Kirjoitukset avainsanalla henkinen voima

Uskoin ennen, että koska olen tällainen en voi olla tuota. Ne muut ovat ja en pysty. Eli puhuin itselleni jo valmiiksi negatiiviseen sävyyn ja vakuutin, että kun aina on ollut jonkinlainen niin sitä on sitten sellainen tappiin asti ja aamen.

 

Olen itseasiassa viime vuosina muuttanut, että muuttunut aika paljonkin. Olen alkanut uskoa, että voin, pystyn ja teen. Eli simppelisti muutin ajastustapaani siihen suuntaan, että vaikkakin menneisyys on ollut jonkinlainen, ei sen tarvitse määrittää tulevaisuuttani. Tuo sekä havainto että herääminen ja vielä ennen kaikkea toteuttaminen on ollut nykyisen hyvinvointini kantava aate.

 

Miten sitten olen muuttunut? Ehken voisin sanoa, että kasvanut. Voisin laittaa sen ”syyttävän” sormen tapahtumiin 3.5v sitten. Elin ennen sitä, niin kuin olen elänyt aina: harmitellen ja kiroten joitakin asioita. Myös raju ylipaino oli tullut monen sattuman summasta ja olin jo ikään kuin itselleni sanonut, että näillä mennään. Mielessäni haaveilin paremmasta minästä, joka olisi sekä fysiikaltaan että psyykeltään vahvempi. Tuossakin oli takana taas ajatus, että ne muut, en minä. Koska olin ollut jonkinlainen koko elämäni niin en voinut muuttaa ajatustapaani. Tuo ennen elämä oli sekä hoikkana että lihavampana samaa: haaveilin jostain mutta elin toisin.

Sitten laitoin ihan tosi nopean päähänpiston johdosta meiliä eräälle valmentajalle, joka kirjoitti Probody- lehteen. Ajattelin vielä tuossa, että eihän minulla ole mahdollisuuksia, kun olen vaan minä. Mutta valmentaja ottikin muutaman meilin jälkeen valmennukseen ja jo se, että joku oli siellä ihan toisesta maailmastakin, auttoi. Tuo toinen maailma on sitä, mistä haaveilin. Urheilun maailmasta, tosissaan otettavasta.

 

Siitä se sitten alkoi, pikkuhiljaa. Viikot, kuukaudet ja jopa vuosi kului nopeasti ja painoa lähti. Tuo oli se hetki, kun aloin luottamaan siihen, että voin. Minä voin. Oma asenteeni muuttui aika pian siihen, että tämä on itselleni tärkeää ja ajaa monen asian edelle. Vaikkakin soraääniä aina kuuluu, nyt ne eivät vaikuttaneet. Oli ikään kuin se pelastusrengas omaan elämääni!

 

Nyt olen tuolla tiellä vieläkin, ja suunta on muuttunut uskon mukana siihen, että treenaan voimannostoa.

Kokopäiväisesti ja ihan täysin tosissaan. Eli se haave siitä elämästä, jossa haaveilin..tadaa! Sitä eletään.

 

Toki, olisin voinut keksiä miljoona syytä, että miksi en voisi jatkaa tätä. Ihan totta, olin mestari keksimään syitä ihan kaikkeen!

 

Se ajatus, että oma pää on joko esteenä tahi mahdollisuutena on aika mieletön. Miten paljon sitä voi itseään torpata ja kangistaa kaavoihin! Ajatella, että vain en muut, en minä. Miksi et sinä? Mikä tekee sinusta niin paljon huonomman, että et voisi? Tuo oli oma kompastuskiveni, kun aloittelin vasta. Varmaan johtuen menneisyyden haamuista, ja voin sanoa, että elämä ei ole päästänyt millään tavalla helpolla. Mutta onko se syy itseni torppaamiseen? Tänään voin sanoa, että ei. Ennen vetäydyin sen taakse, että olen huonompi, kun muut, juurikin menneisyyteni takia.

Ei se niin kuitenkaan vaan mene. Itse sitä määrittää sen oman tasonsa, ja sitä kautta sen, miten muut saavat kohdella itseään.

 

Miten sitten saisi vahvistettua sitä omaa ajatustaan?

 

Niin kuin kerroin, itselläni oli se, että hain tukea.

Joskus se on ehken sellainen alkuun pistävä voima! Sanoa jollekin, että tarviin nyt vähän jeesiä. Tämä ajatustyö ei tapahdu yön aikana, sen eteen pitää tehdä töitä. Kuulostaa vaivalloiselta ja työläältä. Mutta tuo työ on itseään varten ja tulevaisuutta silmällä pitäen parasta mitä voi itselleen tehdä! Tämä ajatustyö on alkanut vahvistamaan minua ihan jokaisella elämän alueella. Entinen vannoutunut iltavirkku ja herätys noin klo 12 on heräillyt nyt noin klo7 joka aamu. Näin ei ole ollut sitten…ikinä. Ajattelin joskus, että minkäköhän laista olisi olla aamulla hereillä ja toimia normaalisti. nyt tiedän ja omaksi yllätyksekseni tykkään siitä. Usko pois, jokainen joka tuntee minut, tietää että se on ihan päälaellaan siitä, mitä olin joskus. Alkaen teini- iästä jo.

 

Toinen, millä voi vahvistaa ajatuksiaan ja miettiä, mitä oikeasti haluaa. Joskus se on vaan haave, jota pyörittelee päässään ajatellen tosiaan, että elämäni on juurikin tätä, mitä elän nyt. Ei voi olla muuta. Tietty jos on tyytyväinen niin sehän on mahtavaa! Mutta jos takaraivolla on pienikin haave ja ainoa este on se oma mieli...hmm..kandee katsoa kortit! Hyppy tuntemattomaan on älyttömän pelottavaa, ja välillä raskastakin mutta ainakin tuli koklattua- olo on jo palkitsevaa.

 

Vinkki: mindfullness- appsit. Itse käytän kahta: play-kaupasta Darren Marks- nimisen hypnoterapeutin appseja, olen käyttänyt niitä myös paniikin hoidossa aikoinaan jo. Toinen on myös play- kaupasta nimellä Calm.

Molemmat löytyy myös iPhonelle ja linkit molempiin tuosta: Darren Marks ja Calm

 

Nyt taitaa olla puuron ja lenkin aika, joten ihanaa päivää kaikille!

 

xoxo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat