Ja tietysti vieraita Suomesta. Meillä on ollut loppuviikkona äiti ja Timo kylässä. En ole taas avanutkaan tietokonetta. Ollaan touhuiltu muuta ja oltu läsnä. 

(Mulla on muuten yli kymmenen vuotta vanha toppatakki päällä. Ostin siihen täältä paikallisesta huuto.netistä vanhan karvan, jonka kiinnitin hupun reunaan ja takki sai heti uuden ja ylellisen ulkonäön! Eipä tarvinut ostaa uutta takkia tänäkään talvena ja vanha karva sai uusiokäyttöä.)

 

Aino on täyttänyt 9 vuotta. Ajatella. Siitä on yhdeksän vuotta. Ihan hullun paljon. Melkein kymmenen vuotta siitä kun mulla on ollut vauva. Ei niin, että ihmettelisin miten nopeasti vuodet menevät. Ei ne nyt niin ihmeellisen nopeasti mene. Mutta että siitä vauva-ajasta alkaa olemaan jo kymmenen vuotta. Mun mielestä olen vieläkin siinä ajassa.

Elämä on niin kummallista. Ajatella että aika kuluu koko ajan. Elämä kuluu koko ajan. Ajatella miten tärkeää on käyttää jokainen hetki - arvostaa jokaista hetkeä ja yrittää olla hyvä itselle ja muille. Ettei harmittele myöhemmin miten ei ole huomannut ajan kulkua ja vuodet ovat menneet. Tai harmitella miten väärin on aikaa käyttänyt, että on ollut vihainen tai katkera sen sijaan, että olisi voinut olla tyytyväinen ja käyttää kallisarvoista elämää hyvin. Se on kummallista.

Olen vähän miettinyt, että elämän tarkoitusta on mahdotonta määritellä. Jos sitä on, on se yksilöllistä. Mutta voisi sanoa, että elämässä tärkeintä on olla tyytyväinen. Ei onnellinen, sillä onnellisuus tulee ja menee, mutta tyytyväinen. Tyytyä siihen, mitä on saanut eikä hulluna hermoillen yrittää koko ajan jotain mitä jollain muulla on. Ei elämän tarkoitus välttämättä ole päästä muita korkeammalle. Jos löytää jonkinlaisen sisäisen rauhan ja hyvänolon ja on tyytyväinen siihen mitä omistaa ja mitä on saanut, voi päästä paljon pidemälle.

Viikon tärkein ajatus on kuitenkin ollut se, ettei lastenkaan kasvatusta kannata niin kauheasti ajatella tai suunnitella. Kannattaa ajatella ja suunnitella oman itsensä kasvatusta. Millainen ihminen sinä vanhempana haluat olla. Lapsi ei kuitenkaan tee niin kuin sinä käsket, vaan ottaa mallia kaikesta mitä sinä teet ja ajattelet. Oletko tyytyväinen itseesi, hymyiletkö? Miten puhut muille? Meidän aikuisten on paljon tärkeämpää keskittyä omaan käyttäytymiseemme - lapsen kasvatus tulee kuin ilmaiseksi siinä samalla.

Ole hyvä itsellesi ja muille. <3 

Rauhallista sunnuntai-iltaa. Toivotaan pian lunta tännekin! :D

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010