Meillä oli tietysti tosi lyhyt loma Suomessa (ajoimme autolla Tukholmaan ja laivalla yli Helsinkiin), mikä tekee jo sen, etten edes halua ehtiä tietokoneelle ja blogiin. En oikein edes ehdi ajatella somejuttuja. Haluan ehtiä olemaan läsnä joulujutuissa ja niiden ihmisten kanssa, joita niin harvoin näen. Olen muuten muutenkin helposti se tyyppi, joka jättää puhelimen takin taskuun kylässä eikä surffaile seurassa. Tänä jouluna huomasin kuitenkin, että joku muukin jarrutti mun tarvetta tai oikeastaan halua kirjoittaa blogia ja sanoa hyvää joulua.

En miettinyt sitä sen kummemmin; ei vain huvittanut laittaa mitään instaan tai blogiin. Nautin perheen seurasta, olin onnellinen siitä että tiesin lasten isänkin viettävän hyvää joulua ja että meidän välimme olivat kunnossa. Joululoma oli yhtä ihana kuin aina, meille tarjoiltiin aivan mahtavia joulupöytiä kaikissa kyläpaikoissa ja kaikilla oli asiat hyvin. Olav viihtyi hyvin mun perheeni joulun vietossa eikä lasten kesken tullut riitaa kertaakaan. Jopa pitkä automatka meni aivan mutkitta. 

Sitten toisena joulupäivänä uutisista tuli tieto norjalaisen Ari Behnin itsemurhasta. Mies oli tunnettu norjalaisen prinsessan ex-miehenä, kirjailijana ja taiteilijana ja no, hän oli kolmen pienen lapsen isä. Alle viisikymppinen näennäisesti menestyvä mies. En ole koskaan seuranut kuningasperheen touhuja kovin tarkasti eikä mulla ollut juuri mielipidettä Ari Behnistä, mutta tajusin pian, että uutinen kosketti ja järkytti. Tajusin että juuri siksi tänä jouluna oli erityisen vaikeaa jakaa idyllisiä joulutunnelmia somessa. Koska mullakin on ex-mies. 

En ollut sitä yhtään niin ajatellut enkä usko että mun eksäni olisi mun juttuja seuraillut, mutta huomasin, että jotenkin se on alitajuisesti vaikuttanut. Ehkä ihan yleisesti se, miten monille joulu on vuoden raskainta aikaa. Ehkä ihan yleisesti olen ollut tietoisempi siitä tänä jouluna; ennen suru-uutisiakin. Olen miettinyt että niitä, jotka viettävät joulua yksin tai joille joulu syystä tai toisesta on enemmän raskas kuin rakas, on paljon. 

Olen miettinyt olevani superonnekas, jolle joulu on juuri sellainen ihana idyllinen joulu. Että saan viettää joulua perheen kanssa. Ettei mikään ole vienyt mun jouluiloa. Olen miettinyt myös paljon miten somessa on parasta toimia; levittää jouluiloa ja -tunnelmaa vai yrittää pitää matalaa profiilia ja ottaa huomioon ne, joille joulu on vaikea.

Kaikkein todennäköisemmin tulen intoilemaan joulua jatkossakin. Olen tosi jouluihminen. Tulen jakamaan joulukuvia varmasti enemmän kuin vaikkapa tänä tai viime vuonna (jotka ovat olleet mulle vähän vaikeita tai ainakin uusia ja erilaisia). Ja tulen varmasti miettimään enemmän joulun vaikeaa puolta. <3

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Johanna kirjoittaa elämästään Norjassa kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010