...ja kesän viimeinen kukkamekko. (mekko on Faithfull The Brandin ja villatakki omaneuloma) Täällä on vuoden viimeiset kesäkelit enkä ole vielä kaivanut sukkiksia esiin. Välttelen niitä - ja syyskenkiä niin kauan kuin pystyn. 

Olen tehnyt pitkiä hyviä lenkkejä.

Maalanut taidetta töihin.

Siis mun kouluterkkari-työhuoneen seinälle. Maalausten ideana on esittää tunteita ja sitä, miten joskus olo on kurja ja päässä surulliset ja vihaiset ajatukset vievät liikaa tilaa. Ja miten hyvällä tuulella negatiiviset ajatukset kutistuvat. Näettekö pienet sydän-ajatukset? Sydämet tarkoittavat vanhempia ja sitä, että nämä sydän ajatukset ja vanhempien rakkaus on aina yhtä suuri. Omista ajatuksista - tai vaikka vanhempien sairaudesta tai poissaolosta huolimatta.

Olen itse taistellut vähän omien ajatusteni kanssa - olen vähän liian helposti pyörinyt itsesäälissä ja syyttänyt muita; se on niin hölmöä! Siis kiukustua turhaan jostain ihan pikkuasiasta tai murehtia oikeastaan mitään. Siitä kärsin sitäpaitsi vain minä itse; mun pään sisällähän ihan turhaan kiukuttelen. Paljon järkevämpää on niellä niitä kameleita ja siirtyä miettimään jotain kivaa. Hymyillä ja sanoa jotain kivaa muille. En jaksaisi itse itseäni jos muuttuisin sellaiseksi murhetivaksi ja tiuskivaksi tyypiksi joka levittää huonoja fiiliksiä ympärilleen, joten paras vähän taistella oman mielen kanssa.

Yksi todellinen boosti-biisi vielä tähän loppuun. Käytän sitä mun jumppatunneilla ja soitan täysillä autossa kun tarvitsen energiaa - ehdoton lemppari tällä hetkellä:

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (29)

Jojo
2/29 | 

Mahtava villatakki! Saisikohan tästä ohjeen? ❤️❤️ Jotain tällaista ohjetta olen itse asiassa etsinyt kauan!

Vierailija
3/29 | 

Nautin aina näistä ”tavallisista” postauksista.
Upeat maisemat ja kaunis leninki ja neuletakki. Hyvää viikonloppua.

Jade
4/29 | 

Hei, kun sanot että olet taistellut omien ajatustesi kanssa ,niin haluaisin sanoa sinulle että on olemassa ihmisiä ja tahoja, jotka voivat auttaa sinua. Jos vain tekee sen rohkeutta vaativan päätöksen, että antaa toiselle luvan auttaa itseään, niin tilanne voi nopeastikin helpottaa. Ulkopuolinen henkilö jolla ei ole tunnesidettä kokemiisi asioihin, voi auttaa näkemään tilanteen kokonaisuutena, sanoittaa tuntemuksia ja lievittää ahdistusta. Hajanaiset palaset voivat loksahdella paikoilleen, kun niiden kanssa työskentelee siihen perehtyneen ammattilaisen kanssa. Käyttäisin tästä sanontaa: ajatusten Konmaritus 🙂. Jos tilanne tuntuu vievän suhteettomasti voimavaroja ja on valmis käsittelemään asioita, niin ei ole suinkaan häpeällistä, outoa tai tuomittavaa kääntyä ammattilaisten puoleen. Kannattaa tunnustella omaa tilaa rehellisesti, kaikkea ei rakkaiden läsnäolo, jumppa tai lohturuoka voi selvittää. Aika auttaa, mutta haluaako niin pitkän ajan käyttää asioiden murehtimiseen.. Lähetän sinulle paljon lämpimiä halauksia.

Vierailija
6/29 | 

Kiitos ihanasta blogista, kirjoituksesi antaa voimia, ja toivoa, nautin visuaalisesti kauniista kuvista blogissa.

Manteli
8/29 | 

Hei, olen ihan järkyttynyt noista parista ilkeästä kommentista. Miten joku voi kirjoittaa tuolla tavalla? Minusta blogisi on ihana ja tuottaa ainakin minulle paljon iloa ja piristystä😊 itsekin asun kaukana lapsuuden perheestäni paikkakunnalla, jossa ei ystäviä ole. Pohdintasi kuulostavat hyvinkin tutuilta, kaikki periaatteessa hyvin. Oma ihana perhe, mutta silti välillä sanoinkuvaamaton ikävä😔 tsemppiä sinulle Johanna😍

Vierailija
9/29 | 

Jade kirjoitti hyvin. Manteli myös. Asiattomat kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Voimia!

Jaana B
10/29 | 

Hei Johanna! Avoimuutesi on ihailtavaa, jopa rohkeaa, kun tiedät varmaan että törkykommenttejakin saat. Kun on huonossa hapessa, ne tuntuu vielä ilkeämmiltä. Elämään kuuluvat myös huonot hetket, usein tuntuu, että ne kasaantuvat kaikki peräjälkeen. Onneksi osaat olla avoin itsellesikin ja tunnistaa tuntemuksesi. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko, muistetaan jo tämä, niin helpottaa! Lämpimiä ajatuksia syksyysi!

Ellis
11/29 | 

Ihanat kuvat, ja neule sekä mekko myös! Nuo taulutkin voivat myös oikeasti olla lapsille hyviä apukeinoja, kun koettaa sanallistaa tunteita heille! Itselläkin on ollut viime aikoina hieman apea fiilis. Ei ole mitään syytä sille, mutta ehkä liittyy ikään? Premenopaussi voi hyvinkin kummitella jo ja viedä fiiliksiä alaspäin, vaikkei mikään varsinaisesti ole huonosti. Ei auta kuin taistella noita ikäviä fiiliksiä vastaan: huolehtia liikkumisesta, riittävästä unesta ja siitä että elämään mahtuu myös kivaa tekemistä. (Ja varsinkin huolehtia just tosta ettei pura omia turhaumiaan lähipiiriin!) En tiedä, mitä muutakaan sitä voisi tehdä kun kyseessä on hormonaaliset asiat.

NIin tylsää, että saat ikäviä kommentteja. Pitäisikö sinun laittaa kommentoijille ainakin sähköpostiosoite pakolliseksi? Tai jopa vaatia kirjautumista? Voisi rauhoittaa tilannetta, ja sille ilmeisesti olisi tarvetta:( Tuokin tyhmä kommentti, joka vielä näkyy eli "minä minä minä minä" - mitä muuta kuin itsestään kertomista voisi odottaa? Siis sinun fiiliksistäsi ja kuulumisistahan lukijasi nimenomaan ovat kiinnostuneita! Jos haluaa lukea vaikka maailmanpolitiikasta niin sitten on ihan väärässä blogissa! Ja miksi ylipäätään käyttää aikaansa sellaisen lukemiseen, mikä ei kiinnosta ja mistä ilmeisesti saa huonoja fiiliksiä? Jaksamisia sinulle ja kiitos blogistasi<3

Syystunnelmissa
13/29 | 

Minusta on täysin luonnollista kahloa välillä syvissä vesissä ja tummissa tunnelmissa. Sekin kuuluu elämään. Inspiroidun tyylistäsi ja siskoni kutoo minulle juuri neulette yhdellä ohjeellasi, kun en itse osaa! Jospa joskus tekisit kutomisvideon, jonka avulla voisin opetella!! Lämmintä syksyä!

Ennet
14/29 | 

Oi miten kauniita tauluja! Ja hieno neuletakki!
Tunteista sen verran, että en usko huonojen fiilisten nieleskelyyn. Me opetetaan lapsia sanoittamaan tunteensa, me aikuisetkin kaipaamme samaa. Luulen ja kokemukseni on, että oloa helpottaa kun saa sanottua harmituksen, joka on tiuskimisen takana. Kun nielee liikaa ikäviä tunteita niin tulee vaan ikävä harmitusklöntti kurkkuun/vatsaan/sydämeen ajan mittaan. Sen sijaan kun pystyy kertomaan omista fiiliksistä niin ne useasti muuttuukin pienemmäksi ”uhkaksi”, ja toisten on helpompi ymmärtää ja hyväksyä.Ja se vasta helpottavaa on😊
Kaikkea hyvää ja kiitos ihanasta blogista!

Vierailija
15/29 | 

Kiitos ihanasta blogistasi! Onni ja ilo arjessa on välillä jokaisella hukassa, mutta kyllä se siitä. Tylyt kommentit jätä huomiotta, meitä blogiasi arvostavia on täällä iso joukko! We would fight for you! 💖

Nannas
18/29 | 

Ihanat, ilman sanoja paljon kuvaavat teokset. Ilkeitä nuo jotkut kommentoijat mutta he tulevat samalla paljastaneeksi oman pahan olonsa. Ei sellaisen ihmisen, jolla itsellään on hyvä olla, tarvitse lytätä muita.
Onnellista syksyä sinulle sinne Norjaan.

Santtu0183
19/29 | 

Ihana blogi sinulla :) useita vuosia seuranneena. Ikävistä kommenteista suorastaan häkellyin, jätä ihan omaan arvoonsa. Olet aito ja kirjoitat pysäyttävän aidosti vaikeistakin tunteista, hienoa <3

L
20/29 | 

Minusta Jade kirjoitti tärkeästä asiasta. Voin omasta puolestani kannustaa kääntymistä ammattilaisen puoleen vähän kevyemmästäkin syystä, ihan ilman pitkiä masennusjaksojakin, ihan vain jos omat murheet tuntuvat kovin raskailta. Olen itse ihan tavallinen perheenäiti, onnellisessa parisuhteessa, mukavien lasten äiti, korkeakoulututkinto ja työelämässä. Ihan perus elämää vietetään. Kuitenkin koin pari vuotta sitten työelämän aiheuttaman stressin olevan liian raskas yksin kannettavaksi ja hain siihen apua. Itselleni se on ollut yksi tämän hetkisen elämäni fiksuimmista päätöksistä, sekä oman hyvinvointini että lastenkin näkökulmasta.
Rohkeutta se minulta vaati, tunnustaa, että en halua jaksaa yksin, mutta nyt se jo tuntuu ihanalta, etten halunnutkaan.

FionaF
21/29 | 

En ole ihan varma itse, etta nuo vahan alentuvat, vaikka ehka ystavallisesti sanotut, kommentit ammattiavun hakemisesta ovat ihan oikeassa valissa talissa kertaa. Terveysalan ammattilaisena blogin pitaja on varmasti taysin sinut taman mahdollisuuden kanssa, taysin selvilla omista tunteistaan/tuntemuksistaan ja avoimuudellaan haluaa vain antaa todellisen kuvan elamastaan.

Jos ja kun meista jokainen on elamassa vaikeiden hetkien aarella, on ihan hyva antaa niiden riittamattomyyden tunteiden, pahan mielen ja pettymyksen tulla. Olen terapeuttien ja psykologien palveluiden kannattaja mutta kylla avioeron herattamat ja siihen littyvat tunteet saavatkin kestaa hetken ilman, etta heti suositellaan vakaasti avun hakemista. Koska eihan saisi myontaa olevansa surullinen ja pettynyt kun elama yllatti, niinkuin se meidan kaikkien kohdalla tekee.

Kaikkea hyvaa Johanna! Hyviin ja huonoihin hetkiin! Tiedan ne vedet missa kahlaat, se helpottaa!

Käyttäjä15961
Liittynyt8.4.2018
22/29 | 

Hei Johanna
Kirjoitat hyvin ja kauniisti vaikeasta aiheesta mutta saat asiat kuulostamaan myös ihanan kevyiltä.
Halusin kannustaa jatkamaan vaan, ja poistamaan suoraan ikävät kommentit.

Mukavaa syksyä sinulle!

Miia
23/29 | 

Kyllä se siitä, usko pois! Asiat pitää käydä läpi, siihen ei ole oikotietä. Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Kyllä se häntä siitä vielä nousee!

Kanssasisar
24/29 | 

Hei vaan!

Tunnistan saman tunnepolun omista kokemuksistani. Eron ja uuden suhteen tuomaa kipuilua. Työelämän muutoksia. Uusi koti. Onnistuiko vai menikö pieleen? Tässäkö tää nyt oli? Se on vaan tärkeää, että kaikki tunteet käy läpi, ja valitsee sen elämänpolun, joka on itselle hyvä. Sinäkin olet jatkuvasti antanut itsestäsi niin paljon muille, niin kotona kuin töissä. Ole itsellesi armollinen , mutta tietyllä tavalla itsekäs. Kyllä se elämä sua kantaa! Ja kannatan sitä ulkopuolista keskusteluapua, muitakin kuin meitä <3

Päivänsäde
25/29 | 

Pieni tauko blogista voisi tehdä hyvää, kun on kovin henkilökohtaisia asioita siellä jaat. Kauniita kuvia ja ihania tunnelmapaloja välität blogin kautta, mutta mielestäni oman elämän kriisit eivät kuulu tulla kaikkien lukijoiden tietoon.
Tsemppiä sinulle! Toivon sinulle voimia päivittää blogi nimeä myöten tähän päivään, kun oikeasti olet saanut itsesi ehjäksi. Vai onko blogi jo aikansa elänyt..

Vierailija
26/29 | 

Jättäkää huomiotta ilkeät kommentit, kyllä ne loppuu, kun ei saa vastakaikua eikä huomiota. Meitä on iso joukko, jotka lukee blogia mielellään, oli sitten arkea, juhlaa tai jotain siltä väliltä. Pienet ja isommatkin kriisit kuuluvat elämään, ei lukijoiden tarvitse tehdä niistä "pientä maailmanloppua" sentään. Blogilla on hyvä nimi, ei sitä tarvitse muuttaa, jollain on jäänyt levy päälle aiheesta.

Jonsu
27/29 | 

Kalastajalla ei taida enää olla vaimoa joten miksei nimen voisi jo muuttaakin. Jotakin sellaista mikä on tätä päivää ja aikakautta.

SMari
28/29 | 

Tykkään lukea syvällisistäkin ajatuksista ja pohdinnoista, niistä saa parhaimmillaan vertaistukea. En täysin ymmärrä miksei blogissa voi kertoa henkilökohtaisia asioita? Itse en jaksa lukea tyhjänpäiväisiä mainosblogeja. Tämä on hyvä näin, elämään kuuluvat ilot ja surut.

Vierailija
29/29 | 

Elämä muuttuu, nimet muuttuu, niin ihmisten kuin blogienkin. Se on askel eteenpäin elämässä. Omalla kohdallani oman nimen takaisin ottaminen oli päätös kaikelle tapahtuneelle. Se tuntui hemmetin hyvältä. Mutta siihen pitää olla valmis, silloin se tuntuu oikealta.

Sampe
30/29 | 

Voimia! Rehellinen ja kaunis blogisi on ihana <3
Minustakaan ei kannata nieleskellä huonoja fiiliksiä. Anna niiden tulla ja sitten mennä. Toki hyvä huomata myös iloinen ja positiivinen elämässä, joka ikinen päivä. Ja tehdä parhaansa voimien mukaan että itsellä ja muilla on hyvä olo <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010