- uimarantaa, ananaksia ja illallisia

 

Rakastan hedelmiä ja ulkomailla rakastan ostella tuoreita, maukkaita uusia (ja vanhoja tuttuja, mutta paljon parempia) makuja niin paljon kun vatsa kestää syödä. Mauritiuksella esimerkiksi mangokausi oli juuri vähän menemässä ohi, mutta ananaksia oli tarjolla vuoden ympäri. Ja ne olivat taivaallisia.

Pienessä kyläkaupassa tutkiessamme hedelmävalikoimaa ja mun harmitellessa ettei siellä ollut ananasta huikkasi eräs nuori mies kassajonosta, että sillä on kotona. Okei. Mies lähti hakemaan anasta ja me hengailimme kaupalla, naureskeltiin vähän miten kassalla vanhempi mies osti rommia - tuli oman pullonsa kanssa ja täytti siihen vähän lisää.

Meidän ananaskauppiaamme tuli pian takaisin kuorittujen ja täydellisesti leikattujen pienten ananasten kanssa, antoi kyydin takaisin hotellille ja puhelinnumeronsa. 

Pidimme yhteyttä lähes päivittäin, saimme taivaallisia pikku ananaksi hotellille (eväsruokaa) joka päivä, kävimme yhdessä paikallisilla markkinoilla ja viimeisenä iltana ananaskauppias perheineen kutsui meidät illalliselle. Pienessä talossa asui kahdessa huoneessa ananaskauppias, vaimo ja kaksi pientä lasta ja kolmannessa huoneessa ananaskauppiaan sisko, mies ja pieni lapsi. Talon yläkertaa rakennettiin vähitellen lisätilan tarpeessa. Vessa ja pesukone olivat talon ulkopuolella ja vessan betoniseinässä roikkui rivi hammasharjoja.

Ja ruoka oli ihanaa. Kuvassa jossa istun Olavin kanssa saimme juuri eteemme valikoiman intilaista sormiruokaa, jota perinteisesti tarjoillaan banaaninlehdeltä. Vihreä paperi on nykyaikaisempi korvike banaaninlehdelle. 

Enkä tiennyt, että ananakset kasvavat pienen varren nokassa, ehkä korkeintaan puolen metrin korkeudessa maanpinnasta. Aina sitä oppii jotain uutta. Silmät kannattaa pitää auki ja jos joku kauppajonossa sanoo että voi hakea kotoa ananasta, koska sillä on kokonainen pelto, kannattaa sanoa kyllä kiitos. Saattaa saada vielä hyvää intialaista ruokaakin. Ja uusia ystäviä.

 

***

 

Nyt me lähdemme melkein niinkuin treffeille. Ulos syömään jotain ihan muuta ja leffaan katsomaan norjalaista "Ut og stjæle hester" eli ulos ja hevosia varastamaan. Olen vakuuttanut Olaville että se vaikuttaa hyvältä. Kävimme tovi sitten katsomassa "Green book". Se oli niin ikään mun toive - ja loistava. Olav luottaa siis mun filmimakuun. Ut og stjæle hester on paras olla hyvä :))

Kivaa viikonlopun jatkoa, sitä on vielä paljon jäljellä! <3

 

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010