Mikä ihmeellinen taipumus ikävillä asioilla on aina kasaantua? Kun jotain ikävää tulee vastaan, niin ainakin omassa elämässäni on tuntunut siltä,  että jo kohta tulee jotain lisää. Nyt on tätä alkutaivaltani hyvien muutosten suhteen koeteltu mielestäni riittävästi.  Koira, joka on sekä pojalleni,  minulle ja myös miehelleni erittäin tärkeä, on ollut tässä viime päivinä keskipisteenä ja huolien aiheena. Eilen oli kahden syöpäpatin, mastosolukasvaimen poisto. Toinen niistä sijaitsi päässä aivan korvan juuressa ja leikkaus olikin erittäin paljon isompi ja vaativampi, kuin olimme ajatelleet. Päivällä töiden jälkeen menin hakemaan häntä sairaalasta ja olin aivan shokissa nähdessäni,  kuinka kipeä ja surkea tämä rakas karvakuono oli. Ilta meni tarkkaillessa hänen vointiaan eikä koira löytänyt mitään asentoa missä olisi ollut hyvä nukkua. Kyhjötti lysyssä ja vaihtoi välillä paikkaa. Meni eteiseen piiloon ja tuntui häpeävän oloaan. Kotiutusohjeissa oli kaikenlaisia kauhuskenaarioita, mutta yritin olla rauhallinen. Siirryin sohvalle  nukkumaan tai yrittämään,  ei tullut uni silmään. Kolmen jälkeen menin katsomaan eteiseen mikä on tilanne ja rauhallisuus katosi sen sileän tien. Kauluri oli aivan veressä  ja koiran päästä valui verta lattialle ja se istui siinä verilammikossa. Herätin mieheni ja sitten mentiin.  Äkkiä vaan jotain päälle ja pyyhe pään ympärille  estämään veren valumista. Rappukäytävään valui verta ja olin aivan shokissa. Näissä jutuissa en ole parhaimmillani. Soitimme matkalla eläinsairaalaan, että olemme tulossa ja koira pääsi onneksi heti hoitoon ja sai apua. Tikkejä oli turvotuksen vuoksi auennut ja verta valunut myös haavan sisään desin verran, joka tuli ulos, kun ottivat vielä muutaman ompelen auki. Itse olin tässä vaiheessa jo odotustilan puolella, oli heikko olo. Koira rauhoitettiin ja tutkittiin.  Sinne se poloinen jäi ja me suuntasimme kotiin. Jäi siis eilinenkin treeni väliin ja ruokailutkin on olleet mitä sattuu. Ei ole ruoka maistunut. Koko tämän päivän olen odottanut soittoa  ja aina muutaman tunnin välein saanutkin jotain väliaikatietoa koiran tilanteesta. Iltapäivällä sitten tuli soitto leikanneelta lääkäriltä, ettei akuuttia hätää enää ole ja vuoto on saatu loppumaan. Nyt on ainakin vähän parempi tilanne. Punasolutasoja tarkkaillaan ja pyynnöstäni koira viettää nyt vielä ensi yön klinikalla.  Ihmettelen suuresti,  kuinka nopeasti eläin kotiutetaan näinkin ison leikkauksen jälkeen ja lähetetään kotiin huolesta sekaisin olevien omistajien, amatöörien hoitoon. Yhden yön tarkkailu olisi lienee paikallaan.  No hintavaahan se hoito on ja siksi varmasti näin tehdään. Tämän yhden tarkkailuyön hinta on 200-300 euroa. No rahassa ei tätä nyt ajatella, vaan ihmisen paras ystävä saa parhaan mahdollisen hoidon. Tingin sitten jostain muusta. Yritän nyt nukkua yön yli ajatellen, ettei siellä enää ole niin suuri hätä . Tässä on nyt elämäntaparemontilleni asetettu taas  kerran kaikenlaista koetinkiveä. Yritän huomenna palata säännölliseen ruokailuun, mutta liikunta odottaa vielä parempaa ajankohtaa.  Hoidetaan ensin tärkeimmät. 

En ole kuitenkaan sortunut suklaaseen, tuohon mielialalääkkeeseeni, siitä olen iloinen.  Painon tarkistin myös nyt illalla ja kiloja on aloituksesta karissut 4. Ei Runebergin torttuakaan tänään. Parempia päivityksiä odotellessa😞.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Vierailija

Voi.. Toivottavasti hoito nyt auttoi ja rakas lemmikki saa vielä monta vuotta olla teidän ilonanne/hoivassanne <3

ja toipuminen sujuisi hyvin, ilman yllätyksiä.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei, kiitos tsempistä. Ei valitettavstiole mennyt kovin hyvin, ongelmia on edelleen ja koira vielä sairaalassa. Haavat jouduttiin vielä avaamaan ja odotan juuri tietoa, mikä siellä on tilanne 😪

Käyttäjä11072
Liittynyt16.10.2017

Kuulostaa siltä, että kuljet olosuhteisiin nähden oikein hyvin uudella tielläsi. Hyvä sinä! Jatka samaan malliin sitkeästi vain, kyllä se tie taas helpommaksikin siitä muuttuu. Vaikeudet kuuluvat elämään, niin se vain on. Kerrasti äidilleni tokaisin, kun oli suvussa monta kuolemantapausta lähekkäin, ja hän kulki aika syvissä vesissä, että elämän luonne on sellainen, että täältä me kaikki lähdetään vuorollaan, ja niiden osa, jotka tänne vielä jää, on hyvästellä lähteneet, ja sitten jatkaa matkaansa. Ja mitä pitempi se matka on, sitä enemmän on hyvästejä. Ja vuorollaan meistä jokainen lähtee. Karultahan se kuulostaa, mutta hyvinvountiyhteissakunnassa eläjien olisi minusta välillä hyvä vähän ravistella itseään - että mitä tämä elämä loppupeleissä on. Hienoahan se on, että meillä on mahdollisuus kuunnella tunteitamme ja oloamme enemmän kuin sukupolvilla ennen meitä, ja varmaan ainakin osin heidänkin taakkojaan kannetaan omissamme. Mutta lopulta tämä elämä kuitenkin on selviämistä. Sitä että nousee jaloilleen, jatkaa kulkuaan, askel kerrallaan, niin pitkään kuin matka jatkuu.

Eniten toivon sinulle tähän vuoteen ilon ja levon löytämistä liikkumisen kautta. Vielä se on velvollisuus jota vastaan vähän hangoittelet. Liikunnan on mahdollista olla ihana rentouttava syli, joka hoitaa ja parantaa niin kehoa kuin mieltäkin. Se tulee vääjäämättä tällä sinun matkalla sinulle avautumaan jossain vaiheessa matkasi varrella. Tsemppiä päivääsi!!!

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei, saatatolla oikeassa. Lempeämpää liikuntaa pitäisi suosia kovan salitreenin ohessa, siihen on vielä matkaa. Elämässä on tosiaan kaikenlaista meillä jokaisella. Jokaisella on se oma mitta, jolloin jaksamisen selkä taittuu. Eihän sitä muuta voi, kuin nousta aina uudestaan sieltä syövereistä. Kiitos tsempistä ja ihanaa iltaa sinulle!

-Helen

Olipa ikävä lukea koiran sairaudesta ja vaikeuksista toipumisessa. Toivottavasti kaveri toipuu lopulta hyvin!
Minullakin on paras kaveri pieni karvakuono, joten osaan kuvitella huolesi.
Tsemppiä sinne.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei Helen,
Tänään jo uskon, että koira selviää tästä rankasta koettelemukset. Eilen jouduttiin haavat vielä avaamaan verenvuodon takia ja tekemään verensiirto. Tänä iltana saamme hänet yöksi kotiin ja toivon, ettei tule enää uusia äkkilähtöjä. Huomenna kuitenkin vielä sinne kontrollikäynnille ja tästä vasta lähtee pitkä toipuminen. On ne niin rakkaita, eläimet ❤

Kesän lapsi

Toivottavasti koira potilaan vointi on parempi. Ja tuleva yö rauhallinen teille kaikille.
Olet hienosti saanut painon pudotus projektin vauhtiin. Ja suuren määrän saanut pudotettua.
Itse en ole lähellekään tuota tulosta. Olinkin pettynyt tammikuun pudotukseen vaikka karkit, suklaan ja chipsit olenkin pystynyt miltei kokonaan jättämään pois.
Mutta mietin myös jos näin pystyn jatkamaan niin ensi jouluna olisi 9 kg pois. Ja näin tarkasteltuna tulos ei ole huono.

Tsemppiä sinulle. Ja kiitos edellisestä vastauksesta. Samoilla linjoilla on omakin ruokailu. Mutta noin kurinalaiseen syömiseen en vielä tässä vaiheessa pysty.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista