Kirjoitukset avainsanalla laihtuminen

Sielunmaisema

Syksyllä 2016 kirjoitin ensimmäisen kirjoitukseni tänne Me Naisten blogiyhteisöön. Kirjoittaminen tuntui silloin tarpeellisela ja sopivalta väylältä laittaa paperille omia tuntoja ja ajatuksia. Kirjoituksia syntyikin aika tiuhaan tahtiin ja jatkoin kirjoittelua reilun puolen vuoden ajan. En enää muista, mihin kirjoittaminen sitten tymähti. Tuliko elämään jokin iso mutka tai pienempi muutos, mutta niin se vaan jäi.  Samat kiinnostuksen kohteet ovat säilyneet, eikä elämäntilanteessani ole oikeastaan tapahtunut muitakaan muutoksia. Lasten ja lastenlasteni hyvinvointi on etusijalla edelleen ja itse olen hautautunut johonkin tämän kaiken huolehtimisen alle. Yritin monta kertaa elämäntapamuutosta ja kulunut vuosikin lähti käyntiin sillä mielellä, että nyt se iso muutos tapahtuu. Karistan kiloni ja parannan mieltäni monella muutoksella. Niin on kohta vuosi kulunut, eikä tämä hyvä ajatus ole edennyt ajatusta pidemmälle. Tai olen aika ajoin ottanut askeleen kohti terveempää elämää sekä fyysisesti, että henkisesti, mutta mikä piru siinä on, etten osaa ajatella omaa vointiani samalla skaalalla kuin sitä, miten muut voivat. Joku kummallinen luonteenominaisuuteni on, etten uhriudu enkä rasitu siitä, että autan läheisiäni ja hoivaan ja huolehdin. Väsymystä se kuitenkin aiheuttaa ja vaikuttaa siten oman elämäni muutoksiin tai niihin muutosyrityksiin. Muutos on alkanut maanantaina ja päättynyt viimeistään parin viikon jälkeen. Suklaata on kulunut uskomattomia määriä ja ruoka on korvaantunut voileivillä.Kehoni rasvaprosentti huitelee hirmulukemissa ja olo on hankala ja tuskastunut. Inhoan itsenäni joka päivä.Kehopositiivinen ajattelu ei ole tarttunut minuun. Paino on samoissa lukemissa, ehkä muutaman kilon alempana kuin tuolloin, muttei merkittävästi. Olen taas lähdössä perheeni kanssa lomalle viikon päästä ja voisin sieltä aikaisemmista kirjoituksistani kaivaa kirjoituksen, jonka kirjoitin edellisen reissun jälkeen, kuinka häpesin ja tuskastuin. Uimapuku ei ole lihavan ihmisen lempivaate eikä helle helpota oloa. Mennyt kesä oli aika tuskien taival, vaikka yleensä pidän lämmöstä ja auringosta. Perheeni on kasvanut kahdella lapsenlapsella sitten viime kerran ja nämä pienet ihmiset ovat parasta, mitä voi olla. Sen vuoksi pitää vihdoin saada oma pää johonkin järjestykseen ja  onnistua elämäntapamuutoksessa. Siispä tämä blogini aihe muuttuu loman jälkeen ja olen päättänyt tehdä laihdutuksesta julkista. Julkaista täällä muutokseen liittyviä juttuja, kuvia, ruokareseptejä, liikuntapäiväkirjaa ja kuvia lähtötilanteesta sekä toivottavasti myös muutoksen tuomasta tuloksesta. Itseä etsimässä on hyvä otsikko edelleen, mutta keskityn enemmän nyt kehon ja mielen muutokseen.

Aloitan blogin pitämisen uuden vuoden ensimmäisenä päivänä 1.1.2019. Olkoon tuleva vuosi muutoksen vuosi. Muutan ensin ajattelutapaani ja asennettani ja sen jälkeen tapojani. Olet tervetullut seuraamaan taivaltani. Jos olet myös muutoksen tarpeessa, voimme tehdä matkaa yhdessä. Aion voittaa itseni ja häpeäni siitä, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon ja mennä kohti parempaa huomista. Olen vakuuttunut, että kun kroppani muuttuu, myös mieleni kirkastuu, jaksaminen paranee ja se näkyy kaikessa tekemisessäni.

Jos olet lukenut kirjoituksiani aikaisemmin, tiedät, että perheessäni on vakava päihdeongelma, joka osaltaan on vaikeuttanut matkaani huomattavasti. Se ongelma on edelleen olemassa, mutta jotta olen näkemässä lastenlasteni matkaa tulevaisuudessa, on minun asetettava itseni nyt ykköseksi. Tähän pyrin<3

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Blogiarkisto