Kirjoitukset avainsanalla menopaussin läheneminen

Ihanaa talviajan ensimmäistä päivää kaikille! Kahvia ja muroja näin "aamutuimaan", sekä ajatuksia oikeasti tuosta keski- iästä. Olen tuossa kirjuutellut vähän sinnepäin ehken, tai oikeastaan.. enpä ole. Nyt ajattelin, että näin naisten kesken kehtaan ja uskallan kertoa sekä lähestyä niitä noloja juttujakin. 

 

Luin päivälehdestä juurikin kasvojen mieskarvoista. Aargh, kyllä. Onhan nuille ihan looginen ja luonnollinen selitys: Mieshormoni testosteroni ja sen metaboliitit sekä keltarauhashormoni lisäävät karvankasvua, estrogeeni puolestaan hillitsee. 

Voihan peräsuti, kun leukaa katsoi hän eräänä päivänä. Sieltä törrötti kaksi paksua, harmaanväristä itsepäistä karvaa. Siis oikeasti sellaista partakarvan näköistä että tuntuista! Ihan huomaamattani olivat päässeet tulemaan, värikin on sellainen harmaa niin en heti bongannut niitä. Olin tottunut yhteen mustaan ja aina pätkässyt sen pois, kun itseään näyttää. Mutta lisää?? 

 

Ensimmäinen reagtio: nyt mulle kasvaa parta. Toinen, ei niin naisellinen fiilis. Kolmas, mitä mä noiden kanssa teen jos tulee ihan pöheikkö! Ja mahtaneeko nämä oikeasti villiintyä, kun niitä nyppii. Asiantuntijan mukaan ei. 

Mutta aika nopeasti nuo pirulaiset kasvavat!

Ok, tässä vaiheessa olen jo ylittänyt itseni jakamalla tämän tiedän itsestäni. Ehken toivoen, etten ole ainoa? 

 

Mutta henkisesti nuo karvat, vaikkakaan niitä ei nyt vielä ole kun ne pari hassua, ovat selkeitä merkkejä siitä, että...apua...estrogeenituotanto on vähentynyt. Ja tuo taas tarkoittaa, että ollaan lähempänä...toinen apua...menopaussia. 

Toistaiseksi tytöt (kutsun munasarjoja näin) ovat toimineet kellontarkasti ja hyvin. Ok...pientä muutosta on vuodon aikana tapahtunut, alkanut tulemaan nihkeämäksi. Tuokin on oikeastaan vaikeaa myöntää ääneen, kun aiemmin vuotanut ihan kunnolla ja nyt? Aika laimeaa. 

En ole tuotakaan ääneen sanonut ennen tätä, sillä se tarkoittaa asian myöntämistä itselleni: menopaussi oikeasti lähenee. Vanhenen, rupsahdan ja menetän jotain. Vaikkakin toki, tämä tulee kaikille naisille jossakin välissä ja on normaalia eikä elämä siihen lopu, mutta se rehellinen fiilis on juuri nyt: musta tulee mummoutunut. 

 

Tuo tuntuu juuri nyt, toivottavasti ei huomenna enää, tosi kurjalta fiilikseltä. Pelkään nuoruuden menettämistä kropassani. Siinähän se pelko taitaa olla. Vaatteilla, meikeillä yms saa toki fiksattua fiiliksiä ja nuo kuuluvat luonteeseenikin mutta sille vaan ei voi mitään, että yksi ajanjakso lähestyy loppuaan. Kuukautiset. Sitä myötä edes ajatus lisääntymisestä loppuu. Kuumat aallot? Ei vielä, mutta edessä ovat. 

 

Itselläni on tietty kuva näistä jutuista joita joudun kohtaaman. Henkilö, jota "jouduin" seuraamaan oli oikeasti menopaussin alkaessa aivan hermoheikko, hikinen ja usen raivoisa. En nähnyt tuota kovin ihanuutena ja siksi varmaan pieni pelko hiipii sisimpääni joka päivä. Joka kerta kun menkat alkavat niin kädet ristissä kiitän niistä, kun vielä tulivat.  

 

Ja nuo leuassa törröttävät mieskarvat! Aht, en tykkää! En tiedä, onko mieheni ne jo bongannut ja ei ole sanonut mitään vai ei ole sattunut silmään mutta itselleni tulee vaan fiilis: noloooo! 

Nämä ovat niitä omia tuntemuksia, joita joudun nyt alkaa käsitellä ihan aikuisten oikeasti, sillä on niin ajankohtaista jo. Olen yrittänyt juosta karkuun näitä fiiliksiä ja faktoja kunnes tajusin, että onhan nuo vaan pakko kohdata. Huoks. Ja varmaan on elämää kaikkien näiden kanssa että jäkeenkin. Nyt vaan tuntuu aika musertavalta. Plaah. 

Kello on 12.32 ja istun pyjamassa, mies on metsällä. Taidan pitää pyjaman koko päivän ja hemmotella vaan itseäni. 

Pinkki vaahtokarkkikermakakku ja kahvia. Netflix ja vähän plekkaa. Upottava sohva. Kirja. Mun sunnuntai!

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

xoxo

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat