Se on ollut olemassa jo vuosia, mutta näin keväällä se kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, nimittäin vaaterkiisi. Olen aikaisemmin blogissani kirjoittanutkin aiheesta, mutta kertaus on paikallaan, kun niistä pohdinnoista on kulunut jo tovi ja jos olet uusi seuraaja tai satunnainen lukijani, et ehkä ole tähän asiaan täällä törmännyt. Kun painoa on kertynyt tässä viimeisten kymmenen vuoden aikana tämä valtava määrä, mistä nyt yritän vähitellen päästä eroon, ei ole juurikaan tehnyt mieleni mennä vaatekauppoihin. Olin ennen kovakin shoppailija ja vaikken välttämättä aina ostanutkaan mitään, oli kiva kierrellä kaupoissa. Nykyisin ei  ole mielenkiintoa lähteä vaateostoksille. Mikään normaalimitoituksen vaate ei mahdu päälle ja kaupat pullistelevat toinen toistaan ihanampia kevätuutuuksia. Viime viikolla erehdyin kauppakeskuksen naisten vaateliikkeeseen ja kun sieltä poimin muutaman vaatteen sovittaakseni niitä päälleni, iski todellinen ahdistus. Sovituskopin kelmeä valaistus ja valkoinen iho eivät ole paras yhdistelmä. Olen sitä mieltä, että kesällä päivettyneenä en näytä yhtä kauhealta kuin tähän aikaan vuodesta. Ruskettuneena sitä näyttää jotenkin paremmalta läskeistä huolimatta. Yhdet farkut sain kiskottua päälleni ja siihen se sovittaminen jäi. Olen kulkenut parissa eri housuissa jo ties kuinka kauan. Puseroita olen sentään saanut joitain hankituksi, mutta kyllä sekin valikoima kaapissani on hyvin pieni. Tai no, vaatteita on rekkitolkulla, mutta liian pieniä. Siihenkin olen vuosien saatossa sortunut, että olen ostanut jo valmiiksi kippanan vaatteen sillä sitku ajatuksella, että se on tavoitevaate ja kohta siihen kyllä mahdun hyvinkin. No enpä ole mahtunut, vaan kokonumero on kasvanut entisestään. En ole myöskään raaskinut luopua kaikista liian pienistä vaatteista, koska ne ovat suurin osa ajattomia ja käytännössä aivan uusia. Olen tehnyt myös harhaostoksia sekä kuosien että mallien suhteen. Tähän kroppaan eivät isokuvioiset kuosit istu, pitää olla simppeliä ja yksiväristä tai ainakin lähes. Niinhän se kuitenkin on, että jos niihin vaatteisiin joskus vielä mahdun, en niistä enää tykkää ja ne jäävät käyttämättä joka tapauksessa.

Siinä niitä roikkuu, kahdessa rivissä. monta sellaista, jota ei enää kannattaisi säilytellä.  Yritän nyt aloittaa lähipäivinä projektin, jossa käyn läpi vaatevarastoni ja armotta pistän kiertoon kaiken liian pienen tai muuten epäsopivan. Ehkä parhaimmat yritän myydä jossain nettikirpparilla tai torissa ja loput lähtevät niitä tarvitseville johonkin kierrätystavarataloon, Konttiin tai Kierrätyskeskukseen. Tai sitten vaan kierrrätykseen.  Olen kyllä ansainut shoppailukierroksen, kun painoa on pudonnut niin paljon, että nykyiset vaatteet eivät enää ole käyttökelpoisia. Kesä tulee kovaa vauhtia ja olisi tosi ihanaa käydä ostamassa itselleen jotain uutta. Se saa vielä kuitenkin odottaa. Ei ole editystä juurikaan tapahtunut. Joulukuiset Thaimaan reissun kesävaatteet on kaivettava esiin, vaikka en todellakaan sitä toivonut.  Ihanaa alkavaa viikkoa ,  nautitaan auringosta ja keväästä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista

Blogiarkisto