Kun puolison kanssa on sovittu, että minun treenit ovat nyt prioriteetilla yksi, niin mitä tapahtuukaan perjantaiaamuna. Hän kertoo menevänsä suoraan töistä treeneihin, vaikka minulla on sovittuna PT tapaaminen tälle päivälle. Hetken laskin kohti kymmentä, mutta sain pidettyä mölyt mahassasni. MIeheni on huono suunnittelemaan etukäteen näitä juttuja. Hän elää päivän kerrallaan, paitsi työasioissaan, joita toki täytyy suunnitella ja kalenteroida. Hän oli hämmästyneenä sitä mieltä, ettei minulla ennenkään ole perjantaisin ollut tapaamista. No on ollut. Viimeksi pari viikkoa sitten ja hän itsekin oli siellä paikalla, kun oli avoimet ovet. Pääsääntöisesti treenaan salilla tiistaisin, joko torstaisin tai perjantaisin sekä lauantaina. Joka toinen torstai olen vapaaehtoishommissa vertaisohjaajana, siksi päivän vaihto aina parin viikon välein. Käääk. No olisin voinut aamulla sanoa, että minä menen treenihin ja sinä tulet kotiin,mutta edelleen toiset itseni edelle laittavana sanoin, että no voin yrittää siirtää tapaamiseni. Vielä on vähän opeteltavaa. Reisikin on vielä vähän kipeänä lihasrevähdyksen vuoksi. Oliko tämä pelastava uutinen, tekosyy, jonka varjolla sain helposti peruutettua tämän illan treenin. Yritin miettiä asiaa ja tulin siihen tulokseen, ettei näin ollut. Olisin mennyt mielelläni treeneihin ja peruuntuminen on harmittanut vielä koko päivänkin. Mieheni olisi toki myös peruuttanut menonsa, jos olisin sitä vaatinut, ei siitä isoa ongelmaa olisi tullut. Miksi näin en sitten tehnyt, hyvä kysymys. Ongelmana tässä on se, että kun on koira kotona, jolla on kortisonilääkitys päällä, on "hänellä" täysi työ kestää työpäivän verran ilman pissalenkkiä. Toisen on tultava suorinta tietä kotiin. No taashan siinä kävi niin, että minä joustin. Kipitin pika pikaa kotiin työpäivän jälkeen ja lenkille karvakuonon kanssa. No hyvää liikuntaa sekin oli. Jouduin kuitenkin laittamaan siirtopyynnön valmentajalleni aamulla viime hetkillä, eikä se tuntunut mukavalta. Hänelläkin on omat aikataulunsa ja hän oli varannut kalliista ajastaan tunnin juuri minulle. Toki maksan siitä ajasta hänelle:) Yhteinen treeni siirtyi sitten maanantaille. Onneksi hän oli ymmärtäväinen ja asia järjestyi näin, enkä menettänyt käyntiä, vaan ensi viikolla tapaamme sekä maanantaina että sitten vielä lauantaina.  Hän hyvittää minulle tämän, vaikka peruuntuminen oli omaa syytäni, tai paremminkin mieheni syytä, miten ihana tyyppi<3. Huomenna menen toki salille itsekseni.

Mitä tästä opimme....no tänään otamme kalenterin käteen ja istahdamme pöydän ääreen suunnittelemaan asioita aina kuukaudeksi eteenpäin, eli tälle kuulle. Ruokaa ei tipu ennen sitä. Ruoan valmistus perheessä on myös minun heiniäni. Mulla on treenit on tiettyinä päivinä ja siitä ei tämän jälkeen enää tarvitse keskustella, kuin hätätilanteissa. Välillä koira on toki pojallamme ja silloin ei tätä ongelmaa ole. Pienet lapset ja kotieläimet rajoittavat töiden jälkeisiä menoja. En myöskään halua jättää koiraa kotiin koko illaksi muutenkaan, että vain kävisin kotona piipahtamassa ja sitten heti lähtisin johonkin. Yritän välttää myös niitä tilanteita, koska toinen ei yhtään tykkää olla siellä itsekseen, sellaisia ne koirat ovat. Aina odottamassa ja toivottamassa sinut tervetulleeksi kotiin, ei ole huonoja kotiintuloja.

Perjantai on minulle ehdottomasti päivistä se parhain. Silloin on työviikko osaltani takana ja kaksi ihanaa vapaapäivää edessä. Meillä syötiin tänään iltaruoaksi jauhelihatortilloja. Täysjyvätortilloja, jauhelihaa, itse tehtyä guacamolea johon laitan avokadoa, punasipulia, tomaattia ilman kuorta, valkosipulia,chiliä, vähän mustapippuria ja limeä, kevyttä ranskankermaa tai kermaliili on vielä kevyempää, paprikaa, salsaa ja vielä tortillachipsejä rikottavaksi kaiken komeuden päälle. Juuston jätin väliin, jota yleensä siihen vielä laitan vähän päälle raasteena tai juustokastikkeena. Pari tällaista ei kaiketi kaatanut tätä ruokavaliota.  Vähän lihaa ja enemmän muuta täytettä. Koska jokaisella isolla aterialla saan syödä vähän hiilareita, tuli tässä hiilarit nyt muutamasta chipsistä ja parista lätystä.  Kohtuullisen terveellistä ja vähänrasvaista, kun käytän paistijauhelihaa. Yksi kylmä lempijuomani Pepsi Max tölkki, oli pakko nauttia tämän kanssa.  Ei kun eteenpäin ja parempaa suunnittelua, ettei tämän päivän päällekkäisyys toistu.

Ps. uunikin tuli eilen kuntoon ja korjaaja veloitti luukun paikalleen laittamisesta 85 euroa, päästiin mielestäni kohtuuhinnalla, koska odotin suurempaa laskua. Tunnin verran siellä kuulemma pakersi. Ei siis amatöörille ihan helppo nakki. Mitään ei ollut rikki kuitenkaan, tekniikka vain meillä vääränlainen.

Ihanaa perjantaita kaikille, jotka luette näitä juttujani, olen teistä jokaisesta kiitollinen<3.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Kesän lapsi

Hei!
Kiitos blogistasi. Löysin sen vuoden alusta ja olen seurannut innokkaasti siitä asti. Myös vanhempia kirjoituksiasi olen lukenut. Olet ollut suurena vetoapuna tässä painonhallinta projektissa.
Ihailen sinnikkyyttäsi. Työn jälkeen lähdet salille puurtamaan. Minulla olisi aikaa, jäin juuri eläkkeelle. Mutta aina se ei olekaan se aikapula vaan usein ei vaan saa lähdettyksi liikkeelle.
Minulle kovin tuttua huolen aiheet joista olet kirjoittanut.... Minullakin huoli omasta nuoresta.
Tällä hetkellä myös minulla hänen koiransa hoidossa. Mainio personal trainer.

Mielenkiinnolla odotan aina postauksiasi. Onko sinulle laadittu myös päivän ruokalista vai oletko suunnitellut sen itse. Paljonko syöt hiilareita aterialla?

Hyvää uutta viikkoa ja helmikuuta.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei kesän lapsi😊. Kiitos ihanasta palautteestasi. Tiedän just, mitä tarkoitat. Mun sinnikkyys on ollut vuosia kadoksissa , kun olen joutunut taistelemaan jaksamisen kanssa. Tämä nykyajan maailman meno vaatii ihmiseltä välillä ihan epäinhimillisiä voimavaroja ja tekoja. Pitöisi aina olla pirteä ja jaksaa. Pitäisi pärjätä raadollisessa työelämässä, harrastaa, hoitaa itseään jne. Ei oo helppoa. Myös nuorille tää on vaikeaa aikaa, kaikkea tarjolla liikaa ja herkkä mieli helposti sairastuu ja lähtee väärille urille. Voimia sinulle myös taisteluun. Olen joutunut opettelemaan armollisuutta etenkin itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni välillä ihan liikaa. Siksi mulla ei ole nyt aikataulua laihduttamiseen. Yritän vaan pysyä ruokarytmissä ja syödä säännölliseti ja jättää herkuttelu kertaan viikossa. Mulla on periaatteessa aika selkeä ruokasuunnitelma. Mitään tarkkoja grammamääriä ei ole määritetty. Aamulla syön arkena kaurapuuron, 2,5 dl vettä ja 1 dl hiutaleita, voisilmä tai marjoja. Jos en syö voisilmällä, pitää olla jotain rasvaa, esim hiukan pähkinöitä tai avokadoa. Lisäksi vielä yksi keitetty muna, tai raejuustoa purkillinen. Lounaalla popsin joko kanaa, kalaa tai vähärasvaista jauhelihaa jossain muodossa. Teen vaikka lihapullia, joihin en käytä korppujauhoja tms. Kanamunaa laitan taikinaan sitomaan sitä. Kasviksia tai vihersalaattia ja vielä vähän( 50gr kuivapaino) täysjyväpastaa, 50g riisiä tai 170 gr perunaa. Ihan pilkun tarkka en ole näissä määrissä. Välipalan syön töissä ennen kotiin lähtöä, yleensä skyr vaniljan ja marjoja tai esim banaani. Jos menen suoraan treeneihin otan lisäksi yhden ruisleivän päällä kalkkunaa ja esim kurkkua. Päivällinen noudattalee samaa linjaa kuin lounas. Illalla vielä kevyt iltapala, yleensä rahkaa ja marjoja smoothien muodossa, muutama pähkinä tai avokadoa sekaan. Eli, joka aterialla proteiinia, rasvaa n. 5gr, vähän hiilareita, marjoja kasviksia ja vettä. Viikonloppuna syön aamulla puuron sijaan pari 100% kauraleipää ja kalkkunaa ja esim tomaattia. Lisäksi vähän marjarahkaa ja keitetty muna. Eli tosi paljon saa syödä. Mulla on ollutkin aivan liian pienet annokset ja sitten on nälkä kaiken aikaa. Ei tää ole aina kyllä helppoa, mutta jotenkin nyt on mennyt aika kivasti tämä alku. Tsemppiä sulle , mennään yhdessä kohti kesää ja kevyempää oloa❣

Käyttäjä28993
Liittynyt24.1.2019

Haasteita meillä naisilla riittää,tuntuu että kaikkien muiden tarpeet menee omien edelle.

Niin se on meilläkin,minä teen vain puolikasta ja siitä johtuen minä puolison mielestä ehdin tehdä 

ja hoitaa kaiken.Oppimista tässä on minullakin.Ehkä ein sanomista on harjoiteltava  ahkerammin.

Kivaa viikkoa kaikille.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei,

jep, me naiset ollaan kummallisia olentoja. Opettelemista koko elämän mittainen aika. Yritetään olla vähän itsekkäämpiä ja opetella sitä ein sanomista:) Tsemppiä sinulle !

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista