Ihmisellä on oltava unelmia ja tavoitteita. Ilman unelmia elämä olisi aika puurtamista. Me tavalliset tallaajat, jotka joka aamu nousemme ja toistamme samoja rutiineja, tarvitsemme jotain, minkä vuoksi ponnistella. Itselle nämä unelmat ovat usein olleet jotain matkoja tai muita säästämistä vaativia isompia juttuja. Asioiden eteen, joista haaveillen sitä jaksaa joka päivä nousta ja tehdä töitä unelmiensa eteen. Unelmat muuttuvat vuosien saatossa. Ainakin omalla kohdallani unelmat ovat iän karttuessa muuttaneet muotoaan. Ne ovat pienentyneet selvästi niistä unelmista, joista ehkä nuorempana unelmoi. Siihen on varmasti vaikuttanut moni tekijä, mutta eniten siihen on ehkä vaikuttanut oman lapsen taistelu päihteitä vastaan ja sen myötä joidenkin unelmien totaalinen romuttuminen. Kun lapset ovat pieniä, sitä monesti miettii, mitä heistä tulee isona. Haaveilee monista asioista ja etenkin siitä, että he saisivat elää onnellisen ja tasapainoisen elämän. Siitä, että saa viettää heidän kanssaan aikaa ja olla läheisissä väleissä. Yhden oman lapseni nuoruus ja myös osittain aikuisuus on mennyt päihde-elämän huuruissa ja kaikki ne asiat, mitä normaali nuori tekee kavereiden, ystävien kanssa ovat häneltä jääneet väliin. Olen surrut hänen menetettyä nuoruuttaan.Tiedän, ettei hänkään unelmoinut nuorena poikana elämästä, jota nyt elää.

Sitä toivoo ja odottaa, että lapsista kasvaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, he löytävät itselleen mieluisan ammatin, ehkä saavat perheen tai muuta kautta löytävät onnen elämäänsä. Tänä päivänä toivon, että tämä lapseni säilyy hengissä ja että hän löytäisi  edes jonkinlaisen paikan tässä yhteiskunnassa. Nousu normaaliin elämään ja työssäkäyväksi mieheksi on hänen kohdallaan tosi pitkän matkan takana. Olen surrut sitä, että hän kulkee taivaltaan samanlaista elämää viettävien "kavereiden" parissa, vaikka haaveilee tyttöystävästä ja normaalista parisuhteesta. Sitä, ettei hän ehkä koskaan löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Että hän on erkaantunut perheestään ja läheisistään ja että me olemme tietyllä tapaa menettäneet hänen päihteille. Päihteet tulevat aina ensin hänen elämässään, kaikki muu vasta sen jälkeen. Että hän kuolee niissä touhuissaan. Se maailma on kova ja arvaamaton. Elämänhalu on hänellä välillä hukassa ja pelko läsnä meillä perheessä joka päivä. Se on todella pelottavaa ja kuluttavaa myös meille läheisille. Suomessa et saa aikuista hoitoon, ellei hän itse sinne hakeudu. Yritän pitää toivoa yllä, että hän tulisi siihen pisteeseen, että hankkisi itselleen apua. Olemme valmiita auttamaan ja tekemän kaikkemme, että hän pääsisi jaloilleen, sitten jos hän itse muutosta haluaa. Ei riitä, että me haluamme, kaikkemme olemme yrittäneet.

Olen aloittanut nyt tämän oman matkani kohti terveempää elämää. Yritän olla vähän itsekkäämpi ja ottaa ajan ja vaalia voimiani, jotta jaksaisin tämän kaiken keskellä hoitaa myös itseäni. Unelmani on olla terve ja hyvinvoiva kuuskymppinen, joka myös näyttää hyvältä. Unelmani on päästä shoppailemaan itselleni uusia vaatteita ja mahtua sellaiseen kokoon, että löytäisin kivoja vaatteita ihan mistä tahansa kaupasta. Että voisin laittaa farkut jalkaan ja niihin vyön ja työntää paidankauluksen farkkujen sisään, että minulla olisi vyötärö. Unelmoin, että jaksaisin kulkea mieheni rinnalla, lenkkeillä, käydä saaressa mökillä vielä vuosikymmeniä ja nauttia niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Unelmoin yhteisestä vanhuudesta ja siitä, että saisin mahdollisimman pitkään seurata lastenlasteni elämää ja olla tärkeä osa sitä. Unelmani ovat muuttuneet materian haalimisesta hyvän olon ja tasapainoisen elämän tavoittelemiseen. Asunnot, autot tai muu materia ei enää merkitse mitään. Ei edes ne matkat ole enää niin tärkeitä.  On kiva, että on kiva koti ja on auto jolla kulkea, muttei enää ole sellainen mieli, että pitäisi saada jotain vielä enemmän ja parempaa. Tämä riittää. Ainoa asia, millä on merkitystä on perhe, ystävät ja oma hyvinvointi. Siitä unelmoin, että tämän muutoksen myötä saavuttaisin sen hyvän voinnin ensin fyysisellä tasolla ja siinä sivussa myös henkinen kanttini paranisi.

Vaikka kuinka toivoin, että tämä alku lähtisi hyvin käyntiin ja elämä soljuisi sellaista suhteellisen tasaista rataa, ei se mene aina toiveiden mukaan, ei tälläkään kertaa. Tarvitsen kaikki voimani siihen, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jaksan pitää huolta itsestäni. Kolme viikkoa on mennyt hyvin ja taas on tullut asioita eteeni, jotka voisivat tämän hyvän alun jälkeen minut romahduttaa.  Toivon, ettei niin käy ja tässä kohtaa vielä uskonkin siihen.  Olen harjoittanut mieltäni tätä varten ja suunnitellut, miten näissä kohdissa toimin, jotta pääsen eteenpäin, koska olen tiennyt tämän päivän tulevan, ennemmin tai myöhemmin. Tämän kaiken kirjoittaminen ja ajatusten jakaminen on yksi voimavarani. Yritän myös ajatella, että jos jätän treenit väliin tai syön epäterveellisesti, se ei paranna oloani eikä muuta olemassa olevaa tilannetta. Se vain huonontaa sitä.  Monesti näissä tilanteissa olen luovuttanut, nyt en aio luovuttaa. Kovin pitkälle en päässyt, kun voimiani jo koetellaan.

Eilen olin kuitenkin taas salilla valmentajan treeneissä ja huomaan jo kolmen viikon harjoittelun jälkeen pieniä muutoksia jaksamisessani. Kehitystä on jo tapahtunut, vaikka olen aivan taipaleeni alussa. Haluan pystyä nyt painamaan huolet taka-alalle niinä hetkinä kun olen treenamassa ja ajattelemaan sitä, että jotta jaksan arjessa, käyn urheilemassa, syön terveellisesti ja otan aikaa itselleni. Vain minä itse voin sen tehdä, parantaa omaa jaksamistani. Tällaisia mietteitä tänään aamulla. Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

hei sinä siellä, kiitos sinulle! Että luit ajatuksiani ja kiitos palutteestasi. Olen avoin ja rehellinen sekä itselleni, että muille ja en enää pelkää paljastaa sisintäni. Se on paranemiselleni elintärkeää. Ihanaa viikon jatkoa! <3

Helianita
2/8 | 

Hei, kirjoitus oli riipaiseva, mutta nyt et anna periksi. On aina ikävä asia kuulla nuoren ihmisen eksyneen noinkinkaidalle polulle, mutta kuten sanot tähän asiaan apua ei voi antaa ennen kuin hän itse ongelman myöntää ja on siihen apua vastaanottamassa. Voi että eipä nämä sanat taida sinua paljon lohduttaa. Yritä kaapia sitä elämäniloa ja intoa kuntoilemisen ja oikein syömiseen tuosta keväisestä auringonpaisteesta ja ajatuksesta, että meitä on monta, jotka lähetämme sinulle positiivista energiaa täältä kuka mistäkin.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Kiitos sinulle Helianita kannustuksestasi, se tulee todella tarpeeseen. En anna periksi, yritän pitää mielessä, ettei tilanne muutu vaikka jäisin sohvan nurkkaan makaamaan. Oma oloni siitä sen kuin pahenee. Tämä on sellaista vuotistorataa näiden ongelmien kanssa. Aina kun vähän pilkahtaa aurinko, jostain ilmestyy synkkiä pilviä taivaalle. Elämä on välillä tosi epäreilua. Sitkeästi jatkan eteenpäin, ehkä se taas paistaa, aurinkokin ❣

Käyttäjä28993
Liittynyt24.1.2019
3/8 | 

Kiitos hienosta blogista.

Olemme samanlaisessa elämäntilanteessa ja saan sinun kirjoituksista

uskoa,rohkeutta ja intoa jatkaa kaikista vaikeuksista huolimatta.

Tsemppiä sinulle  tv. Tarja

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei Tarja,
kiitos, että luet blogiani ja kaunis kiitos myös palautteestasi, me merkitsee minulle paljon! Hienoa, jos saat niistä vertaistukea ja voimaa. Tsemppiä sinulle haasteisiin ja voimahali❣

Mindy
4/8 | 

Hirveintä äidille on se kun oma lapsi ei voi hyvin, huoli on ihan valtava. Mutta kenenkään puolesta ei voi elää, poikaasi ei auta vaikka miten murehdit. Paras apu on jos olet itse kunnossa. Sinun täytyy pitää itsestäsi huolta. Voimia kovasti sulle. Muista että jos repsahdus tulee, mitä pelkäät, kaikki ei lopu siihen. Sitten seuraavana päivanä viimeistään dieetti jatkuu :)

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Kiitos Mindy, se on juuri näin. Pikkuhiljaa olen oppinut paremmin elämään tilanteen kanssa, mutta vaikeaa se on edelleen. Ome hyvinvointi on jäänyt unohduksiin ja tässä on tulos, + 30 kg about. Näin yritän toimia, tänään on esim ollut huononpäivä, huomisesta tulee parempi. ❣

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista

Blogiarkisto