Heippa, toivottavasti voitte hyvin.

Päivän polttavimmasta puheenaiheesta ei liene tänäänkään epäilystä - ihan epätodellisia aikoja eletään.

Koko Norja on enemmän tai vähemmän vapaaehtoisessa karanteenissa; suunnilleen kaikki paitsi ruokakaupat ja apteekit on suljettu eikä missään tapahdu mitään. Norjalaiset ovat mökkikansaa ja moni pakeni vuorille mökkeihinsä eristyksiin. Nyt sekin on kielletty, sillä väkimäärät kuormittavat liikaa pieniä mökkikuntia. Kaikkien on pysyteltävä omissa kunnissaan, omissa kodeissaan. Huomenna ja tiistaina alkaa satamoiden ja lentokenttien sulkeminen. 

Täällä valtakunnallinen päävastuu on siirtynyt terveydenhuollosta taloushallintoon; niin monet kärsivät taloudellisesti koronan vaikutuksista. Valtio tukee työnantajia rahallisesti, mutta silti kymmeniä tuhansia työntekijöitä on lomautettu ja monet pienyritykset ja freelancerit pelkäävät konkurssia. Korona ei tee enää tuhoja pelkästään terveydelle, mutta myös taloudelle.

Jännittää vähän mitä mulla töissä huomenna odottaa. Tai mihin tehtäviin minut siirretään jos hoitohenkilökunnasta tulee pula. Miten minä voin auttaa.

Me voimme kaikki, tietysti, se on hyvä muistaa. Nämä ovat kaikkien yhteiset talkoot. Pese käsiä usein. Pysy kotona. Älä tapaa ihmisiä. Älä käy turhaan missään. Pidä yli metrin etäisyys. Älä halaa äläkä sano käsipäivää. Älä ole levittäjä. 

Mutta älä jumitu sohvalle. Siivoa kotona. Nauti henkisestä tauosta perheen kanssa. Käy lenkillä. Jumppaa kotona. Tee hyvää ruokaa. Järjestä kaappi. Maalaa taulu. Tee jotain mihin koskaan ei ole ollut aikaa.

Koska meidän pitää nyt pysyä kotona. Se tulee olemaan tylsää ja moni joutuu luopumaan sovituista ja ehkä jo kauan odotetuista tapahtumista. Meille se oli lomamatka. Olin superpettynyt, ettemme pääse reissuun ja se on aika inhimillistä. Se pettymys. Me terveet tylsistymme kotona, petymme perutuista suunnitelmista ja ärsyynnymme tiukoista säännöistä. Ne on ihan inhimillisiä tunteita. Tärkeintä on kuitenkin että osallistumme talkoisiin ja noudatamme sääntöjä. Emme halua kokeilla miten tilanne etenisi, jos jatkaisimme elämää nyt ihan normaalisti. 

Ja on tässäkin tilanteessa jotain hyvää. Joudumme ainakin hidastamaan tahtia. Ehdimme ajaa vuorille ja hiihtämään 16 km lenkin ehkä kevään viimeistä kertaa. Mulle syntyy varmaan monta uutta villapaitaa. :D Raidallinen jämälankaneule valmistui alle viikossa, nyt kun kotisohvalla paljon ollaan. Yritetään nauttia siitä. 

Hyvää sunnuntailtaa. <3

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Instagram