Niin että on täälläkin ollut lunta. Melkein kaksi päivää. Kaivoin talvibootsit esiin ja By Piasin lämpimän muhken työmekon päälle - vaikka tän kanssa jäisi kyllä mieluummin sohvalle juomaan kahvia kuin lähtisi töihin (ja ihana valkoinen paitis on YASin). Varustauduin talveen.

Sitten palattiin sateeseen ja plus kymmeneen asteeseen. Ja sellaiseen marraskuiseen pimeään harmauteen. Tää marraskuu on paha, tiedetään. Pimeys ja väsymys tulee jotenkin aina vähän yhtäkkiä talviajan myötä. Ihan kuin kroppa ei oikein jaksaisi tottua yhden tunnin aikaeroon kaiken muun väsyttävän keskellä. Moni hankala asia muuttuu vielä rankemmaksi.

Mulle tässä vuodenajassa on erityisen tärkeää treenata. Ja hoitaa kauneutta; tehdä kaikkia kasvo- ja hiusnaamioita ja muita hömmpäjuttuja iltaisin - hoitaa kauneutta valoisempien aikojen varalle - sen varalle että joskus on taas kiva näyttää hyvältä. Käytän pinkimpää huulipunaa. Koruja ja kauniita vaatteita. Se on mulle piristävää. Tärkeää huolehtia halauksista ja ihmisistä.

Mietin muuten tässä yhtenä päivänä, että se, että blogi on päivittynyt viime aikoina harvemmin, johtuu osittain siitä, että mulla on ystäviä. Ja muistin, miten joskus muutama vuosi sitten mietin, että hitsi jos minusta tuleekin suosittu bloggaaja, mutta en ehdi luomaan ystävyyssuhteita. Että jos olen niin hölmö että käytän enemmän ja mieluummin aikaa blogin päivittämiseen kuin ystäviin. Ja uskokaa pois, siitä olen joskus täällä Norjan vuosina ollut tosi huolissani. Olen ollut yksinäinen, kaivanut kavereita - tai oikeita ystäviä ja olen oikeasti pelänyt käyttäväni tärkeitä vuosia blogin, tietokoneen, työn parissa. Ihmisten sijasta. 

Nyt mulla on monta hyvää ystävää. Ja koska tiedän, millaista oli ilman heitä, en uskaltaisi riskeerata yhtäkään kertaa kun joku pyytää mun seuraa. En ehkä ole päivittänyt blogia moneen päivään, mutta ystävyyssuhteet ovat niin kultaa, että niitä mulla ei yksinkertaisesti ole varaa riskeerata. <3

Huomenaamulla vedän yhteisen treenitunnin (tai puolitoista) hyvän ystävän kanssa ja sen jälkeen vien Ollin ostoskeskukseen - koska sekin halusi enemmän aikaa kaksin mamman kanssa. Kahvilaan ja vaatekauppoihin. Okei! Mun poika . :)

Hyvää lauantaita teille myös. <3

 

 

Kommentit (15)

Julia & pojat

Tuota ystäväasiaa olen itsekin pohtinut viimeaikoina, tosin erinäkökulmasta. Tämä pohjoismainen pimeys ja työelämän paineet tuntuvat vievän voimat niin, etten jaksa edes ystäviini pitää yhteyttä perhearjen pyörittämisen lisäksi. Mutta kuitenkin omien ystävien kanssa vietetty aika palauttaa kummasti niitä menetettyjä voimia! Ja kuten sinäkin toteat, ihanaa että ystäviä on - vaikka se ei olekaan mikään itsestäänselvyys! Valoisaa viikonloppua meille kaikille!

Lucy

justiinsa niin. Hyvä huolehtia itestä ja toisista pimeän keskellä. ja hyvä olla myös ulkonäkökeskeisessö blogimaailmassa esimerkkinä siitä, että voi olla nomaalipainoinen. mieluummin katselee blogeja joihin voi samaistua kuin niitä joissa huppulaihat mallit esittelevät esim asuja. Iloa ja voimia marrakuun loppuun! Hienoja maisemia sielläkin , on lunta tai ei. 

Nette

Olipa ihanasti sanottu ystävistä <3 Juurikin näinhän se menee (tai pitäisi mennä), että jos ystävät haluavat viettää aikaa yhdessä, aikaa kannattaa järjestää. Ja kyllähän se blogi, ja me lukijat täällä odotamme. :) Olen itsekin pyrkinyt enemmän panostamaan siihen, että vaikka kuin kiireistä olisi, niin järjestän aina aikaa ystävilleni. Läheiset ihmiset on elämän yksi ihanimmista asioista, ja niistä kannattaa pitää kiinni!

EllaH

Ihanan oikein ajateltu, ei se määrä, vaan se laatu! Ja tämä sopii molempiin kivasti :) Itse ehdin harvakseltaan kunnolla lukemaan juttuja netistä, joten harvemmat päivitykset ovat oikein tervetulleita! :)

Sohvi neiti

Hei Johanna! Kiitos kauniista kirjoituksesta ja kuvista. Mietin, että olisikohan sinulla mahdollista kertoa miten olet ystäviisi siellä Norjassa tutustunut? Aikuisena ystävyyksien solmiminen ei ole enää ihan niin yksinkertaista ja erityisesti ulkomailla. Asia kiinnostaa, koska olen itse asunut nyt vuoden ulkomailla ja pienten lasten äitinä koen hankalaksi uusien suhteiden luomisen. Erityisesti nyt marraskuussa kaikki asiat tosiaan tuntuvat hieman raskaammilta.
Ymmärrän toki myös, jos et halua asiaa julkisesti jakaa:)
Ihanaa joulun odotusta kaikille!❤️

Vierailija

Oikeaus halaus on se mikä lämmittää ja paras!
Kiitos ihanista ajatuksista...🤗

Milla Sukhilta

Ihanaa, että osaat ja pystyt priorisoimaan tärkeimmät asiat, kuten juuri ystävätkin. Tuntuu, että usein on vaikea sanoa ei "töille" ja töille, ja ihmisille tulee helpommin huokaistua vain "joku toinen kerta".

Vierailija

Hyvä kirjoitus siitä mikä oikeasti on tärkeää. Ei blogi vaan perhe ja ystävät . Blogi loppuu joskus mutta nuo muut jää.... ja allekirjoitan senkin kommentin että kiva nähdä normi mimmi .... langanlaihat bloggari minäkin sivuutan :-D

Vierailija

En olisi osannut kuvitella, että sinä olet ollut yksinäinen. Siksi olikin lohdullista lukea siitä. Olen kokenut kuinka vaikeaa aikuisena on luoda ystävyyssuhteita uudessa maassa tai paikkakunnalla. Tästä teemasta olisi mukava lukea lisää.

Vierailija

Ja mä kun oon aina ajatellut, että Johanna on ihan älyttömän laiha! Jos ois yhtään laihempi niin näyttäis jo riutuneelta.

leenaw
Liittynyt27.11.2017

Hei

Ostin 10 kerää surin ihanaa alpakkalankaa aikomuksena tehdä pitkä villaneule. Mutta lyhytkin neule oli työn takana, eli jos joku on kiinnostunut langoista niin on kai parasta myydä ne pois.

leena wallendahr

Maasiskosi Oslosta

Hei, mistä olet ostanut tuon pyöreän rottinkisen (?) tarjottimen, joka on olohuoneen pyödälläsi? Olen etsinyt vastaavaa itsekin, toistaiseksi tuloksetta. Se olisi täydellinen omalle pyöreälle oloshuoneen sohvapöydälleni😊.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010