Taas on jäänyt kirjoittelu. Olen ihminen, joka reagoi tunteella sekä hyvään että pahaan. Imen itseeni kaiken huolen ja murheen ja hetkessä taas ilon ja onnen. Nollasta sataan,  niin se menee. On ollut vaikea vuosi tähän saakka. Niin paljon kuin valmistin itseäni elämäntapamuutokseen, se kaikki on valunut huolien ja murheiden myötä siivilän läpi , eikä oikein mitään konkreettista ole jäänyt käteen.  Kun on julkisesti ilmoittanut muuttavansa tapojaan eikä siihen olekaan pystynyt haluamallaan tavalla, on se kova isku päin naamaa. Hävettää ja surettaa, että olenko todella näin lyhytjännitteinen ja heikko, että sorrun jokaisen vastoinkäymisen edessä. 

En ole luovuttanut kokonaan, mutta heikkoja hetkiä on ollut enemmän kyin hyviä. Tänään kaivoin taas omat muistiinpanoni viime vuodelta, missä kävin paperilla läpi elämääni, muutoksen esteitä  ja niitä asioita, mitkä ovat tähän tilanteeseen johtaneet, että olen aika huonokuntoinen,  erittäin ylipainoinen ,ensi viikolla 58 vuoias nainen, joka on tyytymätön itseensä ja ruoskii itseään jokaisesta suupalasta eikä muista juuri koskaan kiittää itseään mistään. Tarvitsen taas pohdintaa siitä, missä olen onnistunut enkä niinkään sitä,  missä olen epäonnistunut. Taas tuli myös ilmoitus alkavista YT neuvotteluista,  joko tällä kertaa osuu? En oikeastaan jaksa murehtia sitäkään. Nykypäivän vauhti työelämässä on hurjaa. Koko ajan pitää ehtiä enemmän, osata paremmin, muuttua itse  ja sopeutua jatkuviin muutoksiin. Olla joustava ja ketterä. Sosiaalinen media on myös  alkanut ahdistaa, pitäisikö luopua sen seuraamisesta. Mikään ei riitä ja kaikki on julkista.  Mielipiteissään voi olla kuinka härski tahansa ja suoltaa kirjoitteluissaan ihan kaikkea miettimättä yhtään, loukkaako ehkä  arvostelunsa kohdetta. Joku sanoo sitä sananvapaudeksi, itse pidän sitä typeryytenä. Miten lapset voisivat oppia siihen,  että kiusaaminen on totaalisen tuomittavaa, kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä.  Tänään yritän taas muistaa,  mikä on elämässä tärkeää. Läheiset,  terveys ja toisten kunnioitus. Mukavaa loppuviikkoa,  yritän taas alkaa kirjaamaan ajatuksiani tänne. Jos vaikka jollekin olisi niistä vertaisapua. Kiitos kun luit ❣ 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Käyttäjä28993
Liittynyt24.1.2019
1/2 | 

Kiva kuulla taas sinusta. Aina ei mene kuin olisi itse ajatellut, me naiset tuppaamme

olemaan liian kriittisiä itseämme kohtaan, tuomitaan ja piiskataan kohtuuttomasti. Minä yritän tällä hetkellä 

ihan ammattilaisen avustamana käydä kohti suvaitsevampaa ja lempeämpää ajattelua kohti, olla tuomitsematta itseäni niin kovin.Vaikeaa, mutta pienin askelin.

Tsemppiä sinulle, jaksetaan pitää päätä pinnan yläpuolella.

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016
2/2 | 

Hei ihana, kiitos sinulle, että kannustat ja että luet ajatuksiani. On ollut vaikea vuosi tähän asti, vaikka koko viine vuoden työstin ajatuksiani , minäkin ammattilaisen avulla. Jotenkin vaan tuntuu, ettei nyt mikään tahdo onnistua. Kyllä tästä taas noustaan. Ihanaa syksyn alkua ja kaikkea parasta ❣

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista

Blogiarkisto