Mun ei pitänyt tänään kirjoittaa blogia. 

Mut sitten jäin miettimään. Isiä. Isejä.

Ajattelin etten voi jättää sanomatta niille jotain. Liian tärkeä juttu. Ja mulla on niin paljon mun isin geenejä. Me ollaan aika samanlaisia. Tykätään istua pöydän ääressä, juoda kahvia ja syödä pullaa. Ja olla vaikka ihan hiljaa. Ja silti isille voi kertoa mitä vaan.

Isi on hyvä, rauhallinen ja kiltti ja sen kanssa on hyvä olla. 

Isi on sellainen perustyytyväinen tyyppi, joka ei vaadi paljoa eikä valita. Isi osaa nauttia elämästä ja olla tyytyväinen siihen mitä se mukanaan tuokin. Muistan lapsuudesta ehkä parhaiten isin, joka teki aina hommia ja tykkäsi talkoista. Auttoi muita. Kantoi puuroskaa kokkopaikalle ennen juhannusta ja lauloi "käyn ahonlaitaa minä ilman paitaa - ei estä kukaan kun matkaa teen - vain suvituulen minä kutsun kuulen - se ottaa mukaan mun uudelleen". 

Ja isin kahvikupin pohjalliset täynnä kahvinmakuista sokeria, jota me lusikoitiin aamuisin.

 

Pienenä isi oli ehkä etevämpi kuin ihmemies McGyver ja luulin, että se osaa kaiken ja ratkaisee tilanteen kuin tilanteen. Nyt aikuisena on tietysti pääsyt perille vanhempiensa inhimillisyydestä ja heikkouksista ja huomaa ratkaisevansa juttuja (paremmin) itse.

Varmaan just siksi, että isi ja äiti ovat osaneet kasvattaa eteväksi, ehkä jopa etevämmäksi kuin itse ovat. Sehän se kai juuri on, meidän vanhempien tehtävä. Varustaa lapset kohtaamaan maailman, antaa niille kaikkensa, enemmän kuin itselleen.

 

Kiitos mun elämän iseille. Ne on molemmat niin ihmemiehiä, just niin parhaita lapsilleen. <3 Harvoin muistaa ajatelle miten paljon niitä on kiittäminen, miten paljon niiden ansiota on, että mullakin on hyvä olla. Miten tärkeää tehtävää ne tekevät, antavat turvaa ja rakkautta ja tekevät lapsista aikuisia, joilla on hyvä olla itsensä kanssa. 

 

 

 

(Palataan huomenna arvontoihin - vielä ehditte osallistumaan :))

 

 

Kommentit (22)

Ursula
26/22 | 

Ihanasti kirjoitit iseistä,tuli ihan oma isi mieleen <3

VWoolf
27/22 | 

Haluaisin osallistua edellisen postauksen Inikan ei eläimillä testattujen luonnonkosmetiikka- meikkien arvontaan, jos vielä voi.

Anioni
28/22 | 

En pystynyt lähettämään meikkiarvonta-postaukseen kommenttia, syynä väärin kirjoitettu tarkistusnumero (ei ollut väärin). Toivottavasti tästäkin voi osallistua :)

Kirsikka 2
29/22 | 

Ihana arvonta❤ ja ihana blogi❤

Vierailija
31/22 | 

Haluaisin osallistua inika-meikki arvontaan

MaaritL
32/22 | 

Voi miten kauniisti Johanna kirjoitit <3 Mukavaa viikkoa sinne Norjaan!

Vierailija
33/22 | 

Et olisi kauniimmin voinut kirjoittaa tuota 'isit<3' postausta.

-seija

Vierailija
34/22 | 

Kyllä isit ovat kerran vuodessa postauksen ansainneet. Noita kuvia katsellessa kiinnitin huomioini valkoisiin taloihin. Taitaa olla tyypillistä siellä teillä päin. 

Mielelläni olisin mukana arvonnassakin. 

Piri

Aniara
35/22 | 

Osallistun arvontaan. Upea blogi ❤️. Laittaa aina ajattelemaan.

Tiina
36/22 | 

Kauniita kuvia, tuo vielä kesän mieleen :).  Täällä satanut räntää..

Vierailija
37/22 | 

Uusi, mielenkiintoinen kosmetiikkatuttavuus. Osallistun ehdottamasti!

Vierailija
38/22 | 

osallistun arvontaa kiitos hiphei

Sari.H.
39/22 | 

❤️ Olen mukana arvonnassa , ihania kuvia!

Anitta
40/22 | 

Toivottavasti ehdin mukaan arvontaan!

Vierailija
41/22 | 

Eka seuraa-blogini, viehättävä näin eläkeikäisenkin silmille. Ehkäpä nuo ihanuudet piristäisivät näin marraskuun pimeydessä vaeltajaa.

Marjukka
43/22 | 

Mielelläni mukana arvonnassa, hyviä asioita toit esille postauksessasi ja aivan ihanat kuvat!

Sissu
44/22 | 

Arvonnassa mukana! Olen jo pitkään seurannut arkea piristävää blogiasi. Kiitos☺️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013