Lapset haluavat aika usein leipoa. Se on aika hyvä tapa viettää aikaa yhdessä. Oppia yleensäkin leipomaan ja tekemään ruokaa. Niin että edes ne jutut olisivat aikuisena jotenkuten itsestäänselvyyksiä, ettei tarvi aikuisena yksin opetella. Niin ja lopputulos on usein maukas. Siksi sanon harvoin ei kun lapset pyytävät leipomaan tai tekemään ruokaa. Sotkua joo, mutta siivota pitää joka tapauksessa mun mielestä koko ajan.

Niin että saimme hyvät pullat iltapalaksi. Täysmaidon kera tietty. Jollette tieneet; rakastan täysmaitoa ja juon sitä aika paljon päivittäin.

Viime aikoina on tuntunut vähän siltä, että aika menisi jotenkin hitaasti. Tai tahmeasti. Vähän vähällä virralla. Ehkä koska mun elämässä tapahtuu aika paljon just nyt. Suuria, pitkän ajan muutoksia. Ja uudet asiat vievät aika paljon voimia. Sekä kivoja että vähän kurjempia asioita; menettämistä ja uuden saamista. Tiedän, että joskus näitä tällaisia väsyneitä aikoja vain on. En voi edes valittaa olevani mitenkään pohjalla; olen jopa super rakastunut! Tää on vain aika tasaista uuvuttavaa tietä aavikolla, joka on pakko kulkea perille päästäkseen. Jotta elämä voi taas kukoistaa. Ja se tulee kyllä; sitä odotellessa täytyy tehdä tästä aavikkoelämästä niin hyvää kuin mahdollista. <3 

Kerronko vielä yhden merkillisen jutun; mulla on joskus pieni someangsti kommenttiboksien suhteen. Se on vähän sellainen kuin pelkäisi väkijoukkoja. Kuin ei uskaltaisi olla porukoissa eikä puhua ihmisten edessä. Sellaista mulla ei koskaan ole; ei tosielämässä. Mutta sitten jos pitäisi tulla lukemaan kommentteja tänne - niin kivoja kuin ne ovatkin, voitteko käsittää?!? En minäkään. En käsitä miten se muuttuu niin mahdottomaksi silloin, kun on väsynyt muuten. Silloin en jotenkin jaksa tai uskalla lukea kommentteja täällä. Vaikka tiedän, etten pelkää kurjiakaan kommentteja, en saa niistä sydämentykytystä enkä kyyneliä. Ei se ole se. Harvoin täällä edes on mitään kurjaa. Aina tulen hyvälle tuulelle kommenteista.

Julkaisen pian kaikki viime aikojen kommentit, mutta ehkä nyt ymmärrätte paremmin missä ne viipyvät silloin kun niitä ei kuulu. <3 Syy on aika inhimillinen. Kuten syillä on tapana. Me olemme vain ihmisiä ja usein aika merkillisillä tavoin rakennettuja.

Mutta jälleen; kiitos että käytte ja kommentoitte. <3 En tätä muuten jaksaisi enkä kaikkia hölmöyksiäni tänne kertoisi. :D

Nähdään pian - myös kommenttiboksissa. <3

 

 

Kommentit (5)

KiPo

"olen jopa super rakastunut!"

Rakastumisen myöntäminen on rohkea teko ainakin tällaiselle jäyhälle ja kell-onni-on-se-onnen-kätkeköön -kansalle. Siksipä oli niiin ihana lukea, että rakkaus asuu sydämessäsi :) Se on suurin voima, mikä vie elämässä eteenpäin ja aina oikeaan suuntaan. Kun meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä elettävänä, niin suurin karhunpalvelus, mitä voi tehdä sekä itselle että muille, on elää elämä ilman rakkautta. Sekä antavana, että saavana osapuolena. Ihanaa ja rakkaudentäyteistä syksyä Norjaan. Iloitse kauniista syysväreistä ja tanssi syyssateessa! :)

Hej

Ja minähän haluan heti tietää mistä tuo ihanan värinen poolo ja nuo farkut? ❤️

Käyttäjä19651
Liittynyt27.7.2018

Jaksamista siinä arjen pyörittämisessäkin.Voit suoda itsellesi sen rakkauden ilman huonoa omaatuntoa.Hoidat niin fiksusti asioita vaikka uskon että helppoa se ei ole näin alussa, kunnes aikaa kuluu ja asiat asettuvat paikoilleen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010