Viikko on nyt eletty uudella ruokavaliolla ja aloiteltu varovaisesti myös liikunta. Ensimmäisen viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, ettei nälkää ainakaan tarvitse potea. Ruokaa saa syödä aika paljon, kun jättää herkut pois. Huomaan, että olen syönyt tähän saakka aivan liian vähän.  Koska olen lihava, poden aina huonoa omatuntoa syömisistäni. Usein on ollut tilanteita, etten ole täysillä voinut nauttia ruokailusta. Ehkä siksi ruoan annoskoot ovat yleisesti olleet suht pieniä ja olen sitten paikannut tuota energiavajetta syömällä suklaata. Onhan se selvää, että kun sinnittelee työpäivän kevyillä eväillä, eikä syö välipalojakaan, niin illalla on huutava nälkä ja käsi käy jääkaapin tai herkkukaapin ovella tiuhaan tahtiin. Ruoka ei tosin ole se, millä olen itseni lihottanut. Stressi nostaa kortisolitasoja, aiheuttaa keskivartalolihavuutta ja painonpudotus on varmasti normaalia vaikeampaa. Olen myös jossain kohtaa syönyt mielialalääkkeitä, ja oikeastaan siitä painoni lähti nousuun. Onneksi pärjään tällä hetkellä ilman lääkkeitä.Lääkkeeni on ollut suklaa, mutta nyt on pärjättävä myös ilman sitä. Tiistaina tapasin ensimmäisen kerran Personal Trainerini, jonka avulla ja opastuksella olen nyt lähtenyt muuttamaan tapojani. Olemme tuttuja ennestään, koska olen ollut kyseisellä salilla asiakkaana jo vuoden verran. Maksanut jäsenmaksuni kiltisiti, mutta käynyt salilla hyvin satunnaisesti. Tästä jo aikaisemmin kerroinkin. Olin keväästä lähtien siellä painonpudotusryhmässä, joka kokoontui kerran viikossa. Itseltäni jäi kertoja väliin, milloin syystä, milloin jollain tekosyyllä. Syitä aina löytyy. Aina käydessäni tuntui upealta, kun jaksoin haastaa itseäni ja vetää treenin täysillä, vaikka painoa on paljon ja rajoitteita liikkuvuudenkin suhteen myös. Tämä ihana valmentaja keksi aina korvaavan liikkeen, jos jokin ei meinannut tällä kropalla onnistua. En kuitenkaan koskaan antanut periksi, vaan tein kyllä treenin mielestäni niin täysillä kuin mahdollista. Joskus loppusyksystä alkoi itää mielessä se vaihtoehto, että henkilökohtainen valmennus palvelisi minua kuitenkin paremmin. Siinä on enemmän aikaa vain minulle ja hän pystyy keskittymään vain minuun. Tilanteeni on kuitenkin sellaista normi liikkujaa haasteellisempi. Niinpä olen solminut nyt kevääksi sopimuksen siitä, että tapaamme kerran viikossa. PT -palvelut ovat suht hintavia, eikä enempiin tapaamiskertoihin riitä rahkeet. Tällä mennään toukokuun loppuun ja katson sitten, selviänkö itsekseni kesän  ja syksyn vai jatkanko vielä tapaamisia. Ehkä jatkan, mutta harvennan tapaamisen pariin kertaan kuukaudessa. Rahallinen satsaus on aika iso, mutta teen sen satsauksen nyt itseeni. Toisaalta vähennän tuhlaamista . Suklaa, muut herkut, pepsi max jne. jäävät pois ostoslistaltani. Jätän erilaiset lehdet kaupan hyllyihin, olen lopettanut lehtitilaukset ja käytän meidän upean kirjaston palveluita, siirryn lukemaan kirjoja. Yritän muutenkin vähentää kaikenlaista kuluttamista. Teemme valmentajan kanssa monenlaisia juttuja. Voimme liikkua ulkona, uimahallissa, treenisalilla. Treeni voi olla kovaa punttitreeniä, toiminallista harjoittelua tai sitten lempeämpää kehonhuoltoa, joka tuppaa jäämään yleensä hyvin vähiin. Olen nuorena ollut supernotkea, nyt ei uskoisi. Ikä ja liikkumattomuus on tuonut kankeuden ja jumit kroppaan, joten venyttely ja lempeämpi liikunta pitää nyt ottaa ohjelmaan mukaan tosissaan. Olen myös joutunut elämässäni viimeisen kymmenen vuoden aikana sellaiseen mankeliin poikani asioiden takia, että olen ollut jännitystilassa kaiken aikaa. Yläselkä ja hartiaseutu on jumissa ja välillä mennyt jopa kramppiin. Yritän nyt  saada myös näitä jumeja avatuksi liikunnan ja venyttelyn avulla. Ehkäpä satsaan myös hierontaan, vaikkapa viiden kerran tehostartti voisi tehdä terää. Olen muutenkin ajatellut, että kun pääsen tästä alkuun ja tavoitan jotain etappeja, on se sitten kilojen väheneminen, virkeämpi mieli tai jokin muu, palkitsen itseäni jollain hemmotteluhoidolla tai muulla vastaavalla, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Jo kampaajakäyntikin on ihanaa hemmottelua. Tammi-ja helmikuu mennään nyt hyvällä sykkeellä kohti kevättä. Helmikuun lopulla toivon, että mökkijärven jäät kantavat ja pääsemme viikonloppuisin saareen. Kun kevätaurinko alkaa jo vähän lämmittää ja päivät pitenevät, on ihana sytyttää takkaan tuli, ottaa kuppi lämmintä teetä, hyvä kirja ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan. Ennen sitä voi  tehdä ihania pitkiä hiihtolenkkejä järvellä, lähteä pilkille tai vaan kävellä auringonpaisteessa . Illalla saunaan, ja jos vaikka ostaisi jääsahan ja pistäisi puolison tekemään avannon laiturin päähän, se on vielä kokeilematta:). Upeaa alkavaa viikonloppua kaikille, joille se työn puolesta koittaa tämän päivän jälkeen ja muillekin, joilla on töitä tai muita velvotteita viikonlopun aikana. Ulkoillaan ja lepäillään mahdollisuuksien mukaan, nautitaan läheisten seurasta ja syödään terveellisesti<3

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista