Maaliskuu on jo pitkällä. Mihin tämä aika hurahtaa? En ole saanut aikaiseksi kirjoittaakaan hetkeen. On ollut jokin väsymys kovan helmikuun seurauksena ilmeisesti. Energia on mennyt arkeen ja siihen, että olen selvinnyt päivästä toiseen. Ruokailu ei ole edelleenkään palannut siihen tammikuun hyvään rytmiin vaan on ollut vähän sitä sun tätä. Salille olen päässyt muutaman kerran,  mutta kyllä sekin taas hakee rytmiä.  Monia vuosia olen ajatellut, että mieleni taitaa olla lievästi bipolaarinen. Kun  olen maassa, olen todellakin siellä ja sitten hetkessä menee korkeelta ja kovaa. Saan päähäni ideoita joiden  pitäisi toteutua hetkessä ja mielenmalttia pitää jostain kaivaa niillä hetkillä. Nyt yritän taas kaivaa järjen äänen esille ja palata hyvän alun viitoittamalle tielle. Tulimme eilen ensimmäisen kerran mökille tänä talvena. Mies piti lomapäivän ja lähti jo aamusta lämmittämään talven kylmiltään ollutta majaa ja tulin sitten töiden jälkeen junalla perässä. Jo  puolentoista tunnin junamatkan aikana mieli rauhoittui. Mökkimme sijaisee saaressa ja tulemme jään yli kävellen. Tavarat tuodaan kahdessa ahkiossa perille. Tänä vuonna lähtee kymmenes kausi täällä luonnon helmassa. Tämä paikka on muodostunut tärkeäksi ja rakkaaksi koko perheelle. Täällä on aina tekemistä tai ellei halua, ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Lomailemme ensi viikon lopulla pari päivää ja tulimme nyt lämmittämään mökin valmiiksi sitä varten. On odotettu, että jää on ollut siinä kunnossa, että tänne pääsee. Olen arka jäällä liikkuja , enkä tosiaan halua joutua pelastautumaan pudottuani jäihin. Sinne taitaisin jäädä. Järvi on matala ja teräsjäätä on nyt n. 40 cm. Kestää myös minun painoni😂.  Täällä sielu ja ruumis lepää ja mieli rauhoittuu. Ensi viikosta lähtien alan taas tehdä ruokailun suhteen suunnitelmallista työtä ja yritän päästä eroon tästä epäonnistumisen tunteesta. Ja miksi vasta maanataina, sanopa se. No täällä mökillä en ala kokkailemaan ihmeemmin, mutten mässäilemäänkään aio alkaa. Tänään jauhelihatortilloja illalla ja nyt kohta lohta ja salaattia, näillä mennään. Vanha minä yrittää ottaa ylivaltaa, mutta olen vahvempi kuin vanha minä ja aion selättää haasteet. Ihanaa lauantaita!.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Helianita
1/2 | 

Hienoa! ei elämää tule vakavasti ottakaan, vaan iloita jokaisesta päivästä täysin rinnoin. Kompastelu kuuluu sekin elämään ja jos vähän kompastelee jaloilleen nousu tuntuu taas entistä paremmalta. Se on kevätaurinko, joka valaisee päivämme, joten nautitaan siitä. Hyviä mökkeilyjä ja tosiaankin varovasti jäillä

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016
2/2 | 

Hei Helianita, kiitos kannustavista sanoistasi🤗. Vähän meinaa ahdistus ottaa valtaa, kun alku meni niin hienosti ja nyt tosiaan kompuroin urakalla. Tänään on ollut erityisen hankala päivä ja olen ihan puhki. Koira oli saanut kaulurin pois ja raapinut päätään ja olen siivonnut kuusi tuntia poikani läävää, itkenyt ja kontannut ja ollut aiks epätoivoinen. Pakko on siivota, kun koiran on pakko mennä sinne muutamaksi päiväksi. Ja taas huomenna lääkäriin koirab kanssa. Jää on hyvä meillä, kun on matsla järvi ja vielä pn pakkasia yölläkin reilusti. Varovaisia pitää aina kuitenkin olla kun liikkuu jäällä. Ihanaa viikkoa sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista

Blogiarkisto