Kirjoitukset avainsanalla tässä ja nyt

Kun unohdetaan tuo pieni ikäkriisi, niin aloin ajattelemaan kaikkea sitä hyvää, jota elämässä on juuri nyt. Vaikkakin on raskaita juttuja menossa niin hitokseen! Niitä hyviähän on aika paljon! 

Itse sorrun jonkin verran siihen, välillä, että joko märehdin mennyttä tahi pää elää osittain tulevaisuudessa. Aika inhimmillistä mielestäni, vaikeaa on elää kokoajan ihan  tässä hetkessä. Ainakin itselläni. Niihin on ne apukeinot, joista taannoin kirjuutin. 

 

Mutta parasta just nyt! Tässä hetkessä, tässä iässä. 

- Ihana vapaus olla oikeasti se hassu ja hullu oma itsensä, joka tuolla pinnan alla on ollut. 

Tuo ei ehken ollut niin selvää eikä mahdollista nuorempana itselleni, kun nuoruus oli sellaista pintaliitohommelia ja vaatimustaso korkealla. Olin sisäisesti se norsu posliinikaupassa mutta ulkokuori oli hyvin naamioitu. 

- Perhe

Tuokaan ei ollut 12vuotta taaksepäin itseisarvo ja kieltämättä näytti siltä, että vanhapiikahan minusta tulee. En ollut mitenkään..noh...kriittinen, en vain jaksanut sellaista baarimetsästystä tahi deittihommeleita. Ajattelin, että miehen pitää olla sellainen oma itsensä ja sellainen, kenen kanssa voisin kuvitella viihtyväni arjen rutiineissakin. Ja kun lopetin etsimisen, niin silloinhan se salama löi. Vaikkakaan ei lapsilla siunattu, niin on noita ihania ötököitä ja ne ovat meidän perheenjäseniä. Olen siis kuuden, kohta seitsemän karvahanurin onnellinen äippä! :D

 

-Ikä

Vaikkakin ikäkriisi on omalla tavallaan päällä, liittyen ihan maan vetovoimaan ja siihen, että tietyt muutokset kropassa ovat lähella, niin toisaalta tämä ikä on juurikin hyvä. Suurin osa niistä sekoiluista (onneksi ei ollut somea, huh!) on takanapäin. Samoin oppirahat maksettuna, hektisen elämän vaihto rauhaan tehty. Itselleni nuo ovat tärkeitä juttuja, kun rasititin kieltämättä hermostoni äärimmilleen hektisen elämän kanssa. "Palkintona" laaja- alainen, vaikea- asteinen paniikkihäiriö, josta jo onneksi toipunut.

Ja varmuutta tullut siihen, mitä jaksaa kuunnella, mitkä mielipiteet vaikuttavat omaan olemiseen ja ennenkaikkea: mitkä eivät! Olen ollut ikäni sellainen liian kiltti, joka ei osannut sanoa ei. Hahaa, nyt lävähtää ei niin sujuvasti, kun tarve on! Tämä oli koulu, joka piti käydä ajan kanssa ja kantapään kautta. Toiset osaavat tuon jo ihan nuoresta, itselleni se vaati aikaa. 

Luvan kysyminen saanko pukea tahi tehdä näin ei ole enää lausevarastossa :). 

 

Treenit

Olen ollut sellainen haihattelija aina. Haaveilija ja herkkä vaihtamaan lajia. Tanssi on ollut aina, mutta muuten fiiliksien mukaan mennyt. Tai ollut menemättä. Nyt, ah ihanuutta, treenit ja siis painonnosto on sellainen pitkään suunniteltu ja toteutettu juttu. Nyt tästä saa äkkiä kuvan, että just joo, salilla sen takia että kun muotia tahi blaah. Ei. Meillä on kotisali, jossa ei ole edes peiliä. On vaan vanha mankka, minä ja raudat. Rakastan sitä tunnetta, kun saan lisättyä viikko viikolta lisää rautaa tankoon ja valmentaja kannustaa että opastaa lajiin liittyvistä jutuista perinpohjaisesti. Väittäisin, että tuo on itselleni elämäntapa jo pikemminkin kuin harrastus.

 

-Koti

Ihana piilopirtti keskellä metsää. Aamulla saa mennä pihalle juurikin niin kuin on, eikä kukaan näe. Peuroja hengailee pellolla ja koiruudet haukkuvat. Meillä sisustus on juuri sen näköinen kun mekin: vapaa. Omia ratkaisuja ja itsetehtyjä juttuja. Esim. sänky. Mies teki sen pattingista ja on oma unelmasänkyni! Jotenkin talon tyyliin ja luonteeseen sopii kaikki puusta itsetehdyt jutut, värit, lämpö. Ulkona on tilaa, marjapuskia, omenapuita, lisää marjapuskia, luumupuita, elämää. Ihana ainakin 100v hevoskastanja, joka on nähnyt niin paljon. Kutsun häntä vanhaksi ja viisaaksi. 

 

Onhan tuossa jo paljon, joista olen kiitollinen! Ja on syytäkin. Aina ei ollut näin. Katto pään päällä, ruokaa, perhe, auto (rakastan ajaa, siis tooosi paljon) vahvempi minä, aidompi minä. Ihan juuri nyt, kun kuuntelen tässä nojatuolissa istuessani, kahvikuppi kädessäni ääniä kotoonta: vanhin koira tuhisee tuolin takana. Mies yövuoron jälkeen tuhisee makkarissa. Yksi kissoista nukkuu viereisellä tuolilla. Jääkaapin ääniä, rauhaa. Kahvi tuoksuu nokkaan ja ikkunasta näkyy puita. 

Juuri nyt, kaikki hyvin!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä kirjuuttelee keski- iän saavuttanut nainen, jonka aamu lähtee käyntii vain ja ainoastaan kahvin voimalla. Vaikkakin tuota ikää on tullut jo 47vuotta ja lisää tulee pian, niin missään nimessä en suostu olemaan kategoriassa "keski- ikäisen naisen pitää".Tuolla tarkoitan vaatteita, meikkejä tahi mitään muutakaan sellaista, joka ei vaan ole omaan ajatusmaailmaan sopivaa. Itse rakastan eri tyylisiä ihmisiä ja oma vahvuuteni tässä maailmassa on olla oma itseni. Peukutan aina rohkeudelle toteuttaa itseään sekä sille, että uskaltaa näyttää oman persoonansa valtavirran kommeneista huolimatta. 

Yksi asia, mitä haluaisin toivottaa aina aamulla: Ihanaa päivää kaikille! 

xoxo

Yhteydenotot: maarit.uittamo1@gmail.com

Kategoriat