Kirjoitukset avainsanalla huoli lähimmäisestä

Kylläpä aikaa on vierähtänyt sitten viimekerran, ja niin kuin elämässä yleensä on tapana niin paljon on tapahtunut. Jännä, kun on välillä sellaisia vaiheita, että elämä on kutakuinkin seesteistä ja menee omia raiteitaan ja seuraavassa hetkessä: Boom, kaikki muuttuu.

 

Juuri nyt olen sellaisessa ihmeellisessä olotilassa, jossa en oikein tiedä, miten suhtautuisin asioihin. Omat elämän muuttujat ovat rakas läheinen, joka on ollut jo jonkin aikaa hoitokodissa ja viimeviikolla kunto sitten romahti kerralla huonompaan suuntaan.

Uusi aivoinfarkti vissiin, ja nyt hän ei enää pysty puhumaankaan. Itseasiassa, juuri siksi meidän on tosi vaikea tietää, kuinka paljon hän on kartalla tässä vaiheessa. Ikää hänellä jo toki on pitkälti yli 80 vuotta, ja muutoinkin ollut sänkypotilaana mutta tuntenut meidät. Myös paljonkin jutellut kanssamme tähän asti, joten aivan uusi tilanne.

Menemme tässä oikeastaan päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan, vointi voi vielä kohentua tahi sitten ei. Nämä ovat näitä asioita, joihin ei ole ikinä varmaa vastausta. 

 

 

Oikeastaan juurikin nyt yritän nostaa itseni väsymyksen yläpuolelle...tai pikemminkin kääntämään jotenkin asioita voimavaraksi tavalla tai toisella. Eilen itsekin pelästyin vilkaistessani peruutuspeiliin, suhteellisen....

 

...walking dead- näköinen kuvatus oli peilissä.

 

Jotenkin tuo "itsensä hukkaaminen" tuntuu isolta synniltä, eikä varmaan siltä, mitä läheiset toivovat näkevänsä. En usko, että kukaan toivoo toisten hukkaavan oman itsensä siksi, että itse on vuoteen omana. Ainakaan minä en toivoisi ja tiedän, että tämä rakas mammakaan ei sitä toivo. 

 

 

Viimeiset kolme päivää menivät käytännössä sohvan pohjalla nukkuen, ja niin rättiväsyneenä kuin olla ja voi. Ehkä tätä edesauttoi se, että tilanne on jatkunut muutaman vuoden jo. Aina välillä ollaan sydän syrjällään ja valmistaudutaan pahimpaan, sitten välillä taas huokaistaan helpotuksesta.


 

Se, mistä itseni kanssa huolestuin oli se, että en jaksanut syödä.

 

En kokata enkä pitää itsestäni huolta. Kun normaalisti päiväkalorien määrä huitelee tuolla 2500kcal/pvä niin aika shokissa kroppakin on!

Toki, treeneistä onneksi lepoviikko, toisaalta huono kun ehtii ajatellata kaikkea..mutta samalla ehtii kasata ajatuksiaan että antaa kropalle sen kaipaama lepo. Viimeinen lepoviikko helteillä meni mehtään niin että tärisi, kun remppasimme kaikkea kotona ja tuloksena oli sitten se, että voimatreenit eivät sujuneet niinkuin oli valmentajan kanssa suunnitelleet.

Ensiviikolla alkaa uusi, vaativampi ohjelma ja vaatii aika paljon itseltäni. Mutta ilman sitä ei toisaalta tulisi sitä kehitystäkään, joten oma sisin kuntoon ja keskittymään. 

 

 

Muuttuja nro 2:

 

Toinen suuri muuttuja on meidän eläinkatras. Pohjalla on kolme koiruutta ja neljä kissaa, joten siinä on jo vipinää! Mutta lisää on tiedossa: tyttökoiruus on tiinenä ja viikolla 5. Huh! Elämän ääripäitä!

Kerron tästä lisää piakkoin, mutta tämäkin muuttuja  tarvitsee hermoja, aikaa, huolta, iloa, kauhua, tietoa asioista, kaikkien hitsaamista yhteen ja ja vaikka ja mitä! 

Fiilis tuosta kuitenkin positiivinen ja odottava! Ihan kuin olisi isomammaksi tulossa :D. 

 

 

 

Haastan itseni syyskuun aikana etsimään positiivisia asioita elämästä.

 

Kaiken tämän kaaoksen ja ajatusten keskellä pyrin syyskuun ajan ainakin etsimään jotain hyvää, positiivista vaikeista tilanteista. Kokeilen, onko se totta, että tuolla positiivisella ajatuksella voisi nousta askeleen ylemmäs surussa sekä myös ymmärtää asioita monelta kantilta. Toivon löytäväni jotain...en ihmeitä, mutta työkaluja tulevaan. Ehken jopa uudenlaista elämänasennetta! 

 

Kuitenkin, se itsesään huolta pitäminen on niin tärkeää, mutta myös se, että ei pelkkää suorittamista tahi jaksamista. Jospa kaiken keskeltä löytyisi uusia ilon aiheita ja oivalluksia! 

 

Ihmisen elämä on täynnä kasvamista ihmisenä että uuden oppimista. Olisihan tuo muutoin aivan tylsää ja yksitoikkoista, jollei jotain uutta itsensä kanssa saisi välillä aikaiseksi. 

Se, miten toteutan tämän on vielä vähän auki. Kasailen nyt pientä työkalupakkia ja otan sitten käyttööni, kun valmis. Laitan tänne myös niitä työkaluja, joita käytän ja kerron, kuinka tuo omalta osaltani etenee.

 

Jos siltä tuntuu, niin hyppää mukaan haasteeseen! Olisi myös kiva kuulla sinun keinojasi elämän myrskyissä, miten jaksat eteenpäin?

 

Mahtavaa päivää kaikille!

xoxo

 

Ps. Keitin juuri kaffea ilman puruja...miten niin väsy? :D

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat