... tai oikeastaan päivän pääruoka niin tänään kuin eilenkin.

Merirapu - eli keisarihummeri, scampi tai langustiini on ehdoton lempparini näistä meren asukeista. No ehkä ei kalaa voita sen monipuolisuudessa ja käytännöillisyydessä - tai maussakaan, mutta kaikki muut hummerit ja ravut voittaa.

Mun merirapu tarjoillaan vaalealla leivällä, joka on voideltu aiolilla sekä vihreän salaatin, korianderin ja pähkinä-siemen -seoksen kera. Olavin merirapujen kera tulee kermaviili-majoneesi-valkosipuli-tilli -seos ja vielä majoneesia päälle. Mmmm.

 

Eilen kävimme salsaamassa noin parinkymmenen hengen porukassa neljä tuntia, tänään kävelimme vain omalle jumppasalille treenaamaan kuvioita kahden kesken. Mehän alamme kohta olemaan aika hyviä! :D No ei kai, jotenkin tuntuu että mitä paremmaksi tulee, sitä enemmän on opittavaa. Nälkä kasvaa syödessä. Tieto lisää tuskaa. 

Huomenna on taas kolme tanssituntia; kaksi treeniporukassa ja yksi tunti yksityisopetusta. Kyllä meistä kohta on pakko aika hyviä tulla. :P

Mietin taas näitä rapuja syödessäni että tässä eronneen elämässä tulee usein arjessa vastaan pieniä muistoja. Asioita, joita on tehty yhdessä, joihin on tutustunut yhdessä. Arvokkaita kauniita asioita, jotka yhtäkkiä vetävät iloisen hetken vähän vakavaksi. Sitten mietin, että tulee niitä vastaan muidenkin elämässä. Ehkä enemmin meille eronneille, muttei niiden saa antaa olla niin surullisia tai vakavia vaikka ne muistuttavatkin eksästä. Niille voi hymyillä. Että en olisi tätäkään kokenut ilman sitä tärkeää ihmistä. Ehkä ne asiat voivat olla nyt tuplasti tärkeitä ja arvokkaita.

Kuten meriravut.

<3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram