutta en aina ehdi kommentoida, tai siis ehdi ja ehdi. Kun ajattelen niin, että ennemmin jätän jotakin ajatuksella kirjoitettua kuin vain heippa, tai kaipa sekin on ihan jees :)

Me törmättiin tuohon usein, kun saimme esikoisemme, minähän olin juuri 20 täyttänyt ja mies vähän vanhempi. Tuntui, että moni ajatteli nyt se noiden elämä loppui, tuli lapsi ja kaikki vielä luuli, että vahingossa. Siis oikeasti, moni ihan lähes tyyliin: osanottoni.

Samaan aikaan me leijuimme onnellisuusodotuksessa vauvastamme. Nythän noita lapsukaisia on jo kaksi ja toivottavasti tulee vielä joskus lisääkin, mutta se pointti. Tottahan elämä on erilaista kuin monilla ikäisillämme, he bailaavat ja etsivät, löytävät, kumppanin ja ehkä ei sittenkään. Me vietämme perhe-elämää ja se sopii meille. Enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Lasten kanssa saa niin paljon. Aina ei todellakaan ole ruusuista, mutta joka päivässä on aina jotakin kivaa, siis lapset antavat ihan hirmuisesti elämään sisältöä ja sitten, kuinka nopeasti ne kasvaakaan. Esikoinen on jo 4½ ja kuopus kolme, en käsitä ollenkaan mihin se vauvavaihe katosi!

Blogiasi on ihanaa lukea, tunnistan niin monet jutut täältä ja nauran välillä ihan hykerrellen.

Terveisiä täältä Suomesta ja oikein hyvää kevään jatkoa!

kalastajanvaimo

Kiitti Miss A, kivasti sanottu. Ymmärrän sun ajatukset ;D Jatketaan samaan tahtiin :)

kalastajanvaimo

Joo tottakai, olen itseasiassa myös vahvasti tolla kannalla, että ensin täytyy tehdä tarpeeksi omia juttuja ja elää vapaana jne. Ehdottomasti. Tästäkin voisi puhua pitkät pätkät, toisille sopii vanhemmiksi tuleminen nuorina, joillekin se tapahtuu liian aikaisin jne. Törmännyt paitsi mahtavasti vanhemmuuden klaaranneisiin nuoriin ihmisiin niin myös mainitsemiisi varoittaviin esimerkkeihin ;)
Mahtavaa pääsiäistä Emppu, kylläpä tekee mieli Mignon-munaa nyt :P

kalastajanvaimo

Hyvä -ja ohjaa ihmeessä :D Voi vitsi miten hauskoja kommentteja, taitaa tosiaan alkaa aurinko paistelemaan keväisesti sielläkin :)))

kalastajanvaimo

Eikun niin kiva kuulla :))
Joskus täytyy tosiaan hakea sitä hyvää oloa jostain muualta, tiedän tunteen ;D
Mutta pääasia että perusjutut löytyy sieltä kotoa omasta takaa <3

kalastajanvaimo

Ihan täältä kotikyliltä ostettu :) En nyt valitettavasti tiedä myydäänkö Tina Wodstrupin juttuja Suomessa tai edes netissä :(

kalastajanvaimo

:D
Voi kiitos L olipa piristävä kommentti kertakaikkiaan ;D
Todella kiva kuulla... Eipä sillä niin väliä ole mitä meillä kullakin on tai ei ole tai edes millaista elämänvaihetta elämme, aina voi nauttia samanlaisista tunnelmista :)
Kiitos kovasti <3

MISS A

Oot tosi valoisa persoona ja juttujasi on mukava lukea! Olen juuri niitä ihmisiä jotka ajttelee menettävävänsä jotakin jos hankkisi lapsia...Kiva kuulla että joku on yllättynyt positiivisesti :) mukavaa kevätää ja jatka samaan tahtiin!

Emppu

Hei! Kiitos ihanasta blogista!

Itse en kammoksu lapsiperhearkea, mutta toki se tuo mukanaan aivan uusia velvoitteita ja sitoutumista. Eli sinänsä ymmärrän myös sen asenteen, että elämästä kannattaa nauttia ennen kuin on lapsia. Kaikki aikanaan. Itse nautin tällä hetkellä suunnattomasti siitä, että saan nukkua viikonloppuisin niin pitkään kuin huvittaa, matkustella ympäri maailmaa ja tassutella kesällä baarista kotiin ilman kenkiä auringon noustessa Se on vapautta se. Saan olla hyvällä omalla tunnolla juuri niin itsekäs kuin haluan.

Mietin juuri kuinka hyvin asiat voikaan olla: olen 25 -vuotias, minulla on unelmatyö, ihania ystäviä, rakastava poikaystävä, molemmat vanhempani elävät, olen terve ja saan nauttia tästä ihanasta keväisestä päivästä syöden Mignon -munia ja juoden yrittiteetä ikkunalaudalla. Lapset tulevat sitten kun tulevat, ei kuitenkaan ihan vielä.

Varmasti lapsiperheen arki on ihanaa ja iloa täynnä, mutta olenpa nähnyt myös varoittavia esimerkkejä, kun nuoruudesta ei ole otettu iloa irti ja sitten perheellisenä aletaan rellestämään. Nämä varoittavat esimerkit ovat erityisesti 30-40 -vuotiaita perheenisiä, jotka ovat vakiintuneet nuorina. Ja kappas - kun vaimo ja lapset eivät ole näköpiirissä, niin johan viikonlopuista ja työmatkoista löytyy aivan uusia ulottuvuuksia. En tietenkään yleistä, mutta valitettavan usein näitä tapauksia on tullut vastaan.

Mahtavaa pääsiäistä kaikille, tartutaan hetkeen ja elämäntilanteeseen - kuului siihen lapsia tai ei.

t. Emppu

Lusitarius

Mie olen ollut pitkään lapsirakas ja tiennyt, että omaan perheeseen tulee tulevaisuudessa kuulumaan lapsia. Joskus on joku heittänyt ilmoille kommentin lapsiperhe-elämän vaikeudesta ja juuri tuosta elämänlaadun laskusta. Itse en ole näin ajatellut, eiköhän kyseessä ole pikemminkin asennekysymys. Jatkossa aion ohjata nämä epäilijä-einarit lukemaan blogiasi, ihan vain osoittaakseni että kyseessä on juuri asennekysymys.

Anttis

Kovaa kyytiä tosiaan LA lähestyy. Välillä tosiaan tuntuu siltä, että odottavia äitejä oikein tahallaan pelotellaan sillä miten "keuhean rankkaa" se arki tulee olemaan. Sillä asenteella siis ettei koko lystiin kannattaisi edes lähteä.

Elkku

Hei! Ihana postaus! Itse olen myös kahden lapsen (3,5 v ja 2 kk) äiti ja niiiiiin onnellinen elämässäni juuri nyt! Tottahan toki joskus asiat nyrppii ja paikat on sekaisin, koti on ahtaan ja ruman oloinen, lapset huutaa, oma olo on ruma ja epämukava ja tulee maristua etenkin puolisolle turhasta... Silloin on se hetki kun kannattaa tulla lukemaan sinun ja muutaman muun ihanan blogistin blogia niin suu kääntyy hymyyn ja muistan omallekin kohdalle siunaantuneet hyvät asiat, ja yhtäkkiä ei enää sotkut ympärillä ei haittaa, koska elämässä on niiiiiin paljon ihanaa ja hyvää.. Sit ottaa lapset syliin ja tajuaa että mikä ihana onni minua on kohdannut! Ja vaikka koko elämä on muuttunut lasten myötä niin silti mikään ei ole muuttunut :) (Mietimme usein mieheni kanssa kun kumpikin lapsi (joskus harvoin) nukkuu yhtäaikaa että mitä ihmettä me oikein tehtiin kaikella ajalla silloin kun lapsia ei ollut??! ) Kauheeta miten imelä kirjoitus tästä tuli :D Huomaa että Suomessakin aurinko paistaa ja on kevättä rinnassa ;)

Maru

Moikka!

Olen lukenut sun blogia jo tosi kauan, ja halusin vaan sanoa, että sulla on aivan ihana tapa kirjottaa! Ja ihana tyyli. sekä varsinkin perhe.

Tosi hyvää pääsiäistä! :)

viidenaiti

Hehkuta vaan perhettäsi! Itsekin olen ollut ihmeissäni tästä matkasta äitinä. Ja siitä kuinka paljon siitä valitetaan... Asenne ratkaisee. Ja se, että laittaa itsensä likoon ja elää tätä hetkeä. Sinun blogisi on todella innoittava ja energisoiva! Täältä saa aina uutta puhtia arkeen.

Ansku

Lasten myötä minun (voin kai sanoa meidän, mieheni ja minun) elämään on tullut enemmän aitoa iloa. Sellaista puhdasta elämäniloa, naurua ja riemua, hulluttelua. Ilman lapsia elämä oli hauskaa, mutta nyt voi olla joka aamu varma, että jollekin asialle saa päivän mittaan nauraa sydämensä kyllyydestä. Tänään esimerkiksi sille, kuinka mummit laitettiin järjestykseen pehmeyden perusteella...
Välillä toki kaipaan aikaa ennen lapsia ja toisinaan jopa järjestän sitä "ihan omaa aikaa", mutta en kyllä vaihtaisi tätä elämää yhtään mihinkään :).

Hanna

Taalla just pohdiskelen samoja juttuja. Oma raskaus etenee, nyt jo 12-viikkoa kasassa. Jipii! Mutta just eilen mietin kovastikkin, etta millaistahan se arki sitten oikeasti tulee olemaan. Jaksanko ja pystynko ja tykkaanko siita. Mutta toisaalta kaipaan elamaani isoakin muutosta, nyt on maailmaa nahty jo ihan tarpeeksi, ja omasta mielesta elama alkaa olla jopa tylsaa! Muutosta kaivataan! Tama postaus piristi taas paivaani ja loi uskoa tulevaan (lapsiperhearkeen). Thanks!

Katz NYC

Ma olen sellainen haaveilija etta aina ajattelen miten IHANAA elamasta tuleekaan kun on lapsia ymparilla ja elama rauhoittuu (ei enaa hulluja tyoaikatauluja, aamu- ja iltaruuhkassa istumista ja suurkaupungin ainaista jarjetonta kiiretta). Tama saattaa ehka johtua siita etta vihaan tyopaikkaani ja lopettaisin HETI tyonteon kun siihen vaan tulisi mahdollisuus. Mutta naen elaman lasten kanssa ruusuisena ja hauskana ajanjaksona. Olemme keskustelleet lapsista monesti, mutta paattaneet ettei viela ole sen aika pariin vuoteen ainakaan. Haluamme ensin seikkailla vahan maailmalla ihan kaksistaan...

Laapa

Tiedätkö, Johanna. En kovin usein tänne kommentoi, vaikka luenkin blogiasi säännöllisesti. Mutta tosi suuri kiitos tästä postauksesta!

Tällainen 24-vee nuori rouva olen, joka paljon on pohtinut sitä millaista arki sitten on, kun lapsia saa. Lähivuosina kuitenkin haluaisin alkaa yrittää josko noita meille suotais :) Ja suoraan sanottuna joskus tuntuu, että sitä pikkulapsiaikaa mainostetaan aika negatiivisesti!! Että 'tehkää nyt kaikkea, kun vielä voitte' jne, sitä me paljon miehen kanssa kuullaan. Miten se sitten rajoittaa.. niin kyllä se kieltämättä vähän pelottaa, kun niin varotellaan :)
Joten siis, iso kiitos että otat tämän puolen asioista esiin! Ihanaa :) ja niin helpottavaa. Tulee sellainen olo, että kyllä mekin selvitään ja takuulla vielä nautitaankin.

kalastajanvaimo

Totta Libris, kuvissa jutut saa joskus näyttämään jopa kivemmilta kuin oikeasti, justiinsa sen rajaamisen takia ;) Siis vaikkei sotkujakaan olisi, niin joskus auttaa vaan että saa raamit jollekin muuten vähän epämääräiselle jutulle!
En oikein tiedä mitä täällä kasvaa kun muutettiin niin myöhään syksyllä :P Nyt on tullut jotain pikkukukkia ja krokuksia ja tulppaaneja ja on raparperia ja viinimarjoja... Jokunen omenapuu täytyy laittaa ja pieni kasvimaa, jossa on ainakin herneitä! Täällä kun ei myydä mun suuresti rakastamiani herneitä niinkuin Suomessa torilla kesäisin :''(
Ruukut on muuten kanssa kauniita, voisin kuvitella jonkun puun laittavani ihan vaan ruukkuun...

kalastajanvaimo

No se onkin niin kiva että :P Samoin cocsu ja toivottavasti nähdään pian! <3

Libris

Ihania kuvia! Meilläkin on ollut tänään superlämmintä - +15 astetta!

Kuvistasi innostuneena otin kuvia kodistamme ja sen pinistä yksityiskohdista. Huomasin, että moni asia näyttää omassakin kodissa aika kivalta kun sen rajaa tiukasti. (ei näy ylimääräiset röykkiöt ja sotkut)

Itse en kyllä yhtä eleganttiin vapaapäivälookiin yltänyt, mutta lempiverkkarit olivat lyömättömät ; ) ja itsellä mukava olo.

Mitä kasveja teidän pihalla kasvaa? Haaveilen pienestä perennapenkistä. Tällä hetkellä kaikki kukkamme ovat aina olleet ruukuissa, mutta voisi olla kiva, jos maasta putkahtelisi pitkin kesää jotain kukkivaa.

coco

Heipsan ihana! Aivan ylikiva tuo velourplaysuitti!!! Voisin lähteä tuolla suitilla vaikka minne! :D Ihanaa pääsiäisaikaa!

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013