Koska olen reilusti ylipainoinen,  olen joutunut voittamaan häpeäntunteeni mennessäni salille treenaamaan. Itseluottamukseni on kokenut syöksylaskun, eikä ylipaino ole ainoa siihen vaikuttava tekijä. Muusta sitten joskus tuonnempana . Kun salilla tekee varsinkin liikkeitä, jotka tehdään lattialla tai penkillä ja sieltä joutuu puskemaan itsensä pystyyn puhisten ja tukea kädellä ottaen, on tunne, että kaikki kohdistavat sinuun katseensa. No ei tietenkään näin ole, vaan kaikki keskittyvät omaan tekemiseensä.  Kuinka vanhaksi sitä pitää elää, ettei välitä siitä, mitä muut ajattelevat? Seuraan Instagramissa Amerikkalaisen nuoren naisen matkaa todella ylipainoisesta, sairaalloisen lihavasta normaalipainoiseksi. Hän on todellakin todistanut, että muutos on mahdollista kaikille. Ilman leikkausta ja jopa ilman valmentajaa ja tehtyä ruokavaliota. Fatgirlfedup, suosittelen kurkistamaan, ellei ole jo tuttu. Lukiessani hänen päivityksiään ajattelen, että myös minä voin onnistua. Tänään treenasin valmentajani opastuksella yläkroppaa ja vatsalihaksia , siis olemattomia sellaisia. Jos itsekseni treenaisin, laittaisin varmasti painoja hillitymmin.  Kun vieressä seisoo timmi mimmi, joka komentaa, että jaksaa, jaksaa pari vielä, jostain löytyy kummasti sitä voimaa, että jaksaa loppuun saakka. Kehut treenin jälkeen lämmitävät myös mieltä. Tunne on treenin jälkeen niin hyvä,  että on taas voittanut pelkonsa ja selvinnyt haasteesta. Tunnetta ei vielä voi ihan euforiaksi kutsua, mutta jotain sinne päin. Olen käynyt salilla nyt neljä kertaa ja lisäksi kävellyt koiran kanssa vajaan tunnin lenkkejä. Ruokailut ovat menneet suunnitelmien mukaan ja on pakko olla tyytyväinen, että homma on lähtenyt nyt hyvin käyntiin. Puntarilla en ole käynyt.  Ehkä viikon päästä tarkistan, että suunta on oikea . Perjantaina olin tyytyväinen myös siitä, että kävimme kaupassa kävellen,  reput selässä.  Kun ylipainon lisäksi raahaa täyden repullisen ruokaa, on se ihan ok treeni, vaikka matkaa kertyi vajaa kolme kilometriä.  En kuitenkaan hypännyt autoon , pisteet siitä. Tänään kävelin myös töissä portaat neljänteen kerrokseen hissin sijaan. Tuli hiki ja huohotin, mutta selvisin.  Tästä on siis hyvä jatkaa, hyvällä mielellä. Ihanaa alkanutta viikkoa juuri sinulle!

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista