Kirjoitukset avainsanalla keski- ikä ja muutokset

Välillä sitä saa lukea, että on liian vanha siihen tahi tuohon. En enää viitsi/voi aloittaa uutta elämäntyyliä kun ikääkin jo on niin paljon. Plaah.. ja tottakai on tilanteita, joissa on jotain muutakin pohjalla mutta aika usein se ikä itsessään ei ole suurin este vaan se oma mieli tekee muurit. 

 

Lainailin juuri kirjastosta läjän kirjoja, joissa käydään monisyisesti läpi muutoksia, joita keski- iässä tulee. Onhan noita ja vaikka kuinka paljon! Itseäni kiinnostaa juurikin nuo fysiologiset muutokset, tietty myös ne henkiset ja mistä ne johtuvat, mitä silloin oikeasti tapahtuu ja miten niitä voi helpottaa.

Pakko myöntää, että vähän kauhistuneena istuin keskellä kirjaläjää ja ajattelin, että tässä se nyt on, hehkeän elämän loppu. Oli sen verran hurjaa menoa ja mitä tapahtuu naiselle tietyssä iässä. Miehillä tulee eri tavalla ja myöhempään, epistä! Naamakaan ei venähdä lattiaan päin kun luonnostaan pysyy rasvojen takia pidempään kuosissa. Mutta ilmeisesti kun se iskee miehille, niin se tulee aika pitkälti sitten kertarysäyksenä. Täällä ollaan vähän ihmeissään mieheni osalta sen suhteen, että piru vie, vanhenee hänkin! Itse olen jo tottunut enempi ajatukseen ja alkanut valmistautumaan siihen. 

 

 

Yksi suuri osa tuota omaa hyvinvointia että valmistautumista tulevaan on urheilu. Tarkemmin voimannosto. Vielä tarkennettuna tuota asiaa yritän siis saada itseni niin parhaaseen kuntoon kun vaan voin. Ja kun vielä tarkennan tuota, niin haave että tavoite on saada nostettua sitä rautaa tangossa kotisalilla niin paljon kun mahdollista jotta ehkä..joku päivä voisin vaikka jonnekkin ihan pieneen kilpailuunkin osallistua. Onhan noita pikkukylien seniorikisoja, jollei muuta!

 

Mutta  se, että ikä tahi jokin muu siihen liittyvä syy estäisi itseäni..well, ei sellaista ole. (Hahaa, eilen penkkipunnerrus ja nousi jo 68kg!) Vaikkakin olen tätä hommaa valmentajan kanssa "vasta" 3½ vuotta tehnyt, josta meni muuten rasvanpolttoon että painonpudotukseen se 3 ensimmäistä vuotta niin olen sekä aivan intoa piukeena että odotan kovasti tulevaa tämän asian saralta. Tiedän, että menee vielä hetki ennenkuin saan lisää voimaa ja uskallan ajatella edes mihinkään menemistä, mutta onhan tämä matka jo ihan mahtava! Liikunta on yksi suuri asia keski- iässä, jolla voi auttaa itseään. Mikä on se suurin, en ole ihan varma vielä, kirjat vähän kesken! 

 

Liihasvoiman hyötyjä varsinkin keski- iässä:

  • Lihaksikkaan perusaineenvaihdunta on suurempi kuin vähemmän lihaksikkaan. Se pirun rasvan kerääntyminen keskivartaloon siis on paremmin hallinnassa!
  • Lihasvoimalla ylläpidetään ryhtiä sekä tietty tuotetaan liikettä. Joten, hyvät lihakset, ahteri nousee omin voimin pidempään ylös.
  • Yli 50- vuotiaiden estrogeenituotannon hiipuminen aiheuttaa lihaskatoa joka taasen vaikuttaa suoraan odotettavissa olevaan elinikään. 
  • Arizonassa tehty tutkimus on osoittanut, että voimaharjoittelu lisää luiden mineraalitiheyttä vielä menopaussin jälkeenkin, joten ainakin voisi olla hyvä osteoporoosia silmällä pitäen.

Ja vaikka itse olen innoissani tästä voimailusta, ei tarkoita että kaikkien pitää olla! Ei ei, se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Ehken enemmän jakaa infoa ja intoa jos asia kiinnostaa ja vaikka innostut itsekin asiasta!

 

   On vielä yksi, joka on aika kiva sivuvaikutus tuon liikunnan jälkeen. Iho näyttää paremmalta ja hehkeämmältä, kun veren on saanut kunnolla virtaamaan liikunnan yhteydessä ja kunnon hien päälle. Sillä, ainakin omakohtaisella kokemuksella, on ollut todella mielenkiintoinen vaikutus! Katsoin vanhoja kuvia itsestäni ja vaikka numeroita on tullut lisää, niin iho voi nyt kuitenkin paremmin. Voisi sanoa karkeasti:  parempi kuin ennen liikunta- aikaa. 

Ja vieläkin on yksi juttu, ne hyvän olon hormonit. Ah, ne vasta hyrräävät liikunna jälkeen! 

 

Noin, olisiko tässä jo hehkutettu liikuntaa tarpeeksi? Huh, vaan on ihan oikeasti lääke niin moneen asiaan. Aloittaminen on aina vaikeaa..tai oikeastaan, se aloittaminen on helpompaa kuin ylläpitäminen. Mutta ainakin itselläni takaraivossa on sellainen pieni ääni: haluan voida hyvin loppu elämäni, tai ainakin yrittää. Eihän tuota ikinä voi tietää mitä tässä vielä eteen tulee. Mutta ainakin yrittää! 

 

Onko siellä muita, joille liikunta on niin tärkeää? Vai haluaisi aloittaa mutta ei vaan jostain syystä pysty? Vai onko sarjassa evvk?

 

Ihanaa päivää kaikille!

 

xoxo

  

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ihanaa talviajan ensimmäistä päivää kaikille! Kahvia ja muroja näin "aamutuimaan", sekä ajatuksia oikeasti tuosta keski- iästä. Olen tuossa kirjuutellut vähän sinnepäin ehken, tai oikeastaan.. enpä ole. Nyt ajattelin, että näin naisten kesken kehtaan ja uskallan kertoa sekä lähestyä niitä noloja juttujakin. 

 

Luin päivälehdestä juurikin kasvojen mieskarvoista. Aargh, kyllä. Onhan nuille ihan looginen ja luonnollinen selitys: Mieshormoni testosteroni ja sen metaboliitit sekä keltarauhashormoni lisäävät karvankasvua, estrogeeni puolestaan hillitsee. 

Voihan peräsuti, kun leukaa katsoi hän eräänä päivänä. Sieltä törrötti kaksi paksua, harmaanväristä itsepäistä karvaa. Siis oikeasti sellaista partakarvan näköistä että tuntuista! Ihan huomaamattani olivat päässeet tulemaan, värikin on sellainen harmaa niin en heti bongannut niitä. Olin tottunut yhteen mustaan ja aina pätkässyt sen pois, kun itseään näyttää. Mutta lisää?? 

 

Ensimmäinen reagtio: nyt mulle kasvaa parta. Toinen, ei niin naisellinen fiilis. Kolmas, mitä mä noiden kanssa teen jos tulee ihan pöheikkö! Ja mahtaneeko nämä oikeasti villiintyä, kun niitä nyppii. Asiantuntijan mukaan ei. 

Mutta aika nopeasti nuo pirulaiset kasvavat!

Ok, tässä vaiheessa olen jo ylittänyt itseni jakamalla tämän tiedän itsestäni. Ehken toivoen, etten ole ainoa? 

 

Mutta henkisesti nuo karvat, vaikkakaan niitä ei nyt vielä ole kun ne pari hassua, ovat selkeitä merkkejä siitä, että...apua...estrogeenituotanto on vähentynyt. Ja tuo taas tarkoittaa, että ollaan lähempänä...toinen apua...menopaussia. 

Toistaiseksi tytöt (kutsun munasarjoja näin) ovat toimineet kellontarkasti ja hyvin. Ok...pientä muutosta on vuodon aikana tapahtunut, alkanut tulemaan nihkeämäksi. Tuokin on oikeastaan vaikeaa myöntää ääneen, kun aiemmin vuotanut ihan kunnolla ja nyt? Aika laimeaa. 

En ole tuotakaan ääneen sanonut ennen tätä, sillä se tarkoittaa asian myöntämistä itselleni: menopaussi oikeasti lähenee. Vanhenen, rupsahdan ja menetän jotain. Vaikkakin toki, tämä tulee kaikille naisille jossakin välissä ja on normaalia eikä elämä siihen lopu, mutta se rehellinen fiilis on juuri nyt: musta tulee mummoutunut. 

 

Tuo tuntuu juuri nyt, toivottavasti ei huomenna enää, tosi kurjalta fiilikseltä. Pelkään nuoruuden menettämistä kropassani. Siinähän se pelko taitaa olla. Vaatteilla, meikeillä yms saa toki fiksattua fiiliksiä ja nuo kuuluvat luonteeseenikin mutta sille vaan ei voi mitään, että yksi ajanjakso lähestyy loppuaan. Kuukautiset. Sitä myötä edes ajatus lisääntymisestä loppuu. Kuumat aallot? Ei vielä, mutta edessä ovat. 

 

Itselläni on tietty kuva näistä jutuista joita joudun kohtaaman. Henkilö, jota "jouduin" seuraamaan oli oikeasti menopaussin alkaessa aivan hermoheikko, hikinen ja usen raivoisa. En nähnyt tuota kovin ihanuutena ja siksi varmaan pieni pelko hiipii sisimpääni joka päivä. Joka kerta kun menkat alkavat niin kädet ristissä kiitän niistä, kun vielä tulivat.  

 

Ja nuo leuassa törröttävät mieskarvat! Aht, en tykkää! En tiedä, onko mieheni ne jo bongannut ja ei ole sanonut mitään vai ei ole sattunut silmään mutta itselleni tulee vaan fiilis: noloooo! 

Nämä ovat niitä omia tuntemuksia, joita joudun nyt alkaa käsitellä ihan aikuisten oikeasti, sillä on niin ajankohtaista jo. Olen yrittänyt juosta karkuun näitä fiiliksiä ja faktoja kunnes tajusin, että onhan nuo vaan pakko kohdata. Huoks. Ja varmaan on elämää kaikkien näiden kanssa että jäkeenkin. Nyt vaan tuntuu aika musertavalta. Plaah. 

Kello on 12.32 ja istun pyjamassa, mies on metsällä. Taidan pitää pyjaman koko päivän ja hemmotella vaan itseäni. 

Pinkki vaahtokarkkikermakakku ja kahvia. Netflix ja vähän plekkaa. Upottava sohva. Kirja. Mun sunnuntai!

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

xoxo

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat