Ja tietysti vieraita Suomesta. Meillä on ollut loppuviikkona äiti ja Timo kylässä. En ole taas avanutkaan tietokonetta. Ollaan touhuiltu muuta ja oltu läsnä. 

(Mulla on muuten yli kymmenen vuotta vanha toppatakki päällä. Ostin siihen täältä paikallisesta huuto.netistä vanhan karvan, jonka kiinnitin hupun reunaan ja takki sai heti uuden ja ylellisen ulkonäön! Eipä tarvinut ostaa uutta takkia tänäkään talvena ja vanha karva sai uusiokäyttöä.)

 

Aino on täyttänyt 9 vuotta. Ajatella. Siitä on yhdeksän vuotta. Ihan hullun paljon. Melkein kymmenen vuotta siitä kun mulla on ollut vauva. Ei niin, että ihmettelisin miten nopeasti vuodet menevät. Ei ne nyt niin ihmeellisen nopeasti mene. Mutta että siitä vauva-ajasta alkaa olemaan jo kymmenen vuotta. Mun mielestä olen vieläkin siinä ajassa.

Elämä on niin kummallista. Ajatella että aika kuluu koko ajan. Elämä kuluu koko ajan. Ajatella miten tärkeää on käyttää jokainen hetki - arvostaa jokaista hetkeä ja yrittää olla hyvä itselle ja muille. Ettei harmittele myöhemmin miten ei ole huomannut ajan kulkua ja vuodet ovat menneet. Tai harmitella miten väärin on aikaa käyttänyt, että on ollut vihainen tai katkera sen sijaan, että olisi voinut olla tyytyväinen ja käyttää kallisarvoista elämää hyvin. Se on kummallista.

Olen vähän miettinyt, että elämän tarkoitusta on mahdotonta määritellä. Jos sitä on, on se yksilöllistä. Mutta voisi sanoa, että elämässä tärkeintä on olla tyytyväinen. Ei onnellinen, sillä onnellisuus tulee ja menee, mutta tyytyväinen. Tyytyä siihen, mitä on saanut eikä hulluna hermoillen yrittää koko ajan jotain mitä jollain muulla on. Ei elämän tarkoitus välttämättä ole päästä muita korkeammalle. Jos löytää jonkinlaisen sisäisen rauhan ja hyvänolon ja on tyytyväinen siihen mitä omistaa ja mitä on saanut, voi päästä paljon pidemälle.

Viikon tärkein ajatus on kuitenkin ollut se, ettei lastenkaan kasvatusta kannata niin kauheasti ajatella tai suunnitella. Kannattaa ajatella ja suunnitella oman itsensä kasvatusta. Millainen ihminen sinä vanhempana haluat olla. Lapsi ei kuitenkaan tee niin kuin sinä käsket, vaan ottaa mallia kaikesta mitä sinä teet ja ajattelet. Oletko tyytyväinen itseesi, hymyiletkö? Miten puhut muille? Meidän aikuisten on paljon tärkeämpää keskittyä omaan käyttäytymiseemme - lapsen kasvatus tulee kuin ilmaiseksi siinä samalla.

Ole hyvä itsellesi ja muille. <3 

Rauhallista sunnuntai-iltaa. Toivotaan pian lunta tännekin! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (15)

HanneleS
3/15 | 

Nuo sinun luontokuvasi ovat ihan melkein parasta blogissasi. Saavat aikaan niin käsittämättömän levollisen mielen. Olen jo ehtinyt ikävöimään niitä. Siis kiitos!

Vierailija
5/15 | 

Hei Johanna!

Miksi blogisi nimi on edelleen Kalastajan vaimo? Ethän ole enää kalastajan vaimo.

Bertta 45
6/15 | 

Sanoit niin osuvasti ja kauniisti lasten kasvatuksesta. Olet oikeassa, pistää miettimään. Sinun tekstejäsi on mukava lukea, kun olet niin aidon rehellinen. Olet huippu :)

Yksvaan
9/15 | 

Osuit täysin asian ytimeen! Itse olen tyytyväinen ja kiitollinen jokaisesta päivästä. Tämä olotila on tullut iän myötä enemmän pintaan. Aika vaan menee niin nopeasti, ja nyt tiedostaa sen miten lyhyt ihmiselämä on. Se tekee hieman surulliseksi joskus, siitäkin huolimatta, että kovin nuori en haluaisi olla.

Johanna myöskin
10/15 | 

Niin viisaita ajatuksia taas ja kauniita kuvia, kiitos! Aloin lukea sun blogia silloin kun odotit Ainoa. Ajatella, aika kauan sitten :-)  Ihanaa talven jatkoa!

Vierailija
11/15 | 

Hei Johanna. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että etkö oikeasti enää saa kommentteja blogiisi vai etkö vain halua julkaista niitä? Uskon että en ole ainut joka tätä ihmettelee. Se tuntuu nimittäin aika epäreilulta lukijoita/kommentoijia kohtaan,varsinkin kun olet useampaan otteeseen luvannut panostaa kommenttiboksiin. Reilumpaa olisi sanoa suoraan, jos haluat blogisi olevan yksisuuntainen; sinulta lukijoille ilman vuorovaikutusta lukijoiden suunnalta, kuin aina luvata ns. turhaan kommenttien julkaisua. Eri asia on toki, jos tosiaan et enää kommentteja saa, tai jos kommentit ovat ilkeitä tms. Tuota jälkimmäistä en kyllä usko KOKO kommenttikentän tyhjyyden syyksi.

Vierailija
12/15 | 

Kiitos Johanna!
Kiteytit taas niin monta asiaa kauniisti kirjaimin, sydämessä ihan läikähti.
Kiitos ihanasta blogistasi.
Toivon kaunista ja hyvää kevättalven jatkoa sinulle ja läheisillesi <3

t. herttarouva, uskollinen blogisi seuraaja jo monen vuoden ajan

Vierailija
13/15 | 

Ihanasti Johanna kirjoitit elämästäsi ja olemisesta.. Tuli tippa linssiin kun ilmaisit asian juuri noin kuinka itse olen sen huomannut. Elän todella vaikeaa aikaa nyt ja voi olla että ero on edessä ja nämä viime viikot on muuttanut mua ihmisenä enemmän kuin koko elämä itsessään.

Olen niin paljon rakastavaisempi läheisiäni kohtaan, ymmärrän enemmän mistä elämässä on kysymys ja ennenkaikkea sen mikä on tärkeää. Pitää nauttia kaikista arkisista hetkistä, tilanteista lasten ja ystävien kanssa, tehdä sellaisia asioita joista itse pitää, viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka rakastavat, neuvovat ja kasvattavat. Pitää huolta lähimmäisistä, hemmotella heitä. Kaikki ei tarvi olla kallista vaan pienet hetket jotka tuovat iloa ovat paljon tärkeämpiä.

Ihanaa talven jatkoa ja luen blogiasi lämmöllä.. Elin niin kanssasi kun lapset lähtivät matkalle pois sinun luotasi ja jouduit olemaan ilman heitä sen ajan. Se varmasti myös vahvisti sinua itseäsi, mutta myös hajotti kun kaipaus oli ylitsepääsemätön.

Rakkain terveisin

-S-

Niina
14/15 | 

Oi miten ihanasti kirjoitettu. Ja täytyy sanoa nyt 11- ja 14-vuotiaiden äitinä (36v.) että osuit ihan naulan kantaan tossa kasvatusasiassa.

Mulla on muistikuva, että olisin lukenut sun blogia jo silloin kun Aino oli vielä mahassa. Onko mahdollista?

Vierailija
16/15 | 

Olipa hienosti mietittyjä ajatuksia, etenkin tuosta lasten kasvattamisen sijaan itsensä kasvattamista. Se vasta vaikeaa välillä onkin🙂 Kaikkea hyvää ja sitä luntakin toivoo; Minna

ReetaJohanna
Liittynyt16.8.2013
17/15 | 

Moro Johanna ja terkut pirkanmaalta! Minua kiinnostaisi kovasti miten säilytät vaatteitasi. Sinulla on ihanasti vanhojakin vaatteita tallessa ja käytössä, mutta muistelin, että ainakaan edellisessä kodissa ei ollut paljon säilytystilaa. Olen konmarittanut vähän liikaakiin vuosien varrella (muutama eteenpäin laitettu juttu harmittaa ihan vietävästi), kun vanhassa talossa ei jemmatilaa liikaa ole. Mieheni rakensi minulle vaatehuoneen, mutta en halua kasata vaatteita odottamaan käyttöä. Haluan, että vaatehuonekin näyttää ilmavalta, eikä tavaraa ole esillä liikaa.

Muutkin saavat antaa vinkkejä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010