Kirjoitukset avainsanalla Henkinen väsymys

Kylläpä aikaa on vierähtänyt sitten viimekerran, ja niin kuin elämässä yleensä on tapana niin paljon on tapahtunut. Jännä, kun on välillä sellaisia vaiheita, että elämä on kutakuinkin seesteistä ja menee omia raiteitaan ja seuraavassa hetkessä: Boom, kaikki muuttuu.

 

Juuri nyt olen sellaisessa ihmeellisessä olotilassa, jossa en oikein tiedä, miten suhtautuisin asioihin. Omat elämän muuttujat ovat rakas läheinen, joka on ollut jo jonkin aikaa hoitokodissa ja viimeviikolla kunto sitten romahti kerralla huonompaan suuntaan.

Uusi aivoinfarkti vissiin, ja nyt hän ei enää pysty puhumaankaan. Itseasiassa, juuri siksi meidän on tosi vaikea tietää, kuinka paljon hän on kartalla tässä vaiheessa. Ikää hänellä jo toki on pitkälti yli 80 vuotta, ja muutoinkin ollut sänkypotilaana mutta tuntenut meidät. Myös paljonkin jutellut kanssamme tähän asti, joten aivan uusi tilanne.

Menemme tässä oikeastaan päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan, vointi voi vielä kohentua tahi sitten ei. Nämä ovat näitä asioita, joihin ei ole ikinä varmaa vastausta. 

 

 

Oikeastaan juurikin nyt yritän nostaa itseni väsymyksen yläpuolelle...tai pikemminkin kääntämään jotenkin asioita voimavaraksi tavalla tai toisella. Eilen itsekin pelästyin vilkaistessani peruutuspeiliin, suhteellisen....

 

...walking dead- näköinen kuvatus oli peilissä.

 

Jotenkin tuo "itsensä hukkaaminen" tuntuu isolta synniltä, eikä varmaan siltä, mitä läheiset toivovat näkevänsä. En usko, että kukaan toivoo toisten hukkaavan oman itsensä siksi, että itse on vuoteen omana. Ainakaan minä en toivoisi ja tiedän, että tämä rakas mammakaan ei sitä toivo. 

 

 

Viimeiset kolme päivää menivät käytännössä sohvan pohjalla nukkuen, ja niin rättiväsyneenä kuin olla ja voi. Ehkä tätä edesauttoi se, että tilanne on jatkunut muutaman vuoden jo. Aina välillä ollaan sydän syrjällään ja valmistaudutaan pahimpaan, sitten välillä taas huokaistaan helpotuksesta.


 

Se, mistä itseni kanssa huolestuin oli se, että en jaksanut syödä.

 

En kokata enkä pitää itsestäni huolta. Kun normaalisti päiväkalorien määrä huitelee tuolla 2500kcal/pvä niin aika shokissa kroppakin on!

Toki, treeneistä onneksi lepoviikko, toisaalta huono kun ehtii ajatellata kaikkea..mutta samalla ehtii kasata ajatuksiaan että antaa kropalle sen kaipaama lepo. Viimeinen lepoviikko helteillä meni mehtään niin että tärisi, kun remppasimme kaikkea kotona ja tuloksena oli sitten se, että voimatreenit eivät sujuneet niinkuin oli valmentajan kanssa suunnitelleet.

Ensiviikolla alkaa uusi, vaativampi ohjelma ja vaatii aika paljon itseltäni. Mutta ilman sitä ei toisaalta tulisi sitä kehitystäkään, joten oma sisin kuntoon ja keskittymään. 

 

 

Muuttuja nro 2:

 

Toinen suuri muuttuja on meidän eläinkatras. Pohjalla on kolme koiruutta ja neljä kissaa, joten siinä on jo vipinää! Mutta lisää on tiedossa: tyttökoiruus on tiinenä ja viikolla 5. Huh! Elämän ääripäitä!

Kerron tästä lisää piakkoin, mutta tämäkin muuttuja  tarvitsee hermoja, aikaa, huolta, iloa, kauhua, tietoa asioista, kaikkien hitsaamista yhteen ja ja vaikka ja mitä! 

Fiilis tuosta kuitenkin positiivinen ja odottava! Ihan kuin olisi isomammaksi tulossa :D. 

 

 

 

Haastan itseni syyskuun aikana etsimään positiivisia asioita elämästä.

 

Kaiken tämän kaaoksen ja ajatusten keskellä pyrin syyskuun ajan ainakin etsimään jotain hyvää, positiivista vaikeista tilanteista. Kokeilen, onko se totta, että tuolla positiivisella ajatuksella voisi nousta askeleen ylemmäs surussa sekä myös ymmärtää asioita monelta kantilta. Toivon löytäväni jotain...en ihmeitä, mutta työkaluja tulevaan. Ehken jopa uudenlaista elämänasennetta! 

 

Kuitenkin, se itsesään huolta pitäminen on niin tärkeää, mutta myös se, että ei pelkkää suorittamista tahi jaksamista. Jospa kaiken keskeltä löytyisi uusia ilon aiheita ja oivalluksia! 

 

Ihmisen elämä on täynnä kasvamista ihmisenä että uuden oppimista. Olisihan tuo muutoin aivan tylsää ja yksitoikkoista, jollei jotain uutta itsensä kanssa saisi välillä aikaiseksi. 

Se, miten toteutan tämän on vielä vähän auki. Kasailen nyt pientä työkalupakkia ja otan sitten käyttööni, kun valmis. Laitan tänne myös niitä työkaluja, joita käytän ja kerron, kuinka tuo omalta osaltani etenee.

 

Jos siltä tuntuu, niin hyppää mukaan haasteeseen! Olisi myös kiva kuulla sinun keinojasi elämän myrskyissä, miten jaksat eteenpäin?

 

Mahtavaa päivää kaikille!

xoxo

 

Ps. Keitin juuri kaffea ilman puruja...miten niin väsy? :D

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt kirjuutan puhelimella, joten kädet ristissä toivon että tulee ok tänne teksit yms. 

Heräsin viimeyönä tunteeseen, joka ilmenee silloin kun sekä pää että kroppa on liian kovilla: järkky mahakipu ja närästys. Mahakipu on sen verran voimakas että säteilee selän puolelle. Samoin sellainen apaattisuus, jaksamattomuus ja innostumisen puute liittyvät tuohon remmiin.

Aivan varmaan on ollut jo merkkejä tästä aiemminkin, mutta olen ohittanut ne autuaasti. Nyt kun mietin, niin isoin on ruokahaluttomuus... Hyvä minä! Noh, tänään päätin parin tunnin unien jälkeen tuskissani jättää kaiken, melkein siis, velvollisuuksien ja muun niin järkevän toiminnan. Päätin olla ja tehdä niinkuin parhaaksi näin.

Eläimet toki pakko hoitaa, mutta muuten röhnötin sellaisessa pienessä itsesäälin oloisessa fiiliksessä iltapäivään asti, vasta sitten pesulle ja kotivaatteet päälle. 

Söin monta kupillista muroja, ruokapöydässä luin Aku Ankkaa, syöpöttelin Saarioisten äitien tekemää makaronilaatikkoa kera kunnon sokeripommijaffan. 

Koklasin uuden sohvan eri kohtia missä olisi parhaat feng shuit.

Joulutorttuja piparimuotilla tehtynä, pelasin hävyttömän paljon uutta Call of duty WW2 ja chillasin ensin Pulmusten parissa, jatkoa otin Kauniista ja Rohkeista.

En ajatellut yhtään politiikkaa, yhteiskunnallisia asioita tahi mitään tärkeitä kampanjoita. Oikeastaan yritin olla ajattelematta ollenkaan, sillä juurikin tuo yliajattelu ja miettiminen on pitkälti tämän olon takana. 

UA-54332162-3

Tiskikone, plaah antaa olla. Ei mitään tapahdu, vaikka se olisi päivän käymättä!

Samoin jäi imurointi, pyykkikone ja muut vispilät.

Nyt kello on 1.52 yöllä ja maha voisi antaa näköjään jo mennä unillekkin. Eli järjetön päivä jolla oli kuitenkin parantavaa voimaa. Joskus parasta terapiaa nämä päivät!

Nyt ihania unia toi toivotellen ja voimia palautellen punkan puolelle mars!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat