Kirjoitukset avainsanalla keski- ikä

Tiedättekö sen fiiliksen, kun jokin asia iskee tajuntaan salaman lailla ja saa koko ajatusmaailman taas uuteen uskoon? Ai että, mä rakastan sitä fiilistä ja sen tuomaa henkistä voimaa & intoa!

 

Ajatus sai alkunsa oikeastaan käydessäni taasen psykologin pakeilla vähän purkamassa sitä burnouttia, ja tadaa! Jo vartin sisään huomasin puhuvani asioista, joista en ole puhunut aimmin. Miksi? Trauma- aivot, eli olen blokannut 3kpl kipeitä ja synkkiä muistoja syvälle ja pitänyt niitä siellä, kunnes nyt ovat alkaneet ponnistaa pintaan.

 

 

Mikä sai muistot juuri nyt tulemaan pintaan?

 

Ajankohta. Vihdoinkin elämässä on ollut sellainen pysyvä, turvallinen fiilis ja selviytyminen on enempi nauttimista ja ihan normaalia elämää. Nyt on ikäänkuin tilaa antaa ajatuksille mahdollisuus purkautua ja sitäkautta eheytyä. 

 

Eli aika monen asia takana omassa reagoinnissani ovat olleet nämä traumat. Arvatkaa, onko ihan mielettömän helpottavaa ensinnäkin kuulla tuo ammattilaisen suusta, sekä itse tajuta tuo: olen uhri. 

 

Ja kun tuon nyt oikein sisäistän, niin maailmahan on aivan auki minullekin! Tästä innostuneena ja inspiroituneena hahmottelin arkeani ja elämääni kunnolla. 

 

 

Kuva napattu vauhidssa ja vähän tärähti, mutta jotenkin tykkään tästä.

 

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä olla paras versio itsestään. 

 

Itselläni on nyt kunnianhimoinen ja työtä vaativa tavoite: olla paras minä ennenkuin täytän 50v. Johon on matkaa pikkasen alle 3vuotta. 

Itseasiassa, sain lopullisen "niitin", kun menin kurkkaamaan Martina Aitolehden instaa ja wow, mimmi on niin mielettömässä kunnossa! Se energia, polulla pysyminen, elämäntapa... wow. 

Nyt en yritä olla Martina, kun haluan tietty olla minä :) mutta tajusin, että voin olla enemmän minä kun nyt olen. 

 

 

 

 

Vaikkakin treenaan fyysisesti monta tuntia viikossa, niin se ei yksistään riitä.

Hyvinvointiin kuuluu niin paljon enemmän ja aina voi parantaa. Itselläni nämä parannuskohteet ovat: 

 

  • Lepäänkö tarpeeksi?
  • Palautuminen kunnolla liikunnasta
  • Sen miettiminen, mitä oikeasti haluan olla (tuosta vähän enemmän myöhemmin)
  • Onko ruoka ihan sitä, mitä haluaisin sen olevan?
  • Annanko itselleni armoa ja mahdollisuutta palautua  niistä pahoista muistoista?
  • Poltanko itseni pohjaan, kun suoritan elämää liikaa?

 

Tässä näin alkuun ajatuksia. 

 

 

Mitä konkreettisesti tapahtuu seuraavaksi?

 

Kiireisen arjen keskellä pitää olla aika luova ja aikataulut tulevat tarpeeseen. Eläinperhe pitää aikas kiireisenä jo itsessään, ja siihen päälle kaikki muut. Mutta, nuo ovat niitä esteitä juuri, mihin en tule kompastumaan.

  • Vähennän some- aikaa ja karsin sellaisia tapoja pois, jotka ovat jo aikansa eläneet.
  • Liikaa pinttyneitä rutiineja, ajatuksia, tapoja tehdä asioita! Annan tilaa uusille ajatuksille ja tavoille.
  • Otan itseni korkeammalle tärkeysjärjestyksessä.
  • Ajattelen asioita laajemmin, miksi teen jotain ja mitä hyötyä siitä on hyvinvoinnilleni! Eli en vaan suorita asioita.
  • Opettelen uusia asioita ja samalla pidän ne vanhat, jotka ovat toimivia. 

 

Ja tässä näin alkuun toimintatapoja. 

 

 

 

Estääkö ikä jotain?

 

No ei! Biologisen iän vuoksi jotkut jutut vaativat enemmän työtä toimiakseen kun vaikkapa 10v takaperin. Sekin on vaan hidaste, ei este.  Mieleni on jäänyt jumiin tuonne kolmenkympin haarukkaan, mutta kroppa vaan porskuttaa vuosien myötä eteenpäin. Hyvä ja kääk. Hormonimuutokset, munasarjat, iho.. kääk ja blaah. Muutoksia tulee ja itse ajattelin pistää vähän kampoihin hoitamalla itseäni kokonaisvaltaisesti. 

 

Tähän kuuluu ravinnon ja liikunnan lisäksi vitamiinit, ihonhoitotuotteet, meditaatio, tahtotila, omannäköinen elämä, omanlainen pukeutuminen, sisäinen rauha, ja kerran vielä: ryppyrasvat. 

Eli hyvinvointia on sekin, ettei anna lokeroida tahi "laskea" itseään tiettyyn muottiin. Jotenkin ikä numeroina vaan herättää niin paljon ennakkoluuloja, että tekisi mieli olla sanomatta ikäänsä. Tuolla tarkoitan sitä, että kun kertoo ikänsä ja joku sanoo: oletpa hyvässä kunnossa, ikäiseksesi niin...???? Pitäisikö olla rollaattorilla liikkeellä harmaa palttoo päällä? 

Oma ajattelutapa nuorentaa sekä ulkoisesti, mutta myös sisäisesti! Eikä iässä ole mitään vikaa!

Mutta siinä on, mitä odotetaan, että pitäisi olla..tässä iässä. Ja tuo on ainakin itselleni suuri asia. Voisin kuvitella, että ylipäätään naisille, varsinkin tässä iässä, se fiilis, miten näkee itsenäsä on avaintekijä. Juurikin siksi, kun kaikki muuttuu kropassa ja hormonit pistävät sitä parastaan.

 

 

Luonto on paras terapeutti! Oli aika majesteettinen näky nuo hirvet pellolla.

 

 

Joten, näine sanoineni otan ensimmäiset askeleeni kohti uutta, parempaa minää.

Jospa tästä hommasta on hyötyä vanhana sen verran, että pystyn pitämään toimintakykyni itsenäisenä mahdollisimman pitkään. Nimimerkillä: salilla vika, mutta kuitenkin salilla! Maarit 76v. :D Oletuksena, että elän niin pitkään ja elämä ei yllätä.

 

Oliko näissä ajatuksissa mitään sellaista, jota voit käyttää omassa arjessasi?

Ja olisiko vaikka lisää vinkkejä? :)

 

 

Mahtavaa päivää kaikille!

 

xoxo

 

Ps. Alla olevalla videolla kerron muutamasta omasta lempijutustani ihonhoidossa sekä vitamiinilisästä, joka on rock rock!

Pyrin pitämään videot aika autenttisina ja siirtämään sinne nämä omat kosme- koklailuni. Eli jos kiinnostaa, niin mukaan vaan!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pitkästä aikaa täällä. Pari vuotta näköjään mennyt ja niin on tämä nainenkin. Kaikenlaista on ollut: omaishoitajana, omia kriisejä, suhdesoppaa..mutta myös hyviä asioita tietty! 

Nyt, kun asiat ovat jotensakkin asettuneet uomiinsa, toistaiseksi, on aikaa itselleen. Vaikkakin, vähän väärässä järjestyksessähän tuossa mennään, oma itsensä pitäisi ottaa aika alkupäässä huomioon, ennenkuin mitään muuta suunnittelee. 

Miksi en siis ole näin tehnyt? Sitä olen ihmetellyt tässä jonkin aikaa jo. Treenaan nykyään kovaa ja korkealta, en fitnessiä vaan ah, raakoja painoja valmentajan silmän alla. Olen ihan älyttömän tyytyväinen, että sain karistettua sellaiset -20kg pois painoa ja lihasta tullut tilalle. Näin siksi, että suvussa on aika pahana tuo sydän- ja verisuonihommeli ja ajattelin, jos muutaman lisävuoden saisi. Siitä se oikeastaan alkoi ja nyt rakkaus painoihin on kasvanut siinämäärin että olemme saaneet aikaiseksi kotisalin. 

 

Mutta silti en halunnut katsoa itseäni peilistä. Vaikkakin kroppa muutti ja muuttaa muotoaan niin silmiin en katsonut itseäni. Tänään hoksasin: hahaa! Mulla on keski-ikä ja pieni kriisi.

En olisi aiemmin uskinut, että sellainen iskee minuun. Vaan iski kumminkin, Aiemmin olin tyytyväinen, että nassu näytti nuorekkaalta mutta kroppa ei tyydyttänyt. Nyt ehken vähän tyytyväinen kroppaan mutta piru vie, mistä nuo rypyt tulivat? 

On päiviä, kun jopa vähän tykkään niistä, eletystä elämästä ja sitten niitä päiviä, kun suunnittelen klinikalle menoa. Siis jonnekkin leikkaukseen. Vaikka en oikeasti uskaltaisi, mutta mielessäni ehken,

Eli jokseenkin tuossa välimaastossa nyt "hengailen" ja opettelen sekä hyväksymään itseni. Osa syistä, jotka ovat johtaneet tuohon en tykkää- fiilikseen tulee nuoruudesta. Joitakin ajatuksia, mielipiteitä ja sanoja jäänyt mieleeni ja niitä sitten kantanut mukanani, turhaan. Nyt voin jo sanoa noin, mutta menee hetki, kun saan tuon sanan- turhaan- vielä käytäntöön ihan oikeasti ajatuksiini. 

Osa taas tulee puhtaasti iän tuomista muutoksista ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Ne sisäiset eivät välttämättä ole huono juttu :). 

 

Mutta näitä asioita tulen pohtimaan blogissa enemmänkin, ja pyrin kirjoittamaan rehellisesti fiiliksistä, sillä on tämä kyllä aika matka itseensä! Keski- ikä...huh huh! Ja Cliniquen ryppyvoidehyllylle matkani vie. 

 

Ihanaa päivää kaikille!

xox

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee nainen 47vee, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla.

Kahvin jälkeen keskityn perheeseen, elämään, koiriin ja kissoihin, hyvinvointiin sekä kauneuteen. Koko elämä ja sen valinnat ovat yhteydessä toisiinsa, ja tätäkautta taasen yhteydessä hyvinvointiimme joten pohdinkin näitä valintojani täällä. 

Haluan olla paras versio itsestäni ja varsinkin, kun se biologinen ikä (ei mielen ikä) on mitä on, niin omilla valinnoillani haluan varmistaa oman itseni hyvinvoinnin kokonaisuudessaan. 

Tavoitteenani on olla viisikymppisenä timanttisessa kunnossa! Sekä henkisesti mutta myös fyysisesti. 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

 

Ps. Maallikkona matkustan itsekin näissä asioissa, eli aina kandee miettiä ne omat voimavarat ja tarkistaa ammattilaiselta!

Nämä ovat omia havaintojani ja oman valmentajani rakentamia asioita minun kunnon mukaan.

Blogiarkisto

Kategoriat