Ylimmäisen kuvan portaat ovat mun unelmatalosta. Se sijaitsee aika kylän keskustassa, ihan meren rannassa pienen kallion ja kukkulan päällä. Sen terassilta näkee kauas merelle. Ja sen rappusilla kasvaa villejä kukkia. Unikot tekevät taloon noususta vielä kauniimman, mutta ne ehtivät kuihtua ennenkuin minä ehdin kuvata. 

Kävelemme aika usein pieniä lenkkejä ihan lähiympäristössä. Mietimme että koputtaisko unelmatalojen oville ja kysyis olisivatko ne kaupan. 

Unelmoiminen on elämässä parasta. Vähän niinkuin kirjojen lukeminenkin. Avartaa maailmaa ihan ilmaiseksi. Ajatuksissaan voi kokea paljon hyvää eikä kaiken tarvitse tapahtua oikeasti. Unelmat ja kirjat vievät ajatukset muihin maailmoihin, auttavat unohtamaan ja lohduttavat. Tää maailma on suuri, täällä tapahtuu kummallisia juttuja kaikille. 

Ja tässä elämässä on kummallisia polkuja. Joskus uskaltaa -tai on pakko- lähteä ihan kummalliselle tielle. Harvoin näkee kovin pitkälle, eikä juuri koskaan voi tietää mihin uusi polku vie - tai ainakaan mitä sen varrella kohtaa. 

Mun erostakin on nyt puolitoista vuotta. Kokonainen vuosi enemmän kuin viime kesänä. Silti tuntuu vain selkeämmältä, ettei se koskaan ihan helpota. Tai helpottaa, muttei koskaan ihan katoa. Se pieni kipu on varmaan aina jossain. Viimeinen vuosi on ollut aika hurjaa muutenkin. Moni juttu on mennyt aivan toisin kuin itse olisin halunut tai suunnitellut. Kaikkeen sitä sopeutuu ja kaikesta selviää, mutta myrskyn silmässä ei koskaan näe ihan selkeästi mitä oikeasti tapahtuu. Tai miten kaikesta oikeasti selviytyy. Sitä vain kelluu mukana ja kuvittelee vieläkin pitävänsä kontrollia, vaikka oikeasti koko elämä pyörii villinä kaaoksessa.

Mutta se on hyvä; ettemme aina ymmärrä mitä oikeasti tapahtuu, että sopeudumme ja selviämme. 

Ja se tunne, kun jalkojen alla on taas kunnon maaperää. Se on hyvä tunne.

 

Mietteliäässä nurkassa täällä siis :) Mutta kaikki ok. On asioita, jotka eivät ole hyvin ja asioita jotka ovat hyvin. Kuten kaikilla. Mut mulla on aika hyvä tapa usein unohtaa niitä asioita, jotka eivät ole hyvin. Niillä hyvillä mennään. <3 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010