Vuosi vaihtui ihan kahdestaan. Näissä maisemissa, kylpylätunnelmissa. Tai ei ihan kahdestaan, sillä kylpylä oli aivan täynnä. Terveellisellä ruoalla, mukavilla keskusteluilla, yhdellä tanssilla ja paljolla rentoutumisella. Aattoilta kylpylän puolella oli muuten aivan täynnä iloista kansaa kuoharilaseineen - tänä aamuna saimme olla ihan rauhassa. Ihme. ;)

Mietin vähän saunassa istuessani että 2019 on ollut raskas vuosi. Olen aika hyvä kieltämään että mikään olisi vaikeaa tai raskasta, mutta nyt on kai pakko sanoa että 2019 saa olla ohi. En ole millään tavalla ollut paras tai edes kovin hyvä versio itsestäni. Paitsi joo ehkä töissä. Työt olen kai suorittanut ihmeen hyvin, mulle on juuri tarjottu uutta virkaakin kotikaupungissa. Työ on kai saanut siirettyä ajatukset pois omasta elämästä.

Vuoden parhaita juttuja oli oikeasti varmasti joulun vietto (viikko ennen itse joulua siis) lasten ja mun eksän kanssa. Ja yleensäkin se, että meidän välit alkavat olemaan lämpimät. Se on tehnyt mulle niin hyvää. Laskenut hartiota sata metriä.

Vuoden raskaimpia juttuja on taas ollut mun ja Olavin lapsettomuus. Tiedän että tää kuulostaa ihan hullulta kaikin puolinsa ja on lisäksi arka aihe, mutta siitä tuntuu nyt kuitenkin oikealta puhua. Aika tarkalleen koko vuosi 2019 kului yritysten ja tutkimusten kautta luovuttamiseen. Se on tosi kurjaa, sillä me molemmat olemme tosi lapsirakkaita ja aina toivoneet useampia lapsia. Lapsi tuli siis puheeksi jo aikaisin suhteen alussa ja nopeasti haimme apuakin kun mitään ei tapahtunut. Jo senkin tähden, että täytin kesällä 38 eikä aikaa ole ihan loputtomasti. No, mun ikä ei näyttänyt mitenkään olleen esteenä ja varmaan tää onkin ollut raskainta Olaville jota on tutkittu ja testailtu ja hoidettu. Kaikki on ainakin tehty, yritetty ja kokeiltu.

On ollut vaikea hyväksyä ettemme voi saada yhteisiä lapsia etenkin kun se ennen on molemmilta onnistunut ja etenkin nykypäivän huippukehittyneellä lääketieteellä, mutta kai tämäkin on jotain opettanut. Jotain omasta pienuudesta ja siitä, miten kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluaisi ja tekisi kaikkensa. Kaikella on kai tarkoituksensa, ehkä se on paras näin. Ja hei, meillä on jo aivan mahtavat lapset, mutta se vaan, että tähän joukkoon olisi helposti mahtunut vielä yksi. <3

 

Vuosi 2020 taas tuo varmasti mukanaan paljon muita hyviä asioita. Uusia unelmia ja uusia saavutuksia. Ihan varmasti talonrakennusta. Tai -laajennusta siis. Tuntuu siltä, että nyt voi vain mennä eteepäin elämässä. Jättää vaikeat jutut taakse, sinne vanhaan vuoteen. 2020 on aivan varmasti edellistä parempi! Olemme onneksi molemmat aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä, joilla ei ole aikaa jäädä murehtimaan mahdottomuuksia.

Joulun alla törmäsin muuten hyvään toivelistaan. Sen sijaan, että tekisin toivelistaa haluamistani asioista voisin tehdä listaa asioista, joista en haluaisi luopua. Nyt on jo niin paljon asioita, joiden menettäminen romahduttaisi kaiken. Terveys, lapset ja muut perheenjäsenet tai hyvä parisuhde vaikkapa. 

Elämä menee aina eteenpäin, omana itsenään voi mennä eteenpäin, mutta usein ne tärkeimmät asiat ovat jo käsillä. Joskus parasta on jopa ottaa askel taaksepäin. Mitään uutta ei välttämättä tarvita. Ja jos haluaa olla parempi versio itsestään, on usein pakkokin luopua jostain. Tavoitteista, odotuksista tai haaveista. Tärkeintä on se, mikä jo on. <3

 

Kommentit (26)

Joulutonttu
1/26 | 

Hieno teksti ja paljon syvällisiä asioita, joita olet mukanasi koko viime vuoden kantanut. Onnellista uutta vuotta sinulle ja läheisillesi. Olkoon se edellistä helpompi ja iloisempi.

Sarry
2/26 | 

Olet rohkea <3

Yllätyin tästä ... lapsettomuudesta.
Vastahan tutustuitte.
Tiedätkö Johanna, ne lapset putkahtaa maailmaan just silloin, kun niiden oikea aika on <3 :)
Älkää hätäilkö siis!

Ei ole kiire vielä, on vielä vuosia aikaa <3

Nami of Naantali
3/26 | 

Voi Johanna olen niin pahoillani lapsettomuudesta ja tuli pala kurkkuun kun luin tekstiäsi. :( Olisitte olleet Olavin kanssa ihanat vanhemmat, olette niin hyvän ihmisen oloisia molemmat <3 Tiedän kuitenkin pari tapausta (serkkuni Ja hänen miehensä ja hyvä ystäväni), jotka kärsivät vuosikaudet lapsettomuudesta, kävivät monesti hedelmöityshoidoissa, mutta mikään ei auttanut. Sitten kun toivosta oli luovuttu, niin lapsi yhtäkkiä ilmoittikin tulostaan ja nyt molemmilla heistä on 3 lasta. Koskaan ei siis tiedä! Ihanaa vuotta 2020 <3

Vierailija
4/26 | 

Kovasti voimia teille <3 Tuli tosi paha mieli teidän puolesta ettette saaneet toivomaanne. Onneksi teillä on niin paljon hyvää mikä kannattelee eteenpäin.

Vierailija
5/26 | 

Voi että mä tykkään siitä, että uskallat puhua avoimesti vaikeistakin asioista kuten nyt lapsettomuudesta. Paljon tsemppiä sinulle uuteen vuoteen! Ajattelen, että elämä menee lopulta niinkun kuuluu, ehkä teille vielä kaikesta huolimatta siunaatuukin lapsi tai sitten elätte onnellisina nykyisellä kokoonpanolla. Kiitos elämänmakuisesta blogista, joka on sekoitus kaikkea kaunista ja kevyttä,mutta sopivasti myös syvällisempää asiaa.

Hessu
6/26 | 

Kiitos avoimuudesta joka on lahjasi maailmalle. Olemme alkaneet haaveilla puolisoni kanssa 20-v häämatkasta Kuubaan. Aion selata vanhat juttusi sieltä.

Vierailija
8/26 | 

Halusin tulla sanomaan, että älkää vielä luovuttako täysin luomuvauvelista - elämä voi yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa. Nim.merk.kokemusta on. Pari vuotta aktiivista yritystä ja itkua negoista, ja tutkimukset suunnitelluksi edessä kesän jälkeen. Siinä vaiheessa kun olimme jo luopuneet keväällä ajatuksesta luomuvauvasta ja jotenkin rentouduimmekin asian suhteen, huomasin kesän kynnyksellä olevani raskaana ja vielä aivan erikoisesta kierrostakin. Raskautuminen oli tapahtunut jo heti kuukautisten jälkeen vaikka minulla oli pitkät (30-40päiväiset) kierrot. 

Kativee
9/26 | 

Myös minä toivottelen vielä toiveikkuutta :) Itse olen jäänyt nämä kolme kertaa raskaaksi juuri silloin kun vähiten sitä osasi odottaa; kun ajatukset olivat jossain ihan muissa asioissa ja kerran ei toivoa edes annettu. Pitkiä vuosia nuo kuitenkin olivat. Onneksi teillä on ihana perhe juuri noinkin <3 Onnekasta alkanutta vuotta 2020!

Lyckan
12/26 | 

Itse tein toisen lapseni uudessa suhteessa juurikin 38 vuotiaana ja tulipa sitten toinenkin 40v. Uskon, että teilläkin onnistaa --- teillä molemmilla kuitenkin on jo lapsia ennestään. Voisin kyllä suositella (tuttavani kokemuksesta) kokeilemaan vyöhyketerapiaa -- heilläkin oli kaikki muut konstit kokeiltu niin päättivät kokeilla em. Ja niin vain ne kaksi viiva ilmestyi heillekin (ja sama toistui vielä kaksi kertaa myöhemminkin =) ). Hyvää ja valoistaa vuotta sinulle. Kiitos kauniista blogistasi.

Vierailija
15/26 | 

Toiset koettavat vuosiakin saada lapsia, ja kun asian hieman unohtaa eikä liikaa yritä, onnituu.Jos kummatkin saaneet lapsia, ja kaikki ok, uskon että onnistaa, kun ei liikaa yritä.Iän ei pitäisi este olla.

Vierailija
16/26 | 

Nyt kommentoijat. Jos lääkäri ja terveydenhoitaja ovat käyneet tutkimuksissa ja toteavat sen, mitä Johanna toteaa, antakaa olla ihme-höpötyksinenne.
Lukekaa, mitä Johanna sanoo - nyt on hyvä näin. Ahdistavaa, kun ULKOPUOLISET eivät voi hyväksyä tosiasioita. Onko tullut mieleen, että ihmettä on toivottu riittävästi ja nyt on aika katsoa tulevaisuuteen sen näköisenä kuin se nyt näyttäytyy
JA HYVÄ NIIN. Kaikkea hyvää Johanna teille. ❤️

Vierailija
19/26 | 

Voihan myös olla niin että kun sinulla on ollut raskas vuosi, ajatukset olleet jossain muualla tai alitajuisesti hankalat asiat vaikuttaneet elämään, niin vaikka kuin ois halunnut lapsen siihen saumaan niin ei onnistunut. Mutta nyt elämäsi on selkeytynyt, niin jospa...Kaikkea hyvää teille!

Vierailija
21/26 | 

💕 Jotain tällaista kuvittelin blogikirjoitustesi rivien välistä lukevanikin edelliseltä vuodelta. Elämässä onneksi tapahtuu niitä ”ihmeitä” ja niin kuin sanoit: lääketiede pystyy paljon auttamaan (etenkin jos naisen puolella moni hedelmällisyyteen liittyvä tekijä on kunnossa). Ikäähän sinulla on vasta tosiaan 38. Joten edellisten kommentoijien kanssa samaa sanon minäkin, että älkäähän nyt vielä toivosta luopuuko! Voimia ja elämäniloa teille tämän uuden vuoden suunnitelmiin! Innolla täällä odotetaan, mitä vuosi tuo tulessaan sinne ja tänne. Vaikka ”odottavan aika on ns. pitkä”, muistattehan kuitenkin, että sinun lapsesi ainakin ovat vielä juurikin lapsia ja pieniä. Muistakaa nauttia siitä ajasta, se aika on nyt ja käsillä 🙏😊

Sara
22/26 | 

Olet ihailtavan rohkea ja avoin lapsettomuudesta. Kiitos siitä! Niin olin kyllä itsekin aikanaan omalle lähipiirille, mutta tällainen julkinen alusta on tietenkin eri asia. Olen vilpittömän pahoillani siitä, että lasta ei ole kuulunut teille. Joskus elämä voi yllättää. Toivotan teille oikein hyvää alkanutta vuotta! ❤️

Vierailija
23/26 | 

Kiitos rohkeasta ja avoimesta kirjoituksestasi! Kuule, tämä ajatus välähti intuitiivisesti päähäni, jaan sen silläkin uhalla että se voi jonkun mielestä kuulostaa hörhöilyltä: onko mahdollista, että vaikka olette Olavin kanssa lasta toivoneetkin, olet kuitenkin jollakin tasolla kieltänyt itse itseltäsi raskaaksi tulemisen niin kauan kuin sinulla ja eksälläsi on ollut riitaa ja etäisyyttä? Mieli on merkillinen juttu, ja se vaikuttaa monella tavalla myös fyysiseen kehoon. Jos nyt yhteisen jouluilun myötä huomasitte eksän kanssa päässeenne erimielisyyksistä ja kaunasta yli ja voivanne olla ystävällisissä väleissä, uskon että alat vihdoin olla vapaa tulemaan raskaaksi. Ei ole vielä ollut oikea aika, mutta nyt se voi alkaa sitä ollakin. Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille läheisillesi - tapahtukoon niin kuin on kaikille asianosaisille parhaaksi! <3

Vierailija
26/26 | 

40v sain viimeisen ja hänestä tuli aivan huippu kaveri. Nyt odottelemme toista ja kolmatta Lapsenlasta, syntyvät kuukauden välein. Kyllä elämä on ihanaa!! Lapsenlapset ovat parasta elämässä. Onnea teidän yritykselle.

Vierailija
27/26 | 

Hei Johanna,

Luin myös viimeisen blogitekstisi pariinkin kertaan ja kyyneleet nousivat silmiini. Vuosia infertiliteettipolilla työskennelleenä komppaan edellisiä kommentteja; unohtakaa koko raskaustoive, keskittykää kaikkeen ihanaan, mitä teillä jo on. Raskaus usein alkaakin, kun sitä lakkaa yrittämästä ja elimistö on hetken stressittömässä tilassa.

Onnellista alkanutta vuotta ja kaikkea parasta elämääsi<3

Ei-Leen / Hempeät hepeneet
28/26 | 

Kiitos että jaoit tämän kanssamme. On rohkeaa puhua ääneen vaikeista asioista. <3 Hyvä ajatus tuo lista asioista, joista ei haluaisi luopua. Panee miettimään, mistä kaikesta saa olla onnellinen.

Parempaa vuotta 2020 <3

Neeha
29/26 | 

Ihana kun kerrot ylä- ja alamäistä. Kiva lukea aitoa elämää :). Oon paljon miettiny kun on ollu vaikeita hetkiä elämässä et miks niitä vaikeita asioita tapahtuu et se on niin epäoikeudenmukaista. Mut elämä voi olla epäoikeudenmukaista mut me ihmiset voidaan kuitenkin toimia oikeudenmukaisesti ja reilusti. Olla hyviä toisillemme. Kiitos kun kirjoitat <3

Valkoinen tähdikki
30/26 | 

Kiitos, että kirjoitat näin henkilökohtaisesta ja herkästä aiheesta. Itsekin mietin samaa monen edellä kommentoineen kanssa: elämä voi vielä yllättää perheenlisäyksen muodossa, kun stressi kaikesta eronjälkeisestä laantuu. Joka tapauksessa kaikkea hyvää ja lämpimiä ajatuksia sekä sinulle että koko perheellesi! ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram