Mun ei pitänyt tänään kirjoittaa blogia. 

Mut sitten jäin miettimään. Isiä. Isejä.

Ajattelin etten voi jättää sanomatta niille jotain. Liian tärkeä juttu. Ja mulla on niin paljon mun isin geenejä. Me ollaan aika samanlaisia. Tykätään istua pöydän ääressä, juoda kahvia ja syödä pullaa. Ja olla vaikka ihan hiljaa. Ja silti isille voi kertoa mitä vaan.

Isi on hyvä, rauhallinen ja kiltti ja sen kanssa on hyvä olla. 

Isi on sellainen perustyytyväinen tyyppi, joka ei vaadi paljoa eikä valita. Isi osaa nauttia elämästä ja olla tyytyväinen siihen mitä se mukanaan tuokin. Muistan lapsuudesta ehkä parhaiten isin, joka teki aina hommia ja tykkäsi talkoista. Auttoi muita. Kantoi puuroskaa kokkopaikalle ennen juhannusta ja lauloi "käyn ahonlaitaa minä ilman paitaa - ei estä kukaan kun matkaa teen - vain suvituulen minä kutsun kuulen - se ottaa mukaan mun uudelleen". 

Ja isin kahvikupin pohjalliset täynnä kahvinmakuista sokeria, jota me lusikoitiin aamuisin.

 

Pienenä isi oli ehkä etevämpi kuin ihmemies McGyver ja luulin, että se osaa kaiken ja ratkaisee tilanteen kuin tilanteen. Nyt aikuisena on tietysti pääsyt perille vanhempiensa inhimillisyydestä ja heikkouksista ja huomaa ratkaisevansa juttuja (paremmin) itse.

Varmaan just siksi, että isi ja äiti ovat osaneet kasvattaa eteväksi, ehkä jopa etevämmäksi kuin itse ovat. Sehän se kai juuri on, meidän vanhempien tehtävä. Varustaa lapset kohtaamaan maailman, antaa niille kaikkensa, enemmän kuin itselleen.

 

Kiitos mun elämän iseille. Ne on molemmat niin ihmemiehiä, just niin parhaita lapsilleen. <3 Harvoin muistaa ajatelle miten paljon niitä on kiittäminen, miten paljon niiden ansiota on, että mullakin on hyvä olla. Miten tärkeää tehtävää ne tekevät, antavat turvaa ja rakkautta ja tekevät lapsista aikuisia, joilla on hyvä olla itsensä kanssa. 

 

 

 

(Palataan huomenna arvontoihin - vielä ehditte osallistumaan :))

 

 

Kommentit (22)

VWoolf

Haluaisin osallistua edellisen postauksen Inikan ei eläimillä testattujen luonnonkosmetiikka- meikkien arvontaan, jos vielä voi.

Anioni

En pystynyt lähettämään meikkiarvonta-postaukseen kommenttia, syynä väärin kirjoitettu tarkistusnumero (ei ollut väärin). Toivottavasti tästäkin voi osallistua :)

Vierailija

Kyllä isit ovat kerran vuodessa postauksen ansainneet. Noita kuvia katsellessa kiinnitin huomioini valkoisiin taloihin. Taitaa olla tyypillistä siellä teillä päin. 

Mielelläni olisin mukana arvonnassakin. 

Piri

Vierailija

Eka seuraa-blogini, viehättävä näin eläkeikäisenkin silmille. Ehkäpä nuo ihanuudet piristäisivät näin marraskuun pimeydessä vaeltajaa.

Marjukka

Mielelläni mukana arvonnassa, hyviä asioita toit esille postauksessasi ja aivan ihanat kuvat!

Sissu

Arvonnassa mukana! Olen jo pitkään seurannut arkea piristävää blogiasi. Kiitos☺️

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.