Heip! Sellaista meidän viikonloppu on ollut.

Lauantaina heräsin aamutreeneihin (ja kyllä oli aikakin; loppuviikon kurssi Oslossa oli pekkää puuduttavaa istumista) ja treenien jälkeen lähdimme muutaman tunnin hiihtolenksulle. Ei tosin ihme että lenkissä vähän kesti - kuten kuvista näkyy. ;) Ei siinä hikipäässä hiihdetty koko aikaa, paitsi ehkä minä joo, joka olin pukeutunut ehkä vähän liian lämpimästi. Hiki tuli. Mainittakoon tässä yhteydessä että sekä alimmainen villakerrasto että päälimmäinen kokopuku olivat ehkä vähän liiankin lämpimät. Nämä ovat Stormbergin juttuja, joten odottakaas ennen kuin ostatte mitään; kysyn näihin alekoodia teille jos satutte tarvitsemaan hiihtolomavetimiä. :) Tulee pian. :)

Täytyy muuten sanoa, että viimeinen puoli vuotta on ollut mulle aika raskas. Tai tosi raskas. En tiedä oletteko huomaneet mitään täällä; ehkä ette, sillä olen varmaan vain pitänyt vähän pidempiä blogitaukoja silloin kun en ole jaksanut, kun ei ole ollut energiaa mihinkään ylimääräiseen. Ehkä olette huomaneet juuri harvemmasta postaustahdista tai pienestä lamaannuksesta; en ole aina jaksanut vastailla ja pahoittelen, jos joku tuntee itsensä ihan ylikatsotuksi. Joskus kun mieli ei vaan toimi ihan optimaalisesti. Meillä kaikilla kun on niin psyykkinen kuin fyysinenkin terveys, jotka pikkasen joskus reistailevat ilman että tarvisi olla sairas, eikö vain. Saattaa olla flunssaa, selkäkipua, väsymystä tai vaikeita ajatuksia. Sellaisia pieniä juttuja ja silti, huonoinakin aikoina jaksaa usein hymyillä. Onneksi. 

Olen tässä miettinyt, että onneksi mulla on repussa paljon hyviä juttuja. Hyviä kokemuksia kannattaa säilöä, muistella ja hokea itselleen; että olet saanut aikaan paljon aiemmin, kyllä sinä pystyt. Aina, joka päivä. Ja onneksi pidän liikunnasta. Se on paras lääke kaikkeen. Onneksi mulla on hyviä ihmisiä ympärillä; niitä kannattaa kerätä ja pitää hyvää huolta. <3 

Ja onneksi olen syntynyt positiivisena kuten kaverit sanovat. :) Elämä tuo joskus haasteita ja huonoja hetkiä, mutta niinhän sen kuulukin olla. Miten sitä muuten kasvaisi, oppisi ja menisi eteenpäin. Miten sitä muuten arvostaisi kaikkea hyvää. Miten sitä muuten osaisi maistella elämän kaikkia makuja. 

Sanon tämän nyt, sillä tämä viikoloppu on pitkästä aikaa ollut sellainen, että tunnen olevani oma itseni. Että se raskas aika alkaa ihan selvästi olemaan takana - niinkuin niillä on tapana. Ja raskoissa ajoissa on se hyvä puoli, että jälkeenpäin katsottuna ne ovat olleet todella tärkeitä osia juuri sun elämää, tehneet vahvemmaksi. 

Toivon ettei tämä ole liian mystinen teksti; kerron jossain vaiheessa vähän paremmin ja tarkemmin. :D

Nyt halusin vain sanoa, että en ole halunut jättää blogia vähälle huomiolle, en ole halunut jättää yhtäkään teidän kommenteista huomiotta. En vain ole aina pystynyt koska en ole jaksanut. Ja halusin sanoa, että parempia aikoja tulee. Sinulle, joka kamppailee jonkin kurjan asian kanssa. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka kuinka kurjalta näyttäisi. Sinä pärjäät, sinusta tulee vielä parempi!

Pitäkää huolta itsestänne ja kaikista niistä hyvistä ihmisistä ympärillä. <3

Kommentit (41)

Julia ja pojat

Voimia ja haleja sinulle! Kyllä se lamaannus ja väsymys on ollut rivien välissä luettavissa, mutta elämähän on välillä rankempaa - meille kaikille! Kiitos, että olet kuitenkin jaksanut kirjoittaa tänne kuulumisiasi. Minulle tämä blogiasi on joka tapauksessa kuin viikon lempisarja!

Johanna Kalastajan vaimo
Liittynyt3.12.2012

Kiitos ❤️ No niin tää on mullekin supertärkeä, tänne aina tuun tuulettumaan ja rauhoittumaan ja kasaamaan ajatuksia 👌 enkä aio lopettaa! 😍😍🤗 Kiitos ❤️

Cztar

Tämä on ainoa blogi jota seuraan joten toivon myös omalta osaltani tsemppiä sinne💪🏼 Aloin seuraamaan kun yksi mun zumba-asiakkaista jo monta vuotta sitten että muistutan yhtä bloggaajaa, Kalastajan vaimoa 😜. No pitihän mun tarkistaa mikä tyyppi se on 😂. Sit sattui vielä niin että kustantamo jossa olen töissä julkaisi kirjasi. Sattumaa.
Sun kuvat on aina todella kauniita ja niitä on mukava katsella. Se joka kuvaa sinua on myös tosi näppärä valokuvaaja ja sinä olet rento ja kaunis malli. Mukavaa viikkoa sinne Norjaan, kiva kun teillä on lunta❄️!

Annam

Kiitos, että jaksat käydä kirjottelemassa meille uskollisille lukijoillesi. Toivon todella sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää! 

Yksi ja kaksi postausideaa sulle. Ruoka. Jos jaksaisit pitää jonain päivinä ruokapäiväkirjaa mistä me voitaisiin saada vinkkiä. Ja toinen on hiukset. Perusjutuista lukisin postauksia vaikka kuinka! Ylipäätään semmoset peruspostaukset ilman mitään erikoisempaa, on parasta. Semmoset jutut mihin voi jollain tavalla samaistua. Ne on niitä, mistä ainaki minä tykkään tosi paljon. <3

Vierailija

Aina yhtä piristäviä sun blogit 💗 kirjoitat niin hyvin ja ihania kuvia! 💗Tsemppiä sinne! , itse myös elänyt jotenki raskaan syksyn mut nyt kohti valoa. 😊

Mekkobongari

Kyllä se rivien välistä on kuulunut, mutta oon miettinyt ihan samaa: toivottavasti kaikki hyvät asiat tuo rohkeutta ja voimaa jaksaa se vähän huonompikin fiilis. Ei aina voi kaikki olla hyvin, ihanaa että edes jotkin asiat on. Tsemppiä ja jaksamista sulle. Seuraan sua vaikket niin usein jaksa postatakaan. Se on ihan ok, kyllä me täällä jaksetaan odotella kauemminkin.

Vierailija

Hei Johanna.
Olen pahoillani siitä, miten raskasta sinulla on ollut. Toivon sen tosiaan alkavan olla takana päin. Toivon sinun voivan olla iloinen ja onnellinen.
Minä itse olen 2 kertaa elämäni aikana tehnyt suuren "hypyn tuntemattomaan", koska silloinen elämäni oli ollut niin kauan niin huonosti, ja minä voin sen takia aina vain huonommin. Minä otin ensimmäisen hypyn tuntemattomaan, kauas Suomesta, ja luulin hetken jo tulleeni perille. Mutta se olikin vain välietappi, jossa opin tuntemaan itseni, kuka minä olen, mitä minä oikeasti haluan, ja minä "hyppäsin" taas suuren hypyn tietämättä tulevaa. Päästin irti siitä, jonka olin kuvitellut määränpääkseni.
Nuo minun "oppivuoteni" muualla olivat muovanneet minusta aivan erilaisen ihmisen, paremman, jonka päämäärä oli jotain niin paljon suurempaa ja parempaa, että minun piti taas hypätä eteen päin, ja taas kauas. Pelotti. En tiennyt ollenkaan, miten minun käy. Mutta tuon toisen hypyn jälkeen minä löysinkin perille juuri sinne, siihen elämään, jotsta minä olin haaveillut, ja minä sain kaiken sen, jota olin rukoillut itselleni itkien. Minä sain sen ihan kaiken.
Johanna, minulla on takanani aivan valtavasti vaikeita aikoja ja itkuja, mutta nyt, kun katson taaksepäin, ymmärrän sen olleen minulle määrätty tie. Minun piti kulkea se tie, kohdata sen haasteet, selviytyä niistä, ja jatkaa eteenpäin. Nyt minä ymmärrän sen kaiken olleen määrätty tie siihen, mitä minä olen nyt, missä minä olen nyt.
Paljon voimia sinulle sinun omalla tielläsi.

Ystävällisin terveisin Katriina <3

Vierailija

Blogisi ovat täyttä asiaa ja kuvat täydentävät niitä, ihanaa luettavaa!!! Mikä on sun päässä oleva hauska karvahattu, makaat tyttäresi kanssa maassa kuvassa!

Vierailija

Hei ja kiitos, tulipa sopivaan kohtaan nuo sanasi asioiden järjestymisestä ja pärjäämisestä! Pientä huolta myös täällä ja oikeesti kiva kun muistutit että kyllä asiat siitä järjestyy :-) Tosi kauniita kuvia jälleen, niitä on aina mukava katsella. Tsempit sinne ja ihanaa kevättalven jatkoa!
Terkuin, Tarja

Edna

Samat sanat! Todella tarpeelliseen hetkeen sain itselleni perspektiiviä siitä, että ei kenenkään elämä ole aina pelkkää tähtisadetta. Kun ei omanikaan sitä ole. Tsemppiä sinulle ja minulle, meille kaikille. Tuetaan toinen toisiamme tavallisessa arjessa. <3<3<3

SatuM

❤ valoa kohti. Oma syksynä oli myös raskas, jospa kevät parempi. Olet ihana ihminen ja kirjoituksistasi saan paljon. Olen ollut täällä lukijana Ainon odotusajoista alkaen. Kiva jos jaksat kirjoittaa, jos et niin sekin hyvin ymmärrettävää. Et ole meille lukijoille yhtään postausta 'velkaa'. Valoa päivääsi☉ t. Satu

juttaE

Hei Johanna ❤

Sinun kirjoituksesi ja kuvasi ovat koko ajan vuorovaikutuksessa meihin lukijoihin. Olen aistinut varmasti monen muun lukijan kanssa sinun vastatuulesi. Muista kuitenkin se, että kukaan ei odota, oleta sinun olevan millään tavalla täydellinen. Itseasiassa sinun herkkyytesi, keskeneräisyytesi, kauniit oivalluksesi ja rehelliset kirjoitukset arjesta ja sen mutkista ja myös niistä onnen ja valon päivistä, ovat suurinta sinua. Pidä siitä kiinni. Sitä me täällä ruudun toisella puolella odotetaan. Elämää.

Lähetän sinulle sylin täydeltä halauksia ja lämpimiä energioita. Enkelit suojelevat polkuasi taukoamatta. ❤

Friuda

En olisi osannut sanoa asiaa paremmin. Monen blogin kiiltopinnat olen vuosien varrella sivuuttanut mutta tänne aina tulen uudelleen. Toki yhteistä meillä on Norja, vaikka itse jo muutinkin pois rakkaasta maasta.

Vaikeita tunteita täälläkin, ja pimeys lannistaa aina vain. Mutta kiitos jakamisesta, kyllä se ajan kanssa.

Jaana B

Voimatsemppejä sinulle lempibloggaajamme! Olen itsekin selvittämässä vaikeamman syksyn ajatuksia. Sellaisina aikoina on hoidettava itselleen ne tärkeimmät ja rakkaimmat jutut, blogi ja muut elämä odottelee kiltisti paluutasi. On siksikin ihana poiketa tänne sinun blogiisi, koska elämän arvosi ovat kohdallaan, se näkyy kaikessa ja sitä rakastamme! Niin me lukijat tehdään, ymmärretään sinun oman ajan tarve täysin ja riemuitaan sitten, kun sen aika on! 

ElinaM

Hei Johanna! Olen seurannut blogiasi todella pitkään, ehkä vuodesta 2008..? Niistä ajoista lähtien, kun Olli oli vielä pieni ja asuitte edellisessä kodissanne. Olen lähes samanikäinen kanssasi ja kahden lapsen äiti myös. Se, että jaksat vuodesta toiseen pitää tätä yllä, kertoa kuulumisia ja näyttää ihanilla kuvilla osan elämästänne on mahtavaa ja inspiroivaa! Älä silti ota mitään paineita tästä blogista, se mitä ja minkä verran julkaiset on sinun asiasi, etkä ole kenellekään lukijalle velkaa mitään. Meistä jokaisella on elämässä niitä suvantovaiheita syystä tai toisesta. Minua kosketti erityisesti se kohta tekstissäsi, jossa puhuit psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä ja siitä miten ne voi reistailla ilman, että on varsinaisesti sairas. Koska juuri se, että puet ne ajatukset sanoiksi, tuo voimaa ja lohtua myös tänne. Olen itsekin kipuillut viime syksystä lähtien ja tuntenut epämääräistä tahmeutta,. Kiitos, kun olet juuri tuollainen <3

Tuulia

Onneksi jos ei talven niin ainakin pimeyden selkä on taittunut, kun päivät pitenevät. Monta kertaa asioiden järjestymiseen, ongelmien ratkeamiseen tai ankean jakson päättymiseen tarvitaan vain aikaa, toisinaan päätöksiä tai oikein fyysistä toimintaa. Voimia, valoa ja uskoa tulevaan! Kiitos ihanasta blogista.

Piia

Kun toisella on vaikeaa, monet sanat tuntuvat herkästi latteuksilta. Monenlaista nähneenä on kai oppinut tietyllä tavalla sanojaan varomaankin tai ainakin asettelemaan ne viisaasti. Ihan puhtaan läsnäolon ja kuuntelun kun on kokenut monesti parhaimmaksi.
Olen myös ehkä eri mieltä monien sanontojen kanssa; se mikä ei tapa, ei välttämättä vahvista, se voi myös rikkoa. Tilanteestasi sen enempää tietämättä haluaisin kuitenkin sanoa, että - ymmärrän. Ja olet rohkea raottaessasi tätä puolta elämästäsi. Haluan itse uskoa, että jossain määrin niillä elämän hankalammilla ajanjaksoilla on lopulta elämää eteenvievä vaikutus. Itse opettelen parhaillaan uudenlaista elämää myllerrysten jälkeen! Kaikkea hyvää kevääseesi!

Hippu

Ensiksi iso kiitos Johannalle. Sinua seuratessa on aina koko elämän kirjo mukana, aidosti ja tunteella. <3

Kiitos myös sinulle Piia, viisaasti kirjoitit ja olen myös samaa mieltä kanssasi sanonnasta "mikä ei tapa, vahvistaa". Kun on riittävän isoja, ne rikkoo. Erittäin vaikeina hetkinä olen päässyt eteenpäin vain ajatuksella, että joka aamu nousee uusi aurinko.

Vierailija

Niin ihanasti osaat pukea ajatuksia sanoiksi, se on hieno taito❤️ Voimia sinulle paljon ja kiitos kun jaksat blogia myös kirjoitella, kaikki varmasti ymmärtävät jos on omassa elämässä vaiheita jolloin ei aina aika ja energia riitä blogiin. Haleja❤️

Vierailija

Paljon jaksamista sinulle Johanna! Itsellänikin oli vaikea syksy, ehkä jo keväälläkin oli merkkejä. Nyt toivon ja uskon, että pikkuhiljaa parempia asioita kohti. Mielestäni tuo kommentti, että mielikin voi reistailla vähän niin kuin selkäkivut, ilman, että on vielä mitään älyttömän vakavaa kyseessä, oli tosi hyvä. Tietysti sitten, kun itsellä on se tunne, pitää hakea apua, mutta minusta tuon kirjoittaminen muistutti mieleen, että on ihan ok olla joskus henkisesti väsynyt. Varsinkin, jos elämässä on tapahtunut paljon. Että vaikkei olisikaan ammattiavun tarpeessa, pitää muistaa olla itselleen armollinen ja hoitaa mieltä niin kuin kehoakin. Ja ymmärtää, että aina ei tarvitse eikä pysty käymään täysillä. Sillä tavalla voi ehkä sitten yrittää ehkäistä senkin, etteivät ongelmat lisäänny.

Toivottavasti sinäkin olet menossa parempaa kevättä kohti. (:

Vierailija

Hei! Apua 😂 Aloin inspiroimanasi kutomaan pipoa, sopiiko kysyä tuosta patenttineuleesta pyöröpuikoilla - löysin ohjeita vain tasoneuleeseen, kuten pipopostaukseen linkattu ohjevideokin oli. Olen hyvin aloitteleva neuloja, pahoitteluni jos kysyn tyhmiä. Haluaisin kovasti saada tuon patenttineuleen onnistumaan, niin kivan näköinen se oli. Kerroit, että ensimmäinen kerros oikeaa neuletta, ja seuraava, nurja kerros, aloitetaan patenttineuletta; pyöröpuikoillahan myös toinen kerros jatkuu oikeana, käänsitkö tuossa vaiheessa työn ympäri ja aloit neulomaan kerrosta "takaisinpäin", jolloin äsken tehdyt oikeat silmukat ovatkin nurjina käsissäsi?

Vierailija

Hei Johanna,
itsellänikin tosi vaikea syksy mutta positiivisena ihmisenä luotan parempaan ❤️...ja näinhän se on että kasvu tapahtuu haasteiden kautta.

Vierailija

Ihana Johanna. Tsemppiä! Olen aavistellut.
Voin kertoa, että itselläni on ollut vähän samansuuntaista. Olen ollut väsyneempi kuin koskaan lokakuusta saakka. Itsekin olen aina ollut peruspositiivinen, mutta nyt on ollut synkkiä hetkiä, toivottomuuttakin. Onneksi viimeiset pari päivää on ollut valoisampia ja virkeämpiä. Ei voi kuin luottaa, että parempaa on edessä.
Olen seurannut blogiasi aivan alusta asti ja tykkään edelleen yhtä paljon. 😊 Tsemppiä ja voimia mitä ikinä käytkään läpi. Olet kyllä ihmeen hyvin jaksanutkin siellä kaukana sukulaisista pyörittää arkea lasten kanssa. Blogin välityksellä on tullut kuva, että lasten isä ei kauheasti osallistu siihen ja on paljon pois reissuillaan. Jos näin on oikeastikin niin ihan jo se voi aiheuttaa uupumusta.

MariaStrong

Tsemppiä! Itse ihmettelen, miten pysyin viimeiset puoli vuotta kasassa. Sain ms-taudista diagnoosin ja tauti kyllä runnoi koko viime vuoden. Tässä kuitenkin ollaan ja onneksi pidin blogia diagnoosista asti. Sieltäkin on kiva huomata, että paljon on käyty läpi, mutta pystyssä ollaan vielä. Mahtavinta on kuitenkin huomata se oma kasvu. Armollisuus itseä kohtaan on kasvanut ja olen oppinut tuntemaan itseäni paljon vaikeuksien kautta. Tämä elämä kun on, no, elämää. Tärkeintä täällä kai on olla katkeroitumatta vaikka välillä on pitkäänkin vaikeaa. Mukavaa tammikuun jatkoa :)

Vierailija

Ihana olet, Johanna! Sinun postauksia on aina mukava lukea! Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!

Vierailija

Voimahalit ihana, aito, rehellinen Johanna<3 Ja mie täällä lähes silmät kyynelissä luen myös näitä kommentteja.. miten voimaannuttavia tekstejä, kaikki eletystä ja elävästä elämästä. Tuli mieleeni Eeva Kilven ihana runo, siulle Johanna ja kaikille muillekin ihanaisille naisille:

"Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun." Levollisia unia:)

Vierailija

Vierailija: Kuinka ihana runo 💕 Kiitos tästä❤ Ja Johannalle kovasti tsemppiä ja jaksamista! Minulla on ollut myös raskas syksy ja tuntuu, että se vain jatkuu. Olen luonteeltani positiivinen ihminen ja uskon, että tilanteeni selviää. Mottoni onkin "tämäkin menee ohi🙏". Saan tästä blogista ja myös kommenteista tosi paljon. Ihanaa talvea kaikille ❤ Valoa kohti mennään!

J

Jaksamista.

Mutta on nuo Norjan ja Oslon maisemat vaan niin kauniit ja lumiset verrattuna tähän harmaaseen PK-seutuun verrattuna.

Ella

Kiitos postauksesta💖Itse olen koko puolisen vuotta ollut jaksamisen äärirajoilla ja elämä ollut pelkkää suorittamista. Tänään mietin töissä että räjähdän sairaan työilmapiirin ja outojen kuvioiden takia, pieneen lapsen äitinä arki on super tiivistä ja kynttilä palaa molemmista päistä. Blogiasi olen seurannut alusta lähtien, ihana, aito. Kun jaksat olisi ihana kuulla oman väsähtämisesi syitä. Tuetaan naiset toisiamme ja ollaan armollisia itsellemme.

Vierailija

Oi miten ihana kirjoitus! Siis loppujen lopuksi varsinkin. Tunnistin oman oloni tekstistäsi. Olen viime syksynä aloittanut opiskelut ja syksy meni uskomattomassa draivissa. Kaikki oli niin mielenkiintoista ja kouluun oikein odotti pääsyä. Ei väsyttänyt ja olin todella hyvällä mielellä.
Sitten tuli marraskuu. Väsymys ja vetämättömyys. Mielenkiinto tuntui hiipuvan opintoihin ja kaikki väsytti ja kyllästytti. Joululomalla nukuin mielettömästi. Nyt koulu taas jatkuu ja ei oikein saa otetta opintoihin vieläkään. Väsyttää. Koulupäivät ovat pitkiä ja kotitehtävät päälle. Sama tuntuu vaivaavan koko luokkaa ja olemme siitä yhdessä puhuttukin. Opettajatkin jo ihmettelivät, miten meidän luokka on niin apea ja hiljainen. Onneksi meidän luokka on ihan paras! Kaikesta jutellaan yhdessä ja koitetaan tsempata toinen toisiamme. 

Kevät tulee, päivät pitenevät ja valoistuvat. Ja sitten tulee kesä! (toivottavasti lämmin) 

Kiitos kauniista loppusanoistasi ja hyvää kannattaa odottaa (sinun blogiasi). Ihania kuvia myös!

Laura

En olekkaan pitkään aikaan käynyt blogissasi ja täytyy todeta että nyt kolahti! Nimittäin juuri noita vaikeita ajatuksia on nyt omakin pää täynnä ja koitan vaan selvitä päivä kerrallaan. Etsinnässä on se uusi polku jota lähteä kulkemaan, jotta sen löytää tulee käydä rankat ajatustentaistot. Tsempit sinulle, ja meille muillekin ❤️💙❤️

villijoen miia

Kiitos Johanna rehellisestä kirjoituksestasi! Upeaa, että olet jaksanut kaikesta huolimatta kirjoittaa ja kuvata elämästäsi.

S

Kiitos kaikista näistä ihanista neuleohjeista! Oon täysin aloittelija käsitöissä, ja sun "simppeli suri"-ohjeella tein elämäni ensimmäisen villapaidan. Nyt viimeistelyssä joitakin vuosia sitten jakamasi kirjava "jämälanka"villahame. Onnistumisen ilo on ollut suurta ja sun ohjeet on selkeitä :) Tällainen riddari menee kyllä varmasti kokeiluun jossakin vaiheessa.

Tsemppiä sinulle, ja aurinkoista kevättä <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010