Kirjoitukset avainsanalla hyvin viheltää

Pari päivää taaksepäin tapahtui jotain totaalisen outoa. Minä ja koiruudet odottelimme miestäni kotiin tulevaksi töistään, iltavuorosta. Hän pääsisi lähtemään klo 22 ja olisi kotona noin klo 22.30. En siis odotellut ketään ennen sitä. Ja kun asuu keskellä metsää paikassa, josta kaikki paikallisetkaan eivät tiedä, niin ei meillä ole edes ovikelloa. Sen sijaa toimittavat nuo kaksi ihanaa karvakasaa, joista lähtee pienenkin äänen kuullessaan suuri meteli. On muuten todella turvallinen itsellä, kun on nuita karvakavereita!

Hengailtiin olohuoneessa, joka sijaitsee suoraan ulko- oven lähellä. Jännä koti, rakennettu kahdesta eri osasta, toinen jälkeenpäin. Pohja on aika mielenkiintoinen tuon takia, ja ihanan omalaatuinen. 

Koiruudet olivat olleet koko päivän aika hermona, ja kelailin että voisikohan susi tai muu petoeläin olla lähistöllä? Eivät millään muotoa rauhoittuneet iltaa kohden mentäessä ja toinen koiruus parkkeerasi itsensä oven eteen toisen istuessa edessäni koko illan. About klo22 kuului kolme kovaa koputusta oveen. Siis, ihan kuin joku olisi tullut kylään illalla ja koputtaisi. Koirat sekosivat täysin ja meteli oli valtava! Itse reagoin niin, että pelkäsin jonkin epämääräisen kaupustelijan löytäneen meille, sillä muutoin ei siihen aikaan ja ilman viestä ketään tule. Menin koirat tukenani ovelle ja yritin tiirailla sivuikkunasta terassille, vaan en nähnyt ketään. Itse asiassa ei menneet valotunnisimella olevat valot edes päälle! Avasin varovasti ovea vähän, ja taskulampulla yritin tiirailla: ei mitään eikä ketään. Oli kyllä ihan älyttömän jännä, ehken vähän pelottavakin fiilis. Soitin varmuudeksi miehelle, joka oli ajelemassa kotiin, notta olisiko tullut ajoissa ja kiusaisi meitä? Ei..ei ollut. Pyysin, jos katsoisi pihan josko auton renkaanjälkiä tms olisi, vaikka arvelin ettei niitä kyllä vieraita jälkiä ole. Outo fiilis tuosta. Kuulostaa nyt siltä, että hyvin mimmillä viheltää, mutta oli kuin joku olisi tullut kertomaan jotain. 

 

Seuraavana päivänä sain soiton että tulisinko erään läheisen mukaan lääkärille? Lupasin tottakai mennä.

 

Sen enempiä yksityiskohtiin menemättä lääkäri sanoi sydämmen olevan jo väsynyt ja pitänee varautua... loppua kohden siis mennään nyt. 

 

Ymmärrän, että kuulostaa varmaan juurikin siltä että onkohan nyt kaikki ok ja kaikki tarvittava lääkitys käynnissä? Mutta kun koirat reagoivat tuohon tapahtumaan, tiesin etten ollut kuvitellut koputuksia. Samoin tuo, että lääkärinkäynti heti perään oli ikäänkuin varoitus siitä, että surua tulossa... en tiedä. Olo ehken asteen..helpottuneempi? Siitä, että koputukset tulivat.

En ole pitkään aikaan tällaisia kelaillut, mutta kyllä läheisen puolesta..tai miten sen nyt sanoisi..suoraan siis paras: lopun lähestyessä tulee sellaisia outoja merkkejä, varsinkin jos on sekä että läheinen että läheisesti tekemisissä henkilön kanssa, Saman huomasin aikoinaan äitini kanssa, jolle tein saattohoidon ja istuin vieressä loppuun asti. Syöpä vei hänet vuonna 1991. Silloinkin oli sellaisia jänniä kokemuksia. 

Nämä lisäävät pikkuisen sellaista lohtua surun keskelle, toivoa. Vaikkakin olo on raskas, mutta.. samalla ehken lohdullinen? Kyllä, se on varmana se päälimmäinen fiilis. 

Onkohan muilla ollut jotain samanlaisia kokemuksia?

 

Alunperin piti kirjoittamani ihan muusta aiheesta, mutta jotenkin tämä nyt vaan tuli tähän. Kävin kyllä eilen Sokoksella shoppailemassa ja kotiin tullessani huomasin sellaisen ison löntin pinaattia hampaissa. Huoks, kun ajatukset eivät olleet ihan kasassa! :D Ja tykkään hymyillä ihmisille... tuplahuoks. 

Nyt olen kovin innostunut sisustuksesta, jotain muuta ajateltavaa pitää välillä olla. Mies koki pieniä kauhun tunteita kun kysyin puhelimessa: missä meidän sivuleikkurit ovat? -Autotallissa, miten niin? Minä siihen, notta ajattelin sisutaa pikkaisen keittiötä. SIvuleikkureilla?????? Ei kuulemma malta odotella kotiin pääsyä. Jännä juttu. :) 

 

Joskohan sitä nyt sitten saunaan tulet laittaisi ja Netflixiä hetken. 

Ihanaa illanjatkoa kaikille!

 

xoxo

Kommentit (4)

SM74

Hei :)

Eksyin blogiisi ensi kertaa ja kyllä tämä piristi. Aiempi postauksesi yli 40v pukeutumisesta olemisesta tuli niin tarpeeseen :) Kiitokset siitä.

Nauroin ääneen kun luin pinaatista hampaissasi :D Samaa tapahtuu minulle :)

Hauskaa joulunodotusta. :)

maarit71
Liittynyt2.3.2016

Moikka, ja ihanaa kun eksyit tänne :)

Kiitokset kauniista sanoistasi ja kiva, kun tuli tarpeeseen! Itselleni aihe on myös tärkeä sen suhteen, että välillä vaan pitää antaa mennä ja unohtaa ne turhat kritiikit :) 

Ja kiva tuokin, että on kanssakulkija kera pinaatin. Se kun näkyy aika hyvin tuolta hammasrivistöstä :D

Hauskaa ja lämmintä joulunodotusta sinne myös :)

xox

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat