...ja kuitenkin aurinkoiset! :)

 

Huh huh tätä elämää. Tapahtuu vaan niin tosi paljon että välillä pelkää putoavansa kyydistä. Menettävänsä kontrollin. Odottaa sitä viimeistä pisaraa, joka kaataa koko kupin. 

Ja sitten kaikesta kuitenkin selviää. Yksi pisara ei kaadakkaan kuppia. Vastaiskuissakin on aina jotain posivitiivista. Huonompaan tilanteeseen tottuu ja siinä alkaa näkemään uusia hyviä puolia. Elämä muokkautuu, kaikkeen tottuu. Kaikki voi olla ihan hyvää, kaikesta voi tehdä parhaansa.

Ja pian, kyn myrskyt ja aallot tyyntyvät on elämä kummasti taas ihan balanssissa. Ehkä jopa paremmassa kuin ennen - jos on uskaltanut kuunnella sydäntä, valita haaveen ja itselle uuden ja tuntemattoman. Myrskyjä tarvitaan. Niiltä ei vaan voi välttyä. 

Kuvittelin -ja kai sanoinkin jo kevättalvella aika nopeasti muuton jälkeen, että asiat alkavat rauhoittua. Mutta elämään tuli uusi kumppani. Keväällä myös meidän jumppasalimme lopetettiin ja menetin ohjaajanpaikkani. Kesällä elämään tuli uusi työpaikka terveydenhoitajana. Yhtäkkiä teen täyttä työviikkoa. Toistaiseksi. Ja samalla päätimme vanhojen ohjaajakollegojen kanssa aloittaa oman jumppasalin itse. 

Kaiken muun uuden lisäksi.

 

Joihinkin asioihin voi vaikuttaa itse, jotkut jopa valita itse. Mulla on kai - niin rauhallinen tyyppi kuin olenkin - joku kummallinen sisäinen tapahtumamagneetti joka vaatii actionia. Ei mulle stressiä näistä tule. Mulla täytyy olla tekemistä. Elämä tuntuu jopa olevan ihan balanssissa silloin kun se on liikkeessä. Ei minua aallot ja tuulet haittaa, kyllä tässä elämässä on pakko taipumaan pystyä. Ja tässä elämässä on pakko saada jotain aikaan. 

Olen monta kertaa miettinyt, etten juuri kadu mitään, virheitäkään. Mutta niitä tekemättä jääneitä asioita, niitä joita ei uskaltanut, unelmia joihin ei lähtenyt, ne saattavat kaduttaa. Tosin harvoinpa käytän aikaani katumiseen; kaikilla ratkaisulla on ollut tarkoituksensa.

 

Hyvää torstai-iltaa. <3 Nähdään pian, olette ajatuksissa. <3

 

Kommentit (6)

Vierailija

Täällä on nyt tuo viimeinen pisara uhkaavasti tippumassa kuppiin. Tämä sun postaus tuli aika kreivin aikaan, yritän nyt pitää kupin tasapainossa ja ajatella, että kyllä tämä tästä... Kivaa viikonloppua<3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010