Paluut Suomesta Norjaan (kotiin) ovat vuosien varrella helpottuneet eikä mulla enää mene sitä paria päivää koti-ikävöintiin ja muuton suunnitteluun, mutta tässä Suomen jengissä on tietenkin aina jokin ihan spesiaali tunne. Se on varmaan se koti. Vaikka Norja on vakiintunut ihan oikeasti kodiksi enkä ehkä enää edes osaisi asua Suomessa (tai tietenkin osaisin, mutta se käy koko ajan vaikeammaksi) on Suomen porukka tietenkin mun perhe. Se jengi, jonka kanssa voi olla vaikka kuinka kiukkuinen ja tyhmä ja silti tykätään yhtä paljon. 

Ja aina vähän hassua ettei voikaan soittaa siskolle että mentäiskö huomenna kaupungille. Ketä sitä sitten muka kysyisi.

Kun ei niitä ihmisiä niin kauheasti tarvitse; laatu on määrää paljon tärkeämpi. Ja juuri ihmiset ympärillä ovat ehkä elämänlaadun kaikkein tärkein tekijä. Se, että perhe on kaukana on ja aina tulee olemaan mun elämässä vähän vaikeaa. Mutta sit taas; kaikkea ei voi saada ja jokainen valinta sulkee jonkin toisen pois. Jos valitset tänä iltana treenit, et pääse konserttiin. Mutta tiedän, että olen tehnyt valintani juuri niinkuin haluan.

Nyt minä valitsen taas pari tuntia salsatreeniä ja vaikka seuraava kappale ei mitenkään liitykään postaukseen, laitan sen tähän koska olen siitä viime päivinä tykkäillyt ja se on pehmeää lomamusaa. 

Nähdään! <3

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010