Pitkästä aikaa sain taas kirjauduttua tänne sivuille ja tartuttua läppäriin kirjoittaakseni muutaman rivin tilanteestani. Olen tässä avoimesti kertonutkin, ettei alku ole mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Haasteita on riittänyt ja olen yrittänyt niitä selättää, mutta aika huonolla menestyksellä. Perfektionisti minäni huutelee tuolta olan yli, että etkö tälläkään kerralla aio onnistua muutoksessa. Sen hiljentäminen on työn ja tuskan takana. Olin pienellä minireissulla tyttärieni ja lastenlasteni kanssa Tukholmassa. Buffassa syötiin mennessä ja aamupalat tietty myös. Mielestäni olin kohtuullinen valinnoissani. Oli ihana reissu kaiken kaikkiaan. Neljävuotias nautti jo täysillä laivan jutuista, pienet eivät vielä oikein osaa ottaa iloa irti, mutta hyvin meni heidän kanssaan. Tukholmassa käveltiin koko päivä ja mummi oli enemmän väsynyt kuin lapset. Tänään tässä etätöiden lomassa uskalsin tarkistaa puntarista tilanteen, vaikka sen nyt pitäisi olla vihoviimeinen homma näin risteilyltä paluun päivänä. No eihän se sitten hyvälle näyttänyt. Olen kerryttänyt menetyistä kuudesta kilosta lähes puolet takaisin. Olen edelleen miinuksella muutaman kilon, mutta kyllä tunnen tossa vyötäröllä, että siihen on tullut lisää siitä parhaasta hetkestä ympärysmittaa. Aika masentavaa.

Treeneissä olen käynyt hyvin. Viime viikolla toinen treeni peruuntui valmentajan sairastumisesta johtuen, ja kyllä mun omatoimisia treenejä pitää nyt ottaa taas mukaan ohjelmaan. Olen myös päättänyt, että etäpäivinä, ellei ole sovittuja ohjattuja treenejä, pistän työpäivän päätteksi heti ulkoiluvermeet niskaan ja suuntaan tunniksi kävelylenkille. Ehdin tehdä sen jo siinä ajassa, mikä ennen kului työmatkaan.  Tunnen  että kunto on jo parempi kuin 1.1. tänä vuonna. Siitä olen tosi iloinen. Palaan nyt huomenna tiukasti ohjelmalle, vaikka olen sitä tainnut täällä jo pariinkin kertaan lupailla sekä itselleni, että teille lukijoille. No en ole onnistunut niin kuin olisin toivonut. Koska mulla on kuitenkin tässä pitkän matkan tavoite, en anna tämän nyt lannistaa kokonaan. Menen edelleen eteenpäin ja hetkittäin näköjään taaksepäin. Sitähän tämä elämäntapamuutos taitaa useimmiten olla.

Alan tässä valmistamaan ruokia loppuviikoksi ja tutuilla linjoilla mennään. Kanaa, kasviksia, salaatteja, täysjyväviljaa, munia, marjoja ja hiukan hedelmiä. Vähärasvaisia maitotuotteita, lähinnä rahkaa tai maustamatonta jugurttia, pähkinöitä ja hyviä rasvoja. Ruokavaliossa ei vika ole, vaan minussa. Jos noudatan sitä kirjaimellisesti painoni kyllä putoaa.Myös liian vähäinen syöminen on tässä kostaunut taas.  Mut pitäisi varmaan sulkea jonnekin autiolle saarelle, mihin joku pudottaisi eväät aina viikoksi kerrallaan, ei mitään liikaa eikä liian vähän.

Olenkohan nyt parjannut itseäni taas riittävästi. Mukavaa alkanutta viikkoa viilentyneestä säästä huolimatta. Kevät sieltä kuitenkin jo kohta kurkistelee toden teolla, lupauksia oli jo ilmassa. Mennään kesää kohti kevyemmillä eväillä:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin.  Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen.  Elämäntaparemontti alkoi 1.1.2019, fitforsixty teemalla. Tavoitteellisesti, mutta ilman paineita. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista

Blogiarkisto