Lapsen syntymä on aina suuri ihme. Olen ollut onnekas, että olen tullut kolmesti äidiksi ja saanut kokea tämän syntymän ihmeen henkilökohtaisesti. Omassa elämässäni ei ole ollut mitään tärkeämpää asiaa, kuin äitiys. Olen ollut onnekas myös siinä, että olen löytänyt rinnalleni miehen, jonka kanssa olen saanut kulkea yhteistä matkaa jo 35 vuotta tänä vuonna. Olen näistä jo aikaisemminkin kirjoitellut blogitaipaleeni alkuaikoina. Jaamme samanlaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet ja vaikka matkaan on luonnollisesti mahtunut kaikenlaista haastettakin, olemme tahtoneet jatkaa yhdessä eteenpäin ja mennä vaikeuksien yli. 

Lauantaina sain taas vahvistusta siihen, että on onni saada jakaa myös isovanhemmuus yhdessä. Vietimme keskimmäisen lapsemme tyttären 1 -vuotis juhlia.  Pieni ihana tyttö, joka nostaa kädet ylös ja näyttää, että ota mummi syliin. Eilen toisen tyttäremme perhe palasi kahden kuukauden reissulta hänen puolisonsa kotimaasta USA:sta ja sitä tunnetta, kun pieni neljävuotias kurkistaa tullin ovien takaa ja katsoo onko mummi ja ukki paikalla, juoksee syliin ja rutistaa,  sitä ei voita mikään . Mummi I love you, sieltä kuuluu ja mummin silmät kostuvat liikutuksesta ja ilosta. Nämä sanat tulevat jotenkin luontevammin hänen toisella kielellään, vaikka muuten puhummekin suomea. Pikkuveli oli kasvanut kahdessa kuukaudessa huimasti ja hetken katseltuaan myös selvästi tunnisti,  vaikka ero onkin kahdeksankuukauden ikäiselle ollut pitkä. Olen täällä puhunut paljon hankaluuksista elämässäni, mutta nämä ilonaiheet antavat minulle voimaa jaksaa hankaluuksien keskellä. Näistä pienistä ihmisistä on niin paljon iloa. Sairastuin eilen sitten uuteen flunssaan, toiseen kahden viikon sisällä. Ei toistaiseksi ole nostanut kuumetta,  mutta olen tosi kovassa nuhassa. Koira lähti taas tänään klinikalle ja katsotaan, saadaanko tikit pois. Tikkien poisto hiukan huolettaa myös, koska isoissa haavoissa on aina se riski, että haava aukeaisi poiston jälkeen. Yritän vielä olla ajattelematta sitä. Jospa meidän vastoinkäymisten määrä olisi jo tullut täyteen. Laihdutus ja liikunta ei oikein nyt edisty, mutta yritän pitää huolta siitä, etteivät menetetyt n. 4-5 kiloa tule takaksin. Jatkan sitten siitä, mihin jäin, kun on sen aika. Kivaa hiihtolomaviikkoa sitä parhaillaan viettäville ja muille ihan muuten vaan! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 57-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsistani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!

Hae blogista